Maalliset isämme kasvattivat meitä oman ymmärryksensä mukaan. Myös heidän kurituksensa oli sidottu inhimilliseen ymmärrykseen, ja osoitti monta kertaa heidän omaa vajavaisuuttaan, heikkouttaan ja huonouttaan.
On kuitenkin yksi, joka kurittaa meitä tosi parhaaksemme.
Hänen tuntemisensa kautta - jos vain suostun muuttumisen prosessiin, jossa Pyhä Henki hoitaa minua sisältä käsin - saan oppia mitä isyys todella merkitsee, millainen se on täydellisyydessään.
Oman isäni kautta en oppinut tuntemaan Jumalaa, mutta Jumalan kautta opin tuntemaan isän.
Siunausta teille, Herran rakkaat. Taivaallinen Shalom!
Jumalassa ei ole MITÄÄN pimeyttä.
- - -
12. 11. 2006
Isätön ei ole kukaan
joka tänne syntyi,
minkä muotoista kipua
nyt kantaakaan hän
Tai kiitollisin muistoin
menneisyyteen katsahtaa
ja isän polvelle taas istuu,
hymyillen muistaa halki elämän
Pettynyt kun olin
nuoruudessa monenlaiseen,
rohkaisten kuuntelit
ja autoit lasta huomiseen -
vaikket aina ymmärtänytkään
Pienenä jo, vuosissa varhaisemmissa
kun kohti nuoruuttani kasvoin:
jotain rikottuani sen autoit korjaamaan -
vahvasti rakensit uskoani elämään, rakas isä!
Sellaisia muistoja
vaikka ei olekaan isästäni
minulla -
ja kipuna saan varmaan
hautaan asti sielussani kantaa
kuin isättömyyden kipeätä taakkaa -
läsnäolon puuttumista
Silti häntä rakastan,
on suuri voitto
Kun annoin anteeksi
myös alkoi parantua kipein haava
Nyt vanhainkodin käytävällä
keinuu harmaantunut mies,
ja aina jotain sisälläni lämpimästi
läikähtää kun käden nostan
olkapäälleen, silmiin katson, lausun:
rakastan sua, isä
Näin taivasta hänestä kiitän
ja voimasta anteeksi antaa, kun löysin
parantavan armon, kohtaamisen syvät tiet
Kun löysin taivaallisen Isän
saan armohoidossaan
myös hyväksyä vajavaisen isän,
täydellinen ei ole täällä kukaan
Rauhallisia päiviä siis toivon hänelle,
ja minkä muotoista kipua kantaakaan
tuo vaitonainen, vanha mies -
että armohoidon löytäisi sieluunsa myös hän
Kas, isätön
ei ole täällä kukaan
On kuitenkin yksi, joka kurittaa meitä tosi parhaaksemme.
Hänen tuntemisensa kautta - jos vain suostun muuttumisen prosessiin, jossa Pyhä Henki hoitaa minua sisältä käsin - saan oppia mitä isyys todella merkitsee, millainen se on täydellisyydessään.
Oman isäni kautta en oppinut tuntemaan Jumalaa, mutta Jumalan kautta opin tuntemaan isän.
Siunausta teille, Herran rakkaat. Taivaallinen Shalom!
Jumalassa ei ole MITÄÄN pimeyttä.
- - -
12. 11. 2006
Isätön ei ole kukaan
joka tänne syntyi,
minkä muotoista kipua
nyt kantaakaan hän
Tai kiitollisin muistoin
menneisyyteen katsahtaa
ja isän polvelle taas istuu,
hymyillen muistaa halki elämän
Pettynyt kun olin
nuoruudessa monenlaiseen,
rohkaisten kuuntelit
ja autoit lasta huomiseen -
vaikket aina ymmärtänytkään
Pienenä jo, vuosissa varhaisemmissa
kun kohti nuoruuttani kasvoin:
jotain rikottuani sen autoit korjaamaan -
vahvasti rakensit uskoani elämään, rakas isä!
Sellaisia muistoja
vaikka ei olekaan isästäni
minulla -
ja kipuna saan varmaan
hautaan asti sielussani kantaa
kuin isättömyyden kipeätä taakkaa -
läsnäolon puuttumista
Silti häntä rakastan,
on suuri voitto
Kun annoin anteeksi
myös alkoi parantua kipein haava
Nyt vanhainkodin käytävällä
keinuu harmaantunut mies,
ja aina jotain sisälläni lämpimästi
läikähtää kun käden nostan
olkapäälleen, silmiin katson, lausun:
rakastan sua, isä
Näin taivasta hänestä kiitän
ja voimasta anteeksi antaa, kun löysin
parantavan armon, kohtaamisen syvät tiet
Kun löysin taivaallisen Isän
saan armohoidossaan
myös hyväksyä vajavaisen isän,
täydellinen ei ole täällä kukaan
Rauhallisia päiviä siis toivon hänelle,
ja minkä muotoista kipua kantaakaan
tuo vaitonainen, vanha mies -
että armohoidon löytäisi sieluunsa myös hän
Kas, isätön
ei ole täällä kukaan
Vastaukset 32
Vanhimmat
Nykyinen keinohedelmöityshoito takaa isättömyyden sitä haluaville.
Nykyinen keinohedelmöityshoito voi kyllä taata monenlaisia asioita mutta ei isättömyyttä. Ei edes niille, jotka sitä - jostain syystä - haluavat. Kyseessä on luonnoton asiaintila. Munasolun hedelmöittyminen kun ei koskaan voi tapahtua ilman miessukupuolen olemassaoloa, ei sitten millään keinolla.
Jokainen kantaa isää itsessään. Tahdot tai et.
Ensinnäkin geneettisen perimänsä puolesta, mutta myös henkisessä mielessä. Joidenkin kohdalla se merkitsee isättömyyden kipua, jonkun kohdalla tietoista päätöstä unohtaa oma isänsä, pyyhkiä hänet pois mielestään. Nykymaailmassa - jossa lapsella voi olla kaksi naista vanhempina - se saattaa merkitä yhä omalaatuisempia vääristymiä.
Yhtä kaikki. Tavalla tai toisella jokainen on sidoksissa isän olemukseen. Tätä tosiasiaa vastaan taisteleminen on omaa todellisuuttaan vastaan taistelemista.
Jumalan löytyminen merkitsee järjestyksen löytymistä missä palikat alkavat mennä kohdalleen. Se on tutkimusretki oman identiteetin löytymiseen.
Matkalla valoon.
Kantaako pienet kasvavat pojatkin isää itsessään?
ilman läsnäoloa, turvallista syliä, ajan antamista
pojalle joka haluaisi kuunnella miehen eikä aina naisen ääntä, parrankasvusta miehisten kipujen kysymyksiin - missä ovat näitten poikien isät
jotka kasvavat vain äitinsä kanssa?
Tietenkin muistan isääni.Joka käytti minua seksuaalisesti hyväkseen.Ja muuta kaikkea.Tottakai muistan ja kiitän kaikesta siitä kauheudesta jota olen saanut kokea.Kiittäkää kaikesta,sanotaan raamatussa.Vai sanotaanko?
että "kiittäkää joka tilassa". Mutta ei sanota ainakaan suoraan että kaikesta olisi hyvä kiittää. "Joka tilassa" tarkoittaa varmaan kaikkien olosuhteiden vallitessa, jokaisessa tilanteessa. Jumala on Jumala. Hän pystyy kyllä parantamaan ihmisten virheistä. Lyödyistä haavoista. Anteeksiantamus on tärkeä pointti.
Niin kuin sanoin tuossa aloitusviestissä, nämä ajalliset isämme on toimineet oman ymmärryksensä mukaan, myös haavojensa ja heikkouksiensa mukaan. Joskus jopa vastoin ymmärrystään.
Tämä ei ole feministipalsta!
Entäpä isän syli joka oli kaksimielinen
ei luotettava ja turvallinen
isän syli joka oli likainen ja irstas
rikkoi hauraan pienen tytön, jo ennenkuin
tiesi omasta seksuaalisuudestaan
kiittäkää, niin
joka tilassa
ei tilasta
ja tässä tilassa, kun isänpäivä tuo
kipeimmät muistot, katson omia lapsiani
kiitän heistä ja turvallisuudesta
että he saavat kasvaa ilman väkivaltaa
ja pelkoa, vaikka kasvavatkin vain äidin kanssa
mutta silti -
nämä ajalliset isämme on toimineet oman ymmärryksensä mukaan, myös haavojensa ja heikkouksiensa mukaan. Joskus jopa vastoin ymmärrystään.
Tuo synti on eräs kuvottavimmista mitä tiedän. On niin käynyt vastaustasi edeltäneelle tai ei, niin jollekulle kuitenkin on. Puolusteletko sitä kilttien isien haavoilla ja vammoilla? Heikkouksilla? Tai ymmärryksen puuttella? Miksi et puhu synnin ja pahuuden niin turmelemasta ihmisestä, että toimii saatanan käsikassarana aivan täysillä? Sillä tuosta on aivan oikeasti kysymys.
Sekin pitää muistaa, että tuollainen jättää sellaiset jäljet, että jopa Herralta itseltään saattaa viedä pitkiä aikoja, ennen kuin saa rakastaa omaa lastaan.
Omilla kotisivuillani on kirjoitus uskovalta, joka on päätynyt lapsena isänsä hyväksikäyttämäksi. Hän kirjoitti melkoisen kirjoituksen kokemuksestaan uskoontultuaan. Kuinka vaikea oli kokea Jumalan rakkautta. Se on tallenettu nimellä lintu. Käyppä kurkistamassa.
http://www.uskontie.net/maaritru/lintu.shtml
ymmärsit viestini väärin tai sitten olemme eri mieltä joistain asioista.
Joka tapauksessa. En puolustele tällaisten isien tekemiä syntejä enkä siis sitä että ihminen lähtee toimimaan heikkouksiensa mukaan, jolloin hän saattaa antautua Saatanan käsikassaraksi kuten aivan oikein toteat. Ja että toimii jopa vastoin omaakin ymmärrystään.
En tiedä mitä tarkoitat "kilttien isien" haavoilla ja vammoilla? En viitannut kiltteyteen. Synti on syntiä on ihminen sitten kiltti tai julma.
Jokaisessa ihmisessä on kiltteyttä ja julmuutta.
Tärkeintä on että saamme kokea pelastuksen ja antaudumme ehyesti Jumalalle, sitoudumme Häneen. Muuten sekä kiltteys että julmuus voi johtaa räikeäänkin syntiin, jopa vielä uskovan kohdalla, monellakin tapaa, esimerkiksi hurskauteen pukeutuen. Kiltteydessään ihminen voi silitellä kaikki lähimmäiset taivaaseen tai toimia puolueellisesti hempeiden tunteidensa houkuttamana asettuen sen puolelle jonka kertomus tuntuu koskettavimmalta jne.
Samoin voi julma vaikkapa pitää kovinkin palavilta kuulostavia herätyspuheita joilla ruoskii kuulijoitaan ikäänkuin lähemmäs Herraa ja seurakuntalaiset nyökyttelee että onpas veli voitelussa, vaikka Pyhän Hengen parantava ulottuvuus puuttuu. Ilman hengen tuntemusta on joskus vaikea erottaa persoonallista kiihkoa ja Jumalan vaikuttamaa ankaruutta syntiä kohtaan.
Ainoastaan syyllinen tarvitsee anteeksiantamusta.
Todellisiin rikoksiin Jumalaa ja lähimmäistä vastaan tarvitaan todellinen anteeksiantamus. Syyntakeeton ei tarvitse anteeksiantamusta koska hän ei ole vastuussa teoistaan. En siis ole sanomassa että isä, joka on käyttänyt lastaan hyväksi, ei ole vastuussa teoistaan, tai että hän on vain omien haavojensa ja heikkouksiensa uhri joten häntä pitää ymmärtää, vaan että hän on todellisesti syyllinen ja siksi hän tarvitsee todellista anteeksiantamusta.
Puhun nyt siis uskovasta jolle on tehty lapsena henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Minua ei ole käytetty seksuaalisesti hyväksi mutta silti on paljon asioita joita olen joutunut (saanut) antaa omille vanhemmille anteeksi. Painopiste ei ole minun anteeksiantamuksessa vaan Kristuksessa. Ristin työssä jossa Hän otti KAIKKIEN IHMISTEN synnit päälleen ja tuli runnelluksi MEIDÄN tähtemme. Painopiste - kun työstän näitä asioita sisimmässäni - ei ole myöskään heissä, joille annan anteeksi, siis joiden kohdalla astun Jumalan anteeksiantamukseen niin että se parantaa minua heidän lyömistä haavoista. Painopiste on minun ja Herran suhteessa, minun henkilökohtaisessa Jumalasuhteessani.
Siitä kaikki lähtee.
Isien ja äitien synnit ovat heidän syntejään.
Jos en anna anteeksi, anteeksiantamattomuuteni on minun syntini.
Jokainen on vastuussa omista synneistään.
Minun tulee saada syntini anteeksi. Ja vakavasti:
MINÄ en saa suhtautua synteihini kevytmielisesti enkä oikeuttaa niitä vetoamalla omiin haavoihini ja heikkouksiini. Muuten voi käydä niin että huomaamattani toimin Saatanan käsikassarana.
Jumala kutsuu lapsiaan parantumiseen.
kerrotko mikä on saatanan käsikassara?
Käsikassara on jotain millä tehdään.
Jos ja kun ihminen suostuu taipumustensa ja halujensa mukaan tekemään asioita jotka ovat vastoin Jumalan sanaa hän voi joutua Saatanan käsikassaraksi, jolloin Saatana käyttää hänen tekojaan ja niissä vaikuttavia asenteita, taipumuksia ja haluja vääristävän ja turmelevan työnsä välikappaleena.
En tiedä sanan "käsikassara" alkuperää, lienee vähän vanhahtavaa suomenkieltä. Ilmeisesti tarkoittaa lyömäasetta. Olen tottunut mieltämään sanan merkityksen tällä tavalla kuin kirjoitin.
Uskovakin voi olla Saatanan käsikassara jota hän käyttää iskiessään hajalle asioita. Siksi on niin tärkeää pitää huolta omista asenteistaan, olla omakohtaisesti Herran edessä ja lähteä liikkeelle siitä käsin.
Opetuslapsen sanat "pahuuden niin turmelemasta ihmisestä, että toimii saatanan käsikassarana aivan täysillä" on aika kova ääri-ilmaus. Mutta tosiaankin on ihmisiä jotka syntiin antautuen menee pahuudessa niin pitkälle että toimii Saatanan käsikassarana "aivan täysillä". Se on kaameaa todellisuutta.
Uskovina meidän ei tule silti vertailla ja ikäänkuin mittailla pahuuden eri asteita ja kuka missäkin määrin on pahuuden turmelema jollakin osa-alueella. Kaikki sellaiset alueet joita emme suostu elämässämme luovuttamaan Jumalalle sisältävät pimeyttä, ja demonit ovat "tässä pimeydessä" toimivia henkiä.
Uskovalle kuuluu ihana etuoikeus antautua ehyesti Jumalalle. Se ei tarkoita että pääsisin kaikista vihantunteista eroon tai että kokisin tunteellista rakkautta niitä kohtaan jotka ovat minua käyttäneet hyväksi, ehkä pettäneet ja hyljeksineet - on pettäminen ja hylkääminen sitten todellista tai esimerkiksi läheisriippuvaisen, mustasukkaisuudesta kärsivän, epäluuloisen uskovan kokemus. Joka tapauksessa kokemus on totta hänelle ja hän kokee tulleensa syvästi loukatuksi. On tärkeää antautua kaikkien kokemusten kanssa Jumalan valoon: tässä minä olen, minä ja Jumala, henkilökohtaisesti.
( Herra, antaudun sinulle. Herra, tahdon olla avoin kaikelle mitä haluat minussa vaikuttaa. Herra, valitsen sinut nyt elämäni Kuninkaaksi ja Rakkaudekseni. Annan elämäni kokonaan sinulle ja pyydän, auta minua ymmärtämään mitä tämä käytännössä merkitsee. Herra, vaikuta minussa tahtosi mukaan. Herra, auta kuulemaan äänesi. )
Korostan vielä, että anteeksiantamus ei ole ensinnä tunne. Se on päätös jonka perustana on sitoutuminen Jumalaan ja Hänen tekoonsa. Se ei merkitse että heti paranen ja pääsen irti syvästä vihan tunteesta - on luonnollista kokea vihastumista syntiä ja pahuutta kohtaan - mutta vihantunteeni eivät muodostu synniksi: aktiiviseksi, toiseen ihmiseen kohdistuvaksi vihaamiseksi.
Onko myös niin, kun luovuttaa kaiken Jumalalle
voi vain iloiten odottaa mien Hän aikoo asiat järjestää, vaikka esim. menettäisi itselleen äärettömän rakkaan ihmisen? ja eikö Jumala näe
syvimmät kaipauksemme ja toiveemme? Täytyykö
oman tahtomme aina olla ristiriidassa Jumalan tahtoon nähden?
muutamia kysymyksiä...
kun olen tämmöinen mustasukkainen ja läheisriipuvainen persoonallishäiriöinen ihminen
joka elää kolmiokehää kuitenkaan tajuamatta rajojaan, eli kuvio menee näin:
tunnekertymä -> räjähdys -> purkaus
niin miten tästä kolmiosta pääsee pois?
entä voiko koskaan kukaan ihminen elää näinkin vaikean luonnehäiriöisen kanssa?
voisitko sinä? vai tukehduttaisiko se sun elämän
tämä maailma on pullollaan jätettyjä
lapsia ja heidän äitejään
naiset joutuvat yhä enemmän huolehtimaan
koko perheen toimeentulosta ja arjen pyörittämisestä
liian paljon on rikottuja perheitä
liian paljon särkyneitä ihmissydämiä
liian usein hylkäämistä
ja tavattoman paljon yksinäisyyttä
naiset jotka kasvattavat poikansa yksin
miehiksi tähän maailmaan
jossa miehet eivät anna rakkautta
läsnäolollaan
Sellainen tämä synnin kyllästämä maailma on.
On miehiä jotka jättävät. On naisia jotka jättävät.
Miehiä jotka pettävät. Naisia jotka pettävät. Ja kummallakin sukupuolella on omat ominaispiirteensä synnillisten, kierojen taipumusten harjoittamisessa.
Ongelmista olemme siis varmaan samaa mieltä. Että niitä on olemassa jos jonkinlaisia. Halusin nyt kuitenkin kiinnittää huomiota ratkaisuun. Vastaus ja apu kun löytyy Jeesuksen luota. Rehelliselle.
Ihmiselle joka suostuu kohtaamaan itsensä Herran kanssa.
Uskovina meidät on tarkoitettu olemaan ratkaisukeskeisiä, ei ongelmakeskeisiä. Jatkuva parjaaminen ja purnaaminen muka totuuden nimissä ei johda mihinkään. Siinä ei ole Jumalan Henki mukana.
Siunausta!
4/5 erosta on naisen hakemia, joten ei se maailma ihan pullollaan voi olla jätettyjä äitejä.
Viisaita sanoja ja niitä riittää.
Mutta hyväksyvää katsetta tai kosketusta
sitä ei silloin löydy, kun toinen tarvitsisi kipeimmin vaan luotaan työntävää syrjintää.
On ihmeellistä miten ihminen joka on todistanut rakastavansa toista ihmistä unohtaa tämän olemassolon kokonaan? onko siinä joku ihmeellinen Jumalan voima, että jatkaa elämäänsä toisesta
tippaakaan välittämättä ja kuitenkin puhuu
lähimmäisen rakkaudesta -
ristiriitaista.
>> Tähän mennessä olet suostunut käsittelemään oireita, mutta kun pitäisi kohdata itse asia, suostua ottamaan vastuu itsestään ja tekemisistään, olemaan pelkistetysti ja paljaasti, muissa kiinni riippumatta juuri minä itse, siinä kohtaa sanot ei käy, en suostu!
Se on sinun ratkaisusi. Kaikki eivät halua parantua. Tai sanotaan näin: Haluaisivat kyllä parantua, mutta omilla ehdoillaan, koska on jotakin mitä halutaan vielä enemmän kuin parantumista. Halutaan pitää elämä omissa käsissä. Kristillistä terminologiaa käyttäen:
Annan kyllä Jumalalle haavani, hoitakoon niitä, mutta en sydäntäni.
tämä kymmenes tuhannes kerta samasta asiasta kun jauhamme näitä keskinäisiä juttujamme?
Sanon vieläkin, että:
On eri asia haluta olla toisen lähellä ja keskustella hänen kanssa kuin että vaatii toista tuntemaan ja keskustelemaan juuri niin kuin itse haluaa ja että yrittää hallita hänen käyttäytymistään.
Ja että:
Faktaa on ainakin se, että jos keskustelen kanssasi läheisesti ja keskustelutilanne onnistuu jopa kulkemaan sillä tavalla että kumpikin kokee olonsa hyväksi ja vapautuneeksi, sitä suuremmalla voimalla mustasukkaisuus ja raivo iskee päällesi sitten seuraavalla kerralla, kun asiat eivät enää menekään halusi mukaan ja sulle tulee joku hylätyksitulemisen tunne päälle.
Ymmärrykseni mukaan on parempi ettei meillä ole mukavia ja läheisiä yhdessäolon hetkiä, koska niiden seurauksena on kohta sitä suurempi konflikti ja raivoaminen. Näin olen sen käytännössä nähnyt tapahtuvan kyllin monta kertaa. Minulla on paitsi oikeus myöskin velvollisuus suojata itseäni. Ehkä samalla suojaan myöskin sinua itseltäsi ja käyttäytymiseltäsi, kuten olet selväjärkisinä hetkinäsi tunnustanutkin.
Näkemykseni näihin asioihin on joko oikea tai väärä, mutta tietysti toimin sen ymmärryksen mukaan mikä minulla on, enhän voi muutenkaan toimia. Näkemysteni kanssa olen Jumalan edessä ja pyydän ymmärrystä toimia oikein.
Kun sitten Pyhä Henki jossakin kohtaa varoittaa sanomasta tai tekemästä jotakin tai kehottaa sanomaan tai tekemään jotakin otan sen myös tosissani.
Suhteemme ei todellakaan ole minulle leikin asia.
- -
Sanon vieläkin, että olemme puhuneet samat asiat niin tuhannen tuhansia kertoja, ja on mielestäni älytöntä että ryhdyt puimaan henkilökohtaisia asioitamme julkisella palstalla, niin että yritän todellakin tulevaisuudessa oppia pitämään suuni kiinni.
Varmasti täällä on monia kokeneita keskustelijoita jotka voivat tästä aihealueesta puhua kanssasi rakentavia keskusteluja.
- -
Ja vielä:
Lopeta palstahäirintä, please. Älä tunge kaikkiin keskusteluihin mitä eri palstoilla ja eri ihmisten kanssa käyn ja käännä niitä meidän välisiksi asioiksi niin kuin kaikessa mitä kirjoitan olisi aina kyse sinusta ja minusta.
Äärimmäinen esimerkki oli kun tuolla myyntipalstalla kirjoitit että varokaa kaikki tätä itseään äitiparraksi nimittävää, vieläpä lisäsit: erityisesti naiset.
Väitätkö, että sinulla oli jotakin perusteltua ja aiheellista syytä kirjoittaa niin?
- -
Muistutan myös, mitä kerran pyysin sinua vakavasti miettimään, esimerkin kautta:
Jos ihmisellä on sellainen tunne että hän haluaa parantua, ja sitten kulkee heikolla jäällä ja tulee kyltti käänny toiseen suuntaan, mutta hän jatkaa kulkua, tulee toinen kyltti, mutta yhä hän jatkaa kulkua ja lopulta molskahtaa kylmään veteen, niin mitähän pitäisi ajatella hänen parantumisen halustaan kun hän ryhtyy sitten vollottamaan:
- Kuinka minulle kävi näin, sinähän Jumala näit kuinka vilpitön ja tosissani minä olin, kuinka ehdottomasti antauduin sinulle ja halusin vain parantua!
Siis. Jokaisella on varmasti se tunne että MINÄ EN HALUA MOLSKAHTAA KYLMIIN VESIIN JA TEEN KAIKKENI JOTTA NIIN EI KÄVISI, mutta Jumala kun ei suhtaudukaan meihin tunteemme vaan TODELLISUUDEN mukaan, miten käytännössä ASENNOIDUMME näihin asioihin.
Jos ihminen itsepäisesti kääntää huomionsa pois Jumalan asettamista varoitusmerkeistä tai kuvittelee "kyllähän Jumala minun heikkouteni ymmärtää" ja niin sitten tallustaa itse valitulla tiellä eteenpäin, lopulta Jumala
sanoo - täysin vastoin ihmisen tunnekokemusta - että:
Asia on kuule niin, että sinä et tahtonutkaan parantua.
- -
On hyvä kysyä Jumalan edessä:
Herra, tahdonko minä todella parantua vai en, osoita se minulle, näytä minulle mitä se todellisuudessa maksaa ja tarkoittaa, synnytä minussa halua todellisuuteen, halua parantumiseen.
Lähtökohtana on ihmisen päätös, suostuminen.
Ja sitten asioissa edetään sillä tavalla ja sitä mukaa kuin Pyhä Henki tietä viitoittaa.
>> Ja vielä:
Lopeta palstahäirintä, please. Älä tunge kaikkiin keskusteluihin mitä eri palstoilla ja eri ihmisten kanssa käyn ja käännä niitä meidän välisiksi asioiksi niin kuin kaikessa mitä kirjoitan olisi aina kyse sinusta ja minusta.
Äärimmäinen esimerkki oli kun tuolla myyntipalstalla kirjoitit että varokaa kaikki tätä itseään äitiparraksi nimittävää, vieläpä lisäsit: erityisesti naiset.
Väitätkö, että sinulla oli jotakin perusteltua ja aiheellista syytä kirjoittaa niin?
ihan vapaasti sanoa mitä tahansa?
Tulevaisuudessa varmaan yhä vapaammin kun en viitsi kaikkiin sanomisiisi puuttua.
Mutta toivon sitten, että joku keskustelijoista joille minua parjaat, kysyisi vaikkapa:
Kerro esimerkki missä hän on sinua sanonut hulluksi.
Tuhansia kertoja? Kun ei tule minulle mieleen yhtäkään kertaa.
olit mua niin lähellä kun voi mies naisessa olla
nyt olen sulle vain häiriötekijä myös täällä palstoilla, missä haluaisit itse päteä ja olla viisas toisten silmissä? Miksi itse parjaat mua
en ole mitään muuta toivonut, kun että olisit jaksanut rakastaa ja olla kanssani, mutta lähdit ihan samalle tielle
kun muutkin miehet eli kun kävi tukalaksi ja olisi pitänyt seisoa rinnalla tukien, niin ei!
vaan käännät edelleen selkäsi ( niinkuin eilen teit siellä kahvipöydässä ) koen jäätävää kylmyyttä kohdallasi ja jos et ääneen ole sanonut mua hulluksi, niin mielessäsi varmaan miljoona kertaa. Sillä jos todella välittäisit minusta niin hakisit rukousapua ja yrittäisimme yhdessä selvitä tästä, mutta ei!
sun pitää jättää minut hyljättynä yksin
ja iloiten vietät omaa elämääsi, muistamatta
että me olemme oikeasti nyt täällä.
OLEN OLEMASSA!
toisella palstalla käymästämme keskustelusta sanomiseni tähän, että voit jatkaa täällä eikä tarvitse kahdella palstalla käydä samaa.
- -
Kokemuksesi päähän potkimisesta on sinun oma sisäinen kokemuksesi. Yritä suhteuttaa se todellisuuteen.
Monta kertaa on itselle helpompaa valita päähän potkituksi tulemisen kipu (syyllistää toiset) kuin antautua siihen kipuun että kohtaa todellisuuden (joutuu menemään itseensä).
Uskon Jumalaan joka antaa armohoitoa. Aivan ehdottomasti. Sinä olet sekä Jumalan että ihmisten rakkauden arvoinen. Jumala on sen arvon sinulle antanut. Mutta se ei suinkaan tarkoita että voit vaatia ihmisiä toimimaan haluamallasi tavalla.
Armohoito on mahdollista vain todellisuudessa.
En usko sellaiseen armohoitoon että Jumala olisi armollinen illuusioillemme ja valheillemme, on ne sitten uskonnollisia tai mitä tahansa illuusioita, vaan armohoitoon jossa nimenomaan putoamme Hänen käsivarsiensa varaan, nukkeinemme kaikkinemme.
Siihen kaikki eivät suostu. On itselle helpompaa uskoa Jumalaan omilla ehdoilla, sellaiseen Jumalaan jonka itse valitsee itselleen: "Minun mielestä Jumalan pitäisi olla tällainen, jotta Häneen voisi uskoa, joten Jumala on sitten tällainen." Rehellinen usko alkaa nöyrtymisestä ristin juurella: Auta minua tuntemaan Sinut sellaisena kuin Sinä todella olet. Sellainen nöyrtyminen vaatii kipua ja johtaa syviin prosesseihin, koska se merkitsee luvan antamista Jumalalle, että Hän saa muokata niitä ajatustottumuksia ja käyttäytymismalleja joita minuun on muodostunut tässä maailmassa, ja jotka siis eivät välttämättä ole sopusoinnussa hengellisen todellisuuden tosien periaatteiden kanssa.
Voisiko olla myös näin:
Etsimällä ongelmaansa helpotusta ihmisestä joka on osa ongelman ydintä, siis läheisriippuvuuden kohde, läheisriippuvainen itse asiassa pyrkii pitämään ongelmaansa yllä, koska vapautuminen on liian pelottava asia, kun siihen liittyy tuo mörkö, jota ei uskalla katsoa silmiin: oma kipeä sisin? Ja kun kyseinen ihminen ei suostu suomaan haluttua helpotusta - halpaa kiertotietä parantumiseen, että voisi lyödä laastarin mätäpaiseen päälle ja ohittaa sielunsa pimeän jossa olevat ja olemattomat aaveet kuiskivat menneisyyden varjoina - sitten voi syyttää häntä, että hän se tässä pitää ongelmaa yllä: potkii koko ajan päähän ja hyljeksii?
Niin tai näin, minä en ole elämäsi lähde. Ymmärrät kyllä sen.
- -
Kummallakin meillä on omat kipumme ja virheemme ja asiat joita on vaikea tiedostaa itsessä. Kumpikin joutuu omia kipujaan työstämään niin kuin jokainen ihminen täällä. Ja kumpikin joutuu työstämään niitä omalla reviirillään: minä ja minun kipuni.
Sellainen todellisuus on...
Se voi tuntua kipeältä mutta kun suostuu kohtaamaan itsensä se on lohdullista. Loppujen lopuksi se on paljon helpompaa kuin ne helpommat ratkaisut ja vähemmän vaikeilta tuntuvat tiet, jotka alati johtavat umpikujiin ja hakkaamaan päätä seinään tai purppuraisten unelmapilvien päälle, joissa kyllä on kiva olla mutta leijuminen vaatii silmien sulkemista todelta.
Tähän mennessä olet suostunut käsittelemään oireita, mutta kun pitäisi kohdata itse asia, suostua ottamaan vastuu itsestään ja tekemisistään, olemaan pelkistetysti ja paljaasti, muissa kiinni riippumatta juuri minä itse, siinä kohtaa jo sanot ei käy, en suostu!
Se on sinun ratkaisusi. Kaikki eivät halua parantua. Tai sanotaan näin: Haluaisivat kyllä parantua, mutta omilla ehdoillaan, koska on jotakin mitä halutaan vielä enemmän kuin parantumista. Halutaan pitää elämä omissa käsissä. Kristillistä terminologiaa käyttäen:
Annan kyllä Jumalalle haavani, hoitakoon niitä, mutta en sydäntäni.
- -
Toistan vielä että olen puhunut samat asiat kanssasi tuhansia kertoja. Puhuminen ei paljon hyödytä jos se jää pelkäksi puhumiseksi.
Olen ollut huomaavinani, että kun oivallat jonkin asian sisälläsi niin että alat ymmärtää käyttäytymistäsi, heti ryhdytkin siitä keskustelemaan sen sijaan että todella nyt työstäisit asiaa itsesi ja Jumalan kanssa. Keskustellessasi kiinnität huomiosi kohta taaskin vain siihen kuinka puheeseesi suhtaudutaan, juutut jälleen ihmisiin ja heidän reaktioihinsa sinua kohtaan, niin kuin niitä haavojesi kautta tulkitset, jolloin jo unohdat kaiken minkä hetki sitten oivalsit.
Asian teoreettinen ymmärtäminen ei näet ole sama kuin sen sisäistäminen käytännön tasolla.
- -
Kun haluat ehkä kommentoida näitä viestejäni, siirrän niiden ydinajatukset helluntailaisuus-palstan keskusteluun, kommentoi mieluummin siellä. Olen turhautunut ja ärsyyntynyt, väsynyt, minua harmittaa että väsytin itseni vastaamalla sinulle, tuntuu että taas annoin huijata itseni hyppimään jotakin älytöntä piirileikkiä kanssasi, missä ei pääse yhtään mihinkään. Tämä loputon ja hyödyttömältä tuntuva samasta asiasta jauhaminen ei vie meitä kumpaakaan eteenpäin, ainakin minulta se kuluttaa voimat ja lisäksi vielä harmittaa sitten sekin, kun jää tekemättä ne asiat joihin olisi hyödyllisempää käyttää aika. Minulle tulee vieras kello 17:00 ja ryhdyn nyt siivoamaan olohuoneen pöydillä olevia kirjapinoja, että siellä on kivempi istua.
Moikka.
P.S.
Kyllä ne asiat selkiytyy, sinussa on paljon hyvää ja saat elämässäsi joskus vielä kokea varsin ihania asioita, kun vaan suostut pysähtymään ja ottamaan itsestäsi vastuun, varmaan sekin tulee tapahtumaan, ainakin toivon niin. Omalta kohdaltani koen että minun neuvoni on pikemminkin este sinun toipumisesi tiellä. Olen ajat sitten sanonut kaiken minkä voin näihin asioihin sanoa.
Yritän nyt pitää turpani kiinni - ellen todella koe että minun on hyvä ja oikein sanoa sulle jotain - vaan en tiedä kuinka onnistunen. Hyvin tai huonosti.
Syvennyn tekstiisi todella ja olet tosi tärkeä täällä palstoilla, kirjoituksistasi saa moni apua
ainakin mua ne ovat auttaneet paljon.
Ja kiitän Herraa sinusta, sillä ilman tätä näin
syvää ja perusteellista itsensä löytämistä en olisi ehkä koskaan käsitellyt.
RAUHAA!
( nyt haen arvokkaat poikani koulusta ja vien heidät vaikka heseen syömään ja ymmärrän miten suuri rikkaus on olla kuitenkin olemassa, arvokas Jumalalle ja ennekaikkea myös lapsilleni )
vietä mukava ilta ystäväsi kanssa
Jeesus keskellänne!
että rauhotut taas vähäksi aikaa, hyvä niin, itse olen katkeamispisteessä. Saan tosissaan kääntyä Jumalan puoleen nyt etten lähde toimimaan sua kohtaan katkeruudessa. Onko sun aina pakko saada mut väkisin revittyä tällaisiin keskusteluihin ja saman jauhamiseen ees taas yhä vain uudestaan. Etkö yhtään sitkeämmin vois pitää kiinni siitä minkä tiedät Jumalan sulle puhuneen kun Hän on sanonut että anna nämä asiat Hänen käsiin ja rauhotu. Rehellisesti ja vilpittömästi koen kun olen Herran edessä etten kykene eikä ole hyvä olla sun kanssa nyt tekemisissä ja se olisi liian repivää ja vaarallista kummallekin, kuitenkin vaadit koko ajan että minun täytyisi tehdä niin, rikkoa sitä vastaan minkä koen Jumalan tahdoksi!!! Sitä olet vaatinut alusta asti!!!!! Että sinun halusi on tärkeämpiä kuin Jumalan tahto!!!!!!!!!! Ja minä hullu menin siihen ansaan!!!!!!!!!!!!!! Sinua en hulluksi sano vaan itseäni. Mutta tällaisena tahdon Jumalan käsiin antautua, menneestä johtuvia haavoja ei saa pois pyyhkäistyksi eikä tarviikaan, niiden kanssa saa Herran käsissä olla. Nytkin tunnen että vaikka oma mieli on väsyksissä ja suututtaa, kuitenkin Herran rauha on jotenkin tässä ja menenkin nyt rukoukseen, jotta katkera mieli ei saa enempää sijaa vaan joutuu väistymään. Väkisinkin vaan tulee mieleen, että olet rauhallinen siihen asti kun mulla on tämän kertaisen vatvomisen jäljiltä tosi paha olla ja olen maassa ja joudun kamppailemaan masennusta ja tappiomielialaa vastaan, no, ne kamppailut käyn omassa rukouskammiossa Herrani kanssa kiitos ihanalle Jeesukselle. Mutta kun pääsen vahvistumaan ja taas hengellisistä asioista kunnolla kiinni, jostain kumman syystä aina silloin sinussa tapahtuu tuo hylkäämisentunne ja raivoreaktio, jolloin alat kummallisesti väännellä ja käännellä asioita ja hyökkäät kimppuuni. Juu. Rauhaa. Nyt on parempi lopettaa ettei tule kovin katkeria sanoja. Hitsi vieköön. Kummallakin meistä on omat kipunsa ja tiedän että sulla on tosi vaikeaa ja tunnen kyllä myötätuntoa enkä tahdo sua syyttää, mutta onko sun pakko aina tarttua mun kirjoituksiin ja ryhtyä julkisesti puimaan meidän suhdetta!!!! Sitten väität etten tahdo olla sun rinnalla!!!!!! Kyllä tahdon sillä tavalla kuin se on mahdollista. Kun sulla on elämäsi ja mulla on elämäni ja elämä saa johtaa kummankin mihin suuntaan vaan Herra vie. Sinä katsot laitumellasi eteenpäin ja minä katson laitumellani eteenpäin, niin kumpikaan ei ole nyrkit ojossa toista vastaan - viitaten siihen runoosi islanninponeista. Mutta sinä vaadit että tulen sun laitumelle ja rupean nyhräämään turpaa sinun turpaa vasten. Ainoastaan se on sinun mielestä rinnalla olemista. Mutta sitä mun ei ole oikein tehdä! Haluan olla rinnallasi täällä enkä todellakaan ole sinua vastaan, mutta tajua nyt jo etten voi olla siellä sun laitumella nyhräämässä! Sitä et kuitenkaan siedä. Sinun mielestä se on sinua vastaan toimimista kun ei ole sun rinnalla just sillä tavalla ja niitten ehtojen mukaan jotka sinä hyväksyisit. Äsh! [ Niin kamppailee mielessäni rauha ja rauhattomuus, jumalallinen lepo ja katkera tappiomieliala. Vastuu jää minulle. Joko menen rukoukseen ja annan Herran voittaa sisimpäni puolelleen, tai ryhdyn pyörittämään asioita mielessäni ja - olen kohta toisella puolella. On tärkeää tehdä oikeat valinnat Jumalan puoleen, kääntää katse ihmisestä Kristukseen just sillä hetkellä kun kokee että niin pitäisi tehdä. Hetken kuluttua se ei ehkä enää ole mahdollista. Vakavia asioita. ]
parempi etten puhu kanssasi enää mitään en yhden yhtäkään sanaa koet sen sitten hylkäämisenä tai et. oi että ottaa päähän kun käytin päivän tähän keskusteluun ja nyt on varmaan parempi perua se tapaaminen mikä tälle päivälle oli suunnitelmissa. suunnitelmat näköjään muuttui kun mister mamabeard tyhmyydessään ryhtyi näinkin tärkeään keskusteluun. tätä rataa jos jatkamme jompi kumpi meistä tai kummatkin on kohta lataamossa.
Ei ole ollut muuta tietä puhua kuin tämä avoin foorumi, mikä myös mielestäni on typerää kahden
ihmisen välien selvittelyyn vaikka keskustelupalsta onkin. Olen yrittänyt puhua sulle meilin kautta - mutta ei. Olen soittanut - mutta luurisi sanoo vaan tuut tuut. Olen kirjoittanut sulle - et vastaa.
Olen ehdottanut jos joku kolmas ihminen puhuisi meidän kanssa - mutta ei.
Siksi olen etsinyt sinua täältä, kun en mitenkään muuten ole saanut yhteyttä. Mutta näin nuija kun olen ja kovapäinen, etten jo vihdoin tajua
ettei aika ole puhua, niin pilaan kaiken, loukkaan sinua ja revin itseäni.
Sanoit kerran että valitsit Jumalan, minun kanssa
se ei nähtävästi olisi ollut mahdollista
palvella Jumalaa ja olla kanssani? vaikka meillä on sama Vapahtaja, niin olisin vienyt liikaa huomiotasi Herrasta poispäin.
Ja olen syyllinen kun tulin alunperin Herran ja sun väliin, sitä ei kukaan ihminen saa tehdä
( vaikka paljon tapahtuukin ) se on synti.
Olen katunut, pyytänyt anteeksi, tehnyt parannusta
halunnut myös että asiat menevät eteenpäin
ja vain, niinkuin Jumala tahtoo.
Mutta - - - niin aina mutta
" että minun tahtoni mukaan " jos et suostu kun pyydän jotain, en ole hyväksynyt sitä
ja pyöritys on alkanut ja se on kamalaa.
Myöskin tämä, kun rauhoitun ja tavallaan purkaudun
ja murrun, niin sulla alkaa pyöritys ja itsesyytös
ja tämä on se kauhea teräsratas, joka kirsuen kiertää kehää. En käsitä.
Minussa on väärä toimintamalli, että jos en saa muuten huomiota, niin yritän suututtaa ja kun saan toisen suuttumaan, niin itse rauhoituin ja ennen
uskoontuloa sain usein turpaani tämän takia.
Itsetuntoni tuhoutui ja en löytänyt enää rajojani
vaan ajattelin, että oikeesti kun se on mun vika niin siitä vaan, senkun lyökää. Eli aika sairasta vai mitä? Olen hakenut nyt terapiaan ja uskova " ystävä " antoi rauhoittavaa muutama viikko sitten
joka ei sopinut yhtään, sillä jos on päihdetaustaa
se voi olla vaarallista ja huomasin miten kauhea olo siitä tuli. Nyt ymmärrän miten ns. oikoteitä
ihminen voi löytää ja käyttää, ettei tarvitsisi
kohdata itsessään olevia pimeitä alueita
jotka on kipeitä ja sattuu.
Mutta, niin vain yksin Jeesus tuntee sydämemme kokonaan ja vaikka sulle vakuuttelisin miten paljon ( mikä ei auta ) tahdon tulla terveeksi!
niin terveeksi, että jonain päivänä osaisin rakastaa vaatimatta, toista kiusaamatta
ja oppisin myös luopumaan kaikista rakkaimista
niinkuin Jeesus meitä opettaa.
Uskon myös että Jumalalle se on mahdollista
kun en laita itse esteitä.
Rakasta Herraa yli kaiken...
Vielä tuosta puhumattomuudestasi tällä hetkellä
silloin kun olen kuunnellut vihollista
olen alkanut pommittaa ja ottanut valheen vastaan
ettet HALUA nähdä mua, olet ILOINEN kun et ole kanssani tekemisissä ja MINUA ei ole elämässäsi enää, ei edes ajatuksissasi.
Mutta silloin kun kuuntelen Jumalan rakastavaa
Pyhä Hengen ääntä: olen arvokas, siunaan ja kiitän sinusta, en ruoki turhia odotuksia, elän joka päivä iloiten mitä uutta Herra tekee, rukoilen rauhaa ja sovintoa ja kaikkein tärkein, LUOTAN että kaikki järjestyy just niinkuin on paras, kun Herra saa johtaa, oli se sitten vaikka niin ettemme koskaan oltaisi missään yhteydessä enää ja kun kuuntelen tätä eheyttävää ja rakastavaa hiljaista Jumalan ääntä
on RAUHA, eikä mun tarvi ottaa sinuun yhteyttä minkään muun kautta kun Hänen kauttaan.
Yksi asia vielä - ei ole silti helppoa padota tunteitaan " jonnekkin " kun kaipaa ja rakastaa
ja toivoisi voivan osoittaa ne myös. Ja en ymmärrä miten sulla ne pysyy niin piilossa, hallinnassa ( tai niitä ei enää ole? ) sanot: vie ne Herralle rukouksin ja totta se, mutta on meille annettu nämä kaikki ihmisen kaipuut ym. ja kun tämä tunnekertymä
tulee siihen pisteeseen, etten tiedä minne ne laittaisin, niin räjähdän ja tässä kohdin
en saisi tulla sun " kimppuun " vaan antaa tulla, hyväksyä ja purkautua siitä pois. Harvoin alkoholiriipuvainenkaan heti paranee kun pääsee viinasta eroon, vaan paranemisprosessi pääsee
alkuun siitä ja voi kestää vuoden ennekuin syvimpiä asioita pysytään käsittelemään.
Eli rauha, kun tulee rauha niin kaikki todella menee eteenpäin.
Olin myös rukouksessa ja pyysin anteeksi Herralta että tulin taas sinun ja Hänen väliin.
Pyydän myös sinulta anteeksi.
Ja mun on pakko ymmärtää, ettei nähtävästi koskaan
meistä tule mitään, sillä pahinta mitä voi olla
on se, että Jumalan työ estyy.
Olen aidosti pahoillani ja surullinen.
Miksi kiusaat minua ja tapaat muita naisia
ja minua et HALUA tavata?
se sattuu ihan älyttömästi! tätäkö haluat että
en koskaan parane jätetyksi tulemisen haavoista
joita miehet ovat tehneet, kun ovat pettäneet.
laitoit että siivoat sohvasi, niin siinä on mukavampi istua - voi, hyvä ihme sentään mitä petosta!
olisitko ystävällinen ja käyttäisit yhdessä keskustelussa vain yhtä nimimerkkiä, se olisi kohteliasta muita kohtaan, kun tietäisi tämä on sama henkilö joka hetki sitten sanoi näin. Muuten on vaikea keskustella järkevästi.
Vai lähdetkö taaskin samalle linjalle kun taannoin Arvot ja etiikka -palstan keskustelussa, jossa käytit montaa nimimerkkiä jopa vastaten itse itsellesi, sitten vääristelit erään naishenkilön nimimerkkiä ja kun hän sanoi siitä sinulle, töksäytit takaisin:
> Ihan vapaasti saan käyttää mitä nikkiä haluan
ja tämä on ihan erillainen kuin sinun ja et omista omaasi, koska et ole sitä rekannut. <
Sitten syytät muita rakkaudettomuudesta, ymmärtämättömyydestä ym.?
Jokaisella on kipunsa ja Jumala rakastaa sinua kipuinesi, mutta jokaisella myös on velvollisuus omakohtaisesti pysähtyä ja mennä itseensä, lopettaa jatkuva purnaaminen ja napina ja kysyä Herralta, kuinka Hän haluaisi asioissa johtaa.
jokainen saa käyttää ihan mitä nikkejä haluaa
ja itsekin niin teet, sulla on lukemattomia nikkejä täällä uitetusta koirasta ja mitä vaan...
pilkkaat minua ja inhoat
sen huomaa kaikesta tekstistäsi
kun väität että minä olen se ainoa joka
ei rakasta. suutuit kun kysyin vieraastasi
salaisuuksia niin
ilmenee syvä rakkaus.
Kiitos kirjoituksestasi ja syvälleluotaavasta, hienosta runostasi. On Jumalan suurta Armoa ja Rakkautta, kun saamme kohdattavaksemme Jeesuksen omina asioita, jotka muutoin voisivat jäädä käsittelemättä.
Jumala yksin on kyllin objektiivinen näkemään toimintamme vaikuttimet ja toisaalta kyllin subjektiivinen ymmärtämään ne.
On turvallista olla Herran oma:)