hyvät immeiset miten jaksais olla ajattelematta,kun muutenkin on henkisesti hukassa puolisoni poismenon johdosta.Kerron nimittäin hänen kahdesta veljestään,vanhimmasta ja nuorimmasta ,ja miten he ovat käyttäytneet meitä kohtaan.Vanhin veljeksistä hautajaisissa ennen siunaustilaisuuden alkua puhui isoon ääneen anoppini sisaruksille,että tämmöistä reissua ei olisi tarvinnut tehdä jos tapsa olis elänyt kunnollista elämää,syönyt terveellisesti,eikä juopotellut.Mikään näistä asioista ei pidä paikkaansa.ei hän toki lasiin sylkenyt,mutta juoppoa hänestä ei oilsi saanut tekemälläkään.Hän huolehti terveydestään ,ei hän muuten olisi voinut juosta maratoonia kun täytti 50v.Haudalla tämä viisas veli oli sanonut poikani anopille ja appiukolle,että onkohan kukaan laskenut paljonko kukkiin on mennyt rahaa,kun on noin paljon kukkatervehdyksiä rakkaani hautakummulla.Veljeksistä nuorin terrisoi nyt jatkuvasti poikiani humalassa ja laittelee heille törkeyksiä viestien muodossa,koska pojat ei jaksa kuunnella hänen tölvimisiään .Laitoin illalla hänelle viestin etteikö hän tajua,että pojat ovat vasta menettäneet isänsä ja sinä veljesi,etkö voisi edes hetken antaa poikien olla rauhassa.Hän on aina ottanut silloin kun tämä viestitys alkaa.Minulle hän ilmoitti illalla,että sinä pidät turpas kiinni nyt.Olen jutellut pojilleni,että ei välitetä,sillä me tiedämme minkälainen ihminen isänne oli ja kuinka hän rakasti minua ja rakkaita poikiaan.Tuntuu vaan niin pahalta ,en halua veljillekään olla ilkeä .mutta jossain menee raja miten meitä kohdellaan.Voimia kaikille jotka ovat läheisensä menettäneet.
neuvokaa
heinäkuu
7792
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
en ees oikeestta tiedä mitä sanoisin,mutta sellaista jos ihminen sano niin voi päättä et se on ahne ja ei ajattele ku itseä ja se on sairasta ja sellainen ihminen ei muuta saa ku ongelmia. otan osan surusta jos halut jutella niin voit kirjotella mulle [email protected] olen itse menenettänyt monet sukulaiset ja suuri osa niistä oli todella nuoria
Kannattaa pitää korrekti puolensa, eihän puhelimeen tarvii vastata ja viestin voi poistaa lukematta. Aika näyttää mihin homma asettuu. Tulee tosi paha olla puolestasi, mutta tue lapsiasi ja koita löytää motiivit tuolle typeryydelle, niin se rauhoittaa, vaikka ei vie mielipahaa pois. Itse varmaan uhkaisin lähestymiskiellolla, mutta ehkä et ole niin raju tyyppi. Mutta voimia. Suru saa aikaan uskomattomia asioita sen olen itsekin nähnyt.
reagoida suruun. Kyllä veli varmasti ajan kanssa ymmärtää "typeryytensä". Antakaa anteeksi hänelle niin joskus voitte vielä olla läheisetkin. Kokemuksesta tiedän, että suru on saanut minutkin sanomaan asioita joita en tarkoita. Sitä on vaan niin kiukussa kaikkeen. Ja surun vaiheisiin kuuluu viha edesmennyttä kohtaan. Ties vaikka siitä nämä puheet, että "jos olisi elänyt paremmin"... Sitä toivoo, että olisi jotakin ollut tehtävissä tai ehkä hän puheillaan "oikeuttaa" veljensä kuoleman. Sitä ainakin itse halusi löytää niin kovasti syyn miksi hän kuoli. Kaipaus on varmasti hänelläkin kova.
on omat tapansa surra ja niinhän sen pitää ollakkin.
Kerronpa tästä veljeksistä vanhimmasta,hänelle ei merkitse mikään muu,kuin raha ja rikkaus.Rikkauttakin on monenlaista.Itse pidän suurimpana rikkautena hyviä suhteita sisaruksiin ja ennenkaikkea iäkkääseen isäänsä.Heitot mitä hän vejensä hautajaisissa päästeli suustaan johtui siitä,että taas meni rahaa bensaan,kun lappeenrannasta on sentäs matkaa helsinkiin.Puolisoni kuoli aivoverenvuotoon ja vuoto oli siellä aivojen osassa mikä lopettaa ensimäisenä sydämen toiminnan.Mitään ei ollut tehtävissä.Olen kirjoittanut hänelle kirjeen hautajaisten jälkeen ja ilmoitin hänelle että ymmärtääkö hän kuinka hän on puheillaan loukannut minua ja poikiani todella syvästi,tällä hetkellä tuntuu,etten ikinä unohda hänen puheitaan ja tunne on etten myöskään anna anteeksi.Suruun ei mielestäni kuulu minkänlaista kaavaa eikä oppia miten surra.Sitä en myöskään allekirjoita että olisi viha edesmennyttä kohtaan ja että se kuuluisi suruun.Voihan näin olla ,mutta minulle se ajatus on vieras.Kaipaus ja ikävä edesmennyttä kohtaan ainakin itselläni on suunnattoman suuri.Sitä puhutaan ns.arkikielessä että kuolema kuuluu elämään,mikä on totta,mutta kun se napsahtaa omalle kohdalle,että rakas läheinen otetaan pois niin siihen ei löydy sanoja,kaavaa,tai muutenkaan mitään ohjetta miten sinun tulee olla ja käyttäytyä.Veljestä vielä senverran,kun hän asuu lappeenrannassa ja 85-v isä parikkalassa,niin olisi luullut että hän olisi ilman muuta vienyt isänsä autolla kotiin hautajaista,olihan päivä myös hänelle äärettömän raskas.Veli oli vaatinut isältään pensarahaa,jos mielii päästä autolla kotiin asti.No isä jatkoi lappeenrannasta junalla loppumatkan.Ilkeä en halua olla ,veljeksistä vanhin on ainakin minulle ihminen jota en halua tavata enään koskaan.
vaikka ei aina tiedä kaikkia asian haaroja. Tuo bensaraha kuulostaa kyllä jo aika oudolta.
Olen huomannut ympärilläni että kyllä joidenkin suru menee sen "kaavan" mukaan mistä monilla nettisivuillakin puhutaan. Siinähän on myös tuo viha ja mm. vainajan jalustalle nostaminen jne. Omalle kohdalle ei ole sattunut näitä, mutta huomaan lähipiiristäni merkit.
Toivon voimia sinulle ja perheellesi, myös sille veljelle. Aiempaa kirjoittaja sanoi, että oma perhe täytyy olla ensimmäinen mielessä ja sen kyllä allekirjoitan. Tämä on muutenkin raskasta aikaa.
tulee vastattua.Se on ilman muuta selvä.että oma selviytymiseni ,sekä poikieni selviytyminen on asia mikä kaiikein tärkeintä.Kirjoitin surusta ja siitä kaavasta vain miltä itsestäni tuntuu.Sinua ihmetytti tuo pensa-asia.Katsos kun tälle veljelle se raha on kaikkein tärkeintä.Hän olisi vienyt iäkkään isänsä kotiin saakka jos isä olisi suostunut antamaan pensarahaa.Raha ratkaisi.Kirjeessäni tälle veljelle kirjoitin kyllä,että kuinka hän kehtasi tehdä näin.Ei ole kuulema mitään merkitystä mitä muut ajattelee raha se on joka ratkaisee.Kukin tyylillään.Kiitos sinulle kirjoituksestasi .On vain elettävä niillä eväillä mitä on luoja meille suonu
Minä ja lapset jouduimme vähän samanlaisen terrorisoinnin kohteeksi anoppini suunnalta. Tekstiviestejä, puheluja, asioihin puuttumisia, juoruamisia yms. Itse reagoin siten että lähetin kirjeen jossa ilmoitin selvästi että jos asiat jatkuvat näin teen rikosilmoitukset kotirauhan rikkomisesta, herjaamisesta, häiriköinnitä ja ylipäätänsäkkin kaikesta mikä täyttää lain kirjaimen.
Häiriköinti loppui siihen. En hyväksy moista käytöstä keltään ja reagoin silläkin uhalla että välit menee, perheen oma rauha on aina 1. sijalla.