Vastaan kaikille yhdelä kertaa, kun oli keskustelua seitsemännestä päivästä.
Raamatullinen viikon 7 päivä on lauantai.
Sunnuntain vietto on tullut 300 luvulla ihmiskäskyin. Tämä on historiallinen totuus.
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli/4.html
SUNNUNTAI RAAMATUSSA;
Apt 20:7,11, 1 Kor 16:2, Ilm 1:10.
Edelliset Raamatunkohdat mainitsevat toiminnasta viikon ensimmäisenä päivänä sunnuntaina. Löytyykö näistä perusteita, ettei alkuseurakunta olisi viettänyt sapattia?
Vuosisatoja on ollut vilpittömiä sunnuntain viettäjiä, (Luuk 12:47-48) eivätkä he siksi ole vilpittömyytensä vuoksi syyllisiä Jumalan edessä.
Syyllisyys alkaa vasta kun ihminen on saanut riittävän valon tehdäkseen valintansa.
Sunnuntai on syrjäyttänyt sapatin, vaikka sunnuntain vietolle ei löydy Raamatullista tukea. Kautta aikojen luomisesta lähtien on ollut Raamatullisen viikon seitsemännen päivän (sapatin= lauantai) viettäjiä.
Onhan Jumala itse säätänyt sapatin, ja Kristus sen vahvisti.
Lepopäivä on omantunnon kysymys rakkaudessa.
Apt 20:7,11:
- Luukasta pidetään apostolien tekojen kirjoittajana. (Luuk 1:1-3, Apt 1:1)
Hän käytti juutalaista ajanlaskua, samaa kuin evankeliumeissaankin. Viikon ensimmäisen päivän ilta vastaa meidän ajanlaskussamme lauantai iltaa. (3 Moos 23:32,Mark 1:32, 1 Moos 1:5)
Juutalainen vuorokausi alkoi auringonlaskusta ja päättyi auringonlaskuun. (2 Moos 12:18) Kyse ei ollut siis sunnuntain jumalanpalveluksesta.
Sapatin tilaisuuksia oli siis jatkettu auringonlaskun jälkeen.
Alkuseurakunnassa vietettiin ilmeisesti ehtoollista useimmin kuin jumalanpalveluspäivinä. (Apt 2:42,46)
1 Kor 16:2
- Paavali kehotti uskovia panemaan jotakin syrjään köyhille rahakeräykseen heti seuraavana arkipäivänä, kun Paavali sapatin kokouksessa antoi tämän tiedotuksen.
Ilm 1:10; “Herran päivä” Jeesus ja sapatti.
- Sapattia nimitetään Herran sapatiksi. (2 Moos 20:10, Hes 20:12,20, 1 Moos 2:2-3) Siksi sapatin kutsuminen Herran päiväksi on perusteltua. Olihan Jeesus sapatin Herra. (Matt 12:5-6,8, 5:17-19, Mark 2:27-28, Joh 5:39, Sapatin Herran valtuudet antoivat Jeesukselle auktoriteetin opettaa oikeata sapatin viettoa. (Matt 12:9-21, Luuk 13:10-17, Joh 7:22-24, Mark 6:2)
Koska sapatti on ihmistä varten, se on Herran päivä, joka kuuluu Herralle. (Joh 1:3)
Siunausta
jari laurila
Raamatullinen viikon 7 päivä on lauantai.
Sunnuntain vietto on tullut 300 luvulla ihmiskäskyin. Tämä on historiallinen totuus.
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli/4.html
SUNNUNTAI RAAMATUSSA;
Apt 20:7,11, 1 Kor 16:2, Ilm 1:10.
Edelliset Raamatunkohdat mainitsevat toiminnasta viikon ensimmäisenä päivänä sunnuntaina. Löytyykö näistä perusteita, ettei alkuseurakunta olisi viettänyt sapattia?
Vuosisatoja on ollut vilpittömiä sunnuntain viettäjiä, (Luuk 12:47-48) eivätkä he siksi ole vilpittömyytensä vuoksi syyllisiä Jumalan edessä.
Syyllisyys alkaa vasta kun ihminen on saanut riittävän valon tehdäkseen valintansa.
Sunnuntai on syrjäyttänyt sapatin, vaikka sunnuntain vietolle ei löydy Raamatullista tukea. Kautta aikojen luomisesta lähtien on ollut Raamatullisen viikon seitsemännen päivän (sapatin= lauantai) viettäjiä.
Onhan Jumala itse säätänyt sapatin, ja Kristus sen vahvisti.
Lepopäivä on omantunnon kysymys rakkaudessa.
Apt 20:7,11:
- Luukasta pidetään apostolien tekojen kirjoittajana. (Luuk 1:1-3, Apt 1:1)
Hän käytti juutalaista ajanlaskua, samaa kuin evankeliumeissaankin. Viikon ensimmäisen päivän ilta vastaa meidän ajanlaskussamme lauantai iltaa. (3 Moos 23:32,Mark 1:32, 1 Moos 1:5)
Juutalainen vuorokausi alkoi auringonlaskusta ja päättyi auringonlaskuun. (2 Moos 12:18) Kyse ei ollut siis sunnuntain jumalanpalveluksesta.
Sapatin tilaisuuksia oli siis jatkettu auringonlaskun jälkeen.
Alkuseurakunnassa vietettiin ilmeisesti ehtoollista useimmin kuin jumalanpalveluspäivinä. (Apt 2:42,46)
1 Kor 16:2
- Paavali kehotti uskovia panemaan jotakin syrjään köyhille rahakeräykseen heti seuraavana arkipäivänä, kun Paavali sapatin kokouksessa antoi tämän tiedotuksen.
Ilm 1:10; “Herran päivä” Jeesus ja sapatti.
- Sapattia nimitetään Herran sapatiksi. (2 Moos 20:10, Hes 20:12,20, 1 Moos 2:2-3) Siksi sapatin kutsuminen Herran päiväksi on perusteltua. Olihan Jeesus sapatin Herra. (Matt 12:5-6,8, 5:17-19, Mark 2:27-28, Joh 5:39, Sapatin Herran valtuudet antoivat Jeesukselle auktoriteetin opettaa oikeata sapatin viettoa. (Matt 12:9-21, Luuk 13:10-17, Joh 7:22-24, Mark 6:2)
Koska sapatti on ihmistä varten, se on Herran päivä, joka kuuluu Herralle. (Joh 1:3)
Siunausta
jari laurila
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinulla on jäänyt levy päälle ja mielialalääkkeet ottamatta.
jo vedetty tällekkin päivälle,että jaksat häijyillä syyttömille ihmisille.Vai kuinkas on?
Kristinuskon perusta on Uudessa Testamentissa olevat Jeesuksen ja apostolien opetukset.Nihin ei kuulunut lerpopäivästä annettua käskyä.Adventistien lisäämiset eivät kuulu kristinuskoon.Adventistien uskonto on täysin pakanoiden omaa keksimää uskontoa, johon meitä kristittyjä kielletään liittymästä.Galatalaiskirje:
1:8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. 1:9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. SELVÄÄ ON ettei ADVENTISTIEN OPPIA Paavali eikä kukaan alkukristitty olisi hyvällä katsoneet.
Laki on aina voimassa.
Lepopäiväasia ei ole sen kummempi asia.
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli/4.html
Siunausta
jari laurila
Sinä adventistina pyrit osoittamaan, että laki on sama.Kierrät sen mitä muut esittelevät, että kristinuskossa ja juutalaisuudessa ovat voimassa eri lait.MERKILLINEN päähänpinttymä!Kristinuskossa on kristinuskon lait ja juutalaisuudessa lait ovat Mooseksen mukaan ja ne ovat eri lakia olletikin, että niissä olisi samoja asioita.Adventismi ei kuulu kristinuskoon, jota Jeesus ja apostolit operttivat, se on päivänselvää.Kyllä me itse tiedämme, että te ette kuulu meihin.
Sinun täytyy tutkia mitä Raamattu ja Luther opettaa lain viomssaolosta. Yllätyt.
Siunausta
jari laurila
Yksikään ihminen ei tiedä Luojan, taivaallisen Isän lepopäivistä yhtään mitään, ei edes niiden määrää.
Eivätkä he voi tietää sitäkään, koska Hän nykyään lepopäivänsä viettää, siis viikonpäivää, koska Hän voi elää aivan oman tahtonsa mukaista elämää ja olla olemattta samaa mieltä ihmisten kanssa ja tehdä kuta huvittaa kulloinkin. Olla siis yksi ja totinen, Vanhanikäinen just niin kuin Hänelle itselle sopii.
Hän ei siis tarvitse todellakaan yhdenkään ihmisen lupaa ollakseen sellainen kuin on ja Hän on, kuten myös kaikkien elävien Jumala.