Ottakaa talteen ennen sensurointia

Rakas ystäväni, pyhitä sapatti Herralle!

Jos tässä ei ole järkeä niin unohda se.

Onko sinun henkilökohtainen uskosi sama kuin adventtikirkon oppi?
Jos löydät Raamatusta sellaisen kohdan joka käskee koettelemaan henkilökohtaisen uskosi niin tee se.
Haluatko todellakin Pyhän Hengen täyteyden vai adventtikirkon ilmoittaman profetian hengen?
Olen iloinen jos sinulla on profetian Armolahja (armolahjaa ei saa sotkea adv. kirkon esittämään profetian henkeen)

Siunaten Sinua ja Jeesus on tullut pelastamaan syntistä ihmistä. Jeesus sanoo myös tänä päivänäkin: "Tehkää parannus sillä Taivasten valtakunta on tullut lähelle".
Tutki itseäsi, onko sinulla Jeesuksen Kristuksen sisäinen tuntemus?
Erotessasi adventtikirkosta voit aivan hyvin viettää sapattia ja pyhittää sen Herralle.
Jeesus Kristus on sinut vapauteen vapauttanut.

Ole siunattu ja anna Jeesuksen Kristuksen kallis sovintoveren puhdistaa sinut.
Herra tahtoo täyttää sinut Pyhällä Hengellä.
Sinä saat olla todellissen voittajan puolella.

Rakastavan Taivaallisen Isän siunaus Jeesuksen nimessä Sinulle.

Adventtikirkko opettaa että Ellen White olisi jopa "Totuuden Valo".

Onko hänen näkynsä todella sinun sydämesi totuuden valo?

ei kerro miksi hän erosi kirkosta. Syyt ovat ihan muualla kuin minkä kuvan kirja antaa. Hän oli itsekeskeinen ihminen, joka halusi väkisin kirkon johtajaksi. Kun kirkko ei siihen hänelle antanut mahdollisuutta hänessä havaittujen luonteenpiirteiden vuoksi, hän katkeroitui, erosi kirkosta, liittyi takaisin, erosi uudestaan ja ryhtyi vihamieheksi. Sitten piti keksiä "teologinen" peruste vihaamiselle ja niin syntyi kirja. Noin se lyhykäisesti meni.

"Synnyin Kinderbrookissa, Branchin piirikunnassa, Michiganissa 22.9.1840. En ollut saanut uskonnollista kasvatusta ennenkuin olin kuusitoistavuotias. Käännyin metodistiksi pastori Hazzardin työn tuloksena ja hän kastoi minut 1858. Pian menin Albioniin, New Yorkiin, kouluun. Siellä vuonna 1859 kuulin seurakunnanvanhin (Elder) ja rouva Whiteä. Herra White saarnasi sapattikysymyksestä. Olin kouluttamaton ja tunsin hyvin vähän Raamattua. En ymmärtänyt mitä eroa on Vanhalla ja Uudella testamentilla, lailla ja evankeliumilla tai sapatilla ja Herran päivällä. Ajattelin, että hän todisti, että seitsemäs päivä oli sitova ja ettei ollut mitään valtuuksia sunnuntain viettämiseen.

Olin innokas olemaan oikeassa ja aloin viettämään lauantaita, mutta en odottanut uskovani muita heidän oppejaan. Tietysti kävin heidän kokouksissaan lauantaisin ja tein töitä sunnuntaisin. Tämä erotti minut täysin muista kristityistä ja syöksi minut täysin adventistien piiriin. Pian sain tietää, että kaikki muut kirkot ovat Babylon, pimeässä ja Jumalan paheksumia. Seitsemännen Päivän Adventistit olivat ainoa Jumalan tosi kansa. Heillä oli ´totuus´, koko totuus ja vain totuus. He puolustivat Millerin 1844-teosta, uskoivat rouva Whiten näkyihin, kuolleiden uneen, pahojen hävittämiseen, jalkojen pesuun jne. Ensin nämä asiat tyrmäsivät minut ja ajattelin vetäytyä pois, mutta he selittivät ja siloittelivat niitä vakuuttavasti ja sanoivat, etteivät ne olleet missään tapauksessa testinä. Minulla ei ollut ketään, joka olisi viisaasti ohjannut minua ja niinpä aloin nähdä asiat niinkuin he ne näkivät ja muutamassa viikossa tulin uskomaan koko järjestelmän kaikkineen. Minut kastettiin taas, kuten heidän käännynnäisensä muista kirkoista kastetaan, jotta heidät saadaan puhdistettua pois Babylonista. Minulle vakuutettiin, että aika oli vähissä ja erosin koulusta ja lopetin kaiken opiskelun, kuuntelin heidän saarnojaan, ahmin heidän kirjojaan ja tutkin Raamattua öin ja päivin kannattamaan näitä uusia näkökantoja. Olin nyt innostunut uskoja ja halukas käännyttämään jokaisen uskoon. Minulla ei ollut epäilyksiä, ettei se olisi ollut puhdas totuus. Tämä on suurin piirtein kaikkien niiden kokemus, jotka menevät heidän mukaansa, kuten olen sittemmin tullut tietämään." Tämä on käännökseni D.M. Canrightin kirjasta Sevent-day Andventism Renounced.

kuin esim. luterilaisuudesta eronneet. Luterilaisesta kirkosta eroaa vuosittain huomattavan paljon jäseniä, mutta he eivät kirjoittele juuri mitään! Tämä tarkoittanee sitä, että he eivät ehkä koskaan olleetkaan muuta kuin nimikristittyjä tai erittäin löysästi kikkoon kuuluvia jäseniä. Adventisteista eronneetkin ovat erittäin kirjallisia. Millaisia lienevätkään jäseninä säilyneet lahjoiltaan! Ihmettelen heidän kirjallista lahjakkuuttaan.