Tiedän että yks scifi-kirjailija on mormoni, mutta etsin jotain tavallista kaunokirjallisuutta kirjoittavaa mormonia. Ei haittais jos olis nobelisti.
Joku klassikkokirjailija-mormoni?
tietääkö joku?
862535
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 86
Vanhimmat
Joseph Smith: Mormonin kirja
Perusteluni:
Kirjalla on ollut vakiintunut lukijakuntansa ilmestymisestään saakka ja siitä otetaan edelleen uusintapainoksia ja sitä käännetään eri kielille.
Mainittakoon, että Raamattu kuuluu Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisen tiedekunnan kirjallisuuden opintojen perustason opiskeluohjelmaan. Mormonin kirja ei ole vielä toistaiseksi saavuttanut vastaavaa asemaa myös kaunokirjallisesti merkittävänä teoksena.
http://deseretbook.com/store/browse?sub_category_id=84
sen saa suomeksikin. Se on elämänkertomus eräästä lähetys-saarnaajasta.
Olet ottanut esiin huomionarvoisen asian.
Heti aluksi tuotan pettymyksen: kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajien joukossa ei tiettävästi ole mormoneita. Varmaan se olisi tullut ilmi, vaikka palkinnonsaajien ei uskontoaan tarvitsekaan ilmoittaa.
Scifi-kirjailija, johon viittaat, lienee Orson Scott Card. Useita hänen teoksiaan on käännetty suomeksikin. Useimmat mormonikirjailijoiden teokset ovat saatavissa vain englanniksi.
Mormonit eivät ole kunnostautuneet kirjallisuuden saralla toistaiseksi yhtä näkyvästi kuin musiikin, tanssin ja kuvataiteen. Joitakin ihan varteenotettavia kirjailijoita heidän joukossaan on kuitenkin alusta asti ollut. Jos osaat englantia, voit tutustua Internetissä vaikkapa Eugene Englandin laajaan artikkeliin "Mormon Literature. Progress and Prospects" sekä hieman vanhentuneeseen koosteeseen "Who's Who in Mormon Literature".
Myös suomalaiset mormonit ovat julkaisseet muutamia teoksia lähinnä omakustanteina. Niitä voi tiedustella esimerkiksi mormoniseurakunnista.
Jos joku lukijoista tietää näistä teoksista, niiden kirjoittajista ja kustannustoiminnasta, olisin kiinnostunut asiasta.
Tieteellistä ja uskonnollista kirjallisuutta on mormoneilta ilmestynyt runsain mitoin eri puolilla maailmaa, mutta sinähän olet kiinnostunut vain kaunokirjallisuudesta.
klassikkoa joka lasketaan ns. suureen maailmankirjallisuuteen. Eikö ole yhtään nimeä?
Tuskinpa sellaista Shakespeare - Dante - Tolstoi -osastoa mormonien kekuudesta löytyy. Olisin varmaan kuullut, jos löytyisi. Itse asiassa profeettamme ovat peräänkuuluttaneet mormonien suuren kertomuksen kirjoittajaa, mutta ei ole vielä näkynyt. Että ei muuta kuin kynät sauhuamaan!
Löysitkö Englandin artikkelin? Hän käsittelee siinä tätäkin kysymystä.
Mormonikirkko on jostakin syystä panostanut aina enemmän musiikkiin, tanssiin, viime aikoina lisääntyvästi myös kuvataiteisiin. Niillä aloilla onkin saavutettu hienoja tuloksia. Toivotaan, että mormonikaunokirjallisuuden kulta-aika on tulossa! Se olisi sikälikin toivottavaa, että kaunokirjallisuus on mielestäni nykyisin yleisemminkin lamassa. Tuleeko mieleesi yhtään suomalaista romaania sitten Väinö Linnan, jolla olisi edellytyksiä klassikoksi?
Joku tuossa edellä jo ehdotti Mormonin kirjaa klassikkolistalle. Se ei kaunokirjallisuuden lajiin kuulu, mutta on merkittävä ja laajalevikkinen teos joka tapauksessa.
suomalaisia kirjailijoita joiden teoksia on laajasti käännetty monille eri kielille.
Eräs merkittävä myös uskonnollista kirjallisuutta tuottanut kirjailija on Arto Paasilinna joka on monissa maissa hyvin arvostettu.
Eräs hänen teoksistaan nimeltään "Herranen aika", WSOY 1980 on hyvin yksityiskohtainen kertomus kuoleman jälkeisestä elämästä.
Suosittelen, kirjasta voi saada hyviä ajatuksia tuonpuoleiseen elämään. Kirjaa on aikanaan arvioinut positiivisesti mm. edellinen arkkipiispamme John Vikström.
Suomalaiselle kristittylle kirjailijalle Frans Emil Sillanpäälle on aikoinaan luovutetu myös Nobelin kirjallisuuspalkinto. Hänen tuotantoaan kielitaitoiset voivat niin ikään lukea monilla eri kielillä.
Turust
on hieno ja tuottelias kirjailija, mutta tuskin sentään klassikkoainesta.
Sillanpää on jäänyt ainoaksi nobelkirjailijaksemme. Väinö Linna ja kenties Mika Waltarikin olisivat ansainneet päästä ehdolle.
Runoilijoista tuoreehkojakin klassikkoja sentään löytyy, kun rupeaa tarkemmin ajattelemaan. Mainitsen tässä Paavo Haavikon ja Pentti Saarikosken. Mutta ei heitä joka oksalla kasva.
Hyviä lukuhetkiä kaikille!
kaikkien aikojen merkittävin Aameeriikkalais- kirjailija. Hänellä on jokin kirja jonka nimeä en tietenkään muista, joka kertoo tilanhaltijoiden toimista orjien vapauttamisen jälkeen.
Waltari on välttämätöntä lukea aivan historiallisen tietämyksen takia. Suomessa on kyllä suhteellisesti ottaen aivan käsittämättömän ansiokkaita kirjailijoita. Saarikoski oli nero jonka päihteet tuhosivat. Kunnia hänen muistolleen.
Kokonaan toinen asia on tuottaako aikamme heitä enää lisää?
Turust
Hienoa, että mainitsit Jack Londonin. Kuinkahan moni enää tuntee hänen teoksiaan, ainakaan muita kuin nuortenkirjoja? Hänen laajasta tuotannostaan on suomennettu kymmeniä teoksia, mutta niiden löytäminen saattaa olla hankalaa. Yksikin novelli, nimeltään Perkele, kertoo ameriikansuomalaisesta lokarista.
Ja kuinkahan moni tuntee ameriikkalaista kirjallisuutta Aku Ankan lisäksi? Aku Ankka on tietysti loistava, mutta ei ainoa.
Amerikkalaisesta runoudesta kiinnostuneille suosittelen Edgar Lee Mastersin Spoon River Antologiaa ja Walt Whitmanin Ruohoa.
Jack London muuten oli muun muassa Toivo Pekkasen ja Kalle Päätalon innoittaja.
Kalle Päätalosta sanoisin, että hänen arvonsa kirjailijana on alkanut nousta hänen kuolemansa jälkeen. Suuri yleisö toki sen on tuntenut ja tunnustanut sen jo kauan.
Vaikka tämä ei aiheeseen kuulukaan, listaan tähän muutamia uudempia suomalaisia proosakirjailijoita, jotka ovat antaneet minulle unohtumattomia lukuhetkiä: Eeva Joenpelto, Tytti Parras, Marja-Liisa Vartio, Pentti Haanpää, Väinö Linna, Kalle Päätalo, Heikki Turunen. Heistä viiden ääni on jo vaiennut. Kysyn kuten sinäkin: Tuottaako aikamme enää heidän kaltaisiaan lisää?
Sehän liittyy omaan uskontoosikin yhden luvun osalta.
ovat kehittyneet samaan suuntaan.
En ole lukenut, mutta täytyypä yrittää löytää kirjastosta.
Pitäisikin ruveta keräämään listaa kaunokirjallisista teoksista, joissa kerrotaan mormoneista - vai onko joku jo koonnut sellaisen?
Mm. islantilainen nobelisti Halldor K. Laxness on kirjoittanut heistä (siis ei meistä suomalaisista)romaanissaan Kivinen paratiisi. Puhumattakaan oman Juha Itkosemme fiktiosta.
En ymmärrä vieläkään, miten hän ylsi jopa Finlandia-ehdokkaaksi.
Taitava kirjailija pystyy luomaan oman kirjallisen maailmansa, jolla ei ole välttämättä paljonkaan yhtymäkohtia tähän ns. todelliseen maailmaan.
Jos joku olisi kirjoittanut totuudenmukaisen, päiväkirjamaisen tekstin kahden lähetyssaarnaajan toimista Hämeenlinnassa, se ei olisikaan enää ollut kaunokirjallisuutta, vaan jonkinlainen raportti. Elämäkerrat ovat tietysti eri asia, mutta se käy ilmi tekstistä.
Täytyy kyllä myöntää, että runsaat asiavirheet Itkosen romaanissa veivät minultakin osan lukunautintoa. Muuten hyvä kirja ja hyvä aihe. Vieraudesta, toiseudesta, yksinäisyydestä pitäisi kirjoittaa enemmänkin, ja olen huomannut, että siitä on viime aikoina ruvettukin kirjoittamaan.
Minä taas sanoisin että se on Philiph Roth se paras ameriikkalainen kynämies.
Kenties sinulle on tuttuja Esko Valtaojan tai Kari Enqvistin maininnat mormoneista kirjoissaan.
Tosin tässähän ei ole tietenkään kyse kaunokirjallisuudesta vaan "populaaritiedekirjallisuudesta".
Mutta lukemisen arvoisia kirjailijoita ehdottomasti nuo mainitut herrat.
Minua ei Itkosen kirjassa häirinnyt "asiavirheet", joita toki oli. Kyseessä kun, kuten hyvin sanoit, ei ollut raportti vaan fiktio. Mielestäni Itkonen kuitenkin kirjoittaa nuoreksi mieheksi ihan hyvää tekstiä ja jopa ajatuksia herättävääkin.
Kyllä kaunokirjallisuudessa asiavirheet pääsevät hyvin mukaan muidenkin uskontojen pariin, katolilaisten tahi muslimien jne. Mutta silti voivat romaanit olla ihan hyviä lukukokemuksia kun muistaa pitää niitä fiktioina.
Hieno amerikkalainen humoristi ei tietenkään ole voinut olla kirjoittamatta mormoneista. Tässä linkissä mormoneja koskevia kohtia:
http://www.truthandgrace.com/twain.htm
Ei lainkaan huonompi, vaikka painii eri sarjassa kuin nuo aikaisemmin mainitut.
Ja pakko on mainita myös Hemingway ja Steinbeck. Heillä molemmilla on myös lyhyitä kirjoja, joista voi tuskatta aloittaa, kuten Vanhus ja meri ja Punainen poni. Minun aikanani ne luettiin jo koulussa. Kuinka lienee nykyään? Ja jos joku haluaa oikein järisyttävän lukukokemuksen, niin suosittelen Henry Thoreaun Elämää metsässä. On sitä Ameriikassakin osattu.
Kokoelma karttuu. Vieläkö löytyy muita?
eikä jonkun muun tekemistä mormonimaininnoista. Ja kaunokirjallisuudesta.
Mutta aika laiha oli "saalis" tällä kertaa.
linkki: http://morgannews.us/auth.html
Tämän kirjan genrestä en ole aivan varma, lähinnä kai se on esseekokoelma. Kirjoittaja on profeettamme Gordon B. Hinckley. Tätä kirjaa hän ei ole kuitenkaan kirjoittanut profeetan vaan ajattelijan näkökulmasta. Kirja on saavuttanut Yhdysvalloissa suuren suosion, ja käsittääkseni sillä on mahdollisuuksia jäädä myyntilistoille pitemmäksi aikaa, eli on siis klassikkoainesta. Kunpa joku suomentaisi sen.
Johtajanne uskonnollisia mietiskelyjä tuskin voi pitää kaunokirjallisuutena. Mikä ihmeen käsitys mormoneilla oikein on kulttuurista?
Anteeksi nyt mutta tämä ketju näyttää pitkistyessään menevän aivan harharadoille.
latinaan ja maanviljelystä tarkoittavaan sanaan.
Mutta sanan alkuperäinen merkitys ei ole sen nykyinen merkitys, jota siis mormonit eivät tunnu käsittävän.
Noh, vedin siis vesiperän, kun mormonien piiristä ilmeisesti ei ole noussut ketään varteenotettavaa kaunokirjallisuutta kirjoittavaa henkilöä. Minkäs sille sitten.
että mennään mielestäsi harharadoille, mutta voithan pyytää ketjun poistamista, jos et kestä.
Lukaisitko jo Standing for Something? Valitettavasti sitä ei ole käännetty suomeksi, mutta jos satut osaamaan englantia, voit kokeilla alkukielellä.
En ole väittänyt teoksen olevan kaunokirjallisuutta. Jotkut tosin pitävät esseitäkin kaunokirjallisuutena. Nautittavaa tekstiä joka tapauksessa. Gordon B. Hinckley on lahjakas kirjoittaja.
Standing for Something ilmestyi vuonna 2000, ja nousi nopeasti bestsellerlistoille kaikkialla Amerikassa. Kannattaa lukea jos pystyy.
Standing for Something? Not good scholarship, apparently.
Author: et in Utah ego
A year or so ago, someone started a thread about the Amazon.com reviews of Hinckley's "Standing for Something."
That prompted me to take a look at the book using Amazon's "Search Inside" feature. Like I expected, it was pretty bland pablum.
Except this very, very funny irony.
I found a listing for "Strachey, Lytton" in the Index.
What on earth could Hinckley be quoting from Strachey? And why on earth would Hinckley be quoting Strachey at all?
After all, Lytton Strachey was a notorious homosexual---a notoriously bitchy Bloomsbury homosexual, whose works are filled with sarcasm and mockery of the social status quo. In fact, "Standing for Something" is just the kind of ethically empty, moralizing text that Strachey most despised. He would have had a field day with it, that is if he didn't regard it as too trivial for comment---which I suspect would be the case.
Strachey's most well-known work is "Eminent Victorians," a biographical look at four icons of the Victorian era. However Strachey was not writing appreciative history. His goal was to shatter the pretensions of Victorian morality, to puncture the pompous way the "great men" of the past are presented as role models for the present.
Imagine my surprise when I found Hinckley quoting from one of the most controversial chapters of Strachey's book: his treatment of Florence Nightingale. In Strachey's portrait "the angel with the lamp" comes off as a manipulative, neurotic, control-freak. (Strachey argues that her petty despotism actually hindered the creation of what later become the Red Cross).
In "Standing for Something," several quotations from "Eminent Victorians" are used to bolster Hinckley's praise of Nightingale's selflessness, charity, devotion, etc. That these quotations are taken wildly out of context goes without saying---the quoted lines come from Strachey's description of the conventional view of Nightingale, a view he then proceeds to demolish.
Its a rather delicious irony that Hinckley, or rather, whoever ghosted the book, ends up quoting from a book that is its direct antithesis.
But its also pretty strange that someone would turn to a book known for its "negativity" to cull "admiring" quotes in the first place. Strachey's book is mistitled in the citation (its referred to as "The Life of Florence Nightingale"), so I wonder if whoever wrote "Standing for Something" has even read, or understood the source material at all.
Yes, Gordon Hinckley is quite the "noted" "author."
netistä ja sillä perusteella julistat muille kirjan arvottomaksi, itse kirjaa lukematta.
Toiseksi arvostelusta kävi hyvin ilmi, että teoksen kokoonpano on varsinkin käytettyjen lähteiden osalta omituinen. On siis epäilynalaista, onko Hinckleynne edes itse kirjoittanut teosta.
Ostaahan kansa silti myös heppoista viihdettä kuten Joan Collinsia ja Françoise Sagania ja sen semmoista. Jotkut ostavat jopa "dianetiikkaa" käsitteleviä "tietoteoksia".
Onkohan Hinckley itsekään lukenut "bestselleriään".
tämä "asiantuntija" on, joka lainaamasi vuodatuksen on kirjoittanut? Hän ilmeisesti pyrkii harjoittamaan lähdekritiikkiä. Entä sinä?
yhteen melkoisen erilaiset kirjailijat: Joan Collinsin ja Francoise Saganin. Miksi juuri heidät?
Joan Collinsin tuotannosta en osaa sanoa oikein mitään. Suosittuhan hän kai on. Mutta Francoise Sagan - älä hermostu puuttuvaan tarkemerkkiin - oli ja on mielestäni oman lajinsa klassikko, aivan riippumatta siitä, onko hänet ladattu siihen nimenomaiseen klassikkoautomaattiin, josta täällä on nyt innostuttu. Lukaisepa vaikka Tervetuloa ikävä, Ihmeelliset pilvet, Pidättekö Brahmsista.
Mitä klassikkolistan kirjoja olet viime aikoina lukenut ja mitä voisit suositella?
Anteeksi, että olen koko ajan äänessä, mutta pakkohan on suositella myös Lauri Törnin elämäkertaa "Lauri Törni. Syntynyt sotilaaksi." Se on tärkeä teos Suomen ja koko maailman lähihistorian kohtalonvaiheista kiinnostuneille, ja kertoo huikean tarinan yhden miehen uskomattomasta elämästä ja kuolemasta.
Kirjoittaja on Michael Cleverley, suuri Suomen ystävä. Hän oli täällä lähetystyössä 1960-luvun lopulla ja palasi myöhemmin tänne töihin Yhdysvaltain suurlähetystöön.
Suosittelen lämpimästi!
sydäntä lämmittää huomata, että palstalla on monipuolisesti kirjallisuutta harrastavia.
Lukekekaa vaikka Lars Leevi Lestadiusta. Tärkeintä on että luetaan. Vielä parempaa jos kyetään lukemaan eri tyyppisiä kirjailijoita.
Suomessa on erinomainen kirjastolaitos. Toivottavasti mormonit hyväksyvät sen olemassa olon. :)
Turust
Usko tai älä, kun kirjoitin tuota Törni-viestiä, sinä tulit mieleeni. Jostakin syystä, kenpä tietää.
Itsehän olen mm. pasifisti, mutta ei se saa estää minua tutustumasta myös sellaisten ihmisten elämään, joille sattui toisenlainen osa. Ihmemies se Törni. Ja Cleverleyn tunnen henkilökohtaisesti.
Kirjastolaitos on Suomen kruununjalokivi, josta leikkurit saisivat pysyä mahdollisimman kaukana. Nytkin tuossa pyörii kolmisenkymmentä kirjaston kirjaa käden ulottuvilla.
Hyvää pyhää!
ellei se ole aivan puhtaasta ilmasta sävelletty.
Eikö kukaan tajua eroa sanojen fiction ja non-fiction välillä? Tai edes sinnepäin? Tarjotaan ihan mitä sattuu mieleen muistumaan näköjään.
Kyllä olen pettynyt. En niinkään siihen, ettei niitä "kunnon" mormonikirjailijoita tunnu olevan olemassakaan, vaan siihen, että ihmisillä on niin outo käsitys kulttuuri-ilmiöstä kaunokirjallisuus. Puhumattakaan ilmaisusta "klassikko".
Enköhän sentään tuon eron tajua.
Mainitsin, että kysymyksessä on Lauri Törnin elämäkerta. Muistelmateokseksi sitä en luokittelisi. Pikemminkin se on tutkimus. Kaunokirjallisuudeksi sitä en ole väittänyt.
Keskustelu on tässä rönsyillyt melko vapaasti. Eikö se ole ihan mukavaa ja mielenkiintoista, ja saattaahan siitä jonkin tiedonjyväsenkin joku saada. Tunsitko sinä esimerkiksi mainitsemaani Lauri Törniä käsittelevää ei-kaunokirjallista teosta aikaisemmin? Pari vuotta sitten se oli melkoinen myyntimenestys Suomessa.
Vastasin tuolla aiempana muistaakseni, että kukaan mormoni ei ole vielä kirjallisuuden nobelia saanut. Lyhyeksi tämä keskustelu olisi jäänyt, ellei mitään muuta olisi ollut lupa sanoa.
pulitzerin palkinnon sentään on saanut mormonikirjailija Bernard De Voto v. 1948 historiallisaiheisesta romaanistaan "Across the Wide Missouri".
Amerikkalaista kirjallisuutta tunnetaan Suomessa huonosti, ja ymmärrettävistä syistä valtaosa mormonikirjailijoista on amerikkalaisia. Tässäkin asiassa on tapahtumassa muutosta kansainvälistymisen myötä.
But wait, there's more: hän on yksi profeetta ET Bensonin pojanpojista. So there.
Kirjailijan työ on uutta synnyttävää ja itsenäistä, se vaatii omaperäistä ajattelua ja rohkeutta liikkua ennen kartoittamattomilla alueilla niin omassa mielessään kuin yhteiskunnassakin. Tälläinen henkinen vapaus ei yleensä ole ahtaissa uskonnollisissa piireissä mahdollista, sekä yhteisön paine että oma sisäinen sensori ovat esteenä.
Mormoneissa on paljon lahjakkaita muusikoita ja muita toisen luovaa työtä toteuttavia taiteilijoita, mutta itsenäiseen luovaan työhön he eivät uskontonsa henkisen rajoittavuuden vuoksi juuri pysty. Sama ilmiö näkyy myös kirkon kuvataiteilijoissa: osataan tekniikka, perspektiivit ja värippi, mutta aihevalinta ja käsittely on jo hyväksyttyä toistavaa ja perinteistä, ei uutta luovaa.
Onneksi mormoneilla sentään on lupa jossain määrin nauttia muustakin kuin oman kirkon annista taiteen saralla. Surukseni olen kuitenkin huomannut, että tuntemani mormonit ovat kovin vähään tyytyviä tässä suhteessa. Ehkä se että taiteen pitää olla "kohottavaa" ja noudatella kirkon tasovaatimuksia sulkee pois suuren osan maailman taiteen mestariteoksista tai sitten kunnon mormonilla ei vain koskaan elämässään ole kirkon toimilta ollut vapaata aikaa niin paljon, että hän olisi pystynyt syventämään taiteentuntemustaan. Eli kuten uskonnollisella kielellä sanottaisiin. siirtymään pikku hiljaa maidosta vahvempaan ravintoon.
Kovin ovat lausuntosi yksioikoisia ja varmoilta kuulostavia. Tuollaisen mahtipontisuuden takana on yleensä asiantuntemattomuus tai sitten silkka pahansuopuus.
Onko sinulla ollut tilaisuus tutustua todella kaikkeen tai edes huomattavaan osaan mormonien luomasta taiteesta, ja antaako itsekrititiikkisi sinulle todella luvan lausua siitä noinkin ehdottomia arvioita? Millä oikeudella niputat kaiken mormonien taiteen yhteen ja samanlaiseksi? Todettuasi sen kehnoksi esität syytkin siihen ihan tuosta vain sen kummemmmin perustelematta.
Väität, että muusikot toteuttavat toisten luovaa työtä. Niinkin on, mutta kyllä myös musiikkitaitelija on luova. Hän itse asiassa luo teoksen uudelleen tai luo siitä oman ainutkertaisen teoksensa joka kerta esittäessään sen, samoin kuin näyttelijäkin. Lopullisen teoksen luo vasta kuulija tai katselija.
Mormonien kuvataide saa myös tuomiosi. Ja myös tunnustuksen sanasi: osataan tekniikka, perspektiivi ja värioppi. Osataanko todella? Ketkä osaavat? Ja keiden taiteilijoiden aihevalinta on sellaista kuin kerrot? Esittäisitkö muutaman nimen?
Onneksesi ja suruksesi olet huomannut sitä ja tätä. Keistä puhut? Mormoneista? Älä nyt ainakaan minua laske mukaan, vaikka mormoni olenkin. Minulla on syytä olettaa ja tiedänkin, että muutkin mormonit ovat syventäneet taiteentuntemustaan.
Älähän turhaan sure. Taiteet, tieteet ja muu hengen ja ruumiin kulttuuri ovat lähellä mormonien sydäntä. Kyllä sinä sen tiedät. Älä myy omaa taiteellisuuttasi ja taiteentuntemustasi halvalla yrittämällä tehdä siitä lyömäasetta mormoneja tai ketään muutakaan vastaan. Älä anna kaunasi ja katkeruutesi sokaista itseäsi.
Luepa tekstisi uudelleen ja ajattele, että joku mormoni olisi kirjoittanut vastaavaa jostakin samankokoisesta ihmisryhmästä. Miltä kuulostaisi?
Esimerkkini liittyy kuvataiteisiin ja niiden opiskeluun. Opiskeluaikanani asuin Taideteollisessa korkeakoulussa graafiseksi suunnittelijaksi opiskelevan tytön kanssa. Mormonilähetyssaarnaajat pyrkivät usein vierailemaan kodissamme, vaikka olin tuolloin jo eronnut kirkosta. Haluten osoittaa kiinnostusta ja luoda myötämielistä maaperää sekä minun saamisekseni takaisin kirkkoon että ystäväni käännyttämiseksi, he kyselivät opinnoistamme.
Kämppikseni A.T. kertoikin innostuneena alastaan ja mm. elävänmallinpiirtämisen harjoituksista, taisi jopa näyttää joitain töitäänkin eldereille. Amerikkalaispojat kauhistuivat sitä, että oppitunneilla harjoiteltiin piirtämään alastonta ihmistä... Mikään ei auttanut, vaikka selitimme, että alastonmallin piirtämiseen perustuu koko länsimainen kuvataiteilijakoulutus.
Yhteisymmärrys taidekoulutuksesta ei ottanut syntyäkseen, joten kysyin, tuntevatko he itse kuvataiteilijoita. Toinen pojista ylpeänä kertoi, että hänen mormoni-isänsä on taiteilija. Kävi ilmi, että mainossuunnittelija. Kun varovasti sanoimme, että mainossuunnittelija ei välttämättä ole taiteilija, hän loukkaantui syvästi ja suuttui isänsä ammatin puolesta.
Emme malttaneet olla lisäämättä (englanniksi, koska keskustelu liukui jo niin kauas mormonismista, että poikien sanavarasto oli lopussa) että Suomessa taiteilijat yleensä pitävät mainosten tekemistä jonkinlaisena huoraamisena ja itsensä rahasta myymisenä.
Mutta ei kai sitä parempaan voi pystyä, jos ei saa edes elävää mallia uskontonsa takia piirtää? Kirkon ns. 'tasovaatimukset' näyttävät torpedoivan jopa opiskelun kuvataiteilijaksi. Kysyn vaan, että kenen tasossa oikeasti on vikaa, jos alastoman ihmisvartalon piirtäminen herättää siveettömiä ja alhaisia mielikuvia?
eihän nyt voi olla totta, että mormonismi on onnistunut myrkyttämään mielesi nuorena ollessasi niin, että vielä vuosikymmenten päästäkin haluat löytää negatiivisen yleistävän näkökulman lähes jokaiseen mormonismia sivuavaan asiayhteyteen. Tai sitten päädyt rakentamaan sopivan aasinsillan yli synkän virran.
Onko tosiaankin niin, että jokainen kohtaamasi mormoni aiheuttaa sinulle inhoreaktion. Löytyykö hyviä ja puoltavia asioita ollenkaan?
Sieltähän se esimerkki tuli. Vuosikymmenten ja kielimuurin takaa. Kaksi nuorta, pahaa-aavistamatonta poikaa joutui koko mormonien taiteen takuumiehiksi kahta alan opiskelijaa vastaan. Ja toinen sai vielä kuulla isänsä huoraavan. Melkoisen sokin heille aiheutitte. Sitä varmaan halusittekin. Taisi hivellä suomalaista itsetuntoa.
Eivät lähetyssaarnaajat voi tietää kaikkea kaikesta. Eivät varmaan kaikki sen ikäiset suomalaisnuoret tänä päivänäkään tiedä mitään alastonmallin maalaamisesta. Kyllä nekin kaksi miestä, jos vielä elossa ovat, tietävät jo senkin asian.
Kaikki eivät ole taiteilijoita, eivät mormonit eivätkä muut. Mutta mormonien keskuudessa on ollut ja on edelleen myös lahjakkaita kuvataiteilijoita. Brigham Young lähetti muutamia heistä jo kauan sitten Pariisiin opiskelemaan taidetta. Aivan epäilemättä he saivat siellä maalata alastonmalleja sen verran kuin Taideteollisen korkeakoulun kursseilla nykyään maalataan.
Internetissä voit tutustua kirkon kuvataidekilpailujen satoon. Jos aiheet tuntuvat yksipuolisilta, se johtuu siitä, että kullakin kilpailulla on ollut oma teemansa. Käsittelytapojen monimuotoisuus varmaan korvaa osaltaan sen puutteen.
Kohottavia hetkiä koskettavien teosten parissa!
Mormoneilla on jo valmiiksi silmälaput päässä ja kuolaimet suussa, kun he alkavat pohtia mahdollista taideammattia omakseen. Minusta näiden nuorukaisten kertoma on erinomaisen valaisevaa sen suhteen, miten vääristynyt käsitys voi olla niinkin luonnollisesta ja pyhästä asiasta, kuin ihmisen ruumiista. Heidän tapauksessaan voi sanoa, että mormonistinen tekopyhyys ja tekosiveys on pilannut heidän aistinsa jo lapsena - ja taiteilijan tärkein ominaisuus on juuri kyky käyttää aistejaan rohkeasti ja sitten välittää havaitsemansa ja kokemansa oman alansa parasta ammattitaitoa osoittaen kanssaihmisilleen.
P.S.
Jos Brigmah Bojong olisi tiennyt, että Pariisissa piirretään alastonmallia, hän ei olisi lähettänyt näitä mormoneita taideoppiin. Kertooko tarina, tuliko näistä oppiin päässeistä hyviä taiteilijoita, vai erosivatko he ensin mormoneista ja ryhtyivät vasta sitten toteuttamaan kutsumustaan?
En ryhdy itseään toistavia ja kiihkoilevia väitteitäsi kumoamaan, kun niissä ei oikeastaan
mitään kumottavaa edes ole. Ei lähteitä, ei perusteluja. Vain haalistuneita muistikuvia parista hätääntyneestä ulkomaalaisesta pojasta, jotka joutuivat kahden "taiteilijan" nurkkaan ajamiksi.
Miten muuten teidän kahden taiteellanne huoraamista visusti välttävän taideopiskelijan ura on lähtenyt etenemään? Tutustuisin mielellänne teoksiinne vaikkapa jossakin näyttelyssä tai taidemuseossa.
Hevosvaljaisiin liittyvä kuvamaailmasi on toki mielenkiintoinen. Ehkä voisit esittää vertauksesi kuvataiteen keinoin.
Mikä tarina kertoo, että Brigham Young ei tiennyt Pariisissa piirrettävän alastonmallia? Selvitetään se, ennen kuin ruvetaan kertomaan lisää tarinoita.
Käväisin tuossa juuri katsomassa kirkon kuvataidekilpailun satoa. Suosittelen sinullekin.
Tuntien Brigham Youngin irstailun neitosten kanssa, joilla karvat hädin tuskin kasvoivat, en oikeastaan pitäisi lainkaan mahdottomana, että hän olisi lähettänyt oppipoikia Pariisiin opettelemaan alastonmallien maalaamista. Tuohon aikaan ei ollut vielä nettipornosivuja, joiden koukkuun Young olisi ilman muuta jäänyt. Tai eihän sitä tiedä kun oli aina ehtaa tavaraa käytettävissä.
Fodson Major intte god traktor. Vexellåda kronlar.
I Obu
Ainakin yksi Tanskan kuuluisimmista taidemaalareista
on kirkkomme jäsen, nimeä en muista, mnutta on aatelinen, pulska mies joka asuu isossa kartanossaan, hänestä oli aikanaan artikkeli kirkkomme lehdesä.Sitten on noita tieteiskirjailijoita mm.kauappatieteen alalta nimiä en tällähetkellä muista mutta eräs maamme johtajienkouluttaja on niitä lukenut.On sydän lääketieteen tohtori joka on osallistunut tiimin,jotka kehittivät sydänleikkauksissa käytettävän tekosydämen. Eräs USA:n korkeimmanoikeuden tuomari oli MAP, joku varmaan
muistaisi nimetkin. Eiköhön netistä löydy.
Kuvaitissa, ja oli hänestä juttu Suomenkin Televisiossa muutama vuosi sitten Limberg nimeltään.
Ja Jyväskylässä on eräs sisar joka maalaa kauniita tauluja, Imatralla on eräs sisar jonka näyttelyissa
ä olen käynyt monta kertaa ,Raumalla on yksi veli joka
tekee tasokkaita veistoksia.Mitä onkaan sitten mualla maailmalla joita emme tunne.Olemmehan ihan tavallisia ihmisiä ,poikkileikkaus kansasta johon mahtuu kaikenlaisia tallaaajia.
Käytössäni olevat taiteilijaluettelot, puhelinluettelot tai edes Eniron henkilöhaku eivät löydä yhtäkään Limbergiä.
selvitellä taiteilijoiden uskonnollisia taustoja, ainakaan Suomessa asuvien nykytaiteilijoiden. Yleisluontoiset maininnat riittävät. Täällä käydyn keskustelun perusteella tuntuisi epätodennäköiseltä, että yksikään taiteilija haluaisi tulla leimatuksi "mormonitaiteilijaksi". Eikä nimen esiintyminen tämäntasoisella palstalla ole mainosta sen enempää taiteelle kuin mormonismillekaan.
löytynyt tukea aiemmalle kirjoituksellesi.
Ei siitä nyt ole kuin vuosi, pari, kun muistaakseni juuri BYU:sta täytyi poistaa kaikki alastonkuvat, vaikka ne olivat taidetta. Eikö se ollut joku taidenäyttely, vai oliko yliopistolle muuten eksynyt jokin ostettu alastomasta ihmisruumiista tehty taideteos. Siis taidetta, ei pornoa.
Älkää nyt mormonit viitsikö kieltää tätä juttua, teette itsenne aivan naurettaviksi.
tuosta asiasta mitään. En muutenkaan tiedä kovin paljoa BYU:n asioista.
En kiellä enkä ole kieltämättä, kun kerran en asiaa tunne. Mutta ihan naurettavaksi itseni tekisin, jos sinun tässä antamiesi tietojen perusteella ottaisin kantaa asiaan.
ihan helposti.
niin paljoa.
Miksi mormonia kiinnostaisi yhtään mikään viime kädessä. Turhaa etsiä tietoa itsenäisesti kun kerran kirkon kokouksista saa kaiken tarvitsemansa.
Ehkäpä minua kiinnostavat toisenlaiset asiat. Ehkäpä etsin tietoa itsenäisesti, jopa muullakin avoin kuin "googlettamalla". Tietäisitpä vain, mitä tänäänkin olen tehnyt!
Liikuttavaa on uskosi, että saamme kirkon kokouksista kaiken tarvitsemamme. Jeesus kyllä sanoi Martalle, että vain yksi on tarpeellinen, mutta niin pitkälle en ainakaan minä ole vielä kehittynyt.
Oletat ihan mahdottomasti kaikenlaista. Mutta ehkä olet sitä mieltä, että se on sallittua mormonille? En ymmärrä tuollaista logiikkaa, mutta olkoon.
Ihan vain ähkyäsi helpottaakseni: Mitä sinä tiedät siitä, mitä minä oletan?
Olen sitä mieltä ja tiedänkin, että olettaminenkin on sallitua mormonille.
Ikävä, ettet ymmärrä. Mutta toisaalta: eiväthän kaikki voi kaikkea ymmärtää.
Tässä valikoima Rodinin taidetta. Kuuluisimmat taitavat olla veistokset Ajattelija ja Syleily.
http://images.google.fi/images?client=firefox-a&rls=org.mozilla:fi-FI:official_s&hl=fi&q=auguste rodin&btnG=Etsi kuvia
Kuuluu yleissivistykseen. Sääli, jos et ole kiinnostunut.
Kuuluisi mormonien joukossa olla useita tuhansia merkittäviä eri alojen taiteilijoita. Meitä suomalaisia on vaivaiset 5 miljoonaa ja mekin olemme saaneet jotain kestävää aikaan.
Ars longa, vita brevis.
meitä on paljon vähemmän. Isossa maailmassa taiteessa ja muussa kulttuurissa menestyneitä mormoneja on.
Mutta eihän amerikkalaista 'korkea'kulttuuria voi olla olemassa, etenkään jos se on mormonin tuotosta.
tuntuu tuo "useita tuhansia". Mormoneita on kaksi kertaa suomalaisten lukumäärä, jolloin Suomessa pitäisi olla tuhansia merkittäviä taiteilijoita. Onkohan niin? Riippuu tietenkin täysin siitä, mitä "merkittävällä" tarkoitat. Mielestäni kaikki taide on omalla tavallaan merkittävää.
Näihin asti mormonikirkon jäsenistöstä valtaosa on asunut Amerikassa. Suomessa amerikkalaista taidetta, myös mormonien tekemää, tunnetaan kovin huonosti. Samoin Amerikassa suomalaista taidetta. Esimerkiksi suomalaista kirjallisuutta ja runoutta on käännetty englanniksi varsin vähän. Toivottavasti tilanne korjaantuu. Tämäkin keskustelu voi auttaa pieneltä osaltaan siinä.
Kuten edellä olen jo kertonutkin, katselin eilen taas kerran Internetissä mormonikirkon kuvataidekilpailuun osallistuneita teoksia. Pidin näkemästäni. Erityisen silmiinpistävää ja minua ilahduttavaa oli kilpailun kansainvälistyminen. Ja suomalaista mieltä lämmittää erityisesti se, että viime vuosina kärkisijoilla on ollut yksi amerikansuomalainenkin.
Kuvataide, musiikki ja jotkin muutkin taiteen lajit ylittävät kielirajat. Kaunokirjallisuus on sidoksissa kieleen. Luulen, että se on yksi syy siihen, että kaunokirjallisuutta ei joko ole luotu tai sitä ei tunneta kansainvälisessä kirkossamme yhtä paljon kuin juuri musiikkia ja kuvataidetta.
Mahtoikohan sinulle, nimimerkki Kielitaitoinen, tulla lyöntivirhe tai muistikatkos, kun mainitsit suomalaisen taitelijan nimeltä Limberg?
Ehkä tarkoititkin kirjoittaa Limburg?
Tässä veljekset Limburgin taidetta.
http://images.google.fi/images?client=firefox-a&rls=org.mozilla:fi-FI:official_s&hl=fi&q=limburg brothers&btnG=Etsi kuvia
Tosin he olivat katolisia, mutta jospa heille on jo toimitettu kastaminen mormoneiksi, kuten monille muillekin edesmenneille kuuluisuuksille?
En ole missään viestissäni maininnut yhdenkään suomalaisen kuvataiteilijan nimeä, vielä vähemmän nimiä Limberg tai Limburg.
Onkohan sinulle mahtanut tulla sisälukuvirhe?
Tarkoitukseni oli vastata tähän viestiin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000259&posting=22000000021542203
katsomaan miltä viestiketjun puu näyttää.
eikä väärältä.
mutta kun toinen sanoi että hänelle tuli, niin minä heti kiirehdin pyytämään anteeksi, että vaivasin turhaan.
Vuan haetanneeko tua mittää, sanos savolaene.
tuo haetata tae olla haettaamattannii. Oekeesti ei haitanna.
Tämän sisaren kohdalla ainakin on myöhäistä, koska hän on jo ollut telkkarissakin. Kyllä hän ainakin pikkujulkkis on ilman muuta. Mutta josko tuo Kuwaitissa U.S.A.:n naapurissa asuminen häntä pystyisi suojelemaan.
Edelleenkin jäi epäselväksi, onko sisar mainittu suomalaisissa taiteilijamatrikkeleissa tai onko hän Suomen taiteilijaseuran jäsen vai onko kuvataiteen harrastaja, joka on saanut töitään näytille.
Itse rohkenen epäillä, että sisar Limbergin nimi on sotkettu katolisiin maalariveljeksiin Limburg.
Vai etkö halua?
Vai oliko virhe eka kirjaimessa? Jos kysymyksessä onkin Simberg, Hugo tai joku tuosta suvusta?
ja haluaisinkin, jos vain tietäisin, mitä nyt pitäisi anteeksi pyytää ja keneltä.
Varmaan sinun mielestäsi olemassaoloani.
jonka hän oli osoittanut toiselle, eikä Calmaton vastineessa ollut mitään vikaa.
Sinä näköjään et osaa lukea puuketjua, vaan luulit vastauksen tulleen omaan kirjoitukseesi, mitä se ei siis ollut.
Etkö vieläkään tajua?
tajua.
En ole vastannut muihin kuin itselleni tulleisiin viesteihin. En ole tietääkseni myöskään moittinut koskaan Calmaton toiselle osoittaman vastauksen sisältöä. Voisitko lähettää tähän ketjuun kopion siitä?
Kirjailijoita: Jewel Adams, LindaP.Adams, Shirley Bahlmann, Julie Coulter Bellon, Trina Boise, Anne Bradshaw, Orson Scott Card, Ina Coolbrith (runoilija), Tanja Crouch, Stiven L. Kent (kirjottaa videopeleistä), Sherry Ann Miller, jne....
Kuvataiteilijoita: Simon Dewey, Avard Fairbanks, Arnold Friberg, Helaman Ferguson, Glen Hopkins, Keith Nielsen, Greg Olsen,
Onkos tuo Helaman Ferguson sukua Sarah Fergusonille? Vaiko itselleen Massey Fergusonille, josta ehkä Turustillakin olisi jotain näppituntumaa?
Olet kaikesta päätellen kiinnostunut sukututkimuksesta. Useissa kirkkomme kokouspaikoissa on sukututkimuskeskus, jossa voit maksutta harrastaa sitä ajanmukaisten laitteiden ja lähteiden avulla. Tervetuloa!
Voivathan Helamanin sukujuuret ulottua vaikkapa Englannin hoviin.
Eikö Freiberg ollutkin juuri se, joka rustasi ne Mormonin kirjassa esiintyneet ja siksi Suomellekin tutuiksi tulleet ylilyövät muskelifantasiamaalaukset? Ägh.
Noista muista en ole ikinä kuullut, aukko saattaa tietenkin olla omassa koulutuksessani.
Card lienee mainituista ainoa, jonka teoksia on käännetty suomeksi, ja Freiberg ainoa, jonka teoksia esiintyy suomeksi käännetyn teoksen sivuilla. Ja se, että he ovat ainoat, jotka sinä tunnet, johtuu välillisesti tai välittömästi ilmeisesti juuri siitä, että toinen heistä kirjoittaa scifiä ja toinen maalaa "kitschiä" - sananvalinta sinun.
kaveri, ei etunimi. Kimpassa rupesivat Ferguja tekemään, kummankin kun piti saada sukunimensä historiaan.
Mormoneilla ei oikein tunnu olevan tuntumaa siihen, mitä on klassinen kirjallisuus. Tästä tietokannasta voisi olla ensiavuksi:
http://www2.hs.fi/klik/klassikkoautomaatti/klassikkoautomaatti.html