Odotan innolla, että pääsen lukemaan tätä uunituoretta kirjaa. Taas tulee esille se, miten teologit ajattelevat täysin tavisuskovaisista poiketen - heille Raamattu on vain ihmisten kyhäämä satukirja.
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9516073506
Miltei kaikki kulttuurit ovat uskoneet jonkinlaiseen kuolemanjälkeiseen helvettiin. Toisia se on kauhistuttanut, toisille se on valanut toivoa maailmankaikkeuden moraalisuudesta. Länsimaisen ihmisen helvettimielikuvat ovat peräisin kristinuskosta.
Helvetin juuret ovat antiikin Kreikan haadeksessa ja uskossa sielun kuolemattomuuteen. Raamatusta saatiin ajatus ihmiskunnan jakautumisesta kahtia: pelastettuihin ja kadotettuihin. Näistä aineksista luotiin visio helvetistä, jossa syntisiä rangaistaan heidän tekojensa mukaan tulessa ja tulikivessä.
Keskiajalla kadotettujen kaupunki nousi täyteen loistoonsa. Teologit pohtivat helvettiopin ongelmia ja vakiinnuttivat ajatuksen ihmiskunnan kahtiajaosta ja ikuisesta piinahelvetistä. Sen rinnalle syttyi kiirastuli, puhdistuspaikka, jonka kautta pelastuvat nousevat taivaaseen. Helvettiä paettiin kirkon suojiin.
Modernilla aikakaudella helvettikuvasto monipuolistui. Perinteisen piinahelvetin ongelmat tiedostettiin ja tilalle etsittiin inhimillisempiä tulkintoja kadotettujen kohtalosta. Helvetti ei kestä ikuisesti, vaan sen asukkaat raukeavat lopulta tyhjiin tai kaikki palaavat vähitellen takaisin Jumalan yhteyteen. Yleisimmän näkemyksen mukaan helvetti on tila, jossa Luojasta eroon joutunut raukeaa miltei olemattomiin.
Helvetti on ollut myös loputon viihteen aihe. Keskiajalla runoilijat ja näkijät laativat populaarikirjallisuuden lajiin luettavia kertomuksia vainajien valtakunnasta. Taiteilijat kuvittivat paikan elävästi ja uskonnollisissa mysteerinäytelmissä helvettiä ja demoneita kuvattiin humoristisesti. Modernissa maailmassa helvettikuvastoa hyödynnetään kielikuvissa, kauhuelokuvissa ja rock-musiikissa.
Kari Kuula on teologian tohtori, dosentti ja tietokirjailija. Hänen edellisiä teoksiaan ovat mm. Paavali, kristinuskon ensimmäinen teologi (2001), Nainen uudessa uskossa. Uuden testamentin naisnäkemyksiä (2002) ja Hyvä, paha ja synti. Johdatus Raamatun etiikkaan (2004).
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9516073506
Miltei kaikki kulttuurit ovat uskoneet jonkinlaiseen kuolemanjälkeiseen helvettiin. Toisia se on kauhistuttanut, toisille se on valanut toivoa maailmankaikkeuden moraalisuudesta. Länsimaisen ihmisen helvettimielikuvat ovat peräisin kristinuskosta.
Helvetin juuret ovat antiikin Kreikan haadeksessa ja uskossa sielun kuolemattomuuteen. Raamatusta saatiin ajatus ihmiskunnan jakautumisesta kahtia: pelastettuihin ja kadotettuihin. Näistä aineksista luotiin visio helvetistä, jossa syntisiä rangaistaan heidän tekojensa mukaan tulessa ja tulikivessä.
Keskiajalla kadotettujen kaupunki nousi täyteen loistoonsa. Teologit pohtivat helvettiopin ongelmia ja vakiinnuttivat ajatuksen ihmiskunnan kahtiajaosta ja ikuisesta piinahelvetistä. Sen rinnalle syttyi kiirastuli, puhdistuspaikka, jonka kautta pelastuvat nousevat taivaaseen. Helvettiä paettiin kirkon suojiin.
Modernilla aikakaudella helvettikuvasto monipuolistui. Perinteisen piinahelvetin ongelmat tiedostettiin ja tilalle etsittiin inhimillisempiä tulkintoja kadotettujen kohtalosta. Helvetti ei kestä ikuisesti, vaan sen asukkaat raukeavat lopulta tyhjiin tai kaikki palaavat vähitellen takaisin Jumalan yhteyteen. Yleisimmän näkemyksen mukaan helvetti on tila, jossa Luojasta eroon joutunut raukeaa miltei olemattomiin.
Helvetti on ollut myös loputon viihteen aihe. Keskiajalla runoilijat ja näkijät laativat populaarikirjallisuuden lajiin luettavia kertomuksia vainajien valtakunnasta. Taiteilijat kuvittivat paikan elävästi ja uskonnollisissa mysteerinäytelmissä helvettiä ja demoneita kuvattiin humoristisesti. Modernissa maailmassa helvettikuvastoa hyödynnetään kielikuvissa, kauhuelokuvissa ja rock-musiikissa.
Kari Kuula on teologian tohtori, dosentti ja tietokirjailija. Hänen edellisiä teoksiaan ovat mm. Paavali, kristinuskon ensimmäinen teologi (2001), Nainen uudessa uskossa. Uuden testamentin naisnäkemyksiä (2002) ja Hyvä, paha ja synti. Johdatus Raamatun etiikkaan (2004).
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jehovan todistajat ja advetistit uskovat raamattuun ja pitävät sitä Jumalalta peräisin.
Molemmat ovat sitä mieltä ettei usko sieluun ja helvettiin ole peräisin raamatusta, vaan ne on otettu kreikan filosofiasta. Se on ihan totta, mitä pidemmälle asioita tutkii sen heikommaksi muuttuu pohja helvetti ja sielu uskomuksille.Näyttöä tämän asian puolesta on paljon. Ne eivät kuulu raamattuun. JT:lla on sieluoppia käsittelevä 30 sivuinen kirjanen "Mitä meille tapahtuu kun kuolemme?" Kannattaa lukea, adventisteiltakin löytyy varmasti aiheita käsitteleviä kirjoja. Uskovat ovat niin hautautueita perinnäisoppeihin etteivät he enää uskalla eikä pysty kyseenalaistamaan niitä.
Se että hyväksymme totuuden sielusta ja helvetistä, ei tee raamatusta kuitenkaan satukirjaa. Me itse olemme tehneet siitä satukirjan keksimällä oppeja joita siinä ei itseasiassa ole.
.. kuunnella maistiaisia kirjasta
http://www.kantti.net/luennot/2006/helvetinhistoria/