Jumalan ja ihmisen välisen suhteen syntymisessä, eli ihmisen pelastumisessa ja siinä, että ihminen löytää Jeesuksen Pelastajanaan, on kysymys armosta ja vain armosta. Ihmisellä ei ole siinä mitään kehumisen aihetta. Se, että ihminen ymmärtää tehdä totisen parannuksen ja käsittää sen, mitä Jeesus on hänen puolestaan Golgatalla tehnyt on myös pelkkää armoa. Oikein ymmärretty, kallis armo aikaansaa Jumalan mielen mukaista elämää, pyhityksessä ja elämässä yleensä. Jeesus ei hylkää ketään, joka Hänen puoleensa kääntyy, sillä Hän on armollinen.
"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
13 odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä,
14 hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee". Tiituskirje 2
Joh. 1:17
"Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta".
"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
13 odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä,
14 hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee". Tiituskirje 2
Joh. 1:17
"Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta".
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei tällä palstalla tuo mene läpi. Ihmisen pitää kuolla itselleen, omalle tahdolleen, elämälleen, Jeesukselle, kaikelle ja sitten jos kaiken olet suorittanut oikein, niin sitten ehkä saat tulla Jeesuksen luo, ehkä...
Jos kerran Pyhä Henki jätti ihmiskunnan Patmoksella 1900-vuodeksi, niin varmaan se katosi silloin armokin saman tien?
ahtaan portin takana. Yritä löytää se portti ja se kapea tie.
Hmm. Tosiaan, jos kerran Pyhä Henki lähti kesken kaiken, niin miten sitten Jumalan armo voi pysyä iankaikkisesti?
Ps. 100:5
Sillä Herra on hyvä; hänen ARMONSA pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.
Kyllä se sama armo on edelleen voimassa, niin kuin aina on ollut.
Ap. t. 15:11
Mutta me uskomme Herran Jeesuksen ARMON kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin.
2. Kor. 8:9
Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ARMON, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.
Ei armo ole mihinkään kadonnut, vaan se on Jeesuksessa jokaiselle tarjolla, joka siihen uskossa tarttuu.
Jeesus on itse se portti, mitään muuta porttia ei ole.
Herran, Hän kaivaten sua kotiin odottaa...
Ainoa mitä vaaditaan on mielenmuutos eli parannus, joka aikaansaa kääntymisen Jumalan puoleen. Että ihmiselle tulisi tarve päästä Jumalan rauhaan ja armoon sisälle, tarvitaan mielenmuutosta. Tuhlaajapoikakertomuksessa on hyvä kuva mielenmuutoksesta, siellä poika meni "itseensä" ja totesi tosiasiat mitkä saivat hänet nousemaan ja palaamaan kotiin isän luokse vaikka palkkalaiseksi, jos ei pojaksi enää kelpaisikaan. Mutta Isä tuli kiiruusti tielle vastaan poikaansa, kun näki hänen palaavan.
Hyvä kuva siitä miten ihminen voi kokea Jumalan armon osallisuuden riippuen hengellisestä tilastansa onko armonalainen vai lainalainen kristitty, saadaan vaikkapa seuraavan kuvan kautta.
Kuvittele avattu kirja, joka on V asennossa ylöspäin; armonalainen kristitty vaeltaa siellä V:n pohjalla ja päästäkseen pois Jumalan armosta hänen on lähdettävä ryömimään sivustalla olevaa seinämää ylöspäin voidakseen poistua armon alta. Siis armosta ei joudu pois vahingossa ja tietämättänsä vaan siinä voi levätä turvallisella mielellä.
Lainalainen kristitty kokee Jumalan armon ja mielisuosion siten, että kirja on /\ toisinpäin ja lainalainen kristitty vaeltaa harjalla, pienikin horjahdus ja lankeaminen syöksee kristityn alas jyrkkää rinnettä tuhoon.
Kumpaan joukkoon kuulunet matkamies?
Jumala on laskenut pelastuksen niin alas, että siihen voi tarttua sekin, jolle ei ole niin paljoa älyä annettu, sillä pelastus ei ole kiinni älyllisistä ponnisteluista, eikä filosofoinneista, vaan siitä, että ihminen suostuu pelastettavaksi, Jeesuksen kautta. Tällä en halua vähätellä hyvää vertaustasi, vaan haluan korostaa pelastuksen yksinkertaisuutta, joka ristin sanoman muodossa ja kautta on joillekin hullutus ja joillekin pahennus, riippuen ylpeyden lajista ja vahvuudesta, joka on oikeastaan keskeinen pelastuksen este.
Jaak. 4:6
Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".
viestilläni sinua vaan kysymys oli yleinen, tiedän kyllä, että olet jo Herran oma ja armossa sisällä. Ole siunattu.
Katsoin galleriasivusi, missä oli kuvasikin ja siinä näkyi musta koira. Minullakin on samannäköinen musta narttukoira, mukava lenkkikaveri joka sai minutkin jälleen lenkkeilemään ja kuntoa kohentamaan.
Kuva on muisto hyvästä kaveristani, Ressusta, jonka kanssa sain käydä lenkeillä 8 vuoden ajan. Koirakin voi olla siunaus, mutta tämä siunaus otettiin melko aikaisin pois.
Raamattukin myöntää, että ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vähään, eli siis jonkin verran. Kyllä Pyhän Hengen temppeliä pitää hoitaa. Olen huomannut, että sinä olet aktiivi ja hyvä kirjoittaja ja rakastat Jeesusta. Ei anneta eräiden masentaa mieltä, vaikka millä nimillä meitä nimittelisivätkin. Saattaahan se olla, että tämäkin pikku juttutuokio saa kivisateen yllensä. ;)
Jeesuksen siunausta sinulle!
armosta m12.
että tämä armon tarve ja ymmärrys syvenee kun matka jatkuu..mitä pidemmälle uskossa matkaa sen kivuliaammaksi käy tie..sen todellisemmaksi armo
onko totta tämä?
onko tämä sitä kasvamista uskossa ja Jeesuksen tuntemisessa?
Kokemuksen myötä uskova havaitsee oman kelvottomuutensa, vaikka halu onkin pyhittyä. Siksi armo tulee entistä kalliimmaksi ja tärkeämmäksi. Tämä oli Paavalinkin kokemus.
Lainvaatijat pysyvät kovina lähimmäisilleen ja sokeina omalle turmeltuneisuudelleen, ikävä kyllä.
Alkuaikoina uskoontultuaan voi kristitty usein luulla olevansa hyvinkin vahva hengellinen ihminen ja voi suhtautua toisiin kristittyihin vaativassa ja joskus jopa tuomitsevassa hengessä. Mutta ajan myötä Jumalan koulussa aletaan oppia armon kasvattavan vaikutuksen kautta, ettei ihmisessä ole mitään kerskattavaa vaan kaikki oma hyvyys riisutaan pois, silloin ei enää ole varaa kovin paljon osoitella naapuria sillä miksi tuomitset toista jos itse teet samoja tekoja? Lihassa oleva synninlaki pakottaa jättäytymään yksin armon varaan, siitä tulee yhä tärkeämpi ja kallis aarre kilvoituksen tien kulkijalle. Ja lopulta pelkän Jumalan armon varassa Kristuksessa me taivaan kotiin pääsemme kerran.