Luin yhden kirjan.
Siinä kerrottiin omakohtainen kokemus suomalaisen sotilaan (kersantti) jäämisestä sotavangiksi.
Hän haavoittui taistelussa ja jäi hävityn taistelun jälkeen makaamaan tajuttomana.
Herättyään hän oli yksin.
Aikansa hortoiltuaan hän törmäsi viholliseen, joka otti hänet vangiksi.
Hänet vietiin kuulusteluihin ja ankeisiin oloihin.
Myöhemmin hänelle ja muutamille tovereilleen ehdotettiin (ehkä kuulusteluissa saatujen vaikutelmien perusteella) toimintaa Neuvostoliiton puolesta ja Suomea vastaan.
Tämä kersantti suostui siihen ja kertoi kirjassaan, että suositteli vangitsijoilleen myös muita vankeja, joiden arveli olevan valmiita toimimaan Suomea vastaan.
Nämä vangitsijoiden pyyntöön suostuneet saivat sitten olla kuin herran kukkarossa erämaakämpällä, johon heidät vietiin voimia hankkimaan ja oppia saamaan, kuinka heidän tulee toimia Suomen puolella, kun heidät sinne aikanaan lähetetään annettuja tehtäviä suorittamaan.
He olivat tyytyväisiä oloonsa ja eloonsa kämpällään, josta käsin saivat pitkät ajat kulkea vapaasti metsästämässä, ja kämpästään käsin lähikylään hiihdellä, saivatpa vaikka juopotella halutessaan.
Kersantti kuvaa, kuinka helppoa oli antautua tuohon vapauteen, jota tosin varjosti tietoisuus, että ennenpitkää heidät viimein lähetetään takaisin Suomeen, tällä kertaa tappamaan omia maanmiehiä.
Ja sitten koitti se aika, kun käsky tuli ja kyseinen kersanttikin lähetettiin kolmen toverinsa kanssa sille seudulle, josta he olivat kotoisin.
Yksi noista lähetetyistä oli venäläinen sotilas, joka oli mukana varmistamassa, ettei suomalaiset lipeä lupauksistaan.
Eikä he livenneet sen mukaan, mitä kersantti kirjassaan kertoo, vaan toimivat kuin heille oli opetettu.
He olivat liittyneet partisaaneihin.
Kyseinen kersantti jäi kiinni viimeiseksi jääneellä reissullaan ja selvisi vankeustuomiolla.
Siinä kerrottiin omakohtainen kokemus suomalaisen sotilaan (kersantti) jäämisestä sotavangiksi.
Hän haavoittui taistelussa ja jäi hävityn taistelun jälkeen makaamaan tajuttomana.
Herättyään hän oli yksin.
Aikansa hortoiltuaan hän törmäsi viholliseen, joka otti hänet vangiksi.
Hänet vietiin kuulusteluihin ja ankeisiin oloihin.
Myöhemmin hänelle ja muutamille tovereilleen ehdotettiin (ehkä kuulusteluissa saatujen vaikutelmien perusteella) toimintaa Neuvostoliiton puolesta ja Suomea vastaan.
Tämä kersantti suostui siihen ja kertoi kirjassaan, että suositteli vangitsijoilleen myös muita vankeja, joiden arveli olevan valmiita toimimaan Suomea vastaan.
Nämä vangitsijoiden pyyntöön suostuneet saivat sitten olla kuin herran kukkarossa erämaakämpällä, johon heidät vietiin voimia hankkimaan ja oppia saamaan, kuinka heidän tulee toimia Suomen puolella, kun heidät sinne aikanaan lähetetään annettuja tehtäviä suorittamaan.
He olivat tyytyväisiä oloonsa ja eloonsa kämpällään, josta käsin saivat pitkät ajat kulkea vapaasti metsästämässä, ja kämpästään käsin lähikylään hiihdellä, saivatpa vaikka juopotella halutessaan.
Kersantti kuvaa, kuinka helppoa oli antautua tuohon vapauteen, jota tosin varjosti tietoisuus, että ennenpitkää heidät viimein lähetetään takaisin Suomeen, tällä kertaa tappamaan omia maanmiehiä.
Ja sitten koitti se aika, kun käsky tuli ja kyseinen kersanttikin lähetettiin kolmen toverinsa kanssa sille seudulle, josta he olivat kotoisin.
Yksi noista lähetetyistä oli venäläinen sotilas, joka oli mukana varmistamassa, ettei suomalaiset lipeä lupauksistaan.
Eikä he livenneet sen mukaan, mitä kersantti kirjassaan kertoo, vaan toimivat kuin heille oli opetettu.
He olivat liittyneet partisaaneihin.
Kyseinen kersantti jäi kiinni viimeiseksi jääneellä reissullaan ja selvisi vankeustuomiolla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
nimi ja tekijä oli?
kirjoittanut Onni Palaste. Kannattaa lukea itse ja päätellä sen jälkeen, onko avaajan kanssa samaa mieltä. Itse en kaikilta osin.