Miehen tehtävä on biologisesti levittää geenejään ja mahdollisimman laajasti, siksi hän yrittää maata mahdollisemman monen naisen kanssa ja biologia pakotta hänet pettämään vaimoaan. Lisäksi alfaurokset keräävät ympärilleen haaremiin, ja naiset tuntevat vetoa näihin alfauroksiin.
Näin biologialla usein perustellaan miesten käyttäytymistä. Tämä kuva on kuitenkin virheellinen. Useimmat evoluutiobiologit ovat sitä mieltä, että ihmislajilla lapsen kasvaminen edellyttää parisuhdetta ja kahta huolehtivaa vanhempaa. Tutkimustietoa viittaa siihen, että ihminen on voimakkaasti parisidonnainen eläin. Parisidonnainen,mutta taipuvainen syrjähyppyihin. Ihmislaji ei myöskään muodosta haaremeita, niin kuin gorillat. Syrjähyppyjä eivät harjoita vain koiraat, vaan myös naaraat, jotka syrjähyppyjen avulla koittavat saada jälkeläisilleen parempia geenejä paremmilta uroksilta.
Biologisesti siis mies on parisidonnainen nimenomaan sen takia, että ihmisen poikanen, eli lapsi moninkertaistaa näin mahdollisuutensa jäädä henkiin ja jatkaa isän ja äidin geenejä.
Mutta nyt tuleekin visainen kysymys feministeille. Kokeeko isä samanlaista biologista hoivaviettiä ja kiintymystä lapsiinsa kuin emo, naaras? Vai kiintyykö ihmisuros parisuhteessa ensisijaisesti naaraaseen? Ja jos kiintyy naaraaseen, niin eikö se ole nimenomaan seksi, joka liimaa uroksen naaraaseen? Ja jos se on seksi, tai seksi on tärkeää ihmisten parisuhteissa, mihin viittaa mm. ovulaation piilottuminen ja seksin jatkuminen raskauden aikana ja vaihdevuosien jälkeenkin, niin biologisesti olisi selvää, että tällöin myös naaras nauttisi miehen lailla seksistä, minkä feministiset kirjoittajat ovat yrittäneet monin tavoin kiistää?
Näin biologialla usein perustellaan miesten käyttäytymistä. Tämä kuva on kuitenkin virheellinen. Useimmat evoluutiobiologit ovat sitä mieltä, että ihmislajilla lapsen kasvaminen edellyttää parisuhdetta ja kahta huolehtivaa vanhempaa. Tutkimustietoa viittaa siihen, että ihminen on voimakkaasti parisidonnainen eläin. Parisidonnainen,mutta taipuvainen syrjähyppyihin. Ihmislaji ei myöskään muodosta haaremeita, niin kuin gorillat. Syrjähyppyjä eivät harjoita vain koiraat, vaan myös naaraat, jotka syrjähyppyjen avulla koittavat saada jälkeläisilleen parempia geenejä paremmilta uroksilta.
Biologisesti siis mies on parisidonnainen nimenomaan sen takia, että ihmisen poikanen, eli lapsi moninkertaistaa näin mahdollisuutensa jäädä henkiin ja jatkaa isän ja äidin geenejä.
Mutta nyt tuleekin visainen kysymys feministeille. Kokeeko isä samanlaista biologista hoivaviettiä ja kiintymystä lapsiinsa kuin emo, naaras? Vai kiintyykö ihmisuros parisuhteessa ensisijaisesti naaraaseen? Ja jos kiintyy naaraaseen, niin eikö se ole nimenomaan seksi, joka liimaa uroksen naaraaseen? Ja jos se on seksi, tai seksi on tärkeää ihmisten parisuhteissa, mihin viittaa mm. ovulaation piilottuminen ja seksin jatkuminen raskauden aikana ja vaihdevuosien jälkeenkin, niin biologisesti olisi selvää, että tällöin myös naaras nauttisi miehen lailla seksistä, minkä feministiset kirjoittajat ovat yrittäneet monin tavoin kiistää?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuossa esitettiin paljon väitteitä, sekä muutama kysymys ...
Väitteisiin vastaisin ensin, tottakai jokainen elollinen olento pyrkii levittämään geenejään mahdollisimman tehokkaasti.
Mutta lajien ja kulttuurien välillä on suuria eroja, myös ihmisen kulttuureissa on paljon eroja.
Naisen käytös muuttuu myös hormooni toiminnan seurauksena, kun ovulaatio hetki on käsillä on naisella taipumus valita hyvin miehekkäitä miehiä seksikumppaneikseen. Kun ovulaatio on ohi niin kiltimmät miehet kiinnostaa enempi.
Tästä voidaan tehdä päätelmä, että naisen valinta kumppaniksi ja lasten isäksi ei välttämättä kohdistu samaan mieheen.
Lasten menestymiseen vaikuttaa selkeästi myös isä suhde, niissä kulttureissa jossa perhearvot ovat tiukat ja perheet selkeitä hallitsevia yhteisöjä on myös yleensä paremmat edellytykset nousta yhteiskunnan huipulle.
Esimerkkeinä voisi manita vaikka Kiinalaiset, Intialaiset, Juutalaiset ja vaikka Italialaiset.
Mitä tulee parisidonnaisuuteen, niin ihmisen luonnollinen avioliiton kesto ikä on yli neljä vuotta mutta alle seitsemän vuotta.
Eli ihminen on moniavioinen, mutta samalla myös yksiavioinen eli yksi suhde kerrallaan, mutta ei yksi suhde vain elämän aikana.
Biologit on ajatelleet sen näin, että alkulaumassa noin 35 000 vuotta sitten noin 4-5 vuoden iässä on jälkeläiset siirtyneet elämään lauman muiden nuorten keskuudessa ja jos uutta jälkeläistä ei ole syntynyt, niin parisuhde on purkautunut.
Nämä "evoluutiobiologiset" selitykset, jotka pyrkivät tunkeutumaan kulttuurin ja yhteiskunnan alueella, ovat yhtä tyhjän kanssa kovan tieteellisen toiminnan tuottamien tietojen kanssa. Yritykset soveltaa evoluutiota kulttuurin alalle ovat kovassa kurssissa POPULAARIkulttuurissa, jossa vähän väliä ilmestyy teoksia aiheesta. Hyvä esimerkki tästä on esimerkiksi Desmond Morris. Kirjat menevät kaupaksi ja niiden tieteellisyyden ei tarvitse käydä samanlaista siivilää läpi kuin aidon tieteellisen tiedon.
Tällaisen "tutkimuksen" taktiikkana on keksiä tarinoita, jotka sopivat yhteen tiettyjen evoluutio-oletusten kanssa. Tämä ei suinkaan vielä tee tällaisesta tarinasta perusteltua, saati oletetuista evoluutio-oletuksista, vaan se pitäisi kyetä tukemaan jonkinlaisella evidenssillä. Tästä ne tieteellisen tiedon tuottamisen kannalta merkittävät ongelmat alkavat.
Hoivavietit ym. hyvää päivää kirvesvartta-tarinnoinnit ovat hyvin kyseenalaisia, vaikka ne uppoavat tiettyyn massaan. Jos et ole tietoinen asiasta, ja miksipä olisit, kun tämä tiedetarinointi tapahtuu populaarikulttuurin tasolla, "vietti" on tullut hyvin kyseenalaiseksi oletukseksi myös eläintieteissä.
Biologialla ei voida perustella, oikeuttaa ja normittaa ihmisen käyttäytymistä mihinkään suuntaan ja tällainenkin aspekti on täysin poissa aidosti tieteellisessä evoluutiotarkastelussa. Tämä aspekti elää nimenomaan populaarikulttuurissa. Keskeinen ongelma on myös ihmisen vapaan tahdon ja mielen sisäisten toimintojen sivuuttaminen ja redusoiminen geneettisiin/biologisiin selityksiin. Oleellista on huomata kuinka köyhän kuvan tarinatuokiosi tuottaa ihmisestä, köyhemmän kuvan, minkä kovin moni tuskin allekirjoittaisi.
Fitnessin laskeminen voi toki olla mielenkiintoista ja monin tavoin valaisevaa teoreettisella tasolla, mutta sitä ei ole kehitetty siihen tarkoitukseen, johon sinä sitä käytät. Se ei riitä ihmisen selittämiseen, eikä sen ole tarkoituskaan sitä tehdä.
Annas tulla oma versiosi. Katsotaan kuinka yhtä tyhjän kanssa omat selityksesi ovat. Hyvää päivää kirvesvarttahan se feminismin teoriointi onkin.
On kaksi mahdollisuutta tehdä virhe biologisten selitysmallien soveltamisessa.
1. Biolgiseen selitysmalliin luotetaan liikaa, ja sen perusteella tehdään liian pitkälle meneviä yleistyksiä.
2. Biologiset selitysmallit aliarvioidaan, ja niiden todellista merkitystä ei oteta huomioon.
Mitään yksinkertaista ratkaisua ei tähän painotusten ongelmaan ole, eikä jonkun ratkaisun julistaminen oikeaksi opiksi auta asiaa. Jos haluaa toimia tutkijana, joutuu sietämään epävarmuutta, ja jos ei siedä epävarmuutta, niin on parempi vaihtaa alaa jollekin alalle, jossa voi luottaa varmaan tietoon ja sen pysyvyyteen, esimerkiksi krijanpitäjäksi ym.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihminen
"Nykyisin ihmisten toiminta muuttuu poliittiseksi silloin kun on tehtävä ratkaisuja kahden tai useamman vaihtoehdon välillä. Sovinnaisen käsityksen mukaan politiikka tarkoittaa ihmisyhteisön päätöksentekoa ja muuta siihen liittyvää toimintaa. Laajimman määrittelyn mukaan politiikka on toimimista jonkin asian puolesta jotain toista asiaa vastaan."
"Väkivaltaa esiintyy runsaasti niin ihmisyksilöiden kuin yhteisöjenkin välillä. Ihmisryhmään kohdistuvaa väkivaltaa kutsutaan esimerkiksi vainoksi. Sota on kahden ihmisyhteisön väkivaltainen yhteenotto joka sisältää monien yksilöiden henkilökohtaisista intresseoistä riippumatonta tappamista. Vaikka yhteisö ei olisi osallisena missään sodassa tai vainossa, sen yksilöt voivat kuitenkin kohdata väkivaltaa toistensa taholta. Yhteiskunnat pyrkivät rajoittamaan väkivaltaa tai monopolisoimaan sen vain tietyille tahoille. Monissa kulttuureissa väkivaltaa sekä ihannoidaan että paheksutaan. Väkivalta voi olla myös henkistä.
Väkivalta on ihmisille useimmiten vallankäyttöä, sillä pyritään alistamaan toinen tai saavuttamaan jokin tavoite. Väkivaltaa myös ihannoidaan, ja jotkut harjoittavat sitä sen itsensä vuoksi.
Joidenkin mukaan ihmisten väkivaltaisuuden alkuperä on biologinen, toisten mukaan taas pikemminkin kulttuurissa. Alkukantaisetkin ihmiset harjoittivat väkivaltaa esimerkiksi taistellessaan lisääntymiskumppaneista tai resursseistalähde?. Toisaalta joidenkin mukaan kivikauden ihmiset olivat suhteellisen väkivallattomia, ja ihmiset väkivaltaistuivat vasta ihmisyhteisöiden koon kasvun tai uusien kulttuurien levittäytymisen myötä."
Nietzemäinen arvonihilisminen käsitys ihmisestä ei löydä suuria kannattajajoukkoja. Tämän päivän feminismi on melkoalailla nietzeläistä yli-ihmisfilosofiaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Friedrich_Nietzsche
..siis luuletko, että eläimetkin suorittavat toimintojaan tietoisen valinnan avulla..??
..jos vietti ei ohjaa toimintoja, niin sitten ei kaiketi jää montakaan vaihtoehtoa jäljelle..
..tietoiset valinnat lienee yksi, siis rationaalinen ajattelu, toinen on silkka sattuma, siis että eläimessä on jonkinlainen liikegeneraattori, joka käynnistyy täysin mielivaltaisesti..
..ihmisen toiminnan olen näihin asti ymmärtänyt tarvelähtökohtaisesti, siis ihmisellä on tiettyjä tarpeita, joiden tyydytykseen ihminen pyrkii muiden muassa kognitiivisten toimintojen avulla, jopa rationaalisesti..
..eläin sitä vastoin reagoi tarpeiden tyydytykseen geneettisesti märäytyneen ohjelman mukaisesti..
..täysin toisensa poissulkeva eläin ja ihminen eivät tietystikään ole, tokipa on ihmisiä, joiden arvelen toimivan jonkin fiksoituneen sisäisen koodin mukaisesti, mutta pääsääntöisesti korkeammilla aivotoiminnoilla varustetut yksilöt kykenevät ylittämään melko pitkälle sisään rakentuneen ohjelmakoodin..
..luulen myös, että tyydytyksen kokemuskin määräytyy pitkälti kognitiivisen kehittyneisyyden mukaan..
..eläimelläkin on tietysti tunteita, mutta ne ovat tiedostomattomia, siis eläin ei esimerkiksi tiedä pelkäävänsä, vaikka pelkää yms..
Evolutiobiologia ei ole pyrkimässä tunkeutua kulttuurin tai yhteiskunnan alueelle. Evolutiobiologialla ei ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa, vielä vähemmin yhteiskuntatieteiden.
Populaarilultuurillisia kirjojahan kirjoitetaan siitä syystä että sinun kaltaisetkin, jotka eivät ole perehtyneet tieteiden syvyyksiin voisivat saada jonkinlaista yksinkertaista ja helposti ymmärrettävää haisua aiheesta. Tyhmäkin sen syyn ymmärtää.
Käykö kateeksi ettet sinä voi tienata rahaa kevyellä femisistisellä jaarittelulla. Siinä tapauksessa, vaihda alaa.
Jos noiden kahden pohjalta tulee arvioida esitystäsi, niin sorrut ensimmäiseen. Viimeinen kappale, jossa puhut tiedollisesta epävarmuudesta ja julistamisesta, soveltuu vallan mainiosti sinulle itsepohdiskeluksi avaukseksi ja jaottelusi valossa.
Esitän myös kolmannen vaihtoehdon:
3. Biologisille selitysmalleille ei ole minkäänlaista tarvetta tutkittaessa ihmisyhteisöjä, ihmisyhteisöjen käyttäytymistä ja ihmisten sosiaalista toimintaa ylipäätään.
Toisin kuin ev.psykologia ja sosiobiologia olettavat, niin meillä on jo varsin kattava kuva ihmisestä ja ihmisyhteisöistä ilman tarvetta näperellä naurettavien "ihmistä määräävät itsekkäät geenit"-oletusten kanssa.
ihmiset pitää niputtaa ryhmiin. Eikö voi käsitellä yksilönä. Jokainen kuitenkin on yksilö ryhmäsääkin.
Mihinkähän ryhämään minä kuulun... en tiedä. Mihin nippuun minut niputetaan ja sitten yleistetään vaikka aivan varmasti on paljon eroavaisuuksia yksilöiden välillä. Jopa kahden miehen välillä vo olla enempi eroavaisuuksia kuin miehen ja naisen.
Toisen maailmansodan jälkeen suunniteltiin lasten kasvattamisen siirtämistä kodeita laitoksille. Kuitenkin tutkija Bowlby julkaisi raporttinsa, jossa hän osoitti, että lastenkodeissa hoidetut lapset jäivät ilman elintärkeää vanhemmilta saatavaa rakkautta ja hoivaa, ja heistä tuli vakavasti häiriiintyneitä ja yhteiskuntaan sopeutumattomia yksilöitä.
Lapsilla on siis biloginen tarve saada vanhemmiltaan hoivaa, tai vanhempien korvikkeilta. Ihmisen biologisia tarpeita ei voida poistaa, vaikka joku yhteiskunnallinen utopiateoreetikko niin haluaisikin tehdä.
Lastenkoteja on monenlaisia. Tutkimus vaikuttaa aika vääristyneeltä. Jos viittaat John Bowlbyyn, joka oli psykoanalyytikko, niin en yhtään ihmettele tällaisia väitteitä. Se, mikä meni vikaan psykoanalyyttisessa traditiossa, on aika pitkä juttu ja siitä on kirjoitettu aika paljon. Psykoanalyysi on syrjäytetty aikoja sitten psykologiassa ja suhtaudun aika varauksella näkemykseesi, joka patologisoi kaikki ei-heteroperheen parissa varttuneet lapset. Psykologiassa ei enää nykypäivänä pitäisi sortua tällaiseen.
Toiseksi, ääritapauksista nyt voi johtaa päätelmiä mihin suuntaan tahansa. Jos lapsi on kasvatettu perheessä, joka on pitänyt häntä 18-vuotta kellarissaan ilman sosiaaliseja kontakteja, niin tästä voi päätellä jo aika paljon erilaisten toimivampien perhemallien positiivisesta luonteesta (ovat ne sitten homo - tai heteroperheitä, yksinhuoltaja- tai kommuuniperheitä). Ihminen on sopeutuvainen eläin ja "lapsuus" käsitteenä sinänsä on aika uusi. Ihmisiä on varttunut ja varttuu vieläkin perhemalleissa, jotka ovat täysin vieraita sille, joita me länsimaissa pidämme perustavina asioina. Tämäkin on seikka, jonka evoluutiointoilijat tahtovat unohtaa.
Lopuksi vielä kohdasta 3. Se ei mitenkään sulje evoluutionäkökulmaa ihmiseen pois, mutta se ei mitenkään erityisesti tarvitse sitä selittämään ihmistä ja ihmisyhteisöjä. Evoluutionäkökulmalla on korkeintaan täydentävä merkitys, ei oleellinen tällaisessa tutkimuksessa.