Jeesustelu on terminä mitä ateistisin. Sillä viitataan usein hurskasteluun, vaikka mistään uskonnollisesta ei olisikaan kyse. Uskonnollisessa viitekehyksessä sanaa käytetään pilkallisesti uskovan karikatyyriä maalaillessa. Joka tapauksessa, sanan aktiivikäyttäjä haluaa ainakin ohimennen viestittää kristinuskosta jotakin negatiivista.
Entäpä sitten juutastelu?
Juudas Iskariot, Jeesuksen kavaltaja, toimi salassa Jeesusta vastaan. Ilmeisesti Mr. Iskariotin hankkeet olivat epäkunniallisia jo ennen kavaltamistakin, mutta niistä Raamatussa kerrotaan rivien välissä tulkinnan jäädessä lukijalle. Vasta Raamatussa kerrotun pääsiäisaterian ja sen jälkeiset tapahtumat esittävät yksiselitteisesti Juudaksen harrastaman vilunkipelin.
Matteus 26
25 Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: "Rabbi, en kai se ole minä?" "Itsepä sen sanoit", vastasi Jeesus
Jos Jeesus olisi vastannut pelkästään "kyllä", saatana olisi kaiketi käyttänyt jotakuta muuta työrukkasenaan, ja Jeesus olisi epäjumalallisesti ennustanut väärin. Pieleen menneeksi oltaisiin voitu masinoida myös pelkkä "ei".
Onko juutastelu sitten paremmin kristilliseen, vai ateistiseen kielenkäyttöön soveltuva termi?
Ilmeisesti sanan merkitys muuttuu käyttäjän mukaan.
- Ateisti ei ehkäpä haluaisi sanaa juurikaan käyttää, sillä jumalankieltäjälle tästä tulisi liian vahva yhtymäkohta sanojen ateismi ja petturuus välille.
- Kristitty tiedostaa ateistin potevan tuosta huonoa omaatuntoa eikä toivo ateistin tekevän juudaksia eli sitä mitä toivoton tekee.
Taitaapa olla niin, että sana jeesustelu on ihan hyvä. Sehän muistuttaa mitä Jeesus joutui juutastelujen seurauksista kärsimään.
Entäpä sitten juutastelu?
Juudas Iskariot, Jeesuksen kavaltaja, toimi salassa Jeesusta vastaan. Ilmeisesti Mr. Iskariotin hankkeet olivat epäkunniallisia jo ennen kavaltamistakin, mutta niistä Raamatussa kerrotaan rivien välissä tulkinnan jäädessä lukijalle. Vasta Raamatussa kerrotun pääsiäisaterian ja sen jälkeiset tapahtumat esittävät yksiselitteisesti Juudaksen harrastaman vilunkipelin.
Matteus 26
25 Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: "Rabbi, en kai se ole minä?" "Itsepä sen sanoit", vastasi Jeesus
Jos Jeesus olisi vastannut pelkästään "kyllä", saatana olisi kaiketi käyttänyt jotakuta muuta työrukkasenaan, ja Jeesus olisi epäjumalallisesti ennustanut väärin. Pieleen menneeksi oltaisiin voitu masinoida myös pelkkä "ei".
Onko juutastelu sitten paremmin kristilliseen, vai ateistiseen kielenkäyttöön soveltuva termi?
Ilmeisesti sanan merkitys muuttuu käyttäjän mukaan.
- Ateisti ei ehkäpä haluaisi sanaa juurikaan käyttää, sillä jumalankieltäjälle tästä tulisi liian vahva yhtymäkohta sanojen ateismi ja petturuus välille.
- Kristitty tiedostaa ateistin potevan tuosta huonoa omaatuntoa eikä toivo ateistin tekevän juudaksia eli sitä mitä toivoton tekee.
Taitaapa olla niin, että sana jeesustelu on ihan hyvä. Sehän muistuttaa mitä Jeesus joutui juutastelujen seurauksista kärsimään.
Vastaukset 72
Vanhimmat
että ateisti kärsii huonosta omastatunnosta uskovaisen tappaessa toisen uskovaisen?
Lainaan Jori Mäntysalon vertausta kirkosta eroamis -palstalta:
"Loogisesti ajatellen on vain kaksi vaihtoehtoa: joko kuu on juustoa tai se ei ole juustoa. Jos kuu on juustoa, se on tietenkin emmental-juustoa."
Jeesustelu, juudastelu.
Ateismi, kristinusko.
Ei juustoa, emmental-juustoa.
Et ole niin tyhmä ettet huomaisi logiikkavirhettä => petät itseäsi tahallasi?
Juutastelu edellyttää epäuskoa. Tarjoilemasi ajatus, että juutastelijat olisivat epäateisteja, koska Juudas oli raamatullinen henkilö, on vähintäänkin kummallinen.
Oliko sinulla itse asiasta mitään maininnan arvoista?
""Loogisesti ajatellen on vain kaksi vaihtoehtoa: joko kuu on juustoa tai se ei ole juustoa. Jos kuu on juustoa, se on tietenkin emmental-juustoa." "
' Koska kuu ei ole juustoa, olen ateisti:D '
En kokenut viestiäsi romaanihenkilöistä johdettavista sanoista innoittavaksi, joten tarjosin sinulle ylevämpää aihetta juustosta, jos niinku sattuisi kiinnostamaan.
Viestissäni saattoi mennä pari sanaa väärinpäin, mutten viitsi tehdä siihen selitysosaa.
muttei millään onnistu tämä: "pääsen kuoltuani taivaaseen, siellä kuu on namijuustoa ja lennän jyrsimään sitä aina kun mieli tekee eikä se lopu koskaan."
Samanlainen pilkaava paskiainen olet, kuin mitä kuvittelet vastapuolesi olevan. Teet sen vain älyllisesti.
"Oliks sulla jotain sanottavaakin? "
"' Koska kuu ei ole juustoa, olen ateisti:D '"
Hymiö perään, ettei näytä niin pahalta. V**tu, mene itseesi persreikä.
Kertanikki kirjoitti:
"Samanlainen pilkaava paskiainen olet, kuin mitä kuvittelet vastapuolesi olevan."
Ateismi on mielestäni pahanilkistä, mutta suhtaudun siihen kuten huumoriin ja hassuihin asioihin yleensäkin. Ateisti voi halutessaan mököttää, nauraa kanssani, lähteä kilpailemaan, tai keskustelemaan asiallisesti, mutta tämän ei pidä kuvitella uskovan olevan aseeton. Uskovan mielestä Jumala antaa varusteet ja ateisti voi luulotella kyseessä olevan vain ihmismielen ja koetella sitten tätä miten lystää.
Koetteleminen on ihan ok, mutta Kristus ei kääntänyt toista poskeaan masokismiaan. Totuudessa Hän ei koskaan tehnyt kompromisseja. Jeesus ei silti koskaan vastannut väkivallalla, mutta sanoi suorat sanat. Miksi sinä nimittelet ja vieläpä noin kesysti?
Saisiko olla hieman emmentalia? ;)
Tiedän kyllä tasan tarkkaan millaisia aseita uskovaiset kantavat.
Kertanikki hh kirjoitti:
"Jeesus ei silti koskaan vastannut väkivallalla, mutta sanoi suorat sanat."
Väkivaltaa se on henkinenkin väkivalta. Voit piiloutua jeesuksesi selän taakse, mutta samanlainen persreikä olet kuin äärimuslimit, ei, itseasiassa olet pahempi. He käyttävät näkyvää fyysistä väkivaltaa jota voi torjua, mutta sinä et tuota ulkoisesti vahinkoa, mutta aiheutat syvempiä vammoja henkisellä väkivallalla.
"aiheutat syvempiä vammoja henkisellä väkivallalla"
Mitenkäs sinä nyt olet henkisesti vammautunut? Miten minä asiaan liityn? Voinko auttaa?
tuo "Koska kuu ei ole juustoa, olen ateisti."
Sitä vain ei pidä tulkita sananmukaisesti syy-seuraussuhteena, vaan runonsäkeenä, jolloin se heijastaa naturalistisen maailmankuvan särötöntä selkeyttä.
kyllä ymmärretään sinua, vaikka närkästyttäisitkin muita ateisteja.
Olemme jonkin verran keskustelleet. Vakavamielisyyteen et ole halunnut lähteä näin netitse, tai ainakaan tällä palstalla, mutta käytkö missään yhteyksissä avointa vuoropuhelua uskon asioista?
Sarkasmi käy kevyestä jutustelusta, mutta itse noudatan uskonkysymysten suhteen pohjamutaperiaatetta. Miten arvioisit itseäsi tuossa suhteessa; pintaliitäjä, joskus on tullut fundeerattua -tyyppi, vai koetko asiaan paneutuvan jotenkin "sielullisesti" kärsineeksi?
Terveisiä vain Seemokselle. Taitaapi tulla näinä päivinä taas maisemiin. Katsotaas miten käy. Meitä on muutaman kerran pidetty saman henkilön eri nimimerkkeinä ja Seemos saattaa joutua höykytetyksi kristittynä.
Olitkos sinä, Elwen ammoin kirjoitellut tänne jollakin muulla nimimerkillä?
hihhulin satuun suhtautua vakavamielisesti?
Ajatellaanpa vaikka maailman nälkää näkeviä pikkulapsia, suurempi hätä heillä on kuin mielikuvitusjesseä palvovilla kotihihhuleilla.
kirjoittanut tänne nimimerkillä Elli. Suhtautumiseni uskontoihin käy ilmi viesteistäni, enkä keskustele niistä muualla kuin täällä.
Vai että Elli. Nyt minun tekisi mieleni todeta Hohhoijaa.
Kyllähän minä sinut muistan ja sinut tyylistäsi olinkin tunnistavinani, vaikka en pystynytkään palauttamaan nimimerkkiäsi mieleeni. Olen iloinen - ainakin jossain määrin, etten liioittelisi - että tulit takaisin, vaikka surenkin puolestasi netdiktiolle periksi antamista :I
Mukava nahda etta muistetaan :-)
Huomenna suomeen, tyot on tehty ja vahan lomailtukin...
Hare krishna ;)
"Ajatellaanpa vaikka maailman nälkää näkeviä pikkulapsia, suurempi hätä heillä on"
Hienoa, Nasse! Mitäpä jos jättäisimme nahistelumme ja toimisimme talvisodan hengessä ylivoimaista vihollista vastaan. Tuttumies voisi varmaan myös kiinnostua ja kaiketi sinäkin saisit ainakin jonkun ateistin osallistumaan.
Miten jatkamme?
- "Loogisesti ajatellen on vain kaksi vaihtoehtoa"
- "Sitä vain ei pidä tulkita sananmukaisesti syy-seuraussuhteena"
Jee-jee.
21€ FIDA Internationalin katastrofitilille
viite 570006
FIDAhan taisi olla tehokkain suomalainen auttaja tsunamikatastrofissa. Ainakaan se ei seisottanut avustusrahoja Suomessa tileillä.
Varmaan on muitakin kanavia auttaa.
kuten epärehellinen elwenismisikin (kiitos huvituksesta).
Missä ovat ne muut juustot?
Hyvä emmentallogiikan sovellus löytyy kreatsuilta, jotka kuvittelevat, että evoluution epätotuudesta seuraisi luomiskertomuksen totuus.
p.s. en ihmettelisi, vaikka nimimerkki 'Ei pahalla' olisi hyvinkin tuttu sinulle.
"epärehellinen elwenismisi"
Höpsistä. Tiedät varsin hyvin, että viestissä, johon tuolla viittaat, pidin vain rehellisesti hauskaa;)
"Hyvä emmentallogiikan sovellus löytyy kreatsuilta, jotka kuvittelevat, että evoluution epätotuudesta seuraisi luomiskertomuksen totuus."
Olipa hyvä, että toit tämän esille. ID ei itsessään ota kantaa älyn luonteeseen, mutta ID:n vastustajat esittävät ID:n olevan vain kreationismia uudelleen paketoituna. No, en ole törmännyt ID-muslimeihin enkä muidenkaan epäkristillisten uskontokuntien edustajiin, jotka huseeraavat asian kimpussa, mutta tästä ei pidä tehdä johtopäätöstä ID:n olevan vain kristillistä kreationismia.
Älykkäiden ihmisten painiksiessa tunteita herättävien peruskysymysten äärellä omat ennakkoluulot saattavat toki vaikuttaa tulosten tulkintaan. Onneksi löytyy niitäkin, jotka ovat avoimin mielin tutustuneet asiaan ja joutuneet silkasta älyllisestä rehellisyydestä muuttamaan kantaansa. Sääliksi käykin niitä, jotka eivät tutustu tarjolla olevaan materiaaliin, koska oman uskomuksensa mukaisesti pitää sitä epätieteellisenä. Sokeus osoittautuu kollektiiviseksi sillä enemmmistöpäätöksellä on sovittu yliluonnollisen olevan epätieteellistä ellei sitä voida osoittaa tieteellisesti.
No, eihän siinä mitään. Tietenkään yliluonnollista ei voi käsitellä luonnollisen keinoin ellei yliluonnollinen jätä luonnollisia jälkiä ja vihjeitä, kuten ilmoitususkonnossa ilmoituksen antaja saattaisi suoda. Ongelma naturalistisuudessa onkin se, että se ei kertakaikkisesti voi hyväksyä supernaturalistisuutta totuutena. Vaatimus supernaturalistisuuden esittämisestä naturalismin keinoin on siis joko hämäystä tai silkkaa typeryyttä. Omasta mielestäni se on molempia.
ID:ssä ei siis ensisijaisesti ole kyse - toisin kuin väität - Raamatun luomiskertomuksen olevan totta. ID voi toki ottaa minkä hyvänsä luomiskertomuksen lähtökohdakseen, mutta silloin päädyttäisiin pikemminkin kulloinkin kyseessä olevan kertomuksen yhteensopivuuden vertailuun luonnon kanssa, joka voisi kertoa parhaimmillaan kuinka ilmeinen yhtäläisyys viittaa kyseisen luomiskertomuksen todenperäisyyteen. Näin etenkin silloin, jos luomiskertomus on osannut kuvailla niitä asioita mihin kirjoitushetkellä ei tieteellä mitenkään päästy.
Onneksi ID pääasiallisesti kuitenkin ottaa kantaa vain siihen onko älykästä suunnittelua vai ei. Sitä vasten olkiukkosi emmentallogiikasta on kovasti harhaanjohtava.
"p.s. en ihmettelisi, vaikka nimimerkki 'Ei pahalla' olisi hyvinkin tuttu sinulle."
Jätit tuohon kaiketi tarkoituksella tulkinnanvaraa. Lienet huomannut, että jonkun vakinikillä kirjoittelevan opponentin suivaannuttua alkaa näkymään aggression kohdetta vastaan suunnattuja agitointikampanjoita ja aika usein myös kertanikeillä tölväisyjä. Tokkopa minä sellaisista vastaan. Toinen vaihtoehto on vaikkapa se, että joku kitkerä pyrkii lähelle tunnistamattomasti. Voi-voi, onhan näitä kaikenlaisia tässä nähty.
"Onko juutastelu paremmin kristilliseen, vai ateistiseen kielenkäyttöön soveltuva termi?"
olisi pitänyt kirjoittaa "Hyvä emmentallogiikan sovellus löytyy NIILTÄ kreatsuilta, jotka kuvittelevat, että evoluution epätotuudesta seuraisi luomiskertomuksen totuus." En nimittäin tarkoittanut, että jokaikinen ID-tyyppi ajattelisi niin. Mutta niinkin ajattelevia on, elleivät he ole puijanneet.
Olen alkanut aavistella, että oleellinen jako menee siinä, pitääkö ihmistä tilapäisolentona vai ikuisuusolentona. Tilapäisyyden tunnustamiseen liittyy ateismi, mikäli jumalan toimenkuvaan katsotaan kuuluvan kuolleiden herättely. Kommentoi jos huvittaa.
Ateisteja pahanilkisinä pitävien jeesustelijoiden on luontevaa yhdistää Juudas I ateismiin.
"Ateisteja pahanilkisinä pitävien jeesustelijoiden on luontevaa yhdistää Juudas I ateismiin."
Ateismi, satanismi, humanismi.
Moni voi kokea tuon loukkaavana, mutta jumalankieltäjän samankaltaisuus verrattuna satanismiin on perusteltu molempien ollessa taipuvaisia korostamaan omavoimaisuutta. Humanismi liittää edellisten arvoja, kunhan niiden kollektiivinen puoli arvostetaan yli yksilöllisyyden.
Ateisteista voit toki osaltasi pyrkiä antamaan paremman kuvan, mikäli asia vaivaa; Juudaksen suudelmia ym.
siitä on ateisimissa kysymys.
Kananluiden, hevosenkenkien, jeesuksen tai allahin palveleminen, rukoilu, loitsut, ehtoolliset tms. riittit, se on taikauskoisen hommia se.
Jos haet taikauskollesi perusteita luomalla olkiukkoja kaadettavaksi, luo mutta älä masennu jos kaikki eivät hommasta innostu.
"Olen alkanut aavistella, että oleellinen jako menee siinä, pitääkö ihmistä tilapäisolentona vai ikuisuusolentona. Tilapäisyyden tunnustamiseen liittyy ateismi, mikäli jumalan toimenkuvaan katsotaan kuuluvan kuolleiden herättely. Kommentoi jos huvittaa."
Ateistis-teistinen yhteisvirhe taitaa olla näihin tilapäis- ja iäisyysasioihin liitetyistä mielikuvista johdetut (ymmärrettävästi) väärät päätelmät, varsinkin kun kyseisillä päätelmillä yritetään vieläpä todistaa omaa maailmankuvaa.
Kristillisyys huomioi kyllä maallisen elämän rajallisuuden, mutta ihanteissaan ei tähtää sen mukaiseen toimintaan. Mielikuvani taivaasta eivät ole itsellenikään tärkeitä, sillä ainoa oletukseni on niiden virheellisyys eli että etukäteisarveluni menisivät pieleen kuten juutalaisten odotukset Messiaan olemuksesta. No, taivasten valtakunta on sisäisesti teissä, sanotaan Isossa Kirjassa. Koen jossakin määrin johdatusta, vaikka myös epäilyjäkin.
Mielestäni oleellinen jako teismin ja ateismin välillä on uskon suhteen määritelmällinen, mutta kristityn ja ateistin välinen juopa on enemmänkin asenteellinen. Ajattelepa ateistia, joka suhtautuisi myötämielisesti Kristukseen, mutta ei järkisyin tms. voi uskoa tähän. Asenteensa ratkaisee, viekö tämä epäuskonsa Jumalan luo vai ei. Siinä mielessä koen asian myös kysymykseksi vilpittömyydestä sillä jopa vankin ateismi voi antaa Jumalalle sijaa edes nöyrän rukouksen verran.
>> tästä ei pidä tehdä johtopäätöstä ID:n olevan vain kristillistä kreationismia. >>
ID ei ole teoria, se on pelkkää kyseenalaistamista. Koska kristinusko ei pyrikkään todistamaan opinkappaleitaan, keskittyy ID kyseenalaistamaan ateistien luomiskertomuksen tilalle esittämää evoluutiota. Mitään omaa uskosta riippumatonta vaihtoehtoa he eivät esitä.
Tavalliselle tallaajalle oppineilla, enimmäkseen biologian yksityiskohdista poimituilla 'argumenteillä' ei ole mitään merkitystä, en minä pysty omien hatarien perustietojeni pohjalta arvioimaan senenempää vakiintuneen tieteellisen maailmankuvan kuin ID-tyyppienkään uskottavuutta.
Koska elollinen luonto on todistettavasti olemassa, täytyy sen alkuperää miettiessä tyytyä vertailemaan asiasta esitettyjä vaihtoertoja:
- evoluutio tieteelisen maailmankuvan mukaisesti
- kristinuskon luomisoppi kreationistien tulkitsemana
- muiden uskontojen luomiskertomukset, jos sellaisista sattuu jotakin tietämään
ID'n kannattajat yrittäkööt vakuuttaa muita alan ammattilaisia tieteellisten argumenttiensa pitävyydestä. Minulle heidän kyseenalaistuksillaan ei ole mitään annettavaa ennenkuin he ovat julkaiseet oman vaihtoehtonsa ja sitä tukevat todisteet elämän synnystä ja kehityksestä nykyisin kaikkien nähtävissä olevaksi todellisuudeksi.
"ettei ole taikauskoinen siitä on ateisimissa kysymys."
Voiko ihminen mielestäsi perustellusti uskoa ja vieläpä asian todelliseen laitaan, jos asiaan liittyy puolia, jotka eivät ole edes teoreettisesti järjellä todennettavia?
- "Kananluiden, hevosenkenkien, jeesuksen tai allahin palveleminen"
- "Jos haet taikauskollesi perusteita luomalla olkiukkoja kaadettavaksi"
Se olkiukkosaarnasta;)
P.S. Muuten, mitä vikaa on sanassa karikatyyri? Mielestäni olkiukko kummittelee turhaan nettikeskusteluissa, enkä viitsisi enää selittää sitä IRL.
" Siinä mielessä koen asian myös kysymykseksi vilpittömyydestä sillä jopa vankin ateismi voi antaa Jumalalle sijaa edes nöyrän rukouksen verran."
Rukoiletko itse kaikkia tunnettuja Jumalia, vai jätätkö jotkin väliin ja millä perusteilla?
"Voiko ihminen mielestäsi perustellusti uskoa ja vieläpä asian todelliseen laitaan, jos asiaan liittyy puolia, jotka eivät ole edes teoreettisesti järjellä todennettavia? 2
Todellinen, joka ei ole edes teoreettisesti todennettavissa?
Nyt on napattu Geetä vähän liikaa ja etukeno alkaa olla turhan vahvaa, pulputuksesta päätellen.
>> Olen aiemmin kirjoittanut tänne nimimerkillä Elli. >>
Mitä sinä rekisteröidyllä nikillä teet ?
Ei sinun kommenttejasi kukaan (tai ei ainakaan tämän palstan trollit) pysty uskottavasti väärentämään.
Terv. Lasse Farfar
"Mitä sinä rekisteröidyllä nikillä teet ?
Ei sinun kommenttejasi kukaan (tai ei ainakaan tämän palstan trollit) pysty uskottavasti väärentämään."
joku toinen, jostain toiselta palstalata rekkasi itselleen´nimimerkki Elli:n.
Yhteen aikaan mallikelpoisia ateisteja vain karkaili :( täältä harmikseni, kiva nähdä paluuliikennettä :).
Olen laiska vaihtamaan nikkiä, mutta pakkotilanteessa siirryin tähän haltianimeen. Meillähän on vastassamme örkkejä ja Esiajoilta periytyvä pimeys.
"Rukoiletko itse kaikkia tunnettuja Jumalia, vai jätätkö jotkin väliin ja millä perusteilla?"
Apostolien teot 17
22 Paavali astui keskelle Areiopagia ja alkoi puhua: "Ateenalaiset! Kaikesta näkee, että te tarkoin pidätte huolta jumalien palvonnasta.
23 Kun kiertelin kaupungilla ja katselin teidän pyhiä paikkojanne, löysin sellaisenkin alttarin, jossa oli kirjoitus: 'Tuntemattomalle jumalalle.' Juuri sitä, mitä te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan.
24 "Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. [Ap. t. 4:24, 14:15 | Ap. t. 7:48,49]
Ateisti ei kaiketi tunne yhtäkään jumalaa. On siis suositeltavaa, että tämä kohdentaa rukouksensa tuolle tuntemattomalle jumalalle.
"Todellinen, joka ei ole edes teoreettisesti todennettavissa?"
= ääretön, näin äärellisen perspektiivistä.
Kyse oli lähinnä siitä, että voiko rationaalisesti perustella tilanteita joissa jonkinlainen intuitio tuottaa luotettavampaa dataa todellisuuden olemuksesta kuin kyseiseen hetkeen sidottu järki.
Eräs palopäällikkö oli tiimeinensä jo voiton puolella taistelussa liekkejä vastaan, kun hänen sisäinen tuntemuksensa käski häntä komentamaan väkensä ulos ja heti. Miehet eivät totelleet heti, mutta tämän toistettua käskynsä kaikki poistuivat rakennuksesta. Hetkeä myöhemmin syntyi tulimyrsky, inferno jolta palovarusteet eivät olisi suojanneet. Päällikkö sai miettiä tilannetta viikkoja ennenkuin päätyi valmiiseen ajatukseen. Hän oli kerran aiemmin ollut tulimyrskyä edeltävässä tulipalossa, mutta ei ollut tietoisesti rekisteröinyt sen kehittymisestä kertovia signaaleja: liekkien väri vähähappisessa palamisessa, ilmavirran kulkeminen rakennukseen eikä rakennuksesta pois päin, kuten tavallisessa palossa on asia ja kolmas asia oli (muistaakseni) humina.
Tässä tapauksessa intuitio oli järkeä, vaikkakin jäsentymättömänä, mutta eikö usein myös usko ole intuitiota, sisäistä varmuutta, ehkäpä jäsentymätöntä mutta parempaa kuin mihin asiaa koskeva päättely pystyisi
- ainakin silloin, kun tilanne on päällä.
Mäki tos yritin itelleni rekkailla nimimerkkiä mälli, mut se on jo jollain muulla :(
Itteeni vaa harmittaa välillä ku meinaa noi nikit mennä sekasin, ei oikee tiedä kuka niiku on kuka ku ei oo rekattuu nikkii. Ja välil tuntuu et rekatutki menee ihan sekasin. Nooh..tätähän tää on, ihmisillä kauhea kiire ja tohina, niin ei sitä kaikkea kerkeä. Tämä glopalisaatio teettää tämän mahottoman kiireen. Kaikessa tulee kiristää, saas nähä mihin tää johtaa?
Muuten, sano vaa sit ku oot sitä mieltä että mun tulee pyytää sulta anteeksi..jooko? Se ei ole mielestäni unohtunut, vaikka tässä tämä glopalisaatio ympärillä pyöriikin..huh.
vetoavat joihinkin ihmisiin niin paljon että he pitävät niitä tosina vaikka ymmärtävätkin sen olevan rationaalisesti ajateltuna mieletöntä.
Siksi uskiksella on kaksi aivolohkoa, joiden välillä ei ole kytkentää.
näyttää pahalta kun kysymykseen vastauksen sijasta aletaan postamaan raamattua.
Apostolin tapauksessahan nähtiin, miten raamatunlauseet levisivät ja tukahduttivat hänen oman ajattelunsa. En tiedä sitten, jos raamatunlauseet pystyttäisiin poistamaan, kasvaisiko tilalle taas omia ajatuksia vai jäisiko paikka tyhjäksi.
"jos raamatunlauseet pystyttäisiin poistamaan, kasvaisiko tilalle taas omia ajatuksia vai jäisiko paikka tyhjäksi"
Tuo lienee pikemminkin ateistin ongelma.
"Rukoiletko itse kaikkia tunnettuja Jumalia, vai jätätkö jotkin väliin ja millä perusteilla?"
Rukoilin, kuten ateisti eli tietämättä mitä rukoilla ja ketä. Puolijumalan tapaisia en vaivautunut edes puolirukoilemaan. Koska en tuntenut Jumalaa, pyysin saada tutustua, eli en kertonut Jumalalle, että hyväksyn sinut jumalaksi vain niillä ja näillä reunaehdoilla. Norsupäistä en olisi kuitenkaan kelpuuttanut, en myöskään kosmista sadistia ja olisin näille pannut hanttiin. Ajatuksen kristallisoituessa vain rakkauden jumala, armon jumala ja itsensä alttiiksi laittanut jumala saattoi kelvata tuolle kunniakkaalle paikalle. Hän on Jumala.
"Rukoilin, kuten ateisti eli tietämättä mitä rukoilla ja ketä. "
Meillä taitaa olla eri näkemys sanan ateisti merkityksestä.
"Ajatuksen kristallisoituessa vain rakkauden jumala, armon jumala ja itsensä alttiiksi laittanut jumala saattoi kelvata tuolle kunniakkaalle paikalle. "
Loit siis oman Jumalasi. Käytitkö viitekehyksenä jotain tunnettuja taikauskoja, kuten vaikka krisselismiä tai hindulaisuutta?
Niin kauan kun pää on harhoja täynnä, ei se ainakaan tyhjä ole.
"Meillä taitaa olla eri näkemys sanan ateisti merkityksestä."
Niin-pä, ainakin sikäli että koen aggressiivisen ateismin tukahduttavan kaikkinaisen nöyryyden. En pidä hyvänä, että jos on jumala, niin häntä ei suostuttaisi kuuntelemaan.
Kyllä minä jotenkin kuvittelen sinun ymmärtävän niitäkin, jotka ovat ateisteja mutta etsivät jumalaa.
"Loit siis oman Jumalasi."
Toivottavasti en. Tietenkin tuo näkemys kummittelee toisinaan ja koska arvostan terveyttä - myös psyykkistä - ja haluan elää mahdollisimman harhatonta elämää, niin puntaroin asioita eri kanteilta. Entä sinä?
"Käytitkö viitekehyksenä jotain tunnettuja taikauskoja, kuten vaikka krisselismiä tai hindulaisuutta?"
Elämä ja kulttuuri toimivat viitekehyksinä. Kyllä ihminen peilaa eteensä tulevia uusia asioita kaikkeen aiemmin oppimaansa ja kokemaansa, vaikka joskus jonkin radikaalin asian omaksumisessa pitää ensin oppia aiemmin omaksutusta pois. Maallinen esimerkki tällaisesta on vaikkapa ryhtiliike omassa elämässä. Ensin pitää päästä eroon pahoista tavoistaan eli oppia niistä pois. Se taas ei onnistu mikäli kieltää näitä pahoja tapoja olevankaan.
Niin, kysymykseesi. Ei minulla ole uskonnollista kasvualustaa sen koommin, ellei lapsuuden vakioiltarukousta lasketa. Taisipa sekin lukeutua nukutustekniikoihin. Kristillisyys on toki ollut ensimmäinen kohtaamani uskonto, vaikka näkemyksein siitä on kovasti muuttunut ajan saatossa. Menihän siinäkin pitkään, että riparin pakkoluettamisen jälkeen Raamattua tuli avattua. Jeesus vaikutti mukavammalta tyypiltä kuin Jumala, mutta eipä hänen merkitystä tullut oikeastaan ajateltuakaan. Korkeintaan ihmettelin miksi Jumalan piti tapattaa oma poikansa. Mulkku, ajattelin, mutta jumala, jos edes totta. Käytännössä mielikuvani Raamatun Jumalasta oli siis jokin Allahin tapainen.
Jos narertelen nykyään ateismia, niin ymmärrät minun pureksineen aika lailla koko kristinuskoa.
Pahoittelen viestissä osittain esiintyvää setä-tätimäistä otetta, mutta joskus voi olla hyväksi pukea sanoiksi nuo perusasiatkin.
mutta minusta sinä tuossa teet olettamuksia, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua tai sitten ne vaativat sitä että kieltä raiskataan.
Kuten nyt tuo ateismijuttukin, jota selvästi et kykene käsittämään.
Tuo Allahin kaltainen Jumala, sellaisen ovat monetluoneet, itseasiassa valtaosa krisseleistä.
Missään muualla Jumala ei elä kuin myyteissä ja taikauskoisten ihmisten mielikuvituksessa.
Miksi muuten loit Jumalastasi persoonallisen, rakastavan, jossain määrin oikeudenmukaisen ja ennenkaikkea sellaisen jota kiinnostaisi yhtään ihmisten elämä ja kohtalaot?
onkin turha palvoa, jotka eivät palkitse palvontaa eivätkä rankaise sen puutteesta. Ei niitä tarvitse ottaa huomioon.
Voinemme olettaa, että palvonnan kohteena viihtyvä jumala myös ilmaisee itsensä jotenkin. Niitä ilmaisseitakin kuuluu olevan useampia, siinä joutuu kai sitten valitsemaan jumalan uskottavuuden ja odotettavan saaliin perusteella.
"teet olettamuksia, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua tai sitten ne vaativat sitä että kieltä raiskataan.
Kuten nyt tuo ateismijuttukin, jota selvästi et kykene käsittämään."
Uskon olevan ihmisiä, jotka
- eivät ajattele mitään jumaluuksia, koska eivät usko näihin.
- eivät usko jumaluuksiin, koska eivät ajattele näitä sen enempää.
Mielestäni nämä ovat uskonnottomia, taikka jos ateisteja, niin melkoisen kevyin perustein. Sanon tämän, vaikka ateistisen ajattelun mukaisesti lienet sitä mieltä, että ateismi ei ole kevyesti perusteltua, vaan krisselismi;), koska ateistilla ei ole näyttövelvoitetta. Ei mennä tuohon - näkökantakysymys kun on.
Filosofisempi ateismi voi mielestäni olla Jumalaa etsivää.
"Miksi muuten loit Jumalastasi persoonallisen, rakastavan, jossain määrin oikeudenmukaisen ja ennenkaikkea sellaisen jota kiinnostaisi yhtään ihmisten elämä ja kohtalaot?"
Miten erottaa ylisaatana ja Jumala toisistaan? Mistä ihminen voisi edes tietää, kumpi on mahtavampi, jos jatkamme ajatusleikkiämme?
Ei mitenkään ja ei voisikaan.
Ongelmaan voisi ratkaisun tietää vain kaikkein korkein ja muut joutuisivat uskomaan. Kutsutaan tätä korkeinta Jumalaksi, mutta ilman mitään määreitä persoonallisuutensa suhteen. Kaikkitietävyyden ja persoonallisuuden yhdistämisen perusongelma on tietenkin se, että tietää kaikki omatkin ajatuksensa etukäteen;)
Onko tämä sitten jumalallinen tragedia, vai viimeinen naula rationaalisen ajatteluni arkkuun, mutta mielestäni tämänkaltainen jumaluus ei olisi mitenkään dynaamista. Liekö sitten joku muukin huomannut saman ja liittänyt Jumalaan siten jakautuneita persoonallisuuksia, joilla on keskinäisiä hierarkioita - ainakin maanpäällisessä ajassa.
Tämä kaikki oli vain pohjustusta kysymykseesi. Vastaus on, että suurin rakkaus mitä kirjallisuus tuntee, on Jumalan rakkaus luotujaan kohtaan, koska tämä päätti näyttää luontonsa ja kärsiä kaiken sen, mitä Hänen ei olisi tarvinnut kärsiä. Kaikkivoipuus olisi löytänyt toisen keinon, mutta äärimmäinen osoitus Hänen persoonallisuudestaan oli maanpäällinen elämänsä sekä ristintyö. Minä ajattelen, että rakkaudeton jumala ei olisi minusta kiinnostunut, mutta rakastava Jumala tekisi puolestani mitä vain, paitsi riistäisi vapaata tahtoani, vaikka torjuisin Hänet. Miksi siis ehdontahdoin torjuisin? Siksi mielestäni on suunnattoman tärkeää etsiä Jumalaa. Liekö se sitten tätä ihmisen loputonta rakkaudenkaipuuta, vai jokin sisäänrakennettu ominaisuus ihmisessä.
"Missään muualla Jumala ei elä kuin myyteissä ja taikauskoisten ihmisten mielikuvituksessa."
Tuo on ennakkoasenne, ehkä ateologisesti perusteltu, mutta lopputuleman jyrkkyyden takia selkeästikin ennakkoasenne. Sanon näin, vaikka viimeksi tänään tuo olisi saattanut tulla minun suustani; fiilarit vaikuttaa. Olipa uskon tai epäuskon perusteet mitä hyvänsä, ne pitää tiedostaa ja ne tulee voida kyseenalaistaa. Ajattelin kysyä sinulta, millä perustein voisit uskoa, mutta vastaavasti minua kieltämättä pelottaisi vastakysymys, millä perustein luopuisin uskostani. En kyllä oikeastaan tiedä omalta osaltani. Jotkin asiat ovat uskoani ravistelleet, vaikka en olisi näin arvellut, toisia asioita uskoni on kestänyt ennakko-oletuksiani paremmin.
P.S. "loit Jumalastasi persoonallisen, rakastavan, jossain määrin oikeudenmukaisen"
Siis tuo jossain määrin oikeudenmukainen. Armon idea kaiketi on, että syyllinen ei saa ansionsa mukaan, vaan sen mukaan mitä itse osoittaa lähimmäistä kohtaan. Hän on armosta saanut itse anteeksi ja hänen tulisi voida luopua syytteistään lähimmäistä kohtaan, kuten Jumalan on hänet ensin armahtanut. Jumalan rakkaus on ehdotonta, mutta tuossa armossa taitaa olla tämä yksi ehto.
P.S. P.S. Iski väsy. Oikolue puolestani.
Elwen, älä ihan näitä ensimmäiseksi mieleen tulleita... ovat liian ennalta arvattavia, joita odottaisi tulevan aivan muilta kuin sinulta.
Tjaah, no ehkä sinultakin, mutta tarkoitin sinun pystyvän parempaan.
Hieman ylempänä tätä jo käsiteltiin:
"Voiko ihminen mielestäsi perustellusti uskoa ja vieläpä asian todelliseen laitaan, jos asiaan liittyy puolia, jotka eivät ole edes teoreettisesti järjellä todennettavia?"
Ajattelen niin, että jokin asia voi olla kovin ilmeinen, vaikka faktillisesti tosi, ainakaan todistetusti, mutta silti siihen olisi syytä uskoa. Siskottelit tätä, mutta mm. matematiikassa tämmöisiä kyllä löytyy:
Fermat'n väittämä, että yhtälöllä
x^n y^n = z^n , missä x,y, z ja n ovat positiivisia kokonaislukuja, ei ole kokonaislukuratkaisua millään x, y, z, n, kun n on suurempi kuin 2. Koneet ovat kauhoneet lukuja, ja alkoi vaikuttamaan hra Fermat'n olleen oikeassa. Todisteeksihan datalistat eivät toki kelvanneet.
"Uskon olevan ihmisiä, jotka
- eivät usko jumaluuksiin, koska eivät ajattele näitä sen enempää."
Mielenkiintoista, minusta reaktio saattaisi valtaosalla olla päinvastainen.
"Filosofisempi ateismi voi mielestäni olla Jumalaa etsivää."
Oma tapani etsiä Jumalaa olette te jumaliin uskovat. Minä uskon että aikanaan kyetään Jumala paikallistamaan siihen uskova ihmisen aivoista sekä tarvittaessa myös poistamaan.
Uskonnot ja jumalkokemuksethan viimekädessä kertovat aivojen toiminnasta sekä kulttuureista, eivät siitä onko "harhan" kohde olemassa.
---------
"Kaikkivoipuus olisi löytänyt toisen keinon, mutta äärimmäinen osoitus Hänen persoonallisuudestaan oli maanpäällinen elämänsä sekä ristintyö. "
Äärimmäinen osoitus noutopöytäteologiastasi on että luomasi jumala, jonka toteat olevan Allahin kaltainen on toisaalta, kuten krisseleiden mytologiaan on plagioitu ,tarina jumalasta joka uhraa itseään.
Ristiriitaa ei tarvitse etsiä, se on tuossa sisäänrakennettu (siis raamatussa). Ilmeisesti tuon johdosta olet rakentanut oman Jumalasi, jotta voit mielessäsi paikata raamatun epäkohtia.
Sitten tuo armo homma kirjoituksessasi menee jo liian pitkälle, mitä armoa se sellainen on jonka vastaanottamisesta on tehty ehdollista, jolla kiristetään....
PS. minusta olisi mukava jos täällä välillä kävisi porukkaa, joiden oppirakennelmat perustuvat johonkin muuhun kuin näihin kolmeen lähi-idän väkivaltauskontoon.
on oma lukunsa, siinähän käsitellään myös pyrkimyksiä selittää fysiikan ilmiöitä tarkoitushakuisesti, tukien jumalakäsitettä.
Takaisin väittämääsi:
"Voiko ihminen mielestäsi perustellusti uskoa ja vieläpä asian todelliseen laitaan, jos asiaan liittyy puolia, jotka eivät ole edes teoreettisesti järjellä todennettavia?"
Jos tuosta jätetään sana järki pois, sitä kun näyttää olevan niin monenlaista, saadaan:
"Voiko ihminen mielestäsi perustellusti uskoa ja vieläpä asian todelliseen laitaan, jos asiaan liittyy puolia, jotka eivät ole edes teoreettisesti todennettavia?"
ja tuosta väittämästä minulle tulee perusteltu usko että asioiden todellinen laita on: jumalia ei ole, mutta sitä ei edes teoreettisesti voida todentaaa.
unohtui tuossa kommentoida tätä:
"Miten erottaa ylisaatana ja Jumala toisistaan?"
Mutkistat merkittävästi uskontoasi näin sivullisen silmissä, koska sinulle ei riitä yksi Jumala, vaikka "monoteistisen" uskonnon olet luonutkin, kun lisäksi tarinassasi esiintyy ylisaatana.
Siis itseasiassa uskot kahteen jumaluuteen
"Äärimmäinen osoitus noutopöytäteologiastasi on että luomasi jumala, jonka toteat olevan Allahin kaltainen on toisaalta, kuten krisseleiden mytologiaan on plagioitu ,tarina jumalasta joka uhraa itseään."
En todennut olevan Allahin kaltainen, vaan kerroin miten ajattelin Jumalasta, kun vielä olin ulkona kristinuskon sisällöstä.
"Sitten tuo armo homma kirjoituksessasi menee jo liian pitkälle, mitä armoa se sellainen on jonka vastaanottamisesta on tehty ehdollista, jolla kiristetään..."
Monissa kristillisissä yhteyksissä tuodaan esille armon ehdottomuus. Silloin asialla tarkoitettaneen sitä kuinka anteeksiantamus on ehdotonta, kuinka rakkaus ja hyväksyntä ovat ehdottomia. Kun ihminen on syntinsä anteeksi saanut ilman omaa ansiotaan, eikö tämän tulisi osoittaa rakkautta niitä kohtaan, jotka tätä kohtaan ovat rikkoneet? Tietenkin voidaan sanoa, että eihän jo anteeksi annetuista rikkomuksista tule rangaista takautuvasti. Ok, mutta rikkomushan on myös uusi, itse asiassa se sama kuin aiempi eli rakkaudettomuus.
Rakkaudeton on siis tunnustanut ensin syyllisyytensä ja vastaanottanut rakkauden ja armon. Tämän jälkeen hän hylkää molemmat eli kertoo näin miten arvottomina niitä piti. Taktikointi Jumalan anteeksi annolla ei kaiketi saa kuulua pelin henkeen.
"sinulle ei riitä yksi Jumala, vaikka "monoteistisen" uskonnon olet luonutkin, kun lisäksi tarinassasi esiintyy ylisaatana."
Tuolla nimityksellä tarkoitin samaa kuin "Allahilla" eli sellaista jumaluutta, joka olisi uskomuksen mukaisesti kaikkivoipa mutta jonka persoonallisuus ei mitenkään olisi rakkaudellinen. Allahin rakkaudellisuus perustuisi korkeintaan pyhiin väitelauseisiin eli siihen kuinka Allah on hyvä ja rakastava, koska sanoo olevansa hyvä ja rakastava. Kristinuskossa tätä ongelmaa ei ole. Jos joku kieltää Jumalan hyvyyden, hänen täytyy kieltää myös Jumalan sovitustyö. Sen kieltäjän täytyy ottaa kantaa Jeesukseen ja tarjota tilalle vaihtoehtoista selitysmallia moneenkin asiaan, kuten esim. siihen kristilliseen näkemykseen, jonka mukaisesti hauta oli tyhjä.
"minulle tulee perusteltu usko että asioiden todellinen laita on: jumalia ei ole, mutta sitä ei edes teoreettisesti voida todentaa"
Tuon perusteella voisit kaikkien 49 aistisi perusteella olla taivaassa ziljoona vuotta, rupatella ihmisten ja enkelten kielillä kaikkien olentojen, luotujen ja Luojan kanssa, kokea ihmeitä ja tehdä niitä, mutta edelleen pitää pääsi kyseisessä asiassa. Kärjistys? Joo, mutta eikö se näin olisi? Mitä asiasta sanoisi naturalismi?
Taisipa keskustelumme mennä liian syvälliseksi ainakin hierarkiansa suhteen. Jatka johonkin toiseen kohtaan, jos siltä tuntuu.
P.S.
"tieteenfilosofia on oma lukunsa, siinähän käsitellään myös pyrkimyksiä selittää fysiikan ilmiöitä tarkoitushakuisesti, tu(*)kien jumalakäsitettä."
(* †? ;)
Tuohon esittämääsi asiaan voisi joskus palata. Joskus, sillä kuten mainitsit se on oma lukunsa. Ehdotan, että nostat asian itse esiin sillä ateisteille olisi kunniaksi tuoda tutkiva ja objektiivinen otteensa näkyvästi esille.
"Voinemme olettaa, että palvonnan kohteena viihtyvä jumala myös ilmaisee itsensä jotenkin. Niitä ilmaisseitakin kuuluu olevan useampia, siinä joutuu kai sitten valitsemaan jumalan"
Kitkeränkatkeruus elämänasenteena hapattaa mielen ja tukkii korvat.
Teepä jumalavertailu, kestotestikin sallitaan. Älä anna ennakkoasenteesi näkyä testituloksissa. Huumoriakin voi käyttää, mutta ateistista itseironiaa en tokikaan rohkene ateisteilta enää pyytää;)
Koirani!
Lähti vähän raakileena, siis esimerkkisi kuvaama jumalanpalvonta vastaa hyvin koiran suhdetta isäntäänsä.
Itse en ainakaan usko että "isäntäjumalamme" olisi niin kelvoton tollo että vaatisi koiraltaan kuuliaisuutta ilman koulutusta.
Moiselle epelille en antaisi hyvää koiranpentua pilattavaksi.
Juutastelu-vanhatestamenttilaisuus
Jeesustelu-uusitestamenttilaisuus
Eiks nii.
edellyttää että kirjan hahmoista jeesus tapetaan.
Tuo "uhraus" on ainoa syy, miksi koko jeesushahmo on satuun sijoitettu. Ilman uhrausta putoasi pohja koko sadun nykyiseltä rakenteelta ja hihhuleiden tulkinnoilta.
Jos hihhuli sijoittaa satuunsa hahmon joka toimii sadun päämäärän toteuttamiseksi, voidaanko siitä ja ko. hahmolle kirjoitetuista tekemisistä syyttää ketään joka ei koko satuun edes usko?
Melkoista on uskiksen logiikka, uskislogiikkaa.
"Jos hihhuli sijoittaa satuunsa hahmon joka toimii sadun päämäärän toteuttamiseksi, voidaanko siitä ja ko. hahmolle kirjoitetuista tekemisistä syyttää ketään joka ei koko satuun edes usko?"
Syyttäminen ei ole ensimmäiselllä sijalla kristillisyydessä, vaan itse asiassa syyttäjä on saatana. Kristillisyys perustuu Vapahtajaan.
En minä halua menettää järkeäni kuten ei kukaan muukaan, vaan olen rukoillut kuten uskonasioissa epävarma rukoilee:
"Jumala, tiedät että Sinuun uskominen ei ole enää muotia. Olet viisaudessasi kätkenyt itsesi meiltä, jotka typeryyttä ihannoimme mutta sitä viisaudeksi kutsumme. Jos uskomme omiin päätelmiimme, uskomme myös ettei Sinua ole, koska emme voi sinua päätellä. Jotta siis olisit todistettavasti Jumala, Sinun pitäisi olla pienempi kuin me, korkeintaan yhtä suuri, sillä se olisi tasa-arvoa.
Äläkä muuten ehdota, että meidän tulisi rukoilla Sinun tahtosi toteutumista sillä minähän tässä rukoilen, et Sinä. Rukoile Sinä niinkuin Sinua huvittaa. Oikeastaan voisit muutenkin hoitaa omat asiasi, tämä on minun elämäni.
Juu, Ferrari ois ihan kiva. Saisinko sen toisen keltaisena?"
Toinen tapa on rukoilla Jumalan tahdon toteutumista:
"En osaa rukoilla, en luottaa Sinuun enkä edes tiedä mikä olisi hyväksi, vaikka monesti luulen tietäväni. Voisitko auttaa?"
Silti, silti:
Ajatella saa ja pitää. Ei Jumala ota tämän jälkeen askeliakaan puolestasi, vaan sinun pitää edelleen käyttää jalkojasi niin hyvin kuin se on sinulle mahdollista. Sama pätee kuuppaasi. Ei Jumala myöskään vaadi sinua toimimaan uskoasi vastaan, vaan sen mukaisesti. Pyydä uskoa. Tuli mitä tuli, tai jos et kokenut saavasi, saat edelleen käyttää järkeäsi ja toimia uskosi mukaisesti.
Olisiko väitetty pelastus tapahtunut, jos Jeesusta olisi kohdeltu "kristillisesti" ja mies olisi kuollut lopulta rauhallisesti vanhuuteen? Olisikohan silloinkin tapahtunut ylösnousemus hautauksen jälkeen, vai olisiko Jumalan osa jäänyt ikuisesti vainajaksi?
Juudas oli käsikirjoituksen kannalta välttämätön hahmo. Muuten tässä pelastusnäytelmässä olisi vain kierrelty kehää vuoroin saarnaten ja vuoroin ihmetekoja tehden, kunnes vanhuus olisi koittanut.
päättikö Jesse juutastelun takia pelastaakin kaikki muut paitsi juutalaiset. Eikös sen pitänyt olla juutalaisten messias. Suuttuiko Jesse juutastelusta?
Jeesustelepa meille totuus!
HöpöHeikki oikein molottaa. Iskariotin epäkunniallisista hankkeista ja saatanan työrukkasista, ja siitä kuinka ovelasti osasi Jeesus valita sanansa.
Toteaa lopuksi, että jeesustelu on hyvä asia.
Tarttis teherä jotaki!!!!
" HöpöHeikki oikein molottaa. Iskariotin epäkunniallisista hankkeista ja saatanan työrukkasista, ja siitä kuinka ovelasti osasi Jeesus valita sanansa.
Toteaa lopuksi, että jeesustelu on hyvä asia.
Tarttis teherä jotaki!!!!"
Tarttispa hyvinkin. Lue alkuperäinen viesti uudelleen, opi, sisäistä ja omaksu. Palaa sitten asiaan;)
että sinä kirjoituksen muotoon ruumiillistunut päänsärky nimeltä H.H otat itsesi ja salanikkisi mukaan ja poistut tältä palstalta. Niin luuletko, että rukoukseni kuultaisiin?
Eipä niin. Olet siis esimerkki siitä, että jumalaa ei todellakaan ole. Tai jos on, niin ei siitä paljon hyötyä ole. Olipa sen nimi sitten jahve tai jesse:)
PS. Miten minä muistelisin, että sun niminen tyyppi olisi esiintynyt täällä joskus agnostikkona? Nyt sitten olet vannoutunut krisseli? Huono muisti mulla varmaan:/
Tarkoitin H.H:lle tuon ylläolevan viestin..
"Miten minä muistelisin, että sun niminen tyyppi olisi esiintynyt täällä joskus agnostikkona? Nyt sitten olet vannoutunut krisseli?"
Olen kristitty, mutta usko ja vakaumus ovat mielestäni sellaisia asioita, että niistä ei kannata omalta kohdaltani ainakaan liikoja huudella.
Mark. 11:23
Totisesti: jos joku sanoo tälle vuorelle: 'Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen!', se myös tapahtuu, jos hän ei sydämessään epäile vaan uskoo, että niin käy kuin hän sanoo. [Matt. 17:20; Luuk. 17:6]
Tuo muistuttaa minua heikosta uskostani, samoin muidenkin ihmisten heikosta uskosta - siis opettaa nöyryyttä. Tällä palstalla olen kertonut olevani agnostinen teisti, jolloin tarkoitan sillä kristillisyyttä, joka altistuu muillekin katsomuksille. On ajattelussani siten myös ateistisuutta jonkin verran.
Apostoli tz(?) muistutti kristillisyyteen mahtuvan myös paljon epäilyä - hyvä opetus, usein kuultu ja usein unohtunut. Näinpä se kävi jälleen minullekin.
"sinä kirjoituksen muotoon ruumiillistunut"
Tuota voisi hieman hioa. Tällaisena se on ns. hassunhauska.
minusta se oli oikein hauska!
No, en minäkään jaksa kiukutella kanssasi, ainakaan tänä iltana. Ehkä se rukous jää jopa tekemättä. Haluan kait sitten säästää päänsärkyäni huomiseen tai jotain.
Hyviä öitä vain ateistinen, agnostinen kristitty! *On siinä miehellä kestämistä*
Jospa olet sittenkin aivan oikeilla sivuilla:D
"Hyviä öitä vain ateistinen, agnostinen kristitty! *On siinä miehellä kestämistä*"
Painoit kristilliseen hermooni, ja uskonpa tuota voitavan myös yleistää. Kristitty joutuu kantamaan ristiään jokainen päivä, mikä se kullakin sitten on. Minulla se on eri maailmankatsomuksellisten kysymysten ja ongelmien sopimattomuus vallitseviin näkemyksiin. Näen ongelmia Raamatun kerronnassa, mutta vielä pahempia ateismissa ja ateistisessa maailmankuvassa. Norsupäiset jumalat jätän suosiolla pois, samoin kaikkivaltiudet ilman rakkautta ja armoa. Ne eivät kiinnosta enempää minua kuin minäkään niitä.
Ymmärrät, että kyse on kohdallani valinnasta. Voisin halutessani harrastaa nenänkaivamisateismia, olla kiinnostunut asioista vain senhetkisten mieltymysteni mukaisesti ja mukatodeta, että vain toteutan itseäni. Sellainen taipumusten mukainen toiminta vain perversoi taipumukset monin eri tavoin. Kiinnitäpä tällä palstalla huomiota, kuinka pahimman räyhäateismin edustajat meuhaavat homoilosanoman puolesta ja kuinka väkivaltaisella kielenkäytöllä he suhtautuvat kristittyjä kohtaan. Tuo on vain yksi perversio, mutta kävi esimerkistä tunnettavuutensa takia. Joops, sanotaanpa tässä nyt samalla, että harvapa on kaapissa ellei ensin ole sinne mennyt.
Minun valintani uskon suhteen ei ole valinta nuhteettomuuden ja synnin välillä. En omassa voimassani pysty itseäni parantamaan. Kristillisessä kirjallisuudessa on myös tämänkaltaisia kertomuksia, ihmisten tuskaa siitä kuinka he eivät ole muuttuneet tavoittelemansa ideaalin mukaiseksi. Raamattu puhuttelee myös tässä asiassa:
Roomalaiskirje 7
24 Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. [Joh. 8:36; 1. Kor. 15:57]
Inhimillinen yrittäminen on mielestäni kuitenkin jo siksikin tarpeellista, että siinä tulee esille tahtotila ja sen huomaaminen kuinka kahtalaisesti, tai jopa moninaisesti tuota tahtoa revitään eri suuntiin. Aivan varmasti monille ateisteillekin tämä on tuttua asiaa. Sitä vasten vaikuttaa ymmärrettävältä, että Jumala laittaa kristittyjäkin samaan veneeseen, jotka tuntevat ja kokevat tilanteen kuten veneen ateistitkin.
.....
....