Miten pian ootte voineet lähteä ulos lapsenne itsemurhan jälkeen? Minun poika lähti kesäkuussa 2006 oman käden kautta ja en ole käynyt missään ulkona tuulettumassa sitten kesäkuun puolivälin.
Välillä tuntuu, et tekis mieli nollata tämä tilanne. Unohtaa tämä helvetin raskas elämä ja yrittää parin siiderin voimalla käydä ulkona ELÄMÄSSÄ ELÄMÄÄ. Miten te ootte tehneet? Kun tuntuu, ettei jaksa...on niin rankkaa päivästä toiseen..mulla ei ole mitään lääkitystä päällä, oon käynyt terv.keskuspsykologilla, vertaisryhmässä, käyn töissä ja yritän jatkaa elämää, mut kun aina on tämä helvetti päällä. Miten te olette tehneet? Ootteko voineet käydä ulkona, unohtaa hetkeksikään tätä hirveyttä...?
Välillä tuntuu, et tekis mieli nollata tämä tilanne. Unohtaa tämä helvetin raskas elämä ja yrittää parin siiderin voimalla käydä ulkona ELÄMÄSSÄ ELÄMÄÄ. Miten te ootte tehneet? Kun tuntuu, ettei jaksa...on niin rankkaa päivästä toiseen..mulla ei ole mitään lääkitystä päällä, oon käynyt terv.keskuspsykologilla, vertaisryhmässä, käyn töissä ja yritän jatkaa elämää, mut kun aina on tämä helvetti päällä. Miten te olette tehneet? Ootteko voineet käydä ulkona, unohtaa hetkeksikään tätä hirveyttä...?
Vastaukset 5
Vanhimmat
osaa vastata tuohon mitään järkevää, mutta toivon sinulle kaikkea hyvää:)
Syvä osanottoni !
mutta mene hyvä ihminen ulos. Seurakunnilla on esim sururyhmiä. ja jos helpottaa juo vaikka persekännit, mutta älä jää murehtimaan. tee surullesi stoppi. Jatka elämääsi. Ei poikasi koskaan unhohdu, mutta ajan myötä hän ei ole jokahetki mielessäsi. Koita pärjätä !
Kaikke hyvää elämääsi
Minun pieni tyttäreni kuoli myös kesällä, enkä sen jälkeen ole ihmisten ilmoilla paljon käynyt. Töissä ja tutuissa paikoissa mutta kauppoihin en voi vielä mennä. Lokakuussa minulla oli synttärit ja silloin kävin ravintolassa ja tänä perjantaina myös, ja täytyy sanoa että oli tosi mukavaa. Humalassa ei katso ihmisiä niin kriittisesti, siis että mitä ne ajattelee yms. Minullakin on huono omatunto jos käyn jossain mutta varmaan sinäkin sanoisit ihmiselle joka on samassa tilanteessa että yritä jollain tavalla jatkaa elämää, poikasikin haluaisi sitä!!
Ei meidän tarvi sutrra ninkuin muut meidän odottavar surevat. Olen ollut surussani tosi itsekäs. Mutta alkoholi saa minut itkemään, siksi otankin mieluummin kotona. Mutta pidä huoli itsestäsi ja hae ne pienet onnen muruset, jotka jostain löytyvät.
Kokoan "turvajoukon" mukaani ja lähden joku ilta ulos. Oon vain ajatellut, että ehkä ois parempi mennä jonnekin, missä ei pitäisi heti eka kerralla olla tuttuja. Että ei joutuisi itse olkapääksi tässä asiassa kenellekään sinä iltana, että voisi vain keskittyä siihen hetken unohdukseen. Jos teet jotain kivaa tai yrität nauttia jostain, niin nousee se syyllisyys...rankkaa on. Ei poikani varmaan haluaisi, että lopettaisin itsekin elämisen hänen itsemurhansa vuoksi, minähän suren ja kaipaan kuitenkin. Kiitos teille kaikille vastauksistanne. Asun pienellä paikkakunnalla, niin sekin tässä vaikuttaa.Mutta elämän on jatkuttava..