1990-luvulla sana "reformi" muodostui venäläisille kirosanaksi. Kun hallitus toteutti uuden reformin, merkitsi se yleensä harvojen rikastumista ja enemmistön köyhtymistä. 1990-luvulla toteutetut reformit olivat valtion kannalta katastrofeja, jotka lähestulkoon hajottivat koko valtion.
Tuolloisten reformien pääarkkitehteinä voidaan pitää Yhdysvaltojen yliopistoissa oppinsa saaneita poliitikkoja, kuten Anatoli Tshubaisia, Jegor Gaidaria, Viktor Tshernomyrdinia ja Jevgeni Primakovia (sanottakoon, että Tshernomyrdinia lukuunottamatta kaikki tietysti juutalaisia).
Presidentti Boris Jeltsinin rooli oli melko vähäinen, sillä heikkona juoppona hän ei kyennyt johtamaan maata.
Todelliset vaikuttajat taustalla olivat kuitenkin oligarkkeja, joista merkittävimpinä voidaan mainita Boris Berezovski, Roman Abramovitsh, Mihail Hodorkovski, Vladimir Potanin, Mihail Friedman, Vladimir Gusinski ja Vagit Alekperov (Potaninia lukuunottamatta kaikki tietysti juutalaisia).
1990-luvun Venäjä oli yhden kansakunnan komennossa; juutalaisten. Sekä merkittävimmät poliitikot että oligarkit olivat heitä. Samalla he olivat häikäilemättömiä roistoja, oman edun tavoittelijoita, oligarkian (taloudellisen harvainvallan) ja valtiollisen epäjärjestyksen kannattajia. Heikko valtio ja järjestysvallan puute antoi heille avaimet tehdä käyttää hyväkseen sekä Venäjän maaperän rikkauksia että halpaa työvoimaa. He eivät tarvinneet poliisia suojelua varten, koska heillä oli omat (usein kaukasialaisperäiset) "suojelukaartinsa" aina mukanaan.
Tätä oli oligarkia, noin pähkinänkuoressa.
Venäjällä on edelleen paljon jäänteitä 1990-luvun oligarkian vuosilta, mutta hallituksen, politiikan ja ylimmän virkamieskunnan keskuudessa on tapahtunut paljon parannuksia. Venäjän johtomiehet eivät tänään ole oligarkian vasalleja, kuten viime vuosikymmenellä. Tämä on ehdottomasti hyvä asia.
Ketkä sitten muodostavat nyky-Venäjän poliittisen mahtieliitin. Siihen voidaan laskea ainakin seuraavat nimet: Vladimir Putin, Aleksei Kudrin, Igor Ivanov, Sergei Lavrov, German Gref ja Dimitri Medvedev. Kun katselee listaa, niin tulee heti mieleen heidän ikänsä. Suhteellisen nuoria, dynaamisia ja voimakastahtoisia miehiä, vai mitä? Nämä miehet ovat suurelta osin vastuussa siitä, että 1990-luvun konkurssikypsä ja hajoamispisteessä ollut valtio on tänään velaton, taloudellisesti kovassa nousussa oleva ja vakaantunut Venäjä.
On tullut usein kehuttua Putinia, mutta myös muut hänen tiiminsä jäsenet ansaitsevat kehuja. Erityisesti haluan nostaa esille German Grefin, jonka asiantuntemus ja päätöksellisyys talouden alalla on ollut hyvin arvokasta Venäjän viime vuosien politiikassa.
On huomioitavaa, ettei yksikään 1990-luvun avainpoliitikoista - jotka syöksivät maan tuhoon - ole enää mukana. Poissa ovat Jeltsin, Tshubais, Tshernomyrdin, Gaidar, Primakov... (näistä ainakin Primakov vaikuttaa nykyisin USA:n politiikassa neokonservatiivien leivissä).
Millaisia ajatuksia Venäjän politiikan terävin kärki herättää foorumin lukijoissa?
Tuolloisten reformien pääarkkitehteinä voidaan pitää Yhdysvaltojen yliopistoissa oppinsa saaneita poliitikkoja, kuten Anatoli Tshubaisia, Jegor Gaidaria, Viktor Tshernomyrdinia ja Jevgeni Primakovia (sanottakoon, että Tshernomyrdinia lukuunottamatta kaikki tietysti juutalaisia).
Presidentti Boris Jeltsinin rooli oli melko vähäinen, sillä heikkona juoppona hän ei kyennyt johtamaan maata.
Todelliset vaikuttajat taustalla olivat kuitenkin oligarkkeja, joista merkittävimpinä voidaan mainita Boris Berezovski, Roman Abramovitsh, Mihail Hodorkovski, Vladimir Potanin, Mihail Friedman, Vladimir Gusinski ja Vagit Alekperov (Potaninia lukuunottamatta kaikki tietysti juutalaisia).
1990-luvun Venäjä oli yhden kansakunnan komennossa; juutalaisten. Sekä merkittävimmät poliitikot että oligarkit olivat heitä. Samalla he olivat häikäilemättömiä roistoja, oman edun tavoittelijoita, oligarkian (taloudellisen harvainvallan) ja valtiollisen epäjärjestyksen kannattajia. Heikko valtio ja järjestysvallan puute antoi heille avaimet tehdä käyttää hyväkseen sekä Venäjän maaperän rikkauksia että halpaa työvoimaa. He eivät tarvinneet poliisia suojelua varten, koska heillä oli omat (usein kaukasialaisperäiset) "suojelukaartinsa" aina mukanaan.
Tätä oli oligarkia, noin pähkinänkuoressa.
Venäjällä on edelleen paljon jäänteitä 1990-luvun oligarkian vuosilta, mutta hallituksen, politiikan ja ylimmän virkamieskunnan keskuudessa on tapahtunut paljon parannuksia. Venäjän johtomiehet eivät tänään ole oligarkian vasalleja, kuten viime vuosikymmenellä. Tämä on ehdottomasti hyvä asia.
Ketkä sitten muodostavat nyky-Venäjän poliittisen mahtieliitin. Siihen voidaan laskea ainakin seuraavat nimet: Vladimir Putin, Aleksei Kudrin, Igor Ivanov, Sergei Lavrov, German Gref ja Dimitri Medvedev. Kun katselee listaa, niin tulee heti mieleen heidän ikänsä. Suhteellisen nuoria, dynaamisia ja voimakastahtoisia miehiä, vai mitä? Nämä miehet ovat suurelta osin vastuussa siitä, että 1990-luvun konkurssikypsä ja hajoamispisteessä ollut valtio on tänään velaton, taloudellisesti kovassa nousussa oleva ja vakaantunut Venäjä.
On tullut usein kehuttua Putinia, mutta myös muut hänen tiiminsä jäsenet ansaitsevat kehuja. Erityisesti haluan nostaa esille German Grefin, jonka asiantuntemus ja päätöksellisyys talouden alalla on ollut hyvin arvokasta Venäjän viime vuosien politiikassa.
On huomioitavaa, ettei yksikään 1990-luvun avainpoliitikoista - jotka syöksivät maan tuhoon - ole enää mukana. Poissa ovat Jeltsin, Tshubais, Tshernomyrdin, Gaidar, Primakov... (näistä ainakin Primakov vaikuttaa nykyisin USA:n politiikassa neokonservatiivien leivissä).
Millaisia ajatuksia Venäjän politiikan terävin kärki herättää foorumin lukijoissa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pojat kuulema pommisuojassa ja peloissaan itkemässä niin kauan kun Putin on Suomessa.
heikkoudesta. Jetsin oli kova ja voimakastahtoinen johtaja huolimatta hänen taipumuksestaan viinaan. Esimerkiksi kun Putin valittiin FSB:n johtoon, Jeltsin ei kysynyt Putinilta haluaako hän virkaan. Jeltsin vain kirjoitti määräyksen ja Putinin oli toteltava. Myös monissa muissa nimityksissä toistui sama autoritäärinen linja. Putin itse kertoi huomanneensa Jeltsinissä ensimmäistä kertaa edes jonkilaista lempeyttä, kun Jeltsin kysyi Putinilta haluaako hän presidentiksi. Silloinkin Jetsinin sanat Putinille olivat "sinusta tulee virkaa tekevä presidentti", mutta odotti kuitenkin Putinin vastausta. Kovuuden lisäksi Jeltsin oli ihmistuntemuksen mestari.
Jetsinin aikaan ei vain talouden kehitysnäkymät olleet kovin hyvät, kun öljyn hinta oli tuolloin luokkaa 20$/tynnyri ja kun öljyn hankinnan tuotantokustannukset Venäjällä ovat keskimäärin 27$/tynnyri.
Ihmettelen tätä juutalaisvastaisuutta mihin olen törmännyt monella eri keskustelupalstalla ja juuri venäläisten kirjoittajien harjoittamana. Onko Venäjällä tosiaan rasistisempaa porukkaa, vai onko kysessä näköharha?
En usko, että Sergei M. olisi venäläinen. Liian puhdasta ja hyvää suomenkieltä.
Kerro SergeiM mitä reformoijia ovat ne entiset kgb-miehet, joiden sanotaan laatineen tappolistan, jolla on mm. Anna Politkovskaja ja Alexander Litvinenko. Mario Scaramella on tutkinut Italian parlamentin komissiossa kgb:n toimia ja väittää löytäneensä eräänlaisen salaliiton, johon kuuluu entisiä kgb miehiä sekä Venäjän mafiaa.