Onko ihmisellä kuolematon sielu?
Raamatun mukaan Jumalan alkuperäinen tarkoitus ei selvästikään ollut se, että ihmiset kuolisivat. Hän loi ensimmäisen ihmisparin, Aadamin ja Eevan, asetti heidät Eedeniksi kutsuttuun maalliseen paratiisiin ja kehotti heitä hankkimaan lapsia ja laajentamaan paratiisikotinsa maailmanlaajuiseksi. He kuolisivat vain siinä tapauksessa, että he rikkoisivat hänen ohjeitaan (1. Mooseksen kirja 1:28; 2:15-17).
Koska Aadamilta ja Eevalta puuttui arvostus Jumalan hyvyyttä kohtaan, he olivat tottelemattomia ja joutuivat kärsimään säädetyn rangaistuksen. Jumala sanoi Aadamille: "[Sinä] tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman." (1. Mooseksen kirja 3:19) Ennen kuin Aadam luotiin, häntä ei ollut olemassa; hän oli maata. Ja tottelemattomuutensa eli syntinsä vuoksi Aadam tuomittiin palaamaan maaksi, olemattomuuden tilaan.
Kuolema merkitsee siis sitä, ettei ole elämää. Raamattu ilmaisee näiden vastakohtaisuuden: "Synnin maksama palkka on kuolema, mutta Jumalan antama lahja on ikuinen elämä." (Roomalaisille 6: 23) Raamattu osoittaa kuoleman täydellisen tiedottomuuden tilaksi sanoessaan: "Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään." (Saarnaaja 9: 5) Raamattu selittää ihmisen kuolemasta: "Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin." (Psalmi 146: 3, 4.)
Mutta Eedenissähän vain Aadam ja Eeva rikkoivat Jumalan käskyä. Miksi sitten me kaikki kuolemme? Se johtuu siitä, että me kaikki olemme syntyneet Aadamin tottelemattomuuden jälkeen, ja siksi me kaikki perimme synnin ja kuoleman häneltä. Raamattu selittää: "Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin." (Roomalaisille 5:12; Job 14:4.)
Joku voi kuitenkin kysyä: ’Eikö ihmisillä ole kuolematon sielu, joka jää eloon kuolemassa? Monet ovat opettaneet näin ja ovat jopa sanoneet kuoleman olevan portti toiseen elämään. Tämä käsitys ei kuitenkaan ole peräisin Raamatusta. Pikemminkin Jumalan sana opettaa, että sinä olet sielu, että sielusi olet todellisuudessa sinä itse kaikkine fyysisine ja henkisine ominaisuuksinesi. (1. Mooseksen kirja 2:7; Jeremia 2:34, "viatonten" = "viattomain sieluin", "Vanha kirkkoraamattu"; Sananlaskut 2:10)
Raamattu sanoo lisäksi: "SE SIELU, JOKA SYNTIÄ TEKEE, - SEN ON KUOLTAVA" (Hesekiel 18:4)
Raamattu ei opeta missään, että ihmisellä on kuolematon sielu, joka säilyy elossa ruumiin kuollessa.
Miten ihmiset voivat elää jälleen
Sen jälkeen kun synti ja kuolema olivat astuneet maailmaan, Jumala paljasti tarkoituksensa olevan, että kuolleet palautetaan elämään ylösnousemuksen välityksellä. Siksi Raamattu selittää: "Aabraham - - laski, että Jumala kykenisi herättämään hänet [hänen poikansa Iisakin] kuolleistakin." (Heprealaisille 11:17-19) Aabrahamin luottamus ei tuottanut hänelle pettymystä, sillä Raamattu sanoo Kaikkivaltiaasta: "Hän ei ole kuolleiden Jumala, vaan elävien, sillä he kaikki ovat eläviä hänelle." (Luukas 20:37, 38.)
Kaikkivaltiaalla Jumalalla ei siis ole ainoastaan voima vaan myös halu herättää kuolleista ihmiset, jotka hän tahtoo herättää. Jeesus Kristus itse sanoi: "Älkää ihmetelkö tätä, koska tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin." (Johannes 5:28, 29; Apostolien teot 24:15.)
Pian sen jälkeen kun Jeesus oli sanonut tämän, hän kohtasi hautajaiskulkueen, joka oli tulossa israelilaisesta Nainin kaupungista. Kuollut nuorukainen oli leskiäidin ainoa lapsi. Nähdessään naisen pohjattoman surun Jeesus liikuttui säälistä. Kohdistaen sanansa ruumiille hän käski: "Nuori mies, minä sanon sinulle: nouse!" Niin mies nousi istumaan, ja Jeesus antoi hänet hänen äidilleen (Luukas 7:11-17).
Tapaus herätti leskessä suurta ihastusta, ja samoin kävi, kun Jeesus vieraili Jairuksen, juutalaisen synagogan esimiehen, kodissa. Hänen 12-vuotias tyttärensä oli kuollut. Mutta saavuttuaan Jairuksen kotiin Jeesus meni kuolleen lapsen luo ja sanoi: "Tyttö, nouse!" Ja hän nousi! (Luukas 8:40-56.)
Myöhemmin Jeesuksen ystävä Lasarus kuoli. Jeesuksen saapuessa hänen kotiinsa Lasarus oli ollut kuolleena neljä päivää. Vaikka Lasaruksen sisar Martta oli syvästi murheissaan, hän ilmaisi toivoa sanoessaan: "Tiedän, että hän nousee ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä." Mutta Jeesus meni haudalle, käski ottaa kiven pois ja huusi: "Lasarus, tule ulos!" Ja hän tuli! (Johannes 11:11-44.)
Ajattelehan nyt: Millaisessa tilassa Lasarus oli noiden neljän päivän aikana, jolloin hän oli kuolleena? Lasarus ei puhunut mitään taivaan autuudesta eikä helvetin vaivasta. Toki hän olisi puhunut siitä, jos hän olisi kokenut jotakin sellaista. Sen sijaan Lasarus oli täysin tiedottomana kuolemassa ja olisi jäänytkin siihen tilaan, kunnes olisi saanut "ylösnousemuksen viimeisenä päivänä", ellei Jeesus olisi palauttanut häntä elämään.
On totta, että näistä Jeesuksen ihmeistä koitui vain tilapäistä hyötyä, sillä hänen kuolleista herättämänsä ihmiset kuolivat uudestaan. Hän todisti kuitenkin 1900 vuotta sitten, että Jumalan voiman ansiosta kuolleet voivat todella elää uudelleen! Jeesus osoitti siis ihmeillään pienessä mittakaavassa, mitä maan päällä tapahtuu Jumalan valtakunnan alaisuudessa.
Kun omaisemme kuolee
Kun tuo vihollinen, kuolema, iskee, saatat tuntea syvää surua, vaikka voitkin panna toivosi ylösnousemukseen. Aabraham uskoi, että hänen vaimonsa tulisi jälleen eloon, mutta siitä huolimatta luemme: "Aabraham meni murehtimaan Saaraa ja itkemään häntä." (1. Mooseksen kirja 23:2) Entä miten oli Jeesuksen laita? Kun Lasarus kuoli, hän "huokaisi hengessään ja joutui liikutuksen valtaan" ja pian sen jälkeen hän "puhkesi kyyneliin". (Johannes 11:33, 35) Kun siis joku rakkaasi kuolee, niin itku ei ole heikkouden merkki.
Lapsen kuolema on kova kokemus varsinkin hänen äidilleen. Raamatussa puhutaankin siitä katkerasta surusta, jota äiti voi tuntea. (2. Kuningasten kirja 4:27) Luonnollisesti se on vaikeaa surevalle isällekin. "Jospa minä olisin kuollut sinun sijastasi", valitti kuningas Daavid, kun hänen poikansa Absalom kuoli (2. Samuelin kirja 18: 33).
Koska luotat ylösnousemukseen, surusi ei kuitenkaan ole hillitöntä. Raamatun sanojen mukaisesti et ’sure niin kuin muut, joilla ei ole toivoa’ (1. Tessalonikalaisille 4:13). Pikemminkin pyrit pääsemään lähelle Jumalaa rukouksessa, ja Raamattu lupaa, että "hän pitää sinusta huolen" (Psalmi 55:23).
Raamatun mukaan Jumalan alkuperäinen tarkoitus ei selvästikään ollut se, että ihmiset kuolisivat. Hän loi ensimmäisen ihmisparin, Aadamin ja Eevan, asetti heidät Eedeniksi kutsuttuun maalliseen paratiisiin ja kehotti heitä hankkimaan lapsia ja laajentamaan paratiisikotinsa maailmanlaajuiseksi. He kuolisivat vain siinä tapauksessa, että he rikkoisivat hänen ohjeitaan (1. Mooseksen kirja 1:28; 2:15-17).
Koska Aadamilta ja Eevalta puuttui arvostus Jumalan hyvyyttä kohtaan, he olivat tottelemattomia ja joutuivat kärsimään säädetyn rangaistuksen. Jumala sanoi Aadamille: "[Sinä] tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman." (1. Mooseksen kirja 3:19) Ennen kuin Aadam luotiin, häntä ei ollut olemassa; hän oli maata. Ja tottelemattomuutensa eli syntinsä vuoksi Aadam tuomittiin palaamaan maaksi, olemattomuuden tilaan.
Kuolema merkitsee siis sitä, ettei ole elämää. Raamattu ilmaisee näiden vastakohtaisuuden: "Synnin maksama palkka on kuolema, mutta Jumalan antama lahja on ikuinen elämä." (Roomalaisille 6: 23) Raamattu osoittaa kuoleman täydellisen tiedottomuuden tilaksi sanoessaan: "Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään." (Saarnaaja 9: 5) Raamattu selittää ihmisen kuolemasta: "Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin." (Psalmi 146: 3, 4.)
Mutta Eedenissähän vain Aadam ja Eeva rikkoivat Jumalan käskyä. Miksi sitten me kaikki kuolemme? Se johtuu siitä, että me kaikki olemme syntyneet Aadamin tottelemattomuuden jälkeen, ja siksi me kaikki perimme synnin ja kuoleman häneltä. Raamattu selittää: "Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin." (Roomalaisille 5:12; Job 14:4.)
Joku voi kuitenkin kysyä: ’Eikö ihmisillä ole kuolematon sielu, joka jää eloon kuolemassa? Monet ovat opettaneet näin ja ovat jopa sanoneet kuoleman olevan portti toiseen elämään. Tämä käsitys ei kuitenkaan ole peräisin Raamatusta. Pikemminkin Jumalan sana opettaa, että sinä olet sielu, että sielusi olet todellisuudessa sinä itse kaikkine fyysisine ja henkisine ominaisuuksinesi. (1. Mooseksen kirja 2:7; Jeremia 2:34, "viatonten" = "viattomain sieluin", "Vanha kirkkoraamattu"; Sananlaskut 2:10)
Raamattu sanoo lisäksi: "SE SIELU, JOKA SYNTIÄ TEKEE, - SEN ON KUOLTAVA" (Hesekiel 18:4)
Raamattu ei opeta missään, että ihmisellä on kuolematon sielu, joka säilyy elossa ruumiin kuollessa.
Miten ihmiset voivat elää jälleen
Sen jälkeen kun synti ja kuolema olivat astuneet maailmaan, Jumala paljasti tarkoituksensa olevan, että kuolleet palautetaan elämään ylösnousemuksen välityksellä. Siksi Raamattu selittää: "Aabraham - - laski, että Jumala kykenisi herättämään hänet [hänen poikansa Iisakin] kuolleistakin." (Heprealaisille 11:17-19) Aabrahamin luottamus ei tuottanut hänelle pettymystä, sillä Raamattu sanoo Kaikkivaltiaasta: "Hän ei ole kuolleiden Jumala, vaan elävien, sillä he kaikki ovat eläviä hänelle." (Luukas 20:37, 38.)
Kaikkivaltiaalla Jumalalla ei siis ole ainoastaan voima vaan myös halu herättää kuolleista ihmiset, jotka hän tahtoo herättää. Jeesus Kristus itse sanoi: "Älkää ihmetelkö tätä, koska tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin." (Johannes 5:28, 29; Apostolien teot 24:15.)
Pian sen jälkeen kun Jeesus oli sanonut tämän, hän kohtasi hautajaiskulkueen, joka oli tulossa israelilaisesta Nainin kaupungista. Kuollut nuorukainen oli leskiäidin ainoa lapsi. Nähdessään naisen pohjattoman surun Jeesus liikuttui säälistä. Kohdistaen sanansa ruumiille hän käski: "Nuori mies, minä sanon sinulle: nouse!" Niin mies nousi istumaan, ja Jeesus antoi hänet hänen äidilleen (Luukas 7:11-17).
Tapaus herätti leskessä suurta ihastusta, ja samoin kävi, kun Jeesus vieraili Jairuksen, juutalaisen synagogan esimiehen, kodissa. Hänen 12-vuotias tyttärensä oli kuollut. Mutta saavuttuaan Jairuksen kotiin Jeesus meni kuolleen lapsen luo ja sanoi: "Tyttö, nouse!" Ja hän nousi! (Luukas 8:40-56.)
Myöhemmin Jeesuksen ystävä Lasarus kuoli. Jeesuksen saapuessa hänen kotiinsa Lasarus oli ollut kuolleena neljä päivää. Vaikka Lasaruksen sisar Martta oli syvästi murheissaan, hän ilmaisi toivoa sanoessaan: "Tiedän, että hän nousee ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä." Mutta Jeesus meni haudalle, käski ottaa kiven pois ja huusi: "Lasarus, tule ulos!" Ja hän tuli! (Johannes 11:11-44.)
Ajattelehan nyt: Millaisessa tilassa Lasarus oli noiden neljän päivän aikana, jolloin hän oli kuolleena? Lasarus ei puhunut mitään taivaan autuudesta eikä helvetin vaivasta. Toki hän olisi puhunut siitä, jos hän olisi kokenut jotakin sellaista. Sen sijaan Lasarus oli täysin tiedottomana kuolemassa ja olisi jäänytkin siihen tilaan, kunnes olisi saanut "ylösnousemuksen viimeisenä päivänä", ellei Jeesus olisi palauttanut häntä elämään.
On totta, että näistä Jeesuksen ihmeistä koitui vain tilapäistä hyötyä, sillä hänen kuolleista herättämänsä ihmiset kuolivat uudestaan. Hän todisti kuitenkin 1900 vuotta sitten, että Jumalan voiman ansiosta kuolleet voivat todella elää uudelleen! Jeesus osoitti siis ihmeillään pienessä mittakaavassa, mitä maan päällä tapahtuu Jumalan valtakunnan alaisuudessa.
Kun omaisemme kuolee
Kun tuo vihollinen, kuolema, iskee, saatat tuntea syvää surua, vaikka voitkin panna toivosi ylösnousemukseen. Aabraham uskoi, että hänen vaimonsa tulisi jälleen eloon, mutta siitä huolimatta luemme: "Aabraham meni murehtimaan Saaraa ja itkemään häntä." (1. Mooseksen kirja 23:2) Entä miten oli Jeesuksen laita? Kun Lasarus kuoli, hän "huokaisi hengessään ja joutui liikutuksen valtaan" ja pian sen jälkeen hän "puhkesi kyyneliin". (Johannes 11:33, 35) Kun siis joku rakkaasi kuolee, niin itku ei ole heikkouden merkki.
Lapsen kuolema on kova kokemus varsinkin hänen äidilleen. Raamatussa puhutaankin siitä katkerasta surusta, jota äiti voi tuntea. (2. Kuningasten kirja 4:27) Luonnollisesti se on vaikeaa surevalle isällekin. "Jospa minä olisin kuollut sinun sijastasi", valitti kuningas Daavid, kun hänen poikansa Absalom kuoli (2. Samuelin kirja 18: 33).
Koska luotat ylösnousemukseen, surusi ei kuitenkaan ole hillitöntä. Raamatun sanojen mukaisesti et ’sure niin kuin muut, joilla ei ole toivoa’ (1. Tessalonikalaisille 4:13). Pikemminkin pyrit pääsemään lähelle Jumalaa rukouksessa, ja Raamattu lupaa, että "hän pitää sinusta huolen" (Psalmi 55:23).
Vastaukset 5
Vanhimmat
“Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” (1 Moos. 2:7) Tämä osoittaa, että ihminen koostuu kahdesta eri asiasta, ruumiista ja elämän hengestä. Ruumis oli tehty maallista elämää varten, koska se oli maan tomusta tehty. Mutta pelkkä ruumis oli eloton. Tähän ruumiiseen Jumala antoi eläväksi tekevän voiman eli “elämän hengen.” Kun nämä kaksi asiaa yhdistettiin — maallinen ruumis ja eläväksi tekevä voima — tuli ihmisestä elävä olento eli “elävä sielu.”
Ruumis ilman henkeä ei ollut elävä olento. Samoin elämän henki, eli elämän voima, ilman ruumista ei ollut elävä olento. Mutta nämä kaksi yhdessä muodostavat elävän sielun. Sielu ei siis luomiskertomuksen mukaan ole itsestään elävä erillinen osa ihmistä, vaan koko ihmistä sanotaan eläväksi sieluksi, eli eläväksi olennoksi.
Siten ihminen luotiin elämään maan päällä, maalliseksi olennoksi, jolla oli maallinen elimistö. Ja Jumalan tarkoitus ihmisen suhteen oli maallinen, “Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.” (1 Moos. 1:28) Ja tämän maallisen elämän turvaksi oli ihmiselle annettu “elämän puu”, joka takasi hänelle ikuisen elämän maan päällä, jos hän ei lankeaisi syntiin, tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan.
Kun sitten tarkastelemme sitä rangaistusta, johon synti johtaa, käännymme luonnollisesti taas luomiskertomuksen puoleen, jossa Jumala antaa ohjeet ja määräykset luomalleen ihmiselle, jotta ihminen tietäisi, mikä on rangaistuksena, jos hän ei tottele luojaansa. Ja Raamattu osoittaa, että jos Aadam, jonka Jumala oli juuri luonut, rikkoisi Jumalaa vastaan, olisi seurauksena kuolema. “Sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” (1 Moos. 2:17) Mutta mitä tämä kuoleman rangaistus käytännössä tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että Jumalan antama elämän lahja otetaan ihmisiltä pois. Kun Aadam oli tehnyt syntiä, hänet ajettiin synnin rangaistuksena pois Eedenistä, ettei “hän ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti.” (1 Moos. 3:22-24) Siten kuolema, synnin rangaistus, tarkoittaa elämän sammumista, eikä ihmistä — elävää sielua — ole sen jälkeen enää olemassa.
Mutta kuoleeko ruumis, vai henki, vai sielu? Raamatussa sanotaan, että sielu kuolee, “Se sielu, joka syntiä tekee — sen on kuoltava.” (Hes. 18:4) Se tarkoittaa, että synnin rangaistuksena ruumis ja elämän henki erotetaan toisistaan, ja ihminen, elävä olento eli sielu lakkaa olemasta, häviää, kuolee. Siten sielu on se, mikä kuolee.
Ruumis on maasta tehty ja se palaa takaisin maahan. Jumala sanoi selvästi Aadamille synnin rangaistuksesta, “Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” — 1 Moos. 3:19
Entä elämän henki, mitä sille tapahtuu. Raamattu sanoo, että “henki palajaa Jumalan tykö, joka on sen antanutkin.” (Saarn. 12:7) Siten tämä elämän voima palajaa Jumalan tykö. Mutta jatkaako se siellä älyllistä elämäänsä? Ei todellakaan! Koska sanotaan, että se “palaa” takaisin Jumalalle, se tarkoittaa, että se palaa sellaiseen tilaan, missä se oli ennen ihmisen syntymistä. Jos elämän henki jatkaisi elämäänsä Jumalan luona, se tarkoittaisi, että se oli elossa Jumalan luona ennenkuin ihminen syntyi, koska tätä sana “palata” tarkoittaa. Mutta henki ei jatka elämäänsä Jumalan luona. Sillä henki tarkoittaa pelkästään eläväksi tekevää voimaa, jonka Jumala on meille antanut, ja tämä palaa takaisin Jumalalle.
Tämä Jumalan antama eläväksi tekevä voima tekee ruumiista elävän, mutta se ei yksistään ole elävä olento. Saarnaaja osoittaa tämän, kun hän puhuu aikansa ihmisille samasta asiasta. Myös silloin pakanat uskoivat erilaisiin sielunvaellusoppeihin ja kuolemattomaan sieluun tai kuolemattomaan henkeen. Saarnaaja sanoo, “Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpainkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisellä ei ole mitään etua eläinten edellä... Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.” (Saarn. 3:19,20) Eläimillä on samanlainen elämän henki kuin ihmisilläkin, eivätkä ihmiset usko, että eläinten henki jatkaisi elämäänsä taivaassa. Tähän Saarnaaja viittaa, kun hän osoittaa, että ihminen kuolee samalla lailla kuin eläimetkin; niillä molemmilla on samanlainen elämän henki, ja kuolemassa he menettävät tämän elämää ylläpitävän voiman ja kumpikin menee takasin maahan — sillä maasta meidät on otettu ja maaksi meidän pitää tuleman.
Myöhemmin Saarnaaja osoittaa, että kuoleman jälkeen ihmiset eivät jatka elämäänsä taivaassa, eivätkä missään muuallakaan, kun hän sanoo, “Kuolleet eivät tiedä mitään... sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa, eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.” (Saarn. 9:5,10) Ja psalmista sanoo, “Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.” — Ps. 146:4
Siten kuolema on elämän vastakohta, ei elämistä jossain toisessa olo-tilassa. Mutta Saatana on alusta alkaen vastustanut Jumalaa ja hän viekoitteli Eevan syntiin vakuuttamalla, “ette suinkaan kuole.” (1 Moos. 3:4) Ja tätä valhetta Saatana on levittänyt eri muodoissaan tähän päivään asti.
Ylösnousemus
Ihmisten kohtalo olisi ollut samanlainen kuin eläintenkin: vain lyhyt elämä maan päällä ja sitten hautaan, ellei Kristus olisi lunastanut ihmistä. Kaikki ihmiset ovat Aadamin jälkeläisinä perineet häneltä tämän saman rangaistuksen ja kuolevat Aadamin synnin vuoksi Jumalan selvästi mää-räämän rangaistuksen mukaisesti. Kristus on kuitenkin lunastanut kaikki ihmiset tästä kuoleman rangaistuksesta ja siksi kaikki ihmiset tehdään uudelleen eläväksi Kristuksessa. “Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.” — 1 Kor. 15:22
Mutta miten tämä eläväksi tekeminen tapahtuu? Tämä tapahtuu ylösnousemuksen kautta. Raamattu lupaa, että “on oleva ylösnousemus... sekä vanhurskasten että vääräin.” (Apt. 24:15) Mutta mitä tämä ylösnousemus tarkoittaa? Se tarkoittaa, että ihmiset saavat takaisin sen saman elämän, minkä he kadottivatkin. Koska ihminen tehtiin maan tomusta ja kuolemassa hän palaa takaisin maaksi, täytyy ihminen nostaa jälleen ylös haudasta maallisessa ruumiissa ja hänelle täytyy antaa elämän henki, jotta hän eläisi jälleen. Tämä osoitetaan selvästi, kun sanotaan, että “kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin.” (Joh. 5:28,29) Ei sanota, että ihminen palaa taivaasta takaisin maan päälle, sillä Raamatun mukaan ihmiset eivät ole taivaassa. Sen sijaan sanotaan, että he nousevat ylös haudasta, maasta, maallisessa ruumiissa. Ja tähän maalliseen ruumiiseen annetaan elämän henki, jolloin ihminen elää jälleen, on jälleen elävä sielu — juuri niinkuin Aadamin luomisessa. Tämä ruumis ei kuitenkaan ole se sama raihnainen ruumis, joka ihmisellä oli kuollessaan, vaan hänelle annetaan terve ruumis, mutta kuitenkin maallinen ruumis maan tomusta.
Milloin nämä ruumiit sitten nousevat ylös haudoistaan? Raamattu lupaa, että Kristus perustaa valtakuntansa toisessa tulemisessaan. Kun tämä valtakunta alkaa hallita kirkkaudessaan, alkaa ihmisten ylösherätys. Ja ylösherätyksen jälkeen ihmiset asetetaan uudelleen koetukselle, ovatko he silloin kuuliaisia Kristukselle. “Ja [silloin] on tapahtuva, että jokainen, joka ei sitä profeettaa [Kristusta] kuule, hävitetään kansasta.” (Apt. 3:23) Kaikki ne, jotka eivät silloin tottele Kristusta, hävitetään eli he kuolevat toisen kuoleman, josta ei ole ylösherätystä.
Vanha Testamentti lupaa selvästi iankaikkisen maallisen elämän niille, jotka tottelevat Kristusta hänen valtakuntansa aikana. Kaikki Vanhan Testamentin lupaukset ovat maallisia. Näistä maallisista lupauksista Kristuksen valtakunnan alaisuudessa mainitsemme seuraavat: “Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan... Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään... Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.” “Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.” “Sillä oikeamieliset saavat saavat asua maassa, ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle; mutta jumalattomat hävitetään maasta.” “Minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan. Ja siitä te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne. Ja minä annan teihin henkeni, niin että te tulette eläviksi, ja sijoitan teidät omaan maahanne... He saavat asua maassa, jonka minä annoin palvelijalleni Jaakobille... Siinä saavat asua he... iankaikkisesti.” — Ps. 37:9,22,29; 115;16; Sananl. 2:21,22; Hes. 37:12-14,25
Näin Raamattu selvästi osoittaa, että ihminen on maallinen olento, joka on luotu elämään maan päällä.
Taivaallinen kutsu Kristuksen seurakuntaan
Vaikka Vanhan Testamentin lupaukset ovat maallisia, on Uudessa Testamentissa kuitenkin myös taivaallisia lupauksia. Esimerkiksi Paavali sanoi, “Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi.” (Fil. 3:20,21) Ja tähän taivaalliseen palkintoon Paavali viittaa erityisellä kutsulla, “taivaallisella kutsulla.” — Fil. 3:14; Hebr. 3:1
Mutta tämä taivaallinen kutsu ei ole kaikkia varten, vaan se kuuluu niille, jotka Jumala kutsuu. Eikä Jumala ole kutsunut kaikkia, vaan Uusi Testamentti puhuu erityisesti niistä, jotka ovat kutsutut, erotuksena niistä, jotka eivät ole kutsutut. (Room. 8:28; 1 Kor. 1:24; Hebr. 9:15; Ilm. 19:9) Sana “seurakunta” on käännetty kreikkalaisesta sanasta “ekklesia”, joka kirjaimellisesti merkitsee “uloskutsutut tai ihmisten keskuudesta kutsutut.” Tämä kirjaimellinen merkitys kuvaa osuvasti seurakuntaa erityisenä joukkona, jonka Jumala on kutsunut ihmisten keskuudesta.
Taivaalliset lupaukset Uudessa Testamentissa on osoitettu tälle pienelle kutsutulle joukolle, ei kaikille ihmisille. Apostolien kirjeistä näkee, että ne on osoitettu vain tälle seurakunnalle, ei koko maailmalle. Kirjeet alkavat usein sanoilla, “Kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille.” “Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut.” “Jumalan seurakunnalle.” — Room. 1:7; 1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1
Jeesus sanoi tästä kutsusta, “Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.” (Luuk. 9:23) Ja hän sanoo tämän kutsun pelastuksesta, että “harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matt. 7:14) Ja hän sanoo, että vain “piskuinen lauma” koko ihmiskunnasta seuraa uskollisesti tätä kutsua. — Luuk. 12:32
Tästä näemme, että taivaallinen kutsu on vain harvoja varten, eikä koske ihmiskuntaa yleensä. Eikä meidän tule vastoin Raamatun sanaa pitää yllä sellaista toivoa, että taivaallinen kutsu olisi kaikkia ihmisiä varten. Jeesus sanoi selvästi, “Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6) Tämä osoittaa, että vain seuraamalla Kristusta ja hänen opetuksiaan, niinkuin ne Raamatussa esitetään, voimme nyt kuulua Kristuksen seurakuntaan ja saavuttaa taivaallisen palkinnon. Ja meidän täytyy myöntää, että suurin osa ihmiskunnasta ei yksinkertaisesti voi kuulua tähän joukkoon, koska he eivät tunnusta Kristusta. Maailman ihmisistä kautta historian vain vähemmistö on ollut edes nimellisesti kristittyjä. Ja jopa Kristityistäkin vain harvat kuuluvat tähän joukkoon, sillä Jeesus itse sanoi, “Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” — Matt. 7:21
Tämän seurakunnan valitseminen ja muuttaminen taivaallisiksi olennoiksi ei tapahdu siksi, että ihmisessä luonnostaan olisi jokin taivaallisen elämän siemen. Seurakunta muutetaan taivaallisiksi olennoiksi, jotta heille voitaisiin antaa ihmisluontoa suurempi kirkkaus ja voima, jotta he Kristuksen kanssa voisivat kohottaa ihmiskunnan täydellisyyttä kohti, opettaa ja koetella ihmiskuntaa Kristuksen valtakunnassa. Heille on luvattu, että he saavat hallita Kristuksen kanssa ja tuomita maailman. (Ilm. 20:4; 1 Kor. 6:2) He tulevat olemaan erityisen soveliaita tähän tehtävään, koska he itse ovat olleet vajavaisia ihmisiä ja ovat maan päällä ollessaan taistelleet omia heikkouksiaan vastaan. Siten he voivat olla hyvin ymmär-täväisiä ja myötämielisiä tuomareita, jotka osaavat auttaa ihmisiä parhaalla mahdollisella tavalla, koska ovat itse kärsineet samoista heikkouksista.
Siten näemme Raamatusta, että ihminen on maallinen olento, joka on luotu elämään maan päällä. Ja meillä on ihana toivo siitä, että kaikille ihmisille tullaan antamaan tilaisuus saavuttaa ikuinen elämä maan päällä. Ja tämän lisäksi meille on annettu suuri tilaisuus uskollisesti seuraamalla Kristusta saavuttaa häikäisevä kirkkaus Kristuksen kanssaperillisenä taivaissa. Ja me iloitsemme myös siitä tiedosta, että tahallisia synnintekijöitä ei kiusata ikuisesti jossakin rangaistuksen paikassa, vaan heidät yksinkertaisesti “hävitetään kansasta”, koska heidän elämänsä olisi vahingoksi toisille.
SIELUN KUOLEMATTOMUUS
Se joka/mikä uudestisyntyy ei ikinä kuole, tuo uudestisyntynyt ”osa ihmisen olemusta” kuoli , jotta se voisi syntyä uudesti HENGESTÄ. Se joka on Hengestä syntynyt ei koskaan kuole. Mikä siis syntyy Hengestä? Ei se ruumis ole, vaan ihmisen henki syntyy uudesti ja se ei koskaan sitten kuole.
Jeesus sanoi hänelle: “Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
(38 Joh.11:25)
.
Se joka on uudestisyntynyt, niin silloin syntyi sellaista joka ei koskaan kuole, ja se HENKI mikä on uudestisyntynyt ei myöskään koskaan tee syntiä.
- ”sinun veljesi oli kuollut, mutta hän virkosi eloon”,
- ”Mikä lihasta on syntynyt on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt on henki”(Jh 3:6) - - ”teidän täytyy syntyä uudesti ylhäältä” (Jh 3:7),
- ” niin on jokainen joka on Hengestä syntynyt” (Jh 3:8)
- ” jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta, eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta” ( Jh 1:13).
“ Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,(Ef 2:1)
13. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
(Kol 2:13)
Selkeästi kuitenkin uudestisyntyminen on kerrottu Jeesuksen puheesta Nikodeemukselle Jh 1. Luvussa.
Jotkut opettavat ettei ihmisessä ole ”osaa” joka ei tekisi syntiä.
Ei uudestisyntymättömässä olekaan, mutta uudestisyntyneessä on ja se mikä uudestisyntyy on ihmisen HENKI, josta Paavali käyttää moninaisia nimiä, ”tahto”, ”mieli”, ”uusi luomus” .
Tuo mikä uudestisyntyy jää iankaiken elämään, sillä se on Jumalasta syntynyt. Ruumis ja veri sensijaan on syntynyt ja saanut alkunsa miehen tahdosta (miehen spermasta), kuten Raamattu sanoo ( Jh 1:13). Ruumis ja veri palaavat tomuun mistä ovat tulleetkin, mutta henki palajaa Jumalan tykö ( Saar 12:7).
Ei Jumalasta syntynyt koskaan kuole. Ei Jumala niin huonoa synnytä, eikä synnyttää kuolemaa varten.
Ruumis saa kirkastetun muodon ylösnousemisessa. Mikä on se joka pukeutuu katoamattomaan pukuun, niinkuin Paavali sanoo. Jokuhan se on joka pukeutuu.
Jos paneudutaan asiaan niin toki ymmärretään, mutta ei saa olla minkään värisi ”silmälasia” silloin. Ei mitään oppia rasitteena rasitteina.
Väite, että:
” Raamattu ei tunne oppia sielun kuolemattomuudesta”. ”Raamatusta ei löydy yhtään kohtaa joka puoltaisi sielun kuolemattomuutta”., Ei perustu Raamattuun.
Kysytään tavallaan: osoita missä Raamatussa sanotaan, että ihmisellä on kuolematon sielu?
Eikö yhtä oikeutettu kysymys ole: että;
osoita Raamatusta kohta jossa sanotaan, että ihmisellä ei ole kuolematonta sielua?
Sekoitetaan täysin käsitteet ihmisen sielu ja henki;- ja ruumis samaistetaan siihen samaksi . Ei tunnuta tiedettävän milloin puhutaan sielusta milloin hengestä.
Sielu on yksiselitteisesti veri. Tuntuu, että Raamatun käännöksissäkin nuo sielu ja henki sekoittuvat monessa kohdin yhdeksi ja samaksi asiaksi.
Uudestisyntymisen kohdalla tuon asia ymmärtää kun ymmärtää sen, että mikä osa ihmisestä syntyy uudesti. Eihän koko ihminen uudestisynny, ruumishan on uudestisyntymisen jälkeen sama röhnäke kuin ennekin, sama synnin asuinsija (Rm 7: 17-20).
Saanen tässä nyt sitten OSOITTAA MUUTAMAN kohdan, että ihmisellä ON KUOLEMATON sielu.( muista Pyhä Raamatun sana, että ”eihän siinä mitä teille kirjoitamme ole muuta kuin se mitä sinä on kirjoitettuna”.
Kirjoitetun toiseksi selittäminen on siis Raamatun, eli Jumalan sanoman asian vääristelemistä toiseen muotoon tarkoittamaan toista kuin mitä on sanottu.
Aletaanpa sitten.
1. 5. Ms 18:10 Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta,
joka lukee loitsuja, kysyy vainaja-. tai tietäjähengiltä tai kääntyy vainajien puoleen.
Tässä tehdään ero vainajahenkien ja vainajien kanssa. Ne ovat siis eri asia.
Vainajahenget saattavat olla demonisia, mutta miksi erikseen mainitaan vainajat, joiden puoleen kielletään kääntymästä. Kyse on siis kahdesta erilaisista ryhmästä.
Vainajat mainitaan erikseen ja vainajahenget erikseen. Ei voi olla kyse samasta asiasta, vainajahenget ja vainajat, vaan kahdesta eri asiasta ja ryhmästä;- vainajahenget tai vainajat..
Vainajat- eli kuolleet ihmiset mainitaan tahoksi joihin voi ottaa yhteyttä, se on kiellettyä.
2. 1. Ms 25: 8-9 Ja Aabraham vaipui kuolemaan korkeassa iässä, vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena, ja tuli otetuksi heimonsa tykö.
Ja hänen poikansa Iisak ja Ismael hautasivat hänet Makpelan luolaan, heettiläisen Efronin, Sooharin pojan, vainiolle, joka on itään päin Mamresta,.
Muu suku oli haudattu aivan muualle, kauas tuosta paikasta.
Aabraham otettiin heimonsa tykö kuollessaan ja haudattiin kuitenkin kauaksi maantieteellisestä paikasta jonne hänen muut heimolaisensa oli haudattu. Miten hän meni heimonsa tykö kauas toiselle paikkakunnalle, jos mitään ei jäänyt jäljelle?
Eihän nuo luutkaan tuolloin, eikä ainakaan tomuksi muututtuaan muuttaneet toiseen paikkaan ”heimonsa” tykö .Siellä ne pysyivät minne olivat haudattukin.
3. Ms 37:35 35. Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä kävivät häntä lohduttamaan, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: ”Murehtien minä menen tuonelaan poikani tykö”. Ja hänen isänsä itki häntä.
Kuinka Jaakob saattoi mennä tuonelaan poikansa tykö, jos kuollessa ei jää mitään jäljelle. Eihän olemattoman tykö voi mennä.
4. Sam 28: 7, 11-15
7. Niin Saul sanoi palvelijoillensa: ”Etsikää minulle joku vaimo, jolla on vallassaan vainajahenki, niin minä menen hänen luoksensa ja kysyn häneltä”. Hänen palvelijansa vastasivat hänelle: ”Katso, Een-Doorissa on vaimo, jolla on vallassaan vainajahenki”.
11.Vaimo kysyi: ”Kenen minä nostatan sinulle?” Hän vastasi: ”Nostata minulle Samuel”.
12.Mutta kun vaimo näki Samuelin, huudahti hän kovalla äänellä. Ja vaimo sanoi Saulille: ”Miksi olet pettänyt minut? Sinähän olet Saul.”
13.Kuningas sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Mitä sinä näet?” Vaimo vastasi Saulille: ”Minä näen jumal’olennon nousevan maasta”.
14.Hän kysyi häneltä: ”Minkä näköinen hän on?” Vaimo vastasi: ”Vanha mies nousee ylös, viittaan verhoutuneena”. Niin Saul ymmärsi, että se oli Samuel, ja kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta.
15.Ja Samuel sanoi Saulille: ”Miksi sinä olet häirinnyt minua ja nostattanut minut?” Saul vastasi: ”Minä olen suuressa hädässä: filistealaiset sotivat minua vastaan, ja Jumala on poistunut minusta eikä vastaa minulle enää, ei profeettain kautta eikä unissa. Niin minä kutsutin sinut, että ilmoittaisit minulle, mitä minun on tehtävä.” Saul kysyi neuvoa kuolleelta Samuelilta, vainajalta ( ja myös sai)
Toki tuo noita oli tottunut nostattamaan demonisia henkiä, mutta tässä tuo noita pelästyi nähdessään Samuelin. Kyse ei siis ollut noidan tottumista demoni-hengistä, vaan todellisesta vainajasta Samuelista. Eikä Raamattu missään väitä, että yhteys oli demonisen olentoon eikä Sauliin joka myöskin kertoi todellisen tilanteen Saulille.
5. Kun 2:9 -10
Tuonela tuolla alhaalla liikkuu sinun tähtesi, ottaaksensa sinut vastaan, kun tulet. Se herättää haamut sinun tähtesi, kaikki maan johtomiehet, nostattaa valtaistuimiltansa kaikki kansojen kuninkaat.
Kaikki he lausuvat ja sanovat sinulle: ‘Myös sinä olet riutunut niinkuin mekin, olet tullut meidän kaltaiseksemme’.
Onhan se kumma, että tiedottomat vainajat lausuvat ja sanovat ja liikkuvat Tuonela ottaa vastaan,- ketkä siellä, jos siellä ollaan tiedottomassa tilassa?
6. Job 19:25-26
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
Job ilmoittaa irtautuvansa kuollessaan ruumiistaan ja näkevänsä Jumalan. Jos Jobin uskomus sielun irtaantumisesta ruumiista kuollessa oli väärä, niin miksi Raamattu ei korjannut Jobin näkemystä vääräksi? Opettako Raamattu harhaoppia?
7. Kr 12:2-4
2.Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen - oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää.
3.Ja minä tiedän, että tämä mies - oliko hän ruumiissaan vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää -
temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua.
Mikä osa Paavalista, hänen ruumiistaan, irtosi ”kolmanteen taivaaseen…. Paratiisiin”?
8. Kr 5:8
Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.
Miten Paavali saattoi puhua ruumiista pois muuttamisesta, jos hän ei uskonut hänestä kuollessa jäävän mitään jäljelle? Mikä muuttaa? Miten Paavali uskoi pääsevänsä kotiin Herran tykö?
Toivoiko Paavali pääsevänsä tiedottomaan tilaan, mieluummin kuin halusi olla täällä tekemässä työtä? Mikä osa Paavalin ruumiista muuttaa ja pääsee kotiin Herran tykö.
(henki palajaa Jumalan tykö (Saar 12:7)
Jos Paavalin usko kuoleman jälkeiseen välittömään elämään oli väärä, niin miksi Raamattu ei tuota väärää käsitystä oikaissut, vaan jätti tuon ”väärän käsityksen” jälkipolville eksytykseksi?
9. Fil 1:22-23
Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa, niin siitä koituu hedelmää työlleni, ja silloin en tiedä, minkä valitsisin.
Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi;
Taasko Paavalilla oli kuolemattomasta sielusta harhainen toivekuva? Vai toivoko hän kuolemaa ja olla tiedottomassa tilassa Kristuksen kanssa?
10. Lk 16:
Rikas mies ja Lasarus tapaus: Sehän selitetään jossakin jehovalaisten tapaan, että kyse oli vain vertauksesta.
Millaisia vertauksia Jeesus käytti. Ne olivat aina vertauksia todellisesta ja mahdollisesta elämän tilanteesta. Ei siis mistään utopistisista epätodellisista tilanteista, joka on mahdoton, ollut koskaan kyse.
Jeesus vertasi ja käytti esimerkkiä todellisesta elämästä saadakseen sanomansa silloisille ihmisille ymmärrettävään muotoon.
Jossain väitetään, että Jeesus ei itse uskonut sielun kuolemattomuuteen.
Miten sitten on mahdollista, että Jeesus käyttäisi tuollaista ”utopistista” ja tyystin epätodellista ja elämänvaiheisiin kuulumatonta tilannetta esimerkkinä saadakseen ihmiset käsittämään sanomaansa? Kuinka ihmiset käsittäisivät sanoman kertomalle heille esimerkin tyystin ”ufojuttu”- maisesta tilanteesta.
Toki kuulijat ( ja nyt lukijat) käsittivät, että todellakin kuoleman jälkeen on ja tulee Jeesuksen kuvaama olotila, koska Jeesus käytti sitä esimerkkinä. Vertaushan on yhtä kuin esimerkki. todellisesta elämästä.
Eihän Jeesus voinut valhetta opettaa ja opettaa ja johdattaa ihmisiä uskomaan asiaan joka on harhakäsitys. Kyllä Jeesus käsitti, että hänen kyseine esimerkkinsä saa kuulijat ymmärtämään, että on tuollainen Hänen esittämänsä tilanne olemassa. Ei Jeesus valhetilannetta kertonut.
Vertaus on siis esimerkki olevassa olevasta ja koettavasta ja/ tai mahdollisesta elämäntilanteesta, ei mistään ”ufojutusta” vertauksessa ole kyse vaan täysin todellisuudessa mahdollisesta tilanteesta, joka on mahdollista tapahtua.
Toisilla sanoilla sanottuna vielä:
Vertaus on esimerkki elämän (tai luonnon) todellisesta tilanteesta, joka on tapahtunut, taikka on mahdollista tapahtua, eli siis luonnollisesta ja kaikkien ymmärtämästä asiasta.
Vertauksessa ei siis ole kyse luonnottomasta tilanteesta taikka tapahtumasta joka ei voi tapahtua .
Olisihan hassua se, että kertomalla joku täysin mahdoton tilanne jota ei voi koskaan tapahtua, ja käyttää tällaista esimerkkiä saadakseen asiansa ymmärretyksi.
Miten ihmiset saattavat käsittää tyystin utopistisen ja luonnottoman tilanteen, kun ovat vaikeuksissa ymmärtää kerrottua asiaa ilman esimerkkiä.
Sanaa ”vertaus” ei ymmärretä, sehän on yhtäkuin esimerkki käytännön todellisuudesta
Miten siis kuulijat hahmotavat mielessään utopistisen- luonnottoman ”vertauksen” joka on tyystin käsittämätön ja mahdoton tapahtua käytännössä.
Jeesus siis käytti aina vertausta, eli esimerkkiä, elävästä elämästä otettua esimerkkiä, joka oli täysin mahdollinen ja luonnollinen asia tapahtua.
Muistathan nuo Jeesuksen vertaukset, kaikki ne olivat otteita elävästä elämästä, vertaukset olivat siis ESIMERKKEJÄ, elävästä elämästä.
Nämähän ne muut vertaukset olivat, mikä niistä on joku epätodellinen, eikä kuulu elävään elämään? Vertauksella Jeesus johdatti kuulijan ajattelemaan todellista elämäntilannetta, jotta sanoma tulisi ymmärrettäväksi
Seuraavasti,
tuon esille kaikki Jeesuksen kertomat vertaukset. (paljonhan noita on, mutta kaikki on vertauksia elävästä elämästä) Kokonaisuus on huomioitava, jotta syntyy täysin oikea käsitys asiasta.
1. Ja hän puhui heille paljon vertauksilla j sanoi: “Katso, kylväjä meni kylvämään.
(38 Matt.13:3)
Siis täysin todellinen tilanne ja mahdollinen tilanne elävästä elämästä.
2. Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: “Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.
(38 Matt.13:24)
Siis täysin todellinen tilanne ja mahdollinen tilanne elävästä elämästä
3. Vielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: “Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa.
(38 Matt.13:31)
Siis täysin todellinen tilanne ja mahdollinen tilanne elävästä elämästä
4. Taas toisen vertauksen hän puhui heille: “Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeenvakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani”.
(38 Matt.13:33)
Siis täysin todellinen tilanne ja mahdollinen tilanne elävästä elämästä
5. Kuulkaa toinen vertaus: Oli perheenisäntä, joka istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille.
(38 Matt.21:33)
Siis täysin todellinen tilanne ja mahdollinen tilanne elävästä elämästä
6. “Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa.
(38 Matt.22:2)
Siis täysin todellinen tilanne ja mahdollinen tilanne elävästä elämästä
7.. Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä.
(38 Matt.24:32) Siis täysin todellinen tilanne ja mahdollinen tilanne elävästä elämästä
8. Niin hän kutsui heidät luoksensa ja sanoi heille vertauksilla: “Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan?
Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa, ei se valtakunta voi pysyä pystyssä.
Ja jos jokin talo riitautuu itsensä kanssa, ei se talo voi pysyä pystyssä.
(38 Mark.3:25)
Täysin ymmärrettävä tilanne elävästä elämästä.
9. Ja hän rupesi puhumaan heille vertauksilla: “Mies istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille.
(38 Mark.12:1)
Siis täysin todellinen tilanne ja mahdollinen tilanne elävästä elämästä
10. Ja hän sanoi heille myös vertauksen: “Ei kukaan leikkaa uudesta vaipasta paikkaa ja panevanhaan vaippaan; muutoin hän rikkoo uudenvaipan, eikä uudesta vaipasta otettu paikkavanhaan sovi.
(38 Luuk.5:36)
Siis täysin todellinen tilanne ja mahdollinen tilanne elävästä elämästä
11. Hän sanoi heille myös vertauksen: “Eihän sokea voi sokeaa taluttaa? Eivätkö molemmat lankea kuoppaan?
(38 Luuk.6:39)
Siis täysin todellinen tilanne ja mahdollinen tilanne elävästä elämästä
12. Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: “Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin.
Niin hän mietti mielessään ja sanoi: ‘Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?’
(38 Luuk.12:17)
Siis täysin todellinen tilanne ja mahdollinen tilanne elävästä elämästä
13. Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen: “Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää?
(38 Luuk.15:4)
Siis täysin todellinen tilanne ja mahdollinen tilanne elävästä elämästä
14.. Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.
Hän sanoi: “Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.
Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, jokavähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: ‘Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan’.
(38 Luuk.18:3)
Siis täysin todellinen tilanne ja mahdollinen tilanne elävästä elämästä
15. Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: “Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinenpublikaani.
(38 Luuk.18:10)
Täysin ymmärrettävä ja todellinen asia.
16. Ja heidän tätä kuunnellessaan hän puhui vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he luulivat, että Jumalanvaltakunta oli kohta ilmestyvä.
Hän sanoi näin: “Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen.
(38 Luuk.19:12)
Siis täysin todellinen tilanne ja mahdollinen tilanne elävästä elämästä
Käytetäänhän vertausta muuallakin kuin Jeesuksen opetuksessa.
17. Näin Pyhä Henki osoittaa, että tie kaikkeinpyhimpään vielä on ilmoittamatta, niin kauan kuin etumainen maja vielä seisoo.
Tämä on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva, ja sen mukaisesti uhrataan lahjoja ja uhreja, jotka eivät kykene tekemään täydelliseksi omassatunnossaan sitä, joka jumalanpalvelusta toimittaa (38 Hepr.9:9)
Esimerkki olevassa olevasta menettelytavasta.
18. jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.
Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihansaastan poistamista, vaan hyvän omantunnonpyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
(38 1Piet.3: 20-21)
Tapahtunut asia johon verrataan.
Vähän pitkälti, mutta osoitin vain, että KAIKKI Jeesuksen vertaukset olivat otteita elävässä elämässä tapahtuvista todellisista asioista. Yhtään edellä olevista vertauksista ei olut mikään ”ufojuttu”. Olisiko sitten joukossa yksi esimerkki joka olisi täysin utopistinen ja mahdoton, ja epätodellinen ollakseen mahdoton toteutua.
Ei todellakaan.
Toki sinä tämän ymmärrät, mutta miksi väitetään adventistien ja jehovalaisten tapan että tuo vertaus: ”rikas mies ja Lasarus”, oli kyseessä ”vain vertaus” joka ei ole mahdollista tapahtua. Eihän Jeesus satuja puhunut koskaan.
Mikä ”vain vertaus”?
Ei siis edes ymmärretä mitä ilmaisu, ”vertaus” merkitsee;- kyse on yhtäkuin esimerkki todellisesta ja todellisuudessa tapahtuvasta asiasta. Vertaus ei ole asia joka ei voi tapahtua.
Pane siis merkille mikä on motiivi ja perusta jolle oppi rakentuu. Motiivina on puolustaa häikäilemättömästi ammoin syntynyttä oppia häikäilemättömin menetelmin.
Eikö tosiaankaan olisi parasta tunnustaa, että ”on tutkittu ja ymmärrys on lisääntynyt” niinkuin Danielin kirjassa mainitaan käyvän.
Jopa jehovat ovat nöyrtyneet tunnustamaan olleensa aikaisemmin väärässä lukuisia kertoja.
Sitten jatketaan taas tuosta sielu-kysymyksestä:
11. a Jh 8:56.
Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi."
Aabramah oli siis tietoisessa tilassa.
11. Mt 10:28
Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.
Saatana ja sen kätyrit siis pystyvät tappamaan ruumiin, mutta selvästi sanotaan, että sielua ne ei voi tappaa. Voiko sielun kuolemattomuuden selvemmin sanoa.
Miksi ihmeessä joillakin on kiivas tarve selittää Raamatun sanaa pätemättömäksi. Pikemminkin uskovien tehtävä on puolustaa Raamatun sanaa, eikä sitä yrittää kumota.
En ymmärrä jehovalaisten ja ja joidenkin muiden motiiveja sahata omaa oksaansa.
12. Heb 4:12
Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
Väite siitä, että ihminen olisi yksi ja sama kokonaisuus, missä ei ole ”osia” on siis Raamatun vastainen.
13. Ilm 20:4
Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.
Tämän jotkut selittävät tarkoittavat muuta kuin mitä sinä on kirjoitettu. Millä perusteella, jälleen Jumala tarkoittaa muka toista kuin minkä sanoo, eikä kaiken lisäksi sitten sano mitä tarkoittaa?
14. 1 Kun 17:21
Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: ”Herra, minun Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin”.
Ja Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin.
Mistä se sielu tuli takaisin, jos kerta kaikki jää siihen ruumiiseen? Jäälleen on työtä selittää raamatun sanaa pätemättömäksi
jatkuu....
jatkoa...
15. Ps 16:10
Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa.
Jumala ei salli vanhurskaan nähdä kuolemaa. Siinähän pyydetään täysin mahdotonta asiaa, kaikkihan kuolee, niin syntiset kuin vanhurskaatkin. Onko Raamatussa utopistisia opetuksia asioista jotaka eivät voi toteutua? Mahdollisuudeksi jää ainoastaan se, että tuossa pyydetään vanhurskaan sielun osaa, jossa sielu jää elämään.
16. Ps 30:4
Herra, sinä nostit minun sieluni tuonelasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta.
Niinpä niin. ”Ymmärrätkö mitä luet”. ”Eihän siinä mitä kirjoitamme, ole muuta kuin mitä siinä on kirjoitettuna”
17. Ps 49:16
Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa.
Mitä Jumala siis tuonelasta lunastaa jos mitään ei ihmisestä jää jäljelle, vai luukasanko Jumala luokseen ottaa lahoamaan?
18. Ps 66:9
Hän antaa meidän sielullemme elämän eikä salli meidän jalkamme horjua.
Tokihan sielu on jo ihmisellä syntyessä, eihän sille tarvi erikseen elämää antaa. Sielulle siis annetaan elämä erikseen.
19. Ps 86:13
sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan, sinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan syvyydestä.
Mitä sielua tuonelasta pelastetaan jos siellä ei mitään ole, vaan kaikki on lahoavan ruumiin yhteydessä?
20. Hes 18:4
Katso, kaikki sielut ovat minun; niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu—ne ovat minun. Se sielu, joka syntiä tekee—sen on kuoltava.
Siinähän sanotaan, että vain syntiä tekevien sielu on kuoltava. Muut siis jää elämään.
21. Hes 18:27
Ja jos jumalaton kääntyy pois jumalattomuudestaan, jota on harjoittanut, ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, hän säilyttää sielunsa elossa.
Eikö tässäkään tarkoiteta sitä mitä sinä sanotaan? Säilyttää sielunsa elossa!
22. Jh 11:25-26
Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?”
Ei kai Jeesus valehdellut? Ei Hän puhuta mitään kuolemassa olevasta ”tiedottomasta” tilasta. Elämä jatkuu hengen muodossa ja tasolla.
Tärkeää huomata missä yhteydessä edellinen lausuttiin, tilattaeessa jossa Jeesus lupasi herättää Lasaruksen.
23. Jh 11:21- 23
Ja Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut.
22.Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot.”
23.Jeesus sanoi hänelle: ”Sinun veljesi on nouseva ylös”.
Martta sanoi hänelle: ”Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä”.
Mistä se sielu siihen pöllähti, jos se lakkasi olemasta kuolemassa? Ruumishan ei minneen hävinnyt, vaan oli sinä kuolleena lihana paikalla, mutta missä se henki oli jos sielu (taikka oikeammin henki) haihtuu kuollessa olemattomiin. Saiko Lasarus toisen hengen mikä hänellä oli eläessään ollut vai saman?
Nyt tärkeä havainto, joka tulkin jo edellä.
Jeesus puhui Lasaruksesta sanoessaan; ”joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.” Mikä siis elää vaikka ollaan kuoltu?
Jeesus lohdutti siis Marttaa ja sanoi Lasaruksen elävän, vaikka tämän ruumis oli kuollut. Niinhän Jeesus selkeästi sanoo. Ei kai Jeesus syyllistynyt valehtelemiseen?
Koko ajan puhuttiin Lasaruksesta.
Asiayhteys on tärkeä. Eihän Jeesus sanonut tyyliin: ”hyvää päivää kirvesvartta”.
Koko ajan puhuttiin Lasaruksesta. Lasarus eli vaikka oli kuollut, koska Lasarus uskoi Jeesukseen. Ruumis haisi mädänneenä, mutta kuitenkin Lasarus eli.
Joku osa Lasaruksesta siis eli. Lasaruksen henki eli. Lasaruksen henki oli Jumalan luona ja ruumis oli luolassa mädänneenä.( Saar 12:7)
Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?”
Ongelma lienee osaksi siinä ,että ei ymmärretä sitä että ihminen ei ole yksi, niinkuin oppi väittää vaan että ihmisessä on sekä ruumis, sielu, että henki.
24. 1 Kr 15:44
kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen.
Niin on ,hengellinen ruumis ei koskaan kuole. Siihen hengelliseen ruumiiseen pukeudutaan ylösnousemuksessa. Hengellinen ruumis saa kirkastetun ruumiin silloin.
VIIMEISENÄ ON SITTEN KAIKKEIN VAKUUTTAVIN SANANKOHTA JOLLA ILMOTETAAN ETTÄ IHMISESSÄ ON OSA JOKA EI KUOLE; EIKÄ VAIVU HAUTAAN RUUMIINA KANSSA.
25. Saarn 12:7
”Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.”.
AMEN ! HALLELUJAA ! Vieläkö tarvitaan muuta.
Selkeästi sanottu, että ihmisessä on HENKI joka on Jumalalta saatu ja sinne Jumalan luo se palajaa, ihmisen ruumiin sitävastoin tulee maan tomuksi jälleen, sinne mistä on tullutkin.
Ihmisessä on siis ruumiin lisäksi henki, joka on ruumiista erillinen osa.
Olihan Hesekielkin ”irti ” ruumiistaan kun hänet vietiin näkemään monia asioita. Samoin Johannes Patmos saarella vietiin hengessä näkemään. Ja onhan niitä muitakin tapauksia.
Todellakin Jumala jo luodessa puhalsi ihmiseen kuolematoman ”elämän hengen”.’
Maan tomusta ihmisen ruumis tehtiin ja sinne tomuun ruumis palajaa kuoleman myötä, Mutta Jumala; ”puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen” ( 1 Ms 1:7)
Tämän ymmärtäminen on erittäin tärkeää. Kyse on kaiken perustasta. Kyse on Jumalan katoamattomuudesta. Lue huolella seuraava:
Jumala antoi luomaansa ihmiseen itseään, Hän antoi osan omaa henkeään ihmiseen.
SEURAAVASSA LIENEE TÄMÄN SAARNAN TÄRKEIN ASIA YMMÄRRETTÄVÄKSI.
Tämä on ratkaisevan tärkeää; Jumalassa ei ole mitään katoavaisuutta, ei mitään katoavaa, ei mitään, ei edes sitä henkeä jonka hän puhalsi luomaansa ihmiseen.
Omaa, kuolematonta henkeään Jumala ihmiseen puhalsi.
Jumala puhalsi luomaansa ihmiseen elämän hengen, kuolematoman hengen,
osan omaa itseään, joka palajaa Hänen luokseen ihmisen kuollessa. Se on se ”Jumalan kuva” ihmisessä. Tuo kuolematon henki ihmisessä, tuo henki on osa Jumalaa. ”Jumalan kuva”
Tuo ihmiseen puhallettu kuolematon henki on vain lainaa Jumalalta. Ruumis on taasen ”lainaa” maasta.
Kaikki palajaa kuolemassa sinne mistä on tullutkin. Niin ruumis kuin henkikin..
Edellä olevan käsittäminen on elintärkeää, koska:
Saatana tekee kaikkensa yrittäessään kylvää ihmiseen epäuskoa ja horjuttaakseen Jumalan arvovaltaa ja katoamattomuutta.
Toisin sanoen, kun saatana saa ihmisen uskomaan, että Jumala puhalsi ihmiseen hengen (kuolevan hengen) joka katoaa ruumiin mukana, niin saatana onnistuu samalla mitätöimään Jumalan kaikkivaltiuden ja ikuisen olemuksen.
Saatana saa ihmisen uskomaan, että Jumalassa on jotakin mikä katoaa ja kuolee. Onnistuessaan tuossa saatana on päässyt voitolle..
Hirvittävin teko mitä ihminen voi tehdä on se, että ihminen uskoo Jumalassa olevan jotain katoavaa Saatana on päässyt silloin tärkeimpään päämääräänsä, se on onnistunut uskottelemaan ihmiselle ettei Jumala olekaan sellainen miksi Raamattu Jumalan ilmoittaa.
Nyt siis ymmärrät kenen asialla ovat ne jotka opettavat , että ihmisestä ei kuollessa jää mitään jäljelle.
Se ruumiin osa on sanottu selkeästä 1 Ms 3:19. Teet työtä ja touhuat ja sitten ruumiisi ;
” tulee maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet ottettu ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman”.
Noin sanottiin ruumiista.
Mutta hengestä sanottiin, että:
” henki palajaa Jumalan tykö”.
AMEN
Se mikä nousee ylösnousemuksessa, ”pukeutuu kuolemattomuuteen”, on Jumalan tykö kuolemassa palannut kuolematon henki.
Uskovien kohdalla, tempauksessa ja ylösnousemuksessa, kuolematon henki pukeutuu Jeesuksen tapaan kirkastettuun ja kirkastetuksi ruumiiksi.
Iankaikkisuudessa uskovat ovat ruumiillisessa muodossa, kirkastetussa ruumiissa, ei missään henkiolentona ”ilmana tai kaasuna”.
Henki annetaan kuollessa Jumalan käteen: Jumalasta lähtenyt, ja Jumalan antama henki palajaa antajansa tykö.
Sielun kuolemattomuutta käsittelevät Raamatunkohdat jatkuu:
26. Ps 31:6
”Sinun kätesi minä annan henkeni, sinä Herra lunastat minut”.
Näin Jeesuksenkin kohdalla. ”Isä sinun käteesi minä annan henkeni”.
Jeesuksen ruumis pantiin hautaan, mutta henkensä Jeesus antoi Jumalan käteen. Tuossa hengessä Jeesus saarnasi tuonelassa oleville hengille. Jokin saarnasi ja jossain. Siis mikä, jos mitään ei ruumiin lisäksi ollut.
27. Apt 17:25
” eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.”
Saarnaaja Salomo on koko kirjassa käsitellyt ihmisen olemisen turhuutta, todellinen ”turhuuden ylistys” koko kirja. Koko kirjan luonne ja sanoma pitää ymmärtää ,kuin myöskin tuo ”näkökulma-asia”.
Siis nuo kaikki edelliset kohdat pitäisi selittää tarkoittavan toista kun mitä niissä on luettavissa. Miksi? Onko tuollainen ”toiseksi selittävä” Raamatun tutkiskelu oikea?
Että miksi pitää yrittää ymmärtää Raamatun-jakeiden tarkoittavan muuta kuin mitä niissä lukee?.
Lukutapa ja ymmärrystapa on selkeästi sanottu: ”eihän sinä mitä teille kirjoitamme ole muuta kuin mitä siinä on luettavissa”.
Miksi siis lähteä käyttämään muuta ”ymmärtämis -menetelmää?”
Ihmisessä on kuolematon HENKI jonka Jumala on antanut ja tuo kuolematon henki palajaa Jumalan tykö. Ruumis taasen palajaa tomuksi, mistä se on tullutkin.
Tuota asiaa auttaa myöskin ymmärtämän jos ymmärtää mitä uudestisyntymässä tapahtuu, mikä on se joka uudestisyntyy?
Hieman menen Raamatun ulkopuolelle:
Amerikassa on oikein tutkittu noin tuhatta tapausta jossa ihminen on kliinisen kuoleman jälkeen herätetty henkiin lääketieteellisin menetelmin. Kaikki nuo kertovat miten he irtautuivat ruumiistaan ja siirtyivät toiseen olotilaan.
On olemassa itämainen menetelmä jolla ihminen pystyy irtaantumaan ruumiistaan ja siirtymän toiseen ulottuvuuteen. Tällaista harrastetaan hengellisissä yhteyksissä Suomessakin , mm lohjalainen pappi J Brummer on asian harrastaja ja hänellä on paljon asianharrastajia (menetelmä on Raamatussa kielletty ankarasti).
Alkujaan Jumala loi ihmisen elämään ikuisesti. Vasta syntiinlankeemus toi kuoleman kuvaan. Mutta henki annettiin kuolematon.
28. 1 Kr 15:43 45.
kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa;
44. kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen.
45. Niin on myös kirjoitettu: “Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu”; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.
Siinäpä sitä pohtimista.
29. 2 Kn 2:9, 15 Kun he olivat tulleet yli, sanoi Elia Elisalle: “Pyydä minua tekemään hyväksesi jotakin, ennenkuin minut otetaan pois sinun tyköäsi”. Elisa sanoi: “Tulkoon minuun sinun hengestäsi kaksinkertainen osa”.
Kun Jerikosta tulleet profeetanoppilaat syrjästä näkivät sen, sanoivat he “Elian henki on laskeutunut Elisaan”. Niin he tulivat häntä vastaan ja kumartuivat hänen edessään maahan.
Todellakin Elia otettiin taivaaseen kuolemaa näkemättä.
Mutta mikä osa Eliasta annettiin Esisalle, jos mitään ihmisestä erotettavaa osaa ei ole vaan kaikki on yhtä ja samaa? Osa Elian henkeä annettiin Elisalle.
30. Job 12:10
hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?” —
Siellä ne ovat, sieltä ne ovat lähteneet ja sinne ovat palajava.
31. Job 32:8
Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
Sieltä se Jumalalta ymmärryskin tulee.
32. Sl 12:7 Ihmisen henki on Herran lamppu: se tutkistelee sydämen kammiot kaikki.
Totisesti. Herran se henki on, häneltä lainassa.
33. Jes 57: 16
Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.
Sillä en minä iankaiken riitele enkä vihastu ainiaaksi; muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä, ne sielut, jotka minä tehnyt olen.
Liha on syntynyt lihasta, miehen tahdosta, henki on syntynyt taasen Jumalasta.
Totisesti; ihmiselle lainaamansa hengen tykönä Jumala asuu. Ihmisen hengessä Pyhä Henki asuu, ei Pyhä Henki asu samassa ”huoneessa” synnin kanssa. Synnin asuinsija on ihmisen liha. Pyhän Hengen asuinsija on ihmisen henki.
34. PS 146: 3-5
Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa.
Kun hänen (siis tuon ruhtinaan)henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.
Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala, se, joka panee toivonsa Herraan, Jumalaansa,
On siis nähtävä teksityhteys mistä puhutaan, niinkuin edelläkin puhutaan tuon ruhtinaan hankkeiden raukeamisesta. Yksittäisen jakeen huomioiminen saattaa jättää asiasta väärän kuvan. Henki palajaa kuolessa Jumalan tykö, joka on sen antanutkin.
Saarnaajan kirja laajemmin
Saar 8:8
Ei ole ihminen tuulen valtias, niin että hän voisi sulkea tuulen, ei hallitse kukaan kuoleman päivää, ei ole pääsyä sodasta, eikä jumalattomuus pelasta harjoittajaansa.
Kaiken tämän minä tulin näkemään, kun käänsin sydämeni tarkkaamaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu aikana, jolloin ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen.
Huomaa tässä Salomo selkeästi ilmoittaa käsittelevänsä ihmisen elämää täällä ajassa, ”jolloin ihminen hallitsee toista”. Näkökulma on siis ”auringon alla” näkökulma käsin katseltu ihmisen maallinen elämä.
Salomo jatkaa:
”Sitten minä näin, kuinka jumalattomat haudattiin ja menivät lepoon, mutta ne, jotka olivat oikein tehneet, saivat lähteä pois pyhästä paikasta ja joutuivat unhotuksiin kaupungissa. Sekin on turhuus.
Milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa,
koskapa syntinen saa tehdä pahaa sata kertaa ja elää kauan; tosin minä tiedän, että Jumalaa pelkääväisille käy hyvin, sentähden että he häntä pelkäävät”,
Pitkä elämä ja Jumalaa pelkääväisten ”hyvin käyminen” nähdään eri asiana.
mutta että jumalattomalle ei käy hyvin eikä hän saa jatkaa päiviään pitkiksi kuin varjo, sentähden ettei hän pelkää Jumalaa.
Edelleen:
”.On turhuutta sekin, mitä tapahtuu maan päällä, kun vanhurskaita on, joiden käy, niinkuin olisivat jumalattomain tekoja tehneet, ja jumalattomia on, joiden käy, niinkuin olisivat vanhurskaitten tekoja tehneet. Minä sanoin: sekin on turhuutta.”
On siis ymmärrettävä tuo ”näkökulma”, ajallinen- ruumiin kannalta katsottu näkökulma josta asioita tutkiskellaan, silloin käsiteltävä asia tulee ymmärretyksi.
”Ja minä ylistin iloa; koska ei ihmisellä auringon alla ole mitään parempaa kuin syödä ja juoda ja olla iloinen; se seuraa häntä hänen vaivannäkönsä ohessa hänen elämänsä päivinä, jotka Jumala on antanut hänelle auringon alla”
Tuossakin käy selkeästi ilmi, että ”näkökulma” jolla ihmiselämää tarkastellaan on yksinomaan maalliselta kannalta asioiden katselu. Tuosta näkökulmasta siis katsellaan myöskin kyseisessä 5. Jakeen kohdassa kuolemaa, ”kuollut ei tiedä mitään”.
16.”Kun minä käänsin sydämeni oppimaan viisautta ja katsomaan työtä, jota tehdään maan päällä saamatta untakaan silmiin päivällä tai yöllä,
niin minä tulin näkemään kaikista Jumalan teoista, että ihminen ei voi käsittää sitä, mitä tapahtuu auringon alla; sillä ihminen saa kyllä nähdä vaivaa etsiessään, mutta ei hän käsitä. Ja jos viisas luuleekin tietävänsä, ei hän kuitenkaan voi käsittää.”
Jälleen näkökulmaksi selvästi kerrotaan tuo ”maan päällä” ja ”auringon alla” näkökulma.
Aihe jatkuu saarnaajankirjan seuraavassa luvussa:
1”.Niin minä painoin mieleeni kaiken tämän ja pyrin saamaan kaikkea tätä selville, kuinka näet vanhurskaat ja viisaat ja heidän tekonsa ovat Jumalan kädessä. Ei rakkauskaan eikä viha ole ihmisen tiedettävissä; kaikkea voi hänellä olla edessä.
Kaikkea voi tapahtua kaikille. Sama kohtalo on vanhurskaalla ja jumalattomalla, hyvällä, puhtaalla ja saastaisella, uhraajalla ja uhraamattomalla; hyvän käy niinkuin syntisenkin, vannojan niinkuin valaa pelkäävänkin”.
Juuri tuo: ”sama kohtalo on vanhurskaalla ja jumalattomalla” kertoo, että asioita käsitellään yksinomaan elossa olemisen näkökulmasta, -ruumiissa olemisen näkökulmalta..
Se on onnettomuus kaikessa, mitä tapahtuu auringon alla, että kaikilla on sama kohtalo, ja myös se, että ihmislasten sydän on täynnä pahaa ja että mielettömyys on heillä sydämessä heidän elinaikansa; ja senjälkeen—vainajien tykö!
Jälleen tuo näkökulma ”auringon alla”. ”Kaikilla on sama kohtalo”, on selkeä osoitus, että näkökulma josta ihmistä tarkastellaan on ainoastaan ajallinen. Eihän iäisyys-näkökulmankin huomioiden voida Raamatussa sanoa, että ”kaikilla on sama kohtalo”, niin jumalattomilla kuin vanhurskaillakin. Yksinkertaisesti saarnaaja tutkiskele elämään vain kuolemaan asti ulottuvalla näkökulmalla.
Onhan sillä, jonka vielä on suotu olla kaikkien eläväin seurassa, toivoa. Sillä elävä koira on parempi kuin kuollut leijona.
Huoma siis, että seuraava 5. jaetta on edeltänyt tuo edellinen neljäs jae, niin ymmärrät miltä kantilta Saarnaaja tuota ihmisen elämää; ”ilmestysmajaa” katselee. (muistan varmaan tuon kertomukseni siitä ,että ilmestysmaja ja sen sisäänkäynti näytti erilaiselta, riippuen miltä kantilta sitä katseli)
”Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu.
Elämää katsellaan siis vain kuolemaan asti, näkökulmasta. Ja kuollutta maaksi muuttuvan ruumiin kannalta. Eihän se ruumis ja aikanaan tomu mitään tiedä. Toista on ihmisen hengen joka palajaa antajalleen; Jumalan tykö. Ei Jumala tykonä mitään tomukasaa ota, ei Jumala puhaltanut luodessa ihmiseen mitään elotonta tomua vaan elävän hengen hän ihmiseen antoi. Jumala antoi ihmiseen osan itseään.
Siksi ihmisestä tuli Jumalan kuva, koska ihmiselle Jumala antoi osan itseään. Osan omaa kaltaisuuttaan, ja tuo Jumalankaltaisuus on ihmiseen lainaksi annettu henki.
Tuolla ”Jumalan kuvaksi ” luomisella ei siis tarkoiteta suinkaan ulkoista muotoa. Jumala ei siis ole olemukseltaan ihmisen muotoinen.
Saarnaaja siis pohdiskelee kaikkea muuta kuin ihmisen sielun asemaa kuoleman jälkeen, hän pohdiskelee kuolemaan päätyvän elämän ”mielettömyyttä”. Tämä käy hyvin esille tuossa toteamuksessa; ”parempi elävä koira kuin kuollut leijona.”
On siis tärkeää huomioida tekstiyhteys laajemmin, niin ymmärretään ”miltä kantilta” kyseisen jakeen sisältö on.
Sielun käsitetä on vaikea ymmärtää, mutta kun ymmärtää mitä uudestisyntymässä tapahtuu, mikä on se ihmisessä joka uudestisyntyy, niin ymmärtää sielu-kysymyksenkin. Ja kun ymmärtää sen mitä Jumala ihmiseen puhalsi luodessaan tämän.
Ihmisen sielu on veri
ja vasta kun Jumala puhalsi luomaansa ihmiseen omaa kuolematonta henkeään, niin silloin ihmisestä tuli elävä sielu. Sielusta tuli silloin elävä. Tuo saattaa kuitenkin kuolla niinkuin tuhlaajapojan vertauksessa sanotaan: ”tämä sinun veljesi oli kuollut, mutta on herännyt eloon”. Mutta todellakin tuo uudestisyntyminen herättää tuon hengen jälleen eloon.
Liha ja henki on kaksi eri asiaa, erillinen osa ruumista, vaikka joku oppi väittääkin, että ihmisen on yksi ja sana kokonaisuus, eikä ihmistä voi jakaa osiin.
Sielu (veri) kuulu ”lihaan”, eli ruumiiseen, eikä se peri Jumalan valtakuntaa, ”ei liha ja veri (=sielu) peri Jumalan valtakuntaa”.
Mutta ihmisen uudestisyntynyt henki kuuluu Jumalalle ja se on Jumalasta syntynyt, se ei tee syntiä, eikä koskaan kuole.
”se joka usko minuun ei koskaan kuole”, - ei liha usko vaan henki usko.
Tuo on Jeesuksen sanoma totuus eikä valhe. Eikä semmoinen joka uskoo ikinä kuole.
On tärkeää ymmärtää sielun ja hengen tarkoittavan eri asiaa. On ymmärrettävä, että Jumala toimii ihmisen uudestisyntyneen hengen kautta ja hengessä;
saatana taasen toimii ihmisen sielun kautta ja sielussa. Sielu on saatanan ”omaisuutta” ja sielussa , eli veressä, joka on ruumista, asuu synti.
”he ovat sielullisia, Henkeä heillä ei ole”.
Myöskin on viisautta joka on : ”se on sielullista, riivaajien viisautta”.
Viisautta on siis Jumalalta lähtevää ja se on hengellistä ja sijaitsee ihmisenhengessä. Ja on saatanasta lähtevää ”viisautta, joka on sielullista ja sijaitsee ihmisen sielussa.
Jumala toimii ihmisen uudestisyntyneen hengen kautta ja hengessä.
Saatana toimii ihmisen sielussa ja sielun kautta.
Ihmisen henki on otettu Jumalan käyttöön, ja siellä ihmisen uudestisyntyneessä hengessä ei syntiä ole , vaan sillä siellä asuu Jumalan Pyhä Henki , jos ihminen on uudestisyntynyt.( taikka jos tuo henki ei ole kuollut ollenkaan vaan on pysynyt aina Isän tykönä (vrt tuhlaajapojan vanhempi veli))
Ihmisen elävä ja uudestisyntynyt henki on puhdas;
.”sillä hän ei saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt”. Ilmisessä on siis Jumalasta lähtenyttä vain tuo häneen aikanaan puhallettu henki- osa Jumalaa- tuo Jumalasta lähtenyt henki ei saata koskaan tehdä syntiä niinkuin ei Jumalakaan saata syntiä tehdä.
Tuohon sisältyy saatanan kavala yritys selittää, että Jumalasta lähtenyt jokin osa Jumalaa, tekisi syntiä. Jos saatana onnistuu tämän selittää niin se on yhtä kuin, että Jeesus ei ollut synnitön. Onnistuessaan tuon sellaiseksi selittämään saatana onnistuu osoittamaan, että Jeesuksen antama uhri oli mitätön ja turha, koska ei syntiä sisältävä Jeesus todellakaan voi kenenkään syntejä sovittaa.
Sielu ja henki asia on siis näin laaja ja syvällinen. (ja vieläkin syvällisempi)
Täten oli myöskin välttämätöntä, että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä, eikä Joosefin syntisestä siemenestä. Syntiinlangenneen syntisen veren perintö piti katketa, muutoin Jeesus olisi saanut syntienlangenneen ja syntisen veren. Ja Jeesuksen antama uhri olisi ollut tyystin turha, eikä Jeesus verensä vuodattamalla olisi pystyttänyt lunastamaan edes omaa pelastustaan. Huomaa, että miehen sperman kautta ihmisen ihminen saa veren, veri siirtyy sikiöön siis sperman kautta. Täten veren perintö jatkuu katkeamattomana perintönä. Jotta Jeesuksen antama veriuhri olisi ollut PYHÄ, tarvittiin tuo neitseestä sikiäminen ja langenneen veren perinnön katkeamien Jeesuksen kohdalla. Näinollen tuleekin kaikkiin kohtiin jossa olen maininnut Jeesuksen veren liitää eteen maininta PYHÄ, sillä totisesti Jeesuksella oli PYHÄ veri.
Vain tuo PYHÄ veri riitti uhriksi ihmisten edestä.
Edellisen ymmärtäen avautuu huikeat näköalat. Jätän sinulle pohdittavaksi.
Siellä missä saatana onnistuu selittämään Jeesuksen veren olleen langennut, Joosefin kautta saatu veri, siellä ei sellainen usko on riivaajien uskoa.
Jos neitseestä syntymisellä ei nähdä mitään ratkaisevaa merkitystä taikka se kielletään, niin silloin kyse on täysin pakanauskonnosta ja hirvittävästä eksytyksestä joka on vienyt mukanaan miljoonia.
Missä Jeesuksen neitseestä syntyminen kielletään niin se on liitonveren epäpyhänä pitämistä ja on myöskin Pyhän Hengen pilkkaamista:
Heb 10:29. ”kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!.”
Tosi karmeaa.
Kysymys ihmisessä olevasta kuolemattomasta, Jumalalta saadusta hengestä, ja Jumalalle palaavasta hengestä on siis kyse koko lunastus-asian kannatta keskeisen tärkeästä asiasta.
Siksi saatana tekee kaikkensa yrittääkseen kumota ja selittää turhaksi tuon Jumalasta lähtöisin olevan hengen kuolemattomuuden.
En tiedä ymmärsitkö edellisen. Kieltämättä sen ymmärtäminen on vaikeaa, ja ilman Pyhä Henki mahdotonkin Asiaan kannatta kuitenkin syvällisesti paneutua sillä koko pelastuksen ja Lunastuksen kannalta asia on keskeisen tärkeä. Kyse on siitä onko Jumala kaikilta osin katoamaton (siis myös ihmiseen puhaltamansa hengen) ja onko Jeesus syntiuhrina tyystin puhdas ja tahraton ja siten kelpaava maksamaan ihmisten syntivelan. Kaiken tuon saatana yrittää kaataa. Kenen joukossa siis seisotaan?
Jh 11:25-26.
Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
Eikä yksikään, joka elää ja uskoo Jeesukseen , ikinä kuole. Uskotko sinä sen?”
Todellakin. Uskotko tuon, että Jeesukseen uskova jatkaa elämää vaikka olisi kuollut.
"SE SIELU, JOKA SYNTIÄ TEKEE, - SEN ON KUOLTAVA" (Hesekiel 18:4)
Sillä synnin palkka on kuolema. Jokainen ihminen on tehnyt syntiä.
Eräs kylläkin valehteli paratiisissa; "Ette suinkaan kuole"
Kylllä kaikki kuolevat. Myös uudestisyntyneet Jumalan lapset kuolevat. Mutta heidät herätetään vanhurskasten ylösnousemuksessa.
Jos kuolematon sielu olisi totta, ei vanhurskasten ylösnousemusta tietenkään tarvittaisi.
Sielun kuolemattomuusoppi on epäraamatullista oppia ja pakanuutta. Pakanakansojen uskonnoissa uskottiin kuolemattomaan sieluun. Mutta Raamatun mukaan jokainen ihminen on kuolevainen. "Maasta sinä olet tullut, ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman".
"Se joka on Hengestä syntynyt ei koskaan kuole"
Totta. Mutta Pyhä Henki ei ole ihmisen ominaisuus, eikä ihmisen omistuksessa, vaan Jumalan ominaisuus, ja Jumalan omiistuksessa.
Kun uudestisyntynyt ihminen kuolee, sekä elämän henkäys, että Pyhän Hengen Voima palaavat Jumalan luo. Kuolemassa ihmisestä ei palaa Jumalan luo mitään ihmisen tietoista osaa. Eli se joka palaa Jumalan luo, on uudestisyntyneessä ihmisessä asunut ja vaikuttanut Jumalan Henki, ei ihmisen.
Ja ihmisen tietoisuus on lakannut, hän makaa haudassa, ja lopulta maatuu ja hajoaa. Kunnes vanhurskasten ylösnousemus koittaa.
Vainajahenkiin uskominen sen sijaan, on noituutta, josta Raamattu varoittaa.
Tämä on keskustelupalsta. En minä ainakaan ihmisille puhu raamatunlauseita lainaten. Ei tänne tarvitse raamattua kopioida, sehän on jokaisella, jos sitä haluaa lukea.