Ettei totuus unohtuisi: kokonainen Suomi, sopimuksin sovittu, perinteiden mukainen Suomen alue, ilman etnisiä puhdistuksia, ilman sotia, ilman sopimusrikkomuksia, ilman tuskaa, kärsimystä, ahdistusta, traumoja ja hävitystä.
Suomalaiset, olkaat hyvät
http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Talvisota/Kartat/cwdata/SuomenRajatTartonRauhassa1920.html
Suomalaiset, olkaat hyvät
http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Talvisota/Kartat/cwdata/SuomenRajatTartonRauhassa1920.html
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tässä miten sitä yritettiin suurentaa:
http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Jatkosota/Kartat/cwdata/44EtulinjanJoukotMolemmillaPuolilla.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suur-Suomi-aate
http://www.yle.fi/d-projekti/arkisto/paasarja/97suursuomi.html
http://historia.yle.fi/ita_karjalan_museoesineisto
http://www.helsinki.fi/~hylikang/HYOL.htm
Aate elää ja voi hyvin yhä nykyäänkin:
http://suur-suomi-yhdistys.blogspot.com/
Itä-Karjalan oikeutus itsehallintoon on yhtä suuri kuin Algerialla (irtautui Ranskasta), Indonesialla (irtautui Hollannista) tai Intialla (irtautui Britanniasta).
Jokaisella kansakunnalla on oikeutus itsehallinton. Sen todistaa maailmankartta.
Suomi irtautui 1917 Venäjästä, ja sen jälkeen Venäjä tunnusti Suomen rajat. Oheinen kartta, kiitos sen muistuttajalle, on nimenomaan se uusi valtio, jonka Venäjä tunnusti, ja jonka rajat Neuvostoliitto vahvisti.
Nykyisten rajojemme (joihin noi venäläiset propagandistit vetoavat kuin hullu puuroon) syntyhistoriaan kuuluu rikkomuksia.
Hyökkäämättömyyssopimuksen rikkomus.
Rajasopimusrikkomus.
Sekä rikoksia ihmisyyttä vastaan:
Etninen puhdistus itsenäisen valtion tunnustetuilla alueilla - 98 prosenttisesti suomenkielinen alue on nyt 100-prosenttisesti venäläinen.
Maailmanhistorian suurimpiin kuuluva yksittäinen omaisuudenanastus.
Se, että nämä venäläiset täällä uhittelevat, syyttelevät Suomea milloin mistäkin humanitäärisestä avustuksesta alistettuja itäkarjalaisia kohtaan (joista slaavilaiset imperialistit eivät piittaa paskan vertaa), on osoitus siitä, että Suomessa vaikutta edelleen rikollisen venäläisen imperialismin propaganda.
Sitä suuremmalla syyllä tarvitaan tosiasioita, faktoja, rehellistä tietoa siitä, mitä todella on tapahtunut.
Kirjoittajan vetoomus "tosiasioiden, faktojen ja rehellisen tiedon" puolesta on jotakuinkin groteski, sillä hän esiintyy näissä keskusteluissa totuudelle vieraiden luulojen, toiveiden ja kuvitelmien suurimpana kauppalopona.
Aluksikaan hänen käsityksensä siitä kuinka "maailmankartta" "todistaa" Itä-Karjalan oikeuden itsehallintoon ei ole kuin valikoituihin ja pääasiassa väärin tulkintoihin perustuva luulo. Yhtä lailla oman mielikuvituksen tuotetta on kirjoittajan eri nimillä ja nimimerkeillä kaupittelema käsitys siitä, että valtioiden itsenäistymisen aikaisia rajoja ei voi koskaan muuttaa: tämäkin on vain juridiikkaa tuntemattoman henkilön kuvitelma, jota kansainvälinen oikeus ei tunne. Hänen tulkintansa Karjalan evakuoinnista rikoksena ihmisyyttä vastaan on sekin vain subjektiivinen mielipide, jonka esittäjä ei selvästikään tunne kansallisuuspuhdistusten tunnusmerkkejä.
Yksinkertainen tosiasia on, että Neuvostoliiton sopimusrikkomuksista huolimatta Suomi on perustuslakinsa mukaisessa järjestyksessä hyväksynyt Pariisin rauhansopimuksen. Sen kautta Karjalan kuuluminen Venäjään on yksiselitteisesti ainoa lainmukainen asiantila.
Voimme pitää sitä valitettavana tai moraalisesti vääränä ja voimme katsoa, että alue tulisi palauttaa Suomelle -- mutta me valehtelemme jos sanomme, että lain mukaan Karjala olisi tällä hetkellä muuta kuin osa Venäjää.
"Itä-Karjalan oikeutus itsehallintoon on yhtä suuri kuin Algerialla (irtautui Ranskasta), Indonesialla (irtautui Hollannista) tai Intialla (irtautui Britanniasta).
Jokaisella kansakunnalla on oikeutus itsehallinton. Sen todistaa maailmankartta. "
Mikähän "kansakunta" mahtoi asuttaa Itä-Karjalaa 1941 kun Suomi sitä yritti "vapauttaa"? Historiaa olet muutenkin lukenut ehkä vain toisella silmällä, eihän Suomi aikonut "vapauttaa" Itä-Karjalan kansakuntaasi vaan liittää sen itseensä, joten siinäkin mielessä vertauksesi ontuu pahemman kerran.
"Etninen puhdistus itsenäisen valtion tunnustetuilla alueilla - 98 prosenttisesti suomenkielinen alue on nyt 100-prosenttisesti venäläinen. "
Syytätkö Suomea etnisestä puhdistuksesta? Ilmeisesti syytät, sillä Suomihan alueen tyhjensi suomalaisista, ei Neuvostoliitto.
"Se, että nämä venäläiset täällä uhittelevat, syyttelevät Suomea milloin mistäkin humanitäärisestä avustuksesta alistettuja itäkarjalaisia kohtaan (joista slaavilaiset imperialistit eivät piittaa paskan vertaa), on osoitus siitä, että Suomessa vaikutta edelleen rikollisen venäläisen imperialismin propaganda. "
Missä sinä täällä venäläisiä näet?
Keskitysleireille sulkemisen ja siellä nälkään tappamisen nimittäminen "humanitääriseksi avustukseksi" voisi kyllä suututtaa palstalla vierailevia venäläisiä, jos heitä täällä olisi.
"Sitä suuremmalla syyllä tarvitaan tosiasioita, faktoja, rehellistä tietoa siitä, mitä todella on tapahtunut. "
No miksi ihmeessä sinä sitten riehut täällä valehtelemassa?
"Se, että nämä venäläiset täällä uhittelevat, syyttelevät...plaa plaa."
Luehan tuo ja opi jotain:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000800&posting=22000000021394920
pysyä puolueettomana Saksan ja Neuvostoliiton välissä ja välttää sodan?
olisimme eläneet täällä rauhassa molempien osapuolten tunnustamien Tarton rauhan rajojen sisällä jos tänne ei olisi hyökätty.
Sitä mahdollisuutta meille ei suotu.
Aivan.
Tarton rauhansopimus EI muuttanut rajaa Karjalan osalta. Raja pysyi ennallaan, ikivanhana Viipurin läänin ja Inkerinmaan rajana, joka säilyi ennallaan "Vanhan Suomen" jouduttua aggressiivisen hyökkääjävaltion, Pietari I:n roistovaltio-Venäjän haltuun 1700-luvulla.
Raja pysyi ennallaan 1812, kun Vanha Suomi yhdistettiin muuhun Suomeen ja se säilyi ennallaan 1917, 1918, 1920, 1932 ja 1934 asiakirjoissa ja sopimuksissa, joita itsenäistymisen ja rajojen suhteen sovittiin, aina allekirjoitettuna, aina asiallisesti ja laillisesti, aina yhteisymmärryksessä.
Raja pysyi ennallaan 6.12.1941 kun arvostettu, kunnioitettava presidenttimme Risto Ryti palautti Karjalan viime kerralla. (Seuraavaa kertaa odotellaan taas).
Missään vaiheessa ei Tarton rauhan rajana tunnettu ikiaikainen suomalaisen kulttuuripiirin itäraja ole löytänyt paikkaansa väkivallalla, etnisin puhdistuksin, kärsimyksin, tuskan, kivun tai säryn kautta.
Aina raja on perustunut suomalaiseen asutukseen, luontevasti Rajajoen länsipuolelle, tai Rajakonnun länsipuolelle.
Ainoastaan nykyinen Stalinin raja perustuu sopimusrikkomuksiin, alistukseen, väkivaltaa, tappamiseen ja tuhoamiseen, etniseen puhdistukseen, itsenäisen valtion suvereniteetin häpäisemiseen, tuskaan, särkyyn ja kipuun.
VAin nykyinen raja on pakottanut koko alkuperäisväestön pakenemaan, 15 minuutin varoitusajalla, ilmaan minkäänlaista oikeutta palata kotiseudulle, omaisten haudoille, hakemaan kotoa unohtuneita arvoesineitä, kirjoja, huonekaluja tai muuta irtainta.
Summa summarum: nykyisessä rajassa tai sen syntyhistoriassa ei ole tippaakaan laillisuutta, oikeudenmukaisuutta, humaanisuutta tai reiluutta.
Tarton rauhan rajana tunnetussa perinteisessä ja ikiaikaisessa rajassa on kaikki laillista, oikeudenmukaisuutta, humaanista ja reilua.
Karjala takaisin, kaikkien osapuolten eduksi, kiistan ratkaisemiseksi, parempien naapuruussuhteiden saavuttamiseksi ja tämän hitonmoisen trauman lakkauttamiseksi ja noiden kusipäisten valehtelijoiden ja propagandistien vaientamiseksi.
"ikivanhana Viipurin läänin ja Inkerinmaan rajana"
Mikä alue tässä sinun 'kansallissosialistisessa' (-ko?) propagandassa on
Viipurin lääni tai Inkerinmaa - ja mikä ajanjakso on kyseessä?
Akateeminen fennougristiikka ei tunne "Inkerinmaa" -käsitettä oikeastaan
muuten kuin käännöksenä ruotsin 'Ingermanland' -sanasta.
Mistä olet omaksunut tämän terminologiasi?
Ja missä tämän kartan vatjalaiset, vepsäläiset ja karjalaiset sinun natsi-
propagandassa asuivat? http://www.inkeri.com/historia.html
Itse tunnistan terminologiasi vain äärinationalistisesta freudenthalismista
ja 1930-luvun suomalaisilta natseilta!
Kumpaan kuulut?
"Aina raja on perustunut suomalaiseen asutukseen, luontevasti Rajajoen länsipuolelle, tai Rajakonnun länsipuolelle. "
Aina suomalaiseen asutukseen ihan niin kuin lännessä Torniojoella, niikö? No entäs Tarton rajan ulkopuolelle jääneet suomalaisasutukset?
Kunnioitettava presidenttimme Risto Ryti todellakin yritti palauttaa Karjalan viime kerralla, ihan Itä-Karjalaa myöten, sillä seurauksella että tässä sitä nyt sitten itketäään Karjalan perään, kun sodan voittajat eivät ottaneet epäreilun Moskovan rauhan rajaa edes huomioon rauhansopimuksesta neuvotellessa. Vaakakupissa painoi enemmän valloitussota, johon presidentti Rytin johdolla liityttiin mukaan 22.6.1941.
missä olisi käyty 44-kesän taistelut jos ei olisi ollut itä-karjalaa puskurivyöhykkeenä?
Kerro vielä olisimmeko voineet välttää jatkosodan pysymällä puolueettomina?
Mitä sinä olisit tehnyt vuonna-41 kun Saksa oli motittanut Suomen lännessä valtaamalla Tanskan ja Norjan. Idässä oli rauhaa rakastava sosialistivaltio joka oli pari vuotta aiemmin hyökännyt Suomeen?
Kerro meille miten Suomen johdon olisi pitänyt menetellä. Näin jälkiviisaana sen pitäisi olla helppoa.
Niin on aate sekoittanut poikaparan pään!
"missä olisi käyty 44-kesän taistelut jos ei olisi ollut itä-karjalaa puskurivyöhykkeenä? "
Minkä verran Itä-Karjala hidasti tai esti Neuvostoliiton etenemistä? Suurhyökkäys alkoi kannaksella. Katso karttaa.
"Kerro vielä olisimmeko voineet välttää jatkosodan pysymällä puolueettomina? "
Sitähän ei voi tietää. Todennäköisesti niin Saksa kuin Neuvostoliittokin olisivat välillään alkaneen sodan myötä loukanneet Suomen koskemattomuutta, Saksa pohjoisessa ja NL etelässä. Jossitella voidaan vaikka ja mitä, mutta varmaa ei pysty kukaan sanomaan mitä olisi tapahtunut. Eipä tuo näytä yksimielisyys vallitsevan edes siitä mitä oikeasti tapahtui.
Puolueettomuus kuitenkin oli pois suljettu vaihtoehto jo loppuvuodesta 1940 kun Suomi alkoi kysellä Saksalta tukea Neuvostoliittoa vastaan.
"Mitä sinä olisit tehnyt vuonna-41 kun Saksa oli motittanut Suomen lännessä valtaamalla Tanskan ja Norjan. Idässä oli rauhaa rakastava sosialistivaltio joka oli pari vuotta aiemmin hyökännyt Suomeen? "
Minä olisin jättänyt päätöksenteon Rytille ja Mannerheimille. Mutta jos kuvitellaan että olisin voinut päättää niin olisin tehnyt samalla tavalla, hakenut Saksasta tukea. Ja lähtenyt mukaan Barbarossaan, mutta pysäyttänyt hyökkäyksen vanhalle rajalle. Siitä eteenpäin sota oli valloitussotaa.
On totta että Itä-Karjala vallattiin osaksi sotilaallisin perustein puskurivyöhykkeeksi, mutta kuten tapahtumat -44 osoittivat, ei sillä sellaisena ollut juurikaan käytännön merkitystä, koska linjat murtuivat kannaksella. Samoin sotillaallisin syin Itä-Karjalan aluetta pidettiin suoja-alueena, jonka kautta Suomen joukkojen oli tarkoitus yhtyä hyökkääviin saksalaisiin Laatokan eteläpuolella. Mannerheim oli vielä marraskuussa -41 valmis jatkamaan hyökkäystä Itä-Karjalasta etelään. Saksa oli elokuussa luopunut aikeista vallata Leningrad, se oli tarkoitus saartaa yhdessä suomalaisten kanssa. Suunnitelman mukaan Pohjoisen Armeijaryhmän joukkojen olisi pitänyt edetä Leningradin koillispuolitse Karjalan kannakselle vanhan Suomen ja Neuvostoliiton välisen valtakunnan rajan tuntumaan, jossa ne olisivat kohdanneet Kannaksella hyökänneet suomalaisjoukot. Saksan hyökkäyksen pysähtyminen pysäytti myös suomalaiset. Samoin Itä-Karjalan alueelta oli tarkoitus jatkaa hyökkäystä pohjoiseen ja Kuolan suuntaan.
Itä-Karjalan valtauksessa oli myös poliittiset päämäärät, ei vain sotilaalliset. Suomen ja Saksan välisten sotilasneuvottelujen edetessä Presidentti Ryti tilaili jo keväällä -41 käyttöönsä Itä-Karjalan karttoja sekä tilasi "tieteellisen" tutkimuksen, jolla perusteltiin Saksalle sitä miksi Itä-Karjalan ja Kuolan pitäisi tulevan voitetun sodan jälkeen kuulua Suomelle. Oltiin jo saaliinjaolle ennen kaatamista.
Otanpa lainauksen eräästä Tarton yliopistossa tarkastetusta lopputyöstä:
"Suomalaisen sivistyneistön piiristä käsitys Suomen ja rajantakaisen Karjalan yhteenkuuluvaisuudesta syntyi 1800-luvulla, jolloin Suomen liittyminen Venäjään yhdisti suomalaisten ja itäkarjalaisten asuttamat alueet samaan valtakuntaan ja avasi tien kahden kansan väliselle kanssakäymiselle ja tutustumiselle. Kiinnostus rajantakaista Karjalaa kohtaan perustui 1800-luvun alussa Euroopassa levinneeseen kansallisuusaatteeseen, joka sai suomalaisia kansallisromantiikkoja etsimään kansakunnan muinaisesta suuruudesta kertovaa historiaa modernin sivistyksen ulottumattomiin jääneestä Itä-Karjalasta.
Aluetta käsiteltiin suomalaisen kulttuurin viimeisenä pesäpaikkana ja korostettiin, että todellisen suomalaisuuden jäljet oli etsittävä juuri sieltä. Lönnrotin keräämästä Kalevalasta tehtiin kansallisen kulttuurin perusta, jolle tutkijat ja kansanvalistajat rakensivat ideaalin Suur-Suomesta. Alussa se sulki itseensä ”kaikki itäiseen Fennoskandiaan kuuluvat alueet ja itämerensuomalaisia kieliä puhuvat kansat”. Kansallisromantikkojen mukaan, ”näiden alueiden yhdistyminen suomalaiseksi kansallisvaltioksi tulisi olemaan historiallisen kehityksen välttämätön tulos” (Kangaspuuro 2000: 39–40). Lähempi tutustuminen sukulaiskansoihin näytti kuitenkin, ettei tämänlainen Suur-Suomen ideaali ollut realistinen, mikä pani suomalaiset päätymään itäkarjalaisten ja suomalaisten kansalliseen kokonaisuuteen. Mauno Jääskeläisen sanojen mukaan Itä-Karjalasta alkoi muodostua Suomen ”irredanta” (Jääskeläinen 1961: 41–66).
Itsenäisyyden ensimmäisinä vuosina suursuomalaiset mielipiteet vahvistuivat. Syynä siihen oli nuoren valtion sisäpoliittinen tilanne. Kansalaissodan jälkeen ja maan saatua apua Saksalta heimoaatteen kannattajat alkoivat avoimesti suunnitella Itä-Karjalan liittämistä Suomeen sotilaallisin keinoin. Vuosina 1918- ja 1919 järjestettiin vapaaehtoisten vapautusretkikuntia Viena- ja Aunuksen Karjalaan. Sotilaallisin toimenpitein ei kyetty kuitenkaan ratkaisemaan Itä-Karjalan liittämistä Suomeen ja niin suomalaiset joutuivat aloittamaan rauhanneuvottelut Neuvosto-Venäjän kanssa. (Kangaspuuro 2000: 69–74)
Tarton rauhan solmiminen 14.10.1920 merkitsi virallista Itä-Karjalan vaatimisesta luopumista. (Kangaspuro 2000: 112). Itä-Karjalan kysymys ei kuitenkaan ratkennut lopullisesti, vaan kääntyi uusiin uomiin. Suomessa omaksuttiin uusi taktiikka, jonka mukaan maailmalle ryhdyttiin korostamaan Neuvostoliiton itäkarjalaisille Tarton rauhanneuvotteluissa lupamaa itsemääräämisoikeutta (Churchill 1970: 191–192).
Tärkeä osa suursuomalaisten aatteiden ylläpitämisessä oli 1920–1930-luvulla muodostuneilla heimojärjestöillä (Laine 1982: 38–41).
Jatkosotaa pidetään Suur-Suomen ideaalin renessanssina, sillä suomalaisten joukkojen eteneminen Itä-Karjalaan herätti suursuomalaisten toiveiden elpymistä. Alueen haltuunotto käsitettiin tuossa vaiheessa pysyväksi ja itäkarjalaisia pyrittiin kehittämään Suur-Suomen kansan tasavertaiseksi osaksi (Laine 1982: 46–59; 156–224).
Toisen maailmansodan jälkeen Suomen oli pakko virallisesti luopua Suur-Suomen ideaalista. Suursuomalaisten aatteiden suosio alkoi laskea niin suomalaisten, kuin karjalaisten piirissä. 1900-luvun alussa aloitettu karjalaisten venäläistämispolitiikka kantoi hedelmiään 1900-luvun toisella puolella: valtaosa karjalaisia pitää itseään venäläisinä ja venäjän kieltä äidinkielenään. Kansallisen identiteetin muuttuminen on ilmeistä. Onnistunut venäläistämispolitiikka sitoi Karjalan pysyväksi osaksi venäläisen kulttuurimaailmaa."
Sinä se pelee jaksat jauhaa tuota roskaa jota ei usko edes oma eukkosi.
Parempi että sinäkin jättäisit Nimierkille kommentoinnin niille jotka sen osaavat, ettei kaikkien palautusta kannattavien tarvitsisi hävetä takiasi.
Jos osaamisesi loppuu niin älä vastaa.
enkä häpeä edellistä kirjoitusta. Elä puhu muiden suulla.
Minä voin kyllä hävetä sinunkin puolestasi koska et itse ymmärrä.
Eikö Nimierkille voi todellakaan vastata asiaperusteluilla, eikö niitä löydy?
historiallisista faktoista muistuttaminen on
tärkeää ja arvokasta.
Laitatko tuon myös poliittiselle johdollemme
ihan vain muistuttamaan kun siellä liehuvat
punalippujensa kanssa...