Äitini ja lapseni mummo nukkui pois 1,5 vkoa sitten ja tänään oli siunaustilaisuus. Isoäiti sairasti pitkään ja oli viimeiset yli 2 v jo "poissa täältä" ja esim liikkuminen ja puhuminen ei onnistunut.
Kuvittelin meidän molempien tehneet jo surutyötä pitkään, mutta suru pyyhkäisi tänään todella kovaa yli. Olin yllättynyt lapsen kovasta reaktiosta, en osannu itse varautua enkä oikein tiedä miten olla ja mitä tehdä. Onko jollain vastaavanlaisia kokemuksia tai muuten hyviä vinkkejä?
Kuvittelin meidän molempien tehneet jo surutyötä pitkään, mutta suru pyyhkäisi tänään todella kovaa yli. Olin yllättynyt lapsen kovasta reaktiosta, en osannu itse varautua enkä oikein tiedä miten olla ja mitä tehdä. Onko jollain vastaavanlaisia kokemuksia tai muuten hyviä vinkkejä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
oikein muu auta kuin olla läsnä lapsen kanssa. Puhua asiasta ja tunteista mummoa kohtaan, surusta minkä se on tuonut lapselle ja sinulle kaikille läheisille. Hyvin pienikin lapsi osaa käsitellä kuolemaa, monesti paljon "terveemmin" kuin me aikuiset. Minkä ikäisestä lapsesta on kyse? Meidän 6v oli mukana isoisänsä kuolemassa; siis mukana sairaalassa, kuuli että hän on kuollut, näki hänet siunauskappelissa arkussa ja oli mukana hautajaisissa. Emme halunneet salata häneltä mitään kuolemaan liittyvää ja se oli hyvä ratkaisu. Lapselle ei jäänyt ikäviä muistoja hautajaisista tai kuolemasta, keskustelemme vieläkin paljon isoisästä ja hänen kuolemastaan. Siunaustilaisuushan on monille vasta se paikka ja aika jolloin tajuaa kuoleman olevan ikuista. Niin itsellekin on käynyt: vaikka kuinka valmistautuu niin aina kuolema ylläättää. Ja siunaustilaisuudessa sitä jätetään ne viimeiset hyvästit. Ehkä lapsesikin on nyt ymmärtänyt ettei mummoa ole. Muuta en osaa neuvoa kuin että jutelkaa, muistelkaa, katsokaa vanhoja kuvia ja itkekää yhdessä. Ja käykää yhdessä haudalla. Voimia Teille!
Nyt kun kummatkin vanhempani lähtivät täällä alle vuoden aikana,niin olen/olemme keskustelleet lapseni 8v kuolemasta aina silloin kun häntä askaruttaa.
Löysin kirjan kirjastosta, mikä kertoi mitä tapahtuu kun ihminen kuolee. Kirja on lasten hyllyllä.
Kirja oli tosi hyvin tehty,ihan lapsen ehdoilla.
Luimme kirjan ekan kerran kun isäni ja pappa kuoli elokuussa -05 ja nyt kun äitini ja mummu kuoli heinäkuussa -06.
Kirjan oli tehnyt suomalainen.
tehty kaunis ja realistinen kirja isovanhemman kuolemasta: "Jospa Ukki Nukkuukin". Taitaa olla jonkin seurakunnan tekemä muistaakseni... Oli meillä "toimiva" keskustelun avaus ja erittäin kuunneltu satu kuoleman aikoihin.