Itsemurhasta

Itsemurha ei ole mikään kohtalo. Ihminen itse päättää mitä ratkaisuja tekee elämässään. Itsemurha on itsekkään ihmisen ratkaisu. Sanotaan että, elämä on lahja sitä ei pidä heittää hukkaan. Tuo raamatun lause tarkoittaa, että voi turvata Jumalaan, kun on vaikeaa.

kun aivojen toiminta lakkaa kuinka tiedät jumalasta.jos tiedät muistat kai sosiaalitunnuksen ja lv.numeron. muisti voi kai valikoida vai mitä

..pohdin monta vuotta ja vastauksen osaan niistä mietinnöistä olen saanut.

Olen kokenut aika rankkoja juttuja elämässäni, on ollut hyväksikäyttöä, masennusta, mies pettänyt, kaveri tehnyt itsarin... Olin katkera Jumalalle siitä, että jotkut ihmiset saavat kärsiä niin paljon, mietin, miksi hän sen sallii, jos sille jotain voi tehdä.

Ajattelen niin, että kuten ramatussakin sanotaan, Jumala koettelee ihmistä ( kyllä turhankin rankalla kädellä). Jumala rakastaa meitä jokaista, mutta haluaa nähdä, kuinka paljon me rakastamme Jumalaa. Raamatussa sanotaan, ettei Jumala anna liian suurta taakkaa yhdelle ihmiselle. Tämä hieman ihmetyttää, kun jotkut tekevät itsemurhankin...

Asia on niin, että ihmiset tekevät paljon väärin (esim. murhat, sodat, väkivalta, pettäminen, syrjiminen..). Jumala ei voi elää meidän elämäämme meidän puolestamme. Ihmisessä asuu pahuus, meidän ihmisten pitäisi muuttua. Ei olisijärkeä siinäkään, jos meitä varjeltaisi kaikelta pahalta, eli jos ihminen on paha, hän on.

Jos Jumala antaa ihmisen sairastua vakavasti, ajattelen niin, ettei se ole "ilkeyttä" tai kostamista, vaan koettelemista. Varmasti, jos pieni tuttavaperheen lapsi sairastuisi vakavasti, en jaksaisi kovin ymmärtää Jumalan tarkoitusta, vaikka kaikella kuulemma tarkoitus on. Omaa äitiäni Jumala koetteli vatsanalueen syövällä. Kun ihminen saa 2vko:a aikaa pohtia ja tuskailla, onko syöpä maksaan asti levinnyt ja päivät lopussa, voi elämänkirjo kovinkin muuttua. Voi kuulostaa kamalalle, mutta äitini on ollut "parempi ihminen" syövän toteamisen jälkeen. Se pisti hänet ajattelemaan asioita.

Riksu kirjoitti:

..pohdin monta vuotta ja vastauksen osaan niistä mietinnöistä olen saanut.

Olen kokenut aika rankkoja juttuja elämässäni, on ollut hyväksikäyttöä, masennusta, mies pettänyt, kaveri tehnyt itsarin... Olin katkera Jumalalle siitä, että jotkut ihmiset saavat kärsiä niin paljon, mietin, miksi hän sen sallii, jos sille jotain voi tehdä.

Ajattelen niin, että kuten ramatussakin sanotaan, Jumala koettelee ihmistä ( kyllä turhankin rankalla kädellä). Jumala rakastaa meitä jokaista, mutta haluaa nähdä, kuinka paljon me rakastamme Jumalaa. Raamatussa sanotaan, ettei Jumala anna liian suurta taakkaa yhdelle ihmiselle. Tämä hieman ihmetyttää, kun jotkut tekevät itsemurhankin...

Asia on niin, että ihmiset tekevät paljon väärin (esim. murhat, sodat, väkivalta, pettäminen, syrjiminen..). Jumala ei voi elää meidän elämäämme meidän puolestamme. Ihmisessä asuu pahuus, meidän ihmisten pitäisi muuttua. Ei olisijärkeä siinäkään, jos meitä varjeltaisi kaikelta pahalta, eli jos ihminen on paha, hän on.

Jos Jumala antaa ihmisen sairastua vakavasti, ajattelen niin, ettei se ole "ilkeyttä" tai kostamista, vaan koettelemista. Varmasti, jos pieni tuttavaperheen lapsi sairastuisi vakavasti, en jaksaisi kovin ymmärtää Jumalan tarkoitusta, vaikka kaikella kuulemma tarkoitus on. Omaa äitiäni Jumala koetteli vatsanalueen syövällä. Kun ihminen saa 2vko:a aikaa pohtia ja tuskailla, onko syöpä maksaan asti levinnyt ja päivät lopussa, voi elämänkirjo kovinkin muuttua. Voi kuulostaa kamalalle, mutta äitini on ollut "parempi ihminen" syövän toteamisen jälkeen. Se pisti hänet ajattelemaan asioita.

Olet aivan oikeilla jäljillä ja teillä pohdinnoissasi. Näin menee ihmisen henkinen kasvu ja kehitys tässä elämässä; täytyy olla avoin ja vastaanottava elämän eri asioille, nähdä mitä niillä halutaan sinulle kertoa.
Et ole jäänyt ns. paikoillesi, vaan kasvat ja kehityt ihmisenä, juuri niinkuin pitääkin, uskoen ja luottaen...

Kyllä itsemurhassa Jumalalla on sanansa sanottavana. Jumala on elämän ja kuoleman Herra. Hän antaa ja Hän ottaa. Vain Jumala päättää kenen itsemurha onnistuu ja kenen ei. Täällä maailman elossa EI MIKÄÄN ole viime kädessä omissa käsissä, EI MIKÄÄN. Kysytäänkö sinulta; haluatko syövän? Jos vastaat en halua, niin silti se voi tulla. Jos kysytään; haluatko kuolla? Vastaat joko "kyllä" tai "ei", mutta siltikään et voi ikinä olla 100%:n varma kuoletko itsemurhankaan kautta. Nekin kun epäonnistuvat toisinaan- ja sanopa kenen tahdosta? Jumalan tahdosta.

kopsas... kirjoitti:

Kyllä itsemurhassa Jumalalla on sanansa sanottavana. Jumala on elämän ja kuoleman Herra. Hän antaa ja Hän ottaa. Vain Jumala päättää kenen itsemurha onnistuu ja kenen ei. Täällä maailman elossa EI MIKÄÄN ole viime kädessä omissa käsissä, EI MIKÄÄN. Kysytäänkö sinulta; haluatko syövän? Jos vastaat en halua, niin silti se voi tulla. Jos kysytään; haluatko kuolla? Vastaat joko "kyllä" tai "ei", mutta siltikään et voi ikinä olla 100%:n varma kuoletko itsemurhankaan kautta. Nekin kun epäonnistuvat toisinaan- ja sanopa kenen tahdosta? Jumalan tahdosta.

kun uskot noin kovasti johonkin mitä ei edes ole olemassa. Kuulostat vähän hullulta kun kirjoitat tuollaisia. Toisaalta, eipä kai tuosta haittaakaan ole, jos pystyt sen avulla paremmin kestämään maailman pahuudet (koettelemukset, kuten sinä sanoisit). Jos ei sinua itseäsi vain haittaa, että muut ihmiset pitävät sinua hieman pimeänä. Mutta vaikea tuossa on vastaankaan väittää, kun ei kukaan tiedemieskään tiedä mistä tämä kaikki on saanut alkunsa ja mistä kaikki lopulta johtuu. Ehkä se onkin jokin jumala tai jopa juuri se Jumala, joka siellä hallinnoi, mistäs sitä tietää. Mutta aika kusipää tyyppi se kyllä sitten on, täytyy sanoa.

ei-uskovainen kirjoitti:

kun uskot noin kovasti johonkin mitä ei edes ole olemassa. Kuulostat vähän hullulta kun kirjoitat tuollaisia. Toisaalta, eipä kai tuosta haittaakaan ole, jos pystyt sen avulla paremmin kestämään maailman pahuudet (koettelemukset, kuten sinä sanoisit). Jos ei sinua itseäsi vain haittaa, että muut ihmiset pitävät sinua hieman pimeänä. Mutta vaikea tuossa on vastaankaan väittää, kun ei kukaan tiedemieskään tiedä mistä tämä kaikki on saanut alkunsa ja mistä kaikki lopulta johtuu. Ehkä se onkin jokin jumala tai jopa juuri se Jumala, joka siellä hallinnoi, mistäs sitä tietää. Mutta aika kusipää tyyppi se kyllä sitten on, täytyy sanoa.

Niin, minäkin olen sanonut Jumalalle suoraan, että "aika kusipää tyyppi oot", kun sallit tällaisia koettelemuksia, olen kironnut, huutanut, itkenyt ja raivonnut Hänelle tuskissani, kun en ole ymmärtänyt miksi elämässä pitää tapahtua näitä hirveitä asioita. Hänelle kun saa kiukutellakin ja sanoa suoraan miltä tuntuu. Hän ymmärtää, ja Hän auttaa kyllä, ei Hän jätä yksin, kun vain minä ihminen itse jaksan uskoa ja luottaa Häneen, että kyllä joku päivä on taas kaikki hyvin. Olet oikeassa siinä, että Jumalaan on vaikea uskoa, mutta kun sinulla ei ole ketään eikä mitään muuta, mikä auttaisi, niin vaihtoehtoa ei ole. Kukaan ihminen ei auta minua niinkuin Hän. Ihmiset eivät pysy ja ole rinnalla niin joka hetki kuin Hän, sillä ihmiset väsyvät ja alkavat kartella, kun toisella menee huonosti ja on vaikeaa, he eivät jaksa tukea, koska heillä on omakin elämänsä elettävänä, mutta Jumala jaksaa. Hän on aina vierelläsi. Viime kädessä Hän sitten armahtaa, ottaa luokseen lepoon, tavalla taikka toisella.

minäkin.... kirjoitti:

Niin, minäkin olen sanonut Jumalalle suoraan, että "aika kusipää tyyppi oot", kun sallit tällaisia koettelemuksia, olen kironnut, huutanut, itkenyt ja raivonnut Hänelle tuskissani, kun en ole ymmärtänyt miksi elämässä pitää tapahtua näitä hirveitä asioita. Hänelle kun saa kiukutellakin ja sanoa suoraan miltä tuntuu. Hän ymmärtää, ja Hän auttaa kyllä, ei Hän jätä yksin, kun vain minä ihminen itse jaksan uskoa ja luottaa Häneen, että kyllä joku päivä on taas kaikki hyvin. Olet oikeassa siinä, että Jumalaan on vaikea uskoa, mutta kun sinulla ei ole ketään eikä mitään muuta, mikä auttaisi, niin vaihtoehtoa ei ole. Kukaan ihminen ei auta minua niinkuin Hän. Ihmiset eivät pysy ja ole rinnalla niin joka hetki kuin Hän, sillä ihmiset väsyvät ja alkavat kartella, kun toisella menee huonosti ja on vaikeaa, he eivät jaksa tukea, koska heillä on omakin elämänsä elettävänä, mutta Jumala jaksaa. Hän on aina vierelläsi. Viime kädessä Hän sitten armahtaa, ottaa luokseen lepoon, tavalla taikka toisella.

ite on aina pitänyt tehdä jos on jotain aikaseks saanut.

Jumala on paska jätkä, jota pitää nuoleskella jotta se pysyisi hyvällä tuulella.

Totta taitaa olla se että omaksi kuvakseen, itsekkääksi paskiaiseksi kun on niin monta tänne luonut,

Oliskohan se sairaskin sitten ollut, kun minäkään en tahdo mistään hoidoista huolimatta parantua?

kertaakaan ei oo auttannu kirjoitti:

ite on aina pitänyt tehdä jos on jotain aikaseks saanut.

Jumala on paska jätkä, jota pitää nuoleskella jotta se pysyisi hyvällä tuulella.

Totta taitaa olla se että omaksi kuvakseen, itsekkääksi paskiaiseksi kun on niin monta tänne luonut,

Oliskohan se sairaskin sitten ollut, kun minäkään en tahdo mistään hoidoista huolimatta parantua?

Tuo että ite pitää aina kaikki tehdä, selittyy ovelasti sillä, että Jumala auttaa vaan niitä jotka auttavat itse itseään. Näin olen kuullut :)
Uskovaisten pitäisi mielestäni vähän varoa, missä noita ajatuksiaan julki tuovat. Jos itse olisin esim. juuri menettänyt jonkun läheisen ja joku uskovainen tulisi selittämään tällaista soopaa, mitä täälläkin nyt on kuultu, niin varmaan kyllä suuttuisin ihan totaalisesti. Jos muutenkin olisi vaikeaa ja sitten joku vielä tulisi selittämään tällaista liirumlaarumia, niin se tuntuisi vaan entistä pahemmalta.

ei-uskovainen kirjoitti:

Tuo että ite pitää aina kaikki tehdä, selittyy ovelasti sillä, että Jumala auttaa vaan niitä jotka auttavat itse itseään. Näin olen kuullut :)
Uskovaisten pitäisi mielestäni vähän varoa, missä noita ajatuksiaan julki tuovat. Jos itse olisin esim. juuri menettänyt jonkun läheisen ja joku uskovainen tulisi selittämään tällaista soopaa, mitä täälläkin nyt on kuultu, niin varmaan kyllä suuttuisin ihan totaalisesti. Jos muutenkin olisi vaikeaa ja sitten joku vielä tulisi selittämään tällaista liirumlaarumia, niin se tuntuisi vaan entistä pahemmalta.

Minusta tuntui tosi pahalta ensin tällainen "liirum laarum", kun menetin poikani itsemurhan kautta kesäkuussa 2006. Sanoinkin, huusin monelle, että älkää tulko sanomaan minulle mitään tuollaista, että mistä minä TIEDÄN?? Vasta jälkikäteen alkoi nämäkin asiat mennä ymmärrykseeni ja tajuan paljon enemmän asioita kuin koskaan. Kovat paikat elämässä kasvattavat. Ei tarvitse todellakaan kyseenalaistaa näitä "liirum laarum"juttuja enää.
Minua ei ole mihinkään uskon lahkoon kukaan puhunut ympäri, en ole sellainen uskovainen kuin luulet, minulle on vain tapahtunut niin käsittämättömiä asioita, ettei voi muuta kuin tajuta nämä asiat, että näinhän se menee...ennen ajattelin todellakin yhtä kapea-alaisesti kuin sinä, ennen poikani itsemurhaa.

kertaakaan ei oo auttannu kirjoitti:

ite on aina pitänyt tehdä jos on jotain aikaseks saanut.

Jumala on paska jätkä, jota pitää nuoleskella jotta se pysyisi hyvällä tuulella.

Totta taitaa olla se että omaksi kuvakseen, itsekkääksi paskiaiseksi kun on niin monta tänne luonut,

Oliskohan se sairaskin sitten ollut, kun minäkään en tahdo mistään hoidoista huolimatta parantua?

Sinun ei todellakaan tarvitse ajatella, että sun pitää nuoleskella Jumalaa, ei.Sanot vain suoraan, että mun mielestä oot tosi paska jätkä, kun tällaisen mulle järjestit, mutta kun kerran järjestit, niin auta kans! Tunnustat vain suoraan Hänelle, että et pärjää ilman häntä, että jos voit niin auta. Ja Hän varmasti auttaa, tavalla taikka toisella..joko parannut tai sitten pääset Hänen luokseen Taivaaseen, terveeseen ja parempaan uuteen elämään. Jumalalle saa sanoa suorat sanat, mutta muista tunnustaa myös se tosiasia, että muuta apua ei enää ole kuin Hän, että jos voit, niin auta. Et kyllä menetä mitään.

Minäkään en ymmärrä Jumalan kaikkia tekoja, en. Ja aivan varmasti olisi parempi antaa hyvä elämä ilman kipuja, mutta kun täällä maan päällä eläminen ei ole kuten taivaassa, täällä on oltava tuskaa, kipua ja kuolemaa, jotta me kääntyisimme Hänen puoleensa, ikävä kyllä. Yksi vastaus on mielestäni se, että Hän tietää, että te kymmenet omaiset jaksatte kantaa sen yhden ihmisen tuskan paljon paremmin kuin tämä yksi ihminen yksin. Tämän yhden Hän varmasti pelastaa, koska hän on ns. uhri. Eikä Hän hylkää teitäkään, Hän on rinnallanne, kun vain käännytte Hänen puoleensa.
Hän auttaa ja armahtaa.

Ei se ole satavarmaa se helvettiin joutuminenkaan. On olemassa Jumalan Armo.
Hän voi armahtaa...riippuu niin monista seikoista..

Olen ajatellut että itsemurhaa voi verrata poispääsyksi henkilökohtaisesta helvetistä eräänlaisen takaoven kautta.

Ei elämä pääty kuolemaan
vaan aikaan uuteen parempaan.

Itsemurha ei siis ole Jumalan tahto, vaan Hän SALLII sen tapahtuvan, koska näkee, että ihmiselllä on niin vaikeaa, ettei tarvitse kärsiä enempää.

Jumalan tahto... kirjoitti:

Itsemurha ei siis ole Jumalan tahto, vaan Hän SALLII sen tapahtuvan, koska näkee, että ihmiselllä on niin vaikeaa, ettei tarvitse kärsiä enempää.

paljon pahaa, jonka ihminen on itse aiheuttanut. Ei itsemurha pelkästään. Ihminen sen itselleen tekee. Usko tai älä, olen itse ollut niin pohjalla kuin voi olla. Ja sieltä mudasta vaan noustaa. Se vie kauan. Mutta elämä on hiton arvokasta sen voin kokemuksen kautta sanoa.

Ihminen on tehnyt tästä maailmasta pahan. Vaikeita kysymyksiä, joihin kukaan tuskin osaa vastata. Jokainen voi ajatella asian eri tavalla.

luovuta, ja sano Taivaan Isälle, että tee mitä haluat, se on Sinun tahtosi, ei minun. Ihan rakkaudella.