Lastadiolaiset ovat uskonnon uhreja

Synnyin, kasvoin ja kestin 19 vuotta vanhoillislaestadiolaisessa kodissa. Iskä oli vimpan päälle kunnon tyyppi, ehkä sen takia se joutui muiden lestojen kanssa vaikeuksiin. Äiti meni joukon mukana, avioliitto siinä kärsi. Itse olen oppinut sata kertaa kantapään kautta, että mitä tahansa saat puhua ei-uskovaisista koska sen voi niin hyvin pyyhkiä juuri tuolla Raamatun lauseella puhtaaksi. Minä olin 5-6-vuotias kun menin kouluun ja siitä lähtien minua ei mitään muuta kuin kiusattu. No tähän tietenkin sopii hyvin tuo Matteuksen teksti. Mutta entäs jos kerronkin omasta käyttäytymisestäni. "Minä olen teitä parempi, te joudutte helvettiin. Äiti sanoi että teidän vanhempanne elävät synnissä ja te olette paholaisen kakaroita. Ja kukaan teistä ei ole oikeutettu saamaan mitään hyvää ikinä koska olette niin pahoja ihmisiä. Toivon tosi paljon, että teille käy oikein huonosti." Niinpä niin. Sitä saa mitä tilaa. Toivon, että kaikki tuollaisen asenteen omaavat katsoisivat välillä itsekin sinne peiliin ja miettisivät, mitä on oikea hyvyys. Itse erosin lopen uupuneena koko touhusta kun olin 12-vuotias. Seurakunnan riparille en uskaltanut, siellä olivat pahimmat kiusaajani joten menin lesta-leirille siinä toivossa, ettei siellä olisi tuttuja. Eipä ollutkaan mutta hengenmeno oli silti lähellä. Sitä valintaa kadun vieläkin aina välillä. Toisaalta kasvatti hurjasti. Yhdyn erään valokuvataiteilijan (entinen lesta) sanoihin; opettelin kengännauhojen sitomisen uudelleen. Kiitos isän viisaille neuvoille, en ole hukassa.

kun lesta ei tälläkertaa puukottanut selkään.

Sehän ei tarkoita sitä että sun pitäis olla yhtä ilkee, kuin moni muu teidän joukossanne on. Mäkin kouluaikana jouduin siitä kiusaamisesta kärsiin, kun lestadiolaiset kiusasi. Tosin se riippuu ihan sitä mistä lestadiolaisryhmästä on, sillä mul oli kyllä sit eri suunnan lestadiolasia kavereita. Kiusaajat olivat vanhoillislestadiolaisia.

mikä "lajike" kirjoitti:

Sehän ei tarkoita sitä että sun pitäis olla yhtä ilkee, kuin moni muu teidän joukossanne on. Mäkin kouluaikana jouduin siitä kiusaamisesta kärsiin, kun lestadiolaiset kiusasi. Tosin se riippuu ihan sitä mistä lestadiolaisryhmästä on, sillä mul oli kyllä sit eri suunnan lestadiolasia kavereita. Kiusaajat olivat vanhoillislestadiolaisia.

on yhtä kirjavaa joukkoa kuin "normaaleissa kansalaisissakin. On fanaatikkoja, ketkä luulevat olevansa toisia parempia ja haluavat ohjailla joukkojaan mielensä mukaan. Ei varsinaisissa ns. uskovaisissa kuulijakunnassa mitään outoa ole, muuta kuin, että he ovat joutuneet pappiensa ja johtajiensa vallanhimon ja paskantärkeyden uhriksi.
Rajoittavat normaalin kehityksen tuomat käytännön tavat ja tarpeet ja vääristelevät hyvät asiat synneiksi, ja moneen kertaan. Syyttelevät toisia rikkomuksista, vaikka itse ovat kaikkein hankalampia kanssaihmisiä kotona niinkuin kylässäkin. Ei Jeesuksen seuraaja tittelillä paljon arvoa ole kuin tulee tosi kysymykseen silloin kuin elämän loputtua kaikki olemme SAMANARVOISIA suuren suojeliamme edessä.

Lestadiolaisissa kirjoitti:

on yhtä kirjavaa joukkoa kuin "normaaleissa kansalaisissakin. On fanaatikkoja, ketkä luulevat olevansa toisia parempia ja haluavat ohjailla joukkojaan mielensä mukaan. Ei varsinaisissa ns. uskovaisissa kuulijakunnassa mitään outoa ole, muuta kuin, että he ovat joutuneet pappiensa ja johtajiensa vallanhimon ja paskantärkeyden uhriksi.
Rajoittavat normaalin kehityksen tuomat käytännön tavat ja tarpeet ja vääristelevät hyvät asiat synneiksi, ja moneen kertaan. Syyttelevät toisia rikkomuksista, vaikka itse ovat kaikkein hankalampia kanssaihmisiä kotona niinkuin kylässäkin. Ei Jeesuksen seuraaja tittelillä paljon arvoa ole kuin tulee tosi kysymykseen silloin kuin elämän loputtua kaikki olemme SAMANARVOISIA suuren suojeliamme edessä.

Teillä ei lestoja siellä paljoa ole. Mitä enemmän niitä perkeleitä on, sitä helvetimmäksi ne elämän tekee muilta ihmisiltä aina tilaisuuden tullen. Ahdasmielisesti ne ajattelee jokatapauksessa!

Aikamoisia raukkoja monet tapaamani "lestavihaajat" ovat minunkin mielestä olleet: jos tietävät uskonnollisen vakaumukseni, ovat edessäpäin usein mielin kielin, mutta takana päin puhuvat kaikkea pahaa...
Mikähän heitä vaivaa: eivät ilmeisesti uskalla sanoa julki mielipiteitään kasvotusten?

lestadiolainen kirjoitti:

Aikamoisia raukkoja monet tapaamani "lestavihaajat" ovat minunkin mielestä olleet: jos tietävät uskonnollisen vakaumukseni, ovat edessäpäin usein mielin kielin, mutta takana päin puhuvat kaikkea pahaa...
Mikähän heitä vaivaa: eivät ilmeisesti uskalla sanoa julki mielipiteitään kasvotusten?

Te lestathan häpeätte kertoa julkisesti olevanne niitä kieron kasvatettuja kusipäitä, siis lestoja! Muutenkin tavikset ovat niin hienotunteisia, että ajattelevat sinun itse tajuavan olevasi väärässä (pahassa seurassa)ja lähtevän omiin piireihin. Ja eikös se ole ihan teidän lestojen toimintatapa tuo, että haukutaan toista seläntakana, koska lapsenakinhan äitinne aina haukkui naapurin pakanat teille iltasaduksi, vai mitä? Vai joutiko se akka teistä ede huolehtimaan, kun isällehhän pitää antaa pillua kerran 9 kuukaudessa, niin saadaan lisää teitä heitteellä eläviä jumalan sinaamia lapsia.

Jos pakanayhteisö kohtelee yhtä lestaa suht inhimillisesti, mitä nyt vaistoaa sen kun lesta halveksuu ja puukotaa selkään, niin millainenhan paikka pakanan olisi olla lestayhteisössä? Olis se kuule yhtä helvettiä!

lestojen halveksuma kirjoitti:

Te lestathan häpeätte kertoa julkisesti olevanne niitä kieron kasvatettuja kusipäitä, siis lestoja! Muutenkin tavikset ovat niin hienotunteisia, että ajattelevat sinun itse tajuavan olevasi väärässä (pahassa seurassa)ja lähtevän omiin piireihin. Ja eikös se ole ihan teidän lestojen toimintatapa tuo, että haukutaan toista seläntakana, koska lapsenakinhan äitinne aina haukkui naapurin pakanat teille iltasaduksi, vai mitä? Vai joutiko se akka teistä ede huolehtimaan, kun isällehhän pitää antaa pillua kerran 9 kuukaudessa, niin saadaan lisää teitä heitteellä eläviä jumalan sinaamia lapsia.

Jos pakanayhteisö kohtelee yhtä lestaa suht inhimillisesti, mitä nyt vaistoaa sen kun lesta halveksuu ja puukotaa selkään, niin millainenhan paikka pakanan olisi olla lestayhteisössä? Olis se kuule yhtä helvettiä!

Väität muka olevasi lestojen halveksima, mutta "todistuksesi" ei kyllä ole ollenkaan tästä maailmasta.

Kun on todella kokenut syntymästä saakka vanhoillislaestadiolaisuuden omassa kodissaan, täytyy kyllä sanoa, että siinä on sekä hyvät, että huonot puolensa. Tulee myös muistaa, että vanhoillislaestadiolaisetkin ovat yksilöitä ja vastuussa kukin omasta tekemisestään. Omakohtainen kokemukseni on, että vanhoillislaestadiolaisuus oli vaurauden ja lukeneisuuden ylistämistä ja köyhyyden ja vähemmän lukeneiden ylenkatsomista. Tarkoitan tällä sitä, että mitä rikkaampi sen enemmän vanoillislaestadiolaisen suosiossa vaikkakaan ei itse vanhoillislaestadiolainen ja mitä lukeneempi sen suositumpi. Jopa lapsemme perheessämme luokiteltiin parempiin ja huonoimpiin näiden perusteella. Isäni sanoi minulle, että minä en ole yhtään mitään ja vertasi minua rikkaampaan ja oppineempaan veljeeni. Kiitos siitä sanon hiljaa mitä muutakaan, heidän arvonsa asuvat sisällä mielissä ei niitä voi muuttaa eikä tarvitsekkaan, täytyy vaan poistua alistamisen ja halveksimisen pihasta kauemmaksi. Parantamaan itseään niillä keinoilla, joita on olemassa. Se on vaikea raskas ja pitkä prosessi ja aiheuttaa melkeinpä elinkautisen häpeän, alemmuudentunteen, riittämättömyyden tunteen ynnä muuta, vaikka kuinka ymmärtäisi, että tällainen sortaminen ei kuulu Jumalaa kunnioittavalle ja lähimmäistään rakastavalle ihmiselle. Kuitenkin kamalinta lienee se, että meidän perheessä lähimmäinen oli tinen uskovainen ei "uskoton", siksi vain uskovaisia perheenjäseniä tarvitsi rakastaa ja kunnoittaa. Liekö tämä raamatun mukaista. Uskallan epäillä. Minulla ei ole omanarvon tuntoa laisinkaan, joskus minua kehutaan sen perusteella mitä teen, silti aina tuleen mieleeni ajatus etten voi olla hyvä. Näin tämä varmaan tulee aina olemaan. Tämän tunteen sain kotoani lahjaksi uskovaisen kasvatuksen kautta. Lapsuudessa oli kuitenkin hyviä puoliakin. Lapsuuteni oli turvallinen siihen asti kunnes aloin osata ajatella itsenäisesti kyseenalaistaen.

Langennut mieli kirjoitti:

Kun on todella kokenut syntymästä saakka vanhoillislaestadiolaisuuden omassa kodissaan, täytyy kyllä sanoa, että siinä on sekä hyvät, että huonot puolensa. Tulee myös muistaa, että vanhoillislaestadiolaisetkin ovat yksilöitä ja vastuussa kukin omasta tekemisestään. Omakohtainen kokemukseni on, että vanhoillislaestadiolaisuus oli vaurauden ja lukeneisuuden ylistämistä ja köyhyyden ja vähemmän lukeneiden ylenkatsomista. Tarkoitan tällä sitä, että mitä rikkaampi sen enemmän vanoillislaestadiolaisen suosiossa vaikkakaan ei itse vanhoillislaestadiolainen ja mitä lukeneempi sen suositumpi. Jopa lapsemme perheessämme luokiteltiin parempiin ja huonoimpiin näiden perusteella. Isäni sanoi minulle, että minä en ole yhtään mitään ja vertasi minua rikkaampaan ja oppineempaan veljeeni. Kiitos siitä sanon hiljaa mitä muutakaan, heidän arvonsa asuvat sisällä mielissä ei niitä voi muuttaa eikä tarvitsekkaan, täytyy vaan poistua alistamisen ja halveksimisen pihasta kauemmaksi. Parantamaan itseään niillä keinoilla, joita on olemassa. Se on vaikea raskas ja pitkä prosessi ja aiheuttaa melkeinpä elinkautisen häpeän, alemmuudentunteen, riittämättömyyden tunteen ynnä muuta, vaikka kuinka ymmärtäisi, että tällainen sortaminen ei kuulu Jumalaa kunnioittavalle ja lähimmäistään rakastavalle ihmiselle. Kuitenkin kamalinta lienee se, että meidän perheessä lähimmäinen oli tinen uskovainen ei "uskoton", siksi vain uskovaisia perheenjäseniä tarvitsi rakastaa ja kunnoittaa. Liekö tämä raamatun mukaista. Uskallan epäillä. Minulla ei ole omanarvon tuntoa laisinkaan, joskus minua kehutaan sen perusteella mitä teen, silti aina tuleen mieleeni ajatus etten voi olla hyvä. Näin tämä varmaan tulee aina olemaan. Tämän tunteen sain kotoani lahjaksi uskovaisen kasvatuksen kautta. Lapsuudessa oli kuitenkin hyviä puoliakin. Lapsuuteni oli turvallinen siihen asti kunnes aloin osata ajatella itsenäisesti kyseenalaistaen.

Itselläni on samansuuntaisia kokemuksia. Kaikki oli rakastavaista ja ymmärtäväistä kotona siihen asti kunnes uskalsin ajatella ääneen. Siihen loppuivat rakkaus ja ymmrätäminen. Tätä toki isäni ja äitini ovat nyt viime aikoina yrittäneet paikakailla. Tiedän kuitenkin, että välittäminen ei ole aitoa ja pyyteetöntä.

Minun pitäisi uskoa ja ajatella kuten he. Itse olen edennyt opiskeluissa ja työelämässä siinä määrin hyvin, että saan jonkinlaista kunnioitusta sen suhteen.

En ole alistunut heidän kohteluunsa, mutta kannan ehkä aina mukanani ristiriitaisia ja epäoikeuden mukaista kohtelua jota kotoani olen saanut.
Tässä syystä koen olleeni tietynlainen uhri...syntyessäni lestadiolaiseen kotiin.

Langennut mieli kirjoitti:

Kun on todella kokenut syntymästä saakka vanhoillislaestadiolaisuuden omassa kodissaan, täytyy kyllä sanoa, että siinä on sekä hyvät, että huonot puolensa. Tulee myös muistaa, että vanhoillislaestadiolaisetkin ovat yksilöitä ja vastuussa kukin omasta tekemisestään. Omakohtainen kokemukseni on, että vanhoillislaestadiolaisuus oli vaurauden ja lukeneisuuden ylistämistä ja köyhyyden ja vähemmän lukeneiden ylenkatsomista. Tarkoitan tällä sitä, että mitä rikkaampi sen enemmän vanoillislaestadiolaisen suosiossa vaikkakaan ei itse vanhoillislaestadiolainen ja mitä lukeneempi sen suositumpi. Jopa lapsemme perheessämme luokiteltiin parempiin ja huonoimpiin näiden perusteella. Isäni sanoi minulle, että minä en ole yhtään mitään ja vertasi minua rikkaampaan ja oppineempaan veljeeni. Kiitos siitä sanon hiljaa mitä muutakaan, heidän arvonsa asuvat sisällä mielissä ei niitä voi muuttaa eikä tarvitsekkaan, täytyy vaan poistua alistamisen ja halveksimisen pihasta kauemmaksi. Parantamaan itseään niillä keinoilla, joita on olemassa. Se on vaikea raskas ja pitkä prosessi ja aiheuttaa melkeinpä elinkautisen häpeän, alemmuudentunteen, riittämättömyyden tunteen ynnä muuta, vaikka kuinka ymmärtäisi, että tällainen sortaminen ei kuulu Jumalaa kunnioittavalle ja lähimmäistään rakastavalle ihmiselle. Kuitenkin kamalinta lienee se, että meidän perheessä lähimmäinen oli tinen uskovainen ei "uskoton", siksi vain uskovaisia perheenjäseniä tarvitsi rakastaa ja kunnoittaa. Liekö tämä raamatun mukaista. Uskallan epäillä. Minulla ei ole omanarvon tuntoa laisinkaan, joskus minua kehutaan sen perusteella mitä teen, silti aina tuleen mieleeni ajatus etten voi olla hyvä. Näin tämä varmaan tulee aina olemaan. Tämän tunteen sain kotoani lahjaksi uskovaisen kasvatuksen kautta. Lapsuudessa oli kuitenkin hyviä puoliakin. Lapsuuteni oli turvallinen siihen asti kunnes aloin osata ajatella itsenäisesti kyseenalaistaen.

jonkun kirjoittavan noin tuttua tekstiä. Meillä oli ihan sama, äiti ihaili muiden rikkaita, nättejä ja fiksuja lapsia. Meitä hän häpesi ja käyttäytyi kuin ei olisi halunnut meitä. Kyse ei olisi ollut siinä, että me olisimme olleet tyhmiä. Olemme erittäin musikaalisia ja saan koulusta juuri niin hyvän arvosanan kuin haluan. Minä halveksin ja säälin lestoja, he eivät ole mitään määrittämään muiden ihmisten arvokkuutta. Tiesitkö muuten että yleensä ihminen, joka ajattelee olevansa huonompi muita ja kärsii alemmuuskompleksista, on yleensä lahjakas ihminen koska hän koko ajan pyrkii parempaan ja parempaan. ja sehän on tärkeintä ettei lakkaa kehittymästä. Ei sinua ole turhaan kehuttu. Muistetaan kuitenkin olla armollisia itsellemme koska kukaan muu ei ole.