Kuolema tarkoittaa mielen ja ruumiin yhteistoiminnan loppua. Ruumis tunnetusti mätänee tai hajoaa muulla tavalla, mutta mieli jatkaa olemassaoloaan. (Jos ajattelee mielen olevan vain "harhaa" tai "materian toimintaa", niin kannattaa opiskella enemmän fysiikkaa ja biologiaa ja poimia Nobelit uusien materian toimintojen löytämisestä.)
Mieli ilman ruumista on inaktiivinen, eli mielen kehitystarpeen mukaisesti se saa yhteyden uuteen fyysiseen ruumiiseen, jossa se pääsee jälleen kehittymään.
Näin mieli kehittyy alkeellisesta (yksisoluisesta) elämänmuodosta ihmiseksi ja ihmisen mieli voi oivaltaa oman transsendentin olemuksensa (mielen takana on jotain, tiedostava tekijä) ja vapautua tästä kehästä.
Uskonnoilla on kaikenlaisia käsityksiä kuoleman jälkeisistä tapahtumista, mutta se on toinen asia. :-)
Mieli ilman ruumista on inaktiivinen, eli mielen kehitystarpeen mukaisesti se saa yhteyden uuteen fyysiseen ruumiiseen, jossa se pääsee jälleen kehittymään.
Näin mieli kehittyy alkeellisesta (yksisoluisesta) elämänmuodosta ihmiseksi ja ihmisen mieli voi oivaltaa oman transsendentin olemuksensa (mielen takana on jotain, tiedostava tekijä) ja vapautua tästä kehästä.
Uskonnoilla on kaikenlaisia käsityksiä kuoleman jälkeisistä tapahtumista, mutta se on toinen asia. :-)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielenkiintoinen näkökulma mut sitten kun mieli irtoo ruummiista nii missä vaiheessa se tavottaa uuden fyyssisen ruumiin? Onks sul siitä ideaa?
Ei mitään tarkkaa... :-)
Ensinnäkin sen mielen pitää ilmeisesti ns. täysin irrota siitä ruumiista. On mahdollista, että solujen hajoaminen mätänemällä johtaa hieman hitaampaan irtoamiseen kuin esimerkiksi polttohautaus.
(Kun minun isäni muuten kuoli sairaalan huoneessa (yli 70 v), niin äitini sanoi, että avaa ikkuna, se oli ennen tapana. Avasin ikkunan ja isäni henki pääsi pois keskussairaalasta.)
Toiseksi mielelle tarvitaan sopiva ruumis, jossa se voi jatkaa kehittymistään. Lukemattomat uudet solut, eliöt, kasvit, eläimet ja ihmiset saavat tietysti alkunsa kaiken aikaa ja mieliä tarvitaan, mutta ilmeisesti Maailmankaikkeuden Hakukone todellakin etsii sitä sopivaa.
Kerran tai useamman käytetylle ihmisen mielelle vaatimukset ovat luonnollisesti tarkemmat kuin lahonneen männyn mielelle, joten odotusaika voi olla suurikin. En ole kuullut tai lukenut kenenkään sanovan tästä mitään tarkkaa JA luotettavan tuntuista. Kyse voi tapauskohtaisesti olla päivistä, kuukausista, vuosista, vuosikymmenistä tai vuosisadoista.
Monissa alkuperäiskansoissa on näkemys, että kuolleet vanhukset syntyvät uudelleen samaan sukuuun tai heimoon ja se on sikäli perusteltavissa oleva ajatus, että koska me kokoamme elämämme aikana kokemuksia, jotka odottavat "vastakkaista" kokemusta, niin niihin on aika hyvä mahdollisuus, jos on tekemisissä samojen ihmisten (tai samojen mielien!) kanssa kuin ensimmäisellä (tai sadannella...) kerralla.
Niin, kyllä se minun ruumiini hautaan aikanaan joutaa. Alkaa se jo oireilla välillä raihnaisuutta, vaikka vielä paljon elämää jäljellä onkin.
Ja samaan kuoppaan joutaa sielunelämäkin, järkiviisaus ja kiukunpuuskat sun muut.
Mutta se HENKI, sepä lähteekin taivaaseen
Jumalan luo, se onkin ihan toinen asia se!