Kysyisin teiltä jotka ilmoitatte olevanne entisiä jäseniä liikkeistä ja eronneet tai yrittävät erota liikkeestä..Mikä on vaikeinta ettei irti pääse??Kaverit? Perhe ym? Miten koitte muutoksen jälkeen kun pääsitte irti liikkeestä, loppuiko hyvän johdatus, paheniko elämä..?
Entiset liikkeiden jäsenet?
Utelias?
151283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Irtautuminen on hankalaa, koska monet asiat jarruttavat.
Omat asenteet ja uskomukset taitavat olla yksi
pahimmasta päästä. Jos on ikänsä kuullut
helvetistä, ja siitä että sinne joutuu jos ei
kuulu liikkeeseen, voi tulla melkoisia
ahdistuksia. Myös liikkeeseen kuuluvat saattavat
ahdistella ja yrittää käännyttää takaisin. Heillä
on omat uskomuksensa ja teoriansa ja ahdistuksensa,
joiden mukaan he toimivat. Erittäin yleistähän on
että ihmisyys polkeutuu aatteiden ja uskomusten
jalkoihin. Irtautumiseen voi liittyä melkoisia
kriisejä, ja koska silloin voi olla haavoittuvassa
tilassa, lopullinen irtautuminen ei välttämättä
onnistu. Jos on saanut kokemuksen paremmasta
kuin siitä mitä liike opettaa, voi luottaa siihen
että voi turvallisesti irtautua. Olen kuullut
monien ihmisten uskaltaneen jonkin matkan päähän,
mutta ovat sitten kääntyneet takaisin, kai liian
peloissaan. Ajattelen että heiltä on puuttunut
kokemus paremmasta.
Itse sain elämässäni paljon parempaa tilalle.
Hyvän johdatus tuntui vasta alkavan. Irtautumiseen
liittyi aikamoinen kriisi, ja olo oli aika
hirvittävä välillä. Mutta koko ajan se on
paranemaan päin.
:)
Lie tuntemukset hyvin tuollaiset, olipa se irtautumissuunta mistä tahansa ja mihin tahansa; ateismista uskoon tai päinvastoin, tai organisaatiosta toiseen samallakin aatetaustalla.
Minä olen vakavissani taas sitä mieltä, että pelko helvetistä ei pidä luopujia kiinni liikkeestä eikä liikkeeseenkään useasti kuuluta taivaspaikan toivossa. Nuo peruskysymykset näyttelevät mielestäni typerryttävän harvalla minkäänlaista roolia siinä, miksi kuulutaan tai ei kuuluta liikkeisiin. Oikeampi syy on minusta sosiaaliset ja kulttuuriset syyt. Eroaminen on usein juuri nuiden asioiden valossa äärimmäisen vaikeata, tosi usein mahdotonta.
Miten liikkeestä irtautuminen vaikutti Jumala-suhteeseesi?
Oletko tänään uskovainen vai etkö ole?
Monta tapausta täälläkin taustalla että vanhemmat "pitäneet" lapsensa uskossa. Kuka mitenkin mm kovilla otteilla..Taustalla tietysti se että jos et tee niin, niin rahaa tms, et saa!? Mitenpä isosta perheestä rikkaanakaan lähtee maailmalle..jos ei jää kuin etumatka vanhempiin. Yksi kirjoitushan oli aiemmin jossa oma Äiti antoi "ilmi" oman lapsensa "väärästä" uskosta jossa puhujat ym kävi koti "keikalla" tarkistamassa tilanteen. Itselle ainakin aika Järkky kertomus..
" Yksi kirjoitushan oli aiemmin jossa oma Äiti antoi "ilmi" oman lapsensa "väärästä" uskosta jossa puhujat ym kävi koti "keikalla" tarkistamassa tilanteen. "
Toivottavasti ette usko aivan kaikkea mitä täällä kirjoitellaan. En väitä, etteikö täällä olisi tositarinoitakin, mutta osa on aivan täysin keksittyjä juttua.
Tuossakin tapauksessa näkee että "usko" on toisessa ihmisessä joka vartioi toista pakoittaen vaatien alistaen uhkauksilla ja pelotuksilla ojentaa. Tämä on selvää perkeleen oppia pahimmassa muodossa samanlaista kuin paavin oppi perustuu pakkoon alistamiseen, juuri tälläinen on omanvanhurskauden kuollut usko. Tässä ihminen on taivaan ja maan välissä ei ole hyvä olla maan päällä eikä taivaaseenkaan pääse.
Tässä ihminen häilyy jumalattomuuden ja pyhyyden välillä eli taivaan ja maan välillä toisin sanoen kaikki teot tehdään palkan ja pelon vallassa. Rangaistuksen pelko joko omilta kanssa veljiltään tai helvetin pelossa ta autuuden toivossa. Tälläisessä uskossa halutaan tehdä ihminen hurskaaksi pelotuksilla ja suostutteluilla, mutta tehdään heistä entistäkin pahemmiksi. Heistä tulee entistäkin vihamielisempiä lakia kohtaan sen kauhistamisen takia, he rakastavat sekä itseään että pyrkimyksiään entistä enemmän sen houkuttelujen takia elikkä taivaan toivossa joka on palkan maksu.
;) paljastuit esl.
Ensimmäiseksi tulee mieleen helvetin pelko, toiseksi tulee mieleen taivaan toivo. Kun on uskoteltu että vain ja ainoastaan tässä joukossa on sitä jotain erinomaista.
"Kun on uskoteltu että vain ja ainoastaan tässä joukossa on sitä jotain erinomaista."
suuri ongelma nimenomaan lestadiolaisuudessa.
Jos tärkein asia on, että minä pääsen taivaaseen ja saan siellä elää iankaikkisesti äärettömästä yltäkylläisyydestä nauttien, kaikkien muiden oikein uskovien seurassa. Samalla tuomiten muut helvettiin, sillä ainoastaan minun tavallani elävä ja uskova ihminen on uskova, muut ovat pakanoita.
Tulee mieleen täydellinen narsismi, egoismi ja epäinhimmillisyys. Vai onko se niin, että toisenlaisten ihmisten ymmärtäminen on kiellettyä ja heidän uskonsa pakanuutta? Rankkaa.
Yhteydenpito joillakin ihmisillä loppuu juuri siihen kun kuulevat että on eronnut. Kauheat ennakkoluulot astuvat heti voimaan. Suurinpiirtein vaik näin että "ei sille kannata soittaa, se on kuitenki ryyppäämässä". Ja muutenki pidetään niin pahana ja huonona ihmisenä vaik ei suurta muutosta ois tapahtunutkaan.
Ei kait tartte mitään erikoista konstia eroon pääsemiseksi.
Ainakin jumalan huone on niin ettei tartte itse siihen vaivautua, sinutkin nostettaisiin ulos jos et tottele herroja.
Armon saa armosta (Jumalan armosta), ja uskosta eläminen kun alkaa niin ARMON saa VAIN ansiosta,,ja sen saa vain saaralle kuuliaiset.
varmaan näille jotka haluavat erota on hyviä syitä.koska ne painostivat ystävääni kun ei kuulunu mutta hänen sukulaiset kuuluivat ja tämän ystävän ois pitäny tehdä just niin kuin tämä lahko halus.....
Jospa se johtuu tuollaisesta rotannaamasta joka kyselee sellaista mikä rotannaamalle ei kuulu?
Tiedätkö edes isästäsi oliko oikea mies vai oletko kuin huutolaispoika maatun naisen kainalossa?