Onko uskovaisen hyvä olla kunnianhimoinen? Kunnianhimoinen tekee kaiken saadakseen kunniaa, säilyttääkseen oman kunnian. Ja kas, kun oikein oman kunniansa puolesta liputtaa, on vaarassa loukata toisten kunniaa.
Eikö toiminta Jumalan kunnian puolesta ole uskovaiselle soveliaampaa kuin ryhtyä taistelemaan oman kunnian kiillottamiseksi siten että tuottaa häpeää Jumalalle ja rikkoo lähimmäisiä vastaan?
Varmaan on olemassa kunnianhimoa myös myönteisessä mielessä, jos on kyse urheilusuorituksista tai kilpailemisesta jossakin omassa lajissa. Valitettavasti urheiluun on soluttautunut monenlainen doping-aineiden käyttö, joista kiinni jäätyään urheilijat näyttävät murehtivan eniten vain sitä, että jäivät kiinni. Surullista että filunkipeli on niin yleistä monilla elämän alueilla.
Uskovainen voi olla kunnianhimoinen armolahjoihin, seurakunnallisiin luottamustoimiin ja sosiaalisiin suhteisiinsa liittyen. Kunnianhimoiselle on varmasti tuskallista joutua rivijäseneksi erämaavaellukselle keskelle tuskastuttavan harmaata arkipäiväistä elämää.
Jumala ei kuitenkaan koskaan anna omaa kunniaansa ihmiselle ja ihmisen kannattaa olla varovainen näihin asioihin liittyen, ettei vahingossakaan ole ottamassa Jumalan kunniaa itselleen.
Eikö toiminta Jumalan kunnian puolesta ole uskovaiselle soveliaampaa kuin ryhtyä taistelemaan oman kunnian kiillottamiseksi siten että tuottaa häpeää Jumalalle ja rikkoo lähimmäisiä vastaan?
Varmaan on olemassa kunnianhimoa myös myönteisessä mielessä, jos on kyse urheilusuorituksista tai kilpailemisesta jossakin omassa lajissa. Valitettavasti urheiluun on soluttautunut monenlainen doping-aineiden käyttö, joista kiinni jäätyään urheilijat näyttävät murehtivan eniten vain sitä, että jäivät kiinni. Surullista että filunkipeli on niin yleistä monilla elämän alueilla.
Uskovainen voi olla kunnianhimoinen armolahjoihin, seurakunnallisiin luottamustoimiin ja sosiaalisiin suhteisiinsa liittyen. Kunnianhimoiselle on varmasti tuskallista joutua rivijäseneksi erämaavaellukselle keskelle tuskastuttavan harmaata arkipäiväistä elämää.
Jumala ei kuitenkaan koskaan anna omaa kunniaansa ihmiselle ja ihmisen kannattaa olla varovainen näihin asioihin liittyen, ettei vahingossakaan ole ottamassa Jumalan kunniaa itselleen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mukainen itsensä tervehenkinen kunnioittaminen ei ole laisinkaan pahasta, sillä se tuo aina kunniaa Jumalalle lähimmäisenrakkautta vaaliessamme. Onhan kirjoitettu: "Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne".
Jumalan mielen ja tahdon vastainen ja itsekäs kunnianhimo taas on pahasta, koska se taannuttaa sekä näivettää seurakunnan tervehenkisen toiminnan ja seurakunnasta tulee vain pelkkä muodollisuuksia vaaliva kulissi keskuuteemme, josta Herramme Jeesus sanoo Ilmestyskirjassa näin: "Sinulla on se nimi, että elät, vaikka olet kuollut".
Himo se nyt ei varmaankaan ole mutta oikeanlainen kunnia, jonka Jumala antaa omilleen. Kunnia myös tulee antaa aina Jumalalle, sillä Hän on se joka antaa rikkautta jne.
Sananlaskut:
5:9 ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
11:16 Suloinen nainen saa kunniaa, ja voimalliset saavat rikkautta.
25:6 Älä tavoittele kunniaa kuninkaan edessä äläkä asetu isoisten sijalle.
26:8 Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.
27:18 Joka viikunapuuta hoitaa, saa syödä sen hedelmää; ja joka isännästänsä vaarin pitää, se tulee kunniaan.
Saarnaaja:
6:2 että Jumala antaa miehelle rikkautta ja tavaraa ja kunniaa, niin ettei hänen sielultaan puutu mitään kaikesta siitä, mitä hän halajaa, mutta Jumala ei salli hänen nauttia sitä, vaan sen nauttii vieras. Se on turhuutta ja raskas kärsimys.