KOVA IKÄVÄ

Kuolema tekee kipeää, mutta elämän pitää jatkua.
Usko pois, veljelläsi on jo paljon parempi olla.
Jos on ikävä niin voi itkeä.
Jumala on aina vieressä kuuntelemassa ja lohduttamassa.

Ajan myötä kipu myös hellittää ja huomaat vielä, että elämälläsi on vielä paljon annettavaa.

Oma poikani kuoli 11 vuotta sitten,mutta tuntuu kuin se olisi ollut eilen.Kun se tapahtui,tuntui siltä,että koko maailma pysähtyi.
On aika ennen sitä ja aika sen jälkeen.
Koko ajatusmaailmani muuttui siitä hetkestä lähtien.Mutta minun oli jaksettava,koska minulla on muita lapsia,heidän vuokseen.

Voin lohduttaa sinua,että vaikka surutyö kestää lopun elämän,siihen kasvaa ja sen kanssa oppii elämään.
Jos se sinua yhtään lohduttaa.
Toivon sinulle runsaasti voimia jaksaa eteenpäin.
Huolehdi itsestäsi niin että jaksat.
Sinulla on elämä edessäsi.

Hei!

Minulta kuoli sisko seitsemän vuotta sitten. Ekat neljä vuotta oli IHAN HIRVEITÄ. Vieläkin tuntuu välillä että ei kestä. En voi lohduttaa sua oikein mitenkään.

Et sä siitä koskaan pääsekään yli. Se on vähän kuin menettäisit jalkasi. Sä voit kyllä oppia elämään ilman jalkaa mutta olet silti jalaton ihminen. Minä kävin terapiassa, kolme pätkää. Se taitaa jotenkin antaa eväitä käsitellä sitä kestämätöntä tuskaa ja ikävää.

Ja koita liikkua mahdollisimman paljon, josset harrasta mitään liikuntaa niin voit olla varma että voit vielä huonommin.

Voimia sinulle.


Karmiina

hei.
mä en tiedä, mun oma sisko joka on 26v, sai aamulla kammiovärinän, meillä on satoja kilometrejä väliä. ei oo herännyt sen jälkeen, ja se on koomassa. pelkään että se kuolee, sillä on pieni lapsikin. en tiedä miten niin läheisen ja rakkaan poismenoon voi muka valmistua.. ei varmasti mitenkään.. mutta tukijoukkoja tarvitsee.. koska nyt me kaikki läheiset pelätään, että hän kuolee.. ennuste on huono ja hetket kriittiset. mitään vikaa hänellä tai hänessä ei ole ollut, pistää miettimään.