Gal. 3:13
Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme-sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu."
Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme-sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu."
Vastaukset 29
Vanhimmat
Jumalan hulluus, joka monelta jää käsittämättömäksi ja siksi ihmisopit saavat valtaa, koska ihminen niin mielellään rakentaa OMAT pitkospuut Taivaaseen, jotka puut yltävät hädintuskin oman pään yläpuolelle.
"Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.
2 Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;
3 sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
5 Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä.
6 Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: "Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?" se on: tuomaan Kristusta alas,
7 tahi: "Kuka astuu alas syvyyteen?" se on: nostamaan Kristusta kuolleista.
8 Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
11 Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään".
12 Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".
Jo tämän jakeen ymmärtäminen raitistaisi monen uskon.
Kysynpä siis, että miten tuo jae oikein pitäisi ymmärtää? Ei kai sen ymmärtämisestä apua ole, jos se lukee ja käsittää väärin.
Tuota, eikö se ole ihan tajuttavissa oleva jae. Meille ihmisillehän se kirous kuuluisi, koska emme lakia millään täytä. Jeesus täytti sen ja otti vielä meille kuuluvan kirouksen päälleen, kun hänet ristinpuulla tehtiin synniksi. Me saamme uskon kautta Jeesukseen kaiken sen, mitä Kristuksessa on tarjolla, ennen muuta Jumalan vahurskauden, eli täydellisen kelvollisuuden. Kelpaamme pyhälle Jumalalle Jeesuksen tähden.
Aivan niin. Kyseessä on jumalainen vaihtokauppaa, reilu sellainen onkin!
Anteeksi vain, kun kysyn, mutta milläs tuo reiluuden väite oikein perustellaan? Viaton murhataan, jotta syyllinen pääsisi vapaaksi. Eikös tuo oikeastaan ole täysin sama asia kuin miten kävi Jeesuksen joutuessa ristille kun taas Barabbas pääsi vapaaksi? Eikä Jumala vain vapauta vaan tekee kaikkea muutakin kivaa vapaaksi päässeelle rikoksentekijälle. Vai oikeuttaako koko asian se, että me muut "Barabbaat" eli pelastetut kadumme entistä elämäämme ja halusimme tehdä parannuksen?
Jumala on enemmän kuin reilu, hän on äärettömän armollinen, koska me emme saa, mitä ansatsisimme, eli tuomion ikuiseen kadotukseen, mutta nyt me saamme Jeesuksen sijaiskärsimyksen tähden anteeksi kaikki syntimme ja hän lahjoittaa oman pyhyytensä ja puhtautensa ja iankaikkisen elämän, uskotko sen?
Jeesuksen ja Barabbaan välisessä vaihtokapassa tiivistyykin se asetelma, joka Jumalan ja ihmiskunnan välillä vallitsee; syytön tuomittiin, syyllinen vapautettiin. Jumalan suurta ja käsittämätöntä armoa!
Kyllä, Isä on armollinen syntisiä kohtaan. Onko se kuitenkaan oikeudenmukaista, että syyllinen pääsee rangaistuksetta armon käyden oikeuden sijaan? Ei.
Oliko se, mitä Jeesus joutui kärsimään, kuitenkaan reilua tai armollista Jeesusta kohtaan? Onko se oikeudenmukaista, että syytön joutuu kärsimään rangaistuksen syyllisen sijaan? Ei.
Onko siis Jumala oikeudenmukainen kaikessa? Ei.
Onko tuo edellinen ongelma? Se riippuu siitä, voitko hyväksyä sitä, että joka tilanteeseen ei ole täydellisen oikeudenmukaista ratkaisua. Minulle tuo ei ole ongelma, mutta minä silti näen tuon, mitä Jeesus teki, vähän eri tavalla. Pakanauskonnoissa oli se ajatus, että tuomiolla hyvät ja pahat teot punnitaan. Kristittyjen, jotka uskovat Jeesuksen maksaneen syntiensä hinnan tai kärsineen rangaistuksen ihmisten puolesta ristillä on täysin turha väittää, että heidän kristinuskonsa eroaisi tämän asian suhteen pakanauskonnoista, sillä se, että yksi maksaa tekojen hinnan toisten puolesta on sitä täysin samaa kaupankäyntiä synneillä, joita pakanoidenkin jumalat tekevät. Ja minä pidän tuollaista ajatusta kaupankäynnistä järjettömänä, joten siksi en sotke tuota käsitykseeni ristin tapahtumista, vaan selitän ne tavalla, joka on mielestäni vähemmän epäoikeudenmukainen eikä anna sellaista kuvaa Jumalasta, että hän käy kauppaa hyvällä ja pahalla. Hyvillä ja pahoilla teoilla kaupan käyminen kun mielestäni sisältää sen ajatuksen, että vääryydentekemisessä ei ole mitään absoluuttisen pahaa, kunhan vain muistaa tehdä vähintään sen verran hyviä tekoja. Minä pidän tuollaista ajattelua kuvottavana.
Oliko se, miten ihmiset houkuteltiin syntiin ensimmäisen kerran, oikeudenmukaista? Ei. Reilua? Ei. Armollista? Ei.
Miksi Jumala ei voinut armahtaa Aadamia ja Eevaa heti heidän langettuaan? Siihen oli syynsä. Oliko Jumala armollinen tuossa tilanteessa? Vastaus ei ole yksiselitteinen kyllä, sillä asiaa voi katsoa monesta oikeasta eri näkökulmasta.
Kyllä, minä uskon, että Jeesus siellä ristillä pelasti minutkin ja että Hänen ansiostaan saan anteeksi. Minä silti ihmettelen sitä, miksi muut uskovat ihmiset eivät voi puhua näistä asioista selkeällä ja yksinkertaisella arkisella suomenkielellä, vaan käyttävät sanoja, jotka vain kristityt ymmärtävät. Toivottavasti he tajuavat, että muille kuin kristitylle he eivät voi asiasta noin kuitenkaan kertoa.
Ja syyttömän täytyi perinteisen kristillisen tai siis kirkollisen opetuksen mukaan kuolla syyllisten puolesta, koska Jumalan oikeudenmukaisuus niin vaatii. Paitsi tuohan nimenomaan ei ole oikeudenmukaista, vaan oikeudenmukaisuus on sitä, että syyllinen joutuu kärsimään tekojensa rangaistuksen ja syytön ei joudu kärsimään mistään.
Kyllähän sinä asioista loogisesti ajattelet. Ei siinä mitään. MUTTA, Jumala on Jumala, eli hän ja hänen toimintatapansa eivät yksinkertaisesti mahdu meidän rajalliseen ymmärrykseemme. Emme kykene täysin tavoittamaan hänen logiikkansa tasoa, olemme siihen liian pieniä ja vajaita. Jos Jumala olisi toiminut pelkästään meidän ihmisten suppean oikeustajun mukaisesti, olisimme tuhoon tuomittuja kaikki tyyni. Hän operoi omalla suvereenilla tasollaan ja me voimme siihen suostua tai sitten voimme kapinoida, mutta turhaa se on.
"hän ja hänen toimintatapansa eivät yksinkertaisesti mahdu meidän rajalliseen ymmärrykseemme"
Se, mikä mahtuu meidän ymmärrykseemme, on kuitenkin se ainoa osa Jumalasta ja Hänen toimintatavoistaan, josta me voimme mitään mielekästä ja järkevää sanoa tai ajatella. Jos Jumalassa ja Hänen teoissaan on jotain sellaista, mikä ylittää logiikan rajat, niin se ylittää myös ne logiikkaan perustuvat kielen rajat, jotka ovat meidän maailmamme rajat. Tarkoitan siis tällä sitä, että kaikki nuo rajat ylittävä on puhtaasti pelkkiä irrallaan leijuvia väitelauseita sokean uskon varassa, sillä jos logiikka ei sen kanssa ollenkaan toimi, niin perustellut ajatukset asiasta ovat jo periaatteen tasolla aivan täydellisen mahdottomia. Ei päätelmiä eikä perusteluja voi rakentaa noiden asioiden tueksi tai pohjalta, jos niihin liittyen kaikkien perusteluiden ja päätelmien rakentamiseen tarvittavien työkalujen toimivuus on poikkeuksetta kielletty.
"Emme kykene täysin tavoittamaan hänen logiikkansa tasoa, olemme siihen liian pieniä ja vajaita."
Miksi kutsut sitä logiikaksi? Minä kun luulin, että sinun pointtisi on, että se on käsityskykymme tuolla puolen. Jos se on meidän käsityskykymme tuolla puolen, niin miksi sitä pitäisi kutsua logiikaksi? Varsinkin, jos se on ristiriidassa sen kanssa, mikä meidän näkökulmasta loogista? Vai pitäisikö meidän nyt kieltää nyt logiikkamme loogisuus, vaikka me emme mistään loogisemmasta mitään tiedä?
"Jos Jumala olisi toiminut pelkästään meidän ihmisten suppean oikeustajun mukaisesti"
Suppea tai ei, se on ainoa oikeustaju, joka meille on annettu. Pitäisikö minun kutsua oikeudenmukaiseksi sitä, mitä minä en näe oikeudenmukaisena? Mitä järkeä tai rehellisyyttä sellaisessa olisi?
Minä toki luotan siihen, että Jumala on hyvä. Toisaalta myös tunnustan, että "täydellinen" oikeudenmukaisuus saattaa hyvinkin olla mahdotonta tietyissä tilanteissa. Ei se silti Jumalasta pahaa tee. Mitä täydellisyys edes on? Eikö se ole yhtä mieletön ja tarpeeton käsite kuin äärettömyys? Vai mitä järkeä on puhua käyttäen sanoja, joiden merkitys useimmiten jää täysin epäselväksi ja siksi omalla tavallaan myös täysin merkityksettömäksi?
Se, että luotan Jumalaan, ei kuitenkaan mitenkään liity logiikkaan. Tai ehkä siinä mielessä, että jos koen Jumalan luotettavaksi muiden asioiden suhteen, niin voin kokea voivani luottaa Häneen sellaisienkin asioiden suhteen, joista en tiedä tarpeeksi voidakseni sanoa niistä juuta enkä jaata.
"Hän operoi omalla suvereenilla tasollaan ja me voimme siihen suostua tai sitten voimme kapinoida, mutta turhaa se on."
Ei se silti mustaa valkoiseksi muuta eikä toisinpäin, jos Jumala on se, joka jotain tekee. Kieltämättä meitä rajoittaa meidän oma rajallisuus, mutta ei tule tehdä erehdystä sen suhteen, millä tavalla me rajallisia olemme. Logiikka toimii niin kuin toimii, olimme me sitten kuinka rajallisia tahansa tai emme.
Minun näkökulmasta suurin ongelma on se, että kristityt eivät puhu rehellisesti siitä, miltä inhimillisestä näkökulmasta asiat näyttävät. Toisaalta muut katsovat asiaa juuri tuosta näkökulmasta ja sitten ihmettelevät, että ovatko uskovat ihmiset jotenkin epärehellisiä tai päästään sekaisin, kun puhuvat jotain aivan muuta kuin miltä asiat sellaisenaan vaikuttavat.
Faktat ja väitteet ovat se materiaali, jota logiikan avulla yhdistellään. Tuon materiaalin suhteen voin sanoa kyllä, että sitä ei ole riittävästi, että voisin vetää kaikesta johtopäätökset, vaan joudun väkisinkin jättämään montakin kysymystä avoimeksi. En silti pysty hyväksymään sitä ajatusta, että minunkin pitäisi tavalliseen uskonnolliseen tyyliin olla puhumatta hankalista asioista tai peitellä ongelmia tavalla tai toisella esimerkiksi epäselvää uskonnollista kieltä käyttämällä.
Esimerkkinä vaikka uskovien ajatus siitä, että Jumala on kaikkivaltias. Minä en tahdo enkä voi tuota ajatusta allekirjoittaa. Miksi? Koska kuten jo kaikkien tulisi tietää, tuo ajatus on jo itsessään loogisesti kelvoton. Siis tuo kaikkivaltiuden käsite. Minulle ei kuitenkaan ole mikään ongelma sanoa, että Jumala on todennäköisesti mahtavampi kuin tulen ikinä tajuamaan jopa siihen pisteeseen asti, että ihmisen näkökulmasta Hän näyttää käytännössä kuin kaikkivaltiaalta. Tuolla tavalla ilmaistuna käsitteelliset ongelmat pystyy kiertämään tai oikeastaan ei vain ikinä lankea asioiden liian kirjaimellisesti sanomisen mukanaan tuomiin ansoihin. Jos tarkkoja ollaan, niin kuin tulisi olla, niin kannattaisi miettiä, että sanooko Raamattu, mitä Jumalan kaikkivaltius käytännössä tarkoittaa. Mitä Raamatussa oikeasti sanotaan? Se ei välttämättä ole sama asia kuin se, mitä kristityt, kirkot ja kirkkoisät väittävät ja olettavat.
"Tuota, eikö se ole ihan tajuttavissa oleva jae"
Juuri helpon näköiset jakeet valitettavasti usein luetaan huolimattomasti pitäen niiden merkitystä itsestäänselvänä.
Jos vaikka nyt verrataan vanhaa ja uutta käännöstä.
33/38 käännös:
"hän tuli kiroukseksi meidän edestämme"
92 käännös:
"tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme"
Voidaanko oikeasti sanoa, että nuo tarkoittavat samaa asiaa tai että nykysuomalaiset ymmärtävät nuo identtisellä tavalla? Enpä usko. Kiroukseksi tuleminen, niin kuin vanha käännös sen sanoo, lienee jo kielikuvaltaan hyvin outo ja käsittämätön nykysuomalaisille.
"emme lakia millään täytä. Jeesus täytti sen"
Mitä nyt lain täyttämisellä oikein tarkoitat? Sitä, että Jeesus piti käskyt, vai sitä, että Hän täytti profetiat? Nuo ovat kaksi täysin toisistaan erillistä asiaa. Kumpi siis noista vai molemmat? Oletan, että puhut nyt käskyistä, sillä mitään järkeä ei olisi edes puhua siitä, miten muut kuin Jeesus ovat täyttäneet Raamatun messiasprofetiat. Tietysti tunnustan Jeesuksen täyttäneen molemmat.
"kun hänet ristinpuulla tehtiin synniksi"
Mietinpä vain, että mitä ihmettä tuo oikein nyt tarkoittaa. Ei kuulosta suoralta ja selkeältä yksiselitteiseltä suomenkieleltä vaan joltain uskonnolliselta salakieleltä, jonka dekoodaamiseen minä olen jo aikoja sitten kyllästynyt. Jeesus ei ollut syntinen eikä Hänestä syntistä missään vaiheessa tullut. Rangaistuksen Hän voi kärsiä syntisten puolesta, mutta Hänen viattomuutensa kyseenalaistaminen on oikeusmurha. On nimittäin liikkeellä sellaistakin opetusta, että tuo "synniksi tuleminen" tarkoittaisi sellaista, että Jeesus olisi ottanut ihmisten "syntiluonnon" (mitä ihmettä sekin sitten oikein tarkoittaa) itselleen ristillä. En kuitenkaan nyt sinua mistään syytä. Yritän vain tuoda omat kysymykseni ja ihmetykseni esille.
"Jumalan vahurskauden, eli täydellisen kelvollisuuden"
Useat kirkot opettavat, että pelkkä vanhurskautus ilman pyhitystä ei vielä riitä. Tosin ne kyllä myös sanovat, että molemmat noista ovat Jumalan työtä ihmisessä ja hänen ulkopuolellaan ja että Jumala itse kyllä pitää huolen siitä, että työ valmistuu ennen tuomionpäivää, jos ihminen ei itse sitä mahdottomaksi tee siis.
Aamen!!!
Ei usko synny väittelemällä, vaan kuuntelemalla evankeliumia. Uskon synnyttää Pyhä Henki, ei meidän ajatukset sitä saa aikaan. Luther uskonpuhdistaja sanoi jo aikanaan, että hän uskoo, että hänen jeäkensä ei voi uskoa. Jumalan antama usko laajentaa ymmärryksen niin, että järkikin voi sen tajuta. Raamattuhan kertoo, että Hän Jeesus avasi kuulijoiden ymmärryksen käsittämään kirjoitukset. Turhaa ja ajan haaskua on ihmiselle todistää apologisesti Jumalan olemassa oloa, se on loputon suo. Apologia on apuväline teologeille.
Väittelemällä? Asialinjalla pysyvä väittely on vain keskustelemista. Usko syntyy kuuntelemalla evankeliumia, mutta ilman keskustelun vuorovaikutusta esimerkiksi opetuksen muodossa, jollaista Filippuskin tarjosi etiopialaiselle hoviherralle, ei välttämättä sitä ymmärrystä synny, joka uskoon vaaditaan. Vai onko uskon tarkoitus olla vailla ymmärrystä siihen, mihin uskoo? Samoin on rukouksen kohdalla. Emmekö me hokisi "tyhjää niin kuin pakanat", jos emme aidosti ymmärtäisi ja oltaisi selvillä siitä, mitä me täsmälleen asioilla tarkoitetaan?
Niin, apologia on vain apuväline, jota joskus tarvitaan. Asioiden selkeinä, ymmärrettävinä ja yksiselitteisinä pitäminen suoran rehellisen keskustelun kautta luulisi kuitenkin sopivan kaikille ja jotakuinkin kaikkiin tilanteisiin. Muuta en ole tässä suosittelemassa enkä vaatimassakaan. Haluaisin vain, että uskovatkin siistisivät kielenkäyttöään niin, että eivät puhuisi miten sattuu. Jos on sitä mieltä, että Jumala on hyvä vaikka tekisi pahaa, niin sanoo tuon suoraan, eikä esimerkiksi kiertele ja kaartele asian ympärillä jotain kaanaankielistä sanontaa käyttäen.
On asioita, joista me emme tiedä, onko ne totta vai ei. On myös ajatuksia, jotka itsessään jo ovat niin ristiriitaisia, että niitä ei voi ilmaista eikä ymmärtää järjellä sen enempää kuin täysin kaksiulotteista geometrista kuviota, joka on samanaikaisesti kolmio ja neliö. Edellisiä en näe ongelmana, mutta nuo jälkimmäiset olisi jo aika heittää pois.
Sori vaan, mutta tuntuu kuin et oikein olisi ymmärtänyt Jeesuksen sovitustyön merkitystä.
Miten se, olenko ymmärtänyt sen merkityksen vai en, vaikuttaa siihen, onko se, että viaton joutuu kärsimään syyllisten puolesta, kaikin puolin reilua vai ei?
Minua kiinnostaisi tietää, että miksi jotkut sitä reiluksi sanovat. Mitä reilua siinä on? Jos he näin sanovat, niin kai he osaavat sen perustellakin kertomalla syyn sille, miksi noin ajattelevat.
Käsitän Jeesuksen tekemän työn merkityksen varsin hyvin. En minä häntä muuten Messiaana pitäisi.
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miksi sanaa rististä kuvataan Raamatussa hullutukseksi? Siis ihminen pelastuu hullutuksen kautta.
No jos olen reilusti toista vuosikymmentä jo ollut elävässä uskossa ja usein jossainpäin nettiä tuona aikana jutellut asioista, niin eikö se ole varsin epätodennäköistä, että en olisi joutunut asiaa miettimään. Tosin ei siinä nyt niin paljoa miettimistä ole, kun ottaa huomioon, kuinka selkeästi Paavali selittää asian ekan Korinttolaiskirjeen kolmessa ekassa luvussa.
Asiahan on hyvin yksinkertainen. On Jumalan viisaus ja sitten on se tämän maailmanajan viisaus eli se ihmisviisaus. Se, mikä on viisautta ja mikä hullutusta, on näkökulmasta kiinni. Ihmisviisauden näkökulmasta risti on sulaa hulluutta. Toisaalta Jumalan näkökulmasta tuo ihmisten viisaus on hulluutta. Ja nyt se tärkeä kysymys eli kumpi on oikeassa, Jumala vai ihmiset? Luulisi kristityn vastaavan, että edellinen. Onko risti siis todellisuudessa hullutusta? Ei ole, vaan maailman ihmiset vain luulevat sitä sellaiseksi ihmisviisauteen tukeutuessaan. Olisiko siis meidän järkevää ylpeillä siitä, että olemme hulluja? Mutta mehän nimenomaan emme ajattele todellisuudessa olevamme sellaisia, vaan pikemminkin viisaita, kuten se mies, joka rakensi talonsa kalliolle.
Tosin ei tule erehtyä nyt siitä, millaisesta viisaudesta on kyse. Tässä ei nyt ole kyse mistään luonnontieteesta vaan esimerkiksi siitä, mistä Jeesus puhui sanoessaan, että "teille on opetettu: rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi." Jumalan päätavoite ei ole oikeassa oleminen vaan maailma ilman syntiä ja pahuutta, jonka aikaansaamiseksi Jeesus nimenomaan syntyi, eli, kuoli, nousi kuolleista, nousi taivaisiin, tehtiin kuninkaaksi Jumalan toimesta.ja tulee Herran päivänä takaisin kunniansa kirkkaudessa enkeliarmeijan saattamana.
Mutta mitä minä tällaista tässä nyt oikeastaan edes höpötän. Sinähän tiesit tämän kaiken kuitenkin jo entuudestaan, kun nyt niin perusasioista puhutaan.
Niinpä. Jouluna sitä ei kukaan vielä aavistanut.
Niin, kärsimys oli etukäteen suunniteltu. Jep jep
Sä alat oppia!
Se olikin Jeesuksen alkuperäinen tarkoitus, jonka Isä oli suunnitellut meidän pelastamiseksi.
Tätä harva uskovakaan on oivaltanut, vai onko?
Niinpä! Kysymys onkin, millainen uskomme on laatuaan, ihmispainotteinen, vai Kristuskeskeinen.
Totta. Aamen!
Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,
Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.