sisko päätti päivänsä...

sulla on varmasti vaikea aika.tapahtunutta ei voi enää muuttaa ja muista, että et ole siitä vastuussa. Näin vain joskus käy, sille ei voi mitään, ei voida olla toisten elämän vartijoita. Toivon sinulle hyvää jatkoa.... nainen

Otan sycästi osaa suruusi ja olen hyvin pahoillani, että sinun pitää tällainen hirveys elää. Yritä jaksaa rakas surusisko, meitä on monta, jotka taistelee tämän saman asian kanssa tällä hetkellä. Minun poikani, 19v, lähti kesäkuussa 2006 oman käden kautta pois..tiedän millaista sinun elämäsi on nyt...voimia sinulle.

Olen pahoillani sinunkin puolesta.Oma rakas avopuolisoni myös päätti päivänsä menemällä junan alle ja olen miettinyt ja pohtinut asioita yötäpäivää...MIKS näin tapahtui..tästä on nyt kuukausi aikaa..suosittelen sinua lukemaan selvännäkijä Johanna Bromanin kirjoja kuoleman jälkeisestä elämästä henkimaailmassa..minua se auttoi kun tajusin ja tiesin että elämä jatkuu,kirjoja saa kirjastosta varmasti kautta maan.Erittäin hyviä suureen suruun,lohduttaa.Johannalle saa myös kirjoittaa osoitteeseen Johanna Broman Klaavuntie 3d Helsinki, mukaan vastauskuori postimerkillä varustettuna.Hän ei ole huijari vaan erittäin pätevä selvännäkijä joka EI rahasta,voisit saada vastauksia häneltä miksi näin kävi jos muuten et sitä tiedä.Kirjat kannattaa lukea,niistä on tosi paljon apua.

tiedän miltä sinusta tuntuu.miekin olin siskon kanssa niin ihanissa väleissä ja olimme parhaat ystävät.siitä on yli vuosi aikaa.itsellä tuntui että elämä romahtaa itselläkin käsiin,ajan myötä helpottaa varmasti,mutta muistot on aina sydämmessä.tiedän todellakin ettei sinulla helppoa ole.mutta haleja sinulle,toivon että elämäsi jatkuu.siskosi on aina luonasi vaikket häntä näekkään.

Tiesithän, että terveysasemilla ja sairaaloissa on olemassa ihan sua varten ihmisiä, joissakin kapungeissa on myös muita kriisikeskuksia joissa voi käväistä juttelemassa. Ne ihmiset osaa taatusti auttaa. Muista levätä riittävästi mut älä jää sisälle. Pidä yhteyttä läheisiin ja puhu. Lääkeitä ei kannata pelätä, mä odotin vuoden ennen kun menin juttelemaan ja sain lääkkeet joiden avulla pystyin tätä käsittelemään. Voi kun olisin menny aikasemmin. Kun joutuu käsittelemään yksinään läheisen itsemurhaa, ei tuu aina toimittua kovin järkevästi kaikissa valinnoissaan. Moni asia olis nyt mun elämässä toisin ja olisin selvinny pahimmasta surusta helpommin jos olisin löytäny apua heti. Muista että meitä on muitakin sisaruksensa menettäneitä, jotka käydään läpi ihan samoja ongelmia ja kysymyksiä sun kanssas. Halaus ja tsemppiä, alku on hankalaa, mut älä anna periks!

hei

mä sain tänäaamuna kuulla, että siskoni sydän oli pysähtynyt, meillä on satoja kilometrejä matkaa, mutta lähden kotiin huomenna. hän on koomassa tällä hetkellä, eikä ennuste ole hyvä. mietin kokoajan, ettei 26 vuotiaan pienen lapsen äidin kuulu kuolla nyt, ei niin nuorena. pelkään jokaista sekunttia, milloin tulee ilmoitus, ettei hän enää jaksa. hän ei herääkkään. nyt kun kirjoitan tätä, on hän kriittisessä tilassa, ja kaikki hämmästelevät miksi. minulla on epäilykseni. ja toivon, rukoilen ettei ne käy toteen, ettei se ole totta, että herään kohta ja tämä onkin unta. voimia sinulle toveri..

Tuollaisen asian ymmmärtäminen kestää varmasti aikansa ja saa aikaan monenlaisia tunteita lähimmäisissä. Ikävää, vihaa, turtumusta, masennusta, kaikkea mahdollista taivaan ja maan välillä. Kannattaa mahdollisimman ajoissa hakea koko perheen voimalla ammattiapua ja vertaisryhmiä, joiden avulla voi käsitellä kipeää asiaa. Jaksamista ja voimia!!!! Monista asioista vaan selviää pikkuhiljaa, alku tietenkin hankalaa.

Kirjoituksesi näyttää niin tutulta.Aivan kuin olisi minun oma kirjoitukseni, vuoden takaa.Tosiaan minun rakas isosiskoni teki itsemurhan vuosi sitten ja minä olen selvinnyt jo tänne asti. Omat voimani eivät kyllä riittäneet.Lääkkeiden ja terapian avulla olen selvinnyt. Hoito jatkuu edelleen ja ehkä loppuikäni joudun jatkamaan hoitoja.
SURUNAUHAN keskustelupalsta on tosi hyvää terapiaa, kun siellä kaikki olemme itsemurhan kautta menettäneet läheisemme. Vertaistuki on hyvin tärkeää, koska vain me tiedämme, miltä tuntuu, kun olemme itse kokeneet sen.
Ota kaikki apu vastaan,koska yksin et jaksa, eikä kenenkään tarvitse yksin jaksaakaan tällaista surutaakkaa kantaa.
Voimia sulle ja pidä itsestäsi huolta !