(Yleinen)kasvatustiede?Kokemuksia.

Heips!

Aloitin opinnot X yliopiston kasvatustieteellisessä tänä syksynä. Itselläni on kylläkin pohjalla jo lähes 200 opintopistettä avoimen puolelta. Sitten kysymyksiisi...Joo, oon tykänny opiskelusta. Ainakin tässä vaiheessa opintoja opinnot aika vapaasti suoritettavissa...tietyn rungon mukaan tottakai. Paljon pitää ottaa itse selvää asioista, eikä välttämättä saa vastausta silloinkaan.

Kasvatustieteessä suoritetaan kurssit joko tenttimällä, tekemällä essee tai osallistumalla tunneille. POissaoloja ei saa olla joillakin tunneilla tiettyä määrää enempää. Muuten on tiedossa lisätöitä. Ongelmia teettää se, jos ei osaa englantia kunnolla, koska valtaosa kurssikirjoista on valitettavasti englanniksi. Tietysti voi suomennoksia yrittää metsästää...

Positiiviset ajatukset ainakin tähän mennessä. En oo katunu, vaikka ei mun varsinainen tavoite ookaan. Joka tapauksessa sinne päin olen menossa. Ai nii, se viel, että aika paljon tehdään töitä myös ryhmissä. Eli yhteistyötaidoista on aika paljon hyötyä ja kannattaa olla myös aika sopeutuvainen ihminen.

Tsemppiä vaan hakuihin! *onneks ne on jo takana*

Moikka

Opiskelen nyt kolmatta vuotta yleistä kasvatustiedettä. Hain koulutusohjelmaan, kun olin sattumalta avoimessa yliopistossa tutustunut alaan. En kuvitellut pääseväni OKL:n, joten aloitin suosiolla kirjojen pänttäämisen.

Päästyäni opiskelemaan itse alaa olin todella hämmentynyt sen suhteen, mikä minusta nyt sitten tulee (niin kuin useamman ystäväni, jotka aloittivat samaan aikaan). Tämä johtuu siitä, ettei meistä tule ensisijaisesti opettajia vaan kasvatustieteen asiantuntijoita. Ensimmänen vuosi meni ihmetellessä, mitä kannattaisi lukea sivuaineiksi. Meillähän voi lukea ihan mitä vain sivuaineena muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, mikä aiheuttaa useammille valinnan vaikeuksia.

Itse kasvatustieteen opiskelu on enimmäkseen tentteihin lukemista, seminaareissa toimimista, esitelmien pitämistä ja esseiden kirjoittamista. Seminaaritkin voi korvata kirjatenteillä, mutta pidän itse seminaareista. Niissä saa vastapainoa valtavalle lukemisurakalle, koska saa toimia yleensä tuttujen opiskelijoiden kanssa ryhmissä. Tietysti esityksiäkin joutuu yleensä pitämään, niistä selviytyminen riippuu jännityksestä. Yleensä kaikkia jännittää aina hieman, mutta kyllä niistä selviää varsinkin, jos seminaariryhmässä on tuttuja kasvoja. Itse olen ainakin rentoutunut jo, vaikka alussa jännitin erittäin paljon esiintymistä.

Kasvatustiede on erittäin mielenkiintoinen ala, joka soveltaa useita tieteitä mm. psykologiaa ja sosiologiaa. Perusopinnot koostuvat enimmäkseen kirjatenteistä, aineopinnoissa on enemmän seminaareja ja/tai kirjatenttejä vaihtoehtoisesti sekä kandidaatti-seminaari. Tämän jälkeen on vielä syventävät opinnot, joihin en itse ole vielä edennyt. Kirjallisuus on toisinaan englannin kielellä, mutta ei onneksi aina.

Ainoa asia, minkä nimeän ärsyttäksi yleensäkin on se, että ei valmistu mihinkään tiettyyn ammattiin. Useimmat ovat epätietoisia, mitä kannattaa lukea sivuaineena, jotta työllistyisi. Työllistyminen nimittäin riippuu sivuaineista. Itse olen keskittynyt erityispedagogiikkaan, psykologiaan ja sosiaalityöhön. Olen kiinnostunut enemmän opettamisesta ja ohjaamisesta kuin tutkimuksesta tai yrityksissä työskentelystä. Jotkut opiskelijatoverini lukevat sivuaineena yrityksen hallintoa ja hallintotiedettä, koska haluavat nimenomaan yrityksiin henkilöstötehtäviin.

Tässä pitkä selostus, toivottavasti auttoi. Neuvoni on tämä: kannattaa jo heti aluksi miettiä sopivat sivuaineet ja pohtia, missä työtehtävissä haluaa toimia (suunnittelu-, hallinto-, tutkimus-, kehittämis- tai opetustehtävät). Sen päättämisen jälkeen on jo helpompi tehdä valintoja.