Sytoa karkuun!

Kyllä minäkin hoidot ja lääkkeet otan, koska se on minun parhaakseni. Jotenkin sitä vaan elää hoitojen mukaan tietäen ettei sinä päivänä jaksa mitään.

teen. liikunnasta saan hyvänmielen. Kiitos.

jaksamista tässä tarvitaa koko talvi. Kiitos.

Tuesta. Karvoja alkaa jo karisee. Kyllä minä hoitoon menen. Minulla on lapsia,heistä saan voimaa. Karmea kokemus tämä, mutta parhaaksi minulle. Voi voi kun on paljon syöpää ihmisillä. Onneksi teistä saa tukea. Rukoukset on mielessä.

rintasyöpä kirjoitti:

Tuesta. Karvoja alkaa jo karisee. Kyllä minä hoitoon menen. Minulla on lapsia,heistä saan voimaa. Karmea kokemus tämä, mutta parhaaksi minulle. Voi voi kun on paljon syöpää ihmisillä. Onneksi teistä saa tukea. Rukoukset on mielessä.

Lue lisää

on myös psyykkistä.. siis mulla tuli paha olo monesti jo sairaalaan mennessä ja lääkäri sanoikin että jotkut oksentavat jo parkkipaikalla..siis hoitoon vasta mennessä.. eli se pelkkä ajatus saa huonon olon..
Mä lähetän sulle tosi, tosi paljon voimia ja lämpöä.. Itse kävin tuon kaiken viime talvena läpi.. ja luulin olevani tosi pirteä ja reipas koko ajan mutta pitää myöntää että ei hirveesti ole muistikuvia talvesta..
Ihana kun sanoit että saat liikunnasta iloo.. niin minäkin, kävin lenkillä melkein joka päivä voinnin mukaan..
Mulla tuli todella paha olo aina pari päivää tiputuksen jälkeen ja silloin ne olikin mun päiviä,makasin sängyssä ja kattelen elokuvia, nukahtelen ja kokeilin olla ihan paikoillani ;))helpotti.. Eli tee kaikkee mikä sinusta tuntuu silloin hyvälle, syö ja juo mikä menee alas..

maria-67 kirjoitti:

on myös psyykkistä.. siis mulla tuli paha olo monesti jo sairaalaan mennessä ja lääkäri sanoikin että jotkut oksentavat jo parkkipaikalla..siis hoitoon vasta mennessä.. eli se pelkkä ajatus saa huonon olon..
Mä lähetän sulle tosi, tosi paljon voimia ja lämpöä.. Itse kävin tuon kaiken viime talvena läpi.. ja luulin olevani tosi pirteä ja reipas koko ajan mutta pitää myöntää että ei hirveesti ole muistikuvia talvesta..
Ihana kun sanoit että saat liikunnasta iloo.. niin minäkin, kävin lenkillä melkein joka päivä voinnin mukaan..
Mulla tuli todella paha olo aina pari päivää tiputuksen jälkeen ja silloin ne olikin mun päiviä,makasin sängyssä ja kattelen elokuvia, nukahtelen ja kokeilin olla ihan paikoillani ;))helpotti.. Eli tee kaikkee mikä sinusta tuntuu silloin hyvälle, syö ja juo mikä menee alas..

Lue lisää

viikon päästä toinen syto. Olen varautunut telkkariin, lepäilyyn ja Bona/Piltti hedelmäsoseisiin. Suoraan sairaalasta kotiin.

rintasyöpä kirjoitti:

Tuesta. Karvoja alkaa jo karisee. Kyllä minä hoitoon menen. Minulla on lapsia,heistä saan voimaa. Karmea kokemus tämä, mutta parhaaksi minulle. Voi voi kun on paljon syöpää ihmisillä. Onneksi teistä saa tukea. Rukoukset on mielessä.

Lue lisää

hei
luin hoitojakson aikana valtavan määrän ns historiallisia viihderomskuja. Se oli tosi hauskaa.
Angelika-sarjassa meni jonkinmoinen aika. Sai ajatukset pois omasta sairaudesta ja jotenkin vain totesi että 'jaa nyt tuo pieni tuikkaava kipu siirtyi jalasta käsivarteen' tai sillee vaan totesi että no joo. Ja sittenhän ne aina häviääkin muutaman päivän jälkeen.

Minulla oli oma 'päiväkirja' johon kirjoittelin ajatuksiani ja myös niitä eri kehotuntemuksia, se oli välillä mukana tiputuksessakin. Saa omia ajatuksia ihan sensuroimattomastikin kirjoittaa, ei aina tarvi olla kamalan rohkea. Ja muistahan ihan kirjallisestikin kehua itseäsi, kuinka hyvin selviät. Kirja on vain sinulle itsellesi, ei muiden luettavaksi.
--
Sinulla on varmaan sellaisia päiviä, että et oikein jaksa kamalasti puuhata. Hyväksyt vaan sen, ja lekottelet niin paljon kuin voit. Onhan sinulla joku apu kotitöihin ja lasten katsomisiin? Voit ehkä saada kodinhoitajankin muutamana hoidonjälkeisenä päivänä, en tiedä?
-
Ratkaisin tukan lähtövaiheen niin, että peilin edessä leikkelin kaiken ihan lyhyeksi ja nyhdin niin paljon pois kuin mahdollista (ehkä ei tarvi leikatakaan). Mitäpä sitä pitämään kun kerran lähtee runsain määrin... Helpotti suuresti! Ja sitten pidin kyllä erilaisia huiveja päässä, ja ulkomaailmassa peruukkia useimmiten.

Pidä mieli korkealla ja kirjoittele tänne, on täällä varmaan monia jotka samoissa tilanteissa.
Ja ajattele tulevaisuuteen iloisia asioita.

ikiomaan vihkoon kirjoitti:

hei
luin hoitojakson aikana valtavan määrän ns historiallisia viihderomskuja. Se oli tosi hauskaa.
Angelika-sarjassa meni jonkinmoinen aika. Sai ajatukset pois omasta sairaudesta ja jotenkin vain totesi että 'jaa nyt tuo pieni tuikkaava kipu siirtyi jalasta käsivarteen' tai sillee vaan totesi että no joo. Ja sittenhän ne aina häviääkin muutaman päivän jälkeen.

Minulla oli oma 'päiväkirja' johon kirjoittelin ajatuksiani ja myös niitä eri kehotuntemuksia, se oli välillä mukana tiputuksessakin. Saa omia ajatuksia ihan sensuroimattomastikin kirjoittaa, ei aina tarvi olla kamalan rohkea. Ja muistahan ihan kirjallisestikin kehua itseäsi, kuinka hyvin selviät. Kirja on vain sinulle itsellesi, ei muiden luettavaksi.
--
Sinulla on varmaan sellaisia päiviä, että et oikein jaksa kamalasti puuhata. Hyväksyt vaan sen, ja lekottelet niin paljon kuin voit. Onhan sinulla joku apu kotitöihin ja lasten katsomisiin? Voit ehkä saada kodinhoitajankin muutamana hoidonjälkeisenä päivänä, en tiedä?
-
Ratkaisin tukan lähtövaiheen niin, että peilin edessä leikkelin kaiken ihan lyhyeksi ja nyhdin niin paljon pois kuin mahdollista (ehkä ei tarvi leikatakaan). Mitäpä sitä pitämään kun kerran lähtee runsain määrin... Helpotti suuresti! Ja sitten pidin kyllä erilaisia huiveja päässä, ja ulkomaailmassa peruukkia useimmiten.

Pidä mieli korkealla ja kirjoittele tänne, on täällä varmaan monia jotka samoissa tilanteissa.
Ja ajattele tulevaisuuteen iloisia asioita.

Lue lisää

Angelika-sarjaa lainaan heti tiistaina kun lähikirjasto on auki. Kiitos sinulle. Minä ajattelin myös leikata hiukset ihan lyhyiksi, kunhan alkaa irtoo vielä enemmän. Myös toisesta päästä varisee...
Minulla on ystävätuki ympärilläni ja lasten isä asuu lähellä. Onneks naperot ovat jo koululaisia ja hyvin omatoimisia ja auttavat minua. Seurantaa joudun pitämään lääketutkimuksen takia. Se tietty lisää tuskaa kun "vahtii" oireita ja kirjaa ylös. Yhden päivän kohdalle piirsin hymiön :) keljuillakseni. Millainen huivi olisi paras? Ostin pari puuvillaista huivia, mutta totesin ne liian pieniksi vai onkohan pääni niihin liian iso....
Onneks on talvi ja pimeät päivät. Pipo päähän ja menoksi.

rintasyöpä kirjoitti:

Tuesta. Karvoja alkaa jo karisee. Kyllä minä hoitoon menen. Minulla on lapsia,heistä saan voimaa. Karmea kokemus tämä, mutta parhaaksi minulle. Voi voi kun on paljon syöpää ihmisillä. Onneksi teistä saa tukea. Rukoukset on mielessä.

Lue lisää

No ne karvat tosiaan lähtee ... Näin parin vuoden jälkeen se tukan lähteminen on muistissa "kauheimpana asiana".Silloin kun ne karvat lähti, niin minä otin ihan vain huumorin kannalta.Muutenkin vaikka se syöpä on kauhea jysäys, niin tippakaan ei tullut linssiin.Ajattelin , että jos Jumala on päättänyt että minun elämäni on tässä, niin se sitten on.Toisaalta tuntui hyvältäkin alistua ja se että tuli tuntemaan, että ei pysty elämässä kaikkeen.Se jotenkin vapautti, kun huomasi, että saa olla heikkokin.Kaikkein parasta tämän asian kanssa on kun etsii asiasta ne hyvät puolet.- Oli ihanaa tuntea sitä läheisten valtavaa rakkautta ja huolenpitoa .Sitten oli taas niitä ihmisiä jotka eivat pystyneet minulle soittamaan ja kysymään vointia, vaan soittivat miehelleni.Se vaatii kuulkaas rohkeutta soittaa syöpäpotilaalle, tai meidäthän on leikattu ja varoksi annetaan vielä nämä sytostaatit.- Oli hämmästyttävää todeta, että ne huomattavassakin asemassa olevat ihmiset olivat kauhusta kankeita kun kuulivat sairaudestani. Onneksi itsellä oli rauha sisällä.Olin vähän härskikin joillekin uteliaille kun tulivat ihmettelemään, - eihän sitä tiedä kenellä se syöpä on muhimassa. Onhan se tietyllä tavalla sellainen varjo mukana, mutta moni on liukastunut banaaninkuoreenkin ..... jne.. Sytostaattihoitojen aikana minulle tuli jotenkin sellainen nöyrä olo kun ajatteli ja sai kuulla kuinka kallita pistoksia ne antoiva Taxotere n. e 1500,-/kpl. On se lottovoitto että on saatu syntyä Suomeen.Ja täällä annetaan sädehoitokin huolellisesti.Jokaiselle potilaalle tehdään tarkka määritys mihin kohtaan se sädehoito annetaan. Sellaisella huolellisuudella sitä ei tehdä joka maassa.Meillä on aihetta kiitollisuuteen että meitä hoidetaan niin hyvin. Kaikille hyvää vointia!

rintasyöpä kirjoitti:

Angelika-sarjaa lainaan heti tiistaina kun lähikirjasto on auki. Kiitos sinulle. Minä ajattelin myös leikata hiukset ihan lyhyiksi, kunhan alkaa irtoo vielä enemmän. Myös toisesta päästä varisee...
Minulla on ystävätuki ympärilläni ja lasten isä asuu lähellä. Onneks naperot ovat jo koululaisia ja hyvin omatoimisia ja auttavat minua. Seurantaa joudun pitämään lääketutkimuksen takia. Se tietty lisää tuskaa kun "vahtii" oireita ja kirjaa ylös. Yhden päivän kohdalle piirsin hymiön :) keljuillakseni. Millainen huivi olisi paras? Ostin pari puuvillaista huivia, mutta totesin ne liian pieniksi vai onkohan pääni niihin liian iso....
Onneks on talvi ja pimeät päivät. Pipo päähän ja menoksi.

Lue lisää

kiitos kiitos, miten ihana kuulla että pidit. Viimeisestä sytostani on nyt vuosi. Mutta ne asiat on kyllä hyvin mielessä.
yritä lukea angelikat ihan järjestyksessä, se on kaikkein hauskinta. Sitten oli jotain muita historiallisia juttuja, oletko lukenut Kaari utrioita. Nekin on musta upeita. Ja sitten luin Välskärin kertomuksia tai jotain niistä, Sumutarinoita tms. Ne oli mahtavia. (Rakastan historiaa). Ja sitten oletko lukenut ne Untinen Auelin kirjat? Niissä menee kyllä tovi, pidin niistäkin.
-
Löysin pari kimaltelevaa huivia intian basaarista. Sellaisia missä mukaan kudottu kultaisia tai hopeisia lankoja. Ehkä jossain lähelläsi on sellainen? Puuvillaiset on parhaita huiveja, silkki helposti kuumottaakin mutta onhan sekin ihanan hellivä.

karvanlähtö, juu, se kyllä oli harmillista muutaman päivän mutta aika nopeesti tulee posliinia ; D
tsemppiä ja hyvää viikkoa. (Ja pidä peukkuja, mulla kontrolli loppuviikolla.)

seija1944 kirjoitti:

No ne karvat tosiaan lähtee ... Näin parin vuoden jälkeen se tukan lähteminen on muistissa "kauheimpana asiana".Silloin kun ne karvat lähti, niin minä otin ihan vain huumorin kannalta.Muutenkin vaikka se syöpä on kauhea jysäys, niin tippakaan ei tullut linssiin.Ajattelin , että jos Jumala on päättänyt että minun elämäni on tässä, niin se sitten on.Toisaalta tuntui hyvältäkin alistua ja se että tuli tuntemaan, että ei pysty elämässä kaikkeen.Se jotenkin vapautti, kun huomasi, että saa olla heikkokin.Kaikkein parasta tämän asian kanssa on kun etsii asiasta ne hyvät puolet.- Oli ihanaa tuntea sitä läheisten valtavaa rakkautta ja huolenpitoa .Sitten oli taas niitä ihmisiä jotka eivat pystyneet minulle soittamaan ja kysymään vointia, vaan soittivat miehelleni.Se vaatii kuulkaas rohkeutta soittaa syöpäpotilaalle, tai meidäthän on leikattu ja varoksi annetaan vielä nämä sytostaatit.- Oli hämmästyttävää todeta, että ne huomattavassakin asemassa olevat ihmiset olivat kauhusta kankeita kun kuulivat sairaudestani. Onneksi itsellä oli rauha sisällä.Olin vähän härskikin joillekin uteliaille kun tulivat ihmettelemään, - eihän sitä tiedä kenellä se syöpä on muhimassa. Onhan se tietyllä tavalla sellainen varjo mukana, mutta moni on liukastunut banaaninkuoreenkin ..... jne.. Sytostaattihoitojen aikana minulle tuli jotenkin sellainen nöyrä olo kun ajatteli ja sai kuulla kuinka kallita pistoksia ne antoiva Taxotere n. e 1500,-/kpl. On se lottovoitto että on saatu syntyä Suomeen.Ja täällä annetaan sädehoitokin huolellisesti.Jokaiselle potilaalle tehdään tarkka määritys mihin kohtaan se sädehoito annetaan. Sellaisella huolellisuudella sitä ei tehdä joka maassa.Meillä on aihetta kiitollisuuteen että meitä hoidetaan niin hyvin. Kaikille hyvää vointia!

Lue lisää

ennen tokaa syto kertaa, itku oli päästä, tuntui pahimmalta koko taudissa, mutta olen toipunut ja keväällä mulla on jo tukka :)säästyypä kampaamo kulut.En jaksa kovin lukea"huonojen päivien" aikana, mutta katson telkkaria ja kuuntelen radioa ja nukun.
Siis pitää kuunnella itseään, ja koittaa nauttia pienistä iloista. Jaksamista ja häntä pystyyn vaikka hakaneulalla.

että vinkeistä apua kirjoitti:

kiitos kiitos, miten ihana kuulla että pidit. Viimeisestä sytostani on nyt vuosi. Mutta ne asiat on kyllä hyvin mielessä.
yritä lukea angelikat ihan järjestyksessä, se on kaikkein hauskinta. Sitten oli jotain muita historiallisia juttuja, oletko lukenut Kaari utrioita. Nekin on musta upeita. Ja sitten luin Välskärin kertomuksia tai jotain niistä, Sumutarinoita tms. Ne oli mahtavia. (Rakastan historiaa). Ja sitten oletko lukenut ne Untinen Auelin kirjat? Niissä menee kyllä tovi, pidin niistäkin.
-
Löysin pari kimaltelevaa huivia intian basaarista. Sellaisia missä mukaan kudottu kultaisia tai hopeisia lankoja. Ehkä jossain lähelläsi on sellainen? Puuvillaiset on parhaita huiveja, silkki helposti kuumottaakin mutta onhan sekin ihanan hellivä.

karvanlähtö, juu, se kyllä oli harmillista muutaman päivän mutta aika nopeesti tulee posliinia ; D
tsemppiä ja hyvää viikkoa. (Ja pidä peukkuja, mulla kontrolli loppuviikolla.)

Lue lisää

pystyssä ja varpaat myös olen loppu viikon. kiitti kirja vinkeistä. Menen huomenna kirjastoon. Se huivi-idea on hyvä. Ehkäpä löydän mieleisen. käyn huomenna sitä etsimässä. Samoin uimahattua ja merkin uikkareihin, että saan olla uimapuku päällä uimahallissa. Tänään kävin jo eka kerran uimassa pitkästä aikaan.

seija1944 kirjoitti:

No ne karvat tosiaan lähtee ... Näin parin vuoden jälkeen se tukan lähteminen on muistissa "kauheimpana asiana".Silloin kun ne karvat lähti, niin minä otin ihan vain huumorin kannalta.Muutenkin vaikka se syöpä on kauhea jysäys, niin tippakaan ei tullut linssiin.Ajattelin , että jos Jumala on päättänyt että minun elämäni on tässä, niin se sitten on.Toisaalta tuntui hyvältäkin alistua ja se että tuli tuntemaan, että ei pysty elämässä kaikkeen.Se jotenkin vapautti, kun huomasi, että saa olla heikkokin.Kaikkein parasta tämän asian kanssa on kun etsii asiasta ne hyvät puolet.- Oli ihanaa tuntea sitä läheisten valtavaa rakkautta ja huolenpitoa .Sitten oli taas niitä ihmisiä jotka eivat pystyneet minulle soittamaan ja kysymään vointia, vaan soittivat miehelleni.Se vaatii kuulkaas rohkeutta soittaa syöpäpotilaalle, tai meidäthän on leikattu ja varoksi annetaan vielä nämä sytostaatit.- Oli hämmästyttävää todeta, että ne huomattavassakin asemassa olevat ihmiset olivat kauhusta kankeita kun kuulivat sairaudestani. Onneksi itsellä oli rauha sisällä.Olin vähän härskikin joillekin uteliaille kun tulivat ihmettelemään, - eihän sitä tiedä kenellä se syöpä on muhimassa. Onhan se tietyllä tavalla sellainen varjo mukana, mutta moni on liukastunut banaaninkuoreenkin ..... jne.. Sytostaattihoitojen aikana minulle tuli jotenkin sellainen nöyrä olo kun ajatteli ja sai kuulla kuinka kallita pistoksia ne antoiva Taxotere n. e 1500,-/kpl. On se lottovoitto että on saatu syntyä Suomeen.Ja täällä annetaan sädehoitokin huolellisesti.Jokaiselle potilaalle tehdään tarkka määritys mihin kohtaan se sädehoito annetaan. Sellaisella huolellisuudella sitä ei tehdä joka maassa.Meillä on aihetta kiitollisuuteen että meitä hoidetaan niin hyvin. Kaikille hyvää vointia!

Lue lisää

olet oikeassa. Ns. mustahuumori kukkii ja nauru hersyää. Olen kokenut samalaista ystävien, tuttujen ja tuntemattomien kohdalla kuin sinä. Huomiota saan kaikenlaista, välillä ärsyttää uteliaat ja valittelijat. Niille tulee paukuteltua suoraan tai sanottua, että eihän sitä tiedä, jos se on syöpääääää!
Jotkut viitsii valittaa mulle pienistä asioista. Joo ja lääkkeiden hinnoista olen kuulut itse lääkärin suusta. On tosiaan hienoa, että saadaan hurjan kalliita lääkkeitä ja hoitoa. Ihan oikeesti. Hyvällä omatunnolla lepään ja kieltäydyn menoista, jos en jaksa. Nyt ihmiset hössöttävät joulusta ja kyselevät, mitä teen jouluna. Mistä minä vielä tiedän, mitä teen jouluna. Todennäköisesti lepään sytoista. Ystävistä erottuu nyt ne jyvät akanista. Tosi mukavaa, kun saan tukea myös näin netin kautta. Kyllä nykyaikana on hyvä sairastaa, vaikka enhän minä sairas ole, saan vaan hoitoja....

lähti kirjoitti:

ennen tokaa syto kertaa, itku oli päästä, tuntui pahimmalta koko taudissa, mutta olen toipunut ja keväällä mulla on jo tukka :)säästyypä kampaamo kulut.En jaksa kovin lukea"huonojen päivien" aikana, mutta katson telkkaria ja kuuntelen radioa ja nukun.
Siis pitää kuunnella itseään, ja koittaa nauttia pienistä iloista. Jaksamista ja häntä pystyyn vaikka hakaneulalla.

Lue lisää

..annan myös sinulle hakaneulan, että häntäsi pysyy pystyssä. Mun häntä on tänään pystyssä, mutta perjantaina menee koipien väliin. Eiköhän tämä tästä ensi keväänä iloksi muutu. Odotetaan kesää, lumetkin suli jo!

rintasyöpå kirjoitti:

olet oikeassa. Ns. mustahuumori kukkii ja nauru hersyää. Olen kokenut samalaista ystävien, tuttujen ja tuntemattomien kohdalla kuin sinä. Huomiota saan kaikenlaista, välillä ärsyttää uteliaat ja valittelijat. Niille tulee paukuteltua suoraan tai sanottua, että eihän sitä tiedä, jos se on syöpääääää!
Jotkut viitsii valittaa mulle pienistä asioista. Joo ja lääkkeiden hinnoista olen kuulut itse lääkärin suusta. On tosiaan hienoa, että saadaan hurjan kalliita lääkkeitä ja hoitoa. Ihan oikeesti. Hyvällä omatunnolla lepään ja kieltäydyn menoista, jos en jaksa. Nyt ihmiset hössöttävät joulusta ja kyselevät, mitä teen jouluna. Mistä minä vielä tiedän, mitä teen jouluna. Todennäköisesti lepään sytoista. Ystävistä erottuu nyt ne jyvät akanista. Tosi mukavaa, kun saan tukea myös näin netin kautta. Kyllä nykyaikana on hyvä sairastaa, vaikka enhän minä sairas ole, saan vaan hoitoja....

Lue lisää

en oo sairas saan vaan hoitoja. tätä keskustelua on ollut tosi mukava lukea, kaikki kannustaa toisia ja yhtään voivottelijaa ei ole mukaan tullut.Olette ihania:)

mieltä kirjoitti:

en oo sairas saan vaan hoitoja. tätä keskustelua on ollut tosi mukava lukea, kaikki kannustaa toisia ja yhtään voivottelijaa ei ole mukaan tullut.Olette ihania:)

niin, tämä koko keskustelu on niin ihana, täällä ei ruikutella kun ollaan veneessä...
Ei ole paukamista niuhottajia vaan eletään just tässä ja nyt ja elämästä se totaalisen turha jää matkan varrelle.

Sain täältä oman sytohoitoni aikana maailman parasta terapiaa ja vertaistukea. Kun vain kirjoittelin itse tänne, aina jotkut vastasi ja kertoi kokemuksista ja kannusti. Ja itse sain kannustaa toisia, ja kertoa vähän miten meni.

Minä en kertonut kellekään paitsi omille läheisille mun syövästä, se oli mun ratkaisu. joten sitä tukea ei todella tullut ympäristöltä. Täältä tuli, kiitos vielä näin jälkikäteenkin! Kaikille 'kultamuruille'.

Siksi yritän täällä rohkaista ja jos auttaa voin omien kokemusten pohjalta, niin olen tosi iloinen. Käynkin aika usein lueskelemassa, nytkin kun käyn kontrolleissa.
En väitä että jokainen hetki olis nyt elämässäni kauhean hienoa ja hyvää, kontrollit pe-lot-ta-vat mutta täällä kuitenkin saa aina rohkeutta siitäkin, miten te muut näette asiat. Kiitos

lähti kirjoitti:

ennen tokaa syto kertaa, itku oli päästä, tuntui pahimmalta koko taudissa, mutta olen toipunut ja keväällä mulla on jo tukka :)säästyypä kampaamo kulut.En jaksa kovin lukea"huonojen päivien" aikana, mutta katson telkkaria ja kuuntelen radioa ja nukun.
Siis pitää kuunnella itseään, ja koittaa nauttia pienistä iloista. Jaksamista ja häntä pystyyn vaikka hakaneulalla.

Lue lisää

On ne hiukset vaan näköjään niin tärkeä asia naiselle, että ei sitä edes peruukki korvaa.Tietysti jos sattuu saamaan niin "sopivan" että toisetkaan eivät erota...Silloin kun sai neljänä päivänä kortisoonia niin kulki tosiaan kovaa, mutta niiden päivien jälkeen tuli täydellinen romahdus.Varmaankaan sitä väsynyttä kroppaa ei kannata yhtään lisää rasittaa vaan lepoa vaan.Samanlaiset on kokemukset olleet minullakin.Huumorilla eteenpäin vaikka mustallakin ja pienistä asioista nauttien. Ja jos kolottaa , niin tietää ainakin olevansa elossa! Jaksamista Sinullekin.

rintasyöpå kirjoitti:

olet oikeassa. Ns. mustahuumori kukkii ja nauru hersyää. Olen kokenut samalaista ystävien, tuttujen ja tuntemattomien kohdalla kuin sinä. Huomiota saan kaikenlaista, välillä ärsyttää uteliaat ja valittelijat. Niille tulee paukuteltua suoraan tai sanottua, että eihän sitä tiedä, jos se on syöpääääää!
Jotkut viitsii valittaa mulle pienistä asioista. Joo ja lääkkeiden hinnoista olen kuulut itse lääkärin suusta. On tosiaan hienoa, että saadaan hurjan kalliita lääkkeitä ja hoitoa. Ihan oikeesti. Hyvällä omatunnolla lepään ja kieltäydyn menoista, jos en jaksa. Nyt ihmiset hössöttävät joulusta ja kyselevät, mitä teen jouluna. Mistä minä vielä tiedän, mitä teen jouluna. Todennäköisesti lepään sytoista. Ystävistä erottuu nyt ne jyvät akanista. Tosi mukavaa, kun saan tukea myös näin netin kautta. Kyllä nykyaikana on hyvä sairastaa, vaikka enhän minä sairas ole, saan vaan hoitoja....

Lue lisää

On se vaan niin, että elämänarvot meni minulla ainakin uuteen järjestykseen.Huumori ja varsinkin se ns.musta, pääsi valloilleen.Ei ne hoitajatkaan jaksais jos ne ei huumoria viljelis siellä Syöpäklinikalla.Hoitojen jälkeen minä en ole jaksanut pitää tuttavapiirissä turhan valittajia enkä nekatiivisia ihmisiä.Lähisukulaiset on eri asia....Vaikka tuntuisi että pärjää hyvin omin avuinkin, niin minä ainakin olin positiivisesti yllättynyt kun oli tilaisuus olla vertaistukiryhmässä. Ja sitten kun on mahdollista päästä sinne Kelan kustantamalle syöpäkuntoutukselle, niin sinne kannatta mennä.Minä olin Turun Meri-karinassa ja yksin. En kokenut ollenkaan, että pitää ottaa mies mukaan, vaikka sitä yritettiin kovasti minun päähäni takoa. Saipahan kunnolla jutella naisten kanssa ja siellä oli sellaisiakin naisia joilla ei ollut miestä. Saatiinpaha olla tyttöporukassa.Hyvää ruokaa siellä sai yötä päivää. Ottakaapahan selvää sitten kun olette tytöt siinä kohdassa, että kuntoutusasioita teille aletaan esittämään. Se oli minulle taivaallinen kokemus, oli lääkäriluentoja ja sai kysellä itseä kiinnostavista asioista. Sitten illalla hypättiin bussiin ja eikun Turkua valloittamaan. Kaikkea hyvää Sinullekin ja katellaan kuunnellaan ja kirjoitellaan jos siltä tuntuu.

mieltä kirjoitti:

en oo sairas saan vaan hoitoja. tätä keskustelua on ollut tosi mukava lukea, kaikki kannustaa toisia ja yhtään voivottelijaa ei ole mukaan tullut.Olette ihania:)

Se oli kummallista kun joillain ihmisillä oli halu merkata meikäläinenkin leikkauksen jälkeen sairaaksi.Lääkäri sanoi, että se rintasyöpä on leikattu pois. Hoidot tulee varmuuden vuoksi. Eihän niitä hoitoja voi edes antaa kovin sairaalle! Olen samaa mieltä, että tällä keskustelupalstalla on kiva kaveerata saman kokeneiden kanssa.Täällä kun ei kolhita vaan sidotaan ja hoidetaan!!!!Hyvää jatkoa vaan!

seija1944 kirjoitti:

On se vaan niin, että elämänarvot meni minulla ainakin uuteen järjestykseen.Huumori ja varsinkin se ns.musta, pääsi valloilleen.Ei ne hoitajatkaan jaksais jos ne ei huumoria viljelis siellä Syöpäklinikalla.Hoitojen jälkeen minä en ole jaksanut pitää tuttavapiirissä turhan valittajia enkä nekatiivisia ihmisiä.Lähisukulaiset on eri asia....Vaikka tuntuisi että pärjää hyvin omin avuinkin, niin minä ainakin olin positiivisesti yllättynyt kun oli tilaisuus olla vertaistukiryhmässä. Ja sitten kun on mahdollista päästä sinne Kelan kustantamalle syöpäkuntoutukselle, niin sinne kannatta mennä.Minä olin Turun Meri-karinassa ja yksin. En kokenut ollenkaan, että pitää ottaa mies mukaan, vaikka sitä yritettiin kovasti minun päähäni takoa. Saipahan kunnolla jutella naisten kanssa ja siellä oli sellaisiakin naisia joilla ei ollut miestä. Saatiinpaha olla tyttöporukassa.Hyvää ruokaa siellä sai yötä päivää. Ottakaapahan selvää sitten kun olette tytöt siinä kohdassa, että kuntoutusasioita teille aletaan esittämään. Se oli minulle taivaallinen kokemus, oli lääkäriluentoja ja sai kysellä itseä kiinnostavista asioista. Sitten illalla hypättiin bussiin ja eikun Turkua valloittamaan. Kaikkea hyvää Sinullekin ja katellaan kuunnellaan ja kirjoitellaan jos siltä tuntuu.

Lue lisää

Aivan upeita vastauksi tulee teiltä kaikilta. Häntä nousee pystyyn nyt! Tätä minä juuri tarvitsenkin.Kiva kuulla,että tätä keskustelua on mukava seurata. Haa, eilen kun kävin uimassa,pelkäsin koko ajan, että tukka liukenee veteen. Ostan siis uimapipon. Menen mielelläni pe sytoon,sillä se on minun syto. Se tappaa syöpäsolut minusta,jee jee! Muutes, mihin ne kuolleet syöpäsolut menee? Vessanpyttyyn? Sinne ne ainakin joutaa.
Tänään kampasin varovasti hiuksiani....100 hiusta irtosi. Mietin jo, että länttäänkö varatukan tänään päähän, kun lähden asioille. Ei tarttis laittaa hiuksii, niin ei irtois paljon. Hiuskiinteellä saa ne aika hyvin kiinnitettyä. Ajattelin, että pyörittelis irronneista hiuksista rastalettejä ja liimais ne vielä kiinni oleviin hiuksiin. Sitten kun koko komeus valahtaa kaulalle,niin nostaa pois ja laittais ylhäältä tupsut ponnarilla kiinni. Sitten tukka päähän ja pois.... ;D

mieltä kirjoitti:

en oo sairas saan vaan hoitoja. tätä keskustelua on ollut tosi mukava lukea, kaikki kannustaa toisia ja yhtään voivottelijaa ei ole mukaan tullut.Olette ihania:)

Kiitos mielipiteestäsi. Mukaan vaan.

rintasyöpä kirjoitti:

Aivan upeita vastauksi tulee teiltä kaikilta. Häntä nousee pystyyn nyt! Tätä minä juuri tarvitsenkin.Kiva kuulla,että tätä keskustelua on mukava seurata. Haa, eilen kun kävin uimassa,pelkäsin koko ajan, että tukka liukenee veteen. Ostan siis uimapipon. Menen mielelläni pe sytoon,sillä se on minun syto. Se tappaa syöpäsolut minusta,jee jee! Muutes, mihin ne kuolleet syöpäsolut menee? Vessanpyttyyn? Sinne ne ainakin joutaa.
Tänään kampasin varovasti hiuksiani....100 hiusta irtosi. Mietin jo, että länttäänkö varatukan tänään päähän, kun lähden asioille. Ei tarttis laittaa hiuksii, niin ei irtois paljon. Hiuskiinteellä saa ne aika hyvin kiinnitettyä. Ajattelin, että pyörittelis irronneista hiuksista rastalettejä ja liimais ne vielä kiinni oleviin hiuksiin. Sitten kun koko komeus valahtaa kaulalle,niin nostaa pois ja laittais ylhäältä tupsut ponnarilla kiinni. Sitten tukka päähän ja pois.... ;D

Lue lisää

Olen koko ikäni ollut sairaan velvollisuudentuntoinen touhutäti joka tekee työt ja kantaa kaikkien muidenkin murheet. Syövän ja väsyttävien hoitojen aikana olen ihan "virallisesti" lepolomalla myös itsestäni: ei voi eikä saa tehdä, kantaa, huolehtia liikaa vaan pitää lepäillä ja ottaa rennosti.

Mikä paratiisi!

Miksei muuten omasta itsestään voi saada stressilomaa?

rintasyöpä kirjoitti:

Aivan upeita vastauksi tulee teiltä kaikilta. Häntä nousee pystyyn nyt! Tätä minä juuri tarvitsenkin.Kiva kuulla,että tätä keskustelua on mukava seurata. Haa, eilen kun kävin uimassa,pelkäsin koko ajan, että tukka liukenee veteen. Ostan siis uimapipon. Menen mielelläni pe sytoon,sillä se on minun syto. Se tappaa syöpäsolut minusta,jee jee! Muutes, mihin ne kuolleet syöpäsolut menee? Vessanpyttyyn? Sinne ne ainakin joutaa.
Tänään kampasin varovasti hiuksiani....100 hiusta irtosi. Mietin jo, että länttäänkö varatukan tänään päähän, kun lähden asioille. Ei tarttis laittaa hiuksii, niin ei irtois paljon. Hiuskiinteellä saa ne aika hyvin kiinnitettyä. Ajattelin, että pyörittelis irronneista hiuksista rastalettejä ja liimais ne vielä kiinni oleviin hiuksiin. Sitten kun koko komeus valahtaa kaulalle,niin nostaa pois ja laittais ylhäältä tupsut ponnarilla kiinni. Sitten tukka päähän ja pois.... ;D

Lue lisää

Siksi minä ainakin kirjoitan kun itselleni oli suurin hyöty niistä saman asian kokeneista.Sitten on vielä se ihmisryhmä jonka joku tuttava on sairastanut rintasyövän ja ne sitten tietää asiasta kaiken , jopa alkavat väittelemään mutta sellaiset tietotoimistot eli rva Roittersit saavat jäädä omaan arvoonsa.Tämän rintasyövän kanssa kyllä oppii elämää vähän syvemmältä. Vielä niistä hiuksista.Kannatta ehdottomasti hankkia se uimalakki.Itseltäni kun alkoivat hiukset lähtemään, niin toisen syton jälkeen lähtivät oikein vauhdilla suihkussa.Kannattaa laittaa sinne viemäriritilän alle joku mistä vesi pääsee läpi mutta hiukset jäävät siihen, eivätkä tuki viemäriä.Ennen kuudetta sytoa minulle alkoi jo tulla sänki esiin.Ei se jaksanut odotella että kaikki kuurit olis saatu , se halus tulla esiin ja entistä vahvempana.No se ensimmäinen tukka oli sellaista vauvakiharaa, mutta nyt on piikkisuora.Väri on entinen.-Joillekin olen sanonut, että tämä kokemus rintasyövästä olisi monelle tarpeellinen, mutta ei sitä toivo pahimmalle vihamiehelleenkään.Tämä vetää ihmisen peruslukemille ja siinähän ei ole mitään pahaa.Kaikki täytyy kääntää voitoksi.Olen huomannut, että heti kun olet elämässä kokenut jotain järeetä, niin jo siinä lähellä on joku toinen jolle voit tarjota omaa olkapäätäsi.Uskoisin sen olevan yksi elämän suuri takoituskin.-Muistui vielä mieleen, että kun ne terapeutit käskee sitä kättä jumppaamaan, niin yksi mikä auttoi kun ilmeni pientä turvotusta, niin oli tämä kutominen. Se tuli huomattua ihan sattumalta, kun käsi oli vähän turvoksissa ja kudoin niin huomasin että turvotus laski.Samaa olen kuullut joidenkin muidenkin kokeneen----Perjantaina on sinun syto. Se tappaa syöpäsolut jos niitä nyt sattuisi olemaan. Vessanpyttyyn ne kuolleet solut menee ei niitä ainakaan meillä saunanlauteilla näkynyt. Lopuksi vielä tosikertomus elävästä elämästä, jonka kuulin vertaisryhmässä. Kaksi pentä tyttöä, 5 v. ja 4 v. keskustelivat keskenään, kun näkivät että mummolla ei ole toista rintaa.Mihinkähän se mummon rinta on joutunut? Toinen siihen, että vaari on varmaan varastanut se. Ja sitten se toinen mietiskellen, että mitähän se sillä tekee? Hyviä hoitoja vaan Sinulle ja muillekin.

seija1944 kirjoitti:

Siksi minä ainakin kirjoitan kun itselleni oli suurin hyöty niistä saman asian kokeneista.Sitten on vielä se ihmisryhmä jonka joku tuttava on sairastanut rintasyövän ja ne sitten tietää asiasta kaiken , jopa alkavat väittelemään mutta sellaiset tietotoimistot eli rva Roittersit saavat jäädä omaan arvoonsa.Tämän rintasyövän kanssa kyllä oppii elämää vähän syvemmältä. Vielä niistä hiuksista.Kannatta ehdottomasti hankkia se uimalakki.Itseltäni kun alkoivat hiukset lähtemään, niin toisen syton jälkeen lähtivät oikein vauhdilla suihkussa.Kannattaa laittaa sinne viemäriritilän alle joku mistä vesi pääsee läpi mutta hiukset jäävät siihen, eivätkä tuki viemäriä.Ennen kuudetta sytoa minulle alkoi jo tulla sänki esiin.Ei se jaksanut odotella että kaikki kuurit olis saatu , se halus tulla esiin ja entistä vahvempana.No se ensimmäinen tukka oli sellaista vauvakiharaa, mutta nyt on piikkisuora.Väri on entinen.-Joillekin olen sanonut, että tämä kokemus rintasyövästä olisi monelle tarpeellinen, mutta ei sitä toivo pahimmalle vihamiehelleenkään.Tämä vetää ihmisen peruslukemille ja siinähän ei ole mitään pahaa.Kaikki täytyy kääntää voitoksi.Olen huomannut, että heti kun olet elämässä kokenut jotain järeetä, niin jo siinä lähellä on joku toinen jolle voit tarjota omaa olkapäätäsi.Uskoisin sen olevan yksi elämän suuri takoituskin.-Muistui vielä mieleen, että kun ne terapeutit käskee sitä kättä jumppaamaan, niin yksi mikä auttoi kun ilmeni pientä turvotusta, niin oli tämä kutominen. Se tuli huomattua ihan sattumalta, kun käsi oli vähän turvoksissa ja kudoin niin huomasin että turvotus laski.Samaa olen kuullut joidenkin muidenkin kokeneen----Perjantaina on sinun syto. Se tappaa syöpäsolut jos niitä nyt sattuisi olemaan. Vessanpyttyyn ne kuolleet solut menee ei niitä ainakaan meillä saunanlauteilla näkynyt. Lopuksi vielä tosikertomus elävästä elämästä, jonka kuulin vertaisryhmässä. Kaksi pentä tyttöä, 5 v. ja 4 v. keskustelivat keskenään, kun näkivät että mummolla ei ole toista rintaa.Mihinkähän se mummon rinta on joutunut? Toinen siihen, että vaari on varmaan varastanut se. Ja sitten se toinen mietiskellen, että mitähän se sillä tekee? Hyviä hoitoja vaan Sinulle ja muillekin.

Lue lisää

kun oli mukava lukea kirjoituksesi. Sitä vähän arvelin että toisen hoidon jälkeen karvat lähtee vauhdilla. Ostin tänään pari kivaa huivia. Huomenna menen kuntosalille treenaa peppua ja reisiä. Kättä varon hieman. Ajattelin että kutominen olisi haitaksi, pitää kokeilla. Toisaaltaan joudun venyttää kainaloa aika paljon. Tiukkaa ranteeseen asti kun venytän. Kainalon alueella hieman turvotusta ja tunnottomuutta. vastahan leikattiin 4.10. Tänään taas yksi ystäväni kertoi menevänsä mammografiaan. Joopa joo. Ei kiinnosta. Sitten kaikki vahtii mun hiuksia: milloin ne lähtee, miten ne lähtee...
Käytätkö jo peruukkia, ai eiks se päässä voi uida jne. Rasittaa välillä. Yhdelle pamautin jo päin naamaan kun se vertasi minua toiseen syöpä tapauseen (kaikki tietävä). Ja yhdelle sanoin ettei mua kiinnosta hänen kuolleen anopin rintasyöpä, kun alkoi kertoa yksityiskohtia myöten. Ei ole soitellut sen jälkeen. Ihmiset luulee että me saamme lohtua siitä kun meille kerrotaan syöpäjuttuja. kuka kuoli mihinkin syöpään, ei kiinnosta. Kiinnostaa vain selviytyä ja jatkaa elämistä mahdollisimman normaalisti. Hyi, kun jotkut odottaa, kuolenko vai jäänkö henkiin. Hehheh..siinähän miettivät.

Loistava.polku kirjoitti:

Olen koko ikäni ollut sairaan velvollisuudentuntoinen touhutäti joka tekee työt ja kantaa kaikkien muidenkin murheet. Syövän ja väsyttävien hoitojen aikana olen ihan "virallisesti" lepolomalla myös itsestäni: ei voi eikä saa tehdä, kantaa, huolehtia liikaa vaan pitää lepäillä ja ottaa rennosti.

Mikä paratiisi!

Miksei muuten omasta itsestään voi saada stressilomaa?

Lue lisää

muuta. jättäis itsensä sohvalle ja painelis itse lomalle rentoutuu. Viikonlopuksi en suunnittele mitään. lapset saa mennä isälle jos tahtovat. he ovat reippaasti tässä mukana.

rintasyöpä kirjoitti:

kun oli mukava lukea kirjoituksesi. Sitä vähän arvelin että toisen hoidon jälkeen karvat lähtee vauhdilla. Ostin tänään pari kivaa huivia. Huomenna menen kuntosalille treenaa peppua ja reisiä. Kättä varon hieman. Ajattelin että kutominen olisi haitaksi, pitää kokeilla. Toisaaltaan joudun venyttää kainaloa aika paljon. Tiukkaa ranteeseen asti kun venytän. Kainalon alueella hieman turvotusta ja tunnottomuutta. vastahan leikattiin 4.10. Tänään taas yksi ystäväni kertoi menevänsä mammografiaan. Joopa joo. Ei kiinnosta. Sitten kaikki vahtii mun hiuksia: milloin ne lähtee, miten ne lähtee...
Käytätkö jo peruukkia, ai eiks se päässä voi uida jne. Rasittaa välillä. Yhdelle pamautin jo päin naamaan kun se vertasi minua toiseen syöpä tapauseen (kaikki tietävä). Ja yhdelle sanoin ettei mua kiinnosta hänen kuolleen anopin rintasyöpä, kun alkoi kertoa yksityiskohtia myöten. Ei ole soitellut sen jälkeen. Ihmiset luulee että me saamme lohtua siitä kun meille kerrotaan syöpäjuttuja. kuka kuoli mihinkin syöpään, ei kiinnosta. Kiinnostaa vain selviytyä ja jatkaa elämistä mahdollisimman normaalisti. Hyi, kun jotkut odottaa, kuolenko vai jäänkö henkiin. Hehheh..siinähän miettivät.

Lue lisää

Hei,kyllä kuule se kainalo on vielä pitkään tunnoton,omani leikattiin viime vuoden huhtikuulla,eikä ole vieläkään tuntoa..ei taida tullakaan.

Muistan kun tyttären poika..3v.. katseli ja kyseli,miksi mulla roikuu se dreeni.
Näytin sitten kaikki ja aina kun hän tuli käymään,ekana oli kysymys, "joko mummu sun tissis on kasvanut" ja taas piti näyttää ;)
Hän tutki sen paikan hyvin perusteellisesti ja kun siihen jäi sellainen pieni kohoutuma,hän kerran iloissaan huusi,"nyt siihen alkaa kasvaan uusi".

Lapset ovat välittömiä ja uskon kun heille kertoo ,eikä salaile mitään, niin kaikki on hyvin luonnollista heidänkin mielestään.

Kun minun hiukseni alkoi lähteä,pyysin pojan ajamaan kaikki pois samantien ja niin olin kaljupää koko kesän.
Kotona en pitänyt mitään päässäni,kun menin kauppaan tai kylään,silloin laitoin. Kaikki läheiset ja naapurit tiesivät sen,mitä sitä peittelemään.
Ostin myös monta erilaista huivia,en pitänyt niitä kertaakaan.

rintasyöpä kirjoitti:

kun oli mukava lukea kirjoituksesi. Sitä vähän arvelin että toisen hoidon jälkeen karvat lähtee vauhdilla. Ostin tänään pari kivaa huivia. Huomenna menen kuntosalille treenaa peppua ja reisiä. Kättä varon hieman. Ajattelin että kutominen olisi haitaksi, pitää kokeilla. Toisaaltaan joudun venyttää kainaloa aika paljon. Tiukkaa ranteeseen asti kun venytän. Kainalon alueella hieman turvotusta ja tunnottomuutta. vastahan leikattiin 4.10. Tänään taas yksi ystäväni kertoi menevänsä mammografiaan. Joopa joo. Ei kiinnosta. Sitten kaikki vahtii mun hiuksia: milloin ne lähtee, miten ne lähtee...
Käytätkö jo peruukkia, ai eiks se päässä voi uida jne. Rasittaa välillä. Yhdelle pamautin jo päin naamaan kun se vertasi minua toiseen syöpä tapauseen (kaikki tietävä). Ja yhdelle sanoin ettei mua kiinnosta hänen kuolleen anopin rintasyöpä, kun alkoi kertoa yksityiskohtia myöten. Ei ole soitellut sen jälkeen. Ihmiset luulee että me saamme lohtua siitä kun meille kerrotaan syöpäjuttuja. kuka kuoli mihinkin syöpään, ei kiinnosta. Kiinnostaa vain selviytyä ja jatkaa elämistä mahdollisimman normaalisti. Hyi, kun jotkut odottaa, kuolenko vai jäänkö henkiin. Hehheh..siinähän miettivät.

Lue lisää

Minun leikkauksestani tuli 6.10 kaksi vuotta.Ihan on niinkuin minunkin tapauksessani ne kyselijät ja utelijat.Tuntui, että ne odotteli että kauankohan se vielä elää.Voi kun ihmiset ymmärtäisivät, että mehän halutaan elää ja ajatella kaikkea sitä mikä edistää hyvinvointia ja paranemista. Vähän vielä ottaa päähän kun joku kysyy, että miten sinä voit.Käsitän kyllä, että ne tarkoittaa hyvää, mutta sittenkin... :kerron, että uin toissapäivänä just 500 m !- Kannatta kokeilla varovasti , mistä se Sinun kätesi tykkää hyvää,mehän olemme kuitenkin yksilöitä ihmisinä. Se rintauinti on ihan mukavasti venyttänyt kainaloitani.Nimittäin minulla oli tuolla terveen rinnan puolella hartiasärkyä.(Isot rinnat).Olin tammikuussa leikkauksessa .Toinenkin rinta poistettiin. Nyt on kevyt olo.Joku haluaa että leikatun paikalle tehdään uusi rinta, mutta tämä oli minun ratkaisuni, enkä ole sitä katunut.-Silloin kun sain tietää, että minulla on rintasyöpä, niin valitsin tarkoin, kenelle asiasta kerron. Ei se valinta sittenkään nappiin mennyt.Pari tyyppiä oli kauhuissaan mennyt kertomaan eteenpäin. On se syöpä vaan sellainen uutisaihe. Sitten kun olin saanut sädehoidonkin, niin aloin kertoa vähän useimmille. No eihän se mikään makee uutinen enää silloin ollut . Jotkut sanoivat ,että sinähän olet ihan hyvännäköinen.Sanoin, että ainahan minä olen ollut hyvännäköinen.-Yhteen tuttuun törmäsin Syöpäklinikan aulassa. Siihen ihmiseen kaikkein viimeksi olisin halunnut joutua naamat vastakkain.Kerroin, että minulla on ollut kuumetta, hän sitten siihen, että niin oli hänen miehelläänkin ja puolenvuoden päästä se kuoli! Ollaan me kyllä tavallisessa koulussa!Toivottavasti ei jäädä luokalle!. Hyvä, että käyt kuntosalilla, jos vain jaksat.- Oli muutama sellainenkin ihminen, joka kertoi omasta syövästään vasta sitten, kun kerroin heille omastani. Tässä on saanut huomata että on sitä sitten monenlaista ajattelijaa eli meitä on moneen junaan ja osa jää vielä asemalle!.Katsointässä kelloa ja huomasin että menen taas aikaisin nukkumaan. Hyvää yötä ja kauniita unia.

seija1944 kirjoitti:

Minun leikkauksestani tuli 6.10 kaksi vuotta.Ihan on niinkuin minunkin tapauksessani ne kyselijät ja utelijat.Tuntui, että ne odotteli että kauankohan se vielä elää.Voi kun ihmiset ymmärtäisivät, että mehän halutaan elää ja ajatella kaikkea sitä mikä edistää hyvinvointia ja paranemista. Vähän vielä ottaa päähän kun joku kysyy, että miten sinä voit.Käsitän kyllä, että ne tarkoittaa hyvää, mutta sittenkin... :kerron, että uin toissapäivänä just 500 m !- Kannatta kokeilla varovasti , mistä se Sinun kätesi tykkää hyvää,mehän olemme kuitenkin yksilöitä ihmisinä. Se rintauinti on ihan mukavasti venyttänyt kainaloitani.Nimittäin minulla oli tuolla terveen rinnan puolella hartiasärkyä.(Isot rinnat).Olin tammikuussa leikkauksessa .Toinenkin rinta poistettiin. Nyt on kevyt olo.Joku haluaa että leikatun paikalle tehdään uusi rinta, mutta tämä oli minun ratkaisuni, enkä ole sitä katunut.-Silloin kun sain tietää, että minulla on rintasyöpä, niin valitsin tarkoin, kenelle asiasta kerron. Ei se valinta sittenkään nappiin mennyt.Pari tyyppiä oli kauhuissaan mennyt kertomaan eteenpäin. On se syöpä vaan sellainen uutisaihe. Sitten kun olin saanut sädehoidonkin, niin aloin kertoa vähän useimmille. No eihän se mikään makee uutinen enää silloin ollut . Jotkut sanoivat ,että sinähän olet ihan hyvännäköinen.Sanoin, että ainahan minä olen ollut hyvännäköinen.-Yhteen tuttuun törmäsin Syöpäklinikan aulassa. Siihen ihmiseen kaikkein viimeksi olisin halunnut joutua naamat vastakkain.Kerroin, että minulla on ollut kuumetta, hän sitten siihen, että niin oli hänen miehelläänkin ja puolenvuoden päästä se kuoli! Ollaan me kyllä tavallisessa koulussa!Toivottavasti ei jäädä luokalle!. Hyvä, että käyt kuntosalilla, jos vain jaksat.- Oli muutama sellainenkin ihminen, joka kertoi omasta syövästään vasta sitten, kun kerroin heille omastani. Tässä on saanut huomata että on sitä sitten monenlaista ajattelijaa eli meitä on moneen junaan ja osa jää vielä asemalle!.Katsointässä kelloa ja huomasin että menen taas aikaisin nukkumaan. Hyvää yötä ja kauniita unia.

Lue lisää

Joo ja minä heräsin vahtimaan hiuksiani. On se kumma kun niitä pitää vahtia. kyllä ne irtoo ihan varmasti. Minäkin olen kertonut aika monelle syövästäni ja on "sovittu", ettei levitellä muille. Uskon, että kaikki tietää. Muuta on ollut järkyttynyt tiedosta. Sitten jotkut alkaa sääliä, yök ja ihmettelevät, että miten minä jaksan hymyillä ja nauraa. Voi ääliöt! Omia hautajaisiako tässä pitäis suunnitella?
Mutta sitten on niitä aitoja ystäviä ja tämä vertaistuki on loistavaa.
Minäkin räväytin, että kävin kuntosalilla, uimassa,konsertissa,kurssilla. Sitten "ne voivottelijat" sanoo, miten sinä jaksat,eiks sinun pidä olla levossa ja sairastaa? IIIIIK, nyt kyllä juoksen karkuun noita tyhmiä ihmisiä!

rinnaton kirjoitti:

Hei,kyllä kuule se kainalo on vielä pitkään tunnoton,omani leikattiin viime vuoden huhtikuulla,eikä ole vieläkään tuntoa..ei taida tullakaan.

Muistan kun tyttären poika..3v.. katseli ja kyseli,miksi mulla roikuu se dreeni.
Näytin sitten kaikki ja aina kun hän tuli käymään,ekana oli kysymys, "joko mummu sun tissis on kasvanut" ja taas piti näyttää ;)
Hän tutki sen paikan hyvin perusteellisesti ja kun siihen jäi sellainen pieni kohoutuma,hän kerran iloissaan huusi,"nyt siihen alkaa kasvaan uusi".

Lapset ovat välittömiä ja uskon kun heille kertoo ,eikä salaile mitään, niin kaikki on hyvin luonnollista heidänkin mielestään.

Kun minun hiukseni alkoi lähteä,pyysin pojan ajamaan kaikki pois samantien ja niin olin kaljupää koko kesän.
Kotona en pitänyt mitään päässäni,kun menin kauppaan tai kylään,silloin laitoin. Kaikki läheiset ja naapurit tiesivät sen,mitä sitä peittelemään.
Ostin myös monta erilaista huivia,en pitänyt niitä kertaakaan.

Lue lisää

Minä selitin nuorimmalle lapselle 10v.,että ajattele, että dreenipussi on ketsuppia. Hänelle teki pahaa se. Laitoin sen sitten apteekin aurinkokukka muovikassiin ja pyykkipojalla paidan helmasta kiinni. Lapset osaavat suhtautua tosi hienosti. Mulla on rinta (rinnat) tallella, mutta olihan se kirjava ja turvoksissa ja leikkaushaavat. Heti en näyttänyt lapsille, mutta ajastaan. Se oli ihan ok lapsista.

seija1944 kirjoitti:

Minun leikkauksestani tuli 6.10 kaksi vuotta.Ihan on niinkuin minunkin tapauksessani ne kyselijät ja utelijat.Tuntui, että ne odotteli että kauankohan se vielä elää.Voi kun ihmiset ymmärtäisivät, että mehän halutaan elää ja ajatella kaikkea sitä mikä edistää hyvinvointia ja paranemista. Vähän vielä ottaa päähän kun joku kysyy, että miten sinä voit.Käsitän kyllä, että ne tarkoittaa hyvää, mutta sittenkin... :kerron, että uin toissapäivänä just 500 m !- Kannatta kokeilla varovasti , mistä se Sinun kätesi tykkää hyvää,mehän olemme kuitenkin yksilöitä ihmisinä. Se rintauinti on ihan mukavasti venyttänyt kainaloitani.Nimittäin minulla oli tuolla terveen rinnan puolella hartiasärkyä.(Isot rinnat).Olin tammikuussa leikkauksessa .Toinenkin rinta poistettiin. Nyt on kevyt olo.Joku haluaa että leikatun paikalle tehdään uusi rinta, mutta tämä oli minun ratkaisuni, enkä ole sitä katunut.-Silloin kun sain tietää, että minulla on rintasyöpä, niin valitsin tarkoin, kenelle asiasta kerron. Ei se valinta sittenkään nappiin mennyt.Pari tyyppiä oli kauhuissaan mennyt kertomaan eteenpäin. On se syöpä vaan sellainen uutisaihe. Sitten kun olin saanut sädehoidonkin, niin aloin kertoa vähän useimmille. No eihän se mikään makee uutinen enää silloin ollut . Jotkut sanoivat ,että sinähän olet ihan hyvännäköinen.Sanoin, että ainahan minä olen ollut hyvännäköinen.-Yhteen tuttuun törmäsin Syöpäklinikan aulassa. Siihen ihmiseen kaikkein viimeksi olisin halunnut joutua naamat vastakkain.Kerroin, että minulla on ollut kuumetta, hän sitten siihen, että niin oli hänen miehelläänkin ja puolenvuoden päästä se kuoli! Ollaan me kyllä tavallisessa koulussa!Toivottavasti ei jäädä luokalle!. Hyvä, että käyt kuntosalilla, jos vain jaksat.- Oli muutama sellainenkin ihminen, joka kertoi omasta syövästään vasta sitten, kun kerroin heille omastani. Tässä on saanut huomata että on sitä sitten monenlaista ajattelijaa eli meitä on moneen junaan ja osa jää vielä asemalle!.Katsointässä kelloa ja huomasin että menen taas aikaisin nukkumaan. Hyvää yötä ja kauniita unia.

Lue lisää

on lähellä sydäntäni. Uiminen todellakin venyttää. Rintauinti ja sitten selkäuinti teki hyvää. Uimapipo pitää ostaa tällä viikolla. Eilen illalla kävin kunnon kävelylenkillä. Ihmeen huonoon kuntoon menin leikkauksen jälkeen, mutta palautuminen on ollut nopeaa, kun jaksoin lähteä liikkumaan. Ensin pieniä kävelylenkkejä ja sitten lisää ja lisää. Liikunnasta saan hyvän mielen. Eilen piti käydä kirjastossa, mutta unohdin, kun oli kiirettä. Menen huomenna, kun se on auki.

rintasyöpä kirjoitti:

on lähellä sydäntäni. Uiminen todellakin venyttää. Rintauinti ja sitten selkäuinti teki hyvää. Uimapipo pitää ostaa tällä viikolla. Eilen illalla kävin kunnon kävelylenkillä. Ihmeen huonoon kuntoon menin leikkauksen jälkeen, mutta palautuminen on ollut nopeaa, kun jaksoin lähteä liikkumaan. Ensin pieniä kävelylenkkejä ja sitten lisää ja lisää. Liikunnasta saan hyvän mielen. Eilen piti käydä kirjastossa, mutta unohdin, kun oli kiirettä. Menen huomenna, kun se on auki.

Lue lisää

Niille voivottelijoille jos viittis sanoa että ei vielä kannata hautajais vaatteita mennä ostamaan. Minulla viikon päästä jo 4syto, sitte ne 2 kertaa menee sisulla. Nopeasti kuluu aika.

seija1944 kirjoitti:

Siksi minä ainakin kirjoitan kun itselleni oli suurin hyöty niistä saman asian kokeneista.Sitten on vielä se ihmisryhmä jonka joku tuttava on sairastanut rintasyövän ja ne sitten tietää asiasta kaiken , jopa alkavat väittelemään mutta sellaiset tietotoimistot eli rva Roittersit saavat jäädä omaan arvoonsa.Tämän rintasyövän kanssa kyllä oppii elämää vähän syvemmältä. Vielä niistä hiuksista.Kannatta ehdottomasti hankkia se uimalakki.Itseltäni kun alkoivat hiukset lähtemään, niin toisen syton jälkeen lähtivät oikein vauhdilla suihkussa.Kannattaa laittaa sinne viemäriritilän alle joku mistä vesi pääsee läpi mutta hiukset jäävät siihen, eivätkä tuki viemäriä.Ennen kuudetta sytoa minulle alkoi jo tulla sänki esiin.Ei se jaksanut odotella että kaikki kuurit olis saatu , se halus tulla esiin ja entistä vahvempana.No se ensimmäinen tukka oli sellaista vauvakiharaa, mutta nyt on piikkisuora.Väri on entinen.-Joillekin olen sanonut, että tämä kokemus rintasyövästä olisi monelle tarpeellinen, mutta ei sitä toivo pahimmalle vihamiehelleenkään.Tämä vetää ihmisen peruslukemille ja siinähän ei ole mitään pahaa.Kaikki täytyy kääntää voitoksi.Olen huomannut, että heti kun olet elämässä kokenut jotain järeetä, niin jo siinä lähellä on joku toinen jolle voit tarjota omaa olkapäätäsi.Uskoisin sen olevan yksi elämän suuri takoituskin.-Muistui vielä mieleen, että kun ne terapeutit käskee sitä kättä jumppaamaan, niin yksi mikä auttoi kun ilmeni pientä turvotusta, niin oli tämä kutominen. Se tuli huomattua ihan sattumalta, kun käsi oli vähän turvoksissa ja kudoin niin huomasin että turvotus laski.Samaa olen kuullut joidenkin muidenkin kokeneen----Perjantaina on sinun syto. Se tappaa syöpäsolut jos niitä nyt sattuisi olemaan. Vessanpyttyyn ne kuolleet solut menee ei niitä ainakaan meillä saunanlauteilla näkynyt. Lopuksi vielä tosikertomus elävästä elämästä, jonka kuulin vertaisryhmässä. Kaksi pentä tyttöä, 5 v. ja 4 v. keskustelivat keskenään, kun näkivät että mummolla ei ole toista rintaa.Mihinkähän se mummon rinta on joutunut? Toinen siihen, että vaari on varmaan varastanut se. Ja sitten se toinen mietiskellen, että mitähän se sillä tekee? Hyviä hoitoja vaan Sinulle ja muillekin.

Lue lisää

Tuo kutomisjuttu vähän ihmetyttää.... olin aina ollut himokutoja, mutta ensimmäisen rintasyöpäleikkauksen jälkeen vuonna 1993 lopetin lääkärin suosituksesta koko homman, koska jatkuva yksitoikkoinen liike nimenomaan tukkeuttaa imusuonia ja edistää turvotusta.

Sen sijaan minulle on suositeltu "stressipalloa", pehmeää kumipalloa jota pyörittelemällä ja puristelemalla imunesteiden pitäisi lähteä liikkeelle.

pihlajanmarja kirjoitti:

Niille voivottelijoille jos viittis sanoa että ei vielä kannata hautajais vaatteita mennä ostamaan. Minulla viikon päästä jo 4syto, sitte ne 2 kertaa menee sisulla. Nopeasti kuluu aika.

Lue lisää

hyvin olet jo loppusuoralla. Minulla vielä pitkä matka, mutta läpi menen rytinällä kevääseen.

Loistava.polku kirjoitti:

Tuo kutomisjuttu vähän ihmetyttää.... olin aina ollut himokutoja, mutta ensimmäisen rintasyöpäleikkauksen jälkeen vuonna 1993 lopetin lääkärin suosituksesta koko homman, koska jatkuva yksitoikkoinen liike nimenomaan tukkeuttaa imusuonia ja edistää turvotusta.

Sen sijaan minulle on suositeltu "stressipalloa", pehmeää kumipalloa jota pyörittelemällä ja puristelemalla imunesteiden pitäisi lähteä liikkeelle.

Lue lisää

sain sairaalasta leikkauksen jälkeen. Niitä olen tehnyt ja venytyksiä. Kättä olen käyttänyt voinnin mukaan. Kovaa rasitusta ei vielä kestä.

Loistava.polku kirjoitti:

Tuo kutomisjuttu vähän ihmetyttää.... olin aina ollut himokutoja, mutta ensimmäisen rintasyöpäleikkauksen jälkeen vuonna 1993 lopetin lääkärin suosituksesta koko homman, koska jatkuva yksitoikkoinen liike nimenomaan tukkeuttaa imusuonia ja edistää turvotusta.

Sen sijaan minulle on suositeltu "stressipalloa", pehmeää kumipalloa jota pyörittelemällä ja puristelemalla imunesteiden pitäisi lähteä liikkeelle.

Lue lisää

Kerroin aikanaan kutomisesta fysioterapeutillekin ja hänkin suhtautui asiaan myönteisesti, mutta sanoi, että ei sitä saa tehdä tuntitolkulla, vaan n. 15-20 min. ja sitten pitää tulla tauko.Minä itse en jaksa puristella mitään palloja , vaan minulla pitää olla jotain hyötyliikuntaa.Tämä vaan vinkiksi niille, jotka turhautuvat niiden pallojen puristeluun . Tuttavapiirissäni on muitakin, joilla on myönteistä kokemusta kutomisesta. Jokaisen täytyy tehdä niinkuin itse arvioivat , itse olen aina ollut vähän sellainen kokeilija "Pelle Peloton". Hyvää jatkoa Sinulle.

seija1944 kirjoitti:

Kerroin aikanaan kutomisesta fysioterapeutillekin ja hänkin suhtautui asiaan myönteisesti, mutta sanoi, että ei sitä saa tehdä tuntitolkulla, vaan n. 15-20 min. ja sitten pitää tulla tauko.Minä itse en jaksa puristella mitään palloja , vaan minulla pitää olla jotain hyötyliikuntaa.Tämä vaan vinkiksi niille, jotka turhautuvat niiden pallojen puristeluun . Tuttavapiirissäni on muitakin, joilla on myönteistä kokemusta kutomisesta. Jokaisen täytyy tehdä niinkuin itse arvioivat , itse olen aina ollut vähän sellainen kokeilija "Pelle Peloton". Hyvää jatkoa Sinulle.

Lue lisää

samaa mieltä olen kanssasi. Pitää tehdä niinkuin tuntuu hyvältä. Alkaa olla kohta aika leikata hiukset lyhyeksi ja ottaa varatukka käyttöön ja huivit. Lapsista tukan lähtöni tuntuu omituiselta ehkä pelottavalta. Olen yrittänyt puhua heille rauhallisesti asiasta.

rintasyöpä kirjoitti:

samaa mieltä olen kanssasi. Pitää tehdä niinkuin tuntuu hyvältä. Alkaa olla kohta aika leikata hiukset lyhyeksi ja ottaa varatukka käyttöön ja huivit. Lapsista tukan lähtöni tuntuu omituiselta ehkä pelottavalta. Olen yrittänyt puhua heille rauhallisesti asiasta.

Lue lisää

Minulla on valtava myötätunto Sinua kohtaan etenkin sen takia, että Sinulla on ne lapset joita ehkä ja Sinulla itselläsikin on mahdollisesti niiden lapsien takia ihan pikkusen huolta koska sinä olet äiti ja edustat turvaa lapsillesi..Taivaan Isä näkee meidät.Luulen tuntevani teidän alakuloisuutenne.Ihan hyvä leikata hiukset lyhyeksi ja laittaa vaikka pipo päähän!.Elän nyt juuri kanssasi sitä hetkeä, kun itseltäni lähti tukka.En olisi voinut ikinä arvata millaisia tunteita voi kokea näilläkin keskustelupalstoilla.... Kaikkea hyvää Teille koko perheelle.

seija1944 kirjoitti:

Minulla on valtava myötätunto Sinua kohtaan etenkin sen takia, että Sinulla on ne lapset joita ehkä ja Sinulla itselläsikin on mahdollisesti niiden lapsien takia ihan pikkusen huolta koska sinä olet äiti ja edustat turvaa lapsillesi..Taivaan Isä näkee meidät.Luulen tuntevani teidän alakuloisuutenne.Ihan hyvä leikata hiukset lyhyeksi ja laittaa vaikka pipo päähän!.Elän nyt juuri kanssasi sitä hetkeä, kun itseltäni lähti tukka.En olisi voinut ikinä arvata millaisia tunteita voi kokea näilläkin keskustelupalstoilla.... Kaikkea hyvää Teille koko perheelle.

Lue lisää

Kova huoli oli lapsista silloin, kun sain "tuomioni". Nyt olen rauhoittunut ja tajusin,että elossa ollaan -myös tänä aamuna.Kiitos siitä.
Huumorilla mennään lasten kanssa eteenpäin. Silittävät minua. Nuorin hämmästeli illalla, miten paljon hiuksia on roskiksessa:"äiti, en ois uskonut, että sinulta jo nyt lähtee noin paljon." Minusta tuntuu, että hän sisimmässään pohtii paljonkin, kun hän on lapsista herkin.
Me nauretaan ja hassutellaan paljon -kuulemma olen hassu äiti nykyään.
Sinne kirjastoon pitää muistaa mennä tänään. Verikokeeseen menen heti aamusta, illalla pitää muistaa ottaa kortisonit, huomenna aamulla tulkaa kaikki tuekseni klo 9 tiputukseen. Ekalla kerralla tuli "häikkää", toivotaan, että huomenna menee paremmin. Siksi taas jännittää, saanko kohtauksen taas. En varmaan, ehkä jännitin ekaa kertaa niin hurjasti.
Ollaan kiitollisia taas tästä päivästä.

rintasyöpä kirjoitti:

Kova huoli oli lapsista silloin, kun sain "tuomioni". Nyt olen rauhoittunut ja tajusin,että elossa ollaan -myös tänä aamuna.Kiitos siitä.
Huumorilla mennään lasten kanssa eteenpäin. Silittävät minua. Nuorin hämmästeli illalla, miten paljon hiuksia on roskiksessa:"äiti, en ois uskonut, että sinulta jo nyt lähtee noin paljon." Minusta tuntuu, että hän sisimmässään pohtii paljonkin, kun hän on lapsista herkin.
Me nauretaan ja hassutellaan paljon -kuulemma olen hassu äiti nykyään.
Sinne kirjastoon pitää muistaa mennä tänään. Verikokeeseen menen heti aamusta, illalla pitää muistaa ottaa kortisonit, huomenna aamulla tulkaa kaikki tuekseni klo 9 tiputukseen. Ekalla kerralla tuli "häikkää", toivotaan, että huomenna menee paremmin. Siksi taas jännittää, saanko kohtauksen taas. En varmaan, ehkä jännitin ekaa kertaa niin hurjasti.
Ollaan kiitollisia taas tästä päivästä.

Lue lisää

sulle, mulla oli toka ja kolmas kerta paljon helpommat kuin eka, toivottavasti myös sulla. Minun lapset jo nuoria aikuisia mutta saattaa heitäkin pelottaa, vaikka aina sanovat että sinä paranet, täällä hyvä kertoa kun ei aina jaksa läheisiään rasittaa "sairaus kertomuksilla" väsyvät hekin. Tukan leikkasin kokonaan pois, kannattaa kyllä jättää lyhyt sentin tai parin sänki koska muuten se pistelee aluksi nukkuessakin, mutta kai se kuiten kasvaa mikä ei lähde irti näyttää vähän siltä. Tseppiä huomiseen.

rintasyöpä kirjoitti:

Kova huoli oli lapsista silloin, kun sain "tuomioni". Nyt olen rauhoittunut ja tajusin,että elossa ollaan -myös tänä aamuna.Kiitos siitä.
Huumorilla mennään lasten kanssa eteenpäin. Silittävät minua. Nuorin hämmästeli illalla, miten paljon hiuksia on roskiksessa:"äiti, en ois uskonut, että sinulta jo nyt lähtee noin paljon." Minusta tuntuu, että hän sisimmässään pohtii paljonkin, kun hän on lapsista herkin.
Me nauretaan ja hassutellaan paljon -kuulemma olen hassu äiti nykyään.
Sinne kirjastoon pitää muistaa mennä tänään. Verikokeeseen menen heti aamusta, illalla pitää muistaa ottaa kortisonit, huomenna aamulla tulkaa kaikki tuekseni klo 9 tiputukseen. Ekalla kerralla tuli "häikkää", toivotaan, että huomenna menee paremmin. Siksi taas jännittää, saanko kohtauksen taas. En varmaan, ehkä jännitin ekaa kertaa niin hurjasti.
Ollaan kiitollisia taas tästä päivästä.

Lue lisää

Hei! Olen tukenasi huomenna aamulla. Minulla toinen kerta oli tiistaina ja tänään otin viimeiset kortisonit. Usko pois hyvin se menee.Mene vain luottavaisin mielin aamulla.Siellä sinut hoidetaan terveeksi.
Itselläni hiukset lähtivät jo ekan taxoteren jälkeen niin paljon,että ajoin ne kokonaan pois ja näin on helpompaa. Hiuksia ei ole joka paikassa ja peruukkikin sopii paremmin päähän.
Voimia sinulle ja muista hoitaa vatsan toiminta ,jos sinulla tapumusta ummetukseen.

Kaikkea hyvää Sinulle.

rintasyöpä kirjoitti:

Kova huoli oli lapsista silloin, kun sain "tuomioni". Nyt olen rauhoittunut ja tajusin,että elossa ollaan -myös tänä aamuna.Kiitos siitä.
Huumorilla mennään lasten kanssa eteenpäin. Silittävät minua. Nuorin hämmästeli illalla, miten paljon hiuksia on roskiksessa:"äiti, en ois uskonut, että sinulta jo nyt lähtee noin paljon." Minusta tuntuu, että hän sisimmässään pohtii paljonkin, kun hän on lapsista herkin.
Me nauretaan ja hassutellaan paljon -kuulemma olen hassu äiti nykyään.
Sinne kirjastoon pitää muistaa mennä tänään. Verikokeeseen menen heti aamusta, illalla pitää muistaa ottaa kortisonit, huomenna aamulla tulkaa kaikki tuekseni klo 9 tiputukseen. Ekalla kerralla tuli "häikkää", toivotaan, että huomenna menee paremmin. Siksi taas jännittää, saanko kohtauksen taas. En varmaan, ehkä jännitin ekaa kertaa niin hurjasti.
Ollaan kiitollisia taas tästä päivästä.

Lue lisää

Saat olla varma , että olet meidän kaikkien ajatuksissa huomen aamulla. Minä ainakin rukoilen puolestasi, että kaikki menee hyvin.Tänään ja huomenna pitää leipoa erilaisiin myyjäisiin. muuten olisin saattanut ihan hyvin hypätä junaan ja tulla sinne Syöpäklinikalle, Kyllä me kuule ollaan niin samassa veneessä, että kaveria ei jätetä. Oletan nimittäin että saat hoitosi Meilahden Syöpäklinikalla.Joskus aikoinaan kammotti koko syöpäklinikka, mutta sitten kun siellä joutui itse käymään niin koko ajattelumaailma siitä talosta muuttui.Ystävälliset hoitajat, vaikkakin kiireisiä.Jos seuraavalla kerralla haluat kaveria, niin laita toiveesi tänne palstalle, niin katsotaan, mitä tehdään.Kaveriahan ei siis jätetä...yksin..Kaikkea hyvää huomiselle päivälle.

seija1944 kirjoitti:

Saat olla varma , että olet meidän kaikkien ajatuksissa huomen aamulla. Minä ainakin rukoilen puolestasi, että kaikki menee hyvin.Tänään ja huomenna pitää leipoa erilaisiin myyjäisiin. muuten olisin saattanut ihan hyvin hypätä junaan ja tulla sinne Syöpäklinikalle, Kyllä me kuule ollaan niin samassa veneessä, että kaveria ei jätetä. Oletan nimittäin että saat hoitosi Meilahden Syöpäklinikalla.Joskus aikoinaan kammotti koko syöpäklinikka, mutta sitten kun siellä joutui itse käymään niin koko ajattelumaailma siitä talosta muuttui.Ystävälliset hoitajat, vaikkakin kiireisiä.Jos seuraavalla kerralla haluat kaveria, niin laita toiveesi tänne palstalle, niin katsotaan, mitä tehdään.Kaveriahan ei siis jätetä...yksin..Kaikkea hyvää huomiselle päivälle.

Lue lisää

uskoisin että toinen kerta on henkisesti 100 kertaa helpompi kuin se eka sytostaatti. Ainakin mulla oli.
Muistin siitä kun kirjoitit miten syöpäklinikka kammotti... miten silloin kun selvisi että mulla oli (ovarion)syöpä, sydän pamppaillen katsoin jostain nettisivuilta, tuntui tosi pahalta. Ja sitten mennä Syöpäosastolle, kuvittelin että on jokin virhe tapahtunut, pitihän mun vaan mennä Naistentauteihin. Ja sitten tänne palstalle tulo lukemaan juttuja, melkein vain uskalsin toisella silmällä lukea : D
Ei vaan mahtunut kaaliin koko asia kerralla, kai. Mutta äkkiä sitä niinkuin tavallaan paatui.
Ja Oulun syöpäosastolla oli maailman upeimmat naiset hoitajina. Kuinka he osasivat kohdata ihmisen, olla siinä lähellä. Odottaa että syntyi kysymyksiä ja sitten vastata niihin. Uskon että sellainen työpaikka kasvattaa ihmisestä nöyremmän ja rakastavamman, unohtumattomia kohtaamisia oli näiden hoitajien kanssa kommunikointi.
- - -
Pahimmat vaiheet oli kai se odottaa leikkausta ja varmistusta, minkälainen. Ja vielä pahempaa oli se tukan lähteminen. Mutta nopeasti sekin fiilis sitten menee ohitse. Tärkeää on että oman perheen piirissä voi olla punkkari vai mikä se nyt onkaan, se kalju. Ja nainen voi olla todella kaunis kaljupäänä. Enempi vaihtelua kun on kolme mahdollisuutta, kalju, huivi, pipo, peruukki... no joo, neljä.

rintasyöpä kirjoitti:

Kova huoli oli lapsista silloin, kun sain "tuomioni". Nyt olen rauhoittunut ja tajusin,että elossa ollaan -myös tänä aamuna.Kiitos siitä.
Huumorilla mennään lasten kanssa eteenpäin. Silittävät minua. Nuorin hämmästeli illalla, miten paljon hiuksia on roskiksessa:"äiti, en ois uskonut, että sinulta jo nyt lähtee noin paljon." Minusta tuntuu, että hän sisimmässään pohtii paljonkin, kun hän on lapsista herkin.
Me nauretaan ja hassutellaan paljon -kuulemma olen hassu äiti nykyään.
Sinne kirjastoon pitää muistaa mennä tänään. Verikokeeseen menen heti aamusta, illalla pitää muistaa ottaa kortisonit, huomenna aamulla tulkaa kaikki tuekseni klo 9 tiputukseen. Ekalla kerralla tuli "häikkää", toivotaan, että huomenna menee paremmin. Siksi taas jännittää, saanko kohtauksen taas. En varmaan, ehkä jännitin ekaa kertaa niin hurjasti.
Ollaan kiitollisia taas tästä päivästä.

Lue lisää

hei taas
pidän peukkuja että kaikki menee hyvin. Toinen kerta on henkisesti kyllä paljon helpompi kuin se eka. Ja hoitajatkin tietävät nyt sinut. Ehkä he voivat säätää tiputusnopeutta eriksi, ja ehkä antaa vatsansuojat ja muut hieman aiemmin tai myöhemmin jne. Se on vähän sellaista hienosäätöä. Älä turhaan stressaa että mitataan verenpainetta jne. Ne on sellaisia rutiinijuttuja.
-
Pidit mulle peukkuja kontrollin takia (sytoista vuosi). Kiitos, markkerin ja ultran mukaan kaikki on hyvin!! vielä aamulla gyne. Olen niin iloinen, on kuin saisi elämän lahjaksi taas.

Omakohtaisesti oivallettu tieto elämän rajallisuudesta on lisännyt syvyyttä elämiseen ja olemassaoleviin hetkiin. Se mitä en aiemmin koskaan ajatellut - pysyvinä pitämiemme asioiden totaalista haurautta ja alttiutta muutokselle - on tullut vihdoin minulle näkyväksi. Jysäyttänyt jalat maahan ja päänkin tähän nykyiseen olemiseen, nauttimaan tästä,nyt. Ja sitten voi lennellä pää pilvissä, olemiseensa juurtuneena.

kuin se eka kirjoitti:

uskoisin että toinen kerta on henkisesti 100 kertaa helpompi kuin se eka sytostaatti. Ainakin mulla oli.
Muistin siitä kun kirjoitit miten syöpäklinikka kammotti... miten silloin kun selvisi että mulla oli (ovarion)syöpä, sydän pamppaillen katsoin jostain nettisivuilta, tuntui tosi pahalta. Ja sitten mennä Syöpäosastolle, kuvittelin että on jokin virhe tapahtunut, pitihän mun vaan mennä Naistentauteihin. Ja sitten tänne palstalle tulo lukemaan juttuja, melkein vain uskalsin toisella silmällä lukea : D
Ei vaan mahtunut kaaliin koko asia kerralla, kai. Mutta äkkiä sitä niinkuin tavallaan paatui.
Ja Oulun syöpäosastolla oli maailman upeimmat naiset hoitajina. Kuinka he osasivat kohdata ihmisen, olla siinä lähellä. Odottaa että syntyi kysymyksiä ja sitten vastata niihin. Uskon että sellainen työpaikka kasvattaa ihmisestä nöyremmän ja rakastavamman, unohtumattomia kohtaamisia oli näiden hoitajien kanssa kommunikointi.
- - -
Pahimmat vaiheet oli kai se odottaa leikkausta ja varmistusta, minkälainen. Ja vielä pahempaa oli se tukan lähteminen. Mutta nopeasti sekin fiilis sitten menee ohitse. Tärkeää on että oman perheen piirissä voi olla punkkari vai mikä se nyt onkaan, se kalju. Ja nainen voi olla todella kaunis kaljupäänä. Enempi vaihtelua kun on kolme mahdollisuutta, kalju, huivi, pipo, peruukki... no joo, neljä.

Lue lisää

ja huiveja riittää erilaisia. Mulla on pantterikuviollinen pitkä huivi, jonka saa kiedottua kauniisti. Sitten on ruskea, jossa päissä hapsut ja nätit kuviot -pitkä sekin. Niin ja uimapipoa unohtamatta. Vielä on karvoja päässä -sellainen harvennushakkuu on käynyt. Kohta teen aukkohakkuun. kaikki pois. Pelottaa silti tänään. saanko taas kohtauksen, inhottava olo tulee moneks päiväks, varsinkin kun kortisonin otto loppuu.
Meidä syöpäpolilla on myös tosi ihanaa ja osaavia hoitajia ja lääkäri on tosi hyvännäköinen mies....

sulle, rintsis kirjoitti:

hei taas
pidän peukkuja että kaikki menee hyvin. Toinen kerta on henkisesti kyllä paljon helpompi kuin se eka. Ja hoitajatkin tietävät nyt sinut. Ehkä he voivat säätää tiputusnopeutta eriksi, ja ehkä antaa vatsansuojat ja muut hieman aiemmin tai myöhemmin jne. Se on vähän sellaista hienosäätöä. Älä turhaan stressaa että mitataan verenpainetta jne. Ne on sellaisia rutiinijuttuja.
-
Pidit mulle peukkuja kontrollin takia (sytoista vuosi). Kiitos, markkerin ja ultran mukaan kaikki on hyvin!! vielä aamulla gyne. Olen niin iloinen, on kuin saisi elämän lahjaksi taas.

Omakohtaisesti oivallettu tieto elämän rajallisuudesta on lisännyt syvyyttä elämiseen ja olemassaoleviin hetkiin. Se mitä en aiemmin koskaan ajatellut - pysyvinä pitämiemme asioiden totaalista haurautta ja alttiutta muutokselle - on tullut vihdoin minulle näkyväksi. Jysäyttänyt jalat maahan ja päänkin tähän nykyiseen olemiseen, nauttimaan tästä,nyt. Ja sitten voi lennellä pää pilvissä, olemiseensa juurtuneena.

Lue lisää

Tosi upeaa, mahtavaa, kerrassaan olen iloinen puolestasi, että kaikki on hyvin. Tuohon minäkin pyrin. kyllä minua pelottaa tänäänkin, mutta oikeassa olet: hoitajat tietävät minut ja aloitetaan hitaammalla tiputuksella. Saan suoraan suoneen paihoinvointilääkettä.
Kirjoitit tosi hyvin elämän tarkoituksesta. Veit sanat suustani;minäkin ajattelen nykyään juuri noin. Jokainen päivä on kuin elämän viimeinen päivä, nautin jokaisesta hetkestä. Pysähdyn ja kuuntelen: minulla ei ole kiire, sillä lopussa meitä kaikkia on vastassa kuolema. Se tulee joka tapauksessa vähemmälläkin kiireellä.

toinen kerta kirjoitti:

Hei! Olen tukenasi huomenna aamulla. Minulla toinen kerta oli tiistaina ja tänään otin viimeiset kortisonit. Usko pois hyvin se menee.Mene vain luottavaisin mielin aamulla.Siellä sinut hoidetaan terveeksi.
Itselläni hiukset lähtivät jo ekan taxoteren jälkeen niin paljon,että ajoin ne kokonaan pois ja näin on helpompaa. Hiuksia ei ole joka paikassa ja peruukkikin sopii paremmin päähän.
Voimia sinulle ja muista hoitaa vatsan toiminta ,jos sinulla tapumusta ummetukseen.

Kaikkea hyvää Sinulle.

Lue lisää

kohtalontoveri. Taxotere...hmmm...jotenkin kuullostaa tutulta ;)
Kivaa kun on tukijoukot mukana -ei tarviikaa mennä yksin. Tulen mukaasi sitten kolmen viikon päästä tiistaina tueksi. Varmaan minäkin ajelen viikonloppuna lyhyeksi hiukset....puol senttii pois...eiku jätän tai en tiedä. En haluu luopuu näistä! Osittain siksi, että nuorin tytöistäni taitaa pelätä kaljuuttani,sanoi minulle, että laita huivi päähän jo. Mutta sitten ei sanonut mitään kuitenkaan kun illalla olin hapsahtaneen näköinen ilman huiva. Sinä selviät ja minä selviän!!

pihlajanmarja kirjoitti:

sulle, mulla oli toka ja kolmas kerta paljon helpommat kuin eka, toivottavasti myös sulla. Minun lapset jo nuoria aikuisia mutta saattaa heitäkin pelottaa, vaikka aina sanovat että sinä paranet, täällä hyvä kertoa kun ei aina jaksa läheisiään rasittaa "sairaus kertomuksilla" väsyvät hekin. Tukan leikkasin kokonaan pois, kannattaa kyllä jättää lyhyt sentin tai parin sänki koska muuten se pistelee aluksi nukkuessakin, mutta kai se kuiten kasvaa mikä ei lähde irti näyttää vähän siltä. Tseppiä huomiseen.

Lue lisää

jää vähän jotain päähän? Ei tulekaan kiiltävä kalju?
mietin just illalla, että miltä se minun päänahka näyttää kaljuna..onks hilsettä, kukerrusta vai mitä ihmettä? Siis ihmettä kerrakseen. Hyvä kun kerroit tuosta pistelystä. Minä sanon sinulle: sinä selviät! Me selvitään kaikki.

seija1944 kirjoitti:

Saat olla varma , että olet meidän kaikkien ajatuksissa huomen aamulla. Minä ainakin rukoilen puolestasi, että kaikki menee hyvin.Tänään ja huomenna pitää leipoa erilaisiin myyjäisiin. muuten olisin saattanut ihan hyvin hypätä junaan ja tulla sinne Syöpäklinikalle, Kyllä me kuule ollaan niin samassa veneessä, että kaveria ei jätetä. Oletan nimittäin että saat hoitosi Meilahden Syöpäklinikalla.Joskus aikoinaan kammotti koko syöpäklinikka, mutta sitten kun siellä joutui itse käymään niin koko ajattelumaailma siitä talosta muuttui.Ystävälliset hoitajat, vaikkakin kiireisiä.Jos seuraavalla kerralla haluat kaveria, niin laita toiveesi tänne palstalle, niin katsotaan, mitä tehdään.Kaveriahan ei siis jätetä...yksin..Kaikkea hyvää huomiselle päivälle.

Lue lisää

No arvasit pikkuisen väärin. Menen Etelä-Karjalan keskussairaalaan syöpäyksikköön lappeenrantaan mutta kyllä tänne pääsee junalla...
Täällä on mahtava hoito ja asiantunmusta. Pitävät tooooosi hyvää huolta. Syöpäsairaanhoitaja soitti eilen ja muistutti kortisonin ottamisesta illalla. Tiedän meilahden, olen pyörinyt siellä nuorena. Tai nuoriahan tässä vieläkin ollaan. sain eilen neljä ihmistä iloiseksi hymyilemällä ja positiivisella asenteella. Jaksan hymyillä ja nauraa ja hassutella. Pelottaa tämä päivä, siksi olen tähän aikaan hereillä.

rintasyöpä kirjoitti:

No arvasit pikkuisen väärin. Menen Etelä-Karjalan keskussairaalaan syöpäyksikköön lappeenrantaan mutta kyllä tänne pääsee junalla...
Täällä on mahtava hoito ja asiantunmusta. Pitävät tooooosi hyvää huolta. Syöpäsairaanhoitaja soitti eilen ja muistutti kortisonin ottamisesta illalla. Tiedän meilahden, olen pyörinyt siellä nuorena. Tai nuoriahan tässä vieläkin ollaan. sain eilen neljä ihmistä iloiseksi hymyilemällä ja positiivisella asenteella. Jaksan hymyillä ja nauraa ja hassutella. Pelottaa tämä päivä, siksi olen tähän aikaan hereillä.

Lue lisää

Vastaus vaikutti ihan siltä kuin se olisi ollut mulle. Ei tainnu tulla painetuks sitä ruksia, kun ei sähköpostissa ollut mitään, mutta ajattelin käydä katsomassa mitenkä tytöt jakselee ja hyvältä näyttää,Asustelen täällä Hyvinkään suunnalla,on tota välimatkaa vähän.... 12 tuntia niitä kakkuja tänään eiku eilen leivottiin.Siinä tulee kuulkaas monta suuta makeaksi.....,Onko kokemusta, että jos siihen leikatunpuolen käteen tulee esim. palohaava, niin se paraneminen kestää ja kestää.Miten sen hoidon kanssa pärjäsit?Jännititkö turhaan?

seija1944 kirjoitti:

Vastaus vaikutti ihan siltä kuin se olisi ollut mulle. Ei tainnu tulla painetuks sitä ruksia, kun ei sähköpostissa ollut mitään, mutta ajattelin käydä katsomassa mitenkä tytöt jakselee ja hyvältä näyttää,Asustelen täällä Hyvinkään suunnalla,on tota välimatkaa vähän.... 12 tuntia niitä kakkuja tänään eiku eilen leivottiin.Siinä tulee kuulkaas monta suuta makeaksi.....,Onko kokemusta, että jos siihen leikatunpuolen käteen tulee esim. palohaava, niin se paraneminen kestää ja kestää.Miten sen hoidon kanssa pärjäsit?Jännititkö turhaan?

Lue lisää

En jännittänyt turhaan. Tuli taas kohtaus, mutta nyt tiedettiin odotella ja huusin heti, että mulla on huono-olo. Hoitaja pysäytti lääkkeen ja vaihtoi keittosuolaliuoksen. Olo nousi ylös puristavana keuhkoputken kohdalle hetkeksi ja sitten kasvot kuumottivat ja menivät punaiseksi. Verenpaine ei tällä kertaan noussut liikaa. Olotila helpotti nopeammin kuin viimeksi. Sain taas ylimääräisen kortisoonin suoraan suoneen ja sitten jatkettiin lääkitystä samalla nopeudella kuin aluksi eli hitaammin. Se meni sillä ohi. Ensi kerralla, joka on viimeinen taxo, aloitetaan ensin kortisoonilla ja tietty pahoinvointilääke kans ja sitten vasta laitetaan taxo menee puoleen toista tuntiin. Sitten alkaa cef tammikuussa 3x ja sitten sädehoito 6vko ja samalla aloitetaan herceptin lääke 6x3vkon välein...hohhoijaa,voimia tarvii.
Kiitos kaikille että olitte kanssani eilen aamulla. Nyt otan vielä tänään kortisonia kotona ja kaksi viikkoa taas xelodaa. Kortisonista tulee hyvä olo sivuoireita kans. Ei ole vielä pahaolo ja eikä pahemmin väsytä, valvottaa ja käyn ylikierroksilla,on euforinen olo...kikattelen.

NOOO, mutta huomenna kaadun kunnolla kipujen ja huononolon ja väsymyksen kera...hehhehhihihihii.
Siihen olen varannut sohvan, tietsikan, tv:n, lukemista ja unta. Niin syömistä,kylmää sellaista ja juomista.

En ole polttanut vielä vasuriani, oikea kätinen olen, vasemmalta leikattu. Enkä pahemmin satuttanut.Rasvaan käsiä ja jalkoja tummelilla,ettei tulisi käsi-jalkaoireyhtymää.
Tukkaakin on vielä,leikasin aamuyöstä joutessani vieläkin lyhyemmäksi. Varatukka päässä keikun jo ihmisten ilmoilla, paitsi kotona ja ystävien parissa.

Kävin eilen ostamassa syöpämerkin uimapukuun, että voin huoleta käydä uimahallissa. Se uimapipo puuttuu vielä.

Kiitos, kun jaksatte vastailla minulle ja olla tukena minulle.

Ei se hyvinkää kaukana ole. Olen monta kertaa junaillut ohi siitä aikoinaan.

Jaahas join kahvia..vikatikki..ööööyökkö olo hieman vatsassa. Päivällä taidan ottaa pahoinvointilääkettä ennen syömistä.

Miten sinä itse voit?

Ai niin, sain taas tietoa syövän tuloksista. Vartiaimusolmukkeen soluissa oleva syöpä oli her .
Itse kasvaimessahan oli her2 ja- ja jotain kolmatta syöpää eikä ole muita tällaista tapausta löytynyt Suomesta. Sen tarkistin eilen sairaalassa. Olen siis se yksi 5 miljoonasta. Tätä ei monikaan tahdo uskoa, kun kerron, mutta riittää, kun minä ja lääkärit uskovat. Tää on mun juttu. Niin, että eipäs äyätä mulle vastaa... ;)) No niin, eilen illalla tirautin kyyneleet.

toinen kerta kirjoitti:

Hei! Olen tukenasi huomenna aamulla. Minulla toinen kerta oli tiistaina ja tänään otin viimeiset kortisonit. Usko pois hyvin se menee.Mene vain luottavaisin mielin aamulla.Siellä sinut hoidetaan terveeksi.
Itselläni hiukset lähtivät jo ekan taxoteren jälkeen niin paljon,että ajoin ne kokonaan pois ja näin on helpompaa. Hiuksia ei ole joka paikassa ja peruukkikin sopii paremmin päähän.
Voimia sinulle ja muista hoitaa vatsan toiminta ,jos sinulla tapumusta ummetukseen.

Kaikkea hyvää Sinulle.

Lue lisää

Mikä on olo? Haluan tukea sinua myös.Lue alempi kirjoitukseni, niin tiedät kuulumiseni.

rintasyöpä kirjoitti:

Tosi upeaa, mahtavaa, kerrassaan olen iloinen puolestasi, että kaikki on hyvin. Tuohon minäkin pyrin. kyllä minua pelottaa tänäänkin, mutta oikeassa olet: hoitajat tietävät minut ja aloitetaan hitaammalla tiputuksella. Saan suoraan suoneen paihoinvointilääkettä.
Kirjoitit tosi hyvin elämän tarkoituksesta. Veit sanat suustani;minäkin ajattelen nykyään juuri noin. Jokainen päivä on kuin elämän viimeinen päivä, nautin jokaisesta hetkestä. Pysähdyn ja kuuntelen: minulla ei ole kiire, sillä lopussa meitä kaikkia on vastassa kuolema. Se tulee joka tapauksessa vähemmälläkin kiireellä.

Lue lisää

se sinun kohtaksesi, mutta selvisit siitä. Nyt vain unta palloon ja älä mieti pahaa oloas vaan keskity muuhun muuten tuntuu että ei selviä. Olet ajatuksissani, ja uskon että hyvät ajatukset kantaa ja parantaa.
Mulle tulee uneton yö yleensä muutaman päivän päästä hoidosta, poltan kynttilöitä ja vietän hämärän hyssyä.
voima hali sinulle

pihlajanmarja kirjoitti:

se sinun kohtaksesi, mutta selvisit siitä. Nyt vain unta palloon ja älä mieti pahaa oloas vaan keskity muuhun muuten tuntuu että ei selviä. Olet ajatuksissani, ja uskon että hyvät ajatukset kantaa ja parantaa.
Mulle tulee uneton yö yleensä muutaman päivän päästä hoidosta, poltan kynttilöitä ja vietän hämärän hyssyä.
voima hali sinulle

Lue lisää

välillä myös heikko, eikä aina tarvi olla vahva.

pihlajanmarja kirjoitti:

välillä myös heikko, eikä aina tarvi olla vahva.

olen kanssasi. Minäkin valvon pari yötä, kun kortisoni valvottaa. Otin pahoinvointi lääkettä ja lepäilen.

rintasyöpä kirjoitti:

En jännittänyt turhaan. Tuli taas kohtaus, mutta nyt tiedettiin odotella ja huusin heti, että mulla on huono-olo. Hoitaja pysäytti lääkkeen ja vaihtoi keittosuolaliuoksen. Olo nousi ylös puristavana keuhkoputken kohdalle hetkeksi ja sitten kasvot kuumottivat ja menivät punaiseksi. Verenpaine ei tällä kertaan noussut liikaa. Olotila helpotti nopeammin kuin viimeksi. Sain taas ylimääräisen kortisoonin suoraan suoneen ja sitten jatkettiin lääkitystä samalla nopeudella kuin aluksi eli hitaammin. Se meni sillä ohi. Ensi kerralla, joka on viimeinen taxo, aloitetaan ensin kortisoonilla ja tietty pahoinvointilääke kans ja sitten vasta laitetaan taxo menee puoleen toista tuntiin. Sitten alkaa cef tammikuussa 3x ja sitten sädehoito 6vko ja samalla aloitetaan herceptin lääke 6x3vkon välein...hohhoijaa,voimia tarvii.
Kiitos kaikille että olitte kanssani eilen aamulla. Nyt otan vielä tänään kortisonia kotona ja kaksi viikkoa taas xelodaa. Kortisonista tulee hyvä olo sivuoireita kans. Ei ole vielä pahaolo ja eikä pahemmin väsytä, valvottaa ja käyn ylikierroksilla,on euforinen olo...kikattelen.

NOOO, mutta huomenna kaadun kunnolla kipujen ja huononolon ja väsymyksen kera...hehhehhihihihii.
Siihen olen varannut sohvan, tietsikan, tv:n, lukemista ja unta. Niin syömistä,kylmää sellaista ja juomista.

En ole polttanut vielä vasuriani, oikea kätinen olen, vasemmalta leikattu. Enkä pahemmin satuttanut.Rasvaan käsiä ja jalkoja tummelilla,ettei tulisi käsi-jalkaoireyhtymää.
Tukkaakin on vielä,leikasin aamuyöstä joutessani vieläkin lyhyemmäksi. Varatukka päässä keikun jo ihmisten ilmoilla, paitsi kotona ja ystävien parissa.

Kävin eilen ostamassa syöpämerkin uimapukuun, että voin huoleta käydä uimahallissa. Se uimapipo puuttuu vielä.

Kiitos, kun jaksatte vastailla minulle ja olla tukena minulle.

Ei se hyvinkää kaukana ole. Olen monta kertaa junaillut ohi siitä aikoinaan.

Jaahas join kahvia..vikatikki..ööööyökkö olo hieman vatsassa. Päivällä taidan ottaa pahoinvointilääkettä ennen syömistä.

Miten sinä itse voit?

Ai niin, sain taas tietoa syövän tuloksista. Vartiaimusolmukkeen soluissa oleva syöpä oli her .
Itse kasvaimessahan oli her2 ja- ja jotain kolmatta syöpää eikä ole muita tällaista tapausta löytynyt Suomesta. Sen tarkistin eilen sairaalassa. Olen siis se yksi 5 miljoonasta. Tätä ei monikaan tahdo uskoa, kun kerron, mutta riittää, kun minä ja lääkärit uskovat. Tää on mun juttu. Niin, että eipäs äyätä mulle vastaa... ;)) No niin, eilen illalla tirautin kyyneleet.

Lue lisää

Toisella hoitokerrallahan sitä on jo "vanha konkari", vaikkei vanha oliskaan.On sinuun sitä kortisoonia pumpattu, mutta ei turhan vuoksi.Minäkin sain hoidoissani sitä cefiä 3 kertaa.Se tulee aika nopeasti läpi ja ensimmäinen pissa on punaista, koska siinä on yksi aine punainen.Ei auta pelästyä.Mitäs siinä on muilla ihmettelemistä, syövätkän voivat olla aika erilaisia.Tulin huomaamaan, että syövän kokeneella on itsellä enemmän tietoa, kuin sivullisilla ja sitä omaa lääkäriä pitää kuunnella jos ei "hälyytysääni" sisällä kehoita johonkin muuhun. Tuo her juttu on minulle itselleni uusi asia.Jotain olen lehdistä lukenut, mutta ei siitä ole käsitystä koska omalle kohdalle se ei ole tullut.Täytyy "opiskella" jostain. Tuleeko se her lääke pillereinä vai piikkinä? - Minä voin tällä hetkellä oikein hyvin.En elämässäni ole koskaan ollut näin hyvinvoiva. Siitä voin olla Taivaan Isälle kiitollinen. Se oli jotenkin aikamoinen muutos sen kortisoonin lopettamisen jälkeen, aivan ihmeellinen notkahdus voinnissa.Silloin kun itse sain sitä niin minä tein kaikkea mahdollista etukäteen, että kun tulee se väsymys niin silloin sitten vaan lepään.Olihan se kyllä niinkin, että minulta ne lääkitykset sekoitti unirytmin aivan pahanpäiväisesti. Sitten vähän ennen seuraavaa hoitoa olo oli taas lähes normaali .Mitä toi xeloda on? Ei ole ollut kunnia tutustua!- Ei ole mikään häpeä jos vähän itkettää, hyvä että tulee purkua sitäkin kautta.On se määrätynlaista painajaista niissä hoidoissa käyminen, vaikkakin tuiki tarpeellista.On se aikamoista kouluakin.Kaikki hyöty irti tästäkin ajasta.- Minä en ainakaan saanut kortisonia silloin kun sain cef-hoitoa. Ennen kolmatta cefiä alkoi jos hiussänki tuntua eli ennen maaliskuun puoltaväliä.Sinulla on hoidot suunnilleen samaan tahtiin kuin minulla aikoinaan 2v. sitten. --Tummeli on kuule kovassa käytössä minunkin huushollissa.Jostain maatalouskaupasta sitä kuulemani mukaan saa halvimmalla.- No eihän se nyt mikään mahdoton matka ole Hyvinkäältä Lappeenrantaan. Täältä täytyy vaan lähteä jo ennen kukonlaulua että on Lappeenrannassa 9 reikä reikä. (=9.00). On se hyvä kuulla että meistä kavereista on sinulle tukea.Olen sen elämässä huomannut, että jos saa itse kokea jonkun tuskaisen asian, niin vähänajan päästä saa tulla toista lohduttelemaan. Varmaan me kaikki ollaan kiitollisia, jos voidaan olla toisillemme avuksi. Ei ole ihmisen hyvä olla yksi, ..se tarkoittaa muutakin kuin miespuolista olentoa. Hyvää jatkoa Sinulle!

seija1944 kirjoitti:

Toisella hoitokerrallahan sitä on jo "vanha konkari", vaikkei vanha oliskaan.On sinuun sitä kortisoonia pumpattu, mutta ei turhan vuoksi.Minäkin sain hoidoissani sitä cefiä 3 kertaa.Se tulee aika nopeasti läpi ja ensimmäinen pissa on punaista, koska siinä on yksi aine punainen.Ei auta pelästyä.Mitäs siinä on muilla ihmettelemistä, syövätkän voivat olla aika erilaisia.Tulin huomaamaan, että syövän kokeneella on itsellä enemmän tietoa, kuin sivullisilla ja sitä omaa lääkäriä pitää kuunnella jos ei "hälyytysääni" sisällä kehoita johonkin muuhun. Tuo her juttu on minulle itselleni uusi asia.Jotain olen lehdistä lukenut, mutta ei siitä ole käsitystä koska omalle kohdalle se ei ole tullut.Täytyy "opiskella" jostain. Tuleeko se her lääke pillereinä vai piikkinä? - Minä voin tällä hetkellä oikein hyvin.En elämässäni ole koskaan ollut näin hyvinvoiva. Siitä voin olla Taivaan Isälle kiitollinen. Se oli jotenkin aikamoinen muutos sen kortisoonin lopettamisen jälkeen, aivan ihmeellinen notkahdus voinnissa.Silloin kun itse sain sitä niin minä tein kaikkea mahdollista etukäteen, että kun tulee se väsymys niin silloin sitten vaan lepään.Olihan se kyllä niinkin, että minulta ne lääkitykset sekoitti unirytmin aivan pahanpäiväisesti. Sitten vähän ennen seuraavaa hoitoa olo oli taas lähes normaali .Mitä toi xeloda on? Ei ole ollut kunnia tutustua!- Ei ole mikään häpeä jos vähän itkettää, hyvä että tulee purkua sitäkin kautta.On se määrätynlaista painajaista niissä hoidoissa käyminen, vaikkakin tuiki tarpeellista.On se aikamoista kouluakin.Kaikki hyöty irti tästäkin ajasta.- Minä en ainakaan saanut kortisonia silloin kun sain cef-hoitoa. Ennen kolmatta cefiä alkoi jos hiussänki tuntua eli ennen maaliskuun puoltaväliä.Sinulla on hoidot suunnilleen samaan tahtiin kuin minulla aikoinaan 2v. sitten. --Tummeli on kuule kovassa käytössä minunkin huushollissa.Jostain maatalouskaupasta sitä kuulemani mukaan saa halvimmalla.- No eihän se nyt mikään mahdoton matka ole Hyvinkäältä Lappeenrantaan. Täältä täytyy vaan lähteä jo ennen kukonlaulua että on Lappeenrannassa 9 reikä reikä. (=9.00). On se hyvä kuulla että meistä kavereista on sinulle tukea.Olen sen elämässä huomannut, että jos saa itse kokea jonkun tuskaisen asian, niin vähänajan päästä saa tulla toista lohduttelemaan. Varmaan me kaikki ollaan kiitollisia, jos voidaan olla toisillemme avuksi. Ei ole ihmisen hyvä olla yksi, ..se tarkoittaa muutakin kuin miespuolista olentoa. Hyvää jatkoa Sinulle!

Lue lisää

Hyvä tietää punaisesta pissasta. Xeloda on hmmm..sytostaattia. Saan sitä tablettina kahden viikon kuurina..viikko taukoa taxon ja ceffin aikana. Osallistun FinnXX-tutkimukseen.
Herristä saat tietoa googlesta esim. HER . Saan herceptin-täsmälääkkeen tiputuksena eikä siitä pitäisi tulla mitään sivuoireita. hoitoväsymys varmaan tulee, mutta on minulla pitkä sairasloma.
Tukkaa on vielä tänäkin aamuna..pystyssä ihan kivasti. Lenkillä kävin huivi päässä. Asioille menen varatukka päässä. hiuksia irtoilee koko ajan, mutta vielä en kaikkea leikkaa. odotan H-hetkeä.
Kovaa elämän koulua käyn, kun avioeroprosessi alkoi vuosi sitten ja kun sain perusasiat hyvin, niin eikös tullut syöpä. Vieläkään en tajua,että olen vakavasti sairas, kun se syöpä on leikaatu minusta pois eikä ole etäispesäkkeitä.Syöpäsolujahan voi olla meissä kaikissa missä vaan.
Onneksi voi kirjooitella tuntemuksia tännekin. Hyvä,että kerrot omista kokemuksista, niin tiedän ottaa huomioon. Kivaa, että tukkaa kasvaa nopeasti takaisin. Onneksi on pipokausi.
Kiitos tuesta.

seija1944 kirjoitti:

Toisella hoitokerrallahan sitä on jo "vanha konkari", vaikkei vanha oliskaan.On sinuun sitä kortisoonia pumpattu, mutta ei turhan vuoksi.Minäkin sain hoidoissani sitä cefiä 3 kertaa.Se tulee aika nopeasti läpi ja ensimmäinen pissa on punaista, koska siinä on yksi aine punainen.Ei auta pelästyä.Mitäs siinä on muilla ihmettelemistä, syövätkän voivat olla aika erilaisia.Tulin huomaamaan, että syövän kokeneella on itsellä enemmän tietoa, kuin sivullisilla ja sitä omaa lääkäriä pitää kuunnella jos ei "hälyytysääni" sisällä kehoita johonkin muuhun. Tuo her juttu on minulle itselleni uusi asia.Jotain olen lehdistä lukenut, mutta ei siitä ole käsitystä koska omalle kohdalle se ei ole tullut.Täytyy "opiskella" jostain. Tuleeko se her lääke pillereinä vai piikkinä? - Minä voin tällä hetkellä oikein hyvin.En elämässäni ole koskaan ollut näin hyvinvoiva. Siitä voin olla Taivaan Isälle kiitollinen. Se oli jotenkin aikamoinen muutos sen kortisoonin lopettamisen jälkeen, aivan ihmeellinen notkahdus voinnissa.Silloin kun itse sain sitä niin minä tein kaikkea mahdollista etukäteen, että kun tulee se väsymys niin silloin sitten vaan lepään.Olihan se kyllä niinkin, että minulta ne lääkitykset sekoitti unirytmin aivan pahanpäiväisesti. Sitten vähän ennen seuraavaa hoitoa olo oli taas lähes normaali .Mitä toi xeloda on? Ei ole ollut kunnia tutustua!- Ei ole mikään häpeä jos vähän itkettää, hyvä että tulee purkua sitäkin kautta.On se määrätynlaista painajaista niissä hoidoissa käyminen, vaikkakin tuiki tarpeellista.On se aikamoista kouluakin.Kaikki hyöty irti tästäkin ajasta.- Minä en ainakaan saanut kortisonia silloin kun sain cef-hoitoa. Ennen kolmatta cefiä alkoi jos hiussänki tuntua eli ennen maaliskuun puoltaväliä.Sinulla on hoidot suunnilleen samaan tahtiin kuin minulla aikoinaan 2v. sitten. --Tummeli on kuule kovassa käytössä minunkin huushollissa.Jostain maatalouskaupasta sitä kuulemani mukaan saa halvimmalla.- No eihän se nyt mikään mahdoton matka ole Hyvinkäältä Lappeenrantaan. Täältä täytyy vaan lähteä jo ennen kukonlaulua että on Lappeenrannassa 9 reikä reikä. (=9.00). On se hyvä kuulla että meistä kavereista on sinulle tukea.Olen sen elämässä huomannut, että jos saa itse kokea jonkun tuskaisen asian, niin vähänajan päästä saa tulla toista lohduttelemaan. Varmaan me kaikki ollaan kiitollisia, jos voidaan olla toisillemme avuksi. Ei ole ihmisen hyvä olla yksi, ..se tarkoittaa muutakin kuin miespuolista olentoa. Hyvää jatkoa Sinulle!

Lue lisää

Tummelia saa apteekista ja meiltäpäin meijerimyymälästä.

rintasyöpä kirjoitti:

Tosi upeaa, mahtavaa, kerrassaan olen iloinen puolestasi, että kaikki on hyvin. Tuohon minäkin pyrin. kyllä minua pelottaa tänäänkin, mutta oikeassa olet: hoitajat tietävät minut ja aloitetaan hitaammalla tiputuksella. Saan suoraan suoneen paihoinvointilääkettä.
Kirjoitit tosi hyvin elämän tarkoituksesta. Veit sanat suustani;minäkin ajattelen nykyään juuri noin. Jokainen päivä on kuin elämän viimeinen päivä, nautin jokaisesta hetkestä. Pysähdyn ja kuuntelen: minulla ei ole kiire, sillä lopussa meitä kaikkia on vastassa kuolema. Se tulee joka tapauksessa vähemmälläkin kiireellä.

Lue lisää

kiitos kauniista sanoistasi - elämästä jne. Joudunkin vielä odottamaan 'vihreää valoa', ts haluavat ottaakin neulanäytteen jostain nestekertymästä joka sittenkin oli näkynyt ultrassa.
Olen välillä aivan hermona... mitä jos olisi uusinutkin? ajoittain tuntuu kuin olisin kävelevä zombie, hoitelen arkipäívää ja sisällä kuitenkin joku minä haluaisi tehdä aivan muuta.
Keräilen ryhtiä ja hyvää ajatusta tulevaisuudesta, välillä onnistuen. Venymisen paikka taas, että jaksaa. Kyllä minä jaksan.
Lueskelen täällä teidän rohkeita kertomuksianne ja sitten ajattelen kaikkea muuta mikä ei liity näihin sairauksiin, päättäväisesti ; D

seija1944 kirjoitti:

Siksi minä ainakin kirjoitan kun itselleni oli suurin hyöty niistä saman asian kokeneista.Sitten on vielä se ihmisryhmä jonka joku tuttava on sairastanut rintasyövän ja ne sitten tietää asiasta kaiken , jopa alkavat väittelemään mutta sellaiset tietotoimistot eli rva Roittersit saavat jäädä omaan arvoonsa.Tämän rintasyövän kanssa kyllä oppii elämää vähän syvemmältä. Vielä niistä hiuksista.Kannatta ehdottomasti hankkia se uimalakki.Itseltäni kun alkoivat hiukset lähtemään, niin toisen syton jälkeen lähtivät oikein vauhdilla suihkussa.Kannattaa laittaa sinne viemäriritilän alle joku mistä vesi pääsee läpi mutta hiukset jäävät siihen, eivätkä tuki viemäriä.Ennen kuudetta sytoa minulle alkoi jo tulla sänki esiin.Ei se jaksanut odotella että kaikki kuurit olis saatu , se halus tulla esiin ja entistä vahvempana.No se ensimmäinen tukka oli sellaista vauvakiharaa, mutta nyt on piikkisuora.Väri on entinen.-Joillekin olen sanonut, että tämä kokemus rintasyövästä olisi monelle tarpeellinen, mutta ei sitä toivo pahimmalle vihamiehelleenkään.Tämä vetää ihmisen peruslukemille ja siinähän ei ole mitään pahaa.Kaikki täytyy kääntää voitoksi.Olen huomannut, että heti kun olet elämässä kokenut jotain järeetä, niin jo siinä lähellä on joku toinen jolle voit tarjota omaa olkapäätäsi.Uskoisin sen olevan yksi elämän suuri takoituskin.-Muistui vielä mieleen, että kun ne terapeutit käskee sitä kättä jumppaamaan, niin yksi mikä auttoi kun ilmeni pientä turvotusta, niin oli tämä kutominen. Se tuli huomattua ihan sattumalta, kun käsi oli vähän turvoksissa ja kudoin niin huomasin että turvotus laski.Samaa olen kuullut joidenkin muidenkin kokeneen----Perjantaina on sinun syto. Se tappaa syöpäsolut jos niitä nyt sattuisi olemaan. Vessanpyttyyn ne kuolleet solut menee ei niitä ainakaan meillä saunanlauteilla näkynyt. Lopuksi vielä tosikertomus elävästä elämästä, jonka kuulin vertaisryhmässä. Kaksi pentä tyttöä, 5 v. ja 4 v. keskustelivat keskenään, kun näkivät että mummolla ei ole toista rintaa.Mihinkähän se mummon rinta on joutunut? Toinen siihen, että vaari on varmaan varastanut se. Ja sitten se toinen mietiskellen, että mitähän se sillä tekee? Hyviä hoitoja vaan Sinulle ja muillekin.

Lue lisää

ensinnäkin ( pilke silmakulmassa) huomautus. Tarkoitatte varmaan neulomista. Kutominen tapahtuu kangaspuissa.
Minulta leikattiin rintasyöpä helmikuussa - 05 ja teen molempia ( kudon ja neulon) niin paljon kuin ennätän.
Fysioterapeutti neuvoi, että MITÄÄN ei saa tehdä niin paljon että käsi rasittuu, mutta KAIKKEA kohtuudella.

Voimia kaikille kanssasisarille!
terv. rintasyöpä hormonipositiivinen ja her2

"jemmiina" kirjoitti:

ensinnäkin ( pilke silmakulmassa) huomautus. Tarkoitatte varmaan neulomista. Kutominen tapahtuu kangaspuissa.
Minulta leikattiin rintasyöpä helmikuussa - 05 ja teen molempia ( kudon ja neulon) niin paljon kuin ennätän.
Fysioterapeutti neuvoi, että MITÄÄN ei saa tehdä niin paljon että käsi rasittuu, mutta KAIKKEA kohtuudella.

Voimia kaikille kanssasisarille!
terv. rintasyöpä hormonipositiivinen ja her2

Lue lisää

pitäkää peukkuja, eikös neulanäyte tuu nopeesti jos siinä on jotain. Pidän peukkuja! Oma odotus on vielä tuoreessa muistissa.
Tukan lähdöstä vielä, vaikka minulta on lähtenyt(leikattu) jo 5viikkoo sitten, unohdan sen aina välillä kun katselen shampoo hyllyjä, että mikä ois hyvää,tai jotain kiharrinta tms. sitten muistan että en tarvikkaan:)

pihlajanmarja kirjoitti:

pitäkää peukkuja, eikös neulanäyte tuu nopeesti jos siinä on jotain. Pidän peukkuja! Oma odotus on vielä tuoreessa muistissa.
Tukan lähdöstä vielä, vaikka minulta on lähtenyt(leikattu) jo 5viikkoo sitten, unohdan sen aina välillä kun katselen shampoo hyllyjä, että mikä ois hyvää,tai jotain kiharrinta tms. sitten muistan että en tarvikkaan:)

Lue lisää

'jemmiinalle', kyllä meillä kudotaan sukkia ja tumppuja,samoin kudotaan kangaspuilla. Ompelukoneella taas neulotaan.
Varmaan sekin on paikkakunta kohtaista,kuinka puhutaan ;)

Pihlajanmarjalle,mulle tuli neulanäytteen vastaus vajaassa viikossa ja samalla tuli myös leikkausaika..oli pahanlaatuinen.

pitäkääpeukkuja kirjoitti:

kiitos kauniista sanoistasi - elämästä jne. Joudunkin vielä odottamaan 'vihreää valoa', ts haluavat ottaakin neulanäytteen jostain nestekertymästä joka sittenkin oli näkynyt ultrassa.
Olen välillä aivan hermona... mitä jos olisi uusinutkin? ajoittain tuntuu kuin olisin kävelevä zombie, hoitelen arkipäívää ja sisällä kuitenkin joku minä haluaisi tehdä aivan muuta.
Keräilen ryhtiä ja hyvää ajatusta tulevaisuudesta, välillä onnistuen. Venymisen paikka taas, että jaksaa. Kyllä minä jaksan.
Lueskelen täällä teidän rohkeita kertomuksianne ja sitten ajattelen kaikkea muuta mikä ei liity näihin sairauksiin, päättäväisesti ; D

Lue lisää

on pitkä. Vastausta odotellessa kannattaa suunnata energia johonkin muuhun kuin miettimiseen syövästä. Helppoahan se täältä on noin sanoa, mutta tiedän, mitä se odottaminen on...oli vastaus mikä tahansa. vastaukselle et voi mitään, et voi muuttaa lopputuloksia -on vain elettävä niiden kanssa. Pidän peukkuja ja varpaita pystyssä, sillä sitä joudan tekemään kun vatsassa kuplii ja ruoka tökkii ja väsyttää. kortisonin teho loppui nyt. onneks on sylikone, jolla voi naputella. Tsemppiä ja häntä pystyyn.

ja neulotaan.. kirjoitti:

'jemmiinalle', kyllä meillä kudotaan sukkia ja tumppuja,samoin kudotaan kangaspuilla. Ompelukoneella taas neulotaan.
Varmaan sekin on paikkakunta kohtaista,kuinka puhutaan ;)

Pihlajanmarjalle,mulle tuli neulanäytteen vastaus vajaassa viikossa ja samalla tuli myös leikkausaika..oli pahanlaatuinen.

Lue lisää

sinut on leikattu? Mulla myös vastaus alle viikossa, leikkaukseen meni kuukausi.

"jemmiina" kirjoitti:

ensinnäkin ( pilke silmakulmassa) huomautus. Tarkoitatte varmaan neulomista. Kutominen tapahtuu kangaspuissa.
Minulta leikattiin rintasyöpä helmikuussa - 05 ja teen molempia ( kudon ja neulon) niin paljon kuin ennätän.
Fysioterapeutti neuvoi, että MITÄÄN ei saa tehdä niin paljon että käsi rasittuu, mutta KAIKKEA kohtuudella.

Voimia kaikille kanssasisarille!
terv. rintasyöpä hormonipositiivinen ja her2

Lue lisää

Eiks oo mukava juttu se, että joissakin tilanteissa saa itse päättä mikä on se kohtuus!Silloin kun sain sädehoitoa, niin kerroin lääkärille käynnin yhteydessä, että hakkaan halkoja, sellaisella ihmevempeleellä, jolla osuu aina samaan kohtaan, kirveellähän se ei osu, ainakaan minulla! Lääkääri kauhistui, että eihän silloin saa kättä rasittaa kun saa sädehoitoa, kysyi että paljonko on jäljellä, minä sanoin, että kymmenen.Lääkäri tarkoitti hoitokertoja, inä taas isoja puupöllejä. -Syöpä on kaamea asia maineeltaan. mutta kyllä siinä ohessa tapahtuu monia asioita, joiden kanssa saa nauraa makeasti, jos kantti kestää ja kestäähän se jos on terveet eväät!(niinkuin meillä tällä). palstalla

rintasyöpä kirjoitti:

on pitkä. Vastausta odotellessa kannattaa suunnata energia johonkin muuhun kuin miettimiseen syövästä. Helppoahan se täältä on noin sanoa, mutta tiedän, mitä se odottaminen on...oli vastaus mikä tahansa. vastaukselle et voi mitään, et voi muuttaa lopputuloksia -on vain elettävä niiden kanssa. Pidän peukkuja ja varpaita pystyssä, sillä sitä joudan tekemään kun vatsassa kuplii ja ruoka tökkii ja väsyttää. kortisonin teho loppui nyt. onneks on sylikone, jolla voi naputella. Tsemppiä ja häntä pystyyn.

Lue lisää

Hei! Miten on vointisi tänään? Minulla tuli tänään viikko toisesta taxotere hoidosta ja voin suht hyvin. Sivuoireet ovat huomattavasti vähäisemmät kuin ekalla kertaa.Paikkoja ei ole särkenyt juuri ollenkaan ja makuaistissa huomaan vasta tänään jotain vähän outoa.Vatsankin sain tällä kertaa toimimaan ,kun otin ajoissa Laxoberonia. Toivon sinullekin kaikkea hyvää. Sytyttele tuikkuja iloksesi,niin teen minäkin.

toinen kerta kirjoitti:

Hei! Miten on vointisi tänään? Minulla tuli tänään viikko toisesta taxotere hoidosta ja voin suht hyvin. Sivuoireet ovat huomattavasti vähäisemmät kuin ekalla kertaa.Paikkoja ei ole särkenyt juuri ollenkaan ja makuaistissa huomaan vasta tänään jotain vähän outoa.Vatsankin sain tällä kertaa toimimaan ,kun otin ajoissa Laxoberonia. Toivon sinullekin kaikkea hyvää. Sytyttele tuikkuja iloksesi,niin teen minäkin.

Lue lisää

olo toisesta sytosta. Ei niin paljon sivuoireita kuin ekasta. Nyt on tolkuton väsymys ja vatsaa kaihertaa eli on huono olo. Otin pahoinvointilääkettä.Tukkaakin on päässä. Särkyjä ei minullakaan ole tällä kertaa. Me ollaan hyviä tyyppejä ja käydään hoidot läpi pää pystyssä ja hymyillen. Näätkö? Lähetän sinulle leveän hymyn :)))

"jemmiina" kirjoitti:

ensinnäkin ( pilke silmakulmassa) huomautus. Tarkoitatte varmaan neulomista. Kutominen tapahtuu kangaspuissa.
Minulta leikattiin rintasyöpä helmikuussa - 05 ja teen molempia ( kudon ja neulon) niin paljon kuin ennätän.
Fysioterapeutti neuvoi, että MITÄÄN ei saa tehdä niin paljon että käsi rasittuu, mutta KAIKKEA kohtuudella.

Voimia kaikille kanssasisarille!
terv. rintasyöpä hormonipositiivinen ja her2

Lue lisää

kun teilläpäin(molemmissa silmäkulmissa kovasti pilkettä) kudotaan sukkia ja tumppuja niillä kangaspuilla,varmistetaan että mistä on kysymys.... Terveisiä ja hyvää vointia

joko alkaa vointi petraantua, vai kuinka kauan kestää. Minä saan cef kuurin niin oon kolme päivää heikunkeikun. Toivottavasti jaksat jo paremmin ,toivoo yksi kohtalotoveri

pihlajanmarja kirjoitti:

joko alkaa vointi petraantua, vai kuinka kauan kestää. Minä saan cef kuurin niin oon kolme päivää heikunkeikun. Toivottavasti jaksat jo paremmin ,toivoo yksi kohtalotoveri

Lue lisää

olen tänään. Sohva vetää puoleensa. Ihana mukava löhösohva ja tv ja netti ja .... Olen nukkunut. Vatsa on inhottava...möyrii koko ajan. Ruoka maistuu huonosti. Mutta hymyilyttää...johtuu teistä kaikista ihanan ihanista samassa veneessä olijoista. Yhdessä matkustaminen on mukavempaa kuin yksin. :))))

Sait minut nauramaan ääneen. Tavan kommelluksia sinullakin. Pitää tarkistaa Lappeenrannan koneet... ei tullut moinen edes mieleen, heh!
Joo, on ihmisiä, joita saan tukea ja lohdutta, että minä selviän ja ei tässä mitään hätää ole enkä kuole vielä. Eikö olekin nurin kurista? Minähän sitä tukea tarvitsen. Jotkut pelkäävät minua eivätkä enää pidä yhteyttä tai halua "häiritä". Sama ihminen minä olen. Mutta sitten on näitä hyviä uusia tyyppejä kuten te samassa veneessä matkustajat, ymmärrätte heti mitä kirjoitan. Samoja asioita käydään läpi ja se helpottaa kun ei tarvitse olla yksin näiden juttujen kanssa. Nyt meen ottaa pahoinvointilääkettä...
Ai niin se tummeli taas. Ei se kallista ole. Apteekissa maksaa noin 7e 410g purkki. Meijerimyymälässä noin 5e sama purkki. Riittoisaa rasvaa eikä haise enää niin kuin lapsena muistelisin. Tuosuton.

rintasyöpä kirjoitti:

Sait minut nauramaan ääneen. Tavan kommelluksia sinullakin. Pitää tarkistaa Lappeenrannan koneet... ei tullut moinen edes mieleen, heh!
Joo, on ihmisiä, joita saan tukea ja lohdutta, että minä selviän ja ei tässä mitään hätää ole enkä kuole vielä. Eikö olekin nurin kurista? Minähän sitä tukea tarvitsen. Jotkut pelkäävät minua eivätkä enää pidä yhteyttä tai halua "häiritä". Sama ihminen minä olen. Mutta sitten on näitä hyviä uusia tyyppejä kuten te samassa veneessä matkustajat, ymmärrätte heti mitä kirjoitan. Samoja asioita käydään läpi ja se helpottaa kun ei tarvitse olla yksin näiden juttujen kanssa. Nyt meen ottaa pahoinvointilääkettä...
Ai niin se tummeli taas. Ei se kallista ole. Apteekissa maksaa noin 7e 410g purkki. Meijerimyymälässä noin 5e sama purkki. Riittoisaa rasvaa eikä haise enää niin kuin lapsena muistelisin. Tuosuton.

Lue lisää

Hei! Pitäisikö minunkin hankkia sitä Tummelia. Käytättekö sitä ennaltaehkäisyyn vai miksi? Itse en ole sellaista tarvetta huomannut?

toinen kerta kirjoitti:

Hei! Pitäisikö minunkin hankkia sitä Tummelia. Käytättekö sitä ennaltaehkäisyyn vai miksi? Itse en ole sellaista tarvetta huomannut?

on hyvä käsi- ja jalkaoireyhtymään. Jos tulee iho-ongelmia kämmeniin tai jalkapohjiin,sillä saa hyvin ihon paremmaksi -sopivan rasvaista. Läitän sitä ennaltaehkäisevästi yöksi jalkopohjiin ja käsiin...on niin siloinen iho. Ihan hyvä rasva muutenkin käsivoiteeksi! Suoittelen. Vaikutusta voi tehostaa laittamalla puuvilla hanskat ja sukat. En ole tarvinnut vielä ainakaan. Muutenkin ihottumien hoidoissa todettu hyväksi. Kokeile, saa sitä pienenkin tuubin apteekista. Korppukantapääni ovat saaneet kyytiä.

tämä on parasta terapiaa, ei paljon nuo "mikä patti" jaksa kiinnostaa, vaikka tärkeitä heille. Kiitos tummeli vinkistä :) Mikä maistuu syton jälkeen mulle tuli suolakurkun HIMO.

pihlajanmarja kirjoitti:

tämä on parasta terapiaa, ei paljon nuo "mikä patti" jaksa kiinnostaa, vaikka tärkeitä heille. Kiitos tummeli vinkistä :) Mikä maistuu syton jälkeen mulle tuli suolakurkun HIMO.

Lue lisää

otsikon alle, siellä vastaus syömiseen. kaikki samaan veneeseen! Vene jatkaa matkaa, mukaan mahtuu.

Sisko puhuu asiaa , toiselle sivulle siirrytään.Mulla rupes kone tökkimään eilen illalla ja tuli paniikki, että mitäs nyt tehdään, mutta silloin kun hätä on suuri, niin apu on lähellä. Tökkimään siks kun tämä keskustelu on jatkunut näin hulvattomasti ja tulee jatkumaan vielä pitkään... niin toivoisin, kun kerran siellä ihan ruvetaan naureskelemaan....