Olen vakavasti sairas nuori nainen. Minulla ei ole enää paljoakaan aikaa, tiedän sen kyllä itse. Voimat hupenevat joka päivä. Käytännössä kipulääkkeiden voimin kestän olemassaoloa, mutta tiedän että jossain vaiheessa tulee hetki, jolloin ruumiini antaa periksi.
Olen itse päässyt jo sinuiksi kuoleman kanssa, en osaa enää pelätä. Kipujen lisääntyessä kuolemasta on tullut enemmänkin rauhan tyyssija. Jos en nyt ehkä odota sitä, niin tieto kipujen loppumisesta rauhoittaa.
Läheiseni eivät kykene hyväksymään tai ymmärtämään tätä. Haluaisin kertoa heille ettei kuolema välttämättä ole paha asia, mutta heitä ahdistaa siitä puhuminen. He ovat vihaisia ja yrittävät keksiä uusia keinoja parantaa minut, vaikka sellaista ei olekaan. He eivät osaa hyväksyä kohtaloani. Minulle olisi tärkeää saada olla heidän lähellään ja jutella. Mutta miten voin, kun jokainen tuntuu olevan ihan hajoamispisteessä?
Haluaisin myös keskustella hautajaisista ja hautapaikasta, mutta kukaan ei ota kuuleviin korviinsa.
Minä olen nyt sairauteni myötä ymmärtänyt että kuolema voi olla myös rauha. Se tulee aikanaan tekemään minusta taas kokonaisen.
Miten tukea läheisiä oman kuoleman lähestyessä?
7
5214
Vastaukset
- mielestäni
Laita paperille kaikki toivomuksesi hautajaisista jne, sillä läheisesi ovat shokissa. He eivät halua puhua kuolemasta, eivätkä kestä ajatusta, eikä puhettakaan siitä, että joutuvat luopumaan sinusta. Sinusta on tullut nyt vahvempi heitä.
Oli niin kaunista kirjoituksesi. Taivaan Isä varmasti lähettää enkelin luoksesi sillä hetkellä, kun aikasi täällä päättyy.
Siellä toisella puolen on varmasti kaikki hyvin ja - parempaakin. - vielä_
sen mitä kerrot, vaikka nyt eivät kykene siihen. Todella surku,ettei heillä itsellään ole vastavuoroisesti kykyä kuunnella mitä sanot; se on kaikkien voimavarojen hukkaamista. Periaatteessa ajattelen,ettei sinun tarvitse heitä tukea, vaan sinä tarvitsisit tukea, vaikka tosin vahvoilla tunnut olevankin.
Kirjoita heille kirjettä, laita siihen niitä asioita, joita haluaisit heidän kuulevan nyt. Olisi tietysti hyvä tunne, jos tietäisi,että omaiset ovat ymmärtäneet ja hyväksyneet asiat, joita haluat/ et halua. Harmi kun ovat vauhkona. Kuolema on kuitenkin asia, mikä ei vauhkoamalla siirry yhtään tuonnemmaksi, ehkä päinvastoin.
Ei siitä tosiaan paljon ole iloa, jos kuulevat tahtosi,halusi, äänesi sitten kun olet jo lähtenyt.Sitten on ihan turha enää, mutta entäpä jos he tarvitsevat seuraavan ikuisuusaiheen jossitella ja surkutella itseään. - unohdin
Kirjoita heille myös kirje siitä, mitä ajattelet kuolemasta. Kerro heille siinä kaikki. Jälestä päin he ovat kiitollisia kirjeestäsi. Se antaa heille sitten voimaa. Nyt he eivät pysty ottamaan mitään puhetta vastaan, mutta kirjoitettu sana säilyy ja sitä voi lukea aina uudestaan ja uudestaan. Se varmasti lohduttaa heitä sitten jälkikäteen ja he ovat onnellisia siitä, että olit niin viisas ja vahva lähtösi lähestyessä. Rakkaudella, yks surusisko.
- minä vain
Olet ainutlaatuinen nuori nainen. Samanlaista suhtautumista kuolemaan varmaan toivoisi meistä jokaiselta. Omaisille voi olla hirveän vaikeaa hyväksyä se, että toinen ei ehkä selviäkään. Ja jos on vielä nuori henkilö kyseessä..
Voi olla, etteivät läheisesi pysty tai kykene ymmärtämään tilannnettasi täysin mitenkään, vaikka mitä tekisit.. ja ovat ehkä hämmentyneitä siitä, että olet itse hyväksynyt kuoleman mahdollisuuden. Hirmuisasti kuitenkin voimia, Olet ajatuksissa :) - myöskin sairas
sillä olen itsekin kuolemansairas ja parantumaton.Sairastan syöpää ja mitään ei ole tehtävissä.vaikeinta on taas ollut minulle kuoleman hyväksyminen ei itseni takia vaan rakkaitteni tähden.Itseni takia olisi hyvä nukkua pois.Rakastan läheisiäni sydämmestäni ja siksi kuoleman hyväksyminen on vaikeata toisin tässä kunnossa kun nyt olen niin en myöskään kykene enää mitään iloa tai hyötyä itsestäni antamaan,vaikka kuinka haluaisinkin.Voimat eivät vaan riitä.Olen tolkuttoman väsynyt jätkuvasti ja mistään tekemisistäni ei tule mitään tolkkua.Tätä sairauttani on kestänyt yli kaksi vuotta.Hyväksyn toki kuoleman koska se on meillä jokaisella edessä.Mutta se tapa jolla joutuu kuoleman kohtaamaan on käsittämätöntä.Kuoleman pelko on ollut ystäväni koko raskaan sairauteni aikana.Se on jotain sanoin kuvaamatonta.Olen kade sinulle kun osaat olla noin tyyni kuoleman edessä.Olen käynyt tässä elämäni vissiin tuhannesti ja taas tuhannesti läpi ja kysynyt miksi minä jne? Miksi en saa nähdä lapseni varttuvan ja läheiseni vanhenevan? Miksi minä joudun täältä niin varhain pois?Tää on helvettiä tää sairaus .Syöpä minulla on joka on levinnyt kaikkialle.Olen vasta 40vuotias mies.Olen tässä odottanut tätä kuolemista joh yli vuoden päivät.Hirveetä tuskia ja kärsimyksiä päivästä toiseen.Niin paljon että ihmismieli on seonnut loppullisesti.En voi sanoa että olet onnekas.Juu olet onnekas kun osaat noin rauhallisesti hyväksyä oman kuolemasi.Parasta mitä voit tehdä on antaa virran viedä.Siunauksia sinulle.Kun on kuoleman sairas on kuolema helpotus.Suurempi tuska on elää ja kärsiä tuskissaan päivästä päivään niin omaisille kun itsellesi.Vain toinen kuolemansairas voi ymmärtää mitä on "odottaa "kuolemaa.
-Kuolemansairas-
ps.Ilman terveyttä ei ole elämää,terveys on ihmisen tärkein lahja. - taivastaivas
Jos haluat keskustella hautaukseen liittyvistä toimenpiteistä, mene valitsemaasi hautaustoimistoon.Kerro siellä toiveesi hautauksen käytännön toimenpiteistä, he tekevät sinulle ns. hautaustestamentin. Hautaustoimistossa on ammattitaitoinen henkilökunta, joka osaa neuvoa ja kertoa erillaisista vaihtoehdoista. Kuoleman tapahduttua, heillä on valmis suunnitelma sinun hautajaisia varten. Omaisille se on yleensä suuri helpotus, kun käytännön toimenpiteet on etukäteen mietitty.
Se on valitettavaa, että et saa kuuntelijaa läheisistä, mutta he eivät ole viellä sisäistäneet tämän elämän rajallisuuden. Olen sitä mieltä, että joka ymmätää kuolemaa, ymmärtää elämää. Voimia sinulle. - Aurinkolahti Vuosaar
Mulla on ihan sama tilanne kuin sinulla harmi. Minä olen ollut koko elämäni sairas syntymästä lähtien. Sairauttani ei osattu tutkia ajoissa, viimiset puoli vuotta hoidettiin masennuksena. Ystävät ja sukulaiset eivät usko sinun pois lähtöön, itse tiedän parhaiten, minulla ei ole enään aikaa maanpäällä. Tiedän että elän viimeisiä hetkiä, minulla kirjaimellisesti petti elimistö. Aikani on tullut, mutta kukaan ei usko sinua kun olet vielä niin nuori vasta pari kymppinen nuori neiti. Tiedän että elämäni ohi ja minua odottaa rauha. En jaksa enään taistella kuolemaani vastaan, tiedän että se tulee joka tapauksessa vastaan eli pian. Lääkärit hoiti kuolemaani masennuksena. Vaikka minulla on aivoissa vikaa. Pelkään kuolemaan ja nyt olen huomannut tajunnut että kaikki on oikeastaan hyvin, ei tarvii enään pelätä. Hyvä että tapahtuu nyt ja läheisilleni on helpompi ymmärtää poismenoni, kun joudun kärsimään yksin. Hidastun ja kivut vaan lisääntyy, en reagoi. Ihmettelevät kun en vastaa mikä minulla on. Olen kertonut mutta eivät uskoneet. Olen nyt viimisessä vaiheessa saattohoidossa, perheellä ei ole koskaan ollut aikaa sinulle. eivät tue eikä ymmärrä, haluavat että olen laitoksessa niin kun äiti lähti pois. Minä haluan viettää viimiset hetkeni kotona yksin, minulla ei ole koskaan ollut ystäviä eikä perhettä, jolle purkaa huoleni. Olen niin huonossa kunnossa etten enään jaksa tehä mitään kuin odottaa kuolemaa, rauhaa. Tuskat kovat ja kivut. Tekee mieli nukkua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksköhän mä oon tuolla
Joskus antanut ymmärtää että olisin sun rinnoista pelkästään kiinnostunut 😂😁🤭 ja sä säikähdit että koskisin ilman lup324681Aamu on aina iltaa viisaampi.
Hyvää huomenta rakas. Ajattelen sinua taas ja yritän keksiä keinoja luoksesi. Satuttaa, kun unohdan sinua joka päivä ene152638Ihana on nähdä edes ohimennen
Mitenköhän mies sua voisi lähestyä❤️? Oon lääpälläni suhun mutta en uskalla lähestyä vaikka vilkuilet ja huomaan että su642493Juuri sinut kainaloon haluaisin nyt
Sydän sykkii vain sinulle Sinä olet se jota kaipaan Sinä olet se josta uneksin Jos sinun rinnallesi jäädä saan Tän koko252445- 321827
Saattaisimme olla yhdessä
Vaarallinen yhdistelmä. Käsitin, että meillä molemmilla on samanlaista historiaa... Siitä huolimatta haluaisin kokeilla321641Se meidän sydänyhteys
Oli ihanaa. Oltiin samankaltaisia sieluja ja tunnettiin voimakasta vetovoimaa ja yhteenkuuluvuutta. Voisiko se löytyä vi731496Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?501335- 661304
- 821241