Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    vooimat lopussa:´(

    olen onneton ollut koko elämäni asun lastiksessa
    ja siellä olen hyvin yksinäinen ja hoitajatkin
    ovat ilkeitä, mollaa ja haukkuu koko ajan...
    ystäviä on mutta kaikki asuu koti paikkakunnalla
    ja kotona pääsen aika harvoin käymään lomilla.
    ainoa voimani on terapeuttini,mutta sekin on vaa
    kerran viikossa,ja yksi tunti kun tunnen etten ole yksin...haluun kuolla en kestä olo tilaa
    kun joka ilta saa itsensä itkeä uneen...
    haluaisin joskus tuntea sen ilon tuntee ja nauraa kyyneleet silmässä.mutta ei niin ei!!!!
    kai se taivas odottaa ja pian.
    3745
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    kyl se vielä maailma näyttää parempiakin puolia, ei kannata masentua. Vaikka toisen on hyvä sanoa. Oon itsekin joskus ollut vaikeessa tilanteessa, mutta tiedätkö: mikä ei tapa niin se vahvistaa. Ajattele, että nyt on vaikeeta, mutta ei tämä ikuisesti tämmöstä oo. Tsemppiä sulle, kyllä elämä muuttuu paremmaksi ja saat vielä joskus kokea jotain kaunista!!!

    Äänestä

    toivottavasti jaksat vielä. ystäväsi varmasti ajattelevat sinua ja toivovat että olisit kunnossa etkä yksinäinen. älä välitä hoitajista, ne ovat vaan kovettuneet työssään ja unohtaneet tietyn inhimillisyyden, joka tekee ihmisistä ihania.
    kun käyt nukkumaan älä kanna kaikkea surua mukanasi uneen, ajattele mielummin, että voit nukkumaan menessäsi rauhoittua, eikä sinun tarvitse ajatella mitään surullista. peiton alla voi elää vähän aikaa vaikka jossain haavemaailmassa ja kuvitella kaikkea mukavaa, niin että aamulla on taas voimia kohdata oikea maailma.
    usko minua, sinä voit vielä joskus kääntää kaikki pahat kokemukset voimavaraksi, ja olla vahva ja onnellinen ihminen. älä anna periksi.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    NIMETÖN............. kirjoitti:

    olen onneton ollut koko elämäni asun lastiksessa
    ja siellä olen hyvin yksinäinen ja hoitajatkin
    ovat ilkeitä, mollaa ja haukkuu koko ajan...
    ystäviä on mutta kaikki asuu koti paikkakunnalla
    ja kotona pääsen aika harvoin käymään lomilla.
    ainoa voimani on terapeuttini,mutta sekin on vaa
    kerran viikossa,ja yksi tunti kun tunnen etten ole yksin...haluun kuolla en kestä olo tilaa
    kun joka ilta saa itsensä itkeä uneen...
    haluaisin joskus tuntea sen ilon tuntee ja nauraa kyyneleet silmässä.mutta ei niin ei!!!!
    kai se taivas odottaa ja pian.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu