..mikä hinku feministeillä on jatkuvasti päivästä toiseen hokea samoja asioita kuin gramofonin levy, eikö jo päivän piristykseksi voisi keksiä jotakin ihan muuta..
..mikä ihme miehen pahuudessa viehättää..??
..tämähän muistuttaa jo uskonnollista perisynnin ajatusta, sen mukaanhan ihminen on paha luonnostaan..
..onko feminismi uususkonto, jonka mukaan vain mies on syntymäpaha..??
..uskonnossa parannuksenteko on viimepäiviin saakka tapahtunut suureen ääneen messuamalla helvetin tulesta ja kadotuksen kauhuista, ellei ihminen tee parannusta..
..onko feministeillä mielessään jokin vastaava, mutta tällä kertaa vain synnintuntoon tulemisen tarve nähdään yksinomaan miehen kohdalla..??
..mikä ihme miehen pahuudessa viehättää..??
..tämähän muistuttaa jo uskonnollista perisynnin ajatusta, sen mukaanhan ihminen on paha luonnostaan..
..onko feminismi uususkonto, jonka mukaan vain mies on syntymäpaha..??
..uskonnossa parannuksenteko on viimepäiviin saakka tapahtunut suureen ääneen messuamalla helvetin tulesta ja kadotuksen kauhuista, ellei ihminen tee parannusta..
..onko feministeillä mielessään jokin vastaava, mutta tällä kertaa vain synnintuntoon tulemisen tarve nähdään yksinomaan miehen kohdalla..??
Vastaukset 37
Vanhimmat
..palstan viestien näkymisessä on häiriöitä..??
..kuka vastaa ylläpidosta..??
Niin mikähän niissä viehättää? Ellen aivan väärin arvaa, niin lukijakunta muodostuu enimmäkseen miehistä.
Keskustelun etusivulla on muutama uutinen.. Matista, joka joutuu pahoinpitelystään oikeuteen ja vartijasta joka hakannut jotakuta..
..itselläni puolestaan on mielikuva, että nimenomaan naissukupuoli on kiinnostunut kaikesta pahasta, mitä esimerkiksi sanomalehteen on painettu..
..henkilökohtaisesti en lue rikosuutisia, elleivät ne ole vallan tavattomia, kuten en myöskään kuolinilmoituksia..
..television murha-ja dekkarisarjojakin epäilen naissukupuolen suosikeiksi mukaan lukien kuuluisa jessica, mikä se nyt oli, fletcher..
koska palstakuningattaren mukaan nainen voi olla syntymäfeministi niin mies on syntymäpaha.
Missähän määrin vastasyntyneen poikalapsen viattomuus kalpenee vastasyntyneen tyttölapsen viattomuuden äärellä.
Tietenkin on tärkeää muista, että jos yksi vartija pahoinpitelee jonkun niin luonnollinen seuraamus tästä on se että kaikki vartijat pahoinpitelevät ihmisiä. Hivelevä kysymys onkin se, että missä määrin tämä olettama voidaan ylettää koskemaan esimerkiksi naisvartijoita.
Lisäksi palstalla feministien tekemät avaukset ovat vain yhden kerran tälläkin sivulla koskeneet naisia ja siinä samassa jotain positiivista. Muutoin aloitukset koskevat pääsääntöisesti miehiä ja negatiivisessa sävyssä (kuinkas muutenkaan).
Täysin turha toive olisi lukea neutraali ja pohdiskeleva kirjoitus. Mutta toisaalta kaikki meistä tietää kuka tulisi torpedoimaan sen kirjoituksen.
..mietin sitä, millainen ihmiskuva esimerkiksi poliittisella puolueella tai esimerkiksi feminismillä pitäisi olla..
..tuskin kukaan ainakaan ilahtuu, jos kuulee olevansa syntymäpaha, sitähän joutuu toki pohtimaan päivittäin ilman erillistä muistuttamistakin..
näkemykseni mukaan ihminen on syntymäpaha, oli hän sitten mies tai nainen, feministi tai sovinisti, luterilainen tai katolilainen, kristitty tai muslimi.
Kaikki tekemisemme pitäisivät pyrkiä tämän pahuuden minimointiin. Joskus näin käykin, joskus taas ei.
..niin miksi maailmassa kumminkin on hyvyyttä..??
..ja valtaosa ihmisistä on kumminkin vapaalla jalalla eikä esimerkiksi tiilenpäitä lukemassa..
..ajatteletko, että vankilaanjoutumisen pelko, tai rangaistuksen uhka, synnyttää hyvyyttä..??
Juutalaisuudessa ei ole perisyntiä eikä kadotusta, ja mitä tärkeintä - juutalaisuus on monoteistisista uskonnoistamme ainoa, joka ei harjoita käännytystyötä!! Maailmahan olisi lähes paratiisi ilman uskonnollista käännytystyötä!!
että ihminen on ajatteleva yksikkö. Tästä syystä ihminen katsoo, että on järkevää laatia erilaisia lakeja ja kieltoja koska se tekee elämästä kuitenkin mukavampaa. Jos ihminen olisi perustaltaan hyvä ei lakeja tarvittaisi. Niitä kuitenkin tarvitaan.
Esimerkiksi ihminen ajattelee, että on viisasta kieltää tappaminen. Vaikka olisi kuinka vahva yksilö niin aina voi sairastua ja heikentyä. Tämän varalle on hyvä olla jonkinlainen suoja, kuten tappamisen kieltäminen.
Se, että ihmiset ovat vapaalla ovat siis vain rationaalisen ajattelun tulosta eikä sinänsä mitään synnynnäistä hyvyyttä.
Siis näin karkeasti sanottuna. Tietenkin tässä mentäisiin hieman syvemmin esimerkiksi siihen, miten lakeja voidaan perustella ja miten valtio syntyy. Mutta siihen ei varmasti tarvitse mennä. Pointti varmasti tuli selväksi.
Onhan käännytystyön parissa käytetty jos jonkinlaista metodia aina nuijalla ajatusten päähän lyönnistä koko pään poistamiseen.
Mutta toisaalta esimerkiksi aseteknologia on ollut se kaikkein kehittynein ala ihmisen historiassa jo muinaisen Rooman ajoilta, jolloin roomalaiset valtasivat alueita ylivoimaisen aseteknologiansa ansiosta (erilaiset heittoaseet, katapultit sun muut).
Miksi ihmeessä jos ihminen on hyvä on hän käyttänyt suuren osan tarmoaan kehittääkseen juuri välineitä joilla tuhotaan ja tapetaan?
Ihminen on perustaltaan sosiaalinen ja tämän ominaisuuden mukana tulee tarve huolehtia muista ja myös halu mahdollistaa yhteisöllinen elämä. Sosiaalisuus ei tarkoita, että ihmiset olisivat sinänsä hyviä tai pahoja. Hyvyys, samoin kuin pahuuskin ovat kulttuuriin ja aikaan sidottuja määreitä. Sodassa on hyvä tapaa vihollisia, kuolemanrangaistus nähdään myös joissakin kulttuureissa hyvänä. Toisissa yhteisöissä ajatellaan toisin.
Yksilöinä ihmisillä on mahdollisuus tehdä haluamallaan tavalla, ainoastaan kulttuuri, tavat ja viime kädessä laki asettavat rajat. Ihmiset haluavat kuitenkin pääsääntöisesti huolehtia toisistaan ja nähdä oman yhteisönsä ihmiset hyvinä. Tämä on sosiaalliselle olennolle välttämätöntä. Mikäli toiset (tai oman itsensä) näkisi pahoina, elämä voi muodostua raskaaksi. Pahuus nähdään siis poikkeuksellisena,näin on etenkin oman ryhmän toiminnassa. Pahuus helposti ulkoistetaan koskemaan toisia, näin oma kuva (hyvyys)kirkastuu edelleen. Samalla syntyvät suvaitsemattomuudesta aiheutuvat ongelmat.
Eräässä heimossa pahantekijä otetaan piiriin ja hänelle kerrotaan, kuinka paljon hänestä tämän piirin jäsenet pitävät ja kertovat hairahtuneen hyyvyydestä. Pahuuden ajatellaan johtuvan, hyvyyden unohtamisesta ja joka näin palautetaan mieleen. Kaunis ja toimiva tapa. Näkisin mielelläni myös suomalaisessa oikeuskäytännössä viitteitä, myös tämän suuntaisesta ajattelusta.
koska hyvyys ja pahuus ovat käsitteitä, jotka ihminen on itse luonut ei niille voida antaa sen suurempaa arvolatausta. Mutta jos peilaamme ihmistä länsimaiseen ihmiskäsitykseen on ihminen periaatteessa paha. Se miten hän on oppinut sosiaalisuutta ja normeja on vain kasvatuksen tulosta. Empatian ja sympatian tunteet ovat vain jotain minkä olemme oppineet. Tästä syystä tunnemme pahaa oloa esimerkiksi natsisaksan aikaisista tapahtumista. Tuolloiseen aikaan omatunto ei pahemmin soimannut ainakaan saksalaisia. Länsimaisen käsityksen mukaan on kuitenkin huono asia, jos ihminen kaasutetaan hengiltä vain hänen uskontonsa vuoksi.
Arvot ovat vain subjektiivisia käsitteitä, jotka sijaitsevat toimijan omassa päässä. Ne eivät ole olemassa samoin kuin esimerkiksi fysiikan lait. Tästä syystä esimerkiksi arvo-objektivismin mukainen Jumalallinen hyvyys on kovin pelottavaa.Ihminen ei voi ajatella itse ja arvottaa itse hyvyyttä vaan hän ottaa valmiiksi tehdyn hyvyyden joka voi sallia hyvinkin pahoja asioita.
Periaatteessa itse olisin hyvän ja oikean toimimisen suhteen hieman samalla kannalla kuin Kant: "ihmisen on toimittava aina siten, että hänen toimintansa kantava ajatus voi periaatteessa tulla laiksi kaikkina aikoina."
Ihmisen sosiaalisuus on sinänsä minulle vierasta, että siihen en ole koskaan perehtynyt. Näyttäisi kuitenkin siltä, että joillakin on suunnaton tarve kuulua johonkin yhteisöön ja toiset erakoituvat omana valintanaan.
Siitä, että ihminen on käsitteet luonut ja jopa siitä, että nämä käsitteet vaihtelevat kulttuurista riipuen, ei voi vetää sitä johtopäätöstä, ettei arvolatausta ole. Päinvastoin, tämä nimenomaan osoitaa, että arvo on olemassa, hyvinkin vahvana. Käytän mieluumin termijä -hyvyys ja pahuus, kuin empatia ja sympatia, koska nämä sanat ovat paljon yksiselitteisempiä. Ihmiset voivat nähdä kulttuurinsa hyvänä ja tästä hyvään pyrkimisestä voi seurata, jopa natsien tapaista toimintaa. Pyritään hävittämään pahaksi koettu ja tämän toiminnan katsotaan johtavan sitten hyvään. Toiset näkevät -tietenkin- tässä pahuutta ja sitähän se myös on. Mutta, että se osoittaisi ihmisten olevan pahoja, ei (mielestäni) pidä sinänsä paikkaansa.
Kristillinen usko lähtee perisynnin käösitteestä, tämä pitää sisällään pahuuden olemassa olon. Ihminen on siis syntinen ja paha. Pelastuakseen tarvitaan monimutkaisia järjestelmiä, pelkkä hyvään pyrkiminen ei siis riitä. Tämä ajatuspohja tekee länsimaista moraalista sellaisen, kuin se nyt on. Hyvyys on siis ulkoisetettu, samoin on tehty pahuudelle. Ne ovat persoinoitu toisaalle. Tämä kulttuuri mahdollistaa sekä hyvyyteen pyrkimisen, että tietenkin myös pahanteon mahdollisuuden.
Kantin usko ihmisten sisäiseen moraaliin ja sen lujuteen on ihailtavaa. Ihmisten tietoisuus ei kuitenkaan ole aivan Kantin luokkaa. Laki kaikkina aikoina on vaihdellut ja tulee vaihtelemaan.
Erakoituminen on varsin mielenkiintoinen kehitys. Minä varsin sosiaalisena ihmisenä kaipaan joskus erakkoelämää ja haaveitani en edes pyri toteuttamaan. Kiinnostus erakkoihin on jostakin syystä olemassa. Tiesitkö, että klassiset erakkomunkin, viettävät huomattavasti sosiaalisempaa elämää, kuin läsimaiset ihmiset keskimäärin? Tämä sosiaalisuus kuuluu (erakko)munkkien elämään etenkin Aasiassa, idässä ihmisten sosiaalisuus on merkittävästi vahvempaa muutenkin.
Ihmiset hahmottavat itsensä toisten kautta, ryhmään kuuluminen on siten tärkeää. Ihmiset luovat varsin nopeasti myös ryhmäänsä oman kulttuurin.
Pienryhmä kulttuurit ovat varsin mielenkiintoinen tutkimualue. Näiden kulttuurien merkityksen tiedostaminen on varsin tärkeää silloin, kun työyhteisöjä tutkitaan. Tiedostaminen on tärkeää myös markkinoinnissa ja keskinäisessä kaupankäynissä. Mistään huuhaasta ei siis ole kyse. Taloudellisten resussointien mahdollisuus on jännä ilmiö sinänsä silloin, kun ilmiöllä voi tehdä tulosta, se muuttuu saman tien konkreettisemmaksi. Tämä on läsimaisen kulttuurin piirre.
juuri se, että hyvyyden ja pahuuden käsitteet ovat ihmisen luomia tekevät niistä puhtaasti subjektiivisia. Arvolataus joka niihin liittyy on myöskin subjektiivinen. Mistään yleispätevästä kaavasta ei siis ole missään nimessä kyse.
Kantin näkemyskään ei sinänsä liity ihmisen sisäisiin kykyihin vaan periaatteessa sen pitäisi liittyä puhtaasti rationaaliseen ajatteluun. Jos teen näin ja kaikki tekisivät näin, niin ihmisen pitäisi nähdä toimintansa mielettömyys.
Tällaiseen ajatteluun kykenee jokainen ja jokainen voi nähdä toiminnastaa seuraavan ongelman. Mutta koska ihminen on kuitenkin perimmiltään enemmän tai vähemmän itsekäs, ahne ja kateellinen hän toimii kuten toimii.
Jopa siis kristillinen ajattelu lähtee samasta olettamasta kuin itse lähdin tuossa alussa. Ihminen on syntyjään paha ja kaikki toiminta syntymän jälkeen liittyy tämän pahuuden minimointiin. Tämä toiminta on vain seurausta rationaalisesta ajattelusta, jossa valtaosa ihmisistä pystyy ymmärtämään täysin kontrollittoman ja pahan käyttäytymisen seuraukset. Näin ihminen luo itselleen mahdollisimman mukavaa ja turvallista ympäristöä eikä suinkaan siksi että pyrkisi erityiseen hyvään.
Mutta tämä nyt on vain minun yksinkertainen selitykseni asioille, joita olen elämässäni nähnyt ja kohdannut. Nykykäsitteistä hyvyyttä ja pahuutta verrattaessa olen nähnyt huomattavasti enemmän juuri pahuutta. Toisaalta olen välillä nähnyt sanoin kuvaamatonta hyvyyttä, joka osaltaan on ristiriidassa näkemyksieni kanssa koska nämä tapahtumat eivät oikeastaan voineet olla kovin rationaalisia (vrt. itsensä uhraaminen toisen vuoksi).
Miten niin tekee subjektiivisen? Jo pelkästään se, että ihmiset kaikkialla pyrkivät luomaan moraalifilosofiaa kaikkialla ja toiminmaan oikein, tekee tästä yleispätevän. Tietenkään siitä ei muodostu absoluuttista "totuutta", tämän hakeminen ihmisten toiminnasta on turhaa ja kutistaa inhimillistä toimintaa. Kaavan olemassa olo on kiistämätöntä, kuitenkin.
Ihmiset eivät ole rationaalisia, ihmisiä liikuttavat tunteet ja tarpeet. Inhimilliseen toimintaan liittyy erehtyminen ja myös se, että erheitä pyritään korjaamaan, näin sekä yksilöinä, että myös yhteisöllisenä toimintana. Ihmisyyteen liittyy pahuutta ja hyvyyttä, mutta kumpikaan ei ole ihmisen perimmäninen luonne. Ainostaan mahdollisuudet ovat olemassa. Valinnoista riipuen, vaakakupit kallistuvat kumpaan suuntaan vain. Ihmisten valinnat ovat toisaalta harvoin täysin vapaita. Kasvatus, kulttuuri, elinolosuhteet jne.. vaikuttavat merkittävästi hyvän ja pahan valitsemiseen. Pehmeästä pesästä on helpompi ponnistaa kohti hyvyyttä, kuin ankeammista olosuhteista lähtevän. Siksi yksittäisten ihmisten hyvyydelle ei voi niin paljon painoa panna, lähtökohdat voivat olla sellaiset, että tämän valinnan tekeminen on luonnollisempi.
Minä olen tavannut huomattavasti ennemän hyvyyttä, kuin pahuutta. Ihmiset ovat urheita kaikkialla ja pyrkimys hyvään on olemassa. Kaikialla/kaikille se ei vain onnistu, tämäkään ei sinänsä tee ko. ihmisestä pahaa -lähinnä vain erehtyneen.
..olen samaa mieltä siitä, ettei ihminen alunalkaen ole sen enempää hyvä kuin pahakaan, eräässä mielessä ihminen on syntyessään tyhjä taulu..
..mutta haluan tässä kiinnittää huomion myös ihmisen lajityypilliseen olemukseen, se yleensä unohdetaan, kun keskustellaan ihmisestä, ajatellaan kenties, ettei ihminen ole eläin..
..erityisesti feminismi-sovinismi-akselilla mieluusti nähdään, että mies on eläin ja nainen ihminen, tosin feministit itse väittävät, että ihmisellä tarkoitetaan tai ainakin on tarkoitettu miestä..
..hyvyys ja pahuus koskee kumminkin sosiaalisia suhteita, olivatpa nämä suhteet sitten henkilöiden välisiä tai organisaatioiden välisiä, henkilökohtaisia suhteita tai liikesuhteita, ja kun näin on, ei hyvyys ja pahuus voi olla subjektiivinen..
..toki hyvyydessä ja pahuudessa näen myös subjektiivisen elementin, joka aiheutuu joko siitä, ettei yksilö ole sosiaalistunut tai siitä, että yksilö on sosiaalistunut, mutta hän on muodostanut hyvyydestä tai pahuudesta tietoisesti poikkeavan käsityksen..
..mutta mistä sitten hyvyyden kriteerit ovat peräisin, mistä syntyvät sosiaaliset normit, yksi selitys on yksilön sisäänrakentuneet tarpeet ja lajityypillinen käyttäytyminen, jotkut eläimet perustavat yhteiskuntia, joten sosiaalisuus ei tässä mielessä ole ainoastaan ihmiselle tyypillistä..
..lienee ajateltavissa, että sosiaaliset normit edellä mainitulta kannalta ovat ihmiseen itseensä rakentuneet ja tästä sitten ulkoistettu koskemaan kokonaisia ihmisyhteiskuntia, toisaalta ihminen älykkäänä ja oppivana olentona on voinut kopioida luonnosta hyväksi havaitsemiaan menettelytapoja..
..erityisesti liike-elämän kilpailun malli on suoraan luonnosta kopioitu malli, monet ihmisen kosiorituaalit eivät juuri poikkea jonkun hyönteisen tai linnun vastaavista menoista jne..
..tällä kaikella en tahdo sanoa sitä, että olisin sosiobiologian kannattaja, toteanpahan vain sen, että ihminen on oppiva ja kekseliäs eläin, ja toimii aivan tietoisestikin..
Tyhjä taulu ajatus on sinänsä mielenkiintoinen, paitsi siinä on se ongelma, ettei se pidä paikaansa. Ihminen ei ole (täysin) ympäristönsä tuote, ihmisellä on perimässään olemassa jo valmiuksia johonkin.
Ihminen on perusolemukseltaan sosiaalinen eläin, mutta ihmisyyteen liittyy toki muitakin ulottuvuuksia. Valinnan vapaus esimerkiksi mahdollistuu ainoastaan siten, ettei olla viettien vietävissä.
Väite, että hmisellä tarkoitetaan miestä, johtuu siitä yksinkertaisesta asiantilasta, että näin asioita aiemmin nähty. Mieheys on nähty normiksi ja miestä on tutkittu ihmisen mallina, naiseus on ainoastaan poikkeama. Tästä on varsin huvittaviakin esimerkkejä olemassa, esim. laumoja tutkittaessa, huomiota on kiinnitetty lähinnä johtaja uroksen toimintaan, lauman enemmistön tutkimiseen, ei muuten ole välitetty puuttua. Näin siis on toimittu, kun on pyritty selittämään mm.sosiaalistumista.
Hyvyyden kriteerit ovat kulttuurisidonnaisia. Tosessa kultturissa esim. kunniamurhasta kieltäytyminen on kunniaton ja paha teko. Samoin terrorismi on näkökulmasta riippuen, joko vastarintatoimintaa, tai yksittäisiä pahoja tekoja. Ongelmia muodostaa myös historiankirjoitusten valikoivuus, voittajat ovat tehneet voittopuolisesti vain hyviä tekoja.
Sosiaalisuus on hieman eri asia, kuin hyvän ja pahan ristiriita. Sosiaalinen käytös on normien mukaista käytöstä. Ylenmääräinen hyvyys poikkeaa tästä, aivan samoin, kuin pahuuskin. Ihmisillä on kuitenkin henkisiäkin tarpeita, sosiaalisten tarpeiden lisäksi. Hyvyyteen pyrkiminen palvelee osittain nimenomaan näitä tavoitteita, siksi uskonnolisuuteen hyvyys usein liitetäänkin. Uskonnolisuus sallii myös äärimmäiset pahat teot, niitäkin voidaan hyvään pyrkimisellä perustella.
Mistä on liike-elämän kilpailumalli kopioitu? Tämähän väite on täysin käsittämätön. Ei luonnossa ole yhtään elämisen mallia, joka perustuisi kyseiseen ahnehtimiseen. Kosiorituaalit ovat tietenkin -viettipohjaisina- eläimellistä käytöstä.
Minäkään en ole sosiobiologian kannattaja, tämä teoria jättää niin paljon avoimia kysymyksia. Samaa mieltä ole siitä, että ihminen on kekseliäs, niin hyvässä, kuin pahassakin.
..ihminen on eräässä mielessä tyhjä taulu..
..sitä en kylläkään ole kieltämässä, etteikö ihmisellä olisi valmiuksia johonkin, mutta yhtälailla kuin tautien puhkeaminen on riippuvainen siitä, sallivatko olosuhteet sen, niin myös näen olevan laita sosiaalisten tekojen, siis yksilöllä voi olla taipumus johonkin, mutta se voi päästä joko toteutumaan tai sitten ei..
..osaltaan hyvyyden kriteerit ovat kulttuurisidonnaisia, tietyt mallit ovat institutioituneet, muuttuneet osaksi ihmisten kollektiivista tietoisuutta, mutta eivät nekään liene mitään lopullista ikuista, kulttuurejakin on monenlaisia, etten sanoisi monenkirjavia..
..hyvän ja pahan kytken nimenomaan sosiaalisuuteen, koska ilman sosiaalisuutta hyvällä ja pahalla ei ole mitään merkitystä, voihan ihminen oman itsensä kanssa hillua ihan miten tahtoo, mitäs sanomista siihen on kenelläkään, jos muita ei ole..
..kilpailu on nimenomaan joidenkin darwinistisesti ajattelevien luoma malli luonnosta, todellisuudesta ja jopa yhteiskunnasta, kilpailun malli selittää esimerkiksi sen, että vain vahvimmat säilyvät ja että kilpailu vie kehitystä eteenpäin..
..sinänsä hupaisaa, jos kilpailun olemassaolo on vain puhdas väärintulkinta..
Hyvyys ei ole sidoksissa sosiaalisuuteen. Ihminen katuu pahoja tekojaan, vaikka kukaan ei sitä ole todistamassa. Rikos ja ragaistus on erinomainen kirja, kuinka siinä rikos jo sinänsä tuhoaa tekijänsä. Erinomainen teos tässä mielessä.
Pahuus ja hyvyys ovat sisäisiä prosesseja, ainoastaan käsitteet oikeasta ja väärästä ovat kulttuurisidonnaisia.
Nykyisen kaltaisen kaupallisen kilpailun selittäminen, luonnollisena darvinistisena prosessina, on ääliömäinen. Luonnossa ei ole mitään sellaista (luonnollista, ei siis sairasta) prosessia, joka toimisi näin. Ahnehtien yli tarpeen ja riistäen toisia, jopa äärimäisyyksiin asti. Näin toimiva luonnollinen valinta olisi varsin nopeasti tullut tiensä päähän. Kilpailu ja markkinatalous ovat ihmisten luomia mekanismeja ja se, että yhteiskunta ne hyväksyy. Perustuu lähinnä yksilöiden ahneuteen (ehkä minäkin), tai pelkoon, (ei haluta muuttaa suuntaa, koska vaihtoehdoista ei ole varmuutta), tai laiskuuteen, (muutos vaatisi asioiden prosessoimista). On helpompaa hyväksyä jo oleva.
..mielestäni tämä hyvyyden ja pahuuden ongelma vaikuttaa kumpi oli ensin muna vai kana-tyyppiseltä asialta..
..mutta kuten sanoin, täytyyhän hyvyydellä ja pahuudella olla jokin funktio, jokin tarkoitus, miksi ne muuten olisivat olemassa..??
..vasta järjestelmän osana järjestelmän eri osille syntyy erilaisia tehtäviä, mihin yksilö itse tarvitsee hyvyyttä sen enempää kuin pahuuttakaan..??
..tottakai ihminen katuu tekojaan, jos joutuu elämään ihmisten yhteiskunnassa vielä senkin jälkeen, kun on esimerkiksi murhannut ihmisen, kuten mainitsemassasi kirjaesimerkissä on asian laita..
..ihminen on sosiaalinen eläin ja tuskin pystyy elämään totaalisen yksin..
..pahuus ja hyvyys ovat tavallaan myös sisäisiä prosesseja sikäli, että pahuus ja hyvyys ovat jossain määrin muuttuvia, prosessoitavia ilmiöitä, mutta konkreettisesti pahuus ja hyvyys ilmenevät pikemminkin sopimuksina, joko virallisina tai epävirallisina..
..tuolta kannalta myös uskonto voidaan ajatella prosessoiduksi ihmisten välisiä suhteita normittavaksi järjestelmäksi..
Ihmisillä on mahdollisuudet molempiin, sekä hyvään, että pahaan. Kysehän on valinnoista ja myöskin kulttuurin mukanaan tuomista rajoista. Tästähän pahassa on usein kysymys. Mitä pahuuden luonnetta kulttuuri ruokkii. Nykyisin tämä kultuurimme ruokkii kauteutta, kateus on eräs käynnistävä voima, sekä kilpailulle, että järjettömälle varustelulle. Kateus on paheena varsin paha, koska se kieltää hyvyyden täysin. Kateuden täyttämä yhteiskunta, ei näe hyvyyttä ja tulkitsee sen olomuodot heikkoudeksi.
Yksittäiset ihmiset katuvat pahoja tekojaan, näkipä tätä katumusta toiset, tai eivät. Pahuuden ei tarvitse olla sentään murhan luokkaa, pienetkin ilkeydet tuntuvat pahoilta niitä miettiessä.
Kyllä pahuudella ja myös hyvyydellä on yleisempi luonne, kuin pelkästään sopimusten luontoinen. Ihmiset hakevat rajoja ensisijaisesti itselleen ja toimivat oikeiksi katsomiensa rajojen sisällä. Rajojen rikkominen aiheuttaa itseinhoa ja ongelmia.
Ihmisillä on tarve jonkinlaiseen hengellisyyteen, sikäli on luonnollista, että pahuus ja hyvyys on yhdistetty uskonnolliseen ajatteluun. Näin ei välttämättä tarvitsisi olla. Amerikassa luotiin perustuslaki aikoinaan vailla uskontoja, yleisideologisen pohjan perustalle. Nykykäytäntö on tätä pohjaa reippaasti muuttanut. Uskonnonvapauden arvo on toki säilynyt, vaikkakin kitkutellen.
Kansakuntakin voi perustaa moraalinsakin ns. ihmisoikeuksien varaan -hyvyys säilyy näinkin. Ihmisten pyrkimys hyvyyteen on uskonnoista riipumatonta ja se on myös toinen asia, kuin sosiaalinen toiminto.
"juuri se, että hyvyyden ja pahuuden käsitteet ovat ihmisen luomia tekevät niistä puhtaasti subjektiivisia."
Mielestäni kollektiiviset arvot ovat ensisijaisia, ja yksilöt imevät ympäröivät arvot ja normit oppimisprosessinsa myötä. Prosessiin kuuluu, että jotain ympäristön arvoista hyväksytään (tavanomaisinta), jotain hylätään. Biologiset valmiudet ja varianssi ovat vain pohja, josta kehkeytyvä kehitys on erittäin ympäristösidonnainen, ja varianssi voi olla tavattoman suuri annetuista impulsseista/mahdollisuuksista riippuen.
Suurinta arvovalintaa (subjektiivisia valintoja) harrastetaan tilanteissa, joissa ympäristöarvot konfliktoivat, esim. laajemman valtakulttuurin ja suppeamman osa-/lähikulttuurin kesken. Konfliktointia edistäviä muuttujia ovat usein ikä (nuorisokulttuurit/"muut"), etniset tekijät, uskonnolliset ym. Ambivalenteissa yhteyksissä ei ratkaisuja saada annettuina, vaan niitä on pohdittava, ja valintaan vaikuttavat useat eri motiivit.
Kollektiiviset arvot pyörivät näin yksilöiden ajattelussa ja toiminnassa ja saavat oman tulkintansa, subjektiiviset sovellutukset.
Minusta ihmisen käyttäytymistä (hyvä/paha) voidaan selittää kohtalaisen osuvasti utilitarismilla, hyödyn tavoittelulla. "Hyödyt" voivat olla henkisiä (ihanteellisia, hedonistisia, tiedollisia, itsetuntoa vahvistavia, vaikutusvaltaa ym) tai materiaalisia (tavaraa, rahaa, muuta omaisuutta).
Riippuu yksilön subjektiivisista valinnoista, mitkä seikat tuottavat kyseisiä "hyötyjä". Äititeresoita tyydyttää uhrautua ja uurastaa kovaosaisten hyväksi, multimiljonäärejä kyky onnistua liiketoimissa, vaikka kyky/halu käyttää varallisuutta omiin muihin hedonisiin tarpeisiin ei viehättäisi, urheilija haluaa voittaa lajissaan ja uhraa paljon sen hyväksi jne.
Vastaavasti häiriökäyttäytyminen, joka siis koetaan kulttuurisesti tuomittavaksi, tuottaa hyötyjä ko. toiminnan valinneille. Ainakin toimijat itse kokevat näin omassa tilanteessaan. Rikollisissa piireissä kyvykkyys taidokkaisiin rikoksiin on arvostettavaa ja ylpeyden aihe. Valtakulttuurin paha ei ole samalla tavalla pahaa ollenkaan, pahuusaspektia selitetään pois ja tilalla on pragmaattinen hyötynäkökulma.
Siis sekä hyvää että pahaa voi selittää otaksutuilla tai saavutetuilla hyödyillä, niitä hyötyjä arvioidaan kollektiivisten (yhteisöllisten) arvojen subjektiivisilla valintaprosesseilla. Jonkin toisen kulttuurin hyvä voi olla toisen paha.
Väittelin taannoin pukkilan kanssa relativismista, en halua jatkaa siitä enempää. Totean vain, että moraali ei ole mielestäni absoluuttinen abstraktio tai "laki" (Kantin kategorinen imperatiivi), koska "tosiuskovaisten" etiikka on niin erilaista eri puolilla aitaa. On sidoksissa empiriaan.
Kollektiiviset arvot ovat lähtökohtaisesti subjektiivisia, riittävän monen yksilon arvoista ja niiden hyväksymisestä muodostuu kollektiivisia arvoja. Juuri siksi, arvot muuttuvat ja ovat kulttuurisidonnaisia.
Hyvyyden näkeminen hyödyn tavoittelulla on yleinen, mutta paikkansa pitämätön väite. Pahuus voi olla ultilitarismia, sekin on sitä ainoastaan osittain, muitakin selittäviä tekijöitä löytyy.
Hyvyyden ongelmana on sen tavanomaisuus, siksi sitä ei nähdä. Ihmiset ovat lähtökohtaisesti hyviä ja hyvään pyrkiviä. Hyvyydestä on vain tehty niin ylimaallinen. Hyvyyttä nähdään ainoastaan silloin, kun se on "täydellistä". Täydellisen hyvyyden täytyy olla, epäitsekästä, nöyrää, pyytteetöntä jne... Näin nähty hyvyys on toki mahdotonta saavuttaa. Pienet arkipäiväiset hyvät teot kuitataan tavanomaisuutena ja niiden merkitystä pyritään mitätöimään.
Miksi hyvyys on sitten vaikea asia käsiteltäväksi? Pahuutta on tutkittu huomattavasti enemmän, vaikka sen esiintyvyys on vähäisempi, samoin sen merkitys.
Suhtautuminen hyvyyteen on kaksijakoista, se nähdään osin heikkoutena ja toisaalta hyvin gloorisoituna. Länsimainen uskonto selittää osittain tätäkin suhtautumistapaa, käsite perisynnistä on olemassa. Ihmiset pyritään mukauttamaan tähän muottiin, välittämättä tosiasioista.
Filosofi Eero Ojanen on kiteyttänyt hyvyyden käsitteen näin:
"Hyvän voisi nähdä pikemmin jokapäiväisenä, arkisena hyvyytenä, jota maailmassa on ja joka ei vain ole olemassa vaan jonka varaan maailma osaltaan myös nojaa. Ilman hyvyyden olemassaoloa ihmisen olemassaoloa tai hänen kulttuuriaan ei mitenkään empiirisesti tai rationaalisesti voi selittää."
raha, valta ja maine ovat aina maistuneet ihmisille ja varmasti tulevat aina maistumaan.
Makaaberi uskonnon käyttäminen tekosyynä kuitenkin poistuisi ja kyllä ihmishenkiäkin säästyisi - ei inkvisitiota, hugenottivainoja...
Juutalaisuus ei väitä ihmisen olevan hyvä muttei myöskään paha - juutalaisuudessa annetaan käskyjä ja ohjeita joita noudatettaessa eletään hyvä elämä.
Aika järkky esimerkki "ei saa ottaa syötäväksi elävästä eläimestä" - mainitsemiesi roomalaisten rattoisissa orgioissa revittiin hiukopalaa elävästä elikosta.... *oksentaa*
Kollektiiviset arvot ovat tyypillisesti ajallisesti vanhoja, pitkäkestoisia, hitaasti kehittyneitä. Ne ovat jo muodostaneet oman, jokseenkin itsenäisen, yksilöistä riippumattoman normirakenteensa, joka pystyy jatkamaan "elämäänsä" ja vaikuttamaan pitkälti yli subjektiivisten tiedostamattomien (ja tiedostettujen myös) valintojen. Kollektiivisiin arvoihin synnytään, ne niellään kakistelematta, aluksi, ne ohjaavat ajattelua ja käyttäytymistä. Vasta arvojen kyseenalaistaminen, tiedostetut subjektiiviset valinnat, tuottavat muutoksia yksilöissä.
Kollektiiviset arvot muuttuvat melko hitaasti, joskus myllerryksissä sysäyksittäin. Leimallista on, että ne vaikuttavat vielä senkin jälkeen, kun huomattava osa populaatiosta suhtautuu niihin kriittisesti.
Täsmälleen biologisesti samat ihmiskloonit (tytöt tai pojat) omaksuisivat erilaiset arvot (mm. hyvän/pahan käsitykset) Pakistanissa ja Suomessa, kuten tiedät. Miten paljon ne ovat ao. subjektien itsenäisiä tietoisia valintoja ja miten paljon kollektiivisia ohjausmekanismeja? Minä äänestän ehdottomasti jälkimmäisiä.
Subjektiivisuus korostuu (kasvaa tai vähenee) henkisen kehittymisen, tiedonkasvun/oppimisen ja elämänkokemusten funktiona. Silloinkin omakohtaiset valinnat koskevat vain verrattain rajallista aluetta arvojemme kokonaisuudessa, ympäristön sosiaaliset arvostukset ja odotukset ohjaavat tiedostamatta tai tietoisesti hyväksymällä. Kyseenalaistava, pohtiva ja oppinut pakistanilainen klooni tekee erilaisia valintoja kuin vastaava suomalainen klooni.
Miten hyödyntavoittelu on paikkansapitämätön väite? Annatko kunnon perusteita. Tavoiteltuja "hyötyjä" voivat olla mielihyvä, palkinnot, vuorovaikutteisuus, sosiaalisuus, näitä ihan tavallisia hyvyyksiä.
Koska ihminen on sosiaalinen eläin, niin sosiaalisuutta tuovat aktit, vuorovaikutuksen palkitsevuus, integraation syventäminen ja sen tyyppiset ovat oleellinen osa hyötyjä. Niitä tarvitsevat heikot ja vahvat. Ne koetaan hyviksi, niitä ovat mm. myötätunto, auttaminen, kohteliaisuus. Ne ovat sitä "tavallista hyvää elämää", jota ei aina hyväksi huomaa, hyötyjä, joita tavoitellaan.
Utilitarismi selittää mielestäni vaihdon ja kanssakäymisen mekanismeja paremmin kuin yksilölähtoiset hyvä-paha-abstraktiot.
Pahuuden selittämiseen liittyy toki muitakin tekijöitä, mm. sairauspohjaiset syyt (vakavat psyykkiset sairaudet), ne samat saattavat selittää myös suunnatonta hyväntahtoisuutta (jota vain ääliö voi osoittaa). Viittaan väitteissäni normaalijakauman mukaiseen enemmistöön, mutta eiköhän ääripäilläkin, poikkeusyksilöillä, ole omat hyötynsä, joita he yrittävät tavoitella, käsitykset hyvästä ja pahasta saattavat vain olla poikkeuksellisia.
..on ekonomistien oma keksintö, ihmisen luoma malli todellisuudesta, taloudesta, ihmisestä..
..vaihtoehtoja ovat olleet ainakin sosialismi, orjayhteiskunta, feodalismi, keräilytalous yms..
..sinällään utilitarismin malli ei selitä yhtään mitään, ellei mallia olisi pantu täytäntöön ja ihmisiä pakotettu toimimaan sen mukaisesti..
..yhtä lailla voi väittää, että parempiakin malleja olisi olemassa, jos joku vain ne keksisi ja vaihtoehdot sallittaisiin..
..väitän, että maailman pakottaminen utilitarismiin tuhoaa ennenpitkää maailmasta paitsi hyvyyden niin myös totuuden ja moraalin, luultavasti jopa maailmankaikkeuden..
..arkihavaintojeni mukaan normaali enemmistö ei yleensä juuri maksimoi mitään ellei yletöntä lihomista siksi lasketa..
Mikäli arvot ovat sidottuja uskontoihin, niiden muuttuminen on hidasta. Sikäli uskonnot semetoivat eettiset arvot. Muutoksia kuitenkin tällöinkin tapahtuu, vaikka muutoksia pyritään jopa estämään esivallan taholta. Kollektiiviset arvot muuttuvat tästä syystä hitaasti, koska uskontojen merkitys on niin suuri. Vuorovaikutus ei ole tällöin luontevaa.
Pakistan on eräs esimerkki uskonnollisesta valvonnasta.
Hyödyntavoittelulla on vaikeaa perustella, yhteiskuntamme perustalla olevaa eettistä pohjaa. Tähän ajatteluun kuuluu mm. että heikoimista on pidettävä huolta, ihmiselämä on arvokasta olipa sen ilmenemismuodot millaisia vain jne.. Hyötynäkökodat ovat täällöin unotuneet ja kuitenkin näiden arvojen pohjalta lainsäädäntötyötä tehdään.
Yksittäiset ihmiset toimivat myös varsin epäitasekkäisistä lähtökohdista käsin, vapaaehtoistyön arvo on valtavaa jo kansantaloudellisesti. Nuorisotyössä esim. on valtavasti yksityistä hyötyä tavaittelemattomia ihmisiä. Mielihyvä saadaan muualta, ehkä siitä hyvän tekemisen tunteesta. Minä näen siten, että hyvyyden käsittäminen "pyhimysmäiseksi" uhrautumiseksi on syynä siihen, ettei ihmiset edes itse havaitse oman luonteensa perimmäistä hyvyyttä.
En väitä, että hyödyntavoittelu on "kaiken teoria", eihän sitä ole löydetty edes luonnontieteiden puolella. Utilitarismi antaa mielestäni hyvän kehyksen selittää toimintojemme motiiveja, se ei kuitenkaan selitä, miksi ihmiset ovat erilaisia geneettisesti ja henkiseltä laadultaani. Sosiaalibiologeilla on ehkä näitäkin hyötypohjaisia selityksiä, mutta ei niistä sen enempää, ihminen toimii käsitykseni mukaan enemmän älynsä varassa kuin vietti- ja vaistojärjestelmänsä pohjalta, joten muuhun faunaan vetoaminen tuntuu lähinnä naiivilta, ikäänkuin haluttaisiin kääntää häiriökäyttäytyminen tai raakuus luonnolliseksi, "kun eläimetkin niin tekevät".
Ihmisten laumaeläinominaisuus, sosiaalisuus, juontaa ihmissuvun kehtoon. Vain yhdessä ihmiset saattoivat pärjätä. Ihmisten aistit eivät ole olleet kovin suurenmoisia (näkö, haju jne) eivätkä ihmiset, varsinkaan homo sapiens, olleet erityisen nopeita tai vahvoja. Aivojenkehitys mahdollisti fiksumman viestienvaihdon ja tajunnan, miten pelata yhteen tehokkaasti metsästyksessä ja muussa ruuanhankinnassa, miten puolustaa perhettä ja omaa yhteisöä vihollisia vastaan, miten hoitaa työnjaot tarkoituksenmukaisesti, miten keksiä uutta ja soveltaa käytäntöön.
Kaikki tuo varmasti hyödyn vuoksi, konkreettisen hyödyn. Se yhdisti, mutta on uskottavaa, että oli havaittu myös sisäisten suhteiden lujittamisen merkitys, perhe- ja klaanihengen ylläpitäminen. Siihen kuului mielihyvää tuottavia toimia, fyysistä ja henkistä "rapsuttamista", auttamista, omista pidetään huolta, tällaisesta on etua, suurempi yhteenpuhaltava joukko on vahvempi ja sellaisena entistä hyödyllisempi. Laumassa on oltava johto, yhteishenki ja -toiminta.
Sekä konreettiset että mentaaliset toimet voivat lujittaa tai heikentää koherenssia, joka ymmärrettiin eloonjäämiskamppailussa välttämättömäksi. Hyödystä on ollut kysymys, ei ihanteellisuudesta tai eettisyydestä.
Mielestäni hyötyaspekti on jyllännyt voimallisena myös viimeisimmät parituhatta vuotta, vaikka nykyihmisillä onkin taloudellisen vaurauden turvin paremmin varaa ihanteiden a) pohtimiseen, b) toteuttamiseen. Väitän yhä, että hyvien tekojen tuottama mielihyvä on tavoiteltua hyötyä toteuttajalleen, nimenomaan hyvää mieltä haetaan ja sitä saadaan. Hyvää antamalla saadaan takaisin hyvää, ja hyvä leviää. Sitä toivotaan, siihen pyritään, se lähentää pienryhmissä ja suuremmissa yhteisöissä, sen myötä kansakunnat voivat saavuttaa yhteisiä kestäviä arvoja, yhteisen identiteetin, olla palkitsevampi jäsenilleen, jakaa vaurautta (aineellista ja aineetonta) ja turvaa.
Keskinäiset taistelut ja riidat heikentävät kokonaisuutta, vaikkakin jotkut yksilöt pullahtavat niissä valtakeskiöön. Konfliktien lietsojat tavoittelevat hyötyjä itselleen, ja jos ne ovat riittävän vahvoja, onnistuvat. Jos hyödyt eivät leviä laajemmalle, pysyy rakennelma pystyssä vain lujalla pakkovallalla, aikansa.
Auttaminenkin voi olla itsekästä, laskelmoitu auttaminen varsinkin, mutta myös uhrautuva auttaminen (me hyvät vastaan pahat). Siitä on iloa (hyötyä) itselle ja muille. Hieno tunne, lujittaa omaa ja muiden yhteisömieltä. Utilitarismia, sanon minä, kysehän on paljolti siitä, miten "hyöty" määritellään, sen voi löytää moraalinkin takaa.
..toivottavasti moraali ei perustu ainakaan hyötyyn..
..eikö hyöty tarkoita sitä, että sosiaalisiin suhteisiin tai sosiaaliseen vaihtoon, liikesuhteisiin yms. antaudutaan vain sen takia, että saadaan enemmän kuin annetaan..
..tuota on nimitetty riistoksi..
Hyöty ja riisto ovat eri käsitteitä. Hyötyä voi riistämättä ketään (esim. oppimalla, lukemalla, nauttimalla), riisto ymmärtääkseni pyrkii hyödyn röyhkeään tavoitteluun ottamalla itselle toiselta/toisilta pois.
Oletko pukkila hyödyllinen ihminen? Jos olet, oletko riistäjä?
.. että utilitarismi ei ole talouspolitiikkaa, vaan eräs moraalifilosofinen oppisuuntaus. Sen mukaan siveellisen toiminnan tarkoitusperänä on yleinen hyöty ("niin suuri määrä onnea kuin mahdollista niin monelle kuin mahdollista").
Ei siis ole kyse pakosta johonkin, alistumisesta tai riistämisestä.
..väärässä, koska hyöty ja riisto voivat olla ihan sama asiakin..
..hyödyn nimissä harjoitetaan juuri se katalin riisto..
..no mitäs ihmeen eroa asialla on, jos maailmassa tätä nykyä harjoitetaan utilitaristista talouspolitiikkaa tai kokonainen talous perustuu utilitarismiin..
..kapitalismi, siis länsimainen talousjärjestelmä, on riistojärjestelmä jos mikä..
..työtä tehdään työnantajan johdon ja valvonnan alaisena ja omistaja kerää työn hedelmät, siis senkin 20%, jonka feministi jää vajaaksi, siis ainakin väittää..
joka alkaa siitä, kun nainen ei saa elämässään tuulta siipiensä alle. Epäonnistuu kaikessa mihin ryhtyy, kokee elämänsä tyhjäksi ja näköalattomaksi ja uskollisena itselleen alkaa etsiä syitä elämänsä paskamaisuudelle kaikkialta muualta paitsi itsestään. Ja mistäs muualta kuin vastakkaisesta sukupuolesta. Näin syntyy feministi. Tyhmiä luusereita koko revohka.
..ei ole luusereita, vaan kaikille löytyy paikka..
..sen sijaan feminismi on hyvin koulutettujen naisten luoma aate, joka sitten käytännönilmenee erilaisissa yhteiskunnallisissa yhteyksissä..
..pahuus tai sairaus on nähdäkseni yhteiskunnallisissa käytänteissä, struktuureissa, jotka saavat ihmiset toimimaan typerästi..
..tokipa siinä ihmiselläkin on osansa, mutta kumminkin..
muilla tämä tekniikka?
Täällä on ollut viime ailoina todella vaikeaa avata viestejä.
Ei aukene sitten millään.