Hyvin varhaiset alkukirkon dokumentit todistavat, että alkukirkko vietti sunnuntaita Kristuksen ylösnousemuksen juhlapäivänään ja nauttien sinä päivänä ehtoollista. Didakhe eli Herran opetus pakanoille kahdentoista apostolin välittämänä noin vuosilta 70-100 jKr. Lainaus Didakhesta:
"Kun olette Herran päivänä kokoontuneet, murtakaa leipää ja lausukaa kiitosrukous.." (Did.14:1)
Sitä paitsi Didakhe kieltää paastoamastakin samoina päivinä kuin "ulkokullatut" eli juutalaiset. Maanantai ja torstai olivat juutalaisten paastopäiviä ja perjantaita he viettivät sapatin valmistuspäivänä. Mutta Didakhe ei opeta ollenkaan viettämään perjantaita sapatin valmistuspäivänä, vaan käskee paastoamaan keskiviikkoisin ja perjantaisin.
"Älkää pitäkö paastoa samanaikaisesti ulkokultaisten kanssa; hehän paastoavat maanantaisin ja torstaisin. Te sen sijaan paastotkaa keskiviikkoisin ja perjantaisin" (Did.8:1)
Didakhe saattaa eräiden tutkijoiden mukaan olla peräti 50-luvulta jKr. peräisin. Joka tapauksessa Didakhe on vanhempi kuin moni UT:n kirjoista. Koko Didakhe ei sano kertaakaan kristittyjen viettäneen sapattia.
Barnabaan kirjeessä (ajoitettu n. 130 jKr.), jota pidettiin vanhan kirkon aikana suuresa arvossa (mm. Klemens Aleksandreialainen ja Origenes) todistetaan varhaiskristittyjen viettävän sunnuntaita sapatin asemasta. Kirjeessä muutenkin vedetään rajaa tuohon aikaan voimistunutta juutalaisuutta kohtaan.
"Siitäpä syystä me vietämmekin iloksemme kahdeksatta päivää, jona Jeesuskin nousi kuolleista, ilmestyi ja nousi taivaisiin" (Barn.15:9).
Samoin hyvin vanhoissa piispa Ignatiuksen kirjeissä Magnesialaisille (n.100-110 jKr.) sanotaan, että kristityt eivät vietä sapattia vaan sunnuntaita, jota sanotaan Herran päiväksi. Ignatios on apostoli Pietarin jälkeen toinen Antiokian piispana. On hyvin mahdollista, että Ignatios on nuoruudessaan tavannut Pietarin ja Paavalin
"Nämä siis elivät elämänsä vanhan järjestyksen vallitessa, mutta pääsivät siitä
huolimatta uuteen toivoon eivätkä viettäneet enää sapattia, vaan
elivät Herran päivää noudattaen,tuota, jona meidän elämämme koitti hänen kauttaan..." (Magn.9:1).
Muutenkin Ignatioksen kirjeessä Magnesialaisille tehdään rajankäyntiä juutalaisuuteen ja heidän lakiuskontoonsa:
"Ei käy päinsä mainita Jeesusta Kristusta ja elää juutalaisuuden mukaan. Eiväthän kristityt ole tulleet juutalaisuuden uskoon, vaan juutalaiset kristinuskoon".
(Magn.10:3, samoin 8:1 varoittaa elämästä juutalaisuuden mukaan, sillä se osoittaa, että emme ole saaneet armoa vielä. Ignatios opettaa samassa hengessä Paavalin kanssa).
Nämä varhaiskirkolliset dokumentit on myös suomennettu nimellä Apostoliset isät (suomalaisen teologisen kirjallisuuden seuran julkaisuja 163). Niitä löytyy käännettyinä myös Internetistä.
Vastaavanlaisia sunnuntain viettämisestä todistavia dokumentteja arvostetuilta varhaiskirkon opettajilta on paljon, kuten Tertullianukselta, Origeneeltä, Augustinukselta, Kleemens Aleksandreialaiselta, Eusebiokselta, Cyprianukselta ym. kirkkoisiltä 110-luvulta 500-luvulle jKr. Esimerkiksi Justinus Marttyyri, vanhan kiron tunnettu kristillisen uskon apolegeetti (puolustaja) todistaa samoin kristittyjen kokoontuvan sunnuntaina, ylösnousemuksen päivänä. Hänen kirjoituksestaan vuodelta 150 jKr. lainaus.
"But Sunday is the day on which we hold our common assembly, because it is the first day of the week and Jesus our saviour on the same day rose from the dead." (First apology of Justin, Ch 68)
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=55
"Kun olette Herran päivänä kokoontuneet, murtakaa leipää ja lausukaa kiitosrukous.." (Did.14:1)
Sitä paitsi Didakhe kieltää paastoamastakin samoina päivinä kuin "ulkokullatut" eli juutalaiset. Maanantai ja torstai olivat juutalaisten paastopäiviä ja perjantaita he viettivät sapatin valmistuspäivänä. Mutta Didakhe ei opeta ollenkaan viettämään perjantaita sapatin valmistuspäivänä, vaan käskee paastoamaan keskiviikkoisin ja perjantaisin.
"Älkää pitäkö paastoa samanaikaisesti ulkokultaisten kanssa; hehän paastoavat maanantaisin ja torstaisin. Te sen sijaan paastotkaa keskiviikkoisin ja perjantaisin" (Did.8:1)
Didakhe saattaa eräiden tutkijoiden mukaan olla peräti 50-luvulta jKr. peräisin. Joka tapauksessa Didakhe on vanhempi kuin moni UT:n kirjoista. Koko Didakhe ei sano kertaakaan kristittyjen viettäneen sapattia.
Barnabaan kirjeessä (ajoitettu n. 130 jKr.), jota pidettiin vanhan kirkon aikana suuresa arvossa (mm. Klemens Aleksandreialainen ja Origenes) todistetaan varhaiskristittyjen viettävän sunnuntaita sapatin asemasta. Kirjeessä muutenkin vedetään rajaa tuohon aikaan voimistunutta juutalaisuutta kohtaan.
"Siitäpä syystä me vietämmekin iloksemme kahdeksatta päivää, jona Jeesuskin nousi kuolleista, ilmestyi ja nousi taivaisiin" (Barn.15:9).
Samoin hyvin vanhoissa piispa Ignatiuksen kirjeissä Magnesialaisille (n.100-110 jKr.) sanotaan, että kristityt eivät vietä sapattia vaan sunnuntaita, jota sanotaan Herran päiväksi. Ignatios on apostoli Pietarin jälkeen toinen Antiokian piispana. On hyvin mahdollista, että Ignatios on nuoruudessaan tavannut Pietarin ja Paavalin
"Nämä siis elivät elämänsä vanhan järjestyksen vallitessa, mutta pääsivät siitä
huolimatta uuteen toivoon eivätkä viettäneet enää sapattia, vaan
elivät Herran päivää noudattaen,tuota, jona meidän elämämme koitti hänen kauttaan..." (Magn.9:1).
Muutenkin Ignatioksen kirjeessä Magnesialaisille tehdään rajankäyntiä juutalaisuuteen ja heidän lakiuskontoonsa:
"Ei käy päinsä mainita Jeesusta Kristusta ja elää juutalaisuuden mukaan. Eiväthän kristityt ole tulleet juutalaisuuden uskoon, vaan juutalaiset kristinuskoon".
(Magn.10:3, samoin 8:1 varoittaa elämästä juutalaisuuden mukaan, sillä se osoittaa, että emme ole saaneet armoa vielä. Ignatios opettaa samassa hengessä Paavalin kanssa).
Nämä varhaiskirkolliset dokumentit on myös suomennettu nimellä Apostoliset isät (suomalaisen teologisen kirjallisuuden seuran julkaisuja 163). Niitä löytyy käännettyinä myös Internetistä.
Vastaavanlaisia sunnuntain viettämisestä todistavia dokumentteja arvostetuilta varhaiskirkon opettajilta on paljon, kuten Tertullianukselta, Origeneeltä, Augustinukselta, Kleemens Aleksandreialaiselta, Eusebiokselta, Cyprianukselta ym. kirkkoisiltä 110-luvulta 500-luvulle jKr. Esimerkiksi Justinus Marttyyri, vanhan kiron tunnettu kristillisen uskon apolegeetti (puolustaja) todistaa samoin kristittyjen kokoontuvan sunnuntaina, ylösnousemuksen päivänä. Hänen kirjoituksestaan vuodelta 150 jKr. lainaus.
"But Sunday is the day on which we hold our common assembly, because it is the first day of the week and Jesus our saviour on the same day rose from the dead." (First apology of Justin, Ch 68)
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=55
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ignatioksen kirjeitä pitäisi adventistien alkaa lukemaan.
Onpas puhutteleva tämä Ignatioksen maininta..
"Ei käy päinsä mainita Jeesusta Kristusta ja elää juutalaisuuden mukaan. Eiväthän kristityt ole tulleet juutalaisuuden uskoon, vaan juutalaiset kristinuskoon".
SUNNUNTAI RAAMATUSSA, HERRAN PÄIVÄ.
Apt 20:7,11, 1 Kor 16:2, Ilm 1:10.
Edelliset Raamatunkohdat mainitsevat toiminnasta viikon ensimmäisenä päivänä sunnuntaina. Löytyykö näistä perusteita, ettei alkuseurakunta olisi viettänyt sapattia?
Vuosisatoja on ollut vilpittömiä sunnuntain viettäjiä, (Luuk 12:47-48) eivätkä he siksi ole vilpittömyytensä vuoksi syyllisiä Jumalan edessä.
Syyllisyys alkaa vasta kun ihminen on saanut riittävän valon tehdäkseen valintansa.
Sunnuntai on syrjäyttänyt sapatin, vaikka sunnuntain vietolle ei löydy Raamatullista tukea. Kautta aikojen luomisesta lähtien on ollut Raamatullisen viikon seitsemännen päivän (sapatin= lauantai) viettäjiä.
Onhan Jumala itse säätänyt sapatin, ja Kristus sen vahvisti.
Lepopäivä on omantunnon kysymys rakkaudessa.
Apt 20:7,11:
- Luukasta pidetään apostolien tekojen kirjoittajana. (Luuk 1:1-3, Apt 1:1)
Hän käytti juutalaista ajanlaskua, samaa kuin evankeliumeissaankin. Viikon ensimmäisen päivän ilta vastaa meidän ajanlaskussamme lauantai iltaa. (3 Moos 23:32,Mark 1:32, 1 Moos 1:5)
Juutalainen vuorokausi alkoi auringonlaskusta ja päättyi auringonlaskuun. (2 Moos 12:18) Kyse ei ollut siis sunnuntain jumalanpalveluksesta.
Sapatin tilaisuuksia oli siis jatkettu auringonlaskun jälkeen.
Alkuseurakunnassa vietettiin ilmeisesti ehtoollista useimmin kuin jumalanpalveluspäivinä. (Apt 2:42,46)
1 Kor 16:2
- Paavali kehotti uskovia panemaan jotakin syrjään köyhille rahakeräykseen heti seuraavana arkipäivänä, kun Paavali sapatin kokouksessa antoi tämän tiedotuksen.
Ilm 1:10; “Herran päivä” Jeesus ja sapatti.
- Sapattia nimitetään Herran sapatiksi. (2 Moos 20:10, Hes 20:12,20, 1 Moos 2:2-3) Siksi sapatin kutsuminen Herran päiväksi on perusteltua. Olihan Jeesus sapatin Herra. (Matt 12:5-6,8, 5:17-19, Mark 2:27-28, Joh 5:39, Sapatin Herran valtuudet antoivat Jeesukselle auktoriteetin opettaa oikeata sapatin viettoa. (Matt 12:9-21, Luuk 13:10-17, Joh 7:22-24, Mark 6:2)
Koska sapatti on ihmistä varten, se on Herran päivä, joka kuuluu Herralle. (Joh 1:3)
Siunusta
jari laurila
SUNNUNTAI RAAMATUSSA, HERRAN PÄIVÄ.
Apt 20:7,11, 1 Kor 16:2, Ilm 1:10.
Edelliset Raamatunkohdat mainitsevat toiminnasta viikon ensimmäisenä päivänä sunnuntaina. Löytyykö näistä perusteita, ettei alkuseurakunta olisi viettänyt sapattia?
Vuosisatoja on ollut vilpittömiä sunnuntain viettäjiä, (Luuk 12:47-48) eivätkä he siksi ole vilpittömyytensä vuoksi syyllisiä Jumalan edessä.
Syyllisyys alkaa vasta kun ihminen on saanut riittävän valon tehdäkseen valintansa.
Sunnuntai on syrjäyttänyt sapatin, vaikka sunnuntain vietolle ei löydy Raamatullista tukea. Kautta aikojen luomisesta lähtien on ollut Raamatullisen viikon seitsemännen päivän (sapatin= lauantai) viettäjiä.
Onhan Jumala itse säätänyt sapatin, ja Kristus sen vahvisti.
Lepopäivä on omantunnon kysymys rakkaudessa.
Apt 20:7,11:
- Luukasta pidetään apostolien tekojen kirjoittajana. (Luuk 1:1-3, Apt 1:1)
Hän käytti juutalaista ajanlaskua, samaa kuin evankeliumeissaankin. Viikon ensimmäisen päivän ilta vastaa meidän ajanlaskussamme lauantai iltaa. (3 Moos 23:32,Mark 1:32, 1 Moos 1:5)
Juutalainen vuorokausi alkoi auringonlaskusta ja päättyi auringonlaskuun. (2 Moos 12:18) Kyse ei ollut siis sunnuntain jumalanpalveluksesta.
Sapatin tilaisuuksia oli siis jatkettu auringonlaskun jälkeen.
Alkuseurakunnassa vietettiin ilmeisesti ehtoollista useimmin kuin jumalanpalveluspäivinä. (Apt 2:42,46)
1 Kor 16:2
- Paavali kehotti uskovia panemaan jotakin syrjään köyhille rahakeräykseen heti seuraavana arkipäivänä, kun Paavali sapatin kokouksessa antoi tämän tiedotuksen.
Ilm 1:10; “Herran päivä” Jeesus ja sapatti.
- Sapattia nimitetään Herran sapatiksi. (2 Moos 20:10, Hes 20:12,20, 1 Moos 2:2-3) Siksi sapatin kutsuminen Herran päiväksi on perusteltua. Olihan Jeesus sapatin Herra. (Matt 12:5-6,8, 5:17-19, Mark 2:27-28, Joh 5:39, Sapatin Herran valtuudet antoivat Jeesukselle auktoriteetin opettaa oikeata sapatin viettoa. (Matt 12:9-21, Luuk 13:10-17, Joh 7:22-24, Mark 6:2)
Koska sapatti on ihmistä varten, se on Herran päivä, joka kuuluu Herralle. (Joh 1:3)
Siunausta
jari laurila
Me perustamme uskomme ja oppimme yksin Raamatun ilmoitukseen.
Ainakin minä joudun lukemaan mainitsemasi dokumentit siihen apostoli Paavalin rajaamaan ryhmään, josta hän sanoi seuraavasti: "Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa." Ap.t. 20:29,30.
Ymmärrän, kuten kirkossamme ymmärretään, että Jumalan laki on ikuinen ja muuttumaton ja jos kuvitellaan, että jokin käsky ja jokin ko. käskyssä voisi muuttua, siihen luonnollisesti tarvitaan selvä Jumalan ilmoitus tuosta muutoksesta.
Tällaista muutosta Jumala ei ole kuitenkaan Sanassaan ilmoittanut, joten tuonkaltaiset muutokset eivät voi olla Jumalasta lähtöisin, vaikka kyseessä olisivat kuinka arvostetut "kirkkoisät".
Päinvastoin - Jeesus on vahvistanut Matt. 5:17,18 että Jumalan laissa ei yksi piirtokaan muutu, kuten voidaan lukea seuraavasta: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut."
Jeesus todellakin täytti lain eli hän ei koko ihmisenäoloaikanaan langennut kertaakaan syntiin - edes ajatuksissaan!
Jeesus on Esikuvamme myös tässä. Jumalan tahto on, että mekin pyrimme elämään synnitöntä elämää.
No, lankeammehan me syntiin jopa päivittäin, mutta kun tunnustamme syntimme, kadumme niitä ja anomme niitä Jumalalta anteeksi, hän antaa meille Poikansa RistinUhrin ansioissa kaikki syntimme (lue: lain rikkomisemme) anteeksi ja antaa vieläpä myös uutta voimaa päivittäin Henkensä kautta, että voisimme pyhittää elämämme hänen hyvän tahtonsa toteuttamiseen, ks. Fil. 2:13 "sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi."
"""Koska yksin Raamattu on ainut uskon ja opin ohjekirja"""""(lainattu ilman lupaa) Juuri siksi meitä niin kovin kummastuttaakin se, miksi MEILLÄ PITÄISI olla adventisti opettajana?!!ERityisesti meitä kummastuttaa teidän komentelemaan pyrkivä tyylinne esittää asioita. Se on juurikin tyypillinen lakiuskoisille, jotka käyttävät omaa itseään opettajana.Niimpä niin!
Huomioi se, mikä on tämän foorumin nimi.
Se on adventismi. Siksi täällä tuleekin adventistien olla opettajina.
Adventistit kuitenkin opettavat hyvin raamatullisesti ja se voidaan myös Raamatulla osoittaa, kunhan vain lähdettäisiin joskus systemaattisesti oppi kerrallaan Raamattua tutkimaan.
Suosittelen sinuakin ensin hylkäämään kaikki inhimilliset ennakkokäsitykset hengellisistä asioista ja rukoillen tutkimaan Jumalan Sanasta, mitä Jumala todella haluaa sinulle sanoa Pyhän Hengen kautta.
Mikäli olen täällä keskusteluja ymmärtänyt niin tehän näytätte kumoavan kaiken sen minkä Raamattu opettaa. Raamatyun opetuksen voi helposti ottaa todesta, mutta adventismia ei millään. Teillä on kaikki valmiiksi pureskeltua, ja ne käy kaikkien Raamatun opetusten yli.Uudessa Testamentissakin on tavattomasto eri opetuksia, joita te väännätte kieroon. Monet niistä te jätätte kokonaan kommentoimatta juuri siksi, että te ette kertakaikkiaan voi niitä edes osoittaa vääriksi huomioiksi. Ristiinpuhumisenne on räikeää, kuten tuon jarlaun kirjoituksia hotellihuoneessa lukemassakäyneenä voin todeta.
Didakhe on ajalta 110-120 jKr, ei ajalta 50 jKr, vaikka jotkut niin väittäisivät. Sillä ei ole adventistille mitään opillista merkitystä, koska se ei ole osa Raamattua. Toiseksi, ei ole ollenkaan selvää, että se puhuisi sunnuntainvietosta, koska monet tutkivat ovat sitä mieltä, että kyse on pääsiäissunnuntaista eikä viikkosunnuntaista. Kolmanneksi, osa tekstistä on myöhemmälle ajalle kuuluvia lisäyksiä.
Ignatius eikä Barnabas ole osa Raamattua, joten niiden opillinen arvo adventistille on tasan nolla. Emme hyväksy perimätietoa oppien perusteeksi. Eikä Ignatius edes puhu Herran päivästä, vaan Herran elämästä. Käännös on virheellinen. Alkutekstissä ei ole sanaa "päivä" lainkaan. Barbabas oli antisemitisti.
Adventtikirkon teologia edustaa suurimmaksi osaksi ns. radikaalireformaatiota, jossa Raamatun ulkopuolisilla opuksilla ei ole mitään painoarvoa.
http://www.cephasministry.com/index_foreign_languages.html
kirjeiden alkuteksti.
Joten sen alkuperä ei niin kovinkaan alkuperäinen lie. Kyllähän jokainen haluaisi
tehdä itselleen mieluisen historian. Eikös totuus
kaikesta liene tärkeämpi, kuin väärennökset.
Vai kuis ois.
Täysin oma, muista poikkeava historiankirjoitus,
siis uskonhistorian.