Kristinusko ja sakramentit eivät raamatussa liity toisiinsa mitenkään. Näin jo siitä yksinkertaisesta syystä, että raamatussa ei ole enempää "sakramentti"-sanaa kuin käsitettäkään. Se, että UTNn kreikankielisessä ns. alkutekstissä esiintyy sana mysterion (salaisuus), esim "Messissn ja seurakunnan salaisuus", ei merkitse mitään yhteyttä "sakramenttiin", mikä selvästi saa merkityksensä pakanallisista mysteereistä ja magiasta. Latinan sacramentum on vain mysterion-sanan latinan kielinen vastine ja se ei liity millään tavalla niihin, osittain kokonaan kirkon keksimiin toimituksiin, joita se nimittää "pyhiksi sakramenteiksi"
Alkuperältään sakramentti on pakanauskonnollinen rituaali. Sen varhaisin tausta on Baabelin/Babylonian uskonnossa. Sieltä se siirtyi vanhoihin mysteeriuskontoihin, joihin käytiin sisälle "sakramentin" kautta. Näin mm. Iisis-Osiris-Horus ja Mithras-kulteissa, samoin monissa muissa.
Elävä seurakunta on kyllä kautta vuosisatojen ja tuhansienkin, tullut syvästi tietoiseksi siitä, kuinka juuri tuolla "moisella hurjalla sakramentalismin opilla" kirkkolaitosinstituutio on julistanut ja julistaa kääntymätöntä ja uudestisyntymätöntä maailmaa "seurakunnaksi-kirkoksi" sitä mukaa kun syntyy, ja on siten luonnollisesti kautta aikain ollut ja on - elävän seurakunnan arkkivihollinen. Todellinen Jumalan ihme on, se ilmeinen tosiasia, että uudestisyntyneitä ihmisiä on näistä mielettömistä opeista huolimatta, ei suinkaan niiden vaikutuksesta, myös kirkkolaitosinstituution sisällä.
Kirjoitus on lainausta P.Heiskan kirjasta "Kirkkolaitosinstituution peruspylväät ja pelastuksen tie"
Alkuperältään sakramentti on pakanauskonnollinen rituaali. Sen varhaisin tausta on Baabelin/Babylonian uskonnossa. Sieltä se siirtyi vanhoihin mysteeriuskontoihin, joihin käytiin sisälle "sakramentin" kautta. Näin mm. Iisis-Osiris-Horus ja Mithras-kulteissa, samoin monissa muissa.
Elävä seurakunta on kyllä kautta vuosisatojen ja tuhansienkin, tullut syvästi tietoiseksi siitä, kuinka juuri tuolla "moisella hurjalla sakramentalismin opilla" kirkkolaitosinstituutio on julistanut ja julistaa kääntymätöntä ja uudestisyntymätöntä maailmaa "seurakunnaksi-kirkoksi" sitä mukaa kun syntyy, ja on siten luonnollisesti kautta aikain ollut ja on - elävän seurakunnan arkkivihollinen. Todellinen Jumalan ihme on, se ilmeinen tosiasia, että uudestisyntyneitä ihmisiä on näistä mielettömistä opeista huolimatta, ei suinkaan niiden vaikutuksesta, myös kirkkolaitosinstituution sisällä.
Kirjoitus on lainausta P.Heiskan kirjasta "Kirkkolaitosinstituution peruspylväät ja pelastuksen tie"
Vastaukset 17
Vanhimmat
http://avatkaa.com/kaste.html
Ef. 5:32
"Tämä SALAISUUS on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa."
1.Kor.12:13
"sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä KASTETUT yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä".
Raamatussa alkuseurakunnan aikana ei ketään; ei edes lapsia yritetä pelkästään ihmisen siunaksella (siis ilman kastetta); yritetä liittää Kristuksen ruumiiseen eli seurakuntaan. Seurakuntaan liittäminen tapahtuu kasteessa. Kastamaton ei kuulu Kristuksen ruumiiseen. Kastaminen tapahtui perhekunnittain. Kaikki perhekuntalaiset kastettiin saman tien välittömästi, niin orjat, kuin palvelijat ja heidän lapsensa ja omaisensa sen jälkeen kun perheenpää oli ensin kastettu. Koko perhekunta kastettiin eli liitettiin Kristukseen VÄLITTÖMÄSTI.
"Heti paikalla, keskellä yötä, vanginvartija otti heidät hoiviinsa ja pesi ruoskaniskujen haavat, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti."
"vaikeuden pohjimmainen syy on siinä, että sana sakramentti ei ole raamatullinen sana". (G.W.Brombley, engl. teologi ja kirkkoherra)
"Jokainen istutus, jota Minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois" (Matt. 15.:13)
Raamattuun sacramentum-sana tuli, kun jatolinen kirkko toimitti raamatun latinankielisen käännöksen, Vulgatan v. 404 jKr
Katolinen katekismus opettaa näin: "Pyhä messu luetaan latinaksi, koska tämä kieli on peräisin Roomasta, mistä usko on meille tullut". Kirkkolaitosinstituution sakramenttiusko, ei todellakaan ole Jerusalemista, eli siis ts. Jumala ilmoitukseen perustuvaa uskoa, vaan peruspylväiltään Rooman kautta välitettyä babylonialaista pakanuutta ja sekauskontoa.
Lainauksia edelleen samasta kirjasta kuten avaustekstissä
sakrament/mysterium=salaisuus
Ef. 5:32
"Tämä SALAISUUS on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa."
1.Kor.12:13
"sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä KASTETUT yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä".
"Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen."
Amerikassa 100 vuotta sitten syntyneiden (ei-kristittyjä) anabaptististen uskonlahkojen kastamattomat lapset eivät ole seurakunnan eli Kristuksen ruumiin jäseniä.
joita salaisuutena raamatussa mainitaan on esimerkiksi nämä:
Jumalisuuden salaisuus 1.Tim3:16
Kristuksen salaisuus Ef 3
Seurakunnan salaisuus Ef 3:4-8
Israelin salaisuus Room 11:25
Srk:n tempauksen salaisuus 1.Kor 15:50-52
Laittomuuden salaisuus 2. Tess2:7-12
Porton ja pedon salaisuus Ilm 17:7
Kasteeseen ja ehtoolliseen salaisuusmääritettä ei raamatussa käytetä.
Salaisuus=mysteeri=sakramentti
Kaste ja ehtoollinen on todellisia Jumalan salaisuuksia.
5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos IHMINEN ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. [Ef. 5:26; Tit. 3:5; 1. Piet. 3:21]
6 Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.
7 Sillä kolme on, jotka todistavat:
8 Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
että näet tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi, niinkuin olen siitä edellä lyhyesti kirjoittanut;
Ef. 5:32
Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.
Kasteessa,jossa tapahtuu valtava salaisuus, Kristuksen ympärileikkaus
11 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
12 ollen haudattuina hänen kanssaan KASTEESSA,JOSSA te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.
uudestisyntymistä,
mutta turha lienee väitellä kansassai, kun olet omaksunut "Rooman uskonnon".
Antikristuksen henki eli saatanan henki ei koskaan tunnusta Kristuksen Hengen tuloa lihaksi/materiaalin maailmaan (kaste ja ehtoollinen), koska lihan maailma on annettu saatanan hallintavaltaan. Jopa riivaajatkin tunnustavat henkijeesuksen, mutta ei lihaksi tullutta Kristusta.
Luomisessa syntyi elävä sielu, jonka on kuoltava synnin tähden.
Kasteessa syntyy vedestä ja Hengestä Jumalan sanan voimasta iankaikkisesti elävä sielu.(uudestisyntyminen vedestä ja Hengestä)
"Monet opettavat nykyään, että olet kasteessa uudestisyntynyt. Sinua on oikein koetettu vakuuttaa tästä kaikella jumaluusopillisella kekseliäisyydellä. Eikö tämänlainen julistus ole mitä hirvittävintä Jumalan pilkkaa! Saatanallisempaa valhetta ei enää yksikään ihminen voi keksiä. Ja tätä valhetta julistetaan nykyään julkisesti sadoista saarnastuoleista. Kansaa pimitetään....Helvettiä sillä opilla kansoitetaan." (Herää valvomaan v. 1937 U. Muroma)
Pieninkään piirto Hänen sanoistaan ei saa kadota.
5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. [Ef. 5:26; Tit. 3:5; 1. Piet. 3:21]
5 Jesus answered, Verily, verily, I say unto thee, Except a man be born of water and of the Spirit, he cannot enter into the kingdom of God.
5 Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta
Tit. 3:5
pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
Sakramentalismissa käytetään keskeisimpänä vesikasteessa uudestisyntymisen argumenttina Joh 3:5,6 olevaa tekstiä "vedestä ja Hengestä syntymisestä". Raamatun pelastusoppi, kielikuvat ja niiden juutalainen allegoria huomioiden on selvää, että kyseisessä sanankohdassa ei puhuta vesikasteesta lainkaan, vaan puhutaan vain lihan mukaisesta luonnollisesta syntymästä, ja hengellisestä, Hengestä syntymisestä.
Sanankohdassa on Jeesuksen puheessa, juutalaisessa opetuksessa yleinen parallelismi -rakenne, rinnakkaisuus, kerto, mikä tarkoittaa saman asian toistamista puheessa kahdessa tai useammassa peräkkäisessä säkeessä eri sanoin. Raamatun kielessä ja juutalaisessa kulttuuriympäristössä kutsuttiin yleisesti luonnollista syntymistä, vertauskuvallisesti vedestä syntymiseksi.
eli siis
"vedestä syntyminen" ja "lihasta syntyminen" tarkoittavat molemmat samaa, luonnollista syntymää, kummassakin jakeessa.
Kysyin tätä asiaa 10 vuotta sitten messiaaniselta oppineelta juutalaiselta ja hän vahvisti saman asian heti sanoen "ellei jakeiden 5 ja 6 välillä olisi parallelismirakenne, Jeesus opettaisi siinä Hellenismiä"
kirjasta Kirkkolaitosinstituution peruspylväät ja pelastuksen tie" P.Heiska
Jumala sanoi ihmiselle paratiisissa "sinä päivänä, jona te siitä syötte, te kuolette" ...hengellinen kuolema.
"Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan."
[Ef. 5:26; Tit. 3:5; 1. Piet. 3:21]
veden ja veren kautta, minkä Henki todistaa!
Vaikka sanaa sakramentti ei Raamatussa olekaan, silti kaste ja ehtoollinen mainitaan ja niissä toimii Jumalan Henki.
Ei sana sakramentti vähennä eikä lisää armoon mitään, siellä missä laki ja evankeliumi oikein julistetaan!
silti uskomus, että missään kasteessa (vesikasteessa) tapahtuisi uudestisyntyminen, on täysin raamatunvastainen.
sakramenttikysymyksessä (kaste ja ehtoollinen) emme koskaan pääse lopulliseen yksimielisyyteen.
Kasteen kohdalla ei mielestäni ole niin suuria tulkinnallsia erimielisyyksiä luterilaisten ja vapaiden suuntien välillä, jos hetkeksi pysähdyttäisiin puhumaan itse asiasta eikä sen vierestä.
Luterilaisuudessa lapsi kastetaan Kristuksen yhteyteen, jota vapaat suunnat eivät voi hyväksyä pelastavana, koska mukana ei ole "ymmärtävää uskoa". Luterilaisuudessa puhutaan tässä kohden lapsen uskosta.
Mielestäni erimielisyyttä herättää enemmänkin se "korkeakirkollinen" korostus tänä päivänä luterilaisuuden sisällä, että kun on kerran kastettu, se riittää. Näinhän ei luterilaisuudessa ole kastetta alunperin ymmärretty, vaan lapsen kasvattamista Kristuksen tuntemiseen (lähetyskäskyn mukaan kastamalla ja OPETTAMALLA), joka on jäänyt aivan lapsipuolen asemaan nykyisessä ev.lut. kirkossa. Rippikoulu on kasteopetusta toiselta nimeltään, mutta sen sisältö on suoraan riippuvaista ohjaajista.
Eivät myöskään vapaat suunnat ole niin "vapaita" esim. kastekysymyksen kohdalla tulkinnoista;
Milloin esim. lapsi on sen ikäinen, jolloin hänen voidaan sanoa uskovan tai ymmärtävän mistä uskossa on kysymys?
Kuten huomaamme, ovat nämä kysymykset ja tulkinnat erilaisia siitä johtuen, mistä päin niitä lähestymme. Tarkoitukseni ei ole herättää turhaa väittelyä asiasta, jota turhaan pidetään erottavana tekijänä. Meidän tulee pikemminkin iloita yhteisestä uskostamme Jeesukseen Kristukseen, sillä kahdenlaisen "suuntauksen" kautta tässä pääasiassa on Jeesus uskoa meissä herättänyt;
kertalaakista ja hittaasti ehtimällä ja vieläpä kaikkea siltä väliltä.
Tärkeämpi on meille se, että nyt uskomme Kristukseen ja olemme sovitettuja Hänen lunastustyönsä tähden ja tätä sanomaa kaikille kertoisimme.
Mitä sanoisimme Jeesukselle tänään ja nyt, jos Hän saapuisi omiaan noutamaan? Kertoisimmeko opillisista kiistoista vai mistä vaiko yhtään mistään?
Taistelkaamme mieluummin todellisia harhaoppeja vastaan (Raamatun syrjäyttäminen, merkitysten muuttaminen, synnin salliminen jne.) niillä asein, joilla Jeesus Kristus on meidät varustanut. Yksi kaste ja yksi usko, tästä kai voimme olla samanmielisiä, sillä ei Jumalan työtä tarvitse yhdenkään ihmisen korjailla. Eikä tämäkään ole tarkoitettu piikiksi niille, jotka ovat toiselle kasteelle menneet, he selvittävät asian Jumalan kanssa itse.
En minäkään halua alkaa riitahengessä väittelemään, mutta kuitenkin tämä lapsikasteasia on syytä ottaa tarkasteluun ainakin, jos väitetään uudestisyntymisen tapahtuvan kasteessa. Edesmennyt rovasti Urho Muromakin piti kaikkein suurimpana eksytyksenä, jolla helvettiä kansoitetaan. Ihmeellistä on se, että kirkkoinstituutiossa siitä huolimatta on uudestisyntyneitä kristittyjä, ei sen vuoksi (siis lapsikasteen vuoksi)
Sakramentalismi on myös syytä pohtia tarkkaan, kun tiedämme niiden siirtyneen muinaisista pakanauskonnoista Rooman keisarien kautta kristinuskontoon, josta muotoutuu ekumenian kautta suuri portto lopunajalla. Myös Helluntaiseurakunta on menossa mukaan tähän kehitykseen kirkkokuntansa kautta. Valitettavasti.
Muroman kirjoituksista on kyllä jäänyt mieleeni tämä seuraava pätkä, mikä tuntuu sangen oudolta ja myöskin epäraamatulliselta
"Meitä kasvatetaan iäisyyttä varten. Palveluksemme ei suinkaan rajoitu vain tämän elämän puitteisiin. Kuoleman tuolla puolen meillä on vielä paljon tehtävää. SInua kasvatetaan nyt iäisyystehtävääsi varten. Haudan tuolla puolen on paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan ole saaneet kuulla sanomaan Jeesuksesta Kristuksesta. Siellä on suunnaton pakanoiden joukko, mutta myös paljon ihmisiä tämän nimikristillisen maailman piiristä. Ainoa pelastuksen tie on kuitenkin Jeesus Kristus. Ne jotka eivät tässä elämässä ole tulleet asetetuksi ratkaisun paikalle Herran edessä, tulevat siihen tuonpuoleisessa elämässä, sillä Jeesus Kristus on ainoa pelastuksen tie. Vain hänen kauttaan päästään kirkkauteen. Luonnollisesti emme tiedä, missä muodossa sielujen pelastuminen tulee tapahtumaan näkymättömässä maailmassa, mutta varmasti Herra tarvitsee siellä monenlaisia aseita. Hän tarvitsee myös sellaisia, jotka ovat raskaissa kärsimyksissä kypsyneet juuri tietynlaisten sielujen voittajiksi."