Oletetaan, että OJ Simpson ja N Gustavsson ovat molemmat murhanneet useamman ihmisen.
Nyt kuitekin on tuomioistuimen päätös, että Simpson ei ole murhannut ketään eikä Gustavsson ei ole murhannut ketään.
Kumpi on totuus. Nyt on "sopimus" siitä, että Simpson ja Gustavsson ovat syyttömiä.
Kuitenkin oletuksen mukaan molemmat ovat oikeasti murhanneet ihmisiä. Tässä ei oteta kantaa tosimaailmaan, vaan lähdetään oletuksista.
Tämä jälkeenpäin tehty tuomioistuimen päätös jää kuitenkin voimaan, riippumatta siitä, mikä on totuus.
Tynkä-Suomessa on hieman samanlainen tilanne. "Tuomioistuin" on määritellyt Suomen syylliseksi, syylliset on Suomessa tuomittu, he ovat tuomionsa istuneet ja syyllisinä kuolleet.
Mutta onko se totuus?
Totuus on se, että ainoa sopimusrikkomuksen tehnyt osapuoli on sodan aloittaja, hyökkääjä, sekä alueita anastanut osapuoli: Stalinin Neuvostoliitto.
Kukaan ei ole rohjennut, arkana, ujona tai saamattomana, ottaa kansainvälisen tuomioistuimen käsittelyyn alkuperäistä sopimusrikkomusta.
Katsokaas, kun on oleellista, TAPPOIKO Simpson tai Gustavsson oikeasti ihmisiä. Gustavssoninkin tapaus otettiin taas uudestaan käsittelyyn äskettäin. Simpsonin omaelämänkerta saattaa johtaa uuteen käsittelyyn.
Eikä rikos vanhene noin vain. Montenegro sai äskettäin takaisin itsenäisyytensä, jonka se epäoikeudenmukaisesti menetti I Maailmansodan seurauksena, vaikka se oli "voittajien" joukossa. Baltian maiden itsenäisyys palautettiin vuosikymmenien jälkeen. Juutalaisten oikeus Israeliin palautettiin vielä pitemmän ajan jälkeen.
Lopulta Karjala-kysymys tiivistyy ensimmäiseen rikokseen: sopimusrikkomukset 30.11.1939 alkaen.
Niissä Neuvostoliitto rikkoi hyökkäämättömyyssopimuksen vuodelta 1934. Se oli voimassaoleva sopimus, jota Suomi ei koskaan rikkonut. Syyllinen on Neuvostoliitto.
Toisekseen Neuvostoliitto rikkoi rajasopimuksia 1920 ja 1932. Erityisen raskauttavaksi sopimusrikkomuksen tekee se, että Venäjä oli nimenomaan tunnustanut Suomen itsenäisyyden, eli rajasopimus perustuu uuden valtion saamaan tunnustukseen nimenomaan emämaaltaan.
Yksikään muu emämaa ei ole tunnustustaan rikkonut sen jälkeen kun se on tunnustuksensa antanut ja erikseen rajat sopimuksin sopinut. Tosin Venäjä on rikkonut Baltian maiden itsenäistymissopimukset, mutta siksi ne onkin palautettu, Viron ja Latvian osalta hieman pienemmissä alueissa, mutta ainakin Viron nykyrajat heijastavat paremmin vanhaa, vakiintunutta rajaa, joka oli voimassa ennen vuoden 1920 itsenäistymistä.
Sama vakiintunut vanha Suomen raja olisi siten 1812 alkaen vakiintunut suuriruhtinaskunnan raja, jonka mukaisena Venäjä Suomen tunnusti Karjalan rajojen osalta.
Karjala-kysymys, kuten Simpsonin ja Gustavssonin kysymyksessäkin omalla tavallaan, konkretisoituu siis alkuperäiseen rikokseen: kuka rikkoi sopimukset.
Tämä sopimusrikkomus tulee käsitellä ja sen ainoa looginen johtopäätös on se, että Stalinin anastamat Suomen alueet tulee palauttaa Suomen hallinnon alle.
(PS, tiedän että juridiikka kirjoitetaan juridiikka. Laitoin pienen ansan, tyhmille)
Nyt kuitekin on tuomioistuimen päätös, että Simpson ei ole murhannut ketään eikä Gustavsson ei ole murhannut ketään.
Kumpi on totuus. Nyt on "sopimus" siitä, että Simpson ja Gustavsson ovat syyttömiä.
Kuitenkin oletuksen mukaan molemmat ovat oikeasti murhanneet ihmisiä. Tässä ei oteta kantaa tosimaailmaan, vaan lähdetään oletuksista.
Tämä jälkeenpäin tehty tuomioistuimen päätös jää kuitenkin voimaan, riippumatta siitä, mikä on totuus.
Tynkä-Suomessa on hieman samanlainen tilanne. "Tuomioistuin" on määritellyt Suomen syylliseksi, syylliset on Suomessa tuomittu, he ovat tuomionsa istuneet ja syyllisinä kuolleet.
Mutta onko se totuus?
Totuus on se, että ainoa sopimusrikkomuksen tehnyt osapuoli on sodan aloittaja, hyökkääjä, sekä alueita anastanut osapuoli: Stalinin Neuvostoliitto.
Kukaan ei ole rohjennut, arkana, ujona tai saamattomana, ottaa kansainvälisen tuomioistuimen käsittelyyn alkuperäistä sopimusrikkomusta.
Katsokaas, kun on oleellista, TAPPOIKO Simpson tai Gustavsson oikeasti ihmisiä. Gustavssoninkin tapaus otettiin taas uudestaan käsittelyyn äskettäin. Simpsonin omaelämänkerta saattaa johtaa uuteen käsittelyyn.
Eikä rikos vanhene noin vain. Montenegro sai äskettäin takaisin itsenäisyytensä, jonka se epäoikeudenmukaisesti menetti I Maailmansodan seurauksena, vaikka se oli "voittajien" joukossa. Baltian maiden itsenäisyys palautettiin vuosikymmenien jälkeen. Juutalaisten oikeus Israeliin palautettiin vielä pitemmän ajan jälkeen.
Lopulta Karjala-kysymys tiivistyy ensimmäiseen rikokseen: sopimusrikkomukset 30.11.1939 alkaen.
Niissä Neuvostoliitto rikkoi hyökkäämättömyyssopimuksen vuodelta 1934. Se oli voimassaoleva sopimus, jota Suomi ei koskaan rikkonut. Syyllinen on Neuvostoliitto.
Toisekseen Neuvostoliitto rikkoi rajasopimuksia 1920 ja 1932. Erityisen raskauttavaksi sopimusrikkomuksen tekee se, että Venäjä oli nimenomaan tunnustanut Suomen itsenäisyyden, eli rajasopimus perustuu uuden valtion saamaan tunnustukseen nimenomaan emämaaltaan.
Yksikään muu emämaa ei ole tunnustustaan rikkonut sen jälkeen kun se on tunnustuksensa antanut ja erikseen rajat sopimuksin sopinut. Tosin Venäjä on rikkonut Baltian maiden itsenäistymissopimukset, mutta siksi ne onkin palautettu, Viron ja Latvian osalta hieman pienemmissä alueissa, mutta ainakin Viron nykyrajat heijastavat paremmin vanhaa, vakiintunutta rajaa, joka oli voimassa ennen vuoden 1920 itsenäistymistä.
Sama vakiintunut vanha Suomen raja olisi siten 1812 alkaen vakiintunut suuriruhtinaskunnan raja, jonka mukaisena Venäjä Suomen tunnusti Karjalan rajojen osalta.
Karjala-kysymys, kuten Simpsonin ja Gustavssonin kysymyksessäkin omalla tavallaan, konkretisoituu siis alkuperäiseen rikokseen: kuka rikkoi sopimukset.
Tämä sopimusrikkomus tulee käsitellä ja sen ainoa looginen johtopäätös on se, että Stalinin anastamat Suomen alueet tulee palauttaa Suomen hallinnon alle.
(PS, tiedän että juridiikka kirjoitetaan juridiikka. Laitoin pienen ansan, tyhmille)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Taas yksi puolitotuuksien levittäjä, lueppas sen aikainen historia uudestaan. Mitähän lahtarit tekivät ennen toista maailmansotaa naapurin puolella, tietysti sinun mielestäsi jakoivat suklaata lapsille.
"Taas yksi puolitotuuksien levittäjä"
Ei taas yksi, vaan taas se sama multinikki. Oliskos se edesmenneen Koko Suomen Liiton puh.joht?
Teksti on ainakin kuin suoraan "puolueohjelmasta" :D
Taas nimimerkkiä vaihtanut kirjoittaja ei vieläkään ymmärrä, että juridisesti totuus, hänen ilmaisuaan käyttääksemme, on vain lakia tai oikeuden päätöksiä noudattava asiantila -- sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä moraalin kanssa, eikä sitä missään nimessa voi kirjoittajan tapaan liittää spekulaatioihin siitä mitä tulevaisuudessa saattaisi ehkä tapahtua.
Karjalan osalta tämä tarkoittaa sitä, että Pariisin rauhansopimuksen tultua ratifioiduksi tuo entinen suomalainen maakunta muuttui osaksi Neuvostoliittoa ja siirtyi sittemmin lainmukaisesti osaksi Venäjää. Tämä on ainoa lain ja kansainvälisen oikeuden tunnustama asiantila -- totuus, jos haluamme käyttää kirjoittajan termiä.
Kirjoittajan analogoiden etsintä ja spekulaatio sopimusrikkomuksista saattavat olla kiintoisia harrastuksia, mutta lopultakin kyseessä on vain huterille perusteille rakentuva henkilökohtaisten toiveiden ja unelmien esittely, jolla ei ole mitään tekemistä Karjalan kansainvälisoikeudellisen tilanteen kanssa.
"Simpsonin omaelämänkerta saattaa johtaa uuteen käsittelyyn. "
Missä sitä käsiteltäisiin? Amerikassa kun on sellainen laki, ettei samasta rikoksesta voi syyttää toista kertaa. Simpson on jo syyttömäksi todettu kaikissa oikeusasteissa. Jos hän kuitenkin on murhat tehnyt, voi hän vaikka tunnustaa ne ilman sanktioita.
"Lopulta Karjala-kysymys tiivistyy ensimmäiseen rikokseen: sopimusrikkomukset 30.11.1939 alkaen. "
Olet väärässä. Karjala-kysymyksessä otettiin ja otetaan yhä huomioon kaikki sopimusrikkeet, ei vain niitä jotka CCCP teki. Näitä sopimusrikkeitä teki myös Suomi 1941 alkaen - ei vain CCCP:n ja Suomen välisiä sopimuksia vaan rikkoi myös kansaiinvälisiä sopimuksia. Niitä rikkeitä ei jätetä sivuuttamatta vain siksi, että toinen osapuoli rikkoi jotain sopimusta ensin. Ei oikeudessakaan jätetä tappelun osapuolista tuomitsematta sitä joka löi vain takaisin. Lopputlos ja siihen käytetyt keinot ratkaisee, ei aloittaja.
"Yksikään muu emämaa ei ole tunnustustaan rikkonut sen jälkeen kun se on tunnustuksensa antanut ja erikseen rajat sopimuksin sopinut."
Miten tuo Markus Lehtipuu-hokema mihinkään liittyy? Vaikka tuo ainutlaatuista olisikin niin mitä sitten?
"Tämä sopimusrikkomus tulee käsitellä ja sen ainoa looginen johtopäätös on se, että Stalinin anastamat Suomen alueet tulee palauttaa Suomen hallinnon alle."
Olet myöhässä.
Neuvostolliiton sopimusrike käsiteltiin Kansainliitossa joka tuomitsi CCCP:n ja erotti sen. Case closed ja sou wot?
Viimeisimmät "sopimusrikkeet" käsiteltiin Pariisissa 1947 eikä sen sopimuksen eikä sen jälkeen tehtyjen sopimusten juridista sitovuutta ole kukaan eikä mikään oikeudellinen instanssi kyseenalaistanut. Sen mukaan on eletty viimeiset 60 vuotta.
"(PS, tiedän että juridiikka kirjoitetaan juridiikka. Laitoin pienen ansan, tyhmille) "
Oli niin "fiksu" "ansa" "tyhmille", ettei kukaan varmasti sitä edes huomannut.
Tyhmille, joille juttusi osoitit, "opetuksesi" voi mennäkin läpi. Juridiikan kanssa sillä vähemmän olikin tekemistä.
Ja ettei ikävään kuoltasi on jälleen herännyt tämä karvainen tiltu meitä viihdyttämään.Koitahan nyt mies katsastaa alkuun vaikka hesarin nettisivuilta kuinka vuosina 39-44 kohteli itä-naapuri meidän siviilejä ja vielä viattomia lapsia.On hyvä että salatut kuvat tulevat julki.Kansa saa tietoa mitä tapahtui 39-44.
Jälleen kerran nimim. Nimierkki herättää epätoivoa typeryksissä, joilla ei näytä tosiasioiden edessä olevan muita aseita kuin loanheitto. Nimim. Just joohon ja muiden hampaattomien keskustelijoiden kannattaisi miettiä vähän tarkemmin mitä tänne postailee.
Nimierkki valehtelee: "Viimeisimmät "sopimusrikkeet" käsiteltiin Pariisissa 1947 eikä sen sopimuksen eikä sen jälkeen tehtyjen sopimusten juridista sitovuutta ole kukaan eikä mikään oikeudellinen instanssi kyseenalaistanut. Sen mukaan on eletty viimeiset 60 vuotta."
Millä tavalla Pariisin rauhanneuvotteluissa käsiteltiin talvisotaa ja sen sopimusrikkeitä.
Vastaan itse: Ei MILLÄÄN tavalla. Niistä mainitseminen oli KIELLETTY.
Kyseinen sanelusopimus perustuu jo sopimusteknisiin tai oikeudellisiin rikkeisiin.
Erityisen räikeä seikka Pariisin rauhansopimuksessa on 1. artikla, joka sanelee rajaksi 1.1.1941 vallinneen tilanteen. Kuitenkaan Suomi ei saanut oikeutta kyseenalaistaa tuota rajaa, vaikka aikansa korkein kansainvälinen juridinen taho, eli Kansainliitto oli nimenomaan tuominnut ko. rajaan syntyneen laittoman, sopimusrikkomuksiin perustuneen Stalinin hyökkäyksen Suomeen.
Ei saa aina valehdella, Nimierkki. Siitä jää kiinni. Ja kun liikaa valehtelee, lopulta menee koko maine. Ja kun ajattelee, että Nimierkin kiihkomielinen pakonomainen tarve julistaa SUomi syylliseksi jatkosotaan (jota ei edes olisi ollut ilman talvisotaa, ja jonka NL aloitti itse, massiivisilla ilmapommituksilla 25.6.1941) kääntää ajatukset juuri päinvastaiseen kuin mihin propagandisti Nimierkki pyrkii: nimittäin siihen, että propagandisti nimierkki on joko venäläinen tai Venäjän asialla oleva ns. "hyödyllinen idiootti" (venäläisten keksimä käsite).
Ja että kaikki mitä Nimierkki propagoi onkin valhetta ja totuus on juuri päinvastoin. Karjala on laillisesti, sopimusten mukaisesti, moraalisesti ja oikeutetusti osa itsenäistä Suomen tasavaltaa, koska niin on alun perin sovittu, ennen Hitlerin ja Stalinin nousemista valtaa, ennen ko. diktaattoreiden laittomia sopimuksia Euroopan etupiirijaosta ja ennen ko. sopimuksen mukaisia laittomia miehityksiä tai sodanaloituksia ko. sopimuksen mukaisissa etupiireissä.
"Nimierkki valehtelee: "Viimeisimmät "sopimusrikkeet" käsiteltiin Pariisissa 1947 eikä sen sopimuksen eikä sen jälkeen tehtyjen sopimusten juridista sitovuutta ole kukaan eikä mikään oikeudellinen instanssi kyseenalaistanut. Sen mukaan on eletty viimeiset 60 vuotta." "
Missä siinä se väittämäsi valhe oli?
"Millä tavalla Pariisin rauhanneuvotteluissa käsiteltiin talvisotaa ja sen sopimusrikkeitä. "
Ei millään tavalla. Minä kirjoitinkin siinä että "VIIMEISIMMÄT sopimusrikkeet" käsiteltiin Pariisissa (ota silmät käteen ja katso uudestaan vaikka).
Niihin VIIMEISIMPIIN sopimusrikkeisiin ei kuulunut talvisota - se oli jo käsitelty Kansainliitossa ja lopetettu Moskovan rauhansopimuksella. Pariisissa käsiteltiin jatkosotaa, eli Suomen osuutta Barbarossaan eli Saksan ja sen liittolaisten hyökkäystä Neuvostoliittoon.
Niin kuin eduskunnan hyväksymässä rauhansopimuksessa lukee: "...katsoen siihen, että Suomi, tultuaan Hitlerin Saksan liittolaiseksi ja osallistuttuaan sen rinnalla sotaan..."
Kysymys multinikille (vastaa vain itsellesi): oliko Suomi Saksan liittolainen jo talvisodassa?
"Kyseinen sanelusopimus perustuu jo sopimusteknisiin tai oikeudellisiin rikkeisiin. "
Osoita sellaiset.
"Ei saa aina valehdella, Nimierkki. Siitä jää kiinni."
Niin siitä jää jos joku valheen löytää ja sellaisen osoittaa - sinä et sitä ole tehnyt, etkä voi tässä edes tehdä koska en valehtele.
"Ja kun ajattelee, että Nimierkin kiihkomielinen pakonomainen tarve julistaa SUomi syylliseksi jatkosotaan"
Soopaa. Minulla ei ole sellaista "tarvetta", sinulla on vain tarve nähdä sellainen minussa ja julistaa sitä kaikille.
Suomi ei ollut syyllinen jatkosotaan.
20.11.2006 kello 18.30 Elmeri , Turku.
ONKOHAN ARVOISA TASAVALLAN PRESIDENTTIMME OTTANUT KOSKAAN
ESILLE TAPAAMISISSAAN PUTININ KANSSA LUOVUTETUN KARJALAMME
KYSYMYSTÄ ?
Tarja Halonenhan muistaa aina korostaa hyviä suhteitaan Venäjään. Japani ei sen
sijaan moisia korulauseita viljele , mutta jokaikinen puolue pyrkiin siellä saamaan
neljä Venäjän ryöstämää Kuriilien eteläistä saarta takaisin.
Onkohan meillä yksikään presidentti sitten U. K. Kekkosen päivien yrittänyt ottaa
tätä Suomen ja Venäjän suhteiden suurinta kitkatekijää järkevien neuvottelujen
kohteeksi ? Suurin kitkatekijä ovat meiltä aiheettomasti ryöstetyt Tarton rauhan
rajojemme sisällä olleet alueet : Petsamo - Kalastajasaarento , Sallan ja Kuusamon
itäiset puoliskot , lähes koko entinen Viipurin lääni Laatokan vesineen sekä Suomen
lahden ulkosaariston saaret - erikoisesti Suursaari.
http://prokarelia.net/fi/arkisto_apu.php?x=artikkeli&article_id=1105&author=10
Ylen uutisten mukaan venäläinen rannikkovartioston partiovene on 16.08.06 aamulla ampunut japanilaista kalastusalusta Kuriilien saariryhmän lähellä, Hokkaidon pohjoispuolella. Myös esim. venäläiset Newsru.com, Lenta.ru ja Gazeta.ru uutisoivat tapahtumaa nettisivuillaan.
Kuriilien ja Karjalan kysymyksellä on muutama perusero. Japani oli hyökkääjävaltio ja joutuu sen vuoksi panostamaan taloudellisesti saarten takaisinsaamiseen. Suomi oli uhrivaltio, joka on oikeutettu saamaan omansa takaisin ja asianmukaisiin korvauksiin. Japanin ja Venäjän välillä ei ole rauhansopimusta. Suomen ja Neuvostoliiton välillä tehtiin Pariisin rauhansopimus. Rauhansopimus on tehnyt tehtävänsä ja saanut aikaan kestävän rauhan. Se on erittäin hyvä pohja käynnistää win-win –pohjaiset neuvottelut pakkoluovutettujen alueitten palauttamiseksi.
Poliittisesta suomettumisesta ja erosta maitten välillä kertoo se, että Kuriilien palautus on Japanin hallituksen merkittävä tavoite, jonka takana on koko poliittinen voima. Suomen valtiojohto sen sijaan pelkää kaikin tavoin Karjalan esille tuomista ja vaikenee asiasta. On erikoista, että valtiojohto kategorisesti kieltäytyy ajamasta omien kansalaistensa legitiimejä ihmisoikeuksia. Tällainen tilanne ei voi muodostua kestäväksi.