Kotiuduin armeijasta ja jäin työttömäksi. Hain heti yhteishaussa opiskelemaan neljään eri oppilaitokseen, 1. vaihtoehtona Tampere, 2. Helsinki.
Vaimoni sai ennen pääsykokeiden tulosten julkistamista työpaikan Helsingistä, joten aloimme jännittämään tulosteni puolesta, jotta voisin itse aloittaa opintoni samassa kaupungissa.
Sain kuin sainkin kaikista hakijoista parhaat pisteet (yhtä vaille täydet) Helsingin oppilaitokseen. Kun otin yhteyttä oppilaitokseen, minulle kerrottiin, että nimeni ei ole aloittavien listalla.
Syynä tähän yhteishakujärjestelmä: olin tullut valituksi myös Tampereen oppilaitokseen, joka oli ensimmäisenä hakuhierarkiassa. Näin ollen se oli valittava. Tein valituksen lääninhallitukseen toivoen poikkeuskäsittelyä, sillä Helsingin oppilaitoksessa oli kuulemma tilaa ylimääräisille opiskelijoille.
Pitkän taistelun (ja yhden kirjeen opetusministerille) jälkeen sain vastaanottaa opiskelupaikan Helsingissä, minne olin saanut parhaat pisteet kaikista hakijoista.
Opiskelu sujui hyvin. Sain alan iltatöitä jo puolen vuoden opiskelun jälkeen.
Tässä vaiheessa johtava opettaja päätti tehdä minulle pienen jekun (käyttäydyttään minua kohtaan muutenkin hieman omituisesti koko vuoden):
minun oli määrä tehdä opiskeluun liittyvä toimenpide kanssaopiskelijalle, jossa tarvitaan tiettyjä kemiallisia ja vähemmän kemiallisia aineita. Kokemukseni näistä aineista oli puutteellinen ja pyysin apua kyseiseltä opettajalta. Hän neuvoi väärän aineen ja poistui paikalta jättäen vastuun toiselle opettajalle, joka ei ollut tapauksesta tietoinen.
Huomasimme virheen viime tipassa ja totesimme, että jos toimenpide olisi suoritettu, olisi kanssaopiskelijalle koitunut pahimmillaan vaikea vammautuminen tai pahimmillaan kuolema.
Tein kirjallisen valituksen rehtorille, jonka toimitin ensin mainitulle opettajalle, jos hän tahtoisi esim. pyytää anteeksi näin jälkikäteen selkeäksi pilaksi ja tahalliseksi osoittautunutta tekoaan.
Hän alkoi uhkailla, että "teen itsestäni pellen ja kanssaopiskelijat joutuvat vaikeuksiin, jos vien asian eteenpäin".
Vein asian rehtorille ja puolen vuoden päästä hän totesi käytöksen olleen "hyvin epäasiallista", opettajalla on kuulemma voinut olla yksityiselämässään jotain ongelmia. Lopuksi hän kehotti unohtamaan koko jutun.
Opiskelussa syntyneiden henkilökemiaongelmien takia aloin jo aikaisessa vaiheessa suunnittelemaan oppisopimuskoulutusta, jos mahdollista.
Ensimmäisen vuoden loputtua se toteutuikin. Olisin näin saanut suoritettua 3:n vuoden opinnot ennätyksellisessä 1 1/2 vuodessa siitä syystä, että ensimmäisen kouluvuoden jälkeen keskeiset teoriaosuudet oli suoritettu.
Oppisopimus alkoi työpaikalla seuraavana syksynä. Kaikki sujui hienosti, kunnes minut erotettiin kolmen kuukauden jälkeen koeaikana "terveydellisistä syistä", joita ei oltu tutkittu. Tutkimusten oli määrä alkaa seuraavalla viikolla erottamisesta lukien.
Olin kuulemma kusettanut ja käyttänyt hyväkseni työnantajaa, sillä olin tiennyt mahdollisista terveysongelmista jo aikaisemmin, ennen työsopimuksen kirjoitusta.
Näin siis jouduin ensin eroamaan koulusta johon en ensin parhain pistein päässyt, jotta voisin aloittaa oppisopimuksen, josta minut sitten erotettiin koeaikana ilman järkevää syytä (koeaikana irtisanominen mahdollista ilman perusteluja).
Työnantaja kehotti lopuksi katsomaan peiliin ja muistuttamaan itseäni siitä, että tämä ei ole mikään lastentarha. Töissäni ja työtavoissani ei sinänsä kuulemma ollut moitteen sijaa.
Oltiin siis samassa tilanteessa kuin armeijan jälkeen: työtön, toimeton ja ammattitaidoton.
Oppisopimuksella tutkinnon olisin saanut n. 2-3 kuukauden sisällä irtisanomisesta. Tähän ei kuitenkaan työnantajalla ollut malttia. Sopii tietysti toivoa, että lieville allergisille oireille löytyy tutkimuksissa perusteita, sillä muuten voin muistuttaa itseäni lastentarhassa olemisen sijaan mieluummin eläintarhasta.
Mitäs voi sanoa: hyvä kotimainen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo! Kyllä työttömänä näyttäisi olevan turvallisempaa kuin pyrkimyksissä päästä siitä eroon (ainakin tämän tapauksen perusteella).
No maailma on mahdollisuuksia täynnä ja tämä kyseinen ala jääköön huvittavaksi muistoksi ja konkreettiseksi esimerkiksi siitä, että kannattaisi niinsanotusti pakata kimpsut jo siinä vaiheessa, kun toimenkuvan todellinen luonne alkaa näyttäytymään (mikäli se on vähemmän toivottava).
Vaimoni sai ennen pääsykokeiden tulosten julkistamista työpaikan Helsingistä, joten aloimme jännittämään tulosteni puolesta, jotta voisin itse aloittaa opintoni samassa kaupungissa.
Sain kuin sainkin kaikista hakijoista parhaat pisteet (yhtä vaille täydet) Helsingin oppilaitokseen. Kun otin yhteyttä oppilaitokseen, minulle kerrottiin, että nimeni ei ole aloittavien listalla.
Syynä tähän yhteishakujärjestelmä: olin tullut valituksi myös Tampereen oppilaitokseen, joka oli ensimmäisenä hakuhierarkiassa. Näin ollen se oli valittava. Tein valituksen lääninhallitukseen toivoen poikkeuskäsittelyä, sillä Helsingin oppilaitoksessa oli kuulemma tilaa ylimääräisille opiskelijoille.
Pitkän taistelun (ja yhden kirjeen opetusministerille) jälkeen sain vastaanottaa opiskelupaikan Helsingissä, minne olin saanut parhaat pisteet kaikista hakijoista.
Opiskelu sujui hyvin. Sain alan iltatöitä jo puolen vuoden opiskelun jälkeen.
Tässä vaiheessa johtava opettaja päätti tehdä minulle pienen jekun (käyttäydyttään minua kohtaan muutenkin hieman omituisesti koko vuoden):
minun oli määrä tehdä opiskeluun liittyvä toimenpide kanssaopiskelijalle, jossa tarvitaan tiettyjä kemiallisia ja vähemmän kemiallisia aineita. Kokemukseni näistä aineista oli puutteellinen ja pyysin apua kyseiseltä opettajalta. Hän neuvoi väärän aineen ja poistui paikalta jättäen vastuun toiselle opettajalle, joka ei ollut tapauksesta tietoinen.
Huomasimme virheen viime tipassa ja totesimme, että jos toimenpide olisi suoritettu, olisi kanssaopiskelijalle koitunut pahimmillaan vaikea vammautuminen tai pahimmillaan kuolema.
Tein kirjallisen valituksen rehtorille, jonka toimitin ensin mainitulle opettajalle, jos hän tahtoisi esim. pyytää anteeksi näin jälkikäteen selkeäksi pilaksi ja tahalliseksi osoittautunutta tekoaan.
Hän alkoi uhkailla, että "teen itsestäni pellen ja kanssaopiskelijat joutuvat vaikeuksiin, jos vien asian eteenpäin".
Vein asian rehtorille ja puolen vuoden päästä hän totesi käytöksen olleen "hyvin epäasiallista", opettajalla on kuulemma voinut olla yksityiselämässään jotain ongelmia. Lopuksi hän kehotti unohtamaan koko jutun.
Opiskelussa syntyneiden henkilökemiaongelmien takia aloin jo aikaisessa vaiheessa suunnittelemaan oppisopimuskoulutusta, jos mahdollista.
Ensimmäisen vuoden loputtua se toteutuikin. Olisin näin saanut suoritettua 3:n vuoden opinnot ennätyksellisessä 1 1/2 vuodessa siitä syystä, että ensimmäisen kouluvuoden jälkeen keskeiset teoriaosuudet oli suoritettu.
Oppisopimus alkoi työpaikalla seuraavana syksynä. Kaikki sujui hienosti, kunnes minut erotettiin kolmen kuukauden jälkeen koeaikana "terveydellisistä syistä", joita ei oltu tutkittu. Tutkimusten oli määrä alkaa seuraavalla viikolla erottamisesta lukien.
Olin kuulemma kusettanut ja käyttänyt hyväkseni työnantajaa, sillä olin tiennyt mahdollisista terveysongelmista jo aikaisemmin, ennen työsopimuksen kirjoitusta.
Näin siis jouduin ensin eroamaan koulusta johon en ensin parhain pistein päässyt, jotta voisin aloittaa oppisopimuksen, josta minut sitten erotettiin koeaikana ilman järkevää syytä (koeaikana irtisanominen mahdollista ilman perusteluja).
Työnantaja kehotti lopuksi katsomaan peiliin ja muistuttamaan itseäni siitä, että tämä ei ole mikään lastentarha. Töissäni ja työtavoissani ei sinänsä kuulemma ollut moitteen sijaa.
Oltiin siis samassa tilanteessa kuin armeijan jälkeen: työtön, toimeton ja ammattitaidoton.
Oppisopimuksella tutkinnon olisin saanut n. 2-3 kuukauden sisällä irtisanomisesta. Tähän ei kuitenkaan työnantajalla ollut malttia. Sopii tietysti toivoa, että lieville allergisille oireille löytyy tutkimuksissa perusteita, sillä muuten voin muistuttaa itseäni lastentarhassa olemisen sijaan mieluummin eläintarhasta.
Mitäs voi sanoa: hyvä kotimainen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo! Kyllä työttömänä näyttäisi olevan turvallisempaa kuin pyrkimyksissä päästä siitä eroon (ainakin tämän tapauksen perusteella).
No maailma on mahdollisuuksia täynnä ja tämä kyseinen ala jääköön huvittavaksi muistoksi ja konkreettiseksi esimerkiksi siitä, että kannattaisi niinsanotusti pakata kimpsut jo siinä vaiheessa, kun toimenkuvan todellinen luonne alkaa näyttäytymään (mikäli se on vähemmän toivottava).
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuolla , siellä on enemmänkin noita tainoita:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000021&subcat=827
ole potkuista tai työttömyydestä, vaan tarinasta koskien opiskelun ihmeitä.
Kiitos kuitenkin!
Nyt alat selvittää oppilaitoksen rehtorin kanssa
vaihtoehtoja miten saat opinnot loppuun.
Ratkaisut varmasi löytyy tavalla tai toisella, enkä niinkään ole huolissani sen suhteen.
Tarkoituksenani oli vain kertoa tämä jokseenkin (ainakin omasta mielestäni) huvittava retki kohti ammattitutkintoa.