Osoittakaa Raamatusta missä siellä sanotaan että lauantai on lepopäivä? Ei taida löytyä. Raamattu sanoo, että 7. päivä on lepopäivä. Juutalaisessa kulttuurissa se oli lauantai. Mutta kulttuurit vaihtuvat ja näin ollen lepopäivän nimikin. Kunhan se järjestys menee niin, että 6 päivänä viikossa tee työtä ja 7. päivänä lepää. Entäs jos jonkun työviikko alkaa tiistaina? Maanantai on siis lepopäivä hänellä.
Raamattu ei anna ymmärtää että juuri lauantai olisi se 7.päivä viikosta.
Valen
Raamattu ei anna ymmärtää että juuri lauantai olisi se 7.päivä viikosta.
Valen
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jeesus sanoi, että Ihmisen Poika on sapatinkin Herra ja ettei ihminen ole sapattia varten vaan sapatti ihmistä varten.
Hän ei siis sanonut Ihmisen Pojan olevan sapatin orja eika ihmisen olevan sapattia varten kuten ei vatsakaan ole ruokaa varten vaan ruoka on vatsaa varten.
Ei siis ihmistä luotu sen tähden, että hän vain olla möllöttäisi ja pyhittäisi sapattia vaan sapatti määrättiin siksi että ihminen saisi akkoineen, orjineen ja aasintammoineen huilata koko viikkoisen raskaan raadannan jälkeen ja hänellä olisi aikaa jumalanpalveluksiin ja uhritoimituksiin, että papit saisivat näistä uhreista peuranpaistia syödäkseen.
Ja Raamattu sanoo viikon seitsemännen päivän olevan Herran sinun Jumalasi sapatti. Se riittää kun tietää mikä on viikon seitsemäs päivä ja kaikissa kulttuureissa se on meidän lauantaimme.
Vaan kun advarille ei riitä, että hänet itsensä on narrattu advariksi, vaan hän pyydystelee muitakin samaan pyyntikuoppaan.
Muutenhan heiltä loppuisi väki.
Adventtikirkko ei pysy pystyssä ilman käännynnäisiä!
kirjoittamisaikoina kaikissa kulttuureissa välttämättä suinkaan ollut. Esim. antiikin Roomassa, siis UT:n syntyaikoihin, seitsenpäiväinen viikko oli tuntematon aikayksikkö roomalaisessa kalenterissa. vasta Konstantinus Suuri antoi ediktin seitsenpäiväisestä viikosta.
antoi seitsen päiväisen viikon jo luomisessa.Sapatti on unohdettu päivä.Siksi raamattu sanookin MUISTA.
antoi seitsen päiväisen viikon jo luomisessa.Sapatti on unohdettu päivä.Siksi raamattu sanookin MUISTA.
Se riittää ihan hyvin, jos yhden päivän muistaa levätä. Kunhan ei ala liian monia päiviä laiskottelemaan. Pahempaa, jos alkaa syyttelmään ja tuomitsemaan lähimmäisiään päivienvietto vaatimuksillaan.
Jokaisen päivä on ihan yhtä hyvä, sanoo Paavalikin.
Helpompaa itselleen ja muille on mukautua valtaväestön menoon. Huomatkaa nyt on kyse pelkästään viikkolepopäivän valinnasta. Ei murhaamisesta, eikä tappamisesta, eikä mistään muustakaan rakkaudettomuudesta ( syyttely, tuomitseminen).
"Huomatkaa nyt on kyse pelkästään viikkolepopäivän valinnasta"
Ja sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä että yhtälailla niin lepopäiväkäsky, kuin käsky: "Älä tapa." ovat kumpikin Jumalan asettamia käskyjä?
Siinä samassa missä tahdot noudattaa Jumalan käskyä: "Älä tapa", siinä katsot voivasi surutta rikkoa Jumalan käskyä: Muista pyhittää lepopäivä..."
"Helpompaa itselleen ja muille on mukautua valtaväestön menoon"
Tuo on tuollaista mukavuudenhaluisen, maallistuneen ja lihallisen ihmisen puolustelua Jumalan tahdon rikkomista vastaan. Mutta Jumalan edessä mitkään puolustelumme eivät auta. Se joka tekee myönnytyksiä maailman menon kanssa, osallistuu itsekin sen synneistä. Apostoli Paavali kijoittaa: "Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvoida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä."Room.12:1,2
Jumala ei tahdo omiensa tekemään sitä mikä tuntuu heistä mukavalta tai helpolta, vaan sitä mikä on Hänen tahtonsa. Vaikka se tuntuisikin vaikealta. Vaikka siitä koituisikin itselle vaikeuksia. Luuletko että Aabrahamista tuntui helpolta ja mukavalta lähes uhrata poikansa? Luuletko että Stefanuksesta tuntui mukavalta kuolla kivitettynä? Luuletko että Paavalista tuntui mukavalta joutua vainotuksi? "Ei jokainen, joka sanoo "Herra, Herra, näe Taivasten Valtakuntaa, vaan se,joka tekee Taivaallisen Isäni tahdon" Henkensäkin menettämisen uhalla.
Jos opetuslapset, apostolit, ja Jumalan profeetat olisivat mukautuneet maailman menon kanssa, he olisivat menettäneet uskonsa. Suola olisi käynyt mauttomaksi. Lamppu olisi joutunut vakan alle. Esimerkiksi Daniel ja hänen ystävänsä. Jos hän ystävineen olisi mukautunut maailman menon kanssa, hän ei olisi joutunut ystävineen tuliseen pätsiin, mutta olisi menettänyt uskonsa. Todellinen uskova on sellainen, joka on Jumalalle uskollinen, oman henkensäkin menettämisen uhalla.
Sen sijaan, todellinen uskova ei ole sellainen joka oman nahkansa pelastaakseen tekee myönnytyksiä maailman menon ja sen syntien kanssa. "Sillä se, joka pelastaa elämänsä, kadottaa sen" Uskonelämä vaatii valmiutta uhrauksiin. Rakastatko Jeesusta enemmän kuin elämääsi, vai elämääsi enemmän kuin Jeesusta?
"Huomatkaa nyt on kyse pelkästään viikkolepopäivän valinnasta"
Taisin sanoa juuri noin ja lisään vielä löylyä.
Paavali jatkaa puhuen "sapatin" olevan pelkkää varjoa vaan uudessa liitossa. Paavali on meidän pakanain Apostoli, ja häntä häntä uskon enemmän kuin mitään adventistiteologiaa.
Sama Raamattu, johon vetoat, sanoo: "mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa. Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu mutta Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään."
Ei kymmenessä käskyssä kehoiteta suostumaan kivitettäväksi.
Mitä lakia sinä selität?
Et ainakaan noilla esimerkeillä kymmenestä käskystä!
Osoita Raamatusta
Valen 21.11.2006 klo 14.56
Osoittakaa Raamatusta missä siellä sanotaan että lauantai on lepopäivä? Ei taida löytyä. Raamattu sanoo, että 7. päivä on lepopäivä. Juutalaisessa kulttuurissa se oli lauantai. Mutta kulttuurit vaihtuvat ja näin ollen lepopäivän nimikin. Kunhan se järjestys menee niin, että 6 päivänä viikossa tee työtä ja 7. päivänä lepää. Entäs jos jonkun työviikko alkaa tiistaina? Maanantai on siis lepopäivä hänellä.
Raamattu ei anna ymmärtää että juuri lauantai olisi se 7.päivä viikosta.
Valen
Näin kirjoitit.
Mutta, voihan sen kääntää toisinkin.
Mutta ensin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sapatti
Sapatti
Wikipedia
Sapatti (hepreaksi שבת, šabbat) on juutalaisuuden viikottainen lepopäivä, jota vietetään juutalaisen viikon viimeisenä päivänä, lauantaina. Sapatti perustuu Ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskertomukseen, jossa Jumala lepäsi luomisen seitsemäntenä päivänä. Sapatti on asetettu kymmenessä käskyssä (2. Moos. 20:8-12).
Kristinuskossa sapattia ei vietetä, vaan sunnuntaina muistellaan Jeesuksen ylösnousemusta. Jotkut kristilliset ryhmät, kuten adventistit, korostavat kuitenkin sapatin viettoa.
No tässä Wikipediasta asettuu kysymys, osoita meille se, että missä kohtaa Raamatussa on tuo sunnuntain, eli ylösnousemuspäivän peruste?
Tässä samasta lähteestä kyllä löytyi peruste tuolle sapatille, eli sapatti perustuu Ensimmäisen mooseksen kirjan l u o m i s k e r t o m u k s e e n,,, jossa JUMALA lepäsi seitsemäntenä päivänä.
ja viite Jumalan käskyihin.
Eli peruste siihen löytyy Raamatusta, mutta vastavuoroiseti esitäpä omat argumentit sunnuntaille. Jäämme kuuntelemaan Valen tekstiä.
Jos sitä ei löydy, toteamme sen kuuluvan isien perinnäissääntöuudistukseen.
Mikäli minä olisin jonkun kanssa päättelemässä vastaavanlaisesta oikeudellisesta maallisesta asiasta, en hyväksyisi tuollaista päättelyä.
Raamatussa on oikein selkeä oikeudellinen polku, joka vie toisin kuin adventistit sitä tulkitsevat.
Jeesus osoittaa, että Hän eli kirjoitusten mukaan.
Kirjoitukset olivat ne, joihin Hän vetosi.
Kaikki mikä on kirjoitettu laista, kertoo, että laki on annettu Mooseksen kautta.
Silloin asioissa ei vedota mihinkään kuviteltuun, vaan toimitaan kuten kirjoitukset osoittavat.
Johanneksen evankeliumi:
1:17 Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
7:19 Eikö Mooses ole antanut teille lakia? Ja kukaan teistä ei lakia täytä. Miksi tavoittelette minua tappaaksenne?"
7:23 Sentähden: jos ihminen saa ympärileikkauksen sapattina, ettei Mooseksen lakia rikottaisi, miksi te olette vihoissanne minulle siitä, että minä tein koko ihmisen terveeksi sapattina?
7:49 Mutta tuo kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu."
7:51 "Tuomitseeko lakimme ketään, ennenkuin häntä on kuulusteltu ja saatu tietää, mitä hän on tehnyt?"
18:31 Niin Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja tuomitkaa hänet lakinne mukaan." Juutalaiset sanoivat hänelle: "Meidän ei ole lupa ketään tappaa";
19:7 Juutalaiset vastasivat hänelle: "Meillä on laki, ja lain mukaan hänen pitää kuoleman, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi."
3:21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
4:14 Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi
PAAVALIKIN KERTOO, ETTÄ LAKIIN VETOAMALLA EI KUKAAN VOI PELASTUA.
Jokainen, joka vetoaa lainnoudattamiseensa, tulee lain mukaan tuomituksi.
Ja silloin tulee käyttöön kaikkein ankarin muoto laista, joka vaatii täydellistä Mooseksen liiton lain noudattamista.
Adventisteilla on täysin väärä suhtautuminen lakiin osoittamassa heidän virheettömyyttään muihin ihmisiin verrattuna.
Joka tahtoo lakia käyttää veljiään vastaan, on kaikkien ihmisten vihollinen.Se on juuri se uskon salaisuus ja Jeesuksen esimerkki.
Jumala huolehtii kyllä itse lakinsa puolesta.
Laista eivät adventistit löydä mitään puolustusta omalle sapatinviettonsa arvolle.
Heidän "nöyryytensä" on pelkkää pöyhkeilyä, joka on irvokkainta luokkaa mitä minä olen uskonnon piirissä kuullut.
Jumalan edessä me emme kukaan täytä pienintäkään mittaa, eikä adventistit täytä sitä edes ihmisten keskuudessa.
Onhan Raamatussa Jumalan käskyjä, joita ei noudateta (Eedenissä muuten ei ihmiselle annettu sapattikäskyä). Eihän kukaan kristitty esim. enää lävistä orjansa korvaa naskalilla vaikka se onkin Jumalan käsky.
"Eihän kukaan kristitty esim. enää lävistä orjansa korvaa naskalilla vaikka se onkin Jumalan käsky."
Minun tietääkseni 10 käskyista ei löydy tuollaista käskyä. Ja 10 käskystähän nyt on kysymys, vai mitä?
Eihän sieltä löydy myöskään käskyä kymmenyksistä.
Kymmenyssäädöksethän olivat siinä kirjoituksessa, jonka Jeesus kumosi ristillä.
eli Toora ja Jeesus vielä tiukensi sitä mm. Vuorisaarnassaan.
Aiheita on todellakin mahdollista lähestyä eri vinkkelistä! Wikipedia antaa typistetyn selvityksen sille, mistä olemme saaneet viikkojärjestelmän. Raamattu itse asiassa jopa tukee tätä esitystä, että heprealaisten käsitemaailmaan tuotiin viikkojärjestelmä nimenomaan Egyptistä!
… Sinä näit meidän isiemme ahdingon Egyptissä,
… Sinä laskeuduit Siinainvuorelle,
… annoit heille selkeät säädökset
ja luotettavat lait,
hyvät ohjeet ja käskyt.
Sinä ilmoitit heille pyhän sapattisi,
ja palvelijasi Mooses antoi heille
sinun käskysi, ohjeesi ja lakisi.
Nehemia9.9-14
Toisin sanoen; Egyptiläisillä oli omat planetaariset perustelunsa viikkojärjestelmälle, mutta heprealaisille taivaankappaleetkin ovat alamaisia Jumalalle ja ainoastaan hänen luomaa todellisuutta. Niinpä viikkokin saa alkunsa Jumalan järjestyksestä, eikä ihmisen havainnoista.
Kuitenkin arkeologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että jo kivikaudella ihmiset kaiversivat luusta tehtyihin seremoniallisiin tikareihin kuunkierron jaettuna 14 päivän jaksoihin. Joten siitä huolimatta, että kuunkierto on oikeastaan lähempänä 29 päivää (joka on alkuluku, ja siten jaoton), ihmiset ovat aina kokeneet helpompana käsitellä sitä pienempinä ajanjaksoina.
Seitsenpäiväinen viikko on todennäköisesti lähtöisin Babyloniasta (toisen teorian mukaan Egyptistä), jossa kuukausi jaettiin neljään noin seitsemän päivän jaksoon ja päivät nimettiin "seitsemän planeetan" eli Auringon, Kuun, ja viiden paljaalla silmällä erottuvan planeetan mukaan. Nimet otettiin babylonialaisilta jumalilta.
Seitsemän planeetan jaksotus kopioitiin 300-luvulla myös Kiinaan, jossa sen käyttö kuitenkin kuoli pois ennen siirtymistä seitsenpäiväiseen viikkoon. Japaniin järjestelmä tuli buddhalaisten kirjoitusten myötä Intiasta 800-luvulla ja siellä samoin kuin Koreassa järjestelmää käytetään edelleen viikonpäivien merkitsemiseen, tosin planeettoihin yhdistettyjen "alkuaineiden" muodossa, joten esimerkiksi keskiviikko japaniksi ja koreaksi on veden päivä, sillä Merkurius yhdistetään veteen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Viikko
Lain antaminen Mooseksen kautta on kristityille aivan selvä totuus.
Epäselvää se on vain adventisteille.
Onkisten kummaa, jotta että ne, jokka huonoimmin lain tuntevat, pitävät siitä suurinta älämölöä!
Mutta adventistit pyrkivät heikentämään Raamatun arvovaltaa, sillä he tarjoilevat omia kirjoituksiaan ja oppejaan Raamatun asioiden tilalle.
Se on nähty täälläkin, se!