VAROKAA EFEXORIA !!

empä enempää kertomaan koska tuossa tuli kaikki oleellinen, omalla kohdalla kyse oli vain toisesta masennuslääkkeistä. Tällä hetkellä voin hyvin ja olen vuoden syönyt ravintolisiä. Koskaa en enää aloita masennuslääkettä, kyllä tässä elämässä täytyy löytää muita keinoja ja muitakin keinoja on saatavilla ns. kansanparannuspuolella.

nainen 37,.,.,.,.. kirjoitti:

empä enempää kertomaan koska tuossa tuli kaikki oleellinen, omalla kohdalla kyse oli vain toisesta masennuslääkkeistä. Tällä hetkellä voin hyvin ja olen vuoden syönyt ravintolisiä. Koskaa en enää aloita masennuslääkettä, kyllä tässä elämässä täytyy löytää muita keinoja ja muitakin keinoja on saatavilla ns. kansanparannuspuolella.

Lue lisää

lääkkeistä. Mitkä ravintolisät auttavat? Jään kiinnostuneena odottamaan vastausta...
Itse vaihtaisin lääkkeet heti luonnollisempiin kun vain löytyisi vaihtoehto...

vaihtoehto kirjoitti:

lääkkeistä. Mitkä ravintolisät auttavat? Jään kiinnostuneena odottamaan vastausta...
Itse vaihtaisin lääkkeet heti luonnollisempiin kun vain löytyisi vaihtoehto...

Minulla on auttanut runsas omega 3:n saanti ja koska sitä myydään purkeissa, sanon ihan suomeksi, että joka päivä syön kalaa.

Sokeri, leipä, peruna, maissi, viljatuotteet, riisi, tuollaiset nopeat hiilihydraatit minimiin.

Mutta mitä tulee Efexoriin niin hirvittävät oireet ja häpeällistä kyllä kerran aivan mieletön panetuskohtaus. Mitäpä jos olisin toiminut sen puuskani kanssa? Raiskannut viattoman ihmisen?

En ole koskaan kuullut että mielialalääkkeet aiheuttaa riippuvuutta. Olen käyttänyt zolofia(kirjoitettu kai väärin) ja fontexia ja kolmatta jonka nimeä en muista, en saanut mitään vierotusoireita. Nyt olen käyttänyt efexoria nelisen vuotta samaa myös 225mg. Tuskin voin enää koskaan sitä lopettaa, mutta silti, en tosiaankaan noista vierotusoireista mitään tiedä.

April kirjoitti:

En ole koskaan kuullut että mielialalääkkeet aiheuttaa riippuvuutta. Olen käyttänyt zolofia(kirjoitettu kai väärin) ja fontexia ja kolmatta jonka nimeä en muista, en saanut mitään vierotusoireita. Nyt olen käyttänyt efexoria nelisen vuotta samaa myös 225mg. Tuskin voin enää koskaan sitä lopettaa, mutta silti, en tosiaankaan noista vierotusoireista mitään tiedä.

Lue lisää

Ei se niin kauheaa ole, jos kärsii viikon tai kaksi vieroitusoireita saatuaan masennukseensa apua monen vuoden ajan. Ihmiset ovat vain niin mukavuudenhaluisia eivätkä kestä kärsimystä.

Tyypillinen oli kommentti, että ottaa mieluummin kovaa huumetta kuin käyttää lääkettä. Haloo! Huumeisiin voi kuolla! Efeen ei tiettävästi ole kukaan kuollut, ei edes niihin vieroitusoireisiin. Mutta jos haluaa vain onnellisen pöhnäolon, niin sitten on kai parasta vetää niitä huumeita.

efen käyttäjä kirjoitti:

Ei se niin kauheaa ole, jos kärsii viikon tai kaksi vieroitusoireita saatuaan masennukseensa apua monen vuoden ajan. Ihmiset ovat vain niin mukavuudenhaluisia eivätkä kestä kärsimystä.

Tyypillinen oli kommentti, että ottaa mieluummin kovaa huumetta kuin käyttää lääkettä. Haloo! Huumeisiin voi kuolla! Efeen ei tiettävästi ole kukaan kuollut, ei edes niihin vieroitusoireisiin. Mutta jos haluaa vain onnellisen pöhnäolon, niin sitten on kai parasta vetää niitä huumeita.

Lue lisää

Ei se mitään fyysistä riippuvuutta ole, ettei viitsi kärsiä lopetusoireita.

Itse olen lopettanut Efexorin kolme kertaa ja oireet ovat olleet hyvin pitkät - viikkoja, kenties kuukausia pikku hiljaa vaimentuen ja harventuen. Sähköiskumaisia tuntemuksia ja kuuloelämyksiä (räpsähtelyä). Joka pitää niitä suurena ongelmana verrattuna itse depikseen, ei ole koskaan todella masentunut ollutkaan.

Kaikkea höpönlöpöä sitä kirjoitetaan.

efen käyttäjä kirjoitti:

Ei se niin kauheaa ole, jos kärsii viikon tai kaksi vieroitusoireita saatuaan masennukseensa apua monen vuoden ajan. Ihmiset ovat vain niin mukavuudenhaluisia eivätkä kestä kärsimystä.

Tyypillinen oli kommentti, että ottaa mieluummin kovaa huumetta kuin käyttää lääkettä. Haloo! Huumeisiin voi kuolla! Efeen ei tiettävästi ole kukaan kuollut, ei edes niihin vieroitusoireisiin. Mutta jos haluaa vain onnellisen pöhnäolon, niin sitten on kai parasta vetää niitä huumeita.

Lue lisää

Kannattaisi lukea paremmin lääkkeestä, mitä nassuunsa vetää. Efexor on yksi eniten itsemurhia aiheuttaneista mielialalääkkeistä USA:ssa.

Kiitosta vaan kannustavasta kommentistasi :)
Efexorit loppuivat kun lääkäri vaihtoi Remeronin tilalle, joten..

Tosi on, että alkuperäisen mukaan ei kenenkään kannata seinille hyppiä. Mielestäni tämän sortin lääkkeet lopetetaan esimerkiksi: ensin lasketaan annosta, jos esim useampi tabu/pv, niin otetaan niitä VÄHITELLEN pois; aina viikko-kaksi samaa määrää, sitten taas pudotus; jossain vaiheessa, kun 1 kpl:lla mennään, niin tabletti/kapseli joka toinen päivä ja näin useammpi viikko; sitten esim. 3 tabl/viikko ja sillai monia viikkoja; sitten edelleen 2/viikko, 1/viikko ja vielä 1/kahdessa viikossa ja tämä vaikka useamman kuukauden. AIKAA KANNATTAA ja TARITSEE varata. - Ei tuollai, että hupsis, taisi lääkitys lopahtaa, heippa vain - ja mahalleen.

oli helvetin hauskaa pilvessä ja nauratti niin maan perkuleesti.
Otin vodkaa sen kanssa.
Normaalia lievempi kankkunen oli seuraavana päivänä ja jotkut lihakset kipeänä nauramisesta.
Ei muuta.
En kuitenkaan sen jälkeen ole ainetta käyttänyt.
Eiköhän sekin koukuta ennenpitkää.

Jos masennus palaa, niin lopettaminen lienee ollut ennen aikaista? Itse syön masennuslääkkeitä vaikka lopun elämääni jos tarvis. Remeronista tai efexorista en ole kokenut sen suurempia vieroitusoireita kuin muistakaan. Annosta kannattaa toki pienentää aluksi ja lopettaa esim 3-4 kuukauden aikana.

Remeron mitään koukuta eikä muutkaan masennuslääkkeet! SSRI:t ja SNRI:t aiheuttavat lopetusoireyhtymän. So what?

Älä tee mitään omin päin. Lääkäri on vastuussa lääkityksestäsi. Aloittamiset ja lopettamisetkin on sovittava hänen kanssaan.

Et ole missään koukussa, kun käytät lääkärin määräämää lääkettä ohjeiden mukaisesti. Ei diabeetikkokaan ole koukussa piikkiinsä. Jotkut ihmiset vain tarvitsevat lisäapua, kun elimistö ei toimi normaalisti.

Kaikkien lääkkeiden selosteessa on vaikka mitä mahdollisia sivuoireita. Sivuoireita voi tulla myös ns. luontaislääkkeistä, mutta niitä ei välttämättä mainita lainkaan.

Itse käytän Efexoria ja murehdin vieroitusoireista sitten, jos joskus lopetan käytön. Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen, koska se on auttanut masennukseen. Käsittääkseni harvaa mielialalääkettä, joka vaikuttaa oikeasti (ei vain uskomuksen tasolla), voi ottaa miten sattuu ja mielialan mukaan.

edelliselle ja muillekin kirjoitti:

Älä tee mitään omin päin. Lääkäri on vastuussa lääkityksestäsi. Aloittamiset ja lopettamisetkin on sovittava hänen kanssaan.

Et ole missään koukussa, kun käytät lääkärin määräämää lääkettä ohjeiden mukaisesti. Ei diabeetikkokaan ole koukussa piikkiinsä. Jotkut ihmiset vain tarvitsevat lisäapua, kun elimistö ei toimi normaalisti.

Kaikkien lääkkeiden selosteessa on vaikka mitä mahdollisia sivuoireita. Sivuoireita voi tulla myös ns. luontaislääkkeistä, mutta niitä ei välttämättä mainita lainkaan.

Itse käytän Efexoria ja murehdin vieroitusoireista sitten, jos joskus lopetan käytön. Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen, koska se on auttanut masennukseen. Käsittääkseni harvaa mielialalääkettä, joka vaikuttaa oikeasti (ei vain uskomuksen tasolla), voi ottaa miten sattuu ja mielialan mukaan.

Lue lisää

lääkkeiden käytössä. Aikaisemmin kirjoitettiinkin, että mielialalääkkeet lopetetaan AINA asteittain ja jopa sopiva annostuskin oli annettu. Ehkä noin loivaa annoksen laskua ei tarvitse tehdä :) Lääkärillä on vastuu annoksen pudottamisesta ja lääkärin kuuluu ohjata annoksen pudottamisessa. Typerää mollata jotakin lääkevalmistetta, koska ei ole lukenut esimerkiksi lääkkeen mukana annettuja potilasohjeita.

juusos kirjoitti:

lääkkeiden käytössä. Aikaisemmin kirjoitettiinkin, että mielialalääkkeet lopetetaan AINA asteittain ja jopa sopiva annostuskin oli annettu. Ehkä noin loivaa annoksen laskua ei tarvitse tehdä :) Lääkärillä on vastuu annoksen pudottamisesta ja lääkärin kuuluu ohjata annoksen pudottamisessa. Typerää mollata jotakin lääkevalmistetta, koska ei ole lukenut esimerkiksi lääkkeen mukana annettuja potilasohjeita.

Lue lisää

Tulee mieleen, että jotkut käyttävät masennuslääkkeitä samaan tapaan kuin rauhoittavia. Eli napsivat niitä omia aikojaan ja toivovat parasta. Kun lääke ei sitten toimi käyttäjän oletuksen mukaisesti, ollaan vihaisia lääkkeelle.

Lääkkeen mukana tulevissa ohjeissa painotetaan aina, että on keskusteltava lääkärin kanssa. Lääkkeitä voidaan nimittäin määrätä muuhunkin käyttöön ja muulla annostuksella kuin ohjeessa sanotaan. Jos ongelmia tulee, on käännyttävä lääkärin puoleen. Lääkärikään ei voi etukäteen tietää juuri sinun henk.koht. reaktioitasi. Ja jos et kerro niistä, niin vika ei ole lääkärin tai lääkkeen, kun tulee ongelmia.

Ihan hassua ajatella, että otetaanpa sitten mäkikuismaa, kun Efexor on "todistetusti" rotanmyrkkyä. Efexor tunnetaan vaikutuksiltaan paljon paremmin kuin joku luontaistuote. Sitä on kuitenkin otettava lääkärin ohjeen mukaan, ei se auta jonain kertaluonteisena kokeiluna.

Jos sairastat verenpainetautia ja lääkkeiden käyttämisestä tuntuu olevan outoja seurauksia, et kai lopeta lääkitystä ja ryntää kupattavaksi?

normaalihullu kirjoitti:

Tulee mieleen, että jotkut käyttävät masennuslääkkeitä samaan tapaan kuin rauhoittavia. Eli napsivat niitä omia aikojaan ja toivovat parasta. Kun lääke ei sitten toimi käyttäjän oletuksen mukaisesti, ollaan vihaisia lääkkeelle.

Lääkkeen mukana tulevissa ohjeissa painotetaan aina, että on keskusteltava lääkärin kanssa. Lääkkeitä voidaan nimittäin määrätä muuhunkin käyttöön ja muulla annostuksella kuin ohjeessa sanotaan. Jos ongelmia tulee, on käännyttävä lääkärin puoleen. Lääkärikään ei voi etukäteen tietää juuri sinun henk.koht. reaktioitasi. Ja jos et kerro niistä, niin vika ei ole lääkärin tai lääkkeen, kun tulee ongelmia.

Ihan hassua ajatella, että otetaanpa sitten mäkikuismaa, kun Efexor on "todistetusti" rotanmyrkkyä. Efexor tunnetaan vaikutuksiltaan paljon paremmin kuin joku luontaistuote. Sitä on kuitenkin otettava lääkärin ohjeen mukaan, ei se auta jonain kertaluonteisena kokeiluna.

Jos sairastat verenpainetautia ja lääkkeiden käyttämisestä tuntuu olevan outoja seurauksia, et kai lopeta lääkitystä ja ryntää kupattavaksi?

Lue lisää

Monet kokevat lääkeriippuvuuden pelottavana asiana.
Riippuvuus koetaan elämää kahlitsevana voimana, kun on aloittanut jonkun mistä irtipääsy on vaikeaa.

Jos säännöllisen verenpainelääkityksen lopettaa yhtäkkiä, niin todennäköisesti vointi alkaa vähitellen huonontua. Palataan siihen tilanteesen, mikä oli ennen lääkehoitoa. Halutessaan hoidon voi keskeyttää, jos tuntuu että lääke ei tehoa toivotulla tavalla tai kokee siitä jotain haittavaikutuksia.

Pelottavinta on se että depressiolääkkeistä irrottautuminen ei ole näin yksinkertaista. Ikävintä on joutua tilanteeseen missä annosta lasketaan vähitellen ja koko sen ajan kärsii refloista. Riippuvuusoireet ja niiden voimakkuuskin on yksilöllistä, mutta joillakin lääkkeillä ne ovat selvästä voimakkaampia kuin toisilla.

Lääkkeen äkillisestä lopettamisesta varoitetaan kaikissa paikoissa. Joillekin ihmisille voi olla helpompaa jos pystyy lopettamaan ns. kylmä kalkkuna -menetelmällä. Lopettaa yhtäkkiä, kärsii mieluummin pari viikkoa viekkareista kun tietää että sen jälkeen on päässyt siitä irti. Raskaampaa voi olla se että annosta lasketaan vähitellen ja koko sen ajan on huonovointinen.

Ei ollut tarkoitus mitenkään syyttää tai haukkua Efexoria, koska joillakin se lääke toimii todella hyvin. Eri foorumeilla kierrellessä huomaa kuitenkin että sen lopettaminen on ollut vaikeampaa kuin muilla lääkkeillä keskimäärin. Vanhemmista lääkkeistä ehkä Seroxat on ollut se hankalin lopetettava.

Itse olen käyttänyt erilaisia depressiolääkkeitä varsin pitkään, yleensä 1-2 vuoden mittaisissa jaksoissa. Aurorixin äkillisestä lopettamisesta varoiteltiin etukäteen, mikä pelotti. Lääke on lyhytvaikutteinen ja minä söin sitä todella isolla annoksella, 900mg/päivä. Syy lopettamiseen oli yksinkertainen, lääkkeen vaikutus heikkeni. Vieroitusoireina ei kuitenkaan ilmennyt mitään fyysistä pahoinvointia, ainaostaan äkillisiä ahdistuskohtauksia ja voimakasta itkuisuutta ilman syytä.

syödään ja lopetellaan milloin sattuu fiilikseen sopimaan. ei ole lääkkeen vika jos peili on vino, ainakaan joka kerta.

Speedball kirjoitti:

Monet kokevat lääkeriippuvuuden pelottavana asiana.
Riippuvuus koetaan elämää kahlitsevana voimana, kun on aloittanut jonkun mistä irtipääsy on vaikeaa.

Jos säännöllisen verenpainelääkityksen lopettaa yhtäkkiä, niin todennäköisesti vointi alkaa vähitellen huonontua. Palataan siihen tilanteesen, mikä oli ennen lääkehoitoa. Halutessaan hoidon voi keskeyttää, jos tuntuu että lääke ei tehoa toivotulla tavalla tai kokee siitä jotain haittavaikutuksia.

Pelottavinta on se että depressiolääkkeistä irrottautuminen ei ole näin yksinkertaista. Ikävintä on joutua tilanteeseen missä annosta lasketaan vähitellen ja koko sen ajan kärsii refloista. Riippuvuusoireet ja niiden voimakkuuskin on yksilöllistä, mutta joillakin lääkkeillä ne ovat selvästä voimakkaampia kuin toisilla.

Lääkkeen äkillisestä lopettamisesta varoitetaan kaikissa paikoissa. Joillekin ihmisille voi olla helpompaa jos pystyy lopettamaan ns. kylmä kalkkuna -menetelmällä. Lopettaa yhtäkkiä, kärsii mieluummin pari viikkoa viekkareista kun tietää että sen jälkeen on päässyt siitä irti. Raskaampaa voi olla se että annosta lasketaan vähitellen ja koko sen ajan on huonovointinen.

Ei ollut tarkoitus mitenkään syyttää tai haukkua Efexoria, koska joillakin se lääke toimii todella hyvin. Eri foorumeilla kierrellessä huomaa kuitenkin että sen lopettaminen on ollut vaikeampaa kuin muilla lääkkeillä keskimäärin. Vanhemmista lääkkeistä ehkä Seroxat on ollut se hankalin lopetettava.

Itse olen käyttänyt erilaisia depressiolääkkeitä varsin pitkään, yleensä 1-2 vuoden mittaisissa jaksoissa. Aurorixin äkillisestä lopettamisesta varoiteltiin etukäteen, mikä pelotti. Lääke on lyhytvaikutteinen ja minä söin sitä todella isolla annoksella, 900mg/päivä. Syy lopettamiseen oli yksinkertainen, lääkkeen vaikutus heikkeni. Vieroitusoireina ei kuitenkaan ilmennyt mitään fyysistä pahoinvointia, ainaostaan äkillisiä ahdistuskohtauksia ja voimakasta itkuisuutta ilman syytä.

Lue lisää

Ainoat kerrat, kun lääkkeiden takia olen vieroitusoireita kokenut oli, kun piti lopettaa rauhoittavat duunin takia. Siihen asti oli mennyt kasvavalla annoksella väärinkäyttäen levystä kahteen päivässä tai purkki (150) viikossa (pamia, rivatrilia, temestaa, kaikkea sekaisin). Pari viikkoa meni hiotessa, valvoessa ja täristessä. Kerran otin yhden rivatrilin ja temestan ja voi luoja sitä rauhaa. Sitten taas jatkettiin tärinöitä ja oksennusta.

Meni ohi ja on mennyt seuraavillakin kerroilla (väärinkäyttäjä kun olen).

Reflat on suht henk.koht juttuja ja jotkut ovat herkempiä saamaan niitä, mutta myös kestämättömämpiä niiden suhteen. Luulen, että jokaisen reflat kuitenkin henk.koht tasolla yhtä "pahat". Itselle ei pari viikkoinen oksetus, valvominen (pakko kävellä koko yö), hikoilu jne. Ole mahdoton läpi käydä. Pitää penkistä kiinni, koska aikanaan ne loppuu.

vee-e kirjoitti:

syödään ja lopetellaan milloin sattuu fiilikseen sopimaan. ei ole lääkkeen vika jos peili on vino, ainakaan joka kerta.

Täällä yksi, joka on yrittänyt lopettaa pikkuhiljaa annosta pienentämällä usein kuukauden ajan. Ihan hirveää on ollut ja todella pahat fyysiset ja psyykkiset oireet: itkuisuutta, raivokohtauksia, epätodellisuuden tunnetta, pahoinvointia, sähkäreitä päässä, lihasten nykimistä, katseen kohdistamisessa ongelmia, palelua, kuumeen tunnetta, vatsakipua, ripulia, ummetusta, päänsärkyä, väsymystä, huimausta, voimattomuuden tunnetta lihaksissa ja hikoilua. Aivan järkyttävä olotila ollut ja nyt vihdoin alkaa olla voiton puolella. Toivottavasti kohta pääsen lääkkeestä kokonaan eroon. Eli ei voi sanoa, etteikö vieroitusoireita tulisi, vaikka kuinka hissukseen lopettaisi.

Tiedoksi kirjoitti:

Täällä yksi, joka on yrittänyt lopettaa pikkuhiljaa annosta pienentämällä usein kuukauden ajan. Ihan hirveää on ollut ja todella pahat fyysiset ja psyykkiset oireet: itkuisuutta, raivokohtauksia, epätodellisuuden tunnetta, pahoinvointia, sähkäreitä päässä, lihasten nykimistä, katseen kohdistamisessa ongelmia, palelua, kuumeen tunnetta, vatsakipua, ripulia, ummetusta, päänsärkyä, väsymystä, huimausta, voimattomuuden tunnetta lihaksissa ja hikoilua. Aivan järkyttävä olotila ollut ja nyt vihdoin alkaa olla voiton puolella. Toivottavasti kohta pääsen lääkkeestä kokonaan eroon. Eli ei voi sanoa, etteikö vieroitusoireita tulisi, vaikka kuinka hissukseen lopettaisi.

Lue lisää

Niinno, kuinka paljon noista voi pistää vieroitusoireiden ja kuinka paljon Efexorin ihan "normaalien" sivuvaikutusten piikkiin. Minulla Efexor aiheutti melkein kaikkia noita kun käytin lääkettä. Nyt kun olen lopettamassa ja päiväannos on enää 37,5 mg, on jo aika siedettävä olo. Pelolla silti odotan noita monen mainitsemia sähköiskuja kun olen kokonaan lopettanut Efexorin syömisen. Enää muutama päivä, sitten heitän Efelle iloisesti hyvästit.

efexon ei toimi jos sitä ottaa alle 75 mm päivässä sen vaikutus lakkaa siinä 75 kohalla, eli ne on sit jotain muita oireita jostain mutta ei vieroitusoireita jos olet ottanut 75 ja alle päivässä. mulla oli ensi evexii 225 päivässä ja sit itte pienensin sen 75 päivä sitä mutama kuukausi ja nyt otan vain kun siltä tuntuu että verenpaine vähän läikkyy ,kyl efexistä helposti pääsee eroon. olen käyttänyt jo vuosia efee,getipinor,seroguel ja opamox että pystyn nukkumaan

37,5 mg on yleensä vain aloitusannos, 75 mg tehoaa jo oireisiinkin ja on silti lievä annos.

David Icken foorumi varmaan onkin asiantuntevin masennuksen hoitoon liittyen. Mahtaako "reptiilit" (tjs.) saada otteen venlafaksiinin kautta vai mikähän lienee.

Järkevää keskustelua oli tuolla. Ylti filosofiseksikin.

Ei lihota, janottaa kylläkin.

Olen pettynyt masennuslääkkeisiin. Haittaa on jos jonkinlaista. Minulle on diagnosoitu lääkeresisstentti masennus, eli ei lääkkeet tehoa. Kuitenkin niitä aina lääkäri kirjoittaa ja vaihetelee jatkuvasti.
Mäkikuismaa en ole koskaan kokeillut, olen vain jostakin joskus lukenut, että olisi pitkäaikaisessa käytössä maksatoksinen valmiste.
Vitamiineja syönkin, ettei se uutta sekä omegoja. Liikkuminen on fiiliksestä kiinni. Nyt olen totaalisesti jämähtänyt paikoilleen. Mikään ei oikein huvita. Päivät vain valuu itsestään iltaan.
Olen ollut paremmassakin kunnossa, mietinkin että Efexorko minut lamaanuttaa tällä tavoin. Jospa uskaltaisin jättää sen pois. Annos on mitättömän pieni 37,5 mg. Saa ottaa kaksikin tablettia. Otin ja niin kurja olo, että palasin tuohon entiseen annokseen. Voisi olla että joku pehmeä vaihtoehto saattaisi toimia paremmin. Koska nyt olen ahdistukseeni ottanut Rennoxin-luontaistuotetta. Tehoaa yhtä hyvin kuin nuo pamitkin. Joskin joudun ottamaan niitäkin vähäsen, koska onhan niihin jokin riippuvuus syntynyt. Mutta uskon, että Efexor saattaa lisätä ahdistustani. Vai olenko väärässä? Mitäs sanotaan näistä ajatuksistani?

Minulla oli todella vaikea masennus elämässäni tapahtui kamalia tuolloin jouduin mm. Pahaan autokolariin. No aika ja efexor ja sitten liikunta (paras oli liikunta lääkkeenä kyl laiskat löytää selityksiä näin se vaan menee.) kun masennus syntyy jopa siitä läskien tulehdustilasta . Suosittelen oikeesti kaikil et liikuntaa mut älkää alussa vaatiko liikoja alussa voi käydä vaikka 0,5-1km matkan kävelemässä.Puhukaa pahasta olosta.Hankkikaa vertaistukea.Liikkumattomuus ruokkii hienosti masennusta.

Samalla linjalla "apina3". Noilla hänen mainitsemillaan muutoksillaan pääsee pitkälle. Itse käytin Venlafaxinia 75-225mg 3 kuukautta.

Olin aikaisemmin hyvin lääevastainen ja ko. lääkken aloittaminen pelotti nettipalstojen kirjoitusten lukemisen perusteella todella paljon. Olin jo todella pohjalla masennukseni kanssa, joten parempi oli kokeilla viimeistäkin keinoa - lääkeiden syöntiä. Lääkäri määräsi minulle venlat ja söin niitä kiltisti.
Kyseinen lääke vähensi ruokahaluani. Kuukauden syömisen ja elämänmuutoksen jälkeen tunnelin päässä alkoi näkyä valoa.
Söin lääkettä vain 3 kuukautta. Lääkäri suositteli pidempää aikaa. Halusin kuitenkin kohdata maailman lääkkeettömänä ennen töihin paluuta.

Koin masennusta aiheuttavia asioita erään miehen takia lääkkeet lopetettuani. Se oli eräänlainen testi minulle, kuinka kestän masennuksen jälkeen takapakkeja. Selvisin siitä kaltoinkohtelusta hyvin ja elämä hymyilee jälleen. Ennen lääkkeitä olin valmis lopettamaan elämäni vähin äänin. Onneksi sain apua. Olen entistä vahvempi ja parempi ihminen.

Masennuksesta voi todellain parantua!!! Älä koskaan ikinä luovuta, vaikka tuntuisikin siltä!! Hae apua psykiatrilta suoraan tai tee elämänmuutos!

Korjaan seuraavassa muutamia yleisiä väärinkäsityksiä ja annan mietittävää josko siitä olisi uusia ajatuksia myös toivottavasti omalle kohdallesi.

Masennus on sairaus ainoastaan metaforisessa mielessä tarkoittaen, että se on sairaus samassa merkityksessä kuin valas on kala. Kirjaimelliset sairaudet, kuten diabetes ja syöpä, kuuluvat eri kategoriaan, samalla tavalla kuin valas ja hauki ovat kuuluvat. Siinä missä usein kutsumme valasta ja haukea molempia kaloiksi, on valas kuitenkin kirjamellisessä mielessä nisäkäs, kun taas hauki on kirjaimellisesti kala. Valas on siinä metaforinen kala. Yhtä lailla masennus on metaforinen sairaus. (Huomautan vielä selvyyden vuoksi, että "epävakaata persoonallisuushäiriötäkään" ei ole myöskään olemassa lääketieteellisesti, ainoastaan metaforisessa mielessä. Sama koskee kaikki psykiatrisia "sairauksia" aka "mielisairauksia".)

Koska masennus ei ole sairaus kuin kielikuvallisesti herää tietenkin lääketieteellinen kysymys siitä mistä on todellisuudessa kysymys, kun lukuisat ihmiset tuntevat ja kertovat sairastavansa masennusta, jonka kuvaavat krooniseksi vaivaksi. Luonnollisesti kroonista masennusta ei voi olla sen enempää kuin kroonista onnellisuuttakaan, mutta jatkuvasti henkisesti huonosti voivien ihmisten kohdalla syitä ja selityksiä pahoinvoinnin taustalla voi olla lukuisia. Mikä saa ihmisen voimaan niin huonosti, että he nimittävät henkisen kärsimyksen tilaansa sairaudeksi? Masennus ei ole, eikä voi olla sairaus, mutta oire se kyllä on. Mistä masentuneusuus oireena johtuu on tärkein kysymys mikä on selvitettävä, jos ikänä halutaan auttaa jopa vuosia itsetuhoisen huonosti voivaa henkilöä.

Tietenkin ensimmäisenä pitäisi selvittää onko henkilön elämässä jotakin sellaista tekijää, esimerkiksi sosiaalisia tai taloudellisia vaikeuksia tai ongelmia, joita ei ole vuosien aikana onnistuttu yrityksistä huolimatta ratkaisemaan. On luonnollista, että kaikkia ihmisen ongelmia ei voidakaan ratkaista vaan niiden kanssa on opittava elämää. Esimerkiksi läheisen kuoleman jälkeen henkilöä ei voida enää takaisin saada ja on keskityttävä oppimaan elämään muuttuneen elämän tilanteen kanssa. Inhimillistä on surra asiaa vuosia tai vaikka loppuelämä, jos näin on. Kuitenkin elämässä olisi yksilön tulevaisuuden ja mielenrauhan kannalta tärkeää, että rajutkin vastoinkäymiset onnistutaan, ajan kanssa, selättämään ja elämässä voi vielä kokea asioita samalla kunnioittaen läheisen muistoa. Jokaisen meidän elämämme on yksilöllinen eikä elämän ongelmiin ole olemassa pakettiratkaisuja, kuten esimerkiksi diabetekseen tai flunssaan, oikeisiin sairauksiin. Henkiset sairaudet kumpuavat elämästä. Mutta, yksi selitys, joka on tiedetty tutkimuspiireissä jo vuosikymmenet, on lukuisille kansalaisille kuitenkin täysin tuntematon. Aivovauriot ja -sairaudet sekä lukuisat oikeat sairaudet (esim. kilpirauhasen vajaatoiminta) voivat aiheuttaa masennusta yhtenä oireena, mitä, varsinkin psykiatrian alalla, erehdytään lähes poikkeuksetta luulemaan psyykkisperäisiksi.

Tiedämme, että erilaiset psykoaktiiviset aineet voivat aiheuttaa erilaisia käytöksen muutoksia kenessä tahansa ihmisessä riippumatta siitä ovatko he alunperin niin sanotusti 'terveitä' vai 'sairaita' henkisesti (vertaa esim. alkoholi tai amfetamiini). Koska psyykenlääkkeet ovat niin ikään vahvasti psykoaktiivisia on luonnollista, että niiden käyttö voi aiheuttaa sekavuuden tiloja vastaavasti kuin alkoholi, amfetamiini, heroiini tai mikä tahansa muu huumaava aine. Lääketieteellisestä tutkimustiedosta olemme oppineet, että esimerkiksi psykiatrian alalla laajassa käytössä olevat 'masennuslääkkeet' (SRI/SNRI/SARI...) ovat kemiallisilta ominaisuuksiltaan, toimintaperiaatteeltaan ja siten vaikutukseltaan hyvin samankaltaisia kuin amfetamiinit. Amfetamiinit tunnetusti voivat aiheuttaa aivovaurioita, jonka yksi lukuisista lääketieteelle tunnetuista oireista on nimen omaan masentunut mieliala serotoniinijärjestelmän yliluonnollisen kuormittamisen seurauksena (vertaa esim. MDMA aka "ekstaasi").

Lääketiede tuntee, esimerkiksi edes menneen laihdutuslääkkeen fenfluramiinin/dexfenfluramiinin tapauksesta, serotoniinin tason nostamisen epäluonnolliselle tasolle aivoissa aiheuttavan potentiaalisesti pitkäaikaisia ja/tai pysyviä aivovaurioita kohdehenkilölle tai -eläimelle. Fenfluramiini vedettiin markkinoilta -97, kun selvisi, että se aiheutti lukuisille ihmiselle pysyviä sydänvaurioita. Samalla selvisi, että serotoniinin epäluonnollinen nostaminen aiheuttaa sydänvaurioiden lisäksi myös aivovaurion. Lääkeyhtiö oli ollut tietoinen näistä vaaroista ja seuraamuksista koko ajan, mutta peitti asian kuluttajilta ja viranomaisilta taloudellisia intressejä suojellakseen.

Truth Parade kirjoitti:

Korjaan seuraavassa muutamia yleisiä väärinkäsityksiä ja annan mietittävää josko siitä olisi uusia ajatuksia myös toivottavasti omalle kohdallesi.

Masennus on sairaus ainoastaan metaforisessa mielessä tarkoittaen, että se on sairaus samassa merkityksessä kuin valas on kala. Kirjaimelliset sairaudet, kuten diabetes ja syöpä, kuuluvat eri kategoriaan, samalla tavalla kuin valas ja hauki ovat kuuluvat. Siinä missä usein kutsumme valasta ja haukea molempia kaloiksi, on valas kuitenkin kirjamellisessä mielessä nisäkäs, kun taas hauki on kirjaimellisesti kala. Valas on siinä metaforinen kala. Yhtä lailla masennus on metaforinen sairaus. (Huomautan vielä selvyyden vuoksi, että "epävakaata persoonallisuushäiriötäkään" ei ole myöskään olemassa lääketieteellisesti, ainoastaan metaforisessa mielessä. Sama koskee kaikki psykiatrisia "sairauksia" aka "mielisairauksia".)

Koska masennus ei ole sairaus kuin kielikuvallisesti herää tietenkin lääketieteellinen kysymys siitä mistä on todellisuudessa kysymys, kun lukuisat ihmiset tuntevat ja kertovat sairastavansa masennusta, jonka kuvaavat krooniseksi vaivaksi. Luonnollisesti kroonista masennusta ei voi olla sen enempää kuin kroonista onnellisuuttakaan, mutta jatkuvasti henkisesti huonosti voivien ihmisten kohdalla syitä ja selityksiä pahoinvoinnin taustalla voi olla lukuisia. Mikä saa ihmisen voimaan niin huonosti, että he nimittävät henkisen kärsimyksen tilaansa sairaudeksi? Masennus ei ole, eikä voi olla sairaus, mutta oire se kyllä on. Mistä masentuneusuus oireena johtuu on tärkein kysymys mikä on selvitettävä, jos ikänä halutaan auttaa jopa vuosia itsetuhoisen huonosti voivaa henkilöä.

Tietenkin ensimmäisenä pitäisi selvittää onko henkilön elämässä jotakin sellaista tekijää, esimerkiksi sosiaalisia tai taloudellisia vaikeuksia tai ongelmia, joita ei ole vuosien aikana onnistuttu yrityksistä huolimatta ratkaisemaan. On luonnollista, että kaikkia ihmisen ongelmia ei voidakaan ratkaista vaan niiden kanssa on opittava elämää. Esimerkiksi läheisen kuoleman jälkeen henkilöä ei voida enää takaisin saada ja on keskityttävä oppimaan elämään muuttuneen elämän tilanteen kanssa. Inhimillistä on surra asiaa vuosia tai vaikka loppuelämä, jos näin on. Kuitenkin elämässä olisi yksilön tulevaisuuden ja mielenrauhan kannalta tärkeää, että rajutkin vastoinkäymiset onnistutaan, ajan kanssa, selättämään ja elämässä voi vielä kokea asioita samalla kunnioittaen läheisen muistoa. Jokaisen meidän elämämme on yksilöllinen eikä elämän ongelmiin ole olemassa pakettiratkaisuja, kuten esimerkiksi diabetekseen tai flunssaan, oikeisiin sairauksiin. Henkiset sairaudet kumpuavat elämästä. Mutta, yksi selitys, joka on tiedetty tutkimuspiireissä jo vuosikymmenet, on lukuisille kansalaisille kuitenkin täysin tuntematon. Aivovauriot ja -sairaudet sekä lukuisat oikeat sairaudet (esim. kilpirauhasen vajaatoiminta) voivat aiheuttaa masennusta yhtenä oireena, mitä, varsinkin psykiatrian alalla, erehdytään lähes poikkeuksetta luulemaan psyykkisperäisiksi.

Tiedämme, että erilaiset psykoaktiiviset aineet voivat aiheuttaa erilaisia käytöksen muutoksia kenessä tahansa ihmisessä riippumatta siitä ovatko he alunperin niin sanotusti 'terveitä' vai 'sairaita' henkisesti (vertaa esim. alkoholi tai amfetamiini). Koska psyykenlääkkeet ovat niin ikään vahvasti psykoaktiivisia on luonnollista, että niiden käyttö voi aiheuttaa sekavuuden tiloja vastaavasti kuin alkoholi, amfetamiini, heroiini tai mikä tahansa muu huumaava aine. Lääketieteellisestä tutkimustiedosta olemme oppineet, että esimerkiksi psykiatrian alalla laajassa käytössä olevat 'masennuslääkkeet' (SRI/SNRI/SARI...) ovat kemiallisilta ominaisuuksiltaan, toimintaperiaatteeltaan ja siten vaikutukseltaan hyvin samankaltaisia kuin amfetamiinit. Amfetamiinit tunnetusti voivat aiheuttaa aivovaurioita, jonka yksi lukuisista lääketieteelle tunnetuista oireista on nimen omaan masentunut mieliala serotoniinijärjestelmän yliluonnollisen kuormittamisen seurauksena (vertaa esim. MDMA aka "ekstaasi").

Lääketiede tuntee, esimerkiksi edes menneen laihdutuslääkkeen fenfluramiinin/dexfenfluramiinin tapauksesta, serotoniinin tason nostamisen epäluonnolliselle tasolle aivoissa aiheuttavan potentiaalisesti pitkäaikaisia ja/tai pysyviä aivovaurioita kohdehenkilölle tai -eläimelle. Fenfluramiini vedettiin markkinoilta -97, kun selvisi, että se aiheutti lukuisille ihmiselle pysyviä sydänvaurioita. Samalla selvisi, että serotoniinin epäluonnollinen nostaminen aiheuttaa sydänvaurioiden lisäksi myös aivovaurion. Lääkeyhtiö oli ollut tietoinen näistä vaaroista ja seuraamuksista koko ajan, mutta peitti asian kuluttajilta ja viranomaisilta taloudellisia intressejä suojellakseen.

Lue lisää

Tähän mennessä tehdyt eläinkokeet osoittavat yksiselitteisesti, että esimerkiksi laajassa käytössä olevat 'masennuslääkkeet' aiheuttavat pysyviä aivomuutoksia (lue: aivovaurioita) elämissä rotista apinoihin. Sen lisäksi empiirinen tieto ja näyttö on vahvaa, että vastaavat muutokset (vauriot) tapahtuvat myös ihmisissä. Kun henkilön aivot on kerran vaurioitettu serotoniiniylikuormituksella menettää hän muun muassa ylimpiä kognitiivisia ja emotionaalisia ominaisuuksiaan ja kykyjään. Tälläisten aivovaurioiden yleisimpiä oireita ovat mm. derealisaatio/depersonalisaatio, impulssikontrollin heikkous (äkkipikaisuus), muistin, keskittymisen, ajattelun, suunnittelun ja hahmottamisen vaikeudet, jatkuva masentuneisuuden tunne, univaikeudet, mielihyvän tunteiden kato tai laimentuminen, sekavuus, apatia, motivaation ja halujen puute, ajatusten pysähtyneisyys, ahdistus, lyhytpinnaisuus, ärsyyntyneisuus ja niin edelleen. Oireisto 'masennuslääkkeistä' seuranneesta aivovauriosta on hyvin samankaltainen TBI-oireiston (Traumatic Brain Injury) kanssa.

Koska harva ihminen, lääkärikunta mukaan lukien, tietää 'masennuslääkkeiden' aiheuttavan osalle pysyviä aivovaurioita, erehdytään masennusta virheellisesti selittämään henkisistä syistä tai "mielisairaudesta" johtuvaksi. Samoin henkilö itse, nyt lääkärin selityksen kuultuaan, selittää masennustaan usein sairaudeksi, koska aivovaurio tuntuu sairaudelta ja sitähän se onkin. Masennus voi olla elämästä johtuvaa seuraamus, mutta lukuisten mielenterveyspotilaiden kohdalla henkinen ongelma on muutettu heidän arvaamattaan iatrogeeniseksi aivovaurioksi. Aivovauriota ei voida korjata psykoterapialla eikä lääkkeillä, mikä taas saa monet pitämään keskusteluterapiaa/neuvontaa täysin hyödyttömänä.

Lääketeollisuus on tiennyt 'masennuslääkkeiden' aiheuttavan ja aivoja vaurioittamlla kroonistavan masennusta käyttäjillä, mutta kuten aina, vaiennut asiasta taloudellisten intressien takia. Ensimmäinen SSRI-luokan 'masennuslääkekin' löysi markkinoille lahjonnan ja korruption myötä. Sen hyväksymisellä lääkeviranomaisten toimesta ei ollut mitään tekemistä masennuksen hoidon kanssa.

Lisätietoa saatte näistä, mutta ette suinkaan vain näistä, lähteistä:
Peter C. Gotzsche (Professori, Kööpenhamina) - Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus (2013)
www.cepuk.org
Joseph Glenmullen (Harvard Medical School) - Prozac Backlash (2000)
www.prozacbacklash.com
Peter R. Breggin (Harvard-trained psychiatrist) - Antidepressant Fact Book (2001)
Robert Whitaker (tutkiva journalisti, Yhdysvallat) - Anatomy of an Epidemic (2010)
www.madinamerica.com
Irving Kirsch (Psykologian Emeritus Professori, Harvardin Lääketieteellinen Yliopisto) - The Emperor's New Drugs (2010)

"I bribed a Swedish professor to enhance the registration of Prozac [Suomessa Fontex] in Sweden" --John Virapen, Former General Manager of Eli Lilly & Co. in Sweden