"Yhteiskunta" luo "yksilön". Sosiologian kirjoissa sanotaan, että ihminen tulee tietoiseksi siitä että kuka itse (minä) on toisten ihmisten kautta. Jos esimerkiksi ihminen eläisi koko elämänsä erakkona viidakossa, hän ei tuntisi "yliminän" tai "merkityksellisen toisen ihmisen" käsitteitä. Olisi vain "minä", joka ei näkisi itseään missään suhteessa toisiin.
Mutta ihminen voi toimia yhteisön jäsenenä myös riippumattomana siitä. Yhteisö ei saa muodostua autoritaariseksi uskonnolliseksi, poliittiseksi tai sotilaalliseksi valtakoneistoksi yksilön kustannuksella. Yhteisö voi sanelun sijaan kysyä että sopisiko tällainen kullekin yksilölle. Yhteisö on kommunismissa täysin eri asia kuin vastaava yksikkö eli yhteiskunta on kapitalismissa. Kommunismissa ei oikeastaan voida edes puhua yhteiskunnasta, koska siellä organisoituminen menee yksilöiden ehdoilla eikä yhteisön ehdoilla. Kommunismissa voisi olla tällainen sosiaalinen dynamiikka, joka hakisi palautetta (eng. feed-back) jäseniltään ja tarkistaisi jatkuvasti että vastaako yhteisön toiminta jäseniensä tarpeita.
Sosiologian kenties tärkein pointti on se, että ihmisyhteisöissä on uskonnollinen piirre, joka toimii kaikkea järkeä vastaan suojatakseen itsensä epävakautta ja muutosta vastaan. On mielenkiintoista pohtia analogiaa tämän ja Freudin psyykenanalyysin välillä, jossa ihminen kokee trauman saadessaan lapsuudessa "merkityksellisiltä toisilta" ristiriitaista palautetta minästä, luo yliminän puskuriksi "minän" ja "merkityksellisten toisten" välille ja joskus ei pysty itsenäistymään eli ottamaan "minää" määrääväksi persoonallisuudeksi "yliminän" sijaan.
Mutta ihminen voi toimia yhteisön jäsenenä myös riippumattomana siitä. Yhteisö ei saa muodostua autoritaariseksi uskonnolliseksi, poliittiseksi tai sotilaalliseksi valtakoneistoksi yksilön kustannuksella. Yhteisö voi sanelun sijaan kysyä että sopisiko tällainen kullekin yksilölle. Yhteisö on kommunismissa täysin eri asia kuin vastaava yksikkö eli yhteiskunta on kapitalismissa. Kommunismissa ei oikeastaan voida edes puhua yhteiskunnasta, koska siellä organisoituminen menee yksilöiden ehdoilla eikä yhteisön ehdoilla. Kommunismissa voisi olla tällainen sosiaalinen dynamiikka, joka hakisi palautetta (eng. feed-back) jäseniltään ja tarkistaisi jatkuvasti että vastaako yhteisön toiminta jäseniensä tarpeita.
Sosiologian kenties tärkein pointti on se, että ihmisyhteisöissä on uskonnollinen piirre, joka toimii kaikkea järkeä vastaan suojatakseen itsensä epävakautta ja muutosta vastaan. On mielenkiintoista pohtia analogiaa tämän ja Freudin psyykenanalyysin välillä, jossa ihminen kokee trauman saadessaan lapsuudessa "merkityksellisiltä toisilta" ristiriitaista palautetta minästä, luo yliminän puskuriksi "minän" ja "merkityksellisten toisten" välille ja joskus ei pysty itsenäistymään eli ottamaan "minää" määrääväksi persoonallisuudeksi "yliminän" sijaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Työväenluokan vallankumous on harhaa. Monet kommunistit ovat käsittäneet asian aivan väärin. Työväenluokka ei elä orjuudessa kuin Egyptissä juutalaiset, Roomassa toisen kastin ihmiset tai Kuubassa mustaihoiset plantaasinviljelijät. Marx ei väittänyt, että orjuus on olemassa ja että siitä voidaan vapautua tekemällä tietyt talouspoliittiset muutokset. Monet kommunistit samastavat sosialismin liian helposti vanhaan maaorjuuteen ja tekevät Kommunistisesta manifestista sen väärän johtopäätöksen, että se on vapauden ja tasa-arvon teorian sijaan jokin käsikirja vallankaappaukselle tai ainakin sen kannustuspuhe. Tähän johtopäätökseen perustuivat 1900-luvun alun kiihkomielinen ja kapinallinen käyttäytyminen. Vallankaappaushan tavanomaisesti tehdään kiihkolla ja kapinalla, toisten kuuntelemisen ja järjen käytön kustannuksella. Marx tahtoi yhteiskuntakritiikillään herättää julkista keskustelusta siitä kysymyksestä, että mikä muu on mahdollista, mutta hänen teoriansa ei riitä selittämään kaikkia tekijöitä, jotka johtavat kapitalismin syntyyn. Ja ilmiöitähän voidaan muuttaa vain muuttamalla niiden syyt.
Kuten sanottu, ihmisyhteisölle on vaikeaa irtautua artefaktoistaan ja perinteistään, "kun niin on aina ennenkin tehty". Miksi tehdä toisin kun tämäkin toimii? Miksi lähteä tuntemattomille vesille, kun tämä mahdollisista vioistaan huolimatta kuitenkin toimii? Tämä ei välttämättä ole tahallista riistoa andwhathaveyou. Tosin jos esimerkiksi Suomessa olisi suora demokratia, tulisi nopeasti selväksi, että työläiset muiden muassa eivät haluaisi elää siinä asemassa, johon perinteet heidät velvoittavat. Ihmiset joutuvat yhteiskunnan jäseniksi kasvaessaan luopumaan omasta tahdostaan.
Meillä on tässä nyt rinnakkain kaksi näkökulmaa: Autoritaarinen kommunismi ja libertaari kommunismi. Autoritaarinen leiri haluaa pakottaa ihmiset uuteen rooliin ja uuteen organisaatioon, koska epätasa-arvo taloudessa on poistettava, tuhottava ja alistettava proletariaatin diktatuuriin. Libertaari leiri haluaa poistaa epätasa-arvon muuttamalla ne tekijät, jotka estävät olosuhteiden todellisen luonteen näkemistä, ylläpitävät perinteitä ihmisten velvollisuuksista luopua intresseistään ja johtavat valtahierarkiaan.
Autoritaarisen leirin ongelma on siinä, että se yrittää tehdä ihmisistä jotakin mitä he eivät ole, vallankumouksellisia. Epätasa-arvon korvaamisesta sosialismin valmiiksi määritellyllä kirjaversiolla tulee itsetarkoitus, vaikka ihmiset eivät kokisikaan elävänsä alistetussa asemassa. Tietämättömyys ei ole väärä kanta vaan viaton näkökulma. Kun työläinen tai orja pitää asemaansa välttämättömyytenä, ei hän tarvitse indoktrinaatiota vaan emansipaatiota. Vapaus edellyttää sitä, että ihminen tekee itse omat valintansa. Autoritaarinen työväenluokka on velvoittanut jäsenensä uskonnollisella värityksellä mantroihin ja rooleihin, joita he toteuttavat siinä missä kapitalistinkin luomia rooleja. He eivät ole koskaan sitä itse valinneet vaan haluavat vain täyttää yhteisön luomat odotukset, tuntea yhteenkuuluvuutta ja olla hyväksyttyjä. Vallankumouksellisen liikkeen jäsenet eivät ole ajatelleet loppuun asti "stressittömässä ympäristössä" liikkeen opetusten merkitystä.
Kovassa lääkityksessä aamusta iltaan.
Silloin kun asioita ei kyetä esittämään selkeästi ja lyhyesti, on ongelmat viestinnän puolella.
Näin on pääosaltaan näissä Marksin teoksissa, sekä muissa kommunistien höpinöissä.
Silloin niistä tule munkkilatinaa, liturgia jota hoetaan ja suurin osa ei enää edes tiedä mitä siinä sanotaan. Eikä ymmärrä vaikka teksti käännettäisiinkin ...
Sosialismissa on muutama perusharha, jotka täytyy ensin tunnustaa jotta päästäisiin eteenpäin.
Ensinnäkin valtaosa väestöstäon aina ollut sellaisia, että ne haluvat oikeasti uhrautua vain oman perheensä puolesta, ei koko systeemin puolesta.
Toiseksi, aina kun ihmiselläon viran tai aseman puolesta mahdollisuus tai oikeus jakaa jotain palveluksia, tavaroita tai oikeuksia muille, niin se muistaa aina ensin itsensä.
Toimivassa taloujärjestelmässä on tunnustettava tämä ihmisen luontainen toimintamalli, eli jokaisen on aina itse myös pärjättävä, silloin kun on myös oma etu kysessä niin ihminen toimii kaikista parhaiten ja tehokkaimmin.
Perheen puolesta uhrautuminen????
Tässä katsellaan taas maailmaa Katekismus ainoana opillisena sivistyksenä. Erilaisia malleja yhteisön järjestäytymiseksi suvunjatkamiseksi maailmassa on ollut ja on yhä paljon. Tämä meidän kahden ihmisen elinikäinen avioliitto (joka nyt on murtumassa, aivan Kom. manifestin arvioimalla tavalla -- ikävä kyllä individualisoituneessa eikä sosiaalistuneessa yhteiskunnallisessa tilanteessa) on vain yksi tapa.
On myös malli, jossa aikuiset miehet elävät naisten muodostaman sukuperheen ulkopuolella yksikseen, seurustelusuhteessa lastensa äitiin. Samoin historiasta tunnetaan kansa, joka arveli äidin synnyttämän lapsen olevan sitä parempi, mitä useamman heimon miehen kanssa hän oli raskausaikana sukupulisessa känssakäymisessä...
Höpöhöpö, tällä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, tämäon puhtaasti talouspoliittinen fakta.
Uskonnosta ja etnisestä taustasta riippumatta ihmiset eivät oikeasti viitsi eikä halua ponnistella tai uhrautua isomman yhteisön kun sen perus-yksikön puolesta mitä myös "perheeksi" kutsutaan.
Avioliiton mitasta puhuminen on vain lillukan varsien laskemista ...
Sukupuoli kumppaneiden laskeminen on vain jokin paikallinen erikoisuus, eri yhteiskunnat on kautta aikojen eri lailla säädelleet seksuaalista käytöstä.
Ilmeisesti siinä on jokin etu kulttuurille, koska siitä on tullut vallitseva käytöstapa kaikissa yhteisöissä pääsääntöisesti.
Kyllä minä olen paljolti samaa mieltä.
Esimerkiksi vanha Fidel Castro sanoi viime
kesänä julkisuudessa: "Korruptio tuhoaa
vallankumouksen saavutukset Kuubassa".
Pitäisikö ruskeepään tehdä stalininkravatti ja roikkua siinä. On surullista katsoa kun nuori ihminen on noin sekaisi.