Jehovan todistajat uskonsa työpaikalla? VT seura kannustaa antamaan työpaikalla vapaamuotoista todistusta, mutta tehdäänkö niin käytännössä?
Minusta usko ei kuulu työpaikalle ja jos olisin JT haluaisin pitää mahdollisimman matalaa profiilia.
Tiedän että monet tekevät näin, he eivät kerro uskostaan kenellekään. Korkeintaan yhdelle hyvälle työkaverille joka on luotettava.
Jotkut taas ilmoittavat asian kaikille, mutta eivät koskaan keskustele siitä työkaverien kanssa.
Kysymyksiä entisille ja nykyisille Jt:läisille:
Kerroitko työpaikalla uskostasi, vai salasitko sen koska häpesit uskoasi tai pelkäsit vastustusta?
Kävitkö työpaikalla keskusteluja aiheeseen liittyen tarjoten jopa lehtiä?
Jouduitko kenttätyötä tehdessäsi vahingossa jonkun työkaverin ovelle, mille se tuntui?
Jos olisin kentällä ja oven avaisi joku työkavereista, minua ainakin hävettäisi tosi paljon! Olen ollut aiemmin mukana toisessa lahkossa, jos liittyisin jehoviin ja tapaisin kentällä "aiempia seurakuntalaisia" sekin tuntuisi aika hävettävältä. En tiedä miksi, näin vain olisi.
Minusta usko ei kuulu työpaikalle ja jos olisin JT haluaisin pitää mahdollisimman matalaa profiilia.
Tiedän että monet tekevät näin, he eivät kerro uskostaan kenellekään. Korkeintaan yhdelle hyvälle työkaverille joka on luotettava.
Jotkut taas ilmoittavat asian kaikille, mutta eivät koskaan keskustele siitä työkaverien kanssa.
Kysymyksiä entisille ja nykyisille Jt:läisille:
Kerroitko työpaikalla uskostasi, vai salasitko sen koska häpesit uskoasi tai pelkäsit vastustusta?
Kävitkö työpaikalla keskusteluja aiheeseen liittyen tarjoten jopa lehtiä?
Jouduitko kenttätyötä tehdessäsi vahingossa jonkun työkaverin ovelle, mille se tuntui?
Jos olisin kentällä ja oven avaisi joku työkavereista, minua ainakin hävettäisi tosi paljon! Olen ollut aiemmin mukana toisessa lahkossa, jos liittyisin jehoviin ja tapaisin kentällä "aiempia seurakuntalaisia" sekin tuntuisi aika hävettävältä. En tiedä miksi, näin vain olisi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se puhuinko minä työpaikallani 'asiasta' vaihteli sen mukaan, miten hengelliseksi ja kunnolliseksi minä missäkin vaiheessa itseni tunsin. Hyvin nuorena pidin asian visusti omana tietonani, kun ajattelin, etten ole lainkaan hyvää mainosta asialle. No, kyllähän työkaverit saivat selville, että olin todistaja. Ja ihmettelivät. Yksikin sanoi, että jos kerran olen todistaja, niin miksen sitten ole sitä kunnolla?
Myöhemmin kun olin jo perheellinen ja tunsin itseni eturivin todistajaksi, olin innokas puhumaan asiasta joka käänteessä. Huomasin kyllä, että minua katsottiin kieroon. Sitten kun jäin pois töistä ja aloitin tienraivauksen, olin kuulema hullu.
Sitten tuli taas se vaihe, etten halunnut hiiskahtaakaan asiasta. Tällä kertaa se johtui siitä, että olin nähnyt ja kuullut enemmän kuin usko kesti. Nyt kun tiedän paljonkin - ja yleisesti tiedetään, kiitos internetin - VT-seuran kaksinaismoraalista ja oppiseikkailuista, puhun taas mielelläni asiasta, mutta tällä erää entisenä todistajana. Näin innokas en ole koskaan ollut asian puolesta. Se johtuu siitä, etten ole koskaan ollut yhtä vakuuttunut asian totuudellisuudesta kuin nyt sen epärehellisyydestä.
jatka samaan malliin!!