Room. 13: ja lisääntyneen valon historia

Markku_Meilo kirjoitti:

Vartiotorni-lehden 15. helmikuuta 2006 artikkeli ”Lisääntyvän valon polulla vaeltaminen” valaisee lukijaa:

”Jehovalta tuleva lisääntyvä valo valaisee jatkuvasti hänen palvelijoittensa polkua. Se auttaa heitä tekemään järjestöä, oppeja ja moraalia koskevia parannuksia.” (Vartiotorni 15. helmikuuta 2006 sivu 26)

Tarkastellaan erästä Jehovan valon avittamaa parannushistoriaa, jonka eräs vaihe vaikutti hyvin merkittävästi jehovantodistajien elämään, etenkin toisen maailmansodan aikana. Mainittu artikkeli mainitsee näin:

”Vuonna 1962 selveni Roomalaiskirjeen 13:1:ssä manittujen ’esivaltojen’ merkitys ja se, missä määrin kristityn tulee olla niille alamaisia. Tutkittaessa tarkasti Roomalaiskirjeen 13. lukua ja esimerkiksi Tituksen 3:1, 2:ta ja 1. Pietarin kirjeen 2:13, 17:ää kävi selväksi, että ’esivalloilla’ ei tarkoiteta Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta vaan ihmisten hallitusvaltoja.” (Vartiotorni 15. helmikuuta 2006 sivut 29-30)

Tuo kappale jättää vartiotornimaisesti hyvin oleellisen seikan kertomatta. Alkuperäinen Vartiotorniseuran tulkinta Room. 13: esivalloista oli sama kuin nykyään, esivallat olivat maallisia esivaltoja. Alkuperäiseen tulkintaan sisältyi suhteellisuusolettama aivan samalla tavalla kuin nykyäänkin. Mitä tuo suhteellisuusolettama on minäkin aikana pitänyt sisällään, on vaihdellut täysin riippumatta esivaltakäsityksestä. Toisaalta siis esitetään, että mikään ei ole muuttunut ja toisaalta esitetään, että mukaan on otettu suhteellisuusolettama, joka oli mukana heti alun alkaen. Russelille nämä esivallat olivat maallisia ja saivat hoitaa asioitaan siihen rajaan asti kunnes Jumalan edut astuivat kuvaan:

“Evil as these Gentile governments have been, they were permitted or ‘ordained of God’ for a wise purpose. (`Rom. 13:1`) Their imperfection and misrule form a part of the general lesson on the exceeding sinfulness of sin, and prove the inability of fallen man to govern himself, even to his own satisfaction. God permits them, in the main, to carry out their own purposes as they may be able, overruling them only when they would interfere with his plans.” (The Plan of the Ages p. 250)

(Samaa asiaa käsitellään myös; ZWT April 15, 1903 ‘Obligations of a Christian’ ja May 15, 1914 ‘An Interesting Question. God's Supervision of the Nations.’)

Vuoden 1929 kesäkuun 1. ja 15. Vartiotorneissa (engl.) oli kirjoitukset, joissa Vartiotorniseura, tarkan harkinnan ja tutkimisen jälkeen sekä tietysti Jehovan ohjauksessa, tarkensi aikaisempaa ymmärrystään Room. 13: esivaltojen suhteen päinvastaiseksi. Näin esivallat olivat maallisten esivaltojen asemesta Jehova Jumala sekä Jeesus Kristus. Vartiotorniseuran vuonna 1959 julkaistun historian mukaan tällä muutoksella vapauduttiin väärästä opetuksesta ja hengellisestä vankeudesta:

“When the Society began to be freed for further preaching work following World War I, they soon realized that they had been held in spiritual bondage too in many ways. There were many false doctrines and practices that had not yet been cleaned out of the organization… With considerable misunderstanding they had accepted earthly political governments as the ‘superior authorities’ that God had ordained according to Romans 13:1… particularly the civil rulers…” (Jehovah's Witness in the Divine Purpose 1959 p. 91)

Samaa mieltä oltiin vielä noin vuotta ennen seuraavaa Jehovan valon ohjaamaa oppiparannusvaihetta:

“By this time [1919 12=1931] the understanding of Jehovah’s servants had been cleansed of many incorrect ideas concerning doctrine and their relationship to Jehovah and Christ Jesus as the superior authorities.” (w61 March 1 p. 146)

Seuraava tarkan harkinnan ja tutkimisen tulos julkaistiin vuoden 1962 marraskuun 15. päivän Vartiotorni-lehdessä (engl.) olleessa alamaisuus-kirjoitussarjassa. Lehdessä todettiin kylmästi, että Room. 13. luvun esivallat ovat maallisia esivaltoja. Kirjoitussarjassa ei puututtu oppinäkemyksen aikaisempiin vaiheisiin.

Asiaan kiinnitettiin varmasti kiusallisen paljon huomiota, koska vuonna 1966 Vartiotorni-lehdessä julkaistin lukijan kysäri aiheesta. Teksti on erittäin kuvaava esimerkki sananpyöritystaidosta. Käteen jää kuva, että oikeastaan mikään ei ole muuttunut:

“At times there are changes in viewpoint on Biblical subjects discussed in the Watch Tower Society’s publications. We speak of what we believe as ‘the truth.’ But does ‘truth’ change? - W. P., U.S.A.

For example, a few years ago we had a fine series of articles in The Watchtower on the ‘superior authorities.’ (Issues of November 1–December 1, 1962) Before those articles were published, we knew and taught that Jehovah is the Most High, and that Jesus Christ is the second to Him in power and authority. We knew that we should be law-abiding persons, but that, when there was a conflict between man’s law and that of God, we would obey God as ruler rather than men. Those basic truths are the same today as they were before; they have not changed. However, by careful scrutiny of the Scriptures we have come to appreciate that certain Bible texts ought to be applied in a different way. For example, we realized that the ‘superior authorities’ mentioned in Romans 13:1 are, not Jehovah God and Jesus Christ, but the political rulers. That is also true of Titus 3:1 and 1 Peter 2:13, 14. Yet the basic truth is unchanged. Our viewpoint toward God and toward the State is the same as before.” (w66 Oct. 1 p. 607)

Asiasta ilmeisesti keskusteltiin paljonkin, koska tuota keppihevoseksi otettua suhteellisuusolettamaa oli vielä hetken päästä pyöriteltävä ja suunnilleen kiitettävä Jehovaa siitä, että Vartiotorniseura ei oppikehitysosastollaan kehittänyt täydellistä alamaisuutta:



“However, temporarily, from 1929 to 1962, the Witnesses understood that when Paul spoke of the ‘superior authorities’ at Romans 13:1, to whom subjection is due, he had reference to Jehovah God and Christ Jesus. But in 1962 it was convincingly set out that the superior authorities mentioned here are indeed the political rulers of this world. What effect, then, did this better understanding have on God’s people? Well, Jehovah had prepared them for this. It did not place them now in total subjection to political rulers, so as to drop the work that Jehovah through Christ had commanded them to do, but it emphasized that their subjection is relative. While they had always respected the rulers by following Jesus’ words: ‘Pay back, therefore, Caesar’s things to Caesar, but God’s things to God [as the supreme Authority],’ they now saw this principle even more clearly. It gave them better balance and an even greater respect for the rulers of this world and served as a timely admonition and safeguard in a time when there is such great disrespect for authority in the world and when revolutions and upheavals are the order of the day.—Matt. 22:21.” (w67 June 1p. 333)

Kymmenen vuoden kuluttua asiaa käsiteltiin edelleen ja 1929/1962 muutosten ilmoitettiin johtuneen siitä, että Jehova opetti jehovantodistajia:

“Some persons, however, object to changes in viewpoint, changes in understanding of certain scriptures or procedures. For example, since the 1940’s Jehovah’s witnesses have refused to give or accept blood transfusions, whereas prior to that they did not take this position. Since 1962 they understand the “superior authorities” of Romans 13:1 to be the rulers of worldly governments, whereas up to that time, since 1929, they had held a different viewpoint. Other examples could be cited. Does this show that Jehovah’s witnesses do not have the truth? Does this bring into question the basic principles of their teachings? Not at all. Jehovah’s witnesses do not claim infallibility. They are being taught by God. (Isa. 54:13) Never will they know all things, but they will continually be learning from the inexhaustible wisdom of God as they walk in his truth.” (w72 Aug. 15 p. 501)

Onkohan kyse kovapäisyydestä vai mistä kun Sodoman ja Gomorran ylösnousemustoivoa ja Ilm. 22:12 sanojen sanojaa Jehova on opetuttanut urakalla ja laskuun?

“During the 1960’s, civil disturbances occurred in various places, and nationalism was on the rise. Yet, over all these years, The Watchtower endeavored to provide timely spiritual food. In retrospect, a notable example of such ‘food at the right time’ seems to have been the 1962 Watchtower articles clarifying the Christian position of relative subjection to governmental “superior authorities.”—Rom. 13:1-7.” (w79 July 1 p. 8)



Vuonna 1981 (engl.) kuvattiin valon kirkastuminen ja edestakainen oppimuuttelun yhteyttä luovimisella:

”Toisinaan Jehovan näkyvän järjestön esittämät selitykset ovat näyttäneet olevan muutoksia takaisin aikaisempiin näkökantoihin. Mutta niin ei ole ollut todellisuudessa. Tätä voitaisiin verrata siihen, mitä purjehtijat sanovat ”luovimiseksi”. Purjehtijat voivat purjeitten avulla saada veneen kulkemaan edestakaisin oikealle ja vasemmalle, mutta kaiken aikaa he kulkevat kohti määränpäätä vastatuulista huolimatta. ....Oikean ymmärryksen saaminen Roomalaiskirjeen 13:1–7:stä on yksi esimerkki ’luovimisesta’ kohti oikeaa näkemystä. Varhaiset raamatuntutkijat ymmärsivät aivan oikein, että ’esivallat’ olivat tämän maailman hallitusmiehiä. Tämän ymmärryksen perusteella he päättelivät, että jos kristitty kutsuttiin asepalvelukseen sota-aikana, niin hänen täytyisi palvella armeijassa, pukea ylleen univormu ja lähteä taisteluun. Mutta ajateltiin, että kun tuli kysymykseen lähimmäisen varsinainen tappaminen, niin hän voisi sen sijaan ampua ilmaan.
Oli kuitenkin täysin selvää, ettei apostoli Paavali voinut kannattaa sellaista menettelyä. Heräsi kysymys: voisivatko ’esivallat’ tarkoittaa sitten Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta? Jonkin aikaa Jumalan kansalla oli tämä näkökanta. Ja toisen maailmansodan levottomien vuosien aikana tämä ainakin vahvisti heitä ’tottelemaan Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä’, samalla kun he loivat itselleen pelottoman kristillisen puolueettomuuden hämmästyttävän maineen kautta maapallon. (Apostolien teot 5:28, 29) Siitä, että kristittyjen täytyy olla ennen kaikkea uskollisen tottelevaisia Suvereenille Herralle Jehovalle ja hänen messiaaniselle Kuninkaalleen Jeesukselle Kristukselle, ei ole koskaan ollut mitään epäilystä. Mutta ovatko he samalla ne ’esivallat’, joille meidän täytyy ’antaa vero, tulli ja kunnia’? – Roomalaisille 13:7.
Onneksi Jehova vuonna 1962 johti kansansa ymmärtämään suhteellisen alamaisuuden periaatteen. Ymmärrettiin, että vihkiytyneitten kristittyjen täytyy totella maallisia hallitsijoita ’esivaltoina’ ja tunnustaa ne iloiten ’Jumalan palvelijaksi’ heidän hyväkseen. (Roomalaisille 13:4) (Vartiotorni 1. toukokuuta 1982 sivut 27 ja 29)

Varhaisiin raamatuntutkijoiden asepalveluskantaan vetoaminen on harhautusta, koska jo vuosikymmen ennen 1929 oppimuutosta Rutherford esitti (w18 June 1), että taisteluun ei tule mennä, vaan ensisijaisena kohteena tulee olla sairaalapalvelu ja – yllätys yllätys – esimerkiksi Punainen risti. Totaalikieltäytyminen taas tuli kuvaan vuonna 1951, siis kesken oppikautta ja poistui 1996 kesken nykyoppikautta.

Tähän väliin pientä kevennystä Raamatusta:

”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Ota hänet huomioon kaikilla teilläsi, niin hän itse tekee polkusi suoriksi.” (Sananlaskut 3:5, 6)

“...jotta emme enää olisi lapsia, jotka heittelehtivät kuin aaltojen ajamina ja joita jokainen opetuksen tuuli kuljettaa sinne tänne...” (Efesolaisille 4:14)

Tässä Vartiotorniseuran viesti luovijalle:

”Nykyään meidän täytyy kuunnella jatkuvasti suurta Opettajaamme, Jehova Jumalaa. Meidän täytyy käyttää täysin hyväksemme ’uskollisen ja ymmärtäväisen orjan’ välityksellä annettuja apuvälineitä. Tämä varmistaa sen, että meillä on ’suora polku’ jaloillemme. – Matteus 24:45–47; Jesaja 30:20, 21.” (Vartiotorni 15 joulukuuta 2003 sivu 14)

Vuonna 1987 julkaistiin Vartiotorni-lehdessä kahdesti luettelo näkemysmuutoksista, joissa mainitaan vuosi 1962, mutta ei vuotta 1929:

1925: ”Kansan synty” – teki selviksi profetiat, jotka osoittavat Jumalan valtakunnan syntyneen vuonna 1914
1931: ”Uusi nimi” – siitä lähtien nimi Jehovan todistajat erotti tosi kristityt luopiokristikunnasta
1962: ”Alamaisuus ’ylivalloille’ – miksi?” – esitti syitä suhteelliseen alamaisuuteen inhimillisille valloille
(Vartiotorni 1. maaliskuuta 1987 sivu 13; lyhennelmä)

1925: Ymmärrettiin selvästi, että on olemassa kaksi erillistä ja toisiaan vastustavaa järjestöä – Jehovan järjestö ja Saatanan järjestö.
1931: Omaksuttiin uusi nimi, Jehovan todistajat.
1962: Roomalaiskirjeen 13:1:n ”esivallat” tunnistettiin maallisiksi hallitusviranomaisiksi, joille kristittyjen täytyy osoittaa suhteellista alamaisuutta.
(Vartiotorni 15. kesäkuuta 1987 sivu 19; lyhennelmä)

Tässä eräs esimerkki vuoden 1929 ohittamisesta:

”Joitakin vuosia, aina vuoteen 1962 saakka, Jehovan todistajat ajattelivat, että nuo esivallat olivat Jehova Jumala ja Kristus Jeesus. Sananlaskujen 4:18:n mukaisesti valo kuitenkin lisääntyi, ja tätä näkemystä korjattiin.” (Vartiotorni 1. marraskuuta 1991 sivu 11)

Toinen esimerkki samasta aiheesta:

”Valo leimahti kirkkaasti vuonna 1962 Roomalaiskirjeen 13:1:n suhteen, jossa sanotaan: ’Olkoon jokainen sielu alamainen korkeammille valloille [’esivalloille’, UM].’ (Kuningas Jaakon käännös.) Alkuaikojen raamatuntutkijat ymmärsivät tässä mainittujen ’korkeampien valtojen’ tarkoittavan maallisia hallitsijoita. Heidän mielestään tämä raamatunkohta tarkoitti sitä, että jos kristitty kutsuttaisiin sota-aikana asepalvelukseen, hänen velvollisuutensa olisi panna univormu ylleen ja ase olalleen ja lähteä rintamalle taisteluhautoihin. Ajateltiin, että tiukan paikan tullen kristityn olisi ammuttava aseellaan ilmaan, koska hän ei saanut tappaa toista ihmistä. Tätä aihetta valaistiin selvästi Vartiotornissa 1. ja 15.12.1962. Niissä käsiteltiin Matteuksen 22:21:ssä olevia Jeesuksen sanoja: ’Maksakaa – – takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.’ Asiaan liittyivät Apostolien tekojen 5:29:ssä olevat apostolien sanat: ’Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.’ Kristityt ovat alamaisia keisarille — ”korkeammille valloille” — kunhan heitä vain ei vaadita toimimaan Jumalan lain vastaisesti. Alamaisuuden keisarille ymmärrettiin olevan suhteellista, ei ehdotonta. Kristityt maksavat keisarille takaisin vain sen, mikä ei ole ristiriidassa Jumalan vaatimusten kanssa. Kuinka tyydyttävää olikaan saada selvä ymmärrys tästä asiasta!” (Vartiotorni 15. toukokuuta 1995 sivut 21-22)

Sitten esimerkki, jossa lähdetään ratsastamaan suhteellisella alamaisuudella, vaikka suhteellisuusolettama oli jo Russelilla ja peruskysymys on siitä, ovatko esivallat maallisia vai taivaallisia:

”Vuonna 1961 saatiin valmiiksi englanninkielinen Pyhän Raamatun Uuden maailman käännös. Sen valmistamiseksi oli täytynyt tutkia perusteellisesti Raamatun alkutekstiä. Roomalaiskirjeen 13. luvun lisäksi myös Tituksen kirjeen 3:1, 2:ssa ja 1. Pietarin kirjeen 2:13, 17:ssä esiintyvien sanojen tarkasta käännöksestä kävi ilmi, että ilmaus ’esivallat’ ei tarkoita Korkeinta Auktoriteettia, Jehovaa, ja hänen Poikaansa, Jeesusta, vaan ihmisten hallitusvaltoja. Loppuvuodesta 1962 julkaistiin Vartiotornissa kirjoituksia, joissa selitettiin täsmällisesti Roomalaiskirjeen 13. lukua ja myös esitettiin C. T. Russellin aikaista käsitystä selvempi näkemys. Noissa kirjoituksissa osoitettiin, ettei kristillinen alamaisuus esivalloille voi olla ehdotonta. Sen täytyy olla suhteellista ja riippuvaista siitä, etteivät Jumalan palvelijat joudu ristiriitaan Jumalan lakien kanssa. Myöhemmin Vartiotornissa on julkaistu lisää kirjoituksia, joissa on tähdennetty tätä tärkeää asiaa.” (Vartiotorni 1. toukokuuta 1996 sivut 13-14)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä