Kymmenen käskyn laki
1 Niin Jumala puhui kaiken tämän:
2 "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. [20:2-17: 5. Moos. 5:6-21 : 20:2,3: Ps. 81:10,11; Hoos. 13:4]
3 "Sinulla ei saa olla muita jumalia.
4 "Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. [2. Moos. 34:17; 3. Moos. 26:1; 5. Moos. 4:16; Room. 1:23]
5 Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. [20:5,6: 2. Moos. 34:7; 4. Moos. 14:18; 5. Moos. 5:9,10; Jer. 32:18 : 2. Moos. 34:14; 5. Moos. 4:24; Joos. 24:19; Nah. 1:2]
6 Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni. [5. Moos. 7:9; Ps. 103:17,18]
7 "Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.* [Sananmukaisesti: »Älä käytä Herran, Jumalasi, nimeä petokseen, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää hänen nimeään petokseen.» Osassa myöhempää perinnettä käskyn on katsottu kieltävän Jumalan nimen turhan tai halventavan käytön. Alun perin kielto koski kuitenkin väärää valaa (vrt. Matt. 5:33).] [3. Moos. 19:12, 24:16]
8 "Muista pyhittää lepopäivä. [2. Moos. 23:12, 31:13, 34:21, 35:2; 5. Moos. 5:12]
9 Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi,
10 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi.
11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. [1. Moos. 2:2,3]
12 "Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. [Sir. 3:1,2; Mark. 7:10; Ef. 6:2,3]
13 "Älä tapa. [2. Moos. 21:12; Matt. 5:21,22]
14 "Älä tee aviorikosta. [3. Moos. 20:10; Matt. 5:27,28; Hepr. 13:4]
15 "Älä varasta. [2. Moos. 21:16; 5. Moos. 24:7]
16 "Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan. [Sananl. 19:5]
17 "Älä tavoittele toisen taloa. Älä tavoittele hänen vaimoaan, älä orjaa tai orjatarta, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä mitään, mikä on hänen." [Room. 7:7]
1 Niin Jumala puhui kaiken tämän:
2 "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. [20:2-17: 5. Moos. 5:6-21 : 20:2,3: Ps. 81:10,11; Hoos. 13:4]
3 "Sinulla ei saa olla muita jumalia.
4 "Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. [2. Moos. 34:17; 3. Moos. 26:1; 5. Moos. 4:16; Room. 1:23]
5 Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. [20:5,6: 2. Moos. 34:7; 4. Moos. 14:18; 5. Moos. 5:9,10; Jer. 32:18 : 2. Moos. 34:14; 5. Moos. 4:24; Joos. 24:19; Nah. 1:2]
6 Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni. [5. Moos. 7:9; Ps. 103:17,18]
7 "Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.* [Sananmukaisesti: »Älä käytä Herran, Jumalasi, nimeä petokseen, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää hänen nimeään petokseen.» Osassa myöhempää perinnettä käskyn on katsottu kieltävän Jumalan nimen turhan tai halventavan käytön. Alun perin kielto koski kuitenkin väärää valaa (vrt. Matt. 5:33).] [3. Moos. 19:12, 24:16]
8 "Muista pyhittää lepopäivä. [2. Moos. 23:12, 31:13, 34:21, 35:2; 5. Moos. 5:12]
9 Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi,
10 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi.
11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. [1. Moos. 2:2,3]
12 "Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. [Sir. 3:1,2; Mark. 7:10; Ef. 6:2,3]
13 "Älä tapa. [2. Moos. 21:12; Matt. 5:21,22]
14 "Älä tee aviorikosta. [3. Moos. 20:10; Matt. 5:27,28; Hepr. 13:4]
15 "Älä varasta. [2. Moos. 21:16; 5. Moos. 24:7]
16 "Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan. [Sananl. 19:5]
17 "Älä tavoittele toisen taloa. Älä tavoittele hänen vaimoaan, älä orjaa tai orjatarta, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä mitään, mikä on hänen." [Room. 7:7]
Vastaukset 26
Vanhimmat
Room. 7:1-6
Vapaus laista
1 Veljet, tehän tunnette lain ja tiedätte, että laki hallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää. 2 Laki sitoo naimisissa olevan naisen mieheensä niin kauan kuin tämä on elossa. Mutta jos mies kuolee, nainen vapautuu siitä laista, joka sitoi hänet mieheen. 3 Jos hän miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle, hän on avionrikkoja. Mutta miehensä kuoltua hän on vapaa lain määräyksestä eikä tee aviorikosta, jos menee naimisiin toisen miehen kanssa. 4 Samoin on teidän laitanne, veljeni. Kristuksen kuolemassa te hänen ruumiinsa jäseninä olette kuolleet vapaiksi laista ja kuulutte nyt toiselle, hänelle joka on herätetty kuolleista. Näin me kannamme hedelmää Jumalalle.
5 Silloin kun vielä olimme turmeltuneen luontomme vallassa, ruumiissamme vaikuttivat lain herättämät syntiset himot ja me kannoimme hedelmää kuolemalle. 6 Mutta kun nyt olemme kuolleet pois siitä, mikä piti meitä vallassaan, olemme päässeet vapaiksi laista. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina.
Lakia ei ole koskaan poistettu. Tai sitten Jeesuksen sanat ovat valetta:
17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
19 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.
20 Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.
vai narrasiko Paavali:
Room. 3:31
Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.
Oletko jo käyttänyt "vapauttasi" ja tappanut ihmisiä. Raiskaaminen on myös ihanaa sekä varastaminen. Kannattaa hakata mummoja ja otta niiden rahat. Tai jos hakkaat vanhempasi ja valehtelet kaikille, palvelet epäjumalia ja pilkkaat Jumalaa. Armo tulee varmasti ylenpalttiseksi?
mutta ne jotka ovat uskossa ja uudestisyntyneitä, he eivät ole enää lain alla.
Eihän ole edes todistettu,että pakanoille olisi joskus annettu tuollainen laki,jonka sanot poistetun!
Niimpä kristinuskosta ei ole poistettu yhtään mitään.
Kristinusko on ihan eri asia kuin Juutalaisilta vaadittu liittonsa noudattaminen.
Kyse on Jeesuksen tekemästä liitosta joka ei mitenkään liity edes Israelin kanssa tehtyyn liittoon pakanoiden kohdalta.
Sitäpaitsi Jeesus sanoi jättävänsä Israelin liiton lakeineen voimaan nille, joille sen Jumala oli säätänytkin.
Jeesus teki liittonsa OMASSA nimessään, eikä ole luonnollistakaan, että joku tekisi Jumalan teot mitättömiksi, ei edes Jeesus.
Tämän adventistit kiertävät pitämällä Jeesusta myös vanhan liiton antajana kolminaisuusoppiin (joka näin on eri kuin kristityillä) vedoten.
Kiistät koko kristinuskon lähtien apostoleista, kun et hyväksy mitään muuta kuin vanhan liiton lakeineen; ja itsekään et noudata tuota liittoa.Mikähän sinäkin luulet olevasi?
Luukkaan evankeliumi:
16:16 Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin. ,,,,,,,Vai narrasiko Paavali?Roomalaiskirje:
3:21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
Galatalaiskirje:
3:19 Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä. Voitaneenkin HYVÄLLÄ syyllä TODETA että ainoat jotka valehtelevat , ovat aventisnmin kannattajat. Heillä on kirkkonsa olemassaolo kiinni siitä, että heidän valheisiinsa joku sortuu. Raamattuun uskominen ei siihen johda!
Aivan sama jos puhuisimme että Luterilaiset poikkeavat siinä ja siinä meidän kristinuskovaisten tavoista.
ME OLEMME KRISTINUSKOVAISIA,mutta oletteko te luterilaiset?
Ketkäs sitten ovat niitä laittomuuden opettajia,josta jo Paavalikin varoitti?
Lutterikin varoitti muuttamasta Jumalan käskyjä.
Hän sanoi että lopunaikana itse saatana tulee muuttamaan Jumalan käskyt,niin että ne tullaan kirkoistakin poistamaan.
Neljä ensimäistä käskyä opettaa kunnioittamaan ja rakastamaan Jumalaa ja loput lähimäisiämme.
Jos rikomme jotakin niistä,rikomme lähimäistämme vastaan.
Jos taas rikomme niitä käskyjä jotka opettavat kunnioittamaan ja rakastamaan Jumalaa,olemme aivan hunninkolla.Jos meillä ei ole kunnioitusta edes Jumalaa kohtaan,miten sitten voisimme kunnioittaa lähimäistämme?
Koska suurin ja ensimäinen käsky kuuluu:Rakasta Jumalaa YLIKAIKEN.
Vasta toinen tämän vertainen on:Rakasta lähimäistäsi,niinkuin itseäsi!
Nämä molemmat sisältyvät siihen rakkauden kaksoiskäskyyn jonka Jeesus ITSE meille jätti.
Jeesus sanoi että ne tulevat olemaan aina voimassa.Niinkauan kuin tämä maailmakin pysyy.
Sen vahvistaa meille myöskin ilmestyskirjan seuraava teksti.
Vielä lopun aikanakin on Jumalalle uskollisia,jotka tahtovat pitää kunniassa Jumalan käskyt ja rakastavat Jeesusta.Ilm.14:12.
Pidätkö tuota adventismin Jumalan kunnioittamisen tapaa kunnioittamisena? Ei se kyllä minun silmääni sellaiselle näytä.
Kirjoitus meni näin=>" Eihän ole edes todistettu,että pakanoille olisi joskus annettu tuollainen laki,jonka sanot poistetun!
Niimpä kristinuskosta ei ole poistettu yhtään mitään.
Kristinusko on ihan eri asia kuin Juutalaisilta vaadittu liittonsa noudattaminen.
Kyse on Jeesuksen tekemästä liitosta joka ei mitenkään liity edes Israelin kanssa tehtyyn liittoon pakanoiden kohdalta.
Sitäpaitsi Jeesus sanoi jättävänsä Israelin liiton lakeineen voimaan nille, joille sen Jumala oli säätänytkin.
Jeesus teki liittonsa OMASSA nimessään, eikä ole luonnollistakaan, että joku tekisi Jumalan teot mitättömiksi, ei edes Jeesus.
Tämän adventistit kiertävät pitämällä Jeesusta myös vanhan liiton antajana kolminaisuusoppiin (joka näin on eri kuin kristityillä) vedoten.
Moseksen uskoisten laki tuo kyllä on, joka kivitauluihin hakattiin. Tosin, nuo melkein saman sisältöiset säännöt olivat jo käytössä esim. heprealaisilla, jotka olivat lähtöisin muinaisesta mesopotiniasta.
Kristityille on kyllä annettu sittemmin uudet ja paremmat lait, ja ne ovat kirjoitettuna sydämen tauluun katoamattomilla kirjaimilla Luojamme, taivaallisen Isän toimesta.
vanhan liiton aikaa, eli teoilla pelastutaan. No, tapansa kullakin.
Niin, he elävät semijudaismistä elämää, ovat siis puheiltaan kuin juutalaiset, mutteivat kuitenkaan noudata lakia. Ja pyrkivät kaikin keinoin lisäämään muiden uskontokuntiin kuuluvien taakkaa, mutta itse eivät kykene kantamaan edes omaa taakkaansa.
pelastu ainutkaan, sillä myös ihmisten ajatukset lasketaan synniksi. " Joka katsoo naista himoiten, on jo tehnyt sydämmessään syntiä"
Ja kun me kaikki olemme syntisiä, niin ilman Jumalalta saatavaa ansaitsematonta hyvyyttä ei pelastuisi kukaan.
Kaikenlaisen Jumalanpuolelta tulevalta vaatimuksella on tarkoituksenaan osoittaa, kuinka kauheita me ihmispoloiset olemme.
Joka näillä vaatimuksilla ottaa aiheekseen löytää tien Isän tykö ON KELPAAMATON, koska hyljeksii silloin Jumalan itsensä lahjoittamaa uhrisovituksen virkaa.
LAIN AVULLA EI TULLA PYHIKSI, VAAN SYNTISIKSI: ETTÄ ARMO SUUREKSI TULISI: LAki siis ajaa Kristukseen. JA KRISTUS ON LAIN LOPPU!!
Jumalan tarkoituksenaan on ajaa luotunsa KRISTUKSEEN! Jossa pelastuminen, rauha ,lepo ja ikuisuus:)
Kerron ensiksikin ettei adventistiseurakunta kuvittele pelastuvansa lakia noudattamalla vaan yksin armosta,yksin uskosta Kristukseen,yksin Jeesuksen veren kautta.Olen syntyisin ev.Lut.Annoin elämäni Herralle nuorena 16 vuotiaana tyttönä.Sen jälkeen aloin etsiä itselleni kotiseurakuntaa.Kävin monissa hengellisissä yhteisöissä.Minulle tuttuja ovat helluntailaisuus,ev.lut kansanlähetys ja kansan raamattuseura.Kävin myös muutaman kerran vapaakirkon ja lestadiolaisissa seuroissa.Kaikkialta löysin vilpittömiä Jumalan lapsia.Huomasin myös eroja.Joka yhteisössä oli jotkut sisäänrakennetut normit.Yleisesti puhuttiin evankeliumin tuomasta vapaudesta,mutta sitten oli näitä erinäisiä kieltoja ja joissakin yhteisöissä niitä oli paljon ja koin ne jopa ahdistavan ahdasmielisinä.Tutustuessani adventistiseurakuntaan näiksi kristityn elämän ohjenuoraksi ja normiksi kerrottiin 10 käskyä.Minä hyväksyn nämä säännöt.Ne ovat hyviä ja viisaita ohjeita joka ihmiselle.Itse olen kokenut adventistiseurakunnan vapauttavana yhteisönä.Täällä ei olla kokemukseni mukaan ahdasmielisiä vaan Jumalan käskyt pidetään kunniassa ja niitä arvostetaan. Kukaan todellinen adventisti ei kuvittele pelastuvansa lain kautta.Jumala rakastaa meitä ja on antanut nämä ohjeet sitä varten että eläisimme onnellisina ja sovussa kanssaihmistemme kanssa.Minusta tuntui joskus nuorena kun kävin eri seurakunnissa että joissakin yhteisöissä näitä "käskyjä" oli enemmänkin kuin 10,niitä oli 20 tai jopa 40 tyyliin älä tee sitä tai tätä.Syy miksi olen adventisti tänään on:Olen onnellinen täällä.Olen löytänyt täältä harmonian ja tasapainoisen elämän suhteessani Kristukseen.
Mikään kertomistasi asioista ei tee adventismista totuutta.Totuutta ei verrata mihinkään.Kirkkojen etsiminen on omituinen harhaluulo, ikäänkuin jossain olisi totuutta edustava kirkko.mmMeillä on oikeaa vain Raamatun Sanan kutta syntyvä usko, eikä se ole kirkkokuntien hallussa eikä koskaan tule olemaankaan. Joten etsintäsi oli jo lähtökohtaisesti eksytystä etsivää.
Oikeaa on todellakin vain Ramatun Sanan kautta syntyvä usko ja Pyhän Hengen työ.Mutta jos oikein olen käsittänyt Jumalan tahto on että uudestisyntynyt kristitty liittyy seurakuntaan.Jo siitäkin syystä että hän vahvistuisi uskossa ja hän kokisi yhteyttä muiden kanssa.Myöskin lähetyskäskyä:Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaaa evankeliumia kaikille luoduille lienee aika vaikea yksin toteuttaa.Jokaisella kristukseen uskovalla on oikeus kuulla Jumalan Sanaa ja rukoilla toisten kristittyjen kanssa.Mikään seurakunta ei ole täydellinen,ei myöskään täysin puhdasoppinen.Silti kaikkialla missä Kristusta saarnataan on myös niitä joiden sydämen Pyhä Henki on uudestisynnyttänyt ja joiden Herra Jeesus on.Seurakuntaan liittyminenhän on luonnollinen seuraus uskoon tulosta.
adventistien suulla.Kristus on lain loppu,koska hänessä ainoassa on sovitus.Koska kukaan ei voi tulla autuaaksi lainteoilla.
Mutta se ei tarkoita sitä,että me olisimme välinpitämättömiä synnin suhteen,vaan päinvastoin,kun tulemme uskoon omatuntomme herää,niin että tulemme tietämään oikean ja väärän rajan paljon tarkemmin,kuin aiemmin.
Koska oikean ja väärän tietoisuus on nyt kirjoitettu meidän sydämeemme.Tulemme synnin tuntoon,synti,siis kaikki vääryys tulee vastenmieliseksi.
Emmekä halua enää tehdä sellaista,mitä emme soisi itsellemmekään tehtävän.Koko vaelluksemme on yhtä suurta parannuksen tekoa.
Kun joku tuli Jeesuksen luokse pyytämään anteeksi syntejään,
Jeesus sanoi aina:Syntisi ovat anteeksi annetut,mene ÄLÄKÄ ENÄÄ SYNTIÄ TEE!
Hän EI koskaan sanonut mene vain ja jatka syntielämääsi!
Senvuoksi me,jotka olemme armahdettuja joutumme kovaan kilvoitukseen taistelussa syntiä vastaan.
Raamattu kehoittaakin ottamaan kaikki henkiset sota-aseet käyttöön taistelleksamme sielunvihollista vastaan,joka yrittää meitä eksyttää.
Mutta meidän vahvuutemme on uskomme,se on Kristus meissä.Ainoastaan hänen avullaan voimme torjua paholaisen kaikki verkot ja viritykset.
Ilman Kristusta emme voi mitään,mutta hänessä ja hänen kanssaan voimme kaiken.Siksi voimmekin sanoa että Kristus on lain loppu.
Miten sinä sanot sitä Jumalan tahtomaksi yhteydeksi, jos opin vääryys yhdistää ihmisiä? Ei silloin ole ystävyyssuhteet oikealla perustalla, jos viihtyminen on liittymisen perusta eikä oikea opetus.Silloinhan urheiluseurakin on yhtä oikea paikka liittymioseen.
Voitko ystävällisesti kertoa minulle minkä vuoksi adventstiseurakunta on "väärää oppia"Missä sitten on se "oikea"oppi?Olen käsittänyt että me jotka uskomme että Kristus on puolestamme kuollut ja ylösnoussut ja turvaamme Jeesukseen vapahtajanamme on raamatun mukaan oikeaa oppia. Oli seurakunta sitten minkä niminen tahansa,siihen kuuluvan kristityn tulisi tuottaa hengen hedelmää.Se kertoo uskosta Kristukseen ja Pyhän Hengen muuttavasta voimasta.Niin,miksei sitä urheiluseurassakin voisi rukoilla jos löytyy samantyyppisiä ihmisiä,liikunta on hyvä juttu ja tärkeä osa elämääni.Hyvää yötä,todennäköisesti en huomenna ole koneen ääressä.Ilmeisesti on 14 tunnin työrupeama edessä.
jota varoitettiin liittymästä adventtiseurakuntaan vuonna 2004, vai joku muu. Muistan hänet, kun hän kirjoitteli silloin syksyllä tästä asiasta. Minäkin voin allekirjoittaa kertomuksesi täysin rinnoin, koska olen kokenut saman vapauden täällä kuin sinäkin. Toivottavasti joskus tavataan. Maran ata!
Meillä jokaisella on oma henkilöhistoria, mutta ei se muuta tiettyjä tosiasioita miksikään, sillä kristillisissä asioissa on vain yksi oikea Opettaja, ja yksi oikea hyvä Paimen, hän on ihmisen Poika, Kristus, lain täyttymys ja sovitus
Joka mm. sanoi sapatin olevan ihmistä varten, eikä siis toisin päin, ja näin ollen, jokainen ihminen valitsee ihan itse itselleen sopivan lepopäivän aivan samallla tavoin kuin Luojamme, taivaallinen Isä teki aikoinaan. Ja kyllä nuo Moseksen lait ovat pois suljetut kristityn elmästä, jolle "lait" ovat kirjoitettu sydämen tauluun, Luojan, taivaallisen Isän kirjoittamana.
Meistä suurin osa kyllä hyväksyy Kristuksen luettelemat säännöt/lait ehdoitta ja omaksuu hänen antamat opetukset, mutta emme me siitä muita paremmiksi muutu, vaikka taakkamme kevyt nyt onkin. On mukava huomata, jotta olet jo löytänyt.
Olen eri henkilö.Koen advariseurakuntaan liittymiseni oleen selvää johdatusta,sillä aikoinaan kun Kristus löysi minut ei minulla ollut minkaanaista tietoa tai käsitystä adventisteista.Järjellä ajatellen olisi ollut luontevampaa liittyä johonkin niistä yhteisöistä joita löytyi naapuristosta tai joistakin tuttavaperheistä.Kuitenkaan kuten kerroin en kotiutunut näihin yhteisöihin.Minulla oli kysymyksiä joihin en saanut vastausta,ehkä monet ihmiset eivät edes kysele tai kyseenalaista asioita .Advetisteja pidin jonkinlaisena kummajaisena,puolijuutalaisena lahkona jota ei oikein tosissaan voinut seurakunnakseeen ajatella.Käsitykseni kuitenkin muttui kun työpaikallani tapasin adventistin johon tutustuin.Totesin hänen uskonsa olevan käytännönläheistä,raitishenkistä ja terveellä pohjalla olevaa.Vietin hänen kanssaan raamatun äärellä noin 50 tuntia keskustellen ja rukoillen.Lopputulos oli:Liityin adventistiseurakuntaan.En ole valintaani katunut.Päinvastoin ajattelen että miksi kukaan ei ollut neuvomassa tai ohjaamassa minua tänne aiemmin.Jumalan Rauhaa sydämeesi toivoopi Maija
Minun osakseni tuli jäädä orvoksi jo ennen syntymääni. Jouluaattona isäni kuoli, mutta ei sodassa. Uudenvuoden päivänä hänet haudattiin vapaan hautausmaan kiviseen maaperään, ja minä synnyin helmikuulla.
Nyt voisi luulla, että peli oli menetetty. Mitä mahdollisuuksia jää lapselle, joka syntyy äitinsä ainokaiseksi sota-aikana, ja jää heti isättä. Yleisesti ottaen ei mitään. Niin minunkin kohdallani luultiin. Kuitenkin Jumala oli päättänyt jo silloin pitää minusta huolen. Edeltä käsin Hän tiesi, miten minun tietäni tulee johtaa.
Isäni suku oli hyvin vasemmistolaista, koko kyläkunta oli sitä. Jos joku olisi mennyt rippikouluun, hänet olisi naurettu ja ylenkatsottu ihan pilalle menneeksi. Eipä siinä yhteisössä ollut Jumalalla mitään ”virkaa”. Minutkin oli syntymäni jälkeen liitetty siviilirekisteriin äitini ilmoituksella. Ei lapsikastetta, ei kirkollista siunausta ei mitään.
Edellisenä vuonna isäni oli ostanut pienen tilan 30 km päästä toisesta kylästä. Siispä keväällä äitini pani minut, vähän yli parikuukautisen vauvan, pärekoppaan ja lähti ajelemaan polkupyörällä nyt yksin omistamalleen tilalle. Siellä hän asettui vähitellen taloksi ja ryhtyi viljelemään tilaa. Ei rahaa, ei sotaeläkettä, kun isä ei kuollut sodassa, ei mitään millä tulla toimeen. Nuoren naisen koko tarmolla hän paneutui tilan hoitoon, mutta aika oli ankeaa. Puutetta oli etenkin rahasta, koska talosta oli velkaakin, joka piti maksaa.
Sieltä löytyi ihmisiä, jotka turvasivat Jumalaan ja antoivat esimerkkiä pienelle tytölle, joka imi kaiken itseensä kuin vesi sieneen. Tulin tietämään, että on Taivaan Isä, joka rakastaa kaikkia ihmisiä. Vaikka siihen aikaan Hän ajelikin ukonilmalla ”kivikärryillä”, en pelännyt, koska Hänestä oli kuuden vuoden kuluessa tullut isän korvike, jolle voin huoleni kantaa.
Äitini meni uudelleen naimisiin uskoen saavansa turvaa ja helpotusta elämäänsä. Silloin me liityimme takaisin seurakuntaan, ja minut kastettiin. Olen seisonut tomerasti tuolilla, kun pappi valeli vettä päähäni. En muista siitä mitään. Turvaa ei äiti saanut, vaan toisin kävi. Hän sai lisää työtä, lisää lapsia ja lisää huolia.
Avioliitto oli kariutua,ja puolisot muuttivat hetkeksi erilleen ja tila myytiin. Minä sain seurata äitiäni, mutta pienemmät sisarukseni vietiin heidän mummolaansa. Äiti sai työtä läheisen pitäjän lakkitehtaasta ja vuokrahuoneen siitä läheltä. Nyt tuli palkka ja olo helpotti rahan suhteen. Mutta muuten tuo aika oli henkisesti kovempaa kuin köyhyys. Lapsia oli niin ikävä. Tuo aika opetti äidin rukoilemaan ja minut myöskin. Joka ilta ja aamu muistan hänen rukoilleen ja itkukin oli herkässä. Huonekin oli kylmä, joten toisiamme lämmittäen me nukuimmekin. Minäkään en ollut ihan onnellinen, vaikka sain pitää äidin ihan yksin. Tajusin, etteivät asiat ole silti kovin hyvin.Eräänä päivänä aviomies taas seisoi ovella ja pyysi vaimoaan tulemaan kotiin, että lapset saavat äidin takaisin.
Sopu syntyi ja niinpä taas muutimme, nyt lähemmäksi kaupunkia ja töitä. Tuo aika oli parasta aikaa elämässäni. Isäpuoli sai töitä ja äiti hoiti lapsia ja yhtä lehmää, lampaita ja kanoja pienellä kotitilkullaan. Lisärahoiksi äiti ompeli kylän naisille. Uudessa kotikylässä oli nuori neitonen, joka oli tullut uskoon ja halusi opettaa lapsille pyhäkoulua. Niinpä hän kutsui meidät kylän lapset yhteen, ja taas sain kädestä pitäen opetusta, jota en koskaan olisi saanut synnyinkylässäni. Raamatun henkilöt alkoivat elää todellista elämää.Pyhäkouluopettajani lisäksi sain hurskaan ja kasvattavan opettajan, jonka kasvatuspanos ulottui vielä koulun ulkopuolellekin, koska hän asui naapurissa. Omalta puoleltaan hän neuvoi meitä kielen käytössä ja huuteli meille nukkumaanmenoaikojakin.
Tuossa kotikylässäni asui myös eräs emäntä, joka vietti sapattia. Sitä minä ihmettelin kovasti. Pyysin äitiäni kanssani käymään siinä talossa, mutta hän ei tietenkään lähtenyt, koska se nyt oli lapsen höpinää. Minä en kuitenkaan saanut asiaa mielestäni. Toteutin unelmani, kun kuulin, että emäntä piti jotakin ompeluseuraa.Silloinhan voi mennä kylään, koska kaikki olivat kutsutut. Pyöräilin muiden tätien vanavedessä tuon emännän kotiin. Muistan, miten tarkasti katselin hänen touhujaan. Ei hän näyttänyt kovin erikoiselta, vaikka pitikin lauantain pyhänä. Ystävällinenkin hän oli minulle, oudolle vieraalleen. Sain pullaa ja mehua , mikä oli harvinaista herkkua.
Vuodet vierivät, sain äitini ansiosta käydä koulua enemmän kuin muut toverini, ja pääsin oppikouluun. Sitten seurasivat vuodet, jotka menivätkin aivan liian nopeasti. Tulivat nuoruuden viettelykset. Ihmeellisesti Jumala johdatti senkin ajan. Nuo vuodet, jotka hän oli minua siihen asti opettanut sanaansa tuntemaan, pitivät minua kaidalla tiellä. Jollain lailla tunsin olevani vastuussa Jumalalle tekemisistäni aivan kuin isälleni. Monen mutkan kautta löysin puolisoni, joka oli tietenkin, kuinkas muuten olisi voinutkaan olla, uskovaisen äidin poika. Hän tosin sanoo siihen aikaan kiertäneensä adventtikirkon kaukaa. Minä en sitä tiedostanut, koska kaikki asiat kiinnostivat ja uskon asiat erityisesti. Olin avoin kaikelle.
Anoppini kautta sain kosketuksen adventtiseurakuntaan jo toisen kerran. Sen ihmiset ”rakastivat” minut mukaansa. Siellä kuuntelin monen vierailijan väkevät saarnat. Jumalan sana kosketti joka kerta. Mutta sain vielä toistakymmentä vuotta viipyä sanan ääressä, ennen kuin me molemmat olimme valmiit seuraamaan Vapahtajaamme seurakunnan yhteyteen. Tuon kasteen ja liittomme Vapahtajamme kanssa muistan elämäni loppuun asti.
Jälkeenpäin vasta näen ja ajattelen, että Jumalan johdatus elämässäni on ollut ihmeellinen ja merkittävä. Voin sanoa kuin Daavid: ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.” Ps. 139:16 Siis minulla isättömällä on aina ollut isä.
Olen tämän joskus kirjoittanut, ja siitä tuli melkein romaani, mutta siinä onkin koko elämä. Terveisiä sinulle Maija, samassa veneessä ollaan, mutta tunnemme Kapteenin, Jeesuksen Kristuksen, joten mikä tässä on ollessa.