Aikansa kun on hurskasteltu ja tehty hyviä tekoja. Tulee aika porskutella synnin tekemisessä. Kenellä on otsaa sanoa, että on täysin haudattu pois synnistä.
Ottakaamme raadollisuutemme esiin sellaisen kuin se on. Olkaamme rehellisiä. Olemme syntisiä.
Luther tajusi turmeluksemme laadun perinpohjin. Oli sitä mitä oli, Jumalan armosta. Tajusi kai, että vaikka kuinka venytämme hurskastelussamme ja ponnisteluissamme. Emme kuiteskaan mitään olisi pyhän Jumalan edessä. Likainen ei tule puhtaaksi. Mutta anteeksianto ja armahdus tuli siksi, koska meitä ei saada koskaan pyhiksi.
Ottakaamme raadollisuutemme esiin sellaisen kuin se on. Olkaamme rehellisiä. Olemme syntisiä.
Luther tajusi turmeluksemme laadun perinpohjin. Oli sitä mitä oli, Jumalan armosta. Tajusi kai, että vaikka kuinka venytämme hurskastelussamme ja ponnisteluissamme. Emme kuiteskaan mitään olisi pyhän Jumalan edessä. Likainen ei tule puhtaaksi. Mutta anteeksianto ja armahdus tuli siksi, koska meitä ei saada koskaan pyhiksi.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei kukaan omin avuin ole ikuisuuteen valmis, on ikäänkuin aloitettava alusta joka aamu ja luotettava Jumalan armoon, taas tänäänkin. :)
Tiedän että olen paha ihminen ja minussa on pahuutta.
Sitä vain välillä väsyy kaikkeen tällaiseen. Kun huomaa kaiken mahdottomuuden, asetelman, johon meidät on laitettu. Meistä käydään jatkuvaa taistelua. Minkä tähden tämän kaikén pitää näin olla?
Ei kukaan omasta voimastaan,eikä omilla ansioillaan voikkaan pelastua,vaan tarvitsemme Jeesusta joka hetki.Mutta kun uskaltaudumme täysillä hänen varaansa,ei hän jätä,eikä hylkää.Pyhä Henki tekee työtään jatkuvasti uudistaen ja vahvistaen.Uudestisyntyneelle ihmiselle on synti tullut niin vastenmieliseksi,ettei hän tietoisesti halua syntiä tehdä,vaan omatunto ajaa heti takaisin ristin juurelle sovituksen tekoon.Sitten kun on taas saanut armahduksen,haluaa entistä kiihkeämmin taistella syntiä ja vääryyttä vastaan.Syntihän on aina vääryys ja se loukkaa Jeesuksen puhdistamaa omaatuntoamme.Sanonta,"kerran palanut lapsi,karttaa tulta",on hyvä vertaus.
armahduksen,niin Jumalan Pyhä Henki tulee sinuun ja neuvoo sinulle kaiken,etkä enää HALUA tehdä MITÄÄN vääryyttä.Sydämen usko tulee eläväksi voimaksi sisimmässäsi ja nyt teet ilolla sen mikä aiemmin tuntui vastenmieliseltä ja väärältä.Sitä ei voi oikein kertoa,vaan se täytyy henkilökohtaisesti kokea.Tuo,mitä sinä tunnet,on synnin surua ja ilman sitä ei kukaan voi pelastua.Koska juuri se ajaa meidät ristin juurelle katumaan syntejämme ja kaipaamaan puhdistumista ja armoa.Siunausta sinulle rakas ystävä,sinä olet juuri nyt Jeesuksen puhuttelussa.
Miten saan halun vihata syntiä ja rakastaa Herraa koko sydämmisesti?
Tuntuu että mitä enemmän laitan hanttiin ja yritän, sen voimakkaampi veto syntiin. Törmään synnin voimaan itsessäni;(
varsinkin jos on "taas" tehnyt saman tyhmyyden, mistä oli jo aikaisemmin "päässyt eroon". Se on tätä vajavaisen ihmisen elämää, mutta Jumala on uskollinen vaikka me emme siihen aina pystykään. Se pahan olon tunne mikä seuraa, kun on tehnyt tyhmyyksiä on vain sitä huonon omantunnon kolkutusta ja tuiki tarpeellinen, sehän se saa meidät nöyrtymään ja kuljettaa meidät taas takaisin armon piiriin. Jos omatunto puutuu on elämämme paljon suuremmassa vaarassa.
Syntimme ovat tekoja itse elämää vastaan (eikä vain meidän omaa elämäämme vaan kaikkea elämää) ja kuten tiedämme kuolemaksi jos ei Jumala meitä armahda. Koko maailma on menossa kohti tuhoaan synnin tähden, jokainen pienikin syntimme on tukena sille, että maailma on tänään tässä epätoivoisessa tilassa. Maailmaa ja kaikkea maallista elämää uhkaava tuho liittyy tiukasti ihmisen syntiin. Sentähden uskon että sen joka tämän ymmärtää on helpompi pitäytyä erossa pahuudesta, emmehän halua olla mukana tuhoamassa elämää tai tehdä sellaisia tekoja jotka edesauttavat pahuuden leviämistä ja elämän tuhoutumista. Omasta puolestani - koska tiedän tämän en voi rakastaa syntiä joka tuhoaa minut ja ystäväni. Siksi kun olen "töppäillyt" en todellakaan pidä itsestäni tai elämästäni, kun oma tunto vaivaa ja Jumala tuntuu olevan ikäänkuin seinän takana, silloin käännyn häveten tekojani taas Jumalan puoleen, mikä voi olla aika vaikeata jos on sellainen tunne että tämän tyhmyyden olisi minun pitänyt ymmärtää olla tekemättä, mutta ei ole muutakaan mahdollisuutta ja tiedän että Jumala tietää katumukseni ja omantuntoni vaivan ja antaa anteeksi. Ja jälleen kerran päätän ja sanon itselleni että "tuhotkoon toiset maailmaa jos tekevät minulle riittää", ja jos sitten taas lankean - alan alusta ja luotan Jumalaan, sillä tiedän että Hän ei koskaan tuhoa elinkelpoista elämää ja Hän laskee katuvan syntisenkin elinkelpoiseksi pojassaan Jeesuksessa kristuksessa.
Jumala kanssasi
kasi
Kiitos sanoistasi ja halustasi auttaa.
Siunausta!
Olen lukenut aikaisemmin kirjoituksiasi täällä suurella mielenkiinnolla, olen niistä saanut oppia uusia näkökulmia elämälleni, joten kiitos itsellesi.
Jumala kanssasi
kasi :)
En ole tällä nimimerkillä aikaisemmin kirjoitellut. Katsoin haulla, ja huomasin nyt olevani toisen nimmarilla. Sori vaan!
taisinkin sekoittaa sinut erääseen toiseen. Olen kuitenkin yhä samaa mieltä meistä syntisistä.
Siunausta
kasi :)
Jeesus tuli, jotta synnin orja voisi päästä vapaaksi synnin orjuudesta, kun Jeesus on kuollut hänen puolestaan. Syntisestä tulee armahdettu syntinen, jossa Jumala aloittaa pyhityksen prosessin, jossa ihminen Jumalan muuttamana alkaa Hengen vaikutuksesta karttaa syntiä ja lähentyä Herraa. Ihminen ei itse voi pestä syntejään pois, mutta Jumala voi sen tehdä. Ihminen, joka sanoo, ettei voi lakata tekemästä syntiä tosiasiassa väittää, ettei Jumala kykene pelastamaan häntä synnin orjuudesta.
Nyt sekoitetaan yllä hyvin kaksi asiaa..
Koskahan syntinen todella lakkaa synnistä, tahi tekemästä syntiä?
todellisuudessa
Ihminen on itsessään syntinen, mutta Kristuksessa Jumala pelastaa synnin orjuudesta ja kerran Kristuksesen tullessa meidät vaan´hurkautetaan jossa lopullisesti toteutuu kirjoitettu sana voitostamme.
Katsokaamme voittoamme Kristuksesta käsin, eli Jumala on työn saattanut päätökseen.
mitä Paavali kirjoittaa? Pelastus muodostuu kolmesta osasta: vanhurskaaksi julistus (justificaatio), vanhurskaaksi tekeminen (sanctificaatio) ja kirkastuminen (glorificaatio). Kaikki tarvitaan ja Jumala tekee niistä jokaisen. Lue Room. luvut 6-8.
tavallaan oikeassa siinä että armahdettu ihminen alkaa muuttumaan, olet kuitenkin väärässä jos väität että tie olisi helppo tai jos väität että se joka syntiä tekee ei ole uskossa.
Huomaa että tämän aloituksen tarkoitus oli (ymmärtääkseni) enemmänkin puhua siitä tosiasiasta että jokainen uskova (tai ei uskova) tekee syntiä elämässään joko tieten tahtoen tai tietämättään.
Siis ei ole niin että: Ihminen, joka sanoo, ettei voi lakata tekemästä syntiä tosiasiassa väittää, ettei Jumala kykene pelastamaan häntä synnin orjuudesta.
On päin vastoin niin, että ihminen tunnustaa, että ainoastaan Jumalan avulla voi päästä synnistä eroon kokonaan.
kasi
helppo tai että uskova ei lankeaisi syntiin. Väitän, että uskovan ei tarvitse langeta syntiin, koska hän ei ole synnin orja, jos Henki häntä johtaa. Väitän myös, että väite siitä, että meistä ei koskaan tule pyhiä, ei pidä paikkaansa. Kokemukseni on, että se on niiden väite, jotka eivät halua luopua synnistä omassa elämässään.
Eenok oli samanlainen ihminen kuin mekin, syntinen, joka tarvitsi armoa. Kuitenkin Jumala otti hänet pois elävänä taivaaseen. Hän ei koskaan kuollut. Paavalin mukaan synnin palkka on kuolema. Eenokista sanotaan, että hän eli 300 vuotta Jumalan yhteydessä. Laita nämä yhteen, niin tulos on se, että Eenokissa tapahtui niin suuri muutos, että hän lakkasi kokonaan tekemästä syntiä ja oli valmis kirkkauden valtakuntaan esimerkkinä meille, että Jumala kykenee täydellisesti muuttamaan ihmisen, jos ihminen antaa siihen Jumalalle luvan.
2 Piet. 1:3-5 "Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan. Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta."
Minäkin näen raamatussa sanan ja lupaukset. Ja että syntiä ei tulisi enää lainkaan tehdä. Mutta todellisuus on toisenlainen omalta kohdaltani.
Törmäilen ja lankeilen, vaikka pyrin ojentautumaan pyyhyden tilaan (23 vuoden uskossa oleminen). Ylpeys, kateus, rakkaudettomuus ja jopa "huoriin tekeminen" saatta yllättää tilanteissa... viitaten Jeesuksen sanoihin, joka vilkaisee naista himoiten on tehnyt huorin hänen kanssaan.
Ja joka vihaa veljeään on murhaaja..jne. joten teen väärin jos sanon olevani poissa synnistä. Näe alttiuden alati olevana. On kuin kanntaisin sairautta, joka pulpahtaa välillä oireineen esiin. Ja että minulla ei ole kuin joitakin "välineitä" tautini tukahduttamiseen. Sana ja Pyhähenki!. Mutta sairaus kytee, eikä koskaan lähde, kuin vasta kuolemassa.
En saanut tästä aloitteesta käsitystä, että joku täällä on väittänyt että ei meistä KOSKAAN tulisi pyhitettyjä.
Jumala on elämän Luoja ja myös elämän Herra, ja jokainen synti on teko elämää vastaan ja teko Jumalaa vastaan ja juuri siksi synnin palkka on kuolema. Tämä ei luonnollisestikaan tarkoita vain sitä että otamme elämän joltain vaan jokaista tekoa itse elämää vastaan. Kun me saastutamme maailman teoillamme niin hengellisesti kuin materiaalisesti, me teemme syntiä, olemme siten synnin orjia - teemme tahallista syntiä tai tahatonta. Tässä maailmassa emme voi elää synnittä - niin se vain on. Olemme saastaiset jo siitäkin syystä koska tämä maailma on niin saastainen. Ei löydy synnitöntä ihmistä ja siksi meidän on aivan turha edes yrittää tuomita ketään koska olemme samanlaisia ja meillä ei siten ole edes tuomarin valtaa. Vain se joka on viaton voi tuomita toisen oikeudenmukaisella tuomiolla. Jeesus sanoi kerran että se joka on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Joh. 8:7
Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä".
Matt. 5:22
Mutta minä sanon teille:
jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion;
ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion;
ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.
Ihmisen synnittömyys on vain Jeesuksessa. Hän maksoi meidän syntivelkamme verellään (täyden hinnan) ja siten on Jumalan armo Jeesuksessa ainoa mahdollisuus meille jokaiselle. Kaikki muu synnittömyys on vain harhaa ja itsensä pettämistä.
kasi
Kirjoitit.
höpsis itsellesi
Kirjoittanut: etkö ole lukenut 25.11.2006 klo 23.47
Kaikki tarvitaan ja Jumala tekee niistä jokaisen.
Tuohon sanon sen aamenen, siis Jumala tekee, ei me.
Jos katsomme itseemme, niin ME olemme aina myyty synnin orjuuteen, ellei Jumala saa tehdä meissä tahtomisen ja tekemisen.
Mutta tekstissä
asia ei ole
Kirjoittanut: noin, vaan 25.11.2006 klo 21.18
Ihminen, joka sanoo, ettei voi lakata tekemästä syntiä tosiasiassa väittää, ettei Jumala kykene pelastamaan häntä synnin orjuudesta.
On niin korulauseinen asia, oikein sellainen pitsihelmainen kannanotto, ettei minusta ole koskaan tähän ja SIKSI katson sijaiseeseeni Jeesukseen.
Olen syntinen itsessäni ja kohdaltani täydellisyys astuu voimaan vasta Jeesuksen pukiessa minut siihen lopulliseen vanhurskauden taivaallisen kangaspuissa kudottuihin juhlapukineisiin.
Koskaan en voisi alkaa julistaa niin täydellistä oppia, että ihminen voi lakata tekemästä syntiä.
Missä se tapahtuu? Vaikka kuinka uskossa vaelletaan niin näytä synnitön vaeltaja muu kuin Kristus. Kyllä tässä olen niin perin Luterilainen kun olla voi. Repalevaatteet on omassa pukukaapissa, ja nyt ollaan vasta matkalla kohti LUPAUSTA.. ARMO on se Jumalan puolelta kädenojennus ja Jeesuksen muistoateria muistuttaa uhrista, minun tähteni johon voin luottaa.
Näin on marjat.
se, että Jumalan armosta ihminen voi lakata tekemästä syntiä ei tee ihmisestä täydellistä. Jos alkoholisti saa Jumalan avulla voiton pullosta eikä siihen koskaan enää koske, hän ei silti ole täydellinen.
Sitä paitsi, Raamattu kyllä sanoo, että Jumalan ihmisestä tulee täydellinen. 2 Tim. 3:16-17 "Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä."
2 Tim. 3:16-17 "Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä."
Tämä Jumalan tahdonmukainen elämä on riippumista Hänen kädenojennuksestaan eli armosta.
Ilman sitä olemme kadotettuja.
En nyt saivartele, mutta voi se pullomies retkahtaakin, mutta armo riittää. Jumalan rakkaus on syntiseen niin syvä, että Hän KRISTUKSESSA PÄÄTTI PELASTAA MEIDÄT. Ja silloin työ on Hänen ja meidän osa on armossa eläminen, vajaamittaisina.
En tällä tietysti yhytä syntiin, mutta laitan vaakakupin mitat kohdalleen.
Kuten kirjoitit:
Tämä Jumalan tahdonmukainen elämä on riippumista Hänen kädenojennuksestaan eli armosta. Ilman sitä olemme kadotettuja.
Siunausta, päivääsi. Kiittäkäämme armosta.
ja amen.
Siunausta sinulle
kasi
Ihminen erehtyy monin tavoin Jaak 3:2, san 24:16.
Raamattu opettaa ketkä ovat pyhiä.
Ilm 14:12.
Tämä tarkoittaa että seuraa parhaansa mukaan.
Jumala on luvannut Henkensä voiman Hebr 10:16, Hes 36:26-27, Jer 31:31-33.
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli/15b.html
Siunausta
jari laurila