Olen 28-vuotias mies ja käynyt jo 8 vuotta salilla. Joskus on treeni jäänyt väliin rehellisesti laiskuuden vuoksi, mutta oikeastaan kertaakaan ei ole ollut pitempiä taukoja.
Treenaan toki koko kroppaa, mutta otetaan nyt esimerkiksi penkkipunnerrus. Sitä kokeilin ensimmäisen kerran vasta 20-vuotiaana ja silloin ei noussut edes 40 kg. Nyt nousee 10 x 80 kg ja maksimina 95 kg. Muut lihakset ovat suurenpiirtein yhtä hyvin kehittyneet kun rintakin.
Kysymys kuuluukin että kun lähtötaso oli noin heikko enkä 20 ensimmäisen ikävuoden aikana harrastanut mitään urheilua, niin onko kauheaa lisäkehitystä syytä toivoa jatkossakaan, vaikka säännöllisesti treenaa. Ainakaan puhtain keinoin.
Esim. juuri penkissä se maaginen 100 kg maksimi varmaan on saavutettavissa, mutta onko turha tekevänsä joskus esim. sarjan 10 x 150 kg.
Treenaan toki koko kroppaa, mutta otetaan nyt esimerkiksi penkkipunnerrus. Sitä kokeilin ensimmäisen kerran vasta 20-vuotiaana ja silloin ei noussut edes 40 kg. Nyt nousee 10 x 80 kg ja maksimina 95 kg. Muut lihakset ovat suurenpiirtein yhtä hyvin kehittyneet kun rintakin.
Kysymys kuuluukin että kun lähtötaso oli noin heikko enkä 20 ensimmäisen ikävuoden aikana harrastanut mitään urheilua, niin onko kauheaa lisäkehitystä syytä toivoa jatkossakaan, vaikka säännöllisesti treenaa. Ainakaan puhtain keinoin.
Esim. juuri penkissä se maaginen 100 kg maksimi varmaan on saavutettavissa, mutta onko turha tekevänsä joskus esim. sarjan 10 x 150 kg.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos loppuikäsi käyt ahkeraan ja järkevästi salilla niin puhtain keinoin saat sen 150kg kerran. 150kg x 10, en usko.
Siinä oma rehellinen mielipide.
No voithan sinä nostaa ihan puhtaasti penkistä sen 200kg vaikka jos vaan muistat tehdä penkkiä paljon. Minä olen käynyt salilla jonkun 8kk ja eka penkki maximi oli joku 70kg. viikko sitten nostin penkistä 125 max. 10x 90kg. 60kg 25x jne jne.
se riippuu että mitä teet ja miten paljon.
Joo penkkiä vaan paljon ja 200kg natuna vähän päästä :rolleyes:
IDIOOTTI
Ollakseni realistinen voisin tuon kirjituksesi perusteella sanoa, että on hyvinkin mahdollista, että jonain päivänä saat penkistä sen 150kg jos vain jaksat ahkerasti harjoitella ja panostaa treeneihin. Toinen tärkeä edellytys on se, että pysyt terveenä. Penkkipunnerrus on sellainen laji, että tietyn kehonmuodon omaavilla ihmisillä loukkaantuminen ei ole pelkästään mahdollinen vaan todennäköinen kun mennään reilusti yli sadan kilon nostoihin.
Kaikki kehitys on kuitenkin täysin verrannollista siihen kuinka paljon asiaan panostaa. Lahjakaskaan ei tule koskaan nostamaan 150kg penkiltä ellei hän harjoittele.
Sitten voidaan tietysti ruveta miettimään sitä, että onko penkkipunnerrus voimanmitta? Onko se tärkeä liike psykologisesti? vai onko se liike jossa todistetaan itselle tai muille jotain?
Yleisen terveyden sekä myös ulkonäön kannalta on erittäin hyvä asia, että harjoittelee ja tätä kautta voi jokainen puntaroida onko vaikka 150kg penkkipunnerrus kaiken vaivan väärti.
Jos ei kisaa kehonrakennuksessa tai muissa voimalajeissa on mielestäni jopa järkeävää pysytellä painoissa tietyn rajan alapuolella sillä terveys kärsii ihan varmasti jokaisella kun pyritään kohti painoja jotka eivät ole ihmis fysiikalle tarkoitettuja. Jokaiselle nämä painot ovat toki täysin henkilökohtaiset ja erot voivat olla suuria eri treenaajien kesken.
viisaita, weider. Olen pohdiskellut noita asioita viime aikoina kun yli 10 v tauon jälkeen olen alkanut liikutella rautaa. Vanhasta muistista alan herkästi haaveilemaan taas maksimeista, vaikka tarkoitus on vaan reenata loppuelämä viisaasti kuntoilumielessä. Olenkin päättänyt että 10xomapaino(nyt 90 kg) penkissä saa riittää. Ja sehän vaatii vielä töitä!, noh kyllä alkuvuodesta sitten. Muuten, miksi se penkki aina dominoi. Taljoissa pääsin alle vuodessa vanhoille tasoille. Kyykkääjiä kattelee seniori haikeana, kun matkalla sain polvirikko diaknoosinkin. Onhan noita apuliikkeitä jaloille.
Nämä ovat sellaisia asioita mistä ei koskaan kirjoiteta eikä keskustella. Kuntoilumielessä treenaavalle joku tietty raja on hyvä saavuttaa ja sitten sitä ylläpitävää treeniä, mutta yksi huono puoli siinä on. Nimittäin se, että kun tavoitteet on saavutettu pitäisi löytyy uusia tai iskee kyllästyminen ennemmin tai myöhemmin, yleensä ennemmin.
150kg saa helposti ja puhtailla ku vaan vähä käytttää aivoja ja reenaa fiksusti....lepo on puolitreeniä:-/
vain esimerkkinä, joten vastausten olisi voinut olettaa keskittyvän vähän toisella tavalla..mutta asiaan.
Lyhykäisyydessään: Jatkamalla samalla linjalla, kehityt suurinpiirtein samalla linjalla. Jos haluat kehitytäsi nopeuttaa, harjoittelet intensiivisemmin. Iän puolesta kehityt halutessasi vielä todella pitkään. Olet muuten saapumassa sellaiseen ikään, jossa ehkä kaikkein vaikeinta/olennaisinta on pysyä loitolla jenkkakahvoista. Tulokset liikkeissä on syytä tietää siksi, että osaat valita tankoon toistojasi varten sopivasti rautaa. Poikaset vertailee salienkkoja, meillä miehillä itsetunto on jo kehittynyt ohi sen. Sitäpaitsi tuloksesi ovat kuntoilijalle jo nyt ihan kelvollisia. Olennaista on se, että jaksat harrastaa, jäämättä sohvalle makoilemaan ja katselemaan Maikol Naittia.
pidä poikasena kuule ketä huvittaa ihan sama,mut se on taas semmonen juttu että monet poikaset ny vaan sattuu tietämään enemmän asioista ku tommoset jolla ei kohta enää seiso:)
asiallista/seesteistä kommentointia. Keep up the gooooooood work!
Suurin ongelma sulla kehityksessä on asenne. Jo kirjoituksestasi paistaa läpi sellainen "kunhan käyn läpsyttelemässä" asenne.
Rehellisesti, et koskaan tule tekemään penkissä 150kg x 10. Silloin maksimi huitelisi jo 200 kg:n paikkeilla. Mutta kokonaisvaltaista kehitystä kyllä saat vielä paljon, mikäli korjaat asennettasi.
Se asenteen korjaaminen vain on aika hankala juttu. Jos ei kiinnosta treenata kovaa, niin se ei kiinnosta. Turha on itseään yrittää siihen pakottaa, koska se tyrehtyy muutaman viikon päästä.
Suosittelisin tutustumaan Heavy duty menetelmiin ja intensiivisiin ja kestoltaan lyhyisiin treeneihin. Ehkä helpoin tapa saada vähän rähinää treeneihin kehitystä.