Tabu aihe vielä kerran

Aina lapsena kun sairastuin angiinaan, mikä tapahtui 3-5 kertaa vuodessa, mormoni-isäni siunasi minut pappeuden voimalla. Sitten jäätiin odottelemaan, että uskoni olisi ollut riittävän vahva.

Lopulta aikani kuumeiltuani ja oltuani päiväkausia poissa koulusta äiti hankki penisilliiniä ja aloin parantua. Joka kerran tämä penisilliinikuuri antoi aiheen syyllistää minut siitä, että minulla ei ollut tarpeeksi uskoa parantua. Eli kuten Helaman kirjoitti:

"Siunauksen lopussa annetaan ikäänkuin Jumalalle "vapaat kädet" päättää kyseisen henkilön kohtalosta. Mutta jos siunauksen saajalla on uskoa ja on Jumalan tahdon mukaista että henkilö toipuu, niin silloin henkilö paranee pappeuden valtuudella annetun siunauksen voimasta."

...koskaan ei siis mormonipappeudesssa ollut mitään vikaa eikä Jumalassa tietenkään voinut olla mitään vikaa, joten vika oli minussa lapsessa, jonka uskosta ei ollut edes angiinasta paranemiseen. Oikeastaan ei ole edes kovin suuri ihme, että menetin toivoni sen suhteen, että koskaan voisin saada 'todistusta' mormonismista ja Mormonin kirjasta - enhän edes pystynyt paranemaan angiinasta, vaikka minut pappeus siunasi...

calmato kirjoitti:

Aina lapsena kun sairastuin angiinaan, mikä tapahtui 3-5 kertaa vuodessa, mormoni-isäni siunasi minut pappeuden voimalla. Sitten jäätiin odottelemaan, että uskoni olisi ollut riittävän vahva.

Lopulta aikani kuumeiltuani ja oltuani päiväkausia poissa koulusta äiti hankki penisilliiniä ja aloin parantua. Joka kerran tämä penisilliinikuuri antoi aiheen syyllistää minut siitä, että minulla ei ollut tarpeeksi uskoa parantua. Eli kuten Helaman kirjoitti:

"Siunauksen lopussa annetaan ikäänkuin Jumalalle "vapaat kädet" päättää kyseisen henkilön kohtalosta. Mutta jos siunauksen saajalla on uskoa ja on Jumalan tahdon mukaista että henkilö toipuu, niin silloin henkilö paranee pappeuden valtuudella annetun siunauksen voimasta."

...koskaan ei siis mormonipappeudesssa ollut mitään vikaa eikä Jumalassa tietenkään voinut olla mitään vikaa, joten vika oli minussa lapsessa, jonka uskosta ei ollut edes angiinasta paranemiseen. Oikeastaan ei ole edes kovin suuri ihme, että menetin toivoni sen suhteen, että koskaan voisin saada 'todistusta' mormonismista ja Mormonin kirjasta - enhän edes pystynyt paranemaan angiinasta, vaikka minut pappeus siunasi...

Minulla on toisenlainen kokemus. Keuhkokuume, johon liittyi 41 asteen lämpö, parani illalla annetulla pappeuden siunauksella niin, että menin seuraavana aamuna töihin. Lapseni on samoin parantunut siunauksen avulla ihmeenomaisesti.
"Todistukseni" tämän kirkon totuudesta ei perustu näihin tapauksiin. Usko edeltää ihmettä.
Ihme seuraa uskoa, jos se on Jumalan tahto.
Siihen meidän kaikkien on alistuttava.
Pidän kertomani kaltaisia ihmeparanemisia pikemminkin poikkeuksena kuin sääntönä. Kuinka voisimmekaan vaatia, että Jumala menisi muuttamaan luonnonlakeja ja elämän arvaamattomuutta aina kun me sitä pyydämme tai vaadimme. Jumala ei ole joulupukki eikä pappeudenhaltija poppamies.
Pappeuden siunaus ei aina merkitse sitä, että paranemme, mutta se lupaa meille, että Jumala huolehtii meistä sairaina, terveinä, eläessä ja kuollessa.

Kielitaitoinen kirjoitti:

Minulla on toisenlainen kokemus. Keuhkokuume, johon liittyi 41 asteen lämpö, parani illalla annetulla pappeuden siunauksella niin, että menin seuraavana aamuna töihin. Lapseni on samoin parantunut siunauksen avulla ihmeenomaisesti.
"Todistukseni" tämän kirkon totuudesta ei perustu näihin tapauksiin. Usko edeltää ihmettä.
Ihme seuraa uskoa, jos se on Jumalan tahto.
Siihen meidän kaikkien on alistuttava.
Pidän kertomani kaltaisia ihmeparanemisia pikemminkin poikkeuksena kuin sääntönä. Kuinka voisimmekaan vaatia, että Jumala menisi muuttamaan luonnonlakeja ja elämän arvaamattomuutta aina kun me sitä pyydämme tai vaadimme. Jumala ei ole joulupukki eikä pappeudenhaltija poppamies.
Pappeuden siunaus ei aina merkitse sitä, että paranemme, mutta se lupaa meille, että Jumala huolehtii meistä sairaina, terveinä, eläessä ja kuollessa.

Uskon kyllä siihen, että ihmeitä voi tapahtua ja uskon siihen, että Jeesus paransi sairaita ja herätti kuolleita.

Mutta onko mormonikirkon pappeuden valtuudella ikinä saatu yhtäkään streptokokkibakteeria talttumaan, oli se sitten nielussa tai muualla? Epäilen suuresti. Totta kai minä uskoin ja luotin isääni ja pappeuteen, lapsi kun olin. En vain parantunut angiinoistani koskaan siitä huolimatta. Kyllä siihen aina se antibioottikuuri tarvittiin.

Keuhkokuume on eri asia, sitä on monta eri tyyppiä ja ne voivat parantua itsestäänkin, tai uskosi mukaan, jos niin asian olet kokenut.

calmato kirjoitti:

Aina lapsena kun sairastuin angiinaan, mikä tapahtui 3-5 kertaa vuodessa, mormoni-isäni siunasi minut pappeuden voimalla. Sitten jäätiin odottelemaan, että uskoni olisi ollut riittävän vahva.

Lopulta aikani kuumeiltuani ja oltuani päiväkausia poissa koulusta äiti hankki penisilliiniä ja aloin parantua. Joka kerran tämä penisilliinikuuri antoi aiheen syyllistää minut siitä, että minulla ei ollut tarpeeksi uskoa parantua. Eli kuten Helaman kirjoitti:

"Siunauksen lopussa annetaan ikäänkuin Jumalalle "vapaat kädet" päättää kyseisen henkilön kohtalosta. Mutta jos siunauksen saajalla on uskoa ja on Jumalan tahdon mukaista että henkilö toipuu, niin silloin henkilö paranee pappeuden valtuudella annetun siunauksen voimasta."

...koskaan ei siis mormonipappeudesssa ollut mitään vikaa eikä Jumalassa tietenkään voinut olla mitään vikaa, joten vika oli minussa lapsessa, jonka uskosta ei ollut edes angiinasta paranemiseen. Oikeastaan ei ole edes kovin suuri ihme, että menetin toivoni sen suhteen, että koskaan voisin saada 'todistusta' mormonismista ja Mormonin kirjasta - enhän edes pystynyt paranemaan angiinasta, vaikka minut pappeus siunasi...

Ikävä, että sinulla on ollut tollaisia kokemuksia.:(
Jotkut kirkon jäsenet ymmärtävät väärin pappeuden siunauksen käyttötarkoituksen.

Jumalahan on jo antanut ihmiskunnalle siunauksensa sen saadessa penisiliinin ja muita lääketietellisiä apuja. Ja meidän kuuluu kiitollisina käyttää näitä apuja.

Pappeuden siunauksen voi antaa lapselle esim. silloin, kun tätä lääketietellistä apua ei ole saatavilla, esim. yön yli, jotta aamulla pääsee lääkäriin, tai lääkkeen rinnalla, jotta voisi parantua nopeammin ja ilman jälkitauteja.

Tuli mieleeni kertomus miehestä, joka asui tulvan vaivaamassa kylässä. Ensin hän näki ihmisiä juoksevan ohi ja he huusivat, että hänen kuuluisi mennä turvaan, mutta hän vastasi: "Jumala rakastaa minua, Hän pitää minusta huolen."

No vesi nousi ja miehen luokse tuli veneilijä, joka halusi viedä miehen turvaan. Mutta mies edelleen vastasi: "Jumala rakastaa minua, Hän pitää minusta huolen."

Vesi jatkoi nousemista ja miehen luokse lähtettiin helikopteri, mutta jälleen mies vastasi: "Jumala rakastaa minua, Hän pitää minusta huolen."

Lopulta vesi nousi niin korkealle, että hän kuoli.

Taivaassa mies näki Jumalan ja sanoi: "Herra minä aina tein kaiken niinkuin sinä halusit. Miksi sinä et pelastanut minua"

Herra vastasi." Minähän varoitin sinua, lähetin veneen ja helikopterinkin. Mitä muuta minun olisi vielä pitänyt tehdä?"

Itse olen nähnyt ja itse kokenut pappeuden siunauksen avun, silloin kun lääkärillä ei ollut mitään apua tarjottavana. Mutta silloin kun lääkäri on tarjonnut lääketietellista apua en epäröi sitä ottaa vastaan, sillä niinkuin olen jo sanonutkin Isä on jo kertaalleen siunanut ihmislapsiaan, miksi "kiusaisin" häntä uudestaan?

calmato kirjoitti:

Aina lapsena kun sairastuin angiinaan, mikä tapahtui 3-5 kertaa vuodessa, mormoni-isäni siunasi minut pappeuden voimalla. Sitten jäätiin odottelemaan, että uskoni olisi ollut riittävän vahva.

Lopulta aikani kuumeiltuani ja oltuani päiväkausia poissa koulusta äiti hankki penisilliiniä ja aloin parantua. Joka kerran tämä penisilliinikuuri antoi aiheen syyllistää minut siitä, että minulla ei ollut tarpeeksi uskoa parantua. Eli kuten Helaman kirjoitti:

"Siunauksen lopussa annetaan ikäänkuin Jumalalle "vapaat kädet" päättää kyseisen henkilön kohtalosta. Mutta jos siunauksen saajalla on uskoa ja on Jumalan tahdon mukaista että henkilö toipuu, niin silloin henkilö paranee pappeuden valtuudella annetun siunauksen voimasta."

...koskaan ei siis mormonipappeudesssa ollut mitään vikaa eikä Jumalassa tietenkään voinut olla mitään vikaa, joten vika oli minussa lapsessa, jonka uskosta ei ollut edes angiinasta paranemiseen. Oikeastaan ei ole edes kovin suuri ihme, että menetin toivoni sen suhteen, että koskaan voisin saada 'todistusta' mormonismista ja Mormonin kirjasta - enhän edes pystynyt paranemaan angiinasta, vaikka minut pappeus siunasi...

Ilmeisesti vanhemmat eivät ymmärtäneet omaa vastuutta. Angiina on yleensä alle 8-vuotiaan lapsen sairaus, joten niiden olisi pitänyt ensin ymmärtää, että he olivat vastuusa oman uskon voimasta. Pienen lapsen parantuminen riippuu vanhempien uskosta.
Toinen on myös pappeuden siunauksen väärin ymmärtäminen. Länsimaissa on hyvin pitkälle kehitynyt sairaanhoito, jota pitäisi käyttää hyväksi. Pappeuden siunausta ei ole tarkoitettu korvaamaan lääkehoitoa, paitsi sellaisissa maissa, joissa ei ole lääkehoitoa saatavana.
Muuten, onko calmato ja exmormo sama henkilö? Kirjoituksesi viitaa siihen.