Talvisodassahan Suomen armeija sai melkoisen läjän sotasaalisaseita. Kirjoissa kuvataan kuinka usein aseet käännettiin välittömästi vanhoja käyttäjiään kohti. Esimerkiksi Lemetin moteista saatiin lähes käyttämätöntä ensiluokkaista tykkikalustoa. Myös "emma" oli suorastaan haluttu sotasaalisase käyttövarmuutensa takia. Näitä olikin sitten kai käytössä aika lailla.
Mitä sotasaalisaseille tapahtui talvisodan jälkeen? Palautettiinko ne NL:oon? Käsiini ei ole sattunut yhtään kirjaa tai artikkelia jossa kerrottaisiin sotasaaliin palauttamisesta. Palautettiinko aseet kenties ehjinä ja huollettuina? Tehtiinkö jäynää?
Itse muistan 80-luvun armeija-ajaltani jossain maastoharjoituksessa rehanneeni mukana emmaa joka luultavasti oli jatkosodan saalista, valmistusvuosi oli muistaakseni -41. Aivan kaikkea ei siis sentään palautettu. Tietäisikö kukaan hyviä lähteitä jotka kertoisivat sotasaaliin kohtaloista?
Mitä sotasaalisaseille tapahtui talvisodan jälkeen? Palautettiinko ne NL:oon? Käsiini ei ole sattunut yhtään kirjaa tai artikkelia jossa kerrottaisiin sotasaaliin palauttamisesta. Palautettiinko aseet kenties ehjinä ja huollettuina? Tehtiinkö jäynää?
Itse muistan 80-luvun armeija-ajaltani jossain maastoharjoituksessa rehanneeni mukana emmaa joka luultavasti oli jatkosodan saalista, valmistusvuosi oli muistaakseni -41. Aivan kaikkea ei siis sentään palautettu. Tietäisikö kukaan hyviä lähteitä jotka kertoisivat sotasaaliin kohtaloista?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei palautettu. Talvisodassa oli iso motti joka laukesi ennen rauhantuloa. Suomalaiset eivät ehtineet evakuoida aseita. Jäivät luovutetulle alueelle.
Jatkosodan rauhan ehdoissa oli joku pykälä, että sotasaalis aseet on palautettava. Suomen edustaja ilmoitti tykkimäärän valontakomissiolle. Mukana oli Englannin edustaja. Tykkimäärä oli hirmuinen. Kävikö neukku edustajan kunnian päälle? Neukkuedustaja sanoi suomalaiselle, että valehtelet ei tarvitse palauttaa. Suomen paras aseistaja on ollut pahin vihollinen.
Voin olla väärässäkin. Ei käy kunnian päälle, vaikka joku valistaa minua.
Faijalla on Lapin sodasta semmoinen muistelo, että heillä oli sotasaalisaseet henkilökohtaisina aseina. Yksikköön tupsahti sitten valvontakomission edustaja piipahtamaan. Tämä oli pitänyt mukana olleille suomalaisille kovan pulinan näistä aseista, jotka sitten oli komennettu vaihtamaan suomalaisiin.
Jos oli mahdollista käyttää hyväkuntoista sotasaalisaseistusta,miksi siis kuluttaa omia?
Asehan oli kuitenkin sama vaikka ulkonäölliset seikat kertoivatkin mistä,duoda duoda,olivat hankittu.
Kun Laguksen Panssaridivisioona muodostettiin vuonna 1942 melkeinpä kaikki
sen panssarit olivat lähinnä hyökkäysvaiheen aikana saatuja sotasaalisvaunuja:
- enimmäkseen T-26 ja nopeita BT-7 panssarivaunuja;
- jokunen T-28 ”postijuna”;
- ja jopa kolme T-34 ”Sotkaakin”.
Näitä pieniä vain 6-tonnisia T-26 panssareita Suomella oli varmaankin satakunta!
Lähteitä:
Pekka Kantakoski: Suomalaiset panssarivaunujoukot 1918 – 1968;
Kuusela, Kari: Wehrmachtin panssarit Suomessa: saksalaiset panssariyksiköt
Suomessa 1941-1944;
Erkki Käkelä Laguksen miehet – Marskin nyrkki, suomalainen panssariyhtymä
1941–1944;
Erkki Käkelä Ruben Lagus, panssarikenraali. 1994;
Erkki Käkelä Laguksen rynnäkkötykit, Rynnäkkötykkipataljoona 1943–1944;
Erkki Käkelä Marskin pans¬sarintuhoojat, 2000;
Erkki Käkelä Panssarikomentajan päiväkirja, 2002.
Venäläisethän ovat itse kovia keräämään sotasaalista.
Muistan, kun 1980 luvulla kävin Moskovan Kremlin alueella, niin siellä oli Maneesissa ja sen ympärillä Napoleonin Grande Armeen kalustoa pilvin pimein.
Ovathan sotamuseot eri puolilla maailmaa täynnä panssareita ja muuta
aseistusta.
Minusta se on ihan OK!
Tuskin niitä siellä sen takia pidetään. että sotaan valmistaudutaan
- pikemminkin päinvastoin!