Hänellä todettiin syöpä n. 3vkoa ennen kun sitten nukkui pois! Kyllä syöpä vie äkkiä ihmisen.. Pappani ei meinannut ensiksi millään uskoa että hänellä on syöpä ja kunnes sen sitten vihdoin tajusi, masentui hän täysin..ei syönyt, ei juonut, ei ottanut lääkkeitään, ei puhunut kenellekkään mitään... kuitenkin hänestä huomasi että halusi että joku olisi siinä vierellä ja pitäisi kädestä kiinni. Sanoi vain aina että haluaisi vielä päästä kotiin, mutta lääkärit eivät voineet luvata tätä toivetta hänelle. Äitini oli isänsä, minun papan vierellä koko illan, kunnes hän klo 12 nukkui pois.. meni ensin klo 10 aikoihin tajuttomaksi.. äiti sanoi että papan hengitys oli raastavan kuuloista, toivoi vain että jokainen hengähdys olisi viimeinen, niin kauhean kuuloista se oli.. Pian hän oli sitten poissa!
Noin 10 tuntia papan kuoleman jälkeen, äitini ja mummuni menivät katsomaan pappaa vielä viimeisen kerran.. Äitini purskahti itkuun, hän oli aivan niinkuin muumio, ei enää yhtään sen näköinen kun vielä täällä ollessaan.. Hän oli ihan valkoinen ja kylmä kuin jää!
Rupesin heti itkemään kun arkku kannettiin kirkkoon ja musiikki rupesi soimaan.. se oli jotain ihan hirveää.. huoh :-( Onneksi poikaystäväni oli tukenani hautajaisissa.. en olisi varmaan muuten kestäny sitä kaikkea.. varsinkin kun arkkua kannettiin pois ja minun piti pitää sellaista kukkavihkoa kädessäni.. rupesin itkemään siis ihan hysteerisesti.. en pystynyt katsomaan.. onneksi serkkuni otti ja talutti minut kirkosta pois..en kertakaikkiaan pystynyt enää olemaan itkemättä ja seistä vain siinä. Olen viimeksi pienenä ollut hautajaisissa enkä edes muistanut kuinka raskasta siellä on olla... Tuntui hirveältä kun pappa laitettiin sinne kylmään hautaan!
Toivon vaan todella että papalla on hyvä olla siellä taivaankodissa, ilman sitä kipua ja tuskaa mistä se joutui kärsimään
Noin 10 tuntia papan kuoleman jälkeen, äitini ja mummuni menivät katsomaan pappaa vielä viimeisen kerran.. Äitini purskahti itkuun, hän oli aivan niinkuin muumio, ei enää yhtään sen näköinen kun vielä täällä ollessaan.. Hän oli ihan valkoinen ja kylmä kuin jää!
Rupesin heti itkemään kun arkku kannettiin kirkkoon ja musiikki rupesi soimaan.. se oli jotain ihan hirveää.. huoh :-( Onneksi poikaystäväni oli tukenani hautajaisissa.. en olisi varmaan muuten kestäny sitä kaikkea.. varsinkin kun arkkua kannettiin pois ja minun piti pitää sellaista kukkavihkoa kädessäni.. rupesin itkemään siis ihan hysteerisesti.. en pystynyt katsomaan.. onneksi serkkuni otti ja talutti minut kirkosta pois..en kertakaikkiaan pystynyt enää olemaan itkemättä ja seistä vain siinä. Olen viimeksi pienenä ollut hautajaisissa enkä edes muistanut kuinka raskasta siellä on olla... Tuntui hirveältä kun pappa laitettiin sinne kylmään hautaan!
Toivon vaan todella että papalla on hyvä olla siellä taivaankodissa, ilman sitä kipua ja tuskaa mistä se joutui kärsimään
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voimia sinulle. Sinulla on nyt ollut todella raskasta. Minulta lähti taivaan kotiin ukki viime helmikuussa ja kun luin tuon tekstisi, niin melkein tuli kyynel minunkin silmänurkkaani. Tuntui, kuin olisin lukenut omia mietteitäni kevättalvelta. Suru ottaa oman aikansa, sitten se helpottaa, mutta oma rakas elää muistoissa ja on mielessä. Minulle ystävä sanoi aikanaan, että purista käsi nyrkkiin, laita se rinnan päälle ja toinen käsi käden päälle. Jos tämän tunnet, niin tiedät, että ukkisi (sinulla pappa) seuraa liikkeitäsi halki elämän.
Ehkä tämä on väärä aika, mutta on tärkeää, että ihminen elää niin, että kun hän syntyy, kaikki hymyilevät ja hän itse itkee ja kun hän kuolee, niin kaikki muut itkevät ja hän hymyilee. Tässä pappasi on onnistunut ja häneltä jäi taakseen paljon ihania muistoja uskon.
Toivon vain sinulle paljon voimia jaksaa tämä raskas aika elämässä.
Voimia ja ymmärrystä sinulle päiviisi, kuin pappasi läheisille.
Ei pappasi ole mennyt hautaan,
vaan ruumis joka on tunnoton sekä tiedoton, joka on meidän vaatekerta täällä maanpäällä ollessamme.Jos puu kaadetaan, eihän sekää tunne mitään, samoin on myös ruumiin kanssa.
Henki-sielu on vaihtanut muotoa näkymättömäksi ja mennyt toiselle tasolle "kotiin lepämään"
Papasi käy lohduttamassa teitä, jos olette valmiita ottamaan hänen läheisyyden ja lohdutuksen.
Eikös ollutkin ihana helpotus , ettei hänen tarvinnut kestää sen kauempaa kivuliasta lopun aikaa.
Minulle on kuolema helpotus ja vapautus täältä
maanpäällisistä kärsimyksistä.
Siksipä en koskaan ota osaa suruun, elämään suhtautuminen on minulla hyvin erilainen, kuin Paavin alaisuuteen kuuluvilla.
Aika haalistaa ikävän, surun sekä kaipauksen.
Valoa tummiin hetkiisi.
kuoli n. vuosi sitten, siinäkin syöpä joka vei todella lyhyessä ajassa. ei siihen vain osaa valmistautua vaikka tietää miten siinä käy. minua itkettää vieläkin kun ajattelen vaariani joka oli minulle kuin oma isä, ikävä on kova. vaari sanoi minulle kuitenkin että älä sinä itke sitä että menetät yhden ihmisen, hän menettää kymmenen. sille ei kuitenkaan voi mitään. itke kun siltä tuntuu, vielä jonain päivänä osaat ajatella pappasi hymyillen ja muistot ovat iloisia. alussa vaan kaikki on raskasta.