Ihmisiä kiehtoo kaikkein eniten sellaiset asiat, joilla on jotain tekemistä rakkauden, ystävyyden, sukupuolisuuden, yliluonnollisuuden ja kunnian kanssa.
Ajatellaanpa vaikka tämän palstan aloituksia. Jos palstalla ei olisi näkyvissä aloitusten lukijamääriä, niin minullekin joka toinen vastaaja kertoisi, miten turhia ne ovat, kun ei niitä kukaan lue. Muutenkin kaikki kiinnostavimmat aloitukset olisivat niitä kaikkein tylsimpiä jokaisen vastaajan mielestä, koska "eihän ketään järkevää ihmistä voi kiinnostaa sellaiset asiat, joista nuo häiriköt kirjoittavat..."
Suurin osa tämänkin palstan lukijoista on aikuisia ihmisiä ja tietyllä tavalla olen minäkin pettynyt moniin teihin (teihin, jotka kritisoitte ja haukutte jatkuvasti), vaikka olen myös tietyllä tavalla mielissäni. Luulin palstalle tullessani, että ihmisiä kiinnostaisivat sellaiset asiat, kuten kymmenykset ja kokousten väkimäärä jne. Ei se ollut niin. Aina kun puolihuolimattomasti tein jonkin aloituksen niinkin triviaalista asiasta kuin vaikkapa masturbointi, niin johan alkoi sellainen meno palstalla, että kenellekään ei jäänyt epäselväksi, MIKÄ IHMISIÄ KIINNOSTAA. Siis ihmisiä kiinnostaa uskovaisen mielipide seksistä ja kaikesta muustakin TODELLA TÄRKEÄSTÄ. Todella tärkeitä asioita ovat usko, toivo ja rakkaus.
Mutta nykyään en ihmettele ollenkaan sitä, että tietyntyyppiset asiat kiinnostavat ihmisiä. Raamattukin käsittelee ensimmäisessä kappaleessa mainitsemiani asioita eniten. Ihminen on sellainen olento, että sitä kiinnostaa ihmisyyteen kuuluvat asiat. Erityisen paljon ihmistä kiehtoo se, mitä Jumalan ihmiset niistä ajattelevat. Voitko väittää vastaan?
Minä olen aina tiennyt, että jokaista ajattelevaa ihmistä kiehtoo eniten sellaiset asiat, kuten usko, (toivokin) ja rakkaus. Hienoa, että tämä palsta on osoittanut sen oikeaksi tavalla, joka ei unohdu minulta koskaan.
Ajatellaanpa vaikka tämän palstan aloituksia. Jos palstalla ei olisi näkyvissä aloitusten lukijamääriä, niin minullekin joka toinen vastaaja kertoisi, miten turhia ne ovat, kun ei niitä kukaan lue. Muutenkin kaikki kiinnostavimmat aloitukset olisivat niitä kaikkein tylsimpiä jokaisen vastaajan mielestä, koska "eihän ketään järkevää ihmistä voi kiinnostaa sellaiset asiat, joista nuo häiriköt kirjoittavat..."
Suurin osa tämänkin palstan lukijoista on aikuisia ihmisiä ja tietyllä tavalla olen minäkin pettynyt moniin teihin (teihin, jotka kritisoitte ja haukutte jatkuvasti), vaikka olen myös tietyllä tavalla mielissäni. Luulin palstalle tullessani, että ihmisiä kiinnostaisivat sellaiset asiat, kuten kymmenykset ja kokousten väkimäärä jne. Ei se ollut niin. Aina kun puolihuolimattomasti tein jonkin aloituksen niinkin triviaalista asiasta kuin vaikkapa masturbointi, niin johan alkoi sellainen meno palstalla, että kenellekään ei jäänyt epäselväksi, MIKÄ IHMISIÄ KIINNOSTAA. Siis ihmisiä kiinnostaa uskovaisen mielipide seksistä ja kaikesta muustakin TODELLA TÄRKEÄSTÄ. Todella tärkeitä asioita ovat usko, toivo ja rakkaus.
Mutta nykyään en ihmettele ollenkaan sitä, että tietyntyyppiset asiat kiinnostavat ihmisiä. Raamattukin käsittelee ensimmäisessä kappaleessa mainitsemiani asioita eniten. Ihminen on sellainen olento, että sitä kiinnostaa ihmisyyteen kuuluvat asiat. Erityisen paljon ihmistä kiehtoo se, mitä Jumalan ihmiset niistä ajattelevat. Voitko väittää vastaan?
Minä olen aina tiennyt, että jokaista ajattelevaa ihmistä kiehtoo eniten sellaiset asiat, kuten usko, (toivokin) ja rakkaus. Hienoa, että tämä palsta on osoittanut sen oikeaksi tavalla, joka ei unohdu minulta koskaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
palstalle/palstoille kirjoittaessani. Ja minusta se on äärimmäisen masentavaa ja surullista. Eikö ihmistä enää tänä päivänä oikeasti kiinnosta todella tärkeät ja oleelliset asiat. Kaikki epäoleellisuudet vievät voiton. Ajattelehan, palstojen kysymyksiä jo pelkästään ... kysytään, että:" Kenen julkkiksen vierestä heräisit mieluiten pikkujoulun vietonjälkeen?", hyvänen aika!, miten infantiili kysymys ... eipä kysyjä arvosta tuolla paljoakaan vastapuolta ja samanlaisia ja samankaltaisia keskusteluja käydään linjat kuumana päivät pitkät. On niitä järkeviä, fiksuja ja asiallisiakin kirjoituksia, mutta ne ovat selkeä vähemmistö, eikä kukaan niitä valitettavasti noteeraa, vaikka niille kuuluisikin antaa enemmän arvostusta. Elämän peruskysymyksiä, kuka minä olen ... mistä tulen, minne menen, etc, ei kukaan oikeastaan vaivaudu pohtimaan syvällisemmin. Kulttuurimme pohja ja seinät ovat olleet jo kauan kaatumassa, nyt ne ovat murentuneet.
Olet varmasti huomannut ja niin kirjoituksestasi päättelin, että voi, kuinka kaukana me ihmiset olemme vielä henkisesti toisistamme. Liian kaukana.
enkä muutenkaan jaksa enää ajatella ikäviä asioita, ellei niistä voi vääntää vitsiä. Olen joskus jollain kummalla tavalla vihainen Jumalalle siitä, että synnyin tänne katsomaan tätä idioottimaista touhua.
Jotenkin pitäisi sopeutua hölmöyteen, siis todelliseen hölmöyteen, ja ajatella, että kyllä siinä jokin tarkoitus on, että sitä pitää katsella. Suomessa työelämässä ja muissa jutuissa jos ei ajattele kuin muuta, niin on kuin ruttotautinen ja joutuu kokemaan ikäviä asioita vain siksi, että ei halua osallistua hölmöilyyn.
Harmittaa, kun ei voi paeta typeryyttä... eikä valita työtovereita ja muita ihmisiä, joiden kanssa olla tekemisissä. Suomi on aika kahlitseva paikka ja täällä on ikäänkuin kaikki väännetty ja trimmattu äärimmilleen siten, että joku hihhuli heti romuttaa kaiken...Ei ole kivaa olla uskis. Olen kateellinen teille siitä, että luterilaisina kukaan ei so´rra teitä, teitte mitä tahansa...
ei ole mukava olla, se on tavallaan rasite, omalla tavallaan kuitenkin positiivinen asia. Tästä on paljon omakohtaista kokemusta ... tämä kaikki vaatii kuitenkin itseltä hyvää omanarvontuntoa ja uskoa siihen, mitä tekee, mitä ajattelee ... kulkemalla omia polkujaan, ei toisten tallamia ja kuluttamia. Ei pidä antaa ulkopuolisten ihmisten mielipiteiden antaa lannistaa itseään ... pitää olla oikealla tavalla "ylpeä" itsestään, kuitenkin oikeassa paikassa osoittaa tiettyä nöyryyttäkin. En tiedä voiko sitä viaksikaan, ainakaan isoksi viaksi sanoa, mutta en halua olla kovinkaan paljoa tekemisissä ihmisten kanssa, joiden kanssa en koe olevani samalla aaltopituudella ja ketkä ovat henkiseltä kypsyydeltään vielä kovin alhaisella tasolla (älykkyys mm.). Ajattelen näin, että minulla on tietty oikeus ja valinnanvapaus ihmisten suhteen, keiden kanssa haluan olla tekemisissä. Toki pyrin tulemaan kaikkien kanssa toimeen, mutta välillä se on vaikeaa.
Uskon todella täsmälleen samalla tavalla kanssasi sen asian suhteen, että meidän on ehdottomasti kuljettava omia polkujamme. Tietyllä tavalla myös meidän uskomme vaatii sitä. Jumala odottaa uskovaiselta sitä, että hän kulkee oman tiensä seuraten Jeesusta niissä tehtävissä, mitä Jumala on itsekullekin varannut. Se on todella käytäntöä, eikä pelkästään jokin idea itsenäisyydestä.
Mutta mutta... Jumala on luonut ihmiset erilaisiksi ja tämän maan päällä on hyvin eri tasoisia ihmisiä älyllisesti ja muiden asioiden suhteen. Jumala on halunnut niin. Aliarvioimme häntä, jos olemme torjuvia joitakin ihmisiä kohtaan vain siksi, että he ovat erilaisia.
Kristinuskon ydinhän on siinä, että jokainen on yhtä arvokas ja käytännönkin tasolla jokiasella on ehdottomasti oma paikkansa. Ymmärrän tietenkin, että ei meidän tarvitse olla kaikkien kanssa kovin suuressa määrin tekemisissä siksi, että se on mahdotonta ja siksi, että se ei välttämättä hyödytä mitään. Haluaisin kuitenkin itse olla hieman ihmisystävällisempi heikkojen suhteen...
>en halua olla kovinkaan paljoa tekemisissä ihmisten kanssa, joiden kanssa en koe olevani samalla aaltopituudella ja ketkä ovat henkiseltä kypsyydeltään vielä kovin alhaisella tasolla (älykkyys mm.).<
Minä olen oppinut paljon muutamilta kehitysvammaisilta, joiden ÄO ei ole kovin korkeaa tasoa. Samalla aaltopituudella olevien kanssa on kiva jutustella, mutta todelliset mahdollisuudet kasvamiseen ja henkiseen kypsymiseen löytyvät eri tavoin ajattelevien seurasta. He pakottavat tarkastelemaan omia ajatuksia ja päähänpinttymiä muista näkökulmista.
Se vaatii nöyryyttä, mutta rikastuttaa ja auttaa alhaisella tasolla olevaakin kasvamaan toiselle tasolle - pienemmäksi.
Mutta minä olenkin toisinajattelija.
Häivyn katsomaan TV:stä Prisma-ohjelmaa.
Hyvää illanjatkoa.
eivät yksinkertaisesti voi mitään omalle "tyhmyydelleen". Olen pahoillani, etten muistanut mainita tuota ryhmää heti kirjoituksessani. Kehitysvammaiset ovat omalla tavallaan aivan ihania ihmisiä.
jokainen olemme omia, ainutlaatuisia yksilöitämme, omine haluine ja tarpeinemme, omine ajatus-, ja arvomaailmoinemme, omine maailmankuvinemme ja intresseinemme. On rikkaus, että olemme jokainen erillaisia ja jokaiselta ihmiseltä voi oppia uutta, jos on kykyä todella pysähtyä kuuntelemaan toista. Tässä hektisessä maailmassa vain aniharva tekee tuota. Kaikilla on vain kauhea kiire (itsetehtyä), eikä osata pysähtyä, ennenkuin on aivan pakko ... kuunnella itseään ja omaa sisintään, kuunnella lähimmäisiämme.
Sinällään en aliarvioi ketään ihmistä, en vain yksinkertaisesti pidä suoranaisesta tyhmyydestä ja minusta se on lähinnä sitä, että: Ollaan pinnallisia ja omaan napaan tuijottavia, itsekeskeisiä ja röyhkeitä ihmisiä ... ollaan epäoikeudenmukaisia ja omaa etua tavoittelevia, hinnalla millä hyvänsä, kyynärpäätaktiikkaa käyttäen. Puhutaan paljon, mutta asian vierestä ja täysin vailla sanomaa ja sisältöä ... tyhjänpäiväiset jaaritukset ovat aivan kamalaa kuunneltavaa :)! Esimerkiksi tälläiset asiat ottavat suoraan sanottuna aivoon ja siksi en halua olla paljoa muiden kanssa läheisemmissä tekemisissä, kuin niiden, joiden kanssa olen samalla aaltopituudella.
yrittää varmasti kuitenkin parhaansa niillä resursseilla, joita hänellä on juuri sillä hetkellä käytettävissään. Ja sanotaan myös näin, että jos jokainen olisi ollut aikaisemmin asioista tietoisempi, olisi jokainen tehnyt toisin!
röyhkeä käytös voisi olla himputin hauskaa? Ajatteleppa nyt, jos on isokokoinen nuori mies ja mutenkin ulkoiselta olemukseltaan vakuuttavan oloinen tietyllä tavalla, niin mikä voisi olla hauskempaa kuin vain nauraa eriäville mielipiteille? En voi selittää röyhkeyden viehätystä tietyissä tilanteissa varsinkin, jos vastapuoli ymmärtää pelin hengen ja kuitenkin on helposti provosoituva... En jaksaisi elää ilman röyhkeyttä.
Ja muten yksityisistä foorumeista senverran vain, että epäilin ja oikeastaan tiesin alusta asti, että sinä se olet... vai olenko nyt ihan väärässä?
Mitä sinä tarkoitit yksityisillä foorumeilla?
Riippuu luonteesta sekin, vaikka eihän laiskuutta voi oikeuttaa luonteella...
En usko ollenkaan, että tunnemme toisiamme, tuskin koskaan nähneetkään, eli luulet minua toiseksi, kuin olen.
Eri asia on, jos jostain syystä olet saanut ongittua tietojani (hakkerointi) jollain käsittämättömällä tavalla jostain, mutta silloinkaan et todella tunne minua, eikä minulla ole harmainta aavistustakaan, kuka olet ... syytä nyt pelätä? ... hieman meni nyt omituiseksi ja alkoi hälytyskellot soida takaraivolla.
*********
????
oikein mitään.
...
Onhan se kieltämättä jännittävää, kutkuttavaa, kiehtovaa, etc, kunhan toinen ymmärtää lopettaa ajoissa, ennenkuin menee liian pitkälle! Ettei liiaksi sokaistu omista vääristyneistä erinomaisuuden tuntemuksistaan ...
En tarkoita mitään kokopäiväistä Elvistelyä, vaan pientä kiusoittelua ja sitä, että ei vaan usko mitään sössötyksiä.
en taida tänään enää jaksaa tänne kirjoitella.
Hyvää illanjatkoa ja hyvää yötä kaikille :)!