"Minä näin, että yksi pedon päistä oli saanut surmaniskun mutta haava oli parantunut. Koko maailma ihmetteli petoa ja lähti seuraamaan sitä. " Kuolinhaava viittaa paavinvallan romahdukseen vuonna 1798. Tämän jälkeen, profeetta sanoo, että "haava oli parantunut" ja "koko maailma ihmetteli petoa ja lähti seuraamaan sitä". Paavali toteaa, että "laittomuus ihmishahmossa" jatkaa petollista toimintaansa ajan loppuun saakka. "Kaikki maan asukkaat kumartavat sitä ~ kaikki ne, joiden nimi ei maailman luomisesta alkaen ole ollut kirjoitettuna teurastetun Karitsan elämänkirjaan." Sunnuntaille osoitettu kunnioitus tulee tuomaan Roomalle kunniaa sekä vanhassa että uudessa maailmassa.
Yhdeksännentoista vuosisadan puolivälistä lähtien ennustuksen tutkijat ovat julistaneet tätä sanomaa maailmalle. Nyt näkyy, taiten nopeasti tilanne kehittyy kohti ennustuksen toteutumista. Paavillisten johtajien tavoin protestanttiset opettajat vakuuttavat sunnuntainvieton olevan jumalallista alkuperää mutta ovat yhtä kykenemättömiä esittämään asiasta raamatullisia todisteita. Vanhat väitteet siitä, että Jumalan tuomiot kohtaavat sunnuntai-sapatin rikkojia, tullaan toistamaan; jo nyt niitä on ruvettu korostamaan.
Rooman kirkko on hämmästyttävän ovela. Se näkee niitä tulee tapahtumaan - että protestanttiset kirkot osoittavat sille kunnioitusta hyväksymällä väärän sapatin ja valmistautuvat tekemään sen vieton pakolliseksi samoilla keinoilla, joita se itse käytti menneinä aikoina. Ei ole vaikea arvata, miten mielellään se tulee protestanttien avuksi tässä asiassa.
Roomalaiskatolinen kirkko muodostaa valtavan yhtenäisen järjestön, jota paavinistuin hallitsee ja jonka miljoonilta ehtoollisvierailta vaaditaan ehdotonta uskollisuutta paaville, oli heidän kansallisuutensa tai maansa hallitusmuoto mikä hyvänsä. Vaikka he voivat vannoa uskollisuutta valtiolle, he ovat viime kädessä sitoutuneet tottelemaan Roomaa.
Historia todistaa Rooman taitavista ja hellittämättömistä yrityksistä puuttua kansakuntien asioihin ja ajaa omia etujaan ruhtinaiden ja kansojen hyvinvoinnista välittämättä.
Rooma kerskuu muuttumattomuudellaan. Protestantit eivät tiedä mitä tekevät, kun he aikovat hyväksyä Rooman avun sunnuntain korottamiseksi. Heidän ajaessaan omaa asiaansa Rooma pyrkii saarnaan takaisin entisen valta-asemansa. Jos maassa vakiinnutetaan periaate, että kirkko voi valvoa valtiovaltaa ja että uskonnollisten menojen noudattaminen voidaan tehdä pakolliseksi maallisten lakien avulla - lyhyesti, että kirkko ja valtio voivat hallita omaatuntoa, silloin Rooman voitto on varma.
Protestanttinen maailma huomaa Rooman todelliset aikeet vasta sitten, kun ansan välttäminen on liian myöhäistä. Rooman kirkon valta lisääntyy vähitellen. Sen oppien vaikutus ulottuu lainsäädäntöelimiin, seurakuntiin ja ihmisten sydämiin. Se vahvistaa voimiaan voidakseen toteuttaa tavoitteensa, kun tulee otollinen aika iskeä. Silloin jokainen, joka uskoo ja noudattaa Jumalan sanaa, joutuu moitteen ja vainon kohteeksi.
Yhdeksännentoista vuosisadan puolivälistä lähtien ennustuksen tutkijat ovat julistaneet tätä sanomaa maailmalle. Nyt näkyy, taiten nopeasti tilanne kehittyy kohti ennustuksen toteutumista. Paavillisten johtajien tavoin protestanttiset opettajat vakuuttavat sunnuntainvieton olevan jumalallista alkuperää mutta ovat yhtä kykenemättömiä esittämään asiasta raamatullisia todisteita. Vanhat väitteet siitä, että Jumalan tuomiot kohtaavat sunnuntai-sapatin rikkojia, tullaan toistamaan; jo nyt niitä on ruvettu korostamaan.
Rooman kirkko on hämmästyttävän ovela. Se näkee niitä tulee tapahtumaan - että protestanttiset kirkot osoittavat sille kunnioitusta hyväksymällä väärän sapatin ja valmistautuvat tekemään sen vieton pakolliseksi samoilla keinoilla, joita se itse käytti menneinä aikoina. Ei ole vaikea arvata, miten mielellään se tulee protestanttien avuksi tässä asiassa.
Roomalaiskatolinen kirkko muodostaa valtavan yhtenäisen järjestön, jota paavinistuin hallitsee ja jonka miljoonilta ehtoollisvierailta vaaditaan ehdotonta uskollisuutta paaville, oli heidän kansallisuutensa tai maansa hallitusmuoto mikä hyvänsä. Vaikka he voivat vannoa uskollisuutta valtiolle, he ovat viime kädessä sitoutuneet tottelemaan Roomaa.
Historia todistaa Rooman taitavista ja hellittämättömistä yrityksistä puuttua kansakuntien asioihin ja ajaa omia etujaan ruhtinaiden ja kansojen hyvinvoinnista välittämättä.
Rooma kerskuu muuttumattomuudellaan. Protestantit eivät tiedä mitä tekevät, kun he aikovat hyväksyä Rooman avun sunnuntain korottamiseksi. Heidän ajaessaan omaa asiaansa Rooma pyrkii saarnaan takaisin entisen valta-asemansa. Jos maassa vakiinnutetaan periaate, että kirkko voi valvoa valtiovaltaa ja että uskonnollisten menojen noudattaminen voidaan tehdä pakolliseksi maallisten lakien avulla - lyhyesti, että kirkko ja valtio voivat hallita omaatuntoa, silloin Rooman voitto on varma.
Protestanttinen maailma huomaa Rooman todelliset aikeet vasta sitten, kun ansan välttäminen on liian myöhäistä. Rooman kirkon valta lisääntyy vähitellen. Sen oppien vaikutus ulottuu lainsäädäntöelimiin, seurakuntiin ja ihmisten sydämiin. Se vahvistaa voimiaan voidakseen toteuttaa tavoitteensa, kun tulee otollinen aika iskeä. Silloin jokainen, joka uskoo ja noudattaa Jumalan sanaa, joutuu moitteen ja vainon kohteeksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Roomalaiskatolisella kirkolla ei ole pienintäkään tekemistä sen asian kanssa, että adventtikirkko on langennut väärään profeettaan Ellen Whiteen.
Pitihän se arvata..
Ellen G Whiten keksintöä?
Voisitko kertoa jos on,
ja missä paikkaa?
Utelias?
"Onko tuo kolmen enkelin sanoma olenkaan raamatussa"
Lue Ilmestyskirja. Uuden Testamentin puolella
Sekä Danielin kirjan tulkinta että Ilmestyskisrjan tulkinta ovat adventisteilla mennyt harhaan.
Adventistien korvausteologialla on monet yksityiset kohdat muuttuneet paikkansapitämättömiksi.
Samoin adventisteista ei puhuta siinä missä EGW kuvittelee puhuttavan heistä.