Jotka luulevat nähneensä

On se kumma kun näkee tai kokee enkelin niin se syöpyy sisälle ja syvälle sitä ei aika haalista ja se on ja pysyy vaikka toiset yrittää sitä kokemusta aliarvioida ja mitätöidä.

siilityttö55 kirjoitti:

On se kumma kun näkee tai kokee enkelin niin se syöpyy sisälle ja syvälle sitä ei aika haalista ja se on ja pysyy vaikka toiset yrittää sitä kokemusta aliarvioida ja mitätöidä.

No itselläni se on IHMEELLISIN TAPAHTUMA, mitä minulle on ikinä tapahtunut!

Ja koska se todella TAPAHTUI, mikään ei sitä koskaan haalista!

edellinen. kirjoitti:

No itselläni se on IHMEELLISIN TAPAHTUMA, mitä minulle on ikinä tapahtunut!

Ja koska se todella TAPAHTUI, mikään ei sitä koskaan haalista!

en nytten mitenkään aliarvioi tai mitään,mutta kiinnostaa ihan mielenkiinnolla,että miltäs se enkeli näytti kun ikäväkyllä en ite ole nähnyt vaikka haluaisinkin.??

edellinen. kirjoitti:

No itselläni se on IHMEELLISIN TAPAHTUMA, mitä minulle on ikinä tapahtunut!

Ja koska se todella TAPAHTUI, mikään ei sitä koskaan haalista!

Olisipa kiinnostava tietää, näkikö joku muukin lisäksesi tuon samaisen enkelin. Yleensä ns. yliluonnolliset tapahtumat koetaan yksin, jolloin näkyjen todistusvoima on vähintään kyseenalainen.

Itse sain lapsena kuulla isovanhemmiltani lukuisia tarinoita vainajista, jotka olivat ilmestyneet milloin minnekin heidän asuttamansa 300-vuotiaan kartanon nurkille. Kerran jopa molemmat isovanhempani olivat nähneet tietä myöten kulkeneet ja ilmaan haihtuneet sotilaat (navetan pieleen oli ammuttu kaksi punaista kansalaissodan aikana). Kummitusjutut ovat kuitenkin mitä vanhinta kansanperinnettä, jota tuntuvat ruokkivan mm. historian patinoimat paikat, traagiset tapahtumat ynnä muut. Kertomukset myös toistuvat tiettyjen kaavojen mukaisina, mikä kertoo enemmän kuitenkin siitä, mikä ihmistä kiehtoo, kuin siitä, mitä todella on.

On aivan ilmiselvää, että tällaisilla kokemuksilla on epäilijänsä. Sitäpaitsi ihmisen aivotoiminnasta tiedetään edelleen yllättävän vähän. Aivothan voivat tuottaa kaikenlaisia virheellisiä aistihavaintoja, hallusinaatioita, joilla on kuitenkin täysin kemiallinen lähde. Ja jos haluaa uskoa henkimaailman asioihin, silloin niitä varmasti paljon helpommin näkee. Minusta jo pelkkä deja vu -kokemus tuntuu joskus ihmeelliseltä, ihan kuin olisin elänyt jotain ennenkin. Tosiasiassa toinen aivolohkoni kuitenkin vastaanottaa havainnon ennen toista aivolohkoa (tai jotain sinne päin), jolloin syntyy kokemus ennen koetusta.

Tietenkin on totta, että ihmisen aistimaailma on rajoitettu, kuten myös muiden eläinten, vaikka muilla lajeilla jotkut aistit ovatkin paljon herkempiä. Niinpä lienee olemassa kaikenlaista, mitä emme pysty havainnoimaan. Esimerkiksi maailman johtavat kosmologit uskovat maailmankaikkeuden olevan 96-prosenttisesti ns. pimeää ainetta, jonka koostumuksesta ei ainakaan vielä tiedetä juuri mitään. Tällöin siis se, mitä näemme, on häviävän pieni osa siitä, mitä on. Ja tämähän jos jokin, kuulostaa pimeältä. Kyseessä on kuitenkin puhdas fysiikka. Maailmankaikkeuden mittakaavassa ihmislajin tai koko maapallon olemassaololla ei ole juuri funktiota. Jos maailmankaikkeuden järjestelmää pitäisikin pystyssä jokin personoitu voima, se tuskin olisi kiinnostunut ihmisestä.

On uskomatonta, kuinka täysin keskiaikaiset kuvitelmat, jopa ilmiselvät tautidiagnoosit tulkitaan mielikuvituksellisten riivaajien aiheuttamiksi tällä nk. enkelipalstalla. Vaikka pidän kansanperinteestä ja tarinankerronnasta, minusta tuommoinen uskovaisuus on ennen kaikkea pelottavaa, vaikka tietysti ilmiönä sinänsä kiinnostavaa. Mutta kun "riivaajia" aletaan ajaa ulos psyykkisesti sairaasta ihmisestä, on seurauksena luultavasti vain pahempi mielen sekaannus. Ehkäpä kohta taas poltamme noitia rovioilla ja myymme kalliita eturivin katsomispaikkoja? Minusta tällaisen käyttäytymisen pohja on lopulta täysin raadollinen.

Hyvä kysymys ehkä onkin, miksi ihminen haluaa kokea ns. yliluonnollisia ilmiöitä. Tähän liittyy olennaisesti se, miksi usko kuolemattomuuteen on niin kovin sitkeä. Ihminenhän lienee niitä ainoita eläinlajeja, joka tiedostaa kuolevansa. Kuitenkin, kuten niin kauhistuttavasti tiedostamme: maaksi me hajoamme elämän kiertokulun armottomien lakien alla, ja kun maaksi hajoaa aivot, häviää myös ajatus, se niin kutsuttu sielu ja elämä. Enempää ei ihmistä varten ole, eikä tarvitse olla. Kuitenkin, jatkavathan nuo atomit eloaan, siis pysyvää on vain jatkuva muutos.

Tietysti jos enkeli- tai jokin muu keijukokemus pitää jonkun ihmisen elämänhalua yllä, ei kai sitä voi väheksyäkään. Mutta varsinaiseen keijuun ei kenenkään tarvitse uskoa, kokemukseen kylläkin.

epäileväinen kirjoitti:

Olisipa kiinnostava tietää, näkikö joku muukin lisäksesi tuon samaisen enkelin. Yleensä ns. yliluonnolliset tapahtumat koetaan yksin, jolloin näkyjen todistusvoima on vähintään kyseenalainen.

Itse sain lapsena kuulla isovanhemmiltani lukuisia tarinoita vainajista, jotka olivat ilmestyneet milloin minnekin heidän asuttamansa 300-vuotiaan kartanon nurkille. Kerran jopa molemmat isovanhempani olivat nähneet tietä myöten kulkeneet ja ilmaan haihtuneet sotilaat (navetan pieleen oli ammuttu kaksi punaista kansalaissodan aikana). Kummitusjutut ovat kuitenkin mitä vanhinta kansanperinnettä, jota tuntuvat ruokkivan mm. historian patinoimat paikat, traagiset tapahtumat ynnä muut. Kertomukset myös toistuvat tiettyjen kaavojen mukaisina, mikä kertoo enemmän kuitenkin siitä, mikä ihmistä kiehtoo, kuin siitä, mitä todella on.

On aivan ilmiselvää, että tällaisilla kokemuksilla on epäilijänsä. Sitäpaitsi ihmisen aivotoiminnasta tiedetään edelleen yllättävän vähän. Aivothan voivat tuottaa kaikenlaisia virheellisiä aistihavaintoja, hallusinaatioita, joilla on kuitenkin täysin kemiallinen lähde. Ja jos haluaa uskoa henkimaailman asioihin, silloin niitä varmasti paljon helpommin näkee. Minusta jo pelkkä deja vu -kokemus tuntuu joskus ihmeelliseltä, ihan kuin olisin elänyt jotain ennenkin. Tosiasiassa toinen aivolohkoni kuitenkin vastaanottaa havainnon ennen toista aivolohkoa (tai jotain sinne päin), jolloin syntyy kokemus ennen koetusta.

Tietenkin on totta, että ihmisen aistimaailma on rajoitettu, kuten myös muiden eläinten, vaikka muilla lajeilla jotkut aistit ovatkin paljon herkempiä. Niinpä lienee olemassa kaikenlaista, mitä emme pysty havainnoimaan. Esimerkiksi maailman johtavat kosmologit uskovat maailmankaikkeuden olevan 96-prosenttisesti ns. pimeää ainetta, jonka koostumuksesta ei ainakaan vielä tiedetä juuri mitään. Tällöin siis se, mitä näemme, on häviävän pieni osa siitä, mitä on. Ja tämähän jos jokin, kuulostaa pimeältä. Kyseessä on kuitenkin puhdas fysiikka. Maailmankaikkeuden mittakaavassa ihmislajin tai koko maapallon olemassaololla ei ole juuri funktiota. Jos maailmankaikkeuden järjestelmää pitäisikin pystyssä jokin personoitu voima, se tuskin olisi kiinnostunut ihmisestä.

On uskomatonta, kuinka täysin keskiaikaiset kuvitelmat, jopa ilmiselvät tautidiagnoosit tulkitaan mielikuvituksellisten riivaajien aiheuttamiksi tällä nk. enkelipalstalla. Vaikka pidän kansanperinteestä ja tarinankerronnasta, minusta tuommoinen uskovaisuus on ennen kaikkea pelottavaa, vaikka tietysti ilmiönä sinänsä kiinnostavaa. Mutta kun "riivaajia" aletaan ajaa ulos psyykkisesti sairaasta ihmisestä, on seurauksena luultavasti vain pahempi mielen sekaannus. Ehkäpä kohta taas poltamme noitia rovioilla ja myymme kalliita eturivin katsomispaikkoja? Minusta tällaisen käyttäytymisen pohja on lopulta täysin raadollinen.

Hyvä kysymys ehkä onkin, miksi ihminen haluaa kokea ns. yliluonnollisia ilmiöitä. Tähän liittyy olennaisesti se, miksi usko kuolemattomuuteen on niin kovin sitkeä. Ihminenhän lienee niitä ainoita eläinlajeja, joka tiedostaa kuolevansa. Kuitenkin, kuten niin kauhistuttavasti tiedostamme: maaksi me hajoamme elämän kiertokulun armottomien lakien alla, ja kun maaksi hajoaa aivot, häviää myös ajatus, se niin kutsuttu sielu ja elämä. Enempää ei ihmistä varten ole, eikä tarvitse olla. Kuitenkin, jatkavathan nuo atomit eloaan, siis pysyvää on vain jatkuva muutos.

Tietysti jos enkeli- tai jokin muu keijukokemus pitää jonkun ihmisen elämänhalua yllä, ei kai sitä voi väheksyäkään. Mutta varsinaiseen keijuun ei kenenkään tarvitse uskoa, kokemukseen kylläkin.

romaanin väänsit,mutta mä uskon noihin juttuihin periaatteestakin vasta kun itse ne ominsilmin näen. Vaikka uskon kyllä noihin juttuihin,mutta ne pitäisi kuitenkin nähdä ominsilmin.

enkelipoika.. kirjoitti:

romaanin väänsit,mutta mä uskon noihin juttuihin periaatteestakin vasta kun itse ne ominsilmin näen. Vaikka uskon kyllä noihin juttuihin,mutta ne pitäisi kuitenkin nähdä ominsilmin.

olemme suomalaisia ja emme usko ennenkuin näemme ja koemme,
Minullakin on kokemus, minun verellä oleva sanoi tänne tulee 3 enkeliä, minä en nähnyt muuta kuin 3 salamaa,
ja ne kysyi mitäs nyt sanotaan.
minä kuulin sanat vierellä oleva ei.

Vieläkin ihmettelen sitä kun toinen näki 3 enkeliä ja minä 3 salamaa.

siilityttö55 kirjoitti:

olemme suomalaisia ja emme usko ennenkuin näemme ja koemme,
Minullakin on kokemus, minun verellä oleva sanoi tänne tulee 3 enkeliä, minä en nähnyt muuta kuin 3 salamaa,
ja ne kysyi mitäs nyt sanotaan.
minä kuulin sanat vierellä oleva ei.

Vieläkin ihmettelen sitä kun toinen näki 3 enkeliä ja minä 3 salamaa.

siilityttö55, otahan kuule jo ne ilta lääkkeet.

enkelipoika.. kirjoitti:

en nytten mitenkään aliarvioi tai mitään,mutta kiinnostaa ihan mielenkiinnolla,että miltäs se enkeli näytti kun ikäväkyllä en ite ole nähnyt vaikka haluaisinkin.??

Ei ollut kyse NÄKEMISESTÄ, vaan enkeli jätti minulle viestin...nii-iin...nyt ehkä nauratte tms., mutta jätti viestin KÄNNYKKÄÄN.

(Tämä EI ole provo.)

epäileväinen kirjoitti:

Olisipa kiinnostava tietää, näkikö joku muukin lisäksesi tuon samaisen enkelin. Yleensä ns. yliluonnolliset tapahtumat koetaan yksin, jolloin näkyjen todistusvoima on vähintään kyseenalainen.

Itse sain lapsena kuulla isovanhemmiltani lukuisia tarinoita vainajista, jotka olivat ilmestyneet milloin minnekin heidän asuttamansa 300-vuotiaan kartanon nurkille. Kerran jopa molemmat isovanhempani olivat nähneet tietä myöten kulkeneet ja ilmaan haihtuneet sotilaat (navetan pieleen oli ammuttu kaksi punaista kansalaissodan aikana). Kummitusjutut ovat kuitenkin mitä vanhinta kansanperinnettä, jota tuntuvat ruokkivan mm. historian patinoimat paikat, traagiset tapahtumat ynnä muut. Kertomukset myös toistuvat tiettyjen kaavojen mukaisina, mikä kertoo enemmän kuitenkin siitä, mikä ihmistä kiehtoo, kuin siitä, mitä todella on.

On aivan ilmiselvää, että tällaisilla kokemuksilla on epäilijänsä. Sitäpaitsi ihmisen aivotoiminnasta tiedetään edelleen yllättävän vähän. Aivothan voivat tuottaa kaikenlaisia virheellisiä aistihavaintoja, hallusinaatioita, joilla on kuitenkin täysin kemiallinen lähde. Ja jos haluaa uskoa henkimaailman asioihin, silloin niitä varmasti paljon helpommin näkee. Minusta jo pelkkä deja vu -kokemus tuntuu joskus ihmeelliseltä, ihan kuin olisin elänyt jotain ennenkin. Tosiasiassa toinen aivolohkoni kuitenkin vastaanottaa havainnon ennen toista aivolohkoa (tai jotain sinne päin), jolloin syntyy kokemus ennen koetusta.

Tietenkin on totta, että ihmisen aistimaailma on rajoitettu, kuten myös muiden eläinten, vaikka muilla lajeilla jotkut aistit ovatkin paljon herkempiä. Niinpä lienee olemassa kaikenlaista, mitä emme pysty havainnoimaan. Esimerkiksi maailman johtavat kosmologit uskovat maailmankaikkeuden olevan 96-prosenttisesti ns. pimeää ainetta, jonka koostumuksesta ei ainakaan vielä tiedetä juuri mitään. Tällöin siis se, mitä näemme, on häviävän pieni osa siitä, mitä on. Ja tämähän jos jokin, kuulostaa pimeältä. Kyseessä on kuitenkin puhdas fysiikka. Maailmankaikkeuden mittakaavassa ihmislajin tai koko maapallon olemassaololla ei ole juuri funktiota. Jos maailmankaikkeuden järjestelmää pitäisikin pystyssä jokin personoitu voima, se tuskin olisi kiinnostunut ihmisestä.

On uskomatonta, kuinka täysin keskiaikaiset kuvitelmat, jopa ilmiselvät tautidiagnoosit tulkitaan mielikuvituksellisten riivaajien aiheuttamiksi tällä nk. enkelipalstalla. Vaikka pidän kansanperinteestä ja tarinankerronnasta, minusta tuommoinen uskovaisuus on ennen kaikkea pelottavaa, vaikka tietysti ilmiönä sinänsä kiinnostavaa. Mutta kun "riivaajia" aletaan ajaa ulos psyykkisesti sairaasta ihmisestä, on seurauksena luultavasti vain pahempi mielen sekaannus. Ehkäpä kohta taas poltamme noitia rovioilla ja myymme kalliita eturivin katsomispaikkoja? Minusta tällaisen käyttäytymisen pohja on lopulta täysin raadollinen.

Hyvä kysymys ehkä onkin, miksi ihminen haluaa kokea ns. yliluonnollisia ilmiöitä. Tähän liittyy olennaisesti se, miksi usko kuolemattomuuteen on niin kovin sitkeä. Ihminenhän lienee niitä ainoita eläinlajeja, joka tiedostaa kuolevansa. Kuitenkin, kuten niin kauhistuttavasti tiedostamme: maaksi me hajoamme elämän kiertokulun armottomien lakien alla, ja kun maaksi hajoaa aivot, häviää myös ajatus, se niin kutsuttu sielu ja elämä. Enempää ei ihmistä varten ole, eikä tarvitse olla. Kuitenkin, jatkavathan nuo atomit eloaan, siis pysyvää on vain jatkuva muutos.

Tietysti jos enkeli- tai jokin muu keijukokemus pitää jonkun ihmisen elämänhalua yllä, ei kai sitä voi väheksyäkään. Mutta varsinaiseen keijuun ei kenenkään tarvitse uskoa, kokemukseen kylläkin.

Ei jumalat ole luoneet ihmistä, ihminen on luonut jumalat.

Kun ihmisen aivojen sähkökemiallinen toiminta lakkaa on ihminen kuollut lopullisesti, eikä hän enää pysty tiedostamaan yhtään mitään, ei edes omaa kuolemaansa.

epäileväinen kirjoitti:

Olisipa kiinnostava tietää, näkikö joku muukin lisäksesi tuon samaisen enkelin. Yleensä ns. yliluonnolliset tapahtumat koetaan yksin, jolloin näkyjen todistusvoima on vähintään kyseenalainen.

Itse sain lapsena kuulla isovanhemmiltani lukuisia tarinoita vainajista, jotka olivat ilmestyneet milloin minnekin heidän asuttamansa 300-vuotiaan kartanon nurkille. Kerran jopa molemmat isovanhempani olivat nähneet tietä myöten kulkeneet ja ilmaan haihtuneet sotilaat (navetan pieleen oli ammuttu kaksi punaista kansalaissodan aikana). Kummitusjutut ovat kuitenkin mitä vanhinta kansanperinnettä, jota tuntuvat ruokkivan mm. historian patinoimat paikat, traagiset tapahtumat ynnä muut. Kertomukset myös toistuvat tiettyjen kaavojen mukaisina, mikä kertoo enemmän kuitenkin siitä, mikä ihmistä kiehtoo, kuin siitä, mitä todella on.

On aivan ilmiselvää, että tällaisilla kokemuksilla on epäilijänsä. Sitäpaitsi ihmisen aivotoiminnasta tiedetään edelleen yllättävän vähän. Aivothan voivat tuottaa kaikenlaisia virheellisiä aistihavaintoja, hallusinaatioita, joilla on kuitenkin täysin kemiallinen lähde. Ja jos haluaa uskoa henkimaailman asioihin, silloin niitä varmasti paljon helpommin näkee. Minusta jo pelkkä deja vu -kokemus tuntuu joskus ihmeelliseltä, ihan kuin olisin elänyt jotain ennenkin. Tosiasiassa toinen aivolohkoni kuitenkin vastaanottaa havainnon ennen toista aivolohkoa (tai jotain sinne päin), jolloin syntyy kokemus ennen koetusta.

Tietenkin on totta, että ihmisen aistimaailma on rajoitettu, kuten myös muiden eläinten, vaikka muilla lajeilla jotkut aistit ovatkin paljon herkempiä. Niinpä lienee olemassa kaikenlaista, mitä emme pysty havainnoimaan. Esimerkiksi maailman johtavat kosmologit uskovat maailmankaikkeuden olevan 96-prosenttisesti ns. pimeää ainetta, jonka koostumuksesta ei ainakaan vielä tiedetä juuri mitään. Tällöin siis se, mitä näemme, on häviävän pieni osa siitä, mitä on. Ja tämähän jos jokin, kuulostaa pimeältä. Kyseessä on kuitenkin puhdas fysiikka. Maailmankaikkeuden mittakaavassa ihmislajin tai koko maapallon olemassaololla ei ole juuri funktiota. Jos maailmankaikkeuden järjestelmää pitäisikin pystyssä jokin personoitu voima, se tuskin olisi kiinnostunut ihmisestä.

On uskomatonta, kuinka täysin keskiaikaiset kuvitelmat, jopa ilmiselvät tautidiagnoosit tulkitaan mielikuvituksellisten riivaajien aiheuttamiksi tällä nk. enkelipalstalla. Vaikka pidän kansanperinteestä ja tarinankerronnasta, minusta tuommoinen uskovaisuus on ennen kaikkea pelottavaa, vaikka tietysti ilmiönä sinänsä kiinnostavaa. Mutta kun "riivaajia" aletaan ajaa ulos psyykkisesti sairaasta ihmisestä, on seurauksena luultavasti vain pahempi mielen sekaannus. Ehkäpä kohta taas poltamme noitia rovioilla ja myymme kalliita eturivin katsomispaikkoja? Minusta tällaisen käyttäytymisen pohja on lopulta täysin raadollinen.

Hyvä kysymys ehkä onkin, miksi ihminen haluaa kokea ns. yliluonnollisia ilmiöitä. Tähän liittyy olennaisesti se, miksi usko kuolemattomuuteen on niin kovin sitkeä. Ihminenhän lienee niitä ainoita eläinlajeja, joka tiedostaa kuolevansa. Kuitenkin, kuten niin kauhistuttavasti tiedostamme: maaksi me hajoamme elämän kiertokulun armottomien lakien alla, ja kun maaksi hajoaa aivot, häviää myös ajatus, se niin kutsuttu sielu ja elämä. Enempää ei ihmistä varten ole, eikä tarvitse olla. Kuitenkin, jatkavathan nuo atomit eloaan, siis pysyvää on vain jatkuva muutos.

Tietysti jos enkeli- tai jokin muu keijukokemus pitää jonkun ihmisen elämänhalua yllä, ei kai sitä voi väheksyäkään. Mutta varsinaiseen keijuun ei kenenkään tarvitse uskoa, kokemukseen kylläkin.

"Tietenkin on totta, että ihmisen aistimaailma on rajoitettu, kuten myös muiden eläinten, vaikka muilla lajeilla jotkut aistit ovatkin paljon herkempiä. Niinpä lienee olemassa kaikenlaista, mitä emme pysty havainnoimaan."

No itse kyllä pystynkin havainnoimaan "yhtä sun toista".;)


"Esimerkiksi maailman johtavat kosmologit uskovat maailmankaikkeuden olevan 96-prosenttisesti ns. pimeää ainetta, jonka koostumuksesta ei ainakaan vielä tiedetä juuri mitään. Tällöin siis se, mitä näemme, on häviävän pieni osa siitä, mitä on. Ja tämähän jos jokin, kuulostaa pimeältä. Kyseessä on kuitenkin puhdas fysiikka. Maailmankaikkeuden mittakaavassa ihmislajin tai koko maapallon olemassaololla ei ole juuri funktiota."

Miten niin "maapallon olemassaololla ei ole juuri funktiota"? Miksi ja mistä kuvittelet, että planeettamme on muka "täysi vahinko"? Ei se nimittäin ole. Emme ole yksin avaruudessa, mutta emme myöskään ole "..skan samantekeviä".:)

Maapallo on ihan tietynlainen planeetta ihan tietynlaisia tarkoitusperiä varten, jossa ihmisen sielu voi kehittyä aivan tietyllä tavalla. (kuulostaa kryptiseltä, eikös..?;))


"Jos maailmankaikkeuden järjestelmää pitäisikin pystyssä jokin personoitu voima, se tuskin olisi kiinnostunut ihmisestä."

Meistä täällä (tai pikemminkin "siellä") nimenomaan ollaan kiinnostuneita. Olemme yksi Luojan ilmentymä ihmisen muodossa.

siilityttö55 kirjoitti:

olemme suomalaisia ja emme usko ennenkuin näemme ja koemme,
Minullakin on kokemus, minun verellä oleva sanoi tänne tulee 3 enkeliä, minä en nähnyt muuta kuin 3 salamaa,
ja ne kysyi mitäs nyt sanotaan.
minä kuulin sanat vierellä oleva ei.

Vieläkin ihmettelen sitä kun toinen näki 3 enkeliä ja minä 3 salamaa.

Siis menikö se juuri "ristiin", että SINÄ KUULIT ne, mutta et varsinaisesti nähnyt ja se toinen NÄKI ne, mutta ei kuullut..?

jumala kirjoitti:

Ei jumalat ole luoneet ihmistä, ihminen on luonut jumalat.

Kun ihmisen aivojen sähkökemiallinen toiminta lakkaa on ihminen kuollut lopullisesti, eikä hän enää pysty tiedostamaan yhtään mitään, ei edes omaa kuolemaansa.

Aivot ovat (mätänevä) "työkalu", joita tarvitaan täällä maan päällä erilaisten asioiden prosessointiin.

Itse tietoisuus/sielu jne. pärjää kyllä ilman aivojakin.:)

jenny. kirjoitti:

Siis menikö se juuri "ristiin", että SINÄ KUULIT ne, mutta et varsinaisesti nähnyt ja se toinen NÄKI ne, mutta ei kuullut..?

Vieressä oleva näki vain 3 enkeliä, minä näin 3 salamaa ja kuulin,vieressä olevalle ei annettu kuulla mitään.

jenny. kirjoitti:

"Tietenkin on totta, että ihmisen aistimaailma on rajoitettu, kuten myös muiden eläinten, vaikka muilla lajeilla jotkut aistit ovatkin paljon herkempiä. Niinpä lienee olemassa kaikenlaista, mitä emme pysty havainnoimaan."

No itse kyllä pystynkin havainnoimaan "yhtä sun toista".;)


"Esimerkiksi maailman johtavat kosmologit uskovat maailmankaikkeuden olevan 96-prosenttisesti ns. pimeää ainetta, jonka koostumuksesta ei ainakaan vielä tiedetä juuri mitään. Tällöin siis se, mitä näemme, on häviävän pieni osa siitä, mitä on. Ja tämähän jos jokin, kuulostaa pimeältä. Kyseessä on kuitenkin puhdas fysiikka. Maailmankaikkeuden mittakaavassa ihmislajin tai koko maapallon olemassaololla ei ole juuri funktiota."

Miten niin "maapallon olemassaololla ei ole juuri funktiota"? Miksi ja mistä kuvittelet, että planeettamme on muka "täysi vahinko"? Ei se nimittäin ole. Emme ole yksin avaruudessa, mutta emme myöskään ole "..skan samantekeviä".:)

Maapallo on ihan tietynlainen planeetta ihan tietynlaisia tarkoitusperiä varten, jossa ihmisen sielu voi kehittyä aivan tietyllä tavalla. (kuulostaa kryptiseltä, eikös..?;))


"Jos maailmankaikkeuden järjestelmää pitäisikin pystyssä jokin personoitu voima, se tuskin olisi kiinnostunut ihmisestä."

Meistä täällä (tai pikemminkin "siellä") nimenomaan ollaan kiinnostuneita. Olemme yksi Luojan ilmentymä ihmisen muodossa.

Hyvä Jenny,

voihan sitä aina uskoa kaikenlaista, mutta kyllä tämä maapallo on vain yksi triljoonista maailmankaikkeudessa ja riittää, että olemme itse kiinnostuneita itsestämme. Saisimme vaan kantaa huolta tästä ympäristöstäkin. Todennäköistä sen sijaan on, ettei maapallo ole ainoa taivaankappale, joka kantaa päällään elämää. On sitten aivan eri asia, millaista se muu elämä on. Ehkä alkusoluja? Ehkä jotain kehittyneempää?

Tieteen eikä minkään muunkaan asiallisen tiedon varassa ole luultavaa, että ihmiskunnalla olisi jotain taivaallisia kohtalonkannattamia. Jos jokin ylempi voima, jolla on jotain ajattelukykyä, olisi meistä kiinnostunut, kai se ottaisi kerralla yhteyttä koko ihmiskuntaan, eikä vain yksittäisiin mielenvikaisiin, jotka nyt tälläkin palstalla näkevät enkeleitä tai vaikka ufoja.

Sielua ei ole ihmisellä sen enempää kuin voikukalla. Mutta uskoa voi tietysti mitä hyvänsä. Uskon asioista onkin turha kiistellä: ne kun ovat tunteen sattumanvaraisen ja poukkoilevan nuoran kannattelemia, kaukana loogisesta tai järjellisestä. Mutta minusta tuommoinen usko on epätyydyttävää ja typerää. Luontaisesta ärsyyntymyksen nautinnosta hakeudun kaikkein hörhöimmille nettipalstoille.