Keskusta ja MTK ovat uskomattomalla tavalla vaarantaneet suomalaisen maidontuotannon jatkamalla suljetun talouden aikaista keskittämistään Valioon ja tuhoamalla täysin kannattavat alueelliset meijerit ahnehtiessaan isoja voittoja markkinoilta, jossa ei ole ollut lainkaan kilpailua.
Nyt, kun Arla osti Ingmanin, valio on kusessa. Toimitusjohtaja sai taas lähteä ja uutta ollaan hakemassa, kun todellinen kilpailu uhkaa ja Valiolla on edessään mittavat markkinaosuuksien menetykset.
Jos keskusta olisi tippaakaan välittänyt maaseudun elävyydestä ja elinkelpoisuudesta se ei olisi mennyt poliittisesti tukemaan MTK:n keskittämisvimmaa. Mutta minkäs teet, kun MTK, Valio ja S-ryhmä ovat maksaneet kepun vaalilaskut kautta historian.
Jos meillä olisi nyt toimiva ja kannattava aluemeijereiden verkosto, ne pystyisivät kukin alueillaan kilpailemaan kasvotonta ruotsalaisjättiä vastaan paljon tehokkaammin, koska suomalaiset ostavat aina mieluummin oman paikkakunnan tuotteita kuin jonkin ison bulkkituottajan tavaraa.
Mutta Valio väännettiin isäntien ahneudessa kasvottomaksi bulkkituottajaksi, kun kaikki munat pantiin samaan koriin isompien voittojen ahnehtimiseksi.
Nyt tämä kori putoaa kepulaisten ja MTK:n varpaille, kun kilpailu alkaa tosissaan, ja maaseudun autioituminen jatkuu.
Nyt, kun Arla osti Ingmanin, valio on kusessa. Toimitusjohtaja sai taas lähteä ja uutta ollaan hakemassa, kun todellinen kilpailu uhkaa ja Valiolla on edessään mittavat markkinaosuuksien menetykset.
Jos keskusta olisi tippaakaan välittänyt maaseudun elävyydestä ja elinkelpoisuudesta se ei olisi mennyt poliittisesti tukemaan MTK:n keskittämisvimmaa. Mutta minkäs teet, kun MTK, Valio ja S-ryhmä ovat maksaneet kepun vaalilaskut kautta historian.
Jos meillä olisi nyt toimiva ja kannattava aluemeijereiden verkosto, ne pystyisivät kukin alueillaan kilpailemaan kasvotonta ruotsalaisjättiä vastaan paljon tehokkaammin, koska suomalaiset ostavat aina mieluummin oman paikkakunnan tuotteita kuin jonkin ison bulkkituottajan tavaraa.
Mutta Valio väännettiin isäntien ahneudessa kasvottomaksi bulkkituottajaksi, kun kaikki munat pantiin samaan koriin isompien voittojen ahnehtimiseksi.
Nyt tämä kori putoaa kepulaisten ja MTK:n varpaille, kun kilpailu alkaa tosissaan, ja maaseudun autioituminen jatkuu.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Maatalouspolitiikan bulkkituotantolinja valittiin jo 50-luvulla, kun luovuttiin pienimuotoisen paikallismaatalouden kehittämisestä. Sen jälkeen mataloustuotantoa on alkanut ohjata se, mistä saa parhaat tuet eikä se, mikä on kannattavinta ja mistä olisi kysyntää. MTK ja Kepu painivat nyt siinä liemessä, mitä ne ovat vuosikaudet keittäneet. Kumma vaan on, ettei maaseudun asukkaille vieläkään valkene tuon linjauksen turmiollisuus. Tai on se valjennut niille, jotka ovat aikapäiviä sitten pakanneet kapsäkkinsä.
Kepu ja MTK laskivat sen varaan, että suljettu maatalousmalli jatkuu loputtomiin. Että ne voivat aina päättää siitä, kuinka suuret tullit pannaan tuontimaataloustuotteille ja kuinka suuret ylituotantomaksut pannaan veronmaksajien riesaksi.
Maataoustuottajan ahdinko johtuu ensisijaisesti niistä Kepun ja MTK:n lupauksista, joita ne antoivat suljetun talouden aikana. Ei ollut minkäänlaista halua sopeutua markkinatalouteen, vaan vetkuteltiin mahdollisimman pitkälle. Sitten käy niin kuin nyt käy, että mennään kriisien kautta sopeutukseen. Ruotsissa on itketty paljon vähemmän, kun siellä on tajuttu ajoissa, missä mennään. Ruotsalaiset ovat niin paljon lähempänä Eurooppaa kuin suomalainen punaniskajuntti.
Voitko antaa esimerkkejä tästä: " maataloustuotantoa on alkanut ohjata se, mistä saa parhaat tuet eikä se, mikä on kannattavinta ja mistä olisi kysyntää ".
Mistä saa parhaimmat tuet ? Mistä taas olisi kysyntää, kun ruoasta kuluttaja maksaa vain tuotantokustannukset ja EU-tukien avulla mahdollistetaan ammatin harjoittaminen ? Näin toimitaan jokaisessa maassa EU:n alueella. USA on maailman suurin maataloustukien maksaja.
Antaisitko samalla esimerkkejä siitä millainen rooli Keskustalla ja MTK:lla on suhteessa Euroopan Unioniin maataloustuotannon ohjaamisessa ?
>>>Sen jälkeen mataloustuotantoa on alkanut ohjata se, mistä saa parhaat tuet eikä se, mikä on kannattavinta ja mistä olisi kysyntää.
Parhaimmat tuet taitaa saada nykyisin sokerijuurikkaan viljelystä. Siinä lähestytään tilannetta, missä koko yrittäjätulo tulee tuesta. Tukipolitiikkaa on ohjannut tuotantoa bulkkihyödykkeiden tuotantoon jatkojalsoettujen tuotteiden sijasta. Tuotetaan viljaa esim. rehuksi ja kaljateollisuuden tarpeisiin. tuotetaan raaka-ainetuotantona maitoa ja lihaa.
Parhaiten markkinaehtoisesti kannattavat maatalousyritykset ovat sensijaan kehittäneet monialayrittämistä. Esimerkkinä tästä on omenanviljelyä harrastava tila, joka itse jalostaa raaka-aineista tuotteita ja hoitelee siinä sivussa maatalousmatkailua, metsänhoitoa ja pienimuotoista maanviljelyä sekä käsiteollisuutta. Tällä mallilla on taattu työtä koko vuodeksi ja ajoitettu toiminnot vuosirytmin mukaiseksi. Esimerkkitila sijaitsee Lohjalla ja MTK on sitä ylpeillen esitellyt oikein tv-ohjelmassa.
Tuollainen tilaesimerkki ei saavuta suosiota niin kauan, kun kilpailevat tilamuodot saadat täysmääräisesti tukia, mutta monialayritys ei muulta kuin maatalouden osalta. Maaseutuyrittämiseen voisi kuulua myös sienibisnes, marjabisnes ja kalanjalostus, mutta näitäkin piti sienten osalta saada Pohjois-Karjalaan italilaismies, joka ei juossut tukien vaan bisneksen perässä.
Keskustan ja MTK:n rooli EU:n maataloustuotannon ohjaamisessa onkin mielenkiintoinen aihealue. MTK:hon en kuitenkaan halua puuttua, koska se on edunvalvontaorganisaatio. On jäsenten asia valvoa, miten se etuaan ajaa, ei yhteiskunnan. Sitä vastoin Kepu on toiminut täysin vastoin Suomen ja oman EU-ryhmänsä etua. Euroopan liberaalidemokraattinen ryhmähän ajaa viisaasti maataloustukien poistamista koko EU-alueelta ja tukee maatalouskaupan hallittua vapauttamista koko maailmassa. Kepu vastustaa ankarasti ryhmänsä politiikkaa. Kepu kuuluu siihen siihen joukkoon, joka haluaa maksattaa edelleen veronmaksajilla ja kuluttajilla eurooppalaisen maatalouden valtavan ylituotannon. Tukijärjestelmät johtavat aina tehottomuuteen ja markkinataloudellisiin vääristymiin, kun tuotantoa ei ohjaa kysyntä vaan tuet. Eurooppalainen maatalousyrittäjä tietää esim. sen, että ylituotanto voidaan viedä kehitysmaihin maailmanmarkinnahintoja alemmallakin ja laskun maksavat kuluttajat ja veronmaksajat. Tämä on ohjannut tuotantoa hyvin paljon sokerihuurikkaan viljelyyn, mistä on valtaisa ylituotanto Euroopassa. Sokeria viedään muualle kolmasosahinnalla siitä, mitä EU-kuluttaja maksaa. Tämä kertoo karua kieltään siitä, missä mennään.
Maustekasvituotanto on hyvä esimerkki siitä, miten tuotantoa voitaisi ohjata esim. luomutuotantoon. - Sekin vietäisi epäilemättä käsistä.
Ja jos tukia ohjattaisi lähituotantoon, niin elintarvikeomavaraisuutemme ja huoltovarmuutemme paranisi, kun samalla paranisi kykymme vastata kansainväliseen kilpailuun.
Aito oman paikkakunnan puhdas elintarvike pitää aina paremmin pintansa ulkomaisia tuotteita vastaan, kuin niitä imitoivat, kasvottoman Valion tuotteet, joissa latukin on hämärretty pelkän kotimaisuuden varaan.
Kun samat suurtuottajat istuvat MTK:ssa ja tuottajaosuuskuntien omistamien elintarvikeyritysten yhtiökokouksissa, ja myös painostavat keskustaa maataloustukipolitiikassa, niin on aivan selvää, että tukia ohjataan sellaiseen tuotantoon, mikä tuottaa parhaat tulot sekä tukien saajille, että heidän omistamilleen elintarvikeyrityksille.
Kysynnän kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, sillä Valion ent. mainospäällikkö Matti Kirjavainen sai aikanaan taistella Valion isäntiä vastaan toden teolla, ennnen kuin heltisi lupa mainostaa jugurttia televisiossa, mistä sitten seurasi melkoinen kulutustapojen muutos n. 35-40 vuotta sitten.
Raision ja Valion vaikeudet pitää toimitusjohtajansa kuvastavat juuri tätä ilmiötä, jossa kysynnän ei annettaisi ohjata tuotantoa, kun isäntien ja palkatun asiantuntijajohdon välillä on pysyvä luottamuspula.
Pelkään, että edessämme on vielä pahoja kriisejä, kun kansainvälinen elintarviketuotanto toden teolla rantautuu Suomeen. Siinä kaatuu moni suomalainen "suuryritys" siksi, että ne ovat kansainvälisesti vain pikkunarikoita.
Tältä huonolta vaihtoehdolta meidät voisi pelastaa palaaminen elintarvikkeiden lähituotantoon, koska oman pitäjän tuote pärjää aina Valiota ja Raisiota paremmin kansainvälistä kilpailua vastaan.
Uskon, että kova rakennemuutos on edessä. Kannattaa seurata, mitä Arlan ja Valion kilpailussa alkaa tapahtua ja tehdä siitä johtopäätöksiä.
Oikea huomio MTK:n roolista.
Nuo esimerkit maatalouden monialayrittämisestä ovat aivan hyviä. Niillä ei kuitenkaan ratkaista kannattavuusongelmia kokonaisuudessaan. Ovat kuitenkin yhtenä keinona hyvä apu kokonaisuudessa. Matkailuun perustuva maatilayrittäminen ei tuota Suomessa samalla tavalla kuin lyhyiden välimatkojen väkirikkaassa Euroopassa .
Suuremman kokoluokan yritystoiminta voi muodostua bioenergia-alalle. Siihen on vain suhtauduttava ennakkoluulottomasti ja otettava aluksi pieniäkin askelia eteenpäin pääsemiseksi. Siitä ei saa tehdä puoluevaltapoliittista kysymystä kuten teki Lipponen. Hän ehti jo nimetä bioenergiapolitiikan maatalouspolitiikan jatkeeksi. Tällaisilla tölväisyillä ei edistetä hyvää asiaa. Demarit ja SAK ovat jo ehättäneet ennakoimaan maatalouden parempia näkymiä. Metsien ja peltojen kiinteistöverottaminen heikentää maatalouden kilpailukykyä entisestään, eikä tuotantorakenteen parantamiselle saada tarvittavia kehityspanoksia.
Alla olevassa linkissä kerrotaan mistä WTO-neuvottelut todella jäivät kiinni. Ne eivät jumiutuneet Suomen Keskustan maataloustukipolitiikasta. Kiitoksen aihetta on kuitenkin siinä, että ei menty mukaan EU:n täydelliseen nöyrtymispolitiikkaan WTO/USA -koalition edessä.
http://www.kepa.fi/uutiset/5163/
Sokerintuotannossa Suomi on vai 75 prosenttisesti omavarainen. Silti meidän pitäisi vielä leikata omaa tuotantoamme muiden maiden ylituotannon vuoksi. (ao. linkki s. 3). Brasilian ja vastaavien maiden halvalla sokerintuotannolla on mustempi puoli. Halpa sokeri revitään köyhiä työläisiä riistämällä, ei todellakaan mitään reilun kaupan sokeria. No, ehkä siinä mielessä , että suurtuottajat saavat reilun voittomarginaalin.
http://epaper.maaseuduntulevaisuus.fi/products/MT-2006-11-22/index.htm
Sais tulla vielä pari kilpailijaa lisää Suomen markkinoille. Nyt on vaarana, että Arla ja Valio "kilpailevat" perinteiseen suomalaiseen tyyliin eli jakavat markkinat hiljaisella sopimuksella.
Jos todellista kilpailua olisi, maidontuottaja voisi myydä maitonsa yritykselle joka maksaa parhaan hinnan. Sehän ei ole mahdollista jos Valio ja Arla painavat yhteistyössä tuottajahinnan alas.
Mitä enemmän markkinoilla on kilpailijoita, sitä enemmän kuluttaja hyötyy.
Aivan erinomainen tilanne, vaikkakin täysin utopistinen, olisi se, jossa meijerit kilpailisivat maidontuottajan maidosta sillä, kuka eniten suostuu maksamaan.
Nythän on pelattu toisin päin: pyritty maksimoimaan maataloustuki, että meijeri saisi maidon mahdollisimman halvalla.
Talonpoikien busineksille on käynyt tai käymässä kuten kävi punapääoman afaareille aikanaan, perseelleen menee.
STS, Haka, Eka, Kansa jne menivät punapääoman konkursissa. Talonpoikien Hankkija kaatui SOK:n syliin konkurssikypsänä. Raisio vaihtaa johtajaa kuin Vanhanen naisystävää eikä Valiokaan ole nimensä veroinen. Metsäliitto torjuu UPM-Kymmenen yritystä vallata Metsä-Botniaa samalla kun M-Realia tervehdytetään.
Talonpoikien omia yrityksiä vaaditaan maksamaan viljasta tai puusta hyvin. Agronomipojille toivotaan työpaikkaa. Talousopeista ei ole juuri piitattu.
Suomen elintarvikeala sai vuosikymmenet kelliä lisenssimuurin suojassa. Nyt vapaan kilpailun aikana soputuminen on rankkaa ja sitä pahentaa omistajaohjauksen ristiriitaisuus kuten saimme Raision väsityvältä johtajalta kuulla.
Punamullan molemmat osapuolet ovat siis osoittaneet kyvyttömyytensä talouselämän piirissä, toinen perättäinen vaalikausi myös Suomi-valtion johdossa olisi turmollista nykyoloissa kun vaaditaan vastuullisuutta.
Punapääoma kaatui heti, kun markkinoita alettiin vapauttaa. Hakan, Kansan ja E-osuuskunta EKA:n fuusio Eka-Yhtymäksi oli Ema Rantalan rakennelma ja toimi jonkin aikaa kunnes laman myötä tapahtunut kiinteistöjen vakuusarvojen kuplan puhkeaminen veti yhtymältä maton alta ja palikat alkoivat kaatua yksi kerrallaan.
Raisio ja Valio ovat hyviä esimerkkejä siitä, mitä ongelmia joudutaan ratkaisemaan kilpailun kiristyessä, kun on aiemmin toimittu kilpailulta suojatussa ympäristössä.
Minusta kyllä tuntuu, että punamullan punaisella puoliskolla on enemmän bisnestajua kuin kepulaisilla jääräpäillä. Raision ja Valion toimitusjohtajien tiuha vaihtuminen on minusta oire siitä, että omistajina olevat osuuskuntien isännät eivät nyt halua myöntää, että tilanne on todella vakava heidän kannaltaan, kun tulee kilpailijoita, jotka vievät ison osan markkinoista ja myyntituloista, mistä seuraa, että isäntien on saneerattava vastaavasti kuluja ja tingittävä myös omista ansioistaan.
Mitä tekemistä keskustalla ja MTK:lla on Valion keskittämispolitiikan kanssa? Nehän ovat kaikki eri organisaatioita, joista Valio on kaiken lisäksi perustaltaan liiketaloudellinen, minkä yritit liittää noihin kahteen yhdistyspohjaiseenkin järjestöön.
Väitteesi on typerä, vaikka vetoaisit siihen, että näillä kolmella organisaatiolla on yhteisiä jäseniä. Mutta onhan Valion osuusmeijereillä yhteisiä jäseniä urheiluseurojenkin kanssa. Ihme ettet syytä Valion touhuista urheiluseuroja.
MTK:han on nimenomaan kaivannut lisää kilpailua markkinoille. Jos se on jotenkin työntänyt sormensa liiketaloudelliseen peliin, se on tapahtunut nimenomaan niin, että MTK on pyrkinyt olemaan aloitteellinen kilpailun lisäämisessä ainakin teurastamoalalla ja metsäteollisuudessa.
Firmojen osallistumisesta muka vain kepun vaalilaskujen maksamiseen sinun on turha hurskastella. S-ryhmä on tullut tunnetuksi kaikkien puolueiden rahoittajana, joista kuuluisin yksittäinen nimi on kokoomuslainen Suvi Lindén.
Kyllä valio on selkeästi samoista kärryitä tippuneita kakkankikkareita.
Keskusta on toteuttanut jo 50-luvulta alkaen sellaista maataloustukipolitiikkaa, joka on tehnyt mahdolliseksi sen, että MTK:laiset Valion isännät ovat voineet lakkauttaa erittäin kannattavia aluemeijereitä ja rakentaa niiden tilalle vielä kannattavampia suurmeijereitä.
Näin on keskusta menetellyt, koska MTK ja Valio ovat sen vaalibudjettien rahoittajia. Että tämmöistä sopupeliä tässä pesäpallossa tai dopingia hiihdossa, ihan miten vain. ;-)
Ethän edes yrittänyt vastata kysymykseeni.
Keskusta ja MTK eivät ole Valion osakkeenomistajia, vaan Valion omistavat yksittäiset osuusmeijerit. Mutta eivät keskusta ja MTK omista noita yksittäisiä osuusmeijereitäkään, vaan maidontuottajat.
Maidontuottajat haluavat, että heidän meijerinsä maksaa heidän myymästään raakamaidosta parhaan mahdollisen hinnan. Kun vanhojen kylämeijereiden koneisto oli käynyt vanhaksi ja maidonkäsittelylle asetetut vaatimukset muutenkin kasvaneet, osasi jokainen laskea helposti Klubiaskin kanteenkin, että tuottajahinta putoaa, mikäli remonttiin ryhdytään. Entiset hinnat oli mahdollista pitää yllä vain niin, että investointeihin osallistuu suurempi määrä tuottajia ja samalla myyntivolyymit kasvavat.
Myyntivolyymien kasvulle tarjoutui mahdollisuus mm. seuraavista syistä:
1) Maataloustuottajien määrä väheni, mutta kuluttajien määrä kasvoi. Yhä harvemmalla suomalaisella perheellä oli lehmä omasta takaa, joten maito oli ostettava.
2) Väestö keskittyi kaupunkeihin ja Etelä-Suomeen, jotka eivät olleet maidon suhteen omavaraisia, eikä Etelä-Suomen tuottajilla ollut kykyä eikä haluakaan lisätä maidontuotantoa sen työhönsitovuuden takia. Päinvastoin maitotilojen määrä Etelä-Suomessa väheni ja tuottajat siirtyivät mm. viljan, sokerijuurikkaiden, munien ja sianlihan tuotantoon.
3) Autot olivat korvanneet maidon hevoskuljetuksen mutta kylämeijereille ei ollut kannattavaa lähteä viemään autolla päivittäin muutamia satoja litroja maitoa 500 kilometrin päähän Helsinkiin.
Maataloustukipolitiikalla ei ole tämän järkeenkäyvä investointi- ja logistiikkalaskelman kanssa sen enempää tekemistä kuin teollisuustukipolitiikalla sen kanssa, ettei joka pitäjässä toimi paperitehtaita, joista kukin tuottaa päivittäin vain yhden rullan paperia.
Sitä paitsi maataloustukipolitiikka on ollut eduskunnan eikä yhden puolueen hyväksymää siihen asti, että Suomi liittyi Euroopan Unioniin.
puolueen jäseniä.. Veronmaksajien kuppaaminen vuosikymmenestä toiseen.. Onneksi nyt läpivalaistaan tuet ja samaan aikaan todellista kilpailua lisätään.. Kepun yrittää jarruttaa parhaansa mukaan, mutta vihdoinkin eivät enää kykyne siihen.. Neukuista siinä hommassa oli iso apu;-))) Voihan Juhantalo..
Harvoin palstalla näkee tekstiä, jossa kirjoittaja tuntee asiansa noin hyvin kuin Sinä.
Se, mitä halusin sanoa, on pelkästään se, että keskusta on aina ajanut sellaista maatalouspolitiikkaa ja maataloustukien rakennetta, joka on suosinut tilakoon kasvattamista ja erikoistumista yhteen tuotantosuuntaan, koska se on ollut MTK:laisten suurtilallisten etu.
Tämä on johtanut myös meijereiden lukumäärän huimaan vähenemiseen aivan samoin kuin myllyjen, teurastamojen, ja leipomoidenkin vähenemiseen. kun jatkojalostus on 50 vuoden aikana keskitetty yhä harvempiin ja yhä suurempiin yksiköihin eikä elintarvikkeiden lähityuotantoa juurikaan enää ole.
Tästä on seurannut se, mistä avasin keskustelun: haavoittuvuus kansainvälisessä kilpailussa, kun munat ovat yhdessä korissa Valion kohdalla.
Ei olisi pitänyt pyrkiä yhteen suureen monopoliin, mikä Valio on, vaan keskustan olisi jo tuolloin pitänyt tehdä aluepolitiikkaa, joka pitää meijerit ja työpaikat alueellisina, koska nykyisessä kilpailutilanteessa aluemeijerit pärjäisivät Arlalle, mutta Valio ei pärjää ilman mittavia markkinaosuuksien menetyksiä, jotka ovat viime kädessä juuri maidontuottajilta pois.
Tilakoon kasvattamiseen kannustava maataloustukijärjestelmähän tuli käyttöön vasta EU:ssa tämän vuosituhannen alkupuolella, kun EU halusi yksinkertaistaa järjestelmää tekemällä siitä lähes yksinomaan pinta-alaperusteisen.
Keskustan hallitusvuosina 1950- ja 1960-luvulla tuettiin päinvastoin pieniä tiloja. Keskusta teki kuitenkin sen virheen oman kannatuksensakin kannalta, että se hyväksyi sosialidemokraattien vaatimuksesta peltopakettilain, jossa ylituotannon pienentämiseksi maksettiin peltojen viljelemättä jättämisestä. Mutta tilakoon kasvattamista ei tässäkään tuettu.
Eri tuotantosuuntiin erikoistuminen tiloilla oli tietenkin enemmän pientilojen etu, koska niitä suuri tuotteiden määrä haittasi logistisesti enemmän.
Lähituotannon väheneminen johtuu puolestaan siitä, että kaupunkien ja maaseudun raja on jyrkentynyt. Ennen sotia monilla helsinkiläisillä taisi olla itselläänkin lehmiä ja vielä Helsingin olympialaisten maraton juostiin heinäseipäiden reunustaman kylätien varrella, vaikka stadionilta lähdettiin liikkeelle ja kääntöpaikka oli 20 kilometrin päässä. Nyt reitin varsi on rakennettu täyteen kerrostaloja ja kaupunkirakenne ulottuu pitkälle Vantaalle ja Espooseen saakka. On päivänselvää, ettei siellä voida enää puhua lähituotannosta.
Vastuussa kehityksestä ei kuitenkaan ole keskusta, vaan alueen pääpuolueet kokoomus ja sosialidemokraatit. Nämä olisivat voineet Helsingin, Vantaan ja Espoon valtuustoissa päättää lähituotannon tärkeyteen vedoten, että asuntorakentaminen on nyt loppu. Vapaana oleva maa pyhitetään maataloudelle.
Pääkaupunkiseutu vetää viidesosan Suomen elintarviketuotannosta. Ei sinne kannata viedä pieniä elintarvikekuormia pikku yksiköistä satojen kilometrien päästä. Vain isolla, täysinäisellä autolla niitä kannattaa viedä. Sama juttu kuin toisaalla käyttämässäni mauste-esimerkissä. Ulkomaalaiset lähtevät hakemaan Suomesta mausteita vasta, kun koko laiva saadaan täyteen niitä.
Ideoit kovasti esimerkkejä tilanteista, joissa elintarvikkeiden lähituotanto ei ole ideaalisimmillaan ja nostat mukaan asuntopolitiikkaa ja maisemansuojeluakin.
En taida astua tuohon miinaan ryhtymällä kinaamaan kanssasi. ;-))
Minusta olisi hyödyllisempää ideoida, miten suomalainen elintarviketuotanto pystyisi kilpailemaan kansainvälistä bulkkituotantoa vastaan, kun nykyiset valiomme ja raisiomme ovat siihen liian pieniä ja heikkoja.
Kun mainitsit kulojetuskustannukset, niin niitäkin lähituotannossa säästyisi melkoinen määrä, kun elintarvike jalostetaan lähempänä sitä tilaa, jossa se on tuotettukin.
Hyvä, sillä elintarvikkeiden hinnat todennäköisesti, tai ainakin toivottavasti laskevat.
Huono, sillä MTK, keskustapuolue ym aloittavat sellaisen paapotuksen ja vyörytyksen maataloustukien kansallisen osuuden nostamiseksi että mikään hallitus ei voi sitä vastustaa.
Joten veronmaksajan kukkaro joutuu taas aukeamaan. Joten suo siellä ja vetelä täällä.
Kilpailu on aina kuluttajan etu, mutta Valion kohdalla onkin kyse siitä, ette menneiden vuosien väärä politiikka kaatuu nyt syliin ja Valiolla on edessään mittava markkinaosuuksien menetys.
Punamulta löytää taas toisensa, kun meijerityöntekijöitä aletaan irtisanoa myyntitulojen kääntyessä laskuun ja pieniä maitotiloja lopettaa kysynnän siirryttyä Arlan tuotteisiin.
Täytyy vaan toivoa, että Ingman-Arla käynnistäisi ajoissa meijeri-investoinnit Suomessa ja samalla sopimukset suomalaisten maidontuottajien kanssa, koska ei tuotteiden kokonaiskulutus kilpailun ansiosta mihinkään pienene, eikä kaikkia tuotteita kannata tänne Ruotsistakaan roudata.
..... sillä näyttää olevan vähän ruuvit löysällä yläpäässä. Eihän täysipäinen paskanna tuolla tapaa , älyttömillä avauksillaan omiin housuihinsa, kuten tämä surullisien kuuluisa BÄKÄ-BÄKÄ tekee.
Mutta hän ehkä kuuluukin siihen naisten hakkajien allianssiin eli kokkareihin. JASKARI, JASKARI, JASKARI, mitä teitkään.Sanoppa sinä se?
Kyllä suomalaisen kuluttajan ostovalinnoissa on se hinta tärkein tekijä.En tunne Ruotsin kovin hyvin Ruotsin maatalouspolitiikkaa,mutta olettaisin Arlan olevan siellä vastaavassa asemassa kuin Valion Suomessa.
Kustannustehokkuuttahan Valio on ainoastaan hakenut keskittämällä tuotannon suurmeijereihin.
Hyvin samantapainen kehitys on ollut havaittavissa olutpanimoilla,jotka ovat pikkuhiljaa keskittäneet toimintonsa Keravalle ja lopettaneet perinteisiä panimoita ympäri Suomea.Maito maistuu varmaan kaikkialla samalla,mutta oluet eivät :-(
Maidon hinta määrää usein lapsiperheiden ostopaikan valinnan, eli siinä hinta ratkaisee, mutta maidonjalostuksessa on muitakin tuoteryhmiä, joissa lähituotantona tuotettu vaihtoehto saa enemmän lisäarvoa juuri siksi, että se on oman paikkakunnan tuotantoa, kun Valion tuotetta ei koeta samalla tavalla läheiseksi.
Suoralta ja raa'alta hintakilpailulta voi pyrkiä välttymään ainoastaan luomalla vahvoja merkkituotteita, brändejä, joista ollaan valmiit maksaman. Kun Valio ei kotimaisena suuryrityksenä, mutta kansainvälisenä pikkutekijänä ikinä pysty inveswtoimaan tuotekehittelyynsä ja markkinointiinsa samaa kuin kilpailijansa, niin se menettää markkinaosuuksiaan.
Pienemmät, alueelliset meijerit olisivat yhteisesti vahvempia kiuin Valio yksin, koska ne voisivat omissa merkkituotteissaan, tuotekehittelyssään ja markkinoinnissaan hyödyntää paikallisuuden edut rakentamalla olemassaolonsa vahvan alueellisen identiteetin varaan.
Ongelmatontahan tämäkään ei ole, mutta paljon ongelmallisempi on Valion tilanne, kun markkinoita hallinnut melkein monopoli saa vastaansa itseään vahvemmän kilpailijan.
>>>Pienemmät, alueelliset meijerit olisivat yhteisesti vahvempia kiuin Valio yksin, koska ne voisivat omissa merkkituotteissaan, tuotekehittelyssään ja markkinoinnissaan hyödyntää paikallisuuden edut rakentamalla olemassaolonsa vahvan alueellisen identiteetin varaan.
Keskityt ampumaan alas ehdotuksia, jotka auttaisivat valiolaisia maidontuottajia pärjäämään paremmin tulevassa kilpailussa.
Ilmeisesti sinulla on ivailuusi jokin syy.
Mikäpä minä olen kepua ja MTK:ta puolustamaan, mutta tällä kertaa ne eivät ainakaan välittömästi taida olla takana siinä, josta niitä morkkaat.
Ensinnäkin Valio on ollut jo pitkälti toistakymmentä vuotta osakeyhtiö, ei enää meijerien keskusosuusliike. Sen asema kentässään on verrattavissa pikemmin Keskoon kuin SOK:hon.
Meijeritoiminta Suomessa alkoi aikoinaan pieninä, paikallisina kartanomeijereinä, ja pian vähäisemmät maidontuottajat alkoivat perustaa omia osuusmeijereitään, ja niiden kokonaistuotanto kohta kasvoi niin laajaksi, että niiden tuotteiden markkinointi ei ollut mahdollista omin voimin. Siksi ne meijerit yhdessä perustivat Voinvienti Osuusliike Valion, joka muutama vuosikymmen myöhemmin muuttui nimeltä Meijerien keskusosuusliike Valioksi.
Minun mennessäni Valioon vuoden 1980 lopussa sillä oli muistaakseni 217 osuusmeijeriä. Käytännössä Suomen koko meijerikenttä. Yksin sinnittelivät vain Kotisaari (Ingman) täällä rannikolla ja Mouhijärven meijeri siellä Pirkanmaalla. Ja Pietarsaaressa oli itsenäinen jäätelötehdas.
Valion tuotannosta silloin esim. emmental-juustot lukuisia kultamitaleita voittaneina olivat kautta läntisen maailman niin suosittuja, että esim. Yhdysvaltojen markkinat olisivat halunneet niitä moninkertaiset määrät verrattuna siihen, minkä maan tuontikiintiöt (kotimarkkinoiden suoja) sallivat.
Voita kertyi silloin tällöin miljoonien kilojen vuori, mutta aina se sitten kerralla hutkahti Neuvostoliittoon. NL:oon meni yli puolet Valion ulkomaan viennistä, voin lisäksi pääosin maitojauheena ja Viola-juustona. Valiolainen Kuivamaito Oy rakennettiin Lapinlahdelle yksinomaan NL:n viennin vuoksi.
Uusia tuotantolaitoksia rakennettiin vähän joka puolelle Suomea. Ja taloon tulvi rahaa vähän joka reiästä, sillä jos vaikka voi myytiin NL:oon 5 mk:n kilohinnalla ja sen oikea markkinahinta oli 20 mk, valtio maksoi erotuksen! Täysi monopolihan Valio oli. Ja sen rakentamisessa päävoimat olivat varmaan olleet kepu ja MTK.
Mutta sitten Neuvostoliitto romahti ja Valion ulkomaankaupasta putosi pois puolet, joka tarkoitti sitä, että tuotannon volyymin neljäsosalle ei ollut enää markkinaa. Ja talo joutui kriisiin. Tuotantolaitoksia oli pakko ruveta teurastamaan ja tuotantoa järkiperäistämään kokoamalla sitä suurempiin yksiköihin. Jotkut teurastettaviksi aiotut eivät siihen suostuneet, vaan erosivat Valiosta ja koettivat jatkaa itsenäisinä. Huonosti niille kaikille kävi; useimmat niistä joutuivat lopettamaan, jotkut pelastautuivat palaamalla takaisin Valioon – ja joutuivat pien lopetetuiksi!
Minun lähtiessäni Valiosta 1998, oli mukana enää hieman yli 40 osuusmeijeriä. Nyt luku lienee jo alle 40:n.. Tuotantolaitoksia Suomessa on lopetettu ja surullisia tarinoita on koettu monella paikkakunnalla. Esim. Nurmeksessa meijeri oli suurin teollinen työnantaja, ja kun Nurmeksen meijerin juusto oli voittanut kultamitalin Wisconsinin juusto-olympialaisissa, meijeri seuraavana vuonna lopetettiin. Jäätelö oli Valion näkyvimpiä tuotteita, ja Turengin jäätelötehdasta uudenaikaistettiin suurella rahalla ja –sitten se ja koko jäätelönvalmistus myytiin kansainväliselle jätille Nestlélle!
Ja tavalliset maidontuottaja-talonpojat ovat itse tehneet nuo kovat päätökset, sillä heillähän kaikki valta Valiossa on. Ovatko ne olleet viisaita vai ei, mutta heille niistä kuuluu niin kiitos kuin moitekin.
Kaikesta tapahtuneesta huolimatta Valion kokonaistuotanto on vain kasvanut. Sen markkinat ovat suuntautuneet entistä enemmän ulkomaille, jonne on perustettu myös uusia tuotantolaitoksia. Tietysti Valio on joutunut kohtamaan siellä kovaakin kilpailua. Valio on saanut myös kotimaassa entistä vahvempia kilpailijoita (Ingman, monet juustontuottajat), jotka kuitenkin ostavat raaka-aineen maidontuottajiltamme, joten eivät valiolaiset maidontuottajat heitä vastaan kovin verisesti kilpaile.
Ainoana ulkomaisena Valion kilpailijaksi on yrittänyt ruotsalainen Arla, mutta huonolla menestyksellä. Valio on ollut Ruotsin markkinoilla suurempi toimija. Saa nähdä, onnistuuko Arla nyt paremmin Ingmanin nestemäisen tuotannon oston myötä. Etteivät vain maidontuottajat lipuisi Valiolle?
Valion kaksi viimeistä toimitusjohtajaa ovat saaneet lähteä kolmen vuoden pestin jälkeen, arvatenkin melko runsaat kipurahat taskussaan. Lähdön syyt kummassakin tapauksessa lienevät olleet johtajan ja omistajien (siis maidontuottajista koostuvan hallituksen ja hallintoneuvoston) näkemyserimielisyydet liiketoiminnan suuntaamisesta. Kuusela olisi halunnut taloudellisten etujen vuoksi yhdistää koko logistiikan SOK:n kanssa, mutta itsenäisyydestään kiinni pitävät talonpojat eivät siihen suostuneet. Salonahon ideana lienee ollut markkinoiden suuntaaminen yhä enemmän Baltian ja Venäjän kasvaville markkinoille, joka olisi edellyttänyt uusien tuotantolaitosten rakentamista myös sinne. Sellaista varovaiset talonpojat lienevät pitäneet liian riskaabelina.
No, kaikki tuo viimeksi sanomani on spekulaatiota, mutta tuollaisia olen kuullut valiolaisilta ja niitä sivusimme keskustelumme myös eilen Valioeläkeläisten lounaalla.
OHO! Tulipa taas juttua. Historian harrastajana rupesin puhumaan myös Valion historiasta, ja vastineeni ei taida oikein hyvin vastata esitykseesi. Mutta Valio on yksi niistä aiheistani, joista minun on mahdotonta puhua lyhyesti. Kuten tuppaa olemaan kaikissa minulle läheisissä aiheissa, joista uskon jotakin myös tietäväni.
Hienosti tiivistit sen, millaista Valion toiminta oli suljetuilla markkinoilla, kun se todella pystyi hävittämään aluemeijereiden verkoston ja rakentamaan tilalle isompaa ja uudempaa kapasiteettia maksattaen tämän kaiken suomalaisella kuluttajalla ja maataloustukimielessä myös veronmaksajalla.
Arlan aiempi yritys kilpailla Suomessa perustui puhtaasti valuuttakursseihin ja Arla vetäytyi, kun kurssimuutos vei hintakilpailukyvyn.
Nyt on tilanne kokonaan toinen ja Valiolla on edessään markkinaosuuksien menetykset, koska tavalliselle kuluttajalle on ihan yksi lysti ostaako Ingman/Arlaa vai Valiota.
Eroa olisi voinut tulla, jos valittavana olisi Ingman/Arlaa vastassa Mouhijärvi, Mälikkälä, Saukkola, Pertunmaa... ja ne satakunta alueellista meijeriä, jotka Valio lopetti pystyäkseen suljetussa taloudessa maksamaan enemmän osinkoja omistajilleen.
Nyt on osakkailla edessään aika, jossa osinkotuloja tuskin tulee, mutta irtisanomisia kyllä tulee.
"jos vaikka voi myytiin NL:oon 5 mk:n kilohinnalla ja sen oikea markkinahinta oli 20 mk, valtio maksoi erotuksen!"
Se oli pienen Suomen tukea suurelle Neuvostoliitolle. Suuren edelläkävijänsä Urkin johdolla suomalainen talonpoika antoi tuen mielellään köyhälle neuvostokansalaiselle, kun sai siitä kivasti fyrkkaa omaan taskuunsa.
..Valion pääpyrkimyksenä on ollut ja tulee olemaan ja sen pitää olla tuottajille tuleva tilityshinta.
Tähän tavoitteeseen se pääsee olemalla kilpailukykyinen myöskin tuotteiden laadussa ja kulutta hinnoisa EU- alueella. Tässä se on onnistunut, mikä on ihme juttu, kun tietää mitkä olivat lähtökohdat. Maidontuottajat ovat pystyneet vastaamaan ajan haasteisiin kehittämällä, saneeraamalla Valion organisaatiota ja näin vastaamaan EU-mukanaan tuomiin haasteisiin. Jo yli kymmenen vuotta sitten maidontuottajat tiedostivat mikä tehtävä heitä odottaa.
Sinä olet täysin vastuuton, kierosilmäinen poliittinen nulkki joka ulostaa ja räkyttää suustaan kaikkea mahdollista poliittista puurua ja velliä maan ja taivaan väliltä.
Ps. Kiitän jo kiittämisistäsi räkytätpä nyt sitten vastaan mitä paskaa hyvänsä.
Kirjoituksesi oli kuin talousoppikirjasta - erinomainen esimerkki suljetun, yhteiskunnan tukeman monopolituotannon noususta ja lähes tuhosta.
Kuten toteat, tuotteen markkinahinta oli 5 markkaa mutta myyjälle maksettiin 15 markkaa lisää yhteiskunnan varoista. Silloin on varaa palkata vanhoja kapitulentteja hallintotehtäviin ja muutoinkin laiminlyödä todellisen kilpailukyvyn ylläpito.
Erityinen ongelma on saman puoluepoliittisen ajattelutavan (kepulaiset) omaavien ryhmien vaikutusvalta koko rakennelman eri portailla. Keputuottajat jotka myyvät tuotteet keputuottajien osuuskunnille ja joita markkinoi onäiden osuuskuntien omistama Valio, yhteiskunnan tukipäätöksiä tekemässä keputuottajien äänestämät kepupoliitikot ja kauppasuhteiden ylimpänä valvojana kepupresidentti ja -ministerit. Todellinen kaveria ei jätetä, tai siis kepulaista ei jätetä ketju.
Eikö tuo vajaa 40 valiolaista meijeriä ole sentään aika suuri määrä siihen nähden, että valtaosa Suomen maitojalosteista päätyy muutamaan kaupunkiin?
Miksi panimoita Suomessa on huomattavasti vähemmän? Miksi et saarnaa niiden keskittymispolitiikkaa vastaan? Onko sitä johtanut kokoomus?
En minä osaa sanoa, mikä meijereiden oikea lukumäärä olisi. Jos asiaa katsotaan lähituotannon näkökulmasta, niin se määräytyy itsestään luonnollista kautta. Ja jos maaltamuutto on siirtänyt myös kulutuksen kaupunkeihin, niin varmaan sekin ongelma jollain ratkeaa.
Mitä panimoteollisuuteen tulee, niin eihän Suomessa ole koskaan ollut pienpanimoita kuten euroopassa, vaan kaikki on aina ollut muutaman suuren panimon hallussa, joista vakavaraisimmat ovat ryhtyneet ostamaan kilpailijoitaan pois markkinoilta.
Tätä keskittymistä on johtanut sijoitetun pääoman tuoton maksimointi ja halu välttyä hintakilpailulta.
Kyllä minäkin mielelläni vielä näkisin kaupan hyllyssä Auran olutta ja Lahden Sinisenkin.
>>>Yksin sinnittelivät vain Kotisaari (Ingman) täällä rannikolla ja Mouhijärven meijeri siellä Pirkanmaalla. Ja Pietarsaaressa oli itsenäinen jäätelötehdas.
Kyllä Suomessa oli vielä 1950- ja 60-lukujen vaihteessa panimo lähes joka kaupungissa ja osin maaseudullakin. Kaikki eivät tehneet keskiolutta, kun sitä sai vain Alkosta, mutta limonadeja kyllä. Limsoissahan makuerojakin on enemmän.
Olennaisinta kuitenkin on, että Valio on hallinnut markkinoita ja kilpailu on ollut erittäin vähäistä. Tämä on sallinut tilanteen, jossa aluemeijereitä on lopetettu kymmenittäin ja toiminta keskitetty entistä harvempiin.
Se montako tuotantoyksikköä maasta löytyy ei ole keskittämisen/hajauttamisen kannalta olennaista, kun olennaista on se, että tuotannon johto, tuotekehitys, kaikki päätöksenteko ja markkinointi on täysin keskittynyttä.
Juuri tämä kaiken keskittäminen - kaikkien munien paneminen samaan koriin - tekee Valiosta heikon, kun kilpailu kotimarkkinoilla todella alkaa.
Itse asiassa kilpailua ei edes käydä päivittäistavarakaupoissa siitä minkä purkin kuluttaja ostoskärryynsä siirtää, vaan kilpailu käydään S-ryhmän ja Keskon vuosisopimuksissa, joissa Arja ja Valio jakavat 80% päivittäistavarakaupan maitotuotehyllyjen tilasta aina vuodeksi kerrallaan.
Ja tässä kisassa Valio menettää nyt markkinaosuuksiaan aika lailla.
Alueellisen elintarviketeollisuuden kuolema johtuu kaupan ketejuohjauksen tiukentumisesta ja ostojen keskittämisestä kunkin ketjun keskusyksikköön.
Kun OTK:lainen E-osuusliiketoiminta fuusioitiin 1.9.1983 E-Osuuskunta Ekaksi ryhdyttiin päivittäistavarakauppaa ensimmäistä kertaa Suomessa ketjuttamaan oikein todella, kun kaikki aluellinen ostotoiminta lopetettiin ja ostot siirrettiin ketjujen keskusyksiköihin.
Tämä johti keskitettyyn lajitelmasuunnitteluun ja rajuun valikoimien supistamisiin, koska logistiikka haluttiin kustannustehokkaaksi mja hyllyissä oleviin tuotteisiin sitoutunut pääoma minimiin.
Tässä yhteydessä siis vietiin kaupalta alueellinen osto-oikeus pois, mistä seurasi, ettei paikallisilla panimoilla ollut limonadeilleen enää jakelutietä.
S-ryhmä ja Kesko alkoivat seurata E-Osuuskunta Ekan päivittäistavarakaupan liiketoimintaryhmän esimerkkiä ja tiukentaa ketjuohjausta omissakin myymäläketjuissaan, sillä tällä tempulla Eka nosti päivitäistavarakauppansa kannattavaksi jo 1986, ensimmäitä kertaa kolmeenkymmeneen vuoteen.
Alueellisen elintarviketeollisuuden - ja panimoiden - toiminta kävi siis mahdottomaksi, kun ketjuohjauksen tiukentuminen päästi hyllyyn vain valtakunnalliset tuotemerkit, kun alueellisilla tuottajilla ei ollut edes kapasiteettia täyttää isojen ketjujen kaikkia myymälöitä tuotteillaan.
Pyynikin oluet taisivat poistua viimeksi Koffin helmaan, ellen väärin muista.
...oli joku muukin itsenäinen, mainitsemasi Enigheten tosiaan ehkä niistä suurin. Nykyistä tilannetta en tarkalleen tiedä, mutta itsenäisiä meijereitä ei taida olla sitäkään vähää, sillä Mouhijärvikinhän on mennyt nurin. Juustontuottajia on useita, joista omassakin kaupassani ovat edustettuina ainakin Juustoportti ja Riitan Herkku.
Minulla on kolme paksuoa kirjaa Valion historiasta, sen 50-, 75- ja 100-vuotisjuhlakirjat, joten en ehkä voi niitä ruveta tässä toistamaan.
Totean vain, että Valion tarina voidaan nähdä myös selviytymistarinana. Sillä on ollut vaikeuksia useammankin kerran historiassaan, pahin ehkä viitisentoistavuotta sitten. Se johtui samasta syystä kuin monen muunkin suomalaisen yrityksen vaikeudet: Neuvostoliiton romahtamisesta.
Neuvostoliiton nousemisesta Valionkin tärkeimmäksi kauppakumppaniksi saadaan kiittää ja myöhemmässä valossa syyttää Kekkosen johtamaa suomettumispolitiikkaa, jossa kiistatta maalaisliitto/keskusta oli puolueistamme aktiivisin, ja Valion omistajat tietäen ei liene vaikeaa ymmärtää, että mainitun puolueen poliittinen vaikutus heihin oli suuri.
Mutta Valio selviytyi siitäkin kriisistään, kiitos omistajien rohkeuden, että he antoivat taitavalle toimivalle johdolle lisää löysiä pitelemästään köydestä. Mutta sellainen opetus tuo omistajille oli, että kovin varovaisiksi he tuntuvat nyt tulleen. Saattaa olla viisastakin.
Valion menestyksen takana on aina ollut sen hyvät tuotteet, sillä yhtiö on aina panostanut tuotekehitykseen. Olihan Valion tutkimuskeskuksen johdossa 27 vuotta ainoa tiedemiesnobelistimme A.I.Virtanen, eivätkä hänen seuraajansa juuri huonompia ole olleet.
Valio on aina kaikilla alueillaan pyrkinyt ja onnistunutkin saamaan erittäin hyviä, ammattitaitoisia työntekijöitä, jotka ovat sitoutuneet hyväksi kokemaansa taloon. Valio on aina ollut myös hyvä työntekijöittensä kouluttaja; minäkin valioaikanani osallistuin yli 50:een erilaiseen koulutustilaisuuteen.
Talossa on tosiaan ollut melko paljon evp-sotilaita, aikanani mm. everstiluutantti evp Vartiainen kuljetusjaoston johtajana, sotilasmestari evp (nimi ei tule mieleen) Vaaralan laitosten kuljetuspäällikkönä, sotilasmestari evp Romu turvallisuussuunittelijana, yliluutnantti evp Vanhamäki Valion alkuksen Violan kipparina ja kapteeni evp Korhonen isännöitsijänä. Varmaan yhtiön omistajilla ja johdolla on ollut ammattikunnastamme hyvät kokemukset, koskapa he halukkaasti meitä palvelukseensa ottivat.
Kyllä minun arvostukseni suomalaista talonpoikaa kohtaan nousi 18 valiovuotenani, joskaan se arvostus ei kasvanut heidän usein kannattamaansa puoluetta koskevaksi!
.. kaikki kuuluu saitin aihepiiriin.
Voi helvetti näitä höperöjä höppänöitä.
Yhtä hyvin jokaisen kuluttajan(jokaisen puolueen jänenen) voi sanoa olevan vastuussa siitä, siis ollut myötävaikuttamassa siihen että Valion on vahva ja voimakas ja , että se on pystynyt ajamaan maidontuottajan etua. Jos kuluttaja ei osta tuotteita Valio on heikoilla. Jos Valion johto pysyy jatkossakin ajanhermoilla ja pystyy ennakoimaan tulevat haasteet on se vahva ja voimakas ja onnistuu myöskin siinä päätehtävässään,, eli tilittämään maidosta tuottajalle riitävää hintaa.
Hyvä näin ja kuluttajat käyttävät edelleenkin valion tuotteita, koska ne ovat hinnaltaan kilpailukykyisiä ja laadultaan huippuluokkaa.
Ps.Kannattaako tämän kierosilmäisen JÄKÄ-BÄKÄ pässin touhuista välittää, kun pitää olla vähintään tallinseinä edessä, että hän johonkin kovaan ja pitävään osuu.
Keskustan palstalle tämä kuuluu aivan oleellisesti, koska maatalouspolitiikka ja maataloustukipolitiikka ohjaa maataloustuotantoa ja elintarviketeollisuutta, josta meijeritoiminta on nyt ajankohtainen, kun ruotsalainen Arla osti Ingmanin ja alkaa ilmeisesti nakertaa vahvasti Valion aiempia markkinaosuuksia, eli keskustan vahvat sidoryhmät, MTK ja Valion takana olevat meijeriosuuskunnat sekä kaikki maidontuttajat ovat uuden tilanteen edessä, joka on vaikea johtuen siitä maatalouspolitiikasta, jota keskusta on harrastanut ikään kuin edelleen eläisimme kilpailulta suojatussa sunnitelmataloudessa.
..entisestään, kun Venäjästä tulee WTO-jäsen.
Tämän jälkeen Venäjä ei pysty mielivaltaisesti uhkailemaan maitotaloustuotteiden kauppaa tuontikiintiöillä tai eläinlääkintäsertifikaattien nopeilla käyttöönotoilla. Yksi esimerkki mielivallasta on kun venäjä päätti kieltää kaiken ruuan tuonnin EU:sta ensivuoden alusta lähtien. Syynä oli Bulkarian ja Romanian liittyminen EU:n jäseneksi.
Ps: Saas nähdä työntääkö BÄKÄ-BÄKÄ pukin sorkkansa tähänkin.
Arlan kotisivuilta on luettavissa,että Arla on noin 10.000 ruotsalaisen ja tanskalaisen maidontuottajan omistama osuuskunta.Varmasti käytännössä samanlainen lähes monopolisti Ruotsin ja Tanskan markkinoilla kuten Valio Suomessa.
Meiltä palstan lukijoilta alkaa nyt pikkuhiljaa katoamaan johtolanka tähän Jäbän vuodatukseen.
http://www.arlafoods.se/templates/PlainPage2.aspx?id=6948
En kiistä Valion johdon toimia yhtiön pelastamisessa kriiseistä.
Valio ei ollut ainoa joka suljetun talouden oloissa pöhöttyi kilpailun puutteen vuoksi. Kun koko maan viennistä 25 % perustui poliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen ilman tarvetta kilpailla tuotteen laadulla ja hinnalla syntyi paljon vääristymiä jotka oikenivat vasta suuren laman jälkeen Lipposen hallitusten aikana, muttei pelkästään niiden ansiosta.
Harrastetaanpas vähän entä jos historiaa.
Entä jos Valio olisi joutunut myymään ylituotannon vapailla markkinoilla ilman merkittävää vientitukea. Valio olisi joutunut miettimään mitä tuottaa ja millä kustannuksilla. Jos sama vapaa markkinointi vaatimus olisi ollut myös muulla elintarviketuotannolla, sekin olisi joutunut tekemään samoin.
Tämä sopeutuminen olisi luonut oloihimme oikean kokoisia elintarvikeyrityksiä ja ohjannut myös maataloustuotannon tuet kulutusta ja tarvetta vastaaviksi ylituotannon tukemisen sijaan. Meillä olisi nyt kilpailukykyinen oikein mitoitettu elintarviketuotanto pellolta pöytään nykyistä edullisemmilla kuluttajahinnoilla. Meillä olisi myös vahvempi maaseutu koska maatalouden tueksi olisi pitänyt luoda ja ylläpitää muitakin elinkeinoja.
Tuon kehityksen seurauksena meillä olisi myös sivistyneitäkin ihmisiä kannattajikseen saava kepu, jota jopa sinä ja minä voisimme äänestää.
Siis vain jos...
Vaikuttaako Arlan ruotsalaisomistus siihen, että Valio tulee menettämään markkinaosuuksiaan, kun kilpailu Suomessa kiristyy?
Ja mistä vuodatuksesta puhut?
Johtolangasta saat helposti kiinni, kun kerrot, mitä et ymmärrä. Autan aina mielelläni.
Morjens vaan,Jäbä.Tulipahan eksyttyä taas tälle palstalle pitkän tauon jälkeen.
Halusin vain sanoa,että maidontuodannon keskittyminen yhdelle isolle toimijalle on suhteellisen normaali eurooppalainen ilmiö.
Yritys-ja toimintarakenteeltaan Valio ja Arla ovat hyvin samankaltaisia yrityksiä.
Syyt Valion menestymättömyyteen löytyvät todennäköisesti yritysjohdon vääristä ratkaisuista-ei itse keskitetystä toimintarakenteesta. Arla on samalla tavalla yritysostojen avulla monopolisoinut maidonjalostuksen itselleen Ruotsissa ja on todella huomattava toimija Euroopan 10.suurimpana
maidonjalostusyrityksenä Ruotsin ulkopuolellakin.
Suuruus on valttia tällä alalla kilpailukyvyn ja kustannustehokkuuden kannalta.
Terve itsellesi. Oletko Suomessa, kun tekstissäsi on ääkköset mukana? ;-))
Maitopohjaisessa elintarviketuotannossa on olennaista huomata, että purkkimaito on bulkkituote, mutta hyvin paljon, todella erittäin paljon, voisi olla sellaista, mikä tuotetaan paikallisesti.
Olen nimittäin ollut paljasjalkaisena stadilaisena pikkupoikana sen verran maalla, että pääsin vääntämään separaattoria lypsyn jälkeen ja kirnunkin kampi tuli tutuksi.
Kyllä lähituotantona jalostettu oman pitäjän maitotuote "hakkaa" kaikki Danonet, Arlat ja Valiotkin, sitten kun markkinat avautuvat, siinä suhteessa, että jos lähituotantoa löytyy kaupan hyllystä, niin moni sen valitsee vaikka moni muu poimiikin "TV:stä tutun" hienomman tuotteen ostoskärryynsä.
Oma logiikkani perustuu vain siihen, että globaaleja ja ylikansallisessa omistuksessa olevia elintarviketeollisuuden suuryrityksiä vastaan ei kyetä kilpailemaan valioiden ja raisioiden rahkeilla, joten ainoa vaihtoehto on ryhtyä sissisotaan useissa poteroissa elintarvikkeiden lähituotannon avulla.
Jos hyllyssä on rinnakkain Danonen 0% rasvaa sisältävä tv-mainostettu EU-tuote ja Saukkolan meijerin uudelleen tuotantoon otettu... joku vastaava, niin ennustan kokemuksesta, että niissä myymälöissä, joissaq nämä ovat rinnakkain, niin Saukkolan tuote pitää kiinni 20% markkinaosuudesta sillä alueella, ossa se on myymälöiden valikoimissa.
puhtailla korvilla. Heh heh.
Laatu se on , mikä lyö leiville. Valiota parempaa ruokaa teki juuri Ingman. Virolainen juusto on jälkimaultaan parempaa kuin Arla tai valio. On vain minun mielipiteeni...