Nimittäin uudestisyntymistä/Pyhän Hengen kastetta, kun kekkasee että tarvis sellasen ja alkaa rukoilla ja etsiä ja lukea. Kauheeta joskus kun saa lukea että joillain on mennyt aikaa vuosikaupalla, ehkä vuosikymmeniä. Masentavaa... en mä jaksa etsiä niin kauaa. Jeesus lupaa "etsikää niin te löydätte". Kai se nyt koskee Jumalan luo pääsemistäkin, siis nimenomaan sitä ensisijaisesti? Kertokaa, kuinka kauan saattaa joutua odottamaan ja miksi? Entä jos luovutan ja luovun koko uskosta kun masennun epäonnistumista?
Kuinka kauan saa odottaa?
Ninni
21536
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Eihän niiden Raamatussa tarvinnu odottaa ollenkaan, joille apostolit saarnasivat, vaan suunnilleen samana päivänä saivat Pyhän Hengen kun kuulivat Jeesuksesta (siis apostolien teoissa ja mitä kirjeissä kerrotaan). Eikä niilläkään sen syvällisempää psykologista prosessointia kerrota tapahtuneen, esim. galatalaisilla, vaan saivat Hengen yksinkertasesti uskon kautta Jeesukseen. Ja kyllä minäkin Jeesukseen uskon. Missä vika? Siis kun en koe saaneeni Pyhää Henkeä tavalla jota esim. Joel kuvaa.
Room 10:
9. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10. sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Ei uskoon tulo edellytä mitään armolahjojen hyökkäystä, riittää kun tunnustat syntisi Jeesukselle ja annat hänelle elämäsi. Lue Raamattua ja rukoile. Ennen kaikkea USKO saaneesi syntisi anteeksi.
Käytännön uskonelämässä kannattaa käydä vähintään kerran viikossa jossain seuroissa.
Siunausta elämään...
Pyhähenki on jo sinussa alkanut tehdä työtä, olethan jo halunut Jeesuksen omaksi!! Sekin on jo Pyhänhengen työtä!
Omia hyviä tekoja ei kannata etsiä ihmisten kirjoittamista "pyhistä kirjoista" eikä "seuroista".
Vain omat todelliset teot ratkaisevat. Et voi katsoa kärsivää vain sivusta ja pestä käsiäsi, koska et itse tuota kärsimystä aiheuttanut. Iloitse edes pienistä hyvistä teoistasi, oli sitten vaikka kyse pelkästä oven aukaisusta.
Lopeta liika itsekeskeisyytesi, ei siihen uskontoja tarvita.
Tässäkin asiassa Vapahtaja olet Sinä!
itte perkeleestä!
Moi Ninni!
Pyhä Henki toimii eri lailla jokaisen ihmisen kohdalla. Kun uskot Jeesukseen olet pelastunut ja matkalla taivaaseen. Kun olet tunnustanut Jeesukselle syntisi ja pyytänyt Hänet elämääsi Herraksi (siis rukoillut), niin Pyhä Henki on jo muuttanut elämääsi ja olet uudestisyntynyt, vaikket olisi mitään erikoista kokenutkaan! Armolahjat (kielilläpuhuminen jne) ja Pyhän hengen kaste on asioita joita kannattaa uskossa rukoilla. Itse olen ollut lapsesta asti uskossa, mutta "täytyin Pyhällä Hengellä" noin 15-vuotiaana. Olin helluntaiseurakunnan kokouksessa ja menin eteen siunattavaksi ja rukoilin, että täyttyisin Pyhällä Hengellä ja saisin kielillä puhumisen armolahjan. Näin kävikin. Monta kertaa tämän jälkeen epäilin koko kokemusta ja ajattelin, etten mitään lahjaa saanutkaan, vaan solkotin vain itse siansaksaa... uskossa kuitenkin jatkoin "solkottamista" ja nyt olen varma, että lahja on Jumalalta ja puhun oikeasti kielillä. Itse olen luterilaisesta perheestä ja Pyhällä Hengellä täyttyminen ja armolahjat olivat täysin vieraita ennen kuin aloin käydä helluntaiseurakunnassa ja vapaakirkossa, joissa tästä asiasta opetetaan ja puhutaan. Mieheni on helluntaiperheestä ja vaikka asiat ovat hänelle tuttuja ei hän ole saanut kielillä puhumisen armolahjaa, eikä ole kokenut mitään erityistä Pyhällä Hengellä täyttymistä. En tiedä onko syynä epäusko tai ennakkoluulot... ei välttämättä! Mieheni on uskossa yhtä lailla kuin minäkin. Jumala ja Pyhä Henki jakaa lahjat itse kullekin niin kuin tahtoo. Uskon kuitenkin, että jokainen anova saa! Niin kuin Raamatussa sanotaan. Älä luovuta etsimistä ja anomista! Yhtä rakkaita ollaan Jumalalle kaikki, onpa meillä näkyviä armolahjoja tai ei. Jumala kuitenkin haluaa antaa lapsilleen lahjoja ja kehottaa meitä anomaan. Rukoile rohkeasti ja mene vaikka jonkin pastorin tai evankelistan tai kenen vaan uskovan siunattavaksi ja pyydä tätä henkilöä rukoilemaan, että täyttyisit Pyhällä Hengellä. Jos sinusta tuntuu ettei mitään tapahdu, älä silti luovuta! Sinnikkäät palkitaan!
Siunausta sinulle!!! Taivaassa tavataan (toivon ja rukoilen niin!)
Perkelehän on sitten ihan kunnon häiskä.
Omasta itsestään se pitää onni ja voimat löytää elämäänsä, ei mistään ulkopuolisista mielikuvitusolennoista ja ihmisten kehittelemistä uskonnoista palvontariitteineen...
..vastauksistanne. Haluaisin tarkentaa, että uskon kyllä pelastuvani, sen kanssa ei niinkään ole hätää. Mutta kun tässä on tämä maallinenkin elämä, jonka haluaisin elää Jumalan kanssa. Ja meille on Raamatussa suuria tarjolla, ja uskon Jumalan tahdon olevan, että me myös saamme nämä lahjat ja lupaukset. Miksi tyytyä vähempään kuin mitä Jumala haluaa lahjoittaa? Eikö se ole väärää nöyryyttä? Miksi Jumala olisi antanut esim. armolahjoja, jos ne olisivat tarpeettomat?
Olen ollut pitkään onneton, kun en ole tässä kunnolla onnistunut. Ehkä pitää vielä vaan tarttua lupaukseen "etsivä löytää" ja hellittämättä etsiä -toivottavasti saan löytääkin ennen mummoikää ;).
Oikein uskot, ajattelet ja rukoilet. niin pitääkin tehdä - pyytää parasta rakastavalta Jumalalta. Itse olen rukoillut teini-iässä armolahjaa ja sain kielillärukoilemisen lahjan sekä parantamisen (rukoilemisen arolahjan). Kokeilin kerran, ja pitkään sairastanut ystäväni sai avun ainakin hetkeksi. intoni yltyi ja aloin janota Pyhää Henkeä joka hetki. Säikähdin "hinkuani" ja aloin epäillä lahjojani. Ajauduin kauemmas Jumalasta.
Kielillä rukoilemisen lahja ei ole kuitenkaan kadonnut minnekään, vaikka välilä epäilin sen olevan "omaa solkotustani", kuten taisi joku muukin tähän juttuun vastanneista epäillä omalla kohdallaan. Vuodet ovat vierineet. En ole koskaan uskoani kieltänyt, mutta olen ollut Jumalaa kohtaan aika kylmäkiskoinen.
Jumala on olut kuitenkin kärsivällinen ja pitänyt minusta huolta, jopa toteuttanut rakkauden täyteisiä suunnitelmiaan elämässäni sillävälinkunitse olen ollut "katkolla". Olen viimein saanut vastaukset rukouksiini - Jumala on siis rakkaudellaan vetämässä minua takaisin luoksensa. Ei kadotusuhalla, vaan rakkaudellaan. Sitä samaa toivon jokaiselle.
Siunausta!
Rukoilussa ja vastauksen odottamisessa on muistettava että vastaus voi yllättävällä tavalla poiketa siitä, mitä rukoilee. Täytyy osata tunnistaa vastaukset, sillä rukouksissa tapahtuu aina Jumalan tahto eikä se aina ole sama kuin oma. Vastauksen tunnistaminen voi kyllä olla hieman vaikeata. Oletetaan että tahdon kielillä puhumisen lahjan mutta Jumalan mielestä se ei minulle kuulu. Jos en rukoile, en saa lahjaa ja jos rukoilen, en saa myöskään. Ja siitä juuri tietää Jumalan tahdon ja huomaa että rukous kuultiin.
Ehkä kauemmin kuin osaat aavistaa, ehkä vähemmän kuin uskallat odottaa. Vaikka sinä luopuisit uskosta, Jumala ei luovu sinusta.
KAikki nämä asiat tapahtuvat Jumalan rakkaudessa ja juuri oikealla hetkellä, silloin kuin sinä olet valmis. Jumala ei ole McDonald´s, ja vielä vähemmän sinä jaksaisit syödä kerralla kaikkia listan ruokia, jos sallit vertauksen.
Iloitse uskostasi, se ei ole ansioluettelo. Yksi sinulla kuitenkin jo on, ja se on SYNTIEN ANTEEKSIANTO ja pelastus. The rest will follow... when the time is right.
Eikös se Jumala ole luopunut silloin ihmisestä (minusta), kun ei ole tullut siihen hänen vetoonsa vastattua? Kun ei ole tullut mitään Pyhää henkeä tai muuta erityistä tunnetta tms. avittamaan ja kun ei vaan voi uskoa, niin ei vaan voi uskoa...
Ei ole pakko uskoa... en minäkään purematta niellyt, vaan kovapäisenä ihmisenä olen "koetellut Jumalaa", HEH.!
Vastaus kysymykseesi: kristittyjen Jumala rakastaa jokaista ihmistä tekoihin katsomatta, ja Raamattu sanoo, että rakkaus ei koskaan katoa.
Siksi Jumala ei luovu sinustakaan, vaikka et Hänen "vetoonsa vastannutkaan". Sinä vain olet Jumalalle rakas... ja loppu onkin varmaan tuttua tilitystä.
Ihmisen puolelta riittää /vaaditaan "päätös uskoa" ja "vastaanottaa syntien sovitus". Tunteet seuraavat yleensä jälkijunassa, eikä YKSIN tunteeseen perustuva ratkaisu ehkä olisikaan "viisas". Ja juttua on turha puristaa omin käsin, usko voi kuitenkin alkaa kasvaa, jos antaa Jeesukselle pikkusormen. Eikä tarvitse pelätä "yhtäkkistä höyrähtämistä", kun voi tarvittaessa ottaa takapakkia. Siis jos tuntuu, että juttuun ei ole luottamista. Elä siis vain elämääsi eteenpäin, valinta on joka tapauksessa sinun.
Ei tarvitse odottaa enää. Pyhä Henki vaikuttaa jo nyt sinussa niin että tahdot löytää Jumalan.
Jumala on jo kutsunut sinut.
Pyydä Jeesukselta kaikki syntisi anteeksi ja kerro Jeeukselle että haluat seurata häntä.
Joko sait syntisi anteeksi? Etkö? Usko, että sinun syntisi on annettu anteeksi.
Jeesus ei kuollut turhaan vaan hän haluaa jokaisen taivaaseen. Jeesus on maksanut sinusta kalliin hinnan ja sinä kuulut hänelle. Jeesus ei päästä sinusta irti vaan vie sinut taivaaseen vaikka väkisin jos vain annat hänen tehdä sen. Ei väliä miltä tuntuu sillä Jeesukselle riittää kun sinä vaikka ääneen sanot ja annat hänelle luvan pelastaa sinut. Silloin hän pelastaa tuntuu sinusta miltä vain.
Lue Johanneksen evankeliumi niin näet miten Jumala haluaa Raamatun kautta puhutella sinua ja täyttää sinua Pyhällä hengellään.
Mulla on samantapsia fiiliksiä, mä oon jo kauan siten myöntänyt että elämä menee viimekädessä Jumalan tahdon mukaan, uskon myös että en voi ikinä tehdä tietoisesti niin kuin pitää. olen siis täysin Armon varassa. mut miks elämä tuntuu niin vaikealta ja sokealta.
Ei ollenkaan sellasta riemua kuin useimmat uskovaiset ihmiset kertovat kokevansa.
Moi Ninni!
Jos uskot Jeesukseen ja kuvittelet olevasi pelastunut ja matkalla taivaaseen, kysy itseltäsi oletko todellakaan tehdyt mitään minkä vuoksi sinut otettaisiin taivaaseen ja jotain toista joka ei Jeesukseen usko, mutta joka on tehnyt "hyviä tekoja" lähimmäisilleen, ei otettaisi.
Kysy itseltäsi kumpi on se joka sen taivaspaikan ennemin ansaitsisi.
Minä en väitä, jos se taivas yleensä edes on tai siiten ei ole, että sinä et sinne pääsisi tai sitten pääsisit.
Mutta teot ratkaisevat varmastikkin siinäkin, eikä omahyväiset "armonanomuksien" rukoilut.
otat aina riskin. Kyllä hyviä tekojakin saa tehdä, mutta ajattelepa omalla kohdallasi:
Jos hyvät ja pahat tekosi laitetaan puntariin, kumpiako on enemmän?
Eikö rakkautta ole se, että Jumala armahtaa ne, jotka armoa tarvitsevat, ja jättää armotta ne, jotka eivät sitä koe tarvitsevansa (eli ne, jotka ovat mielestään teoillaan ansainneet taivaspaikan)?
Hyväntekeväisyyskin voi olla itsetehostuksen väline, ja kuinka voi ihminen tietää, milloin on tehnyt "riittävästi hyvää"?
Eipä mahdollisesti olevaa jumalaa mahdollisesti kiinnosta ytään se että uskotko häneen, vaan mitä olet.
Vankilat on täynnä syvässä uskossa olevia murhaajia, mafiosot ovat todellisia pelastuksen ruikuttajia etc.
...ole tehnyt kenestäkään mafiosoa tai vienyt vankilaan. Ei aina edes tuo sieltä ulos...uskon merkitys ei ole mitattavissa ulkoisilla asteikoilla, kyllähän sen tiedät.
Edelleen väitän, että USKONNOLLISTEN ihmisten joukossa on paljon vääryyttä tekeviä ihmisiä - byrokraattisia orjuuttajia, jotka takertuvat lakiin, alistamiseen ja pelotteluun. Esim katolilaisissa maissa uskonto on osa kulttuuria, ei henkilökohtainen valinta. Pyhä Henki (uskovan opas) on käsittääkseni toista maata... ohjaa kohti todellista rakkautta, nöyryyttä Jumalan edessä ja syntien hylkäämistä!
Ja mitä Jumalan ajatuksiin tulee, niin mahdollisesti käsityksesi henkilököhtainen otaksuma ja joku toinen voi tietää mahdollisesti asiasta paremmin, omakohtaisena kokemuksena.
Kaikille suotakoon oikeus löytää vapautumisensa parhaaksi katsomallaan tavalla. Luulenpa, että hankalaa kuitenkin toteuttaa ilman Jeesusta.
http://www.srk-oulu.net/
Pyhän hengen saa tällä aikaa melkolailla pian.
Kokeile mene seuroihin ja koe.
Kaiken paras tapa ottaa selvää asiasta kun sen itse tekee ja kokee.
On itsessään oikein että haet Jumalan voimaa ja vahvistumista ja ehkä Pyhän Hengen lahjojakin. Ei ole syytä kuitenkaan ylihengellistää kaikkea. Jeesus otti ihmisen muodon puhdistaakseen meidänkin ruumiimme ja sielunkykymme käyttöönsä. Siispä Jumala pyhittää meidän luonnolliset lahjat, vaikka ne eivät loistakaan silmissä, koska ovat arkipäiväisiä. Rakkaus niistä suurin. Uskossa tehdyt arkityöt ovat myös armolahjoja.
Tehtävänsä kullakin. Ei ole syytä laittaa arvojärjestykseen lahjoja ainakaan uskovaisuuden mittarina. Jos Jumala näkee antaa muita lahjoja armossaan, Hän voi sen tehdä ja rukoillakin saa...
Mutta tuota anteeksisaamista rukoilemalla eli taivaasta hakemalla en minä ymmärrä. Raamattu kieltää sen selkein sanoin Room. 10:6-8. Jumala jakaa itsensä sanassa ja on ilmoituksen Jumala. Siitä häntä on etsittävä. Eihän Paavalikaan saanut syntejään anteeksi Kristuksen ilmestyessä, vaan hänet ohjattiin Ananiaksen luon kuulemaan päästösanat. Lue myös Apt. 10:42-44.
Pyhä Henki tulee varmasti sinuun jos uskot siihen sanaan, että sinun syntisi ovat anteeksi annettu Jeesuksen sovitustyön tähden. Parempaa Pyhää Henkeä et tule saamaan kuin mitä siitä saat. Jumala on Immanuel, se, tarkoittaa; hän asuu keskellämme joka päivä maailman loppuun asti sanallaan ja niiden keskellä, jotka häneen sydämestänsä uskovat ja hänen nimeään tunnustavat.