Nykyinen yhteiskuntamalli on kohta tullut tiensä päähän. Tästä on jo näkyvissä merkkejä. Nykyisen yhteiskunnan paradoksi on se että se perustuu jatkuvaan kasvuun mutta luonnonvarat eivät uusiudu.
Iso kysymys on että miten kauan on mahdollista jatkaa tätä rataa ja toinen vieläkin isompi kysymys on että mitä tilalle?
Iso kysymys on että miten kauan on mahdollista jatkaa tätä rataa ja toinen vieläkin isompi kysymys on että mitä tilalle?
Vastaukset 53
Vanhimmat
kerro sinä,jos on muutakin ehdotuksia,kuin laittaa commandopipo päähän ja pistää kaikki paskaksi..
Ainoa yhteiskunnallinen järjestelmä,joka ei perustu kasvuun ja sen mahdollistamaan voittojen tavoitteluun on sosialismi!Ainoa järjestelmä joka on olemassa vain koska on kasvua ja sen tuomia voittoja on kapitalismi!
Maailmassa on tasan kaksi vaihtoehtoista tulevaisuuden skenariota.
1. Vähenevät resurssit ja luonnonvarat jaetaan sekä yhteiskuntien välillä, että niiden sisällä vapaaehtoisesti mahdollisimman tasan laillisin ja kaikkien hyväksymin demokraattisin keinoin (= sosialismia).Näin voimme ennalta ehkäistä väkivaltaa yhteiskuntien sisällä ja maiden välillä.
2. Vähenevät resurssit ja luonnonvarat hyödynnetään niiden hyväksi,jotka voivat ne vahvemmuudellaan ottaa niin yhteiskuntien sisällä, kuin globaalissa kentässä.Vähemmälle jääneet ja kokonaan osattomat niin yhteiskuntien sisällä, kuin maiden välillä ovat uhkana tuottaen jatkuvia konflikteja ja yhä lisääntyvää väkivaltaa.Vahvat joutuvat käyttämään väkivaltaa, koska heidänkin kesken on jatkuvaa kamppailua ja heikommat eivät luovu kutistuvasta osastaan enää poliittisin päätöksin,koska puute koskee lopulta jo perustarpeiden tyydyttämistä!
Voi kun päättäjät sanoisivat totemasi asiat ääneen.
Voi kun Hitler olisi aikanaan jättänyt holokaustinsa väliin, niin tällaisista asioista keskustelemista päätäntätasolla ei leimattaisi heti natsistisiksi ja ihmisarvoa alentavaksi.
Voi kun sosialismi olisi vielä kokeilematta, jotta yhteiskunnat voisivat nyt todellisten ongelmien edessä hakea ratkaisuja siltä suunnalta ilman joutavaa leimautumista.
----
Sikäli kun olen ymmärtänyt oikein, ongelma numero yksi lienee se, että meitä on liikaa joka paikassa.
Toinen ongelma on se, että me olemme urbanisoineet elinympäristömme.
Suurin eli kolmas ongelma on se, että pyrimme urbanisoimaan koko planeetan ja kuinkas muuten kuin nimenomaan globalisaation epäpyhässä hengessä.
Lisäksi uskon, että kasvua rajoittaa kolme asiaa:
- käytettävissä olevat luonnonvarat yhdessä tekniikan kehittymisen reunaehtojen kanssa
- liian suureksi kasvaneen ihmispopulaation sisällä puhkeavat tappavat taudit, joihin ei ole löydettävissä nopeasti varmoja parannuskeinoja
- hallinnon ja talouden väärä kehityssuunta
Jos edellämainitut ongelmat voidaan ratkaista ihmiskunnan historiaan verraten nopeasti, kasvu jatkuu ennennäkemättömällä tavalla, eikä se rajoitu enää maapalloon tai edes omaan aurinkokuntaamme. Maapallo ja etenkin ihmiset saattavat tällöin pelastua.
Muussa tapauksessa inhimillisyys ajaa hallinnon kautta meidät ongelmiin. Näin siksi, että vallanhalu on vääristynyt joskin inhimillinen piirre, mutta joka naamioidaan hyviä tarkoitusperiä varten koulutuksen ja erilaisten hallinnollisten virkojen tai muun poliittisen päättämisen kautta.
On enemmän kuin merkillistä, että pystymme teknisten sovellutusten saralla maallikon silmin suoranaisiin ihmeisiin, mutta yhteiskuntiemme hallintokulttuurit ovat jääneet hevosvetoiselle aikakaudelle.
Keksimällä vaihtoehdot puoluepolitiikalle ja pörssitaloudelle, sekä lisäämällä huipputekniikkaan satsaamista saamme itsellemme ja ympäristöllemme jonkin verran lisäaikaa. Muutoin onni ei ole meille suosiollinen ja ennen pitkää huomaamme laulaneemme itsemme peruuttamattomasti suohon.
Ihmisten älytön määrä on tosiaankin suurimpia ongelmiamme. Mistä ne ihmisoikeudet oikein tulevat? Mitkä tahansa kieroon kasvaneet typerykset saavat lisääntyä rajatta ja vaatia, että minä työlläni takaan niille ihmisoikeudet.
Edustuksellinen demokratia toimii kohtuullisesti. Maailman parantaminen ei vain ole niin helppoa. Helppoa on huutaa: "Epäkohta, epäkohta, korjatkaa! (Kun mä en osaa enkä ymmärrä)"
Markkinatalous ja raha ovat erittäin toimivia välineitä. Ei niitä voi hylätä. Pohjoimainen malli, jossa huonommin pärjääville annetaan köyhän apua, ei liioin voi olla oikein. Kuinka markkinataloutta on inhimillistettävä? Miten todellinen taloudellinen demokratia voisi toimia?
Markkinatalous ehkä sinänsä OK mutta ei nykymallin mukaisena.
Nyt tuottavat firmat karsivat työntekijöitä entistä paremman tuloksen tavoittelussa koska osakkeenomistajat, jotka eivät edes ole töissä kyseisessä firmassa, tätä vaativat.
Mieti paljonko auto maksoi ennen. Miten paljonko vastaavanlainen auto maksaa nykyään. Vastaavaa autoa on taatusti valmistamassa vähemmän porukkaa kuin ennen, mutta hinnat ovat nousseet. Mieti kenen pussiin rahat menevät.
Olen täysillä sydämellä vastaan tällaista entistä rikkaampaa ”super-eliittiä”.
Toisilla ei ole edes ruokaa ja toiset saavat miljoonia kun esim. ajavat autolla ympäri jotain asfalttirataa, lyövät keltaista palloa verkon yli jne.
Kyllä nyt jokin mättää, ja pahasti!
Ahneudesta kai lienee viimekädessä kysymys, jos asetetaan ongelmaksi esimerkiksi ympäristön saastuminen. Ympäristökysymys on tärkeä taas siksi, että ilman elinkelpoista ympäristöä ei ole mitään, ei ihmisiä, eläimiä tai muutakaan toimivaa ekologista järjestelmää. Jos ei siis ole meitä ihmisiä, ei ole myöskään markkinoita tai tuotantokoneistoa, tai mitään mikä nykymaailmaa sellaisenaan pyörittäisi. Minusta tämä analogia on selvä, vaikka en vihreää aatetta sen enempää kannatakaan.
Markkinatalouden ongelma on taas siinä, että kaikki ihmiset haluavat osansa menestyksestä. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, koska ihmiset eivät ole ominaisuuksiltaan homogeenisiä. Yleistettynä voisi ehkä sanoa, että kyvykkäimmät, siis älykkäimmät ja tilannnetajuisimmat(lue röyhkeimmät) ovat kyenneet rakentamaan koneistoja, jotka hyödyttävät ainoastaan sitä ryhmää itsensä lisäksi, jonka menestymisestä kokevat olevan itselleen eniten hyötyä. Tämä elämänkatsomus edustaa oikeistolaista ajattelutapaa ja tuohon "eliittiin" kuuluu laskentatavasta riippuen 15-5% prosenttiin väestöstä.
Oikeistolaisen ajattelun peruslähtökohta on kaunis, mutta käytännössä se perustuu lailliseen huijaukseen. Tiedetään, että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet kilpailla, mutta tiedetään myös että kilpailussa menestyvät vain parhaimmat. Kun kilpailukoneisto tukee sitä ajatusta, jossa heikkojen tappio lisää parhaimmiston menestystä, ollaan ainakin moraalisesti erittäin arveluttavassa tilanteessa. Oma lukunsa on vielä laillisuuskysymykset, hyvä-veli järjestelmän vaikutus edellisiin, sekä "hyväksyttävät tappio", jotka kohdentuvat etupäässä globalisaation ansiosta köyhiin ja kouluttamattomiin yhteiskuntiin, sekä tietenkin ympäristöön. Järjettömyydestään huolimatta tällä konseptilla "eliitti" rikastuu köyhien ja ympäristön puhtauden, sekä uusiutumattomien luonnonvarojen kustannuksella. Lopputuloksena on uupunut työväestö, onneton keskiluokka ja turhalla luksuksella turvotettu, välinpitämätön eliitti.
----
Minusta Herlinin lausunto "laittomista lakoista" on omiaan kuvaamaan eliitin kapeaksi kasvanutta näkökenttää. Kyvykkäät työnarkomaanit, joita Herlinkin edustaa, eivät kykene näkemään "oikeasti" tärkeitä asioita, vaan heidät on kasvatettu kasvattamaan kasvua.
Autoilijat tietävät mistä putkinäöstä on kysymys. Pitäisiköhän asiasta kertoa myös vähemmän vauhdikkaissa johtotehtävissä toimiville "eliitin" edustajille?
Ympäristökysymykseen uskon kohtuullisen ratkaisun tulevan saasteveroista. Luonnon rasittamiselle on saatava veroja. Kierrätysmaksut ja hiilidioksidin päästömaksut ovat oikean suuntaisia. Uskon, että saman tapaisilla maksuilla voitaisiin tehdä paljon.
Tämä kysymys heikkojen oikeuksista on minua askarruttanut jo kauan. Sosiaalidemokraattinen köyhäinapu ei voi olla täysin oikein. Sosialismi on pelkkää puppua. Keskusvirasto, komitea, neuvosto ja työläisneuvosto ovat kauheammat kuin mikään kapitalsiti. Mutta miten sitten?
Kommunismi on täyttä utopiaa. Sitä esitti jo eräs puuseppä 2000 vuotta sitten, mutta ei siinä ole päästy eteenpäin.
Nuorena kiivailin, että jokaisen pitää hoitaa ittensä ja niitä pitää potkia persuksille, jotka eivät hoida. Eräs tuttu sosiaalityöntekijä sanoi:
"Maailmassa on ihmisiä, jotka kerta kaikkiaan eivät saa huolehdittua itsestään. Ja siitäkin vähästä, mihin he kykenevät, heitä pitää kiittää."
Eli kuinka?
Ympäristöasioissa, kuten totesit, ollaan menty pikkuhiljaa eteenpäin. On ainakin tiedostettu, että niihin on panostettava, jos aiotaan selviytyä. Toisaalta, jos puhumme esimerkiksi Pohjoismaiden tai Länsi-euroopan ympäristökysymysten ratkaisun kokonaismerkityksestä ympäristön hyvinvointia kohtaan, voidaan todeta keinojemme olevan paljolti riitämättömiä. Esimerkiksi Amerikkalaiset eivät ole korvaansa lotkauttaneet ympäristökysymyksille, eikä muutosta heidän toimintatavoissan ole näkyvissä. Lisäksi sellaiset maat, jotka vasta ottavat haparoivia askeleita länsimaisen kulutuskulttuurin alueella, luovat uuden potenssikerran maapallon saastumiseen. Kiina ja Intia kapitalisoituessaan lisäävät maailman saastekuormaa ennennäkemättömällä tavalla, puhumattakaan siitä, jahka Afrikan luonnonvarat valjastuvat nk. tehokäyttöön. Meidän, siis Länsieurooppalaisten pyristely on kuolevan kalan räpistelyä verkossa, joka kalastaa muutenkin kuolevassa meressä. Irtipääsemisestäkään ei siis ole käytännön hyötyä.
Mitä tulee sosiaalidemokraattiseen näkemykseen, olen tuttavasi kanssa samalla linjalla. Minusta meillä on velvollisuus auttaa niitä ihmisiä, joiden omat edellytykset eivät riitä kilpailuasetelmassa selviämiseen. Se on humaani velvollisuus, joka kantaa hedelmäänsä ajatuksesta: "asetu heidän asemaansa". Minun mielikuvitukseni on riittävä kuvittelemaan itseni hädänalaisen asemaan, enkä sellaiseen missään tapauksessa haluaisi joutua. Ja jos joutuisin, toivoisin saavani ympärilläni olevalta yhteiskunnalta sellaisia välineitä, joilla saisin rakennettua myös omasta elämästäni elämisen arvoisen.
Minusta me ihmiset emme ole sellaisia koeputkieläimiä, joita tehdään vain siksi, että voisimme katsoa miten pärjäämme yhteiskunnassa. Ymmärrän toki sen, että monilla kunnianhimoisilla ihmisillä on monenlaisia käsityksiä ihmisyydestä ja elämisestä yleensä, mutta nämä "kieroutuneet" ajatusrakennelmat eivät saa nousta yhteiskuntien kantavaksi voimaksi.
Jos voisimme homogenisoida koko väestörakenteen, joutuisimme toteamaan kilpailuasetelman rakentamisen laillisin keinoin täysin mahdottomaksi. En osaa kuvitella, miten miljoona täysin yhtä kyvykästä henkilöä suostuisi elämään toisiinsa nähden eriarvoisessa asemassa. Samoin en osaa kuvitella, millä keinoin tällaisessa yhteiskunnassa keinotekoinen kilpailuasettelu voitaisiin toteuttaa.
Minusta sosialistinen maailmankuva ei ole pelkkää utopiaa. Kuubassa esimerkiksi elää varsin onnellinen kansa, joka kuitenin yritetään vapauttaa "sosialismin ikeestä" pelkästään Amerikkalaisten oman edun tavoittelun nimissä. Kuuban saaminen mukaan vapaa-kauppaan toisi nimittäin merkittävän kilpailuedun Yhdysvaltain suurvaltapolitiikalle, monista strategisista eduista puhumattakaan. Demokratia ja hyvät tarkoitukset ovat tuosta ajattelusta erittäin kaukana.
1. Tuotantolaitokset otetaan yhteiskunnan haltuun.
Voi kuinka jaloa! Ja kuinkas niitä tuotantolaitoksia sitten hallitaan? Virastoilla, komiteoilla ja neuvostoilla. Ja se ohjaus on perseestä. Tulosten jaossa jakaja ei jää koskaan ilman.
2. Suunnitelmatalous.
Luovutaan anarkisesta markkinataloudesta ja suunnitellaan yhdessä. Kyllä on taas jaloa.
Käytännössä olemme nähneet, että suunnitelmatalous tuottaa tarpeetonta tavaraa, tuhlaa ja saastuttaa.
Mikä viisasten neuvosto suunnittelee, mitä minä haluan?
Kun mekaanisten laskukoneiden aikakausi loppui ja Facit joutui potkimaan tuhansia työläisiä pellolle, kuinka suunnitelmatalous olisi sen hoitanut? Ei se olisi tuohon muutokseen sopeutunut ollenkaan.
-------
Muurahaispesässä työläiset ovat samankaltaisia ja eräänlainen demokratia vallitsee. Ihmiset eivät kuitenkaan ole samanlaisia, päinvastoin. Ihmisten kyvyissä ja elinympäristöissä on suuria vaihteluita. Työnjako on monella tavoin kannatettava asia, globalisaatio mukaan lukien. Ongelmana on työnjaon ja sen tulosten jako. Ja markkinatalous ratkoo onglmaa hyvin, mutta ei sentään täydellisesti.
Eihän tämä niin vakavaa ole, että tarvitsee hermostua. Mehän vain keskustelemme mielenkiintoisista asioista, emme tee minkään asteen päätöksiä :)
----
Nyt pitää kuitenkin muistaa se, että on olemassa jokin alkutekijäinen syy tälle keskustelulle. Se lienee se fakta, että maailma on tullut pisteeseen, jossa tarvitaan suuri, kokonaisvaltainen muutos.
Syyt tuolle muutostarpeelle lienevät meidän jokaisen tiedossa. Ilmasto muuttuu, ympäristö saastuu ja luonnonvarat ovat hupenemassa käsiin. Tämä kaikki aiheutuu siitä, että kulutus on liian suurta. Uskon, että tästä asiasta olemme yhtä mieltä?
Näin ollen seuraavat kysymykset ovat,
a) haluammeko jatkaa samalla tavalla elämäämme kuin tähän asti
vai
b) haluammeko muuttaa yhteiskuntarakennetta siten,että jätämme myös tuleville polville perinnön, joka on jättämisen arvoinen?
Suuri osa ihmisistä tekee jälkikasvua, joka jo sinänsä osoittaa sen, että ihmisillä on halua ja kykyä ottaa vastuuta muistakin asioista, kun vain omasta elämästään. Näin siis suuri osa ihmisistä valinnee vaihtoehdon b? Tästä johtuen olemme tilanteessa, joka on yksinkertaisimmillaankin ristiriitainen.Miksi lisäännymme, jos emme ole valmiita jättämään jälkipolvillemme mahdollisuutta ja syitä heidän lisääntymiselleen ja hyvälle elämälle?
----
Sosialistinen järjestelmä nimeltä Neuvostoliitto ei toiminut, kuten ei myöskään kansallissosialistinen Saksa. Silti, kuten edellä totesin, maa nimeltä Kuuba elää ja voi erittäin hyvin ja ihmisten kerrotaan olevan siellä onnellisia.
Jos taas katsotaan nykypäivään ja länsimaita, voidaan huomata, että pahoinvointia on hyvinvointivaltioissa valtavasti ja ns. hyvinvoiva luokka on vain marginaalinen osuus koko
yhteenlasketusta väestöstä. Voidaanko siis väittää, että kapitalistisissa järjestelmissä voidaan sen paremmin, varsinkin kun tiedetään elintapojemme olevan tulevaisuutemme kannalta turmiollisia?
Minusta tämä tilanne tarkoittaa sitä, että suurimmat kapitalistisen järjestelmän vaihtoehdon vastustajat edustavat sitä ryhmää, joka länsimaisessa yhteiskunnassa voi parhaiten. Se ryhmä on muuhun yhteiskuntaan nähden kaikista pienin, mutta silti sen tekemät päätökst pyörittävät nykyihmisten elämänmenoa, niin ironista kuin se onkin. Tasapuolista se ei ole, demokraattisuudesta puhumattakaan. Onnellisuuden avaimet se tarjoaa joillekin, mutta koko ihmiskunnan kustannuksella.
Liberaalissa maailmankatsomuksessa ei ole mitään pahaa, kunhan vain ympäristöstä pidetään huolta. Siksi vaihtehtoja on paljon ja ne ovat niitä, joita emme ole vielä edes kokeilleet.
Sosialismi ei ole minulle vaihtoehto, tuli kai selväksi. Jotkut yrittävät sanoa sosialismin tarkoittavan kaikkea hyvää, mutta se on itsensä pettämistä ja pahimmillaan valehtelua.
Muutostarvetta on mielestäni kahtaalla:
1. Väestön kasvun rajaaminen.
2. Markkinatalouden eräät piirteet.
Jos väestön kasvu saadaan rajattua ja luonnolle annetaan riittävä arvo, niin pallosta tulee parempi paikka asua. En usko, että tarvitsee mennä niin pitkälle kuin Linkola vaatii.
Ongelma on, että keskivertokuluttaja EI ole valmis maksamaan luonnosta. Esimerkki lehtiotsikosta: "Sähkön päästövero siirretään kuluttajien maksettavaksi!" Tätä pidetään kauheana asiana, vaikka asia on päinvastoin. On tarkoituskin, että kuluttaja maksaa ja kuluttaa vähemmän.
Toinen ongelma on väestön kasvun rajoittaminen. Miksi esimerkiksi puhutaan Suomen siirtolaisten tarpeesta. Eikö koko maailman ole siirryttävä väestön nollakasvuun. Miksei Suomi voisi näyttää mallia?
Nyky-Suomen yhteiskunta on selvästi paras, mikä meillä on ikinä ollut. En usko, että panemalla se uusiksi, saavutetaan mitään. Sosialismi erityisesti ei toimi. Kysymys kuuluu, mitä muuttaa ja miten. Sosiaalisen tilkkutäkin parantelu ei ole enää tehokasta, se tie on kuljettu loppuun. Evoluutio, ei revoluutio. Marxin "orjayhteiskunta --> feodaaliyhteiskunta --> kapitalismi --> sosialismi --> kommunismi" on roskaa. Jotain muuta se evoluutio on.
Ymmärrän, että se ei ole sinulle vaihtoehto, mutta ei sen tarvitse ollakaan. Katsos kun sosialismi ei ole ainoa vaihtoehto kapitalismille. Muitakin vaihtoehtoja on.
Sinun laillasi ajattelevat ihmiset ovat kuitenkin suurin uhka luonnolle ja ympäristölle ja siten koko ihmiskunnan tulevaisuudelle. Mielenkiintoiseksi tilanne muuttuu, kun itse toteat kannattavasi väestön rajoittamista. Mitä jos rajoittaminen aloitettaisiin sinun laillasi ajattelevista ihmisistä? Silloinhan ongelma poistuisi ja kaikki olisivat onnellisia?
Ihmisten ja eläinten välinen raja.
Sivistyneen terveen ihmisen vahvin vietti on lisääntymisvietin jälkeen keräilyvietti. Mielenterveyspotilaalla sivistyksestä riippumatta on vain vahva lisääntymisvietti.
Siksi pitää ottaa avuksi eugeniikka ja paneskelua estävät toimenpiteet tai sterilointi.
Mielenkiintoinen keskustelua ja hyviä ajatuksia. Pahoittelen jos sotken keskustelua mutta haluaisin kuitenkin lisätä tähän väliin pienen kommentin.
Mielestäni on hieman turhan yksinkertainen ajatus, että nykyinen koneisto suosisi nimenomaan älykkäimpiä ihmisiä. Tietyllä tavalla asia on mielestäni jopa täysin toisinpäin.
Nykyinen koneisto vaatii yksilöitä jotka ovat riittävät kyvykkäitä tekemään työnsä kunnolla mutta olemaan kyseenalaistamatta suurempaa kokonaisuutta. Liiallisen kritiikin esittäjät tuomitaan epäilyttäviksi, kummalliseksi jne. Sairanta koko asiassa on se että tuomitsemisen tekevät ns. "normaalit" kansalaiset joille on syötetty mediankautta tietty tapa ajatella asioista. Liian jyrkkä näkökulmaero aiheuttaa automaattisesti kitkaa ja kun nykynuorille pusketaan MTV:n ja muun jenkkimedian kautta todella tyhmentävää materiaalia niin jo vähän ajattelemaan haastava yksilö tuomitaan helposti "epäilyttäväksi". Tästä seuraa helposti itsetunto-ongelmia, masennusta, päihteitä jne.
Usein kun olen jutellut alkoholisoituneiden ihmisten kanssa niin kaikesta löyhkästä ja sössöttämisestä huolimatta on vaikuttanut usein siltä että kyseessä ei ole suinkaan tavallista tyhmempi vaan päinvastoin varsin älykkään oloinen henkilö joka täysin toisissa olosuhteissa voisi tehdä vaikka mitä muiden ihmisten hyödyksi. Sen sijaan miljoonia tahkovat julkkikset, bisnesmiehet jne. ovat sinänsä kyvykkäitä, mutta eivät tunnu suurempaa yleiskuvaa asioista. Eläminen ns. kuplassa helpottaa toimimista kun oma moraali ei laita hanttiin.
Eli varsinainen pointti. Nykyisen järjestelmän muuttamisessa olisi muutakin ideaa kuin sen epäoikeudenmukaisuus. Järjestelmä hukkaa tällähetkellä suunnattomasti lahjakkuutta joka vapaammassa ja enemmän itse-organisoituvassa systeemissä saattaisi kukoistaa ja luoda hyvinvointia.(laajemmin kuin taloudellisesti käsitettynä)
Hyväntahtoiset hupsut ovat maailman vaarallisimpia ihmisiä.
Maailmanlaajuinen markkinatalous suosii ihmisten taloudellisten halujen tyydyttäjiä. Ei siinä älyä vaadita kuin jokin minimimäärä.
Onkos se nyt tosiaan niin, että markkinatalous aiheuttaa alkoholismia? Jos talouselämä on kunnossa, se luo pohjaa muullekin hyvinvoinnille. Mitenkäs sitä talouselämää pitäisi muuttaa?
Ei talous ole mikään jumala joka automaattisesti jotain aiheuttaisi tai olisi aiheuttamatta. Talous on pohjimmiltaan vaan sopimus miten yhdessä asioita hoidetaan.
Tämä on nyt kärjistystä kun en jaksa vaan selittää asiaa kovin juurtajaksain, mutta periaatteessa tärkeintä olisi saada ylimieliset kusipäät pois johdosta. Nämä vanhoihin tapoihin ja omaan egoistisuuteensa jumahtaneet johtajat eivät päästä hyviäkään ideota läpi elleivät ne ole kyseisen herran/rouvan omia. Tämä aiheuttaa nimenomaan sen että yhteiskunta ei hengitä ja anna tilaa vaihtoehdoille.
Sillätavalla markkinatalous mielestäni todella aiheuttaa alkoholismia, että vaikuttaa siltä että syrjäytyneet ovat usein vähän sellaisia "herkkiä taitelijasieluja"(vaikka ulkokuorelta sitä on usein vaikea huomata) joilla on kyllä luovia ja hyviä ajatuksia mutta sitten taas se agressio ja päättäväisyys on puuttunut joka tässä nykyisessä kilpailuyhteiskunnassa vallitsee. Kun kukaan ei ole aikoinaan kannustanut eteenpäin on tahdonvoima pettänyt ja viinasta on tullut se pääasiallinen työmaa. Kylmät, kovat ja agressiiviset toki saavat asioita tapahtumaan mutta usein sitten unohtuu se että yhteiskunnassa on kyse ihmisistä ei koneista ja että luontokin pitäisi ottaa kaiken keskellä huomioon.
Itse kannatan vaihtoehtona anarkismia ja anarkosyndikalismia. Tämä ei todellakaan tarkoita kaaoksen luomista vaan sitä että luotetaan siihen että ihmiset osaavat itse hoitaa omat vastuualueensa ilman painostamista ja sääntöjen sanelua. Ihmisten muodostamien ryhmien optimikoko oli muistaakseni tuollaiset 7 ihmistä että neuvottelu ja organisointi vielä toimii sujuvasti. Ydinryhmän lisäksi tietysti ryhmät voivat toimia keskenään ja mukana voi olla ihmisiä jotka eivät ole niin sitoutuneita auttamassa. Tämäntyyppiset ryhmät hoitaisivat sopimuksilla asioita toisilleen. Jos haluaisin vaikka putket kuntoon asuntoon niin tietäisin mille ryhmälle asiasta ottaa yhteyttä. Puolestaan voisin käyttää oman ryhmäni toimialuetta vaihtokauppana. "erikoistuminen" ei olisi tietenkään mitenkään sidottua vaan ryhmä voisi erikoistua melkolailla mihin haluaa ellei kyseessä olisi toisten ihmisten vahingoittaminen tai muuten riistäminen.
Uskon että Suomi on harvoja maita joissa ihmisten sisäinen moraali ja kunnitus kanssaihmisiä kohtaan mahdollistaisi tälläisen talousmallin tai oikeastaan sanoisin mieluummin vaan että käytännön. Varma juttu on kuitenkin se että jos nykyisten vanhasten ja lipposten perässä nuollaan jenkkien persettä niin elämme sanotaan muutamien vuosien sisällä jenkki/juutalaisen valtaklikin orjina että siinä mielessä ihan sama millä nykyjärjestelmä korvataan kunhan se korvataan.
Talous on vain väline, keino täyttää ihmisten haluja. Talouden demonisointia en ymmärrä.
Suomessa on poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet toimia haluamallaan tavalla. Jos on hyviä ajatuksia alkoholistien auttamiseksi, ei sitä mikään estä, sitä voidaan jopa verovaroin tukea. Esimerkkinä vaikka Hursti.
Mikäs estää perustamasta vaikka kuinka monta 7 hengen anarkoryhmää. Ei se ole kielletty. Jos ne ovat menestys, niin mukaan tulijoita riittää.
Itse näen, että Suomessa asiat ovat paremmin kuin koskaan, itsenäisyytemme on suurempi kuin milloinkaan.
Hyvä että kiinnostuneita riittää, et todellakaan sotke keskustelua kommenteillasi!
Näkemyksesi kuulostaa hyvältä, joskin sen käytännön toteutustapa ei ole realistinen. Tuollaisen järjestelmän ylläpito todennäköisesti hajottaisi hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimmän tukiranteen, tunteen yhteenkuuluvuudesta ja saisi aikaan entistä voimakkaampaa kilpailua ryhmien välillä. Taistelua käytäisiin elinoloista, joka käytännössä näkyisi infrastruktuurin pettämisenä erityisesti kaupungeissa. Toisaalta, jos menetelmässäsi voitaisiin soveltaa sivistynyttä aluepolitiikka, joka tarkoittaisi Suomen uudelleen asuttamista, tilanne voisi periaatteessa muodostua hyvinkin toimivaksi.
Ei kuitenkaan pidä unohtaa jo olemassaolevaa yhteiskuntarakennetta ja sen myötä ympäröivää maailmaa, joka ei todennäköisesti muutu yhden muutoksessa elävän kansakunnan mukana. Esimerkiksi suurvallat noudattavat edelleen suurvaltapolitiikkaa johon etupiirijakokin kuuluu. Siispä jos muodostaisimme itse itsestään huolehtivan autonomisen pseudoanarkisten kansanvallan, tulisimme puolustusjärjestelmän romahtamisen myötä huomanneeksi liittäneemme itsemme vanhaan emomaahan, "äiti-Venäjään". Sen hallinnosta tuskin kukaan muu, paitsi ajastaan jälkeen jääneet taistolaisten vesat olisi mielissään.
Nykydoktriinin mukainen kansallisen puolustushan vaatii legaalisen hallintomuodon ja sellainen ei voi rakentua itsestään vastaavan klusteriyhteiskunnan sisälle. Toki maan hallinto on mahdollista rakentaa erittäin hierarkkisen porrasjärjestelmän mukaisesti, mutta se taas romuttaisi koko ajatuksen muutoksen tarpeellisuudesta ja lisäisi entisestään mainitsemiesi "kusipäisten johtajien" ahneutta ja vallanhimoa. Myöskään minkäänlaisesta demokratiasta ei voitaisi puhua, sillä moniportaisen hallintojärjestelmän läpi huipulle kahlaaminen olisi mahdollista vain kaikkein kyvykkäimmille henkilöille.
Ajatus on kyllä kaunis, mutta mielestäni valitettavan utopistinen.
--
Moniin vaihtoehtoihin verrattuna nykyjärjestelmä on monessa mielessä varsin toimiva ja se tarjoaa mahdollisuuksia, jopa liikaakin. Siksi kaikessa lyhykäisyydessään itse kaipaisin yhteiskuntaan lisää tasavertaisuutta ja lähtisin kohti tavoitettani vaikuttamalla talouden suurimpiin ongelmakohtiin, esimerkiksi lisäämällä valtion omistusta tuotantolaitoksissa.
Omistajuuden mukanaan tuomalla hallinnollisella voimalla on mahdollista vaikuttaa mm. ympäristön tilaan, jolloin tuotannon ylilyöntejä ei pääse valvomatta syntymään. Lahjomattomuuteenkin on mahdollista vaikuttaa lisäämällä kansan valtaa purkamalla edustuksellisen demokratian pullonkauloja.
Eräs tällaista hallintoa tukeva toimenpide liittyyt tulevaisuuteen sijoittamiseen. Teoriassa sen toteuttaminen on erittäin helppoa esimerkiksi opetusministeriön ja valtiovarainministeriön yhteistyön tehostamisella ja uudistamalla koulutusjärjestelmä TULEVAISUUDEN tarpeita silmällä pitäen. Toisinsanoen:
- kouluttamalla sopivia ihmisiä sopiviin tehtäviin - järjestemällä koulutus siten, että se palvelee terveesti sekä yksilöä itseään, että koko yhteiskuntaa ja ympäristöä jossa elämme
- vahventamalla yhteiskunnan tukiverkkoa sairaille, vammaisille, työttömille jne.
- ja tarkentamalla länsimaisen oikeusjärjestelmän toimintaperiaatteita (oikeuslaitos,poliisitoiminta,vankeinhoito ym.)
Suurin ongelma ongelmien ratkaisussa on se, että päättävältä asteelta puuttuu kosketus moniin kentän ongelmiin. Päättäjät hautautuvat hallinnollisen jargonin oravanpyörään, jota EU:n kaltaiset superorganisaatiot entisestään kiihdyttää, eikä heillä riitä aikaa, energiaa tai edes halua ottaa kantaa niihin kysymykseen joita edustettavansa mielissään miettivät. Lisäksi päättäjät kautta linjan ovat alkaneet kannattaa EU:ta ja sen alkuperäistarkoitusta, joka siis on globalisaation ja vapaakaupan edistäminen.
----
Joka ikisen politiikon tulisi miettiä jaa/ei ratkaisua tehdessään kolmea kysymystä:
1.Vahingoittaako se ympäristöä?
2.Edistääkö se ihmiskunnan tulevaisuutta?
3.Auttaako se ratkaisemaan jo olemassaolevia ongelmia ja estämään niiden uusiutumista tulevaisuudesa?
Päätöksenteko ei ole vaikeaa.
Kiitos kattavasta vastauksesta. Olen ajatuksissani melko vaiheessa ja heräsi paljon kysymyksiä jotka joutuu laittamaan hetkeksi mietintämyssyyn. Pientä täsmennystä kuitenkin.
En lähde ajatuksissani siitä, että kyseinen anarkismi varsinaisesti julistettaisiin voimaan vaan oikeastaan siitä että maailmanhistoriassa seuraa poikkeuksellinen kaaos taloudessa ja kulttuurissa ja jotain on pakko tulla tilalle täydellisen epäjärjestyksen sijaan.
Tämä ajattelu pohjaa siihen, että maailmanpolitiikkaa vahvasti hallitseva Yhdysvaltojen ja Israelin valtakeskittymä menettää jossainvaiheessa valtansa. Kun katsoo omaisuudenkeskittymistä niin huomaa että tällä olisi huomattavia vaikutuksia Suomeenkin. Myös Kiinan josta tulee huomattava osa tuotteista poliittinen vakaus on kyseenalainen tulevaisuudessa. Neuvostoliitto romahti aikoinaan kun puolueen valta kansaan oheni ja samaa on nähtävissä Kiinan kehityksessä. Kun yhtäkkiä olisi epäselvää kuka hallitsee Suomen resursseja, mitä tapahtuisi? Ryhtyisivätkö ihmiset omaa etua ajaakseen ryöstelemään ja valtaamaan niin paljon kuin suinkin pystyvät vai ajateltaisiinko koko kansan yhteistä etua jolloin resurssit jakaantuisivat tasaisesti kaikille? Tälläisessä tilanteessa mielestäni anarkosyndikalismi syntyisi melkeimpä luonnostaan ja olisi tällä tavalla helpoin ja sitäkautta toimivin vaihtoehto.
Toinen perustelu on se että usein pyrin ajattelemaan mikä olisi mahdollisimman luonnonmukainen tai ehkä oikeammin ihmisille tyypillisin toimintatapa. Kautta historian ihminen on muodostanut erilaisia klaaneja, yhteisöjä, kyliä jne. Vasta teollinenvallankumous mahdollisti ihmisten suuremman individualistisen elämäntyylin. En kuitenkaan haluaisi palata minnekään keski-ajalle vaan yhteisöllisyyden pitäisi toimia individualistisuuden kanssa. Tämä onnistuisi mielestäni jos ihmiset oppisivat jakamaan valtaa tasaisesti niin ettei joillekin jää mitään tehtävää kun taas toisaalta jotkut joutuvat huolehtimaan kaikesta.
Tietyllä tavalla uskon että anarkosyndikalistinen yhteiskunta on jo itseasiassa rakentumassa. Internet ja muu kommunikaatio on helpottanut erilaisten yhteisöjen muodostumista ja rakentumista ja kun nämä ryhmät ymmärtävät omaavansa tällätavoin "poliittista" valtaa ei kehitys luultavasti katoa vaan vahvistuu. Kyseessä on vastareaktio kapitalismille joka pyrkii jakamaan ihmiset täysin erillisiksi yksiköiksi jotka ovat kuitenkin täysinsamanlaisia. Tämän vastakohta on yhdessä toimivat ihmiset jotka ovat keskenään kaikki erilaisia.
Olen suurimmassa osassa mielipiteitäsi samaa mieltä mutta minun makuuni visiossasi ohjaillaan hieman liikaa ylhäältäpäin kansalaisia. Uskon että ihmiset osaavat huolehtia hyvin itsestään ja muista kun siihen annetaan reilu mahdollisuus. Ylhäältä annettavat käskyt riippuvat siellä roikkuvista päättäjistä ja on aina oma duuninsa kansalaisten koittaa hallita ettei johtoon pääse sekopäiden sadisti tyylin Stalin, Hitler, Mao.
Venäjän läheisyys ei siinämielessä vaikuta että visiossani venäjä muodostuisi täysin samanlaiseksi anarkosyndikalismiksi.
On kuitenkin hauska ajatusleikki miettiä mitä tapahtuisi jos venäjä jäisi nykyisellään pystyyn samalla kun suomi noudattaisi tätä kohtuu villiä anarkosyndikalismia. Ilman varsinaista yhtenäistä armeijaa maata olisi ilmeisen mahdotonta puolustaa mutta toisaalta valtaamisen jälkeen (venäläisiä sotilaita kaduilla) maata olisi myös vaikea hallita koska ei olisi mitään hallitusta jonka valtaa kaapata. Kansalaiset pitäisi saada ns. "kuriin" puuhailemasta omiaan. Kun anarkosyndikalistinen klusteri"koneisto" pystyisi huoltamaan kansalaisille ruokaa ja muita tarvikkeita ei olisi mitään millä ihmisiä voisi kiristää noudattamaan sääntöjä ja ohjeita.
http://www.itsenaisyyspuolue.fi/old.asp?oldid=67
Ohitin asian ehkä väärältä puolelta, eli tukeuduin liikaa niihin ajattelutapoihin, joihin olen tottunut. Toisaalta, ymmärsin täsmennyksesi myötä mitä ajoit takaa ja siinä sivussa tuli todistettua myös se, miten meidän ihmisten yksilölliset tavat ajatella ihan samoistakin asioista eroavat toisistaan aika merkittävästi. Rikkauttahan se toki on, mutta se nostaa esiin monia huolenaiheita. Etenkin kun muistetaan, kenen pillin tahdissa me yhteiskunnissa tanssimme.
--
Vaikka olenkin kanssasi samaa mieltä
anarkosyndikalististen piirteiden olemassaolosta, en oikein jaksa uskoa tuollaisen rakenteen muodostumiseen niin kauan kun me ihmiset olemme ominaisuuksiltamme erilaisia. Kyvykkyys, vallanhalu, auttamisenhalu, businesorientoituneisuus ja monet muut luonteenpiirteet ovat mielestäni loppujen lopuksi niitä, jotka ihmisten toimintaa elinympäristössä ohjaavat. Reunaehdot tulevat sanelluiksi esimerkiksi terveyden ja käytössä olevan teknologian perusteella ja näiden toimiessa kyvykkäät ihmiset eivät jää lepäämään anarkosyndikalisten klustereiden laakereille, jos näin voidaan sanoa ja pyrkivät muuttamaan olemassaolevia rakenteita kenties silkasta tekemisen puutteesta. Toisaalta, jos haluttaisiin ylläpitää sellainen status-quo, jossa ihmiset eläisivät vuodesta toiseen luotujen uusien toimintatapojen mukaisesti kuvailemassasi heimoyhteiskunnassa, tarvittaisiin jonkinlaisen valtahierarkia, jonka toiminnalla muutoshakuisten yksilöiden pyristelyt voitaisiin neutralisoida ja palauttaa kyseinen yksilö rauhalliseen ja kenties vaatimattomaankin elämään. En väitä, että näiden yksilöiden määrä olisi mitenkään suuri, mutta monessa suhteessa marginaalista ajattelutapaa edustavia "nousukkaita" on nykypäivänäkin sankoin joukoin.
Klusteriyhteiskunta olisi oiva kasvuympäristö mm. sellaiselle kehitykselle, jossa poikkevat yksilöt alkaisivat muodostaa omia klustereitaan, jotka kehityksen myötä ennenpitkää saisivat useanlaisia etulyöntiasemia "tavallisiin" klustereihin nähden. Tällaisessa tapauksessa voitaisiin sanoa vallan keskittyneen juuri näille poikkeaville ryhmittymille ja kyseessä olevan kehityksen ehkäiseminen taas edellyttäisi vastustamasi hallintokoneiston olemassaoloa.
Historia osoittaa aina muinaisista ajoista lähtien, että kaikissa yhteisöissä on ennenpitkää muodostunut hierarkkia, joka on joko vahvistanut tai särkenyt olemassaolevat rakenteet. En oikein jaksa uskoa, että nykyihminen kaikessa hurjuudessan jollain tapaa poikkeaisi edeltäjistään.
Se on selvä, että anarkosyndikalistinen järjestelmä muodostuisi väjäämättä esimerkiksi valtavan, koko maailmaa koskettavan katastrofin raunioille, mutta kuinka kauan sen rakenne olisi itseään ylläpitävä, on toinen kysymys. Luonnon,eli elinympäristön tila lienee ratkaisevin tekijä ja sen jälkeen kehityksellistä tahtipuikkoa heiluttaisivat katastorifista selvinnyt "osaminen", teknologia yhdessä käyttöön valjastamattomien luonnonvarojen kanssa.
Emmehän ole oppineet ihmiskuntana historiastamme vieläkään, joten epäilen sen tapahtumista tulevaisuudessa. Jos sellaisesta voidaan edes puhua.
Toteutus tapa on ajautunut väärille raiteille, aina vaan pitäisi olla kasvua eikö riittäisi että pidetään tominnassa vielä hyvä yhteiskunta eikä ajettaisi sitä täydelliseen katastrofiin. Ei pieni alipalkattu tyäväestö pysty tekemään kaikkea mikä tarvitaan tämän rosvo eliitin elättämiseen
Jatkuva taloudellinen kasvu on mahdollinen nähtävissä olevan ajan. Kasvuhan ei voi tarkoittaa, että aina 10 vuoden välein syömme ja juomme tuplasti enemmän, kämpät ovat tupla kokoiset ja autoja on aina tupla määrä. Terveys brakaa ensin. Isoa kämppää ei eukko jaksa siivota. Autoja ei tarvittane enmpää kuin noin 1/nuppi.
Kasvu tulee teknologiasta ja palveluista. Ennen sotaa 80% suomalaisista työskenteli peruselinkeinoissa, maa- ja metsätaloudessa. Nyt siellä työskentelee jotain 3%. Tulevaisuudessa palvelut dominoivat täysin.
Nykyinen yhteiskuntamalli on paras, joka meillä koskaan on ollut. Toki siinä on epäkohtia ja se kehittyy edelleen. Näitä "merkkejä" on oltu näkevinään koko sodan jälkeisen ajan.
kaunis,mutta vailla realismia!Palveluista ei voi tulla kasvun välineitä,koska palveluiden kasvu ei no. teknologian kehityksen vuoksi ole pelkästään siihen panostetun henkilömäärän kasvua,vaan palveluihin sidoksissa on massiivinen määrä mm. teknisiä laitteita,kemiallisia tuotteita,materiaaleja ja välineitä jne. Kun samaa palvelua tarjoavien määrä kasvaa,ne joutuvat vääjäämättä keskinäiseen kilpailutilanteeseen ja toiminnan että sisällön on samoissa raameissa jotenkin eriydyttävä pysyäkseen kilpailikykyisenä.Niinkin yksinkertainen "käsityö",kuin hierojan ammatti on muuttunut todella nopeasti juuri tuossa kilpailuasetelmassa!Ja tuo kehitys kasvattaa kaikenlaista maailman uusiutumattomien,ym. raaka-aineiden kulutusta ja siitä kulutuksesta on kysymys silloin kun kasvu joudutaan näkemään uhkana halusimmepa tai emme!On tosi kaunosieluista ja täysin markkinakapitalismin realiteettien vastaista,ajatella että palvelujen kasvu tarkoittaisi pelkästään alalle palkattujen työntekijöiden määrän kasvua!!!!
>>Ei ikinä, ei koskaan enää päästä täystyöllisyyteen. Ei Suomessa eikä missään muussakaan teollisuusmaassa, koska teknologia on kehittynyt jo sille tasolle, että ihmistyön osuus pienenee koko ajan tuotantoprosessissa ja tuottavuutta tehostetaan.
Palveluyhteiskunnassa tapahtuu ihan sama kehitys kuin teollisuudessa.
Pankkialalla ensin automaatit ja sitten internet ovat jo syöneet työpaikat. Pankeissa oli aikoinaan noin 55 000 työntekijää, nyt enää noin 20 000. Sama kehitys odottaa vakuutusalaa, matkatoimistoja, kauppaa...>>
http://hirvasnoro.blogspot.com/2006/10/ari-ojapelto-viikkolehden.html
Naivia on väittää, että kasvu vaatii aina vain lisääntyvää uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä. Mitä ne uusiutumattomattomat luonnonvarat ovat? En minä tunne kuin kaksi:
- fossiiliset polttoaineet
- tuhottu luonto
Tiedätkös paljonko nykyisin teräksestä on kierrätettyä? Ei 100% ole kaukana.
Tietotekniikan perusraaka-aine on pii. Siitä saadaan lasikuitu, jonka siirtokapasiteetti on "rajaton", ja puolijohteet, joiden teho nousee nopeammin kuin kyky niitä ohjelmoida. Maankuoresta vain 25% on piitä.
Lääketieteen kasvussa ei näy mitään rajaa.
jnep.
Sehän on selvä, että komunistien on pakko uskonsa vuoksi väittää, että ei palvelut työllistä. Ei ole asiaa, jota joku Web'issä ei puolustaisi.
Onko se jokin tavoite, että meillä olisi maa täynnä isoja hienoja pankkisaleja ja niissä paljon pankkineitejä. Ei voi olla.
Aivan sama koskee montaa muuta rutiinihommaa, jossa ihminen on vain koneen korvike tai jatke: kaupan kassa, kuljettaja, posteljooni, ...
Kasvavia ovat alat, joissa ihminen saa jotain todellista palvelua tai erikoisosaamista: matkailu, ravintolat, terveydenhoito, koulutus, ...
Tästä
http://www.vapaasana.net/keskustelu/?topic_id=45138
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000073&posting=22000000021591832
Yhdysvalloissahan on suuri palvelusektori, paljon suurempi kuin Suomessa, silti tilanne on menossa aika erikoiseksi, talous kasvaa kohtuullisesti mutta,
"Yhdysvaltain kansantulosta palkkatulojen osuus on tällä hetkellä alimpana kuin koskaan vuonna 1947 alkaneen tilastoinnin alusta lähtien samalla kun yritysten voittojen osuus on korkeimmillaan sitten 1960-luvun.
- Tuloksena on useita kolmannen maailman maita muistuttava yhteiskunta, jossa hyväksyttävästi toimeen tuleva, suorittavaa työtä tekevä alempi keskiluokka on kutistunut olemattomiin, summaa sosiologi Mark Rank Washington University in St. Louisista. Hän on vastikään julkaissut kirjan siitä, kuinka köyhyyden leviäminen muuttaa dramaattisesti koko amerikkalaista yhteiskuntaa."
http://www.turunsanomat.fi/ulkomaat/?ts=1,3:1003:0:0,4:3:0:1:2006-09-16,104:3:405341,1:0:0:0:0:0:
Ei tää kasvu perustu nytkään luonnonvaroihin.
perustellusti mihin,luonnonresursseista riippumattomaan tekijään se perustuu?Nimeä vaikka yksi kasvava talous,tai vaikkapa teollisuudenala ym. ala jolla kavsu ei perustu luonnon resursseihin sen paremmin suoraan,kuin välillisestikkään,eikä näin ollen ole kasvussaan sidottu näihin resursseihin???????????????????????????????????????????????????????
Kasvu lienee suhteellinen käsite, kuten kaikki muutkin asiat. Näkisin kuitenkin, että tietyillä aloilla voi tapahtua kasvua, joka ei ole riippuvainen muiden alojen samanvertaisesta kasvusta. Näin esimerkiksi yrityksissä, jotka luovat sisältöä esimerkiksi sähköisen median tuotantoihin, joita internetkin on pullollaan.
Sisällöntuotannollinen kasvu ei edellytä esimerkiksi laitekannan lisääntymistä, sillä jo käytössä olevan teknisen konekannan tehokkaammalla hyödyntämisellä voidaan luoda uutta ilman välineellisten arvojen lisätukea. Sama pätee myös energiankysymykseen: tuottajat ja tilaajat voivat hyödyntää uutta tuotantoa järkevämmillä sähkönkäyttöperiaatteilla.
Toisaalta "puhdas" kasvu vaatii aina resurssien lisäämistä ja rasitus viimekädessä kohdentuu luonnonvaroihin, uusiutumattomiin sellaisiin. Toisaalta esimerkiksi hammasharjateollisuus voisi kasvaa valtavasti ilman merkittäviä ympäristöön kohdistuvia rasituksia, jos
a) ihmiset saataisiin sitoutettua kierrättämään tuotteita
ja
b) kierrättäminen olisi ylipäätään mahdollista ko. teollisuuden piirissä.
Nähdäkseni sama pätee lukemattomiin muihin aloihin ja suurin ongelma onkin lähinnä halussa tai pikemminkin haluttomuudessa toteuttaa asioita toisin.
oikeassa!Kierrätys on eräs tapa välttää suoranaista kasvua.Mutta jos kulutuksen kasvua tapahtuu,vaikka sitten hammasharjojen:D,niin kierrätys prosessi kiihtyy ja kaikki siihen prosessiin liittyvä kulutus kasvaa,eli lisää kasvua,vaikkapa sitten kierrätettävän materiaalin kuljetuskustannusten kasvuna!!Ainoa tapa välttää kasvu on hillitä samanaikaisesti kulutusta ja lisätä kierrätystä.Mutta kuinkas se onnistuu kapitalistisessa markkina globalisaatiossa,jonka ytimessä poliittisesti on myös EU?????????????
Terveyden hoito.
Koulutus.
Media.
Jos mahdollista jokaisen pitää tehdä tulosta enemmin kuin kuluttaa. Näin voidaan nuo 'palvelut' ostaa tai rahoittaa vakuuttamalla. Verovaroja ei tarvita!
Kysymys kuului:
"Nimeä vaikka yksi kasvava talous,tai vaikkapa teollisuudenala ym. ala jolla kavsu ei perustu luonnon resursseihin sen paremmin suoraan,kuin välillisestikkään,eikä näin ollen ole kasvussaan sidottu näihin "
Nimesin aluksi 3: Terveydenhoito, koulutus, Media.
Miten vakuuttaminen näihin kuuluu?
XXXXXXxxxxxxxxxXXXXXXXXXXxxxxxxxxxxx
Tyyppillistä länsimaalaista dorkailua että päädytte väittelemään käsitteistä. Tarjoan teille yhden ajatuksen.
-Mikä ei kulu jakamalla vaan aina vain kasvaa?
-Tieto
Ihmiskunta ja varsin länsimaat ovat jumahtaneet kuluttamiseen koska maailmakuvamme on materialistinen. Emme ymmärrä että ihmiselämän mielenkiintoisin ja suurin haaste on henkinen kehitys ja se ei vaadi kuin ruokaa, vettä ja katon päänpäälle niin että pysyy hengissä. Emme me enää osta mitään fyysisestä tarpeesta vaan etsimme onnea materiasta mikä ei tule ikinä kuitenkaan onnea tuomaan kuin hetkeksi. Plasmatelkkarin jälkeen kalvaa taas tyytymättömyys ja ei tajuta ettei sen paikkaamiseen tarvita videotykkiä vaan henkistä ponnistelua.
Fakta on se että maa on nussittu jo paskaksi johtuen siitä että elämäntyylimme on luonnolle täysin vieras. Ympäristöverot, kulutuksen ohjaaminen, kierrättäminen jne. eivät auta paskan vertaa jos emme ymmärrä sitä henkistä ongelmaa josta kaikki juontaa juurensa. "Minä olen minun tavarani."
Kuten sanottu niin toisinkuin materialistiselle kasvulle, niin tiedon kasvulle ei ole mitään rajoja. Jos länsimaat eivät osaa muuttaa kulkunsa suuntaa niin kuolemme ja tukehdumme omaan mahdottomuuteemme. Sen sijaan jos ymmärrämme miten jakaa tietoa ilman tavaranvaihtoa niin mahdollisuuden ovat niin äärettömät ettei niitä voi edes ymmärtää tällähetkellä.
sivu.huom. pappa vois vetää päänsä pois perseestään ja lakata elämästä kylmänsodan asetelmissa. Sosialismia ei kukaan enää kaipaa. Itse kannatan anarkosyndykalismia eli heimoklaaneja ja niiden keskenäistä neuvottelua mutta paras olisi kun ei tarvitsisi käyttää mitään määritelmiä.
Siis ymmärsinkö oikein että vakuutukset on sellainen ala johon ei sitten kulu materiaa. Vittu että on pälliä läppää.
Funatkaa hetki yhteiskuntaa jossa kaikki vaan vakuuttais toisiaan? Miten ne pysyis hengissä ja jos ne pysyis niin kuinka surkean vetelän tyhjää niiden työ olisi?
Voi vittu, yritä edes.
opettaminen?
tarkemmin!Jos opettaminen yleisesti on vain tietämyksen antamista ja ottamista,voi olla että se ei edellytä kulutuksen luonnonvarojen tuhlaamista sellaisenaan!Mutta jos katsot opetustyön realiteetteja.Se mitä opetetaan,millätavoin se taphtuu,missä millä välineillä,millä volyymillä jne. jne. tekee myös opetustyöstä kasvun kiihdyttämisen välineen!Kirjat muuttuvat tiedon muuttumisen myötä,se lisää puun,paperin kulutusta,jos opetetaan koneilla ,jokaisella pitää olla kone kotona jne..koneet monimutakistuvat,muuttuvat jne....eli ei sekään passaa!Ainoa tapa pysäyttää kasvu kehitystä pysäyttämättä,on pienentää kulutusta kategorisesti ja kierrättää mahdollisimman pitkälle kaikki mikä voidaan!Ennen tuohon tilan pääsemistä on toki tehtävä uudistuksia jotka ensin lisäävät kasvua!Esim. tuotteita on massoittain muunneltava kierrätykseen sopiviksi!:D
tärkeä näkökulma!Vaikeaksi hyväksyä tuota tosiasiaa,tekee se että kasvu on välttämätön voiton kertymiselle ja voiton tavoittelu on kapitalistisen markkinatalouden kulmakivi ja dynamiikan edellytys!!!!Kommunismi taas vaatii yksilöiltä sellaisen harppauksen inhimillisessä kehityksessä ja globaalissa sosialisaatioprosessissa,että sen hedelmiä kenties emme ennätä nauttia tällä planeetalla.Eli mitäs sitten.....?
Todellakin! Ja muuten pääsyyhän on tämä RIISTOKAPITALISMI. Vaikka täällä puhutaan VAPAASTA markkinataloudesta. BULLSSHITTIÄ, Kommunismi kaatui ja niin käy myös kapitalismille.
se ei ole vielä toteutunut missään!Se ettei kommunismi ole toteutunut,ei missään nimessä johdu sen rakenteellisesta,tavoitteellisesta,tai teoreettisesta mahdottomuudesta...näin ei kukaan vakavasti otettava teoreetikko,tai pohdiskelija ole edes yrittänyt väittää!Kommunismin "heikkous" on itseasiassa ihmisen heikkoutta,sosialisaatiomme kyvyttömyyttä asettaa vierekkäin kasvualustallemme välttämättömien elinehtojen ja niiden säilyttämisen edellyttämiä "oppeja",jotka "imaisisimme" luonnollisiksi osiksi persoonallisuuksiamme!:D:D
Rautalangasta sen voisi esittää vaikkapas niin,että jos puun katkaiseminen on välttämätöntä ja ihmisellä on selkeästi tuon tehtävän vaatima saha saatavilla.Mutta ihmisen lihakset ovat jääneet treenaamatta ja hän ei kykene sahaa nostamaan!Kannattaako silloin unohtaa saha ja surra sitä ettei tehtävää saa suoritettua ja jotain hirveää tapahtuu,vai olisikos järkevämpää tutkia millätavoin ne käsivoimat saadaan kasvamaan sen sahan vaatimalle voiman tasolle????
Kommunismiin pääsemiseen välttämätön esiaste, sosialismi, kaatui. Kuinkahan kauhea se kommunismi olisikaan ollut, kun jo sosialismikin oli tuollainen.
Pienimuotoisia kommunistisia kokeiluja on ollut siellä täällä. Aina ne ovat sortuneet siihen ihmisen heikkouteen. Kun hyväntahtoiset hupsut eivät tähän tyydy, ne ryhtyvät muuttamaan ihmistä niin, että veri roiskuu.
Kommunistit: Mikä on sinun on minun!
Kristityt: Mikä on minun on Sinun!
Kristityt: Mikä on sinun synti on meidän bisnes!
uudella nimellä. Kansa on rokotettu sitä sanaa vastaan.
on yhteisomistus, siis sosialismi, mutta kansalaiset eivät tiedä elävänsä sosialismissa, mutta kukaan ei halua itselleen enempää kuin muillakaan on. Vallitsee jonkinlainen yhteiskuntasopimus, joka on myös demokraattinen niin taloudellisesti kuin asioista päättämisenkin osalta.
Totta, tällä menolla tulevaisuudessa on näkyvissä vielä pahemmat ja syvemmät lamat, massiiviset ekologiset kriisit ja luonnonvarojen loppuminen. Suuri osa nykyisistä eläinlajeista tulee katoamaan, meret kalastetaan tyhjiksi. Vesivaroista tullaan käymään jatkuvia sotia, joihin Suomi suurten makean veden varantojen vuoksi tulee sotkeutumaan. Ilmasto lämpenee niin paljon, ettei päiväntasaajan alueella voi enää asua. Jopa kymmenet miljoonat sen alueen asukkaat lähtevät pohjoiseen päin ilmastopakolaisiksi. Kehitysmaissa voi myös huonon hygieniatason vuoksi syntyä tappajabakteereja, mitkä leviävät nopeasti myös tänne. Ihminen yksinkertaisesti hukkuu omiin saasteisiin ja jätteisiin. Näin ei voi jatkaa.
Miten estäisimme tuon kauhuskenaarion (mikä on hyvin todellinen). Meidän pitää siirtyä uusiutuvien energiavarojen käyttään, täysin. Uusiutumattomien energiavarojen käytön lopettaminen on nykyteknologialla mahdollista. Esimerkkeinä uusiutuvista energiavaroista ovat tuulivoima, vuorovesivoima, geoterminen energia, aurinkosähkö ym. Niiden systemaattisella käytöllä voidaan tyydyttää kaikki maapallon energiankulutus. Eikä lainkaan saasteita luontoon. Sähköautot voidaan ottaa käyttöön.
Hidastava tekijä tässä maailmassa ovat kuitenkin markkinavoimat. Markkinavoimat ja suuret yritykset tukevat nykyistä, tuhoisaa tapaa hoitaa asioita. Ilman niitä emme enää käyttäisi fossiilisia polttoaineita ja uusiutumattomia energiavaroja. Yrityksille on myös kannattavampaa rakentaa laitteita, mitkä kestävät vain hetken ja minkä jälkeen kuluttajan on ostettava uusi tilalle. Tälläinen kulutus tuhoaa maailman. Meidän on päästävä eroon nykyisestä, markkinajohtoisesta systeemistä ja luotava tilalle jotain mikä perustuu kestävään kehitykseen, eikä luonnon ja kehitysmaiden järjestelmälliseen riistoon.