...nyt kaikki tiedonhaluiset, sillä Hannu Rautkalliolta on juuri ilmestynyt MTV3:n uutisissa kerrottu uusi kirja (nimi ei jäänyt mieleeni), jossa hän laajoihin kansainvälisiin tutkimuksiinsa perustuen todistaa, että sotasyyllisyysoikeudenkäynti ei tapahtunut liittoutuneiden ALOITTEESTA, vaan aloite tuli meiltä itseltämme!
Kukahan olikaan aloitteen takana? No, tiedämmehän me jokainen sen. Juuri siksi kyselen muodon vuoksi täällä maalaisliit.. tarkoitan Keskustan saitilla!
Kukahan olikaan aloitteen takana? No, tiedämmehän me jokainen sen. Juuri siksi kyselen muodon vuoksi täällä maalaisliit.. tarkoitan Keskustan saitilla!
Vastaukset 80
Vanhimmat
vapaalla jalalla
http://galleria.suomi24.fi/profile_images/2/7/70/708/252oYFU_9sAGAd76.jpg
Kuka hän on? Ei ainakaan Hannu Rautkallio enkä minä. Miten liittyy tähän avaukseen? Pane jo korkki kiinni!
avoimien kirjeiden kirjoittaja ja keriksen oppipoika
luppasilmillä mitään?
yritä väittää että sinä sen teit?!
...tuttua
http://personal.inet.fi/koti/jukka.tarkka/Ryhma-LL-HR.htm
Samalla reissulla voi hankkia Pekka Visurin kylmästä sodasta kertovan kirjan
http://www.hs.fi/haku/?haku=Pekka Visuri
Sinulla ei ole oikeaa kuvaa minusta historian harrastajana. Tietenkin minulla on ja olen lukenut tuon Rautkallion&Lehtinen "Kansakunnan sijaiskärsijät", samoin Visurin "Suomi kylmässä sodassa" ja olen niitä kommentoinut täälläkin. Jukka Tarkan arvioinnit ensiksi mainitusta olen lukenut Hesarista, mutta en ilmeisesti sitä hänen kirjaansa, joka lienee hänen "poleemisen suhteensa" taustalla.
Rautkallion kirjat lienen lukenut kaikki, samoin Lehtisen, jopa hänen romaaninsakin, kuten myös väitöskirjaansa perustuvan "Aatosta jaloa ja alhaista mieltä". Ja ostan siis heti tuon Rautkallion uusimmankin.
olettamuuksiin, valheisiin ja mielikuvituksiin.
Rautkallio ja Lehtinen ovat paperitohtoreita. Lehtisen väitöskirjakin on 80 %:a kopiota. Arvosana väitöksestä on surkea. Eikä monet yliopistot ottaneet Lehtisen väitöstä edes vastaa. Heh heh, kun sumuttavat silmään.
Siinä tärkeimmät.
Yhden ja saman kroonikon maaninen riemu, hillitsemätön raivo, runot, laulut, itsensä kanssa keskustelut dominoivat Keskustan saittia. Miksi näin?
keris
Kirjoituksiini viitaten kysyt siis "miksi näin".
Siksi, että minua itseäni viihdyttää se, mikä sinua viiksettää, ja se näkyy tarjoavan hyvin suurelle joukolle mielenkiintoista seurattavaa. Monia huvittavaa, toisia (kuten sinua) vähemmän huvittavaa ja monia myös valistavaa. Ehkä eniten niitä, joita se myös eniten viiksettää.
Niinpä, oiva kysymys sinulta Seppo, miksi häiriköit täällä edelleenkin?
Ei ole ollenkaan pahaksi lueskella erilaisia näkökulmia asioihin. Yleisestä näkökulmasta poikkeavia mielipiteitä lukee huvikseenkin. Mutta tuo sinun etukäteisinnostuksesi tiettyyn etukäteistulokseen ei kyllä lupaa sen tyyppistä seikkailuretkeä Tieteen Ihmemaahan.
Toivottavasti toiset tutkijat jaksavat vielä kerran vastata Hannu Rautkalliolle ja nuo vastaukset sinullekin kelpaavat. Olen kuitenkin ollut huomaavani, että muut ovat väsyneet kommentoimaan Rautkallion tutkimustuloksia, kun niissä joka kerta samat perusvirheet toistuvat. Sitä paitsi mies koetaan "vaarattomaksi" tiedeyhteisössä. Rautkallio ei ole kilpailemassa vakansseista. Häntä ei ole enää aikoihin otettu vakavasti, viihdekirjailijaa.
Lukaisepa nuo linkit, niin jotain Hannu Rautkalliosta tiedätkin, etkä vain luule:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000021718629
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000021718836
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000021718886
Tiesin kyllä, että Hannu Rautkalliolla on dosentuuri, joka on todennäköisesti näitä hänen Kekkos-ristiretkiään edeltävien aikojen perua. Mutta sanoinkin, ettei hän ole kilpailemassa vakansseista muiden tutkijoiden kanssa. Hän ei esimerkiksi tule koskaan pääsemään professoriksi tai apulaisprofessoriksi mihinkään yliopistoon.
Rautkalliosta on varmasti hyvin mukavaa, jos Suomen Akatemia hänen tutkimuksiaan rahoittaa, koska opettajan tehtävää hän tuskin on hoitanut aikoihin. Saa nyt sitten kirjoittamisellaan leipänsä. Nykyisin hän ei enää saisi enää dosentuuriakaan.
Juhani Suomi tietysti ilmaisi mielipiteensä Rautkalliosta turhan kärkevästi tiedemieheksi. Martti Häikiö halusi muistuttaa Suomea solidaarisuudesta. Meille tiedeyhteisön ulkopuolisille kärkevämpikin kielenkäyttö sallittakoon.
...tältä illalta tässkin avauksessa kajahtaa näin:
KORHOSEN VALSSI (alkuper. ”Kulkurin Valssi”, sävel tradit. ruots., sanat Tor Bergner, suom. J. Alfred Tanner)
Saitilla Keskustan näin tanssitaan,
täällä yksi on kruunattu pää:
Se Korhosen Jorkka on, muut katsoo vaan,
mitään muuta ei kukaan nyt nää!
Siks mieluimmin täällä mä tanssin,
kun Korhosen laulut ne soi,
tuon kuuluisan Korhosen valssin,
tule mukaan vain Keriskin, hoi!
Korhonen tänne ain iloa luo,
vaikk toisetkin yrittelee,
ei hetkauta Korhosta laisinkaan tuo,
kun runojaan sepittelee!
Hän pistää vain saitilla tanssiks’,
ja laulunsa kauniisti soi!
Siksi joukolla pannaan nyt valssiks,
tule mukaan nyt Keriskin, hoi!
Tätä saittia rakastan, kaihoan ain,
ja täällä vain viihdyn mä saan.
Täällä mä kuljen kuin aikanaan Kain,
kantaen kohtaloaan.
Täällä, täällä mä aina vain tanssin,
Kun Korhosen laulut ne soi,
tämän kuuluisan Korhosen valssin,
tule mukaan vain Keriskin, hoi!
Tähtinen kaulus ja leijonavyö,
ne tunnukset Korhosen on.
Ei kunniaa upseerin laulut nää syö,
vaan tahraton aina se on.
Siks laulan mä, laulan ja tanssin,
kepukutsu kun tänne taas soi.
Tuon kuuluisan Korhosen valssin,
oot jo mukana Keriskin, hoi!
jopa Otto-Wille oli (on) viisas mies Korhoseen verrattuna...
Pakkohan tuo on ostaa. Totuuden on kerta kaikkiaan oltava kaikkien suomalaisten ulottuvilta.
Ostan kirjan Akateemisestä, koska haluan olla edelleenkin Stockmannin Exclusive-asiakas.
kuskaa? Halvempi olisi viedä sinut vaivaistaloon.
Kun on todistettu että Kekkonen oli aloitteellinen sotasyyllisyyskysymyksessä, ei ole todistettu mitään.
Kekkonen oli aloitteellinen hyvin monessa asiassa. Sellainen hän oli. Niin asiat pysyivät hänen aloitteessaan.
Ei pidä kysyä mitä olisi tapahtunut jos hän ei siin-ja-siinä asiassa olisi ollutkaan aloitteellinen. Historia ei ole kontrafaktuaalinen tiede. Vain Rautkallion tasoiset historioijat sortuvat jossitteluihin.
historiantutkijoiden seurassa?
aamu-uinnin jälkeen raipu menee kahvilaan ukkoseuraan hoitamaan Tusulan kunnan asiat
-niin teemme joka aamu sunnuntaita lukuun ottamatta
-:)
tarkoitit idiootti varmaan TUSSULAA. Hah, hah haaa.
Mielikuvastasi päätellen olet tussun puutteessa.
Sotasyyllisyysoikeudenkäyntien aloitteet ovat aina voittajien käsissä. Eivät sodan hävinneet maat ala omin päin ilman mitään edeltävää syytä tällaisia aloitteita junailemaan, ellei kyse oli selvästä sodanaikaisen politiikan vastustamisesta.
Suomenkin kohdalla aloitetta ei ehkä voi aivan tarkasti paikantaa, mutta edellä mainitsemani elementit siinä ovat takana. Toisaalta vaatimuksen takana olivat siis voittajavaltiot ja toisaalta oma sodanvastainen oppositiomme eli kommunistit. Jos kotimaista aloitteen tekijää siis pitää etsiä, heitä olivat kotikommunistit. Erityisesti kotikommunistimme kampanjoivat sen puolesta, että Väinö Tanner saatettaisiin sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin.
Paasikivi ja Kekkonen astuvat kuvaan vasta myöhemmin. He eivät ole mitään aloitteentekijöitä, vaan toimivat olosuhteiden pakosta. Syytettyjen listaan he olisivat toki voineet yrittää vaikuttaa ja yrittivätkin. Esim. Kuusimäen syyttämistä ei moni suomalainen kotikommunisteja lukuunottamatta ymmärtänyt. Kukkosen ja Reinikan osalta on paljon kysymysmerkkejä, koska he eivät sisältyneet edes kotikommunistiemme esityslistalle. Siltä osin voi kysellä Kekkosen perään.
koko palstalla. Kiitos.
Sotasyyllisyyskysymysten yhteydessä valtiomystiikka hajoaa, koska on käsiteltävä yksittäisten ihmisten keskinäistä valtataistelua. Sotiakaan ei pitäisi käsitellä sulkien silmät siltä tosiasialta että ratkaisevimmat rintamalinjat kulkevat aina sotaa käyvien valtioiden sisällä. Viimeistään sotasyyllisyyksistä ei voi puhua esittäen toimijoina valtiosubjekteja.
Toinen mammuttivirhe tapahtuu päivastaiseen päättelysuuntaan. Kuvitellaan että yksittäisten toimijoiden psykologia riittäisi antamaan tapahtumille niiden historiallisen merkityksen. Tässä sorrutaan aivan alkeellisiinkin tulkintoihin, kuvitellaan esim. Kekkoselle ominaisen aloitteellisuuden sinänsä merkitsevän jotain sisällöllistä valintaa. Aloitteellisuus sinänsä ei kuitenkaan määrää eikä rajoita tarkoitusperiä. Aloitteellisuus on vain aloitteen ottamista, mikä takaa joissain tilanteissa enemmän hallintaa siihen millaisiksi hahmottumattomat asiat hahmottuvat. Politiikassa olennaista on kyky lanseerata asiat oikeilla käsitteillä ja masinoida tilanteita näiden käsitteellistyksien vaatimalla tavalla. Nimenomaan Kekkoselle oli kaikessa hänen toiminnassaan tyypillistä tällainen kyky runnata asioita.
...YLEn tekemä, dramatisoitu tv-dokumentti joskus parinkymmenen vuoden takaa, jossa koko sotasyyllisyysprosessi oli näytelty alusta loppuun saakka useammassa tunnin mittaisessa jaksossa?
Se on mielestäni esitetty vain kerran, mutta silloin katsoin sen hyvin kiinnostuneena.
Muistikuvani tuon ohjelman perusteella on, etteivät Paasikivi ja Kekkonen olleet lainkaan samaa mieltä asioista, ja että Kekkonen olisi halunnut käydä neukkujen kanssa kauppaa siitäkin, että Mannerheim asetetaan tuomiolle, minkä Paasikivi ehdottomasti kielsi.
>> Nimenomaan Kekkoselle oli kaikessa hänen toiminnassaan tyypillistä tällainen kyky runnata asioita.
"" Kuvitellaan että yksittäisten toimijoiden psykologia riittäisi antamaan tapahtumille niiden historiallisen merkityksen. Tässä sorrutaan aivan alkeellisiinkin tulkintoihin, kuvitellaan esim. Kekkoselle ominaisen aloitteellisuuden sinänsä merkitsevän jotain sisällöllistä valintaa. ""
Opettele lukemaan.
Kuvitellaa ja kuvitellaan, eli sorrutaan ja kuvitellaan että antaisi.
Miten fiksuna itseäsi oikein pidät?
heidän tutkielmilleen, kuten täällä kapihöppänälle. Mutta kun eivät tajua omaa tilaansa.
Heh heh. Taas Rautkallio ja Lehtinen järjestivät itsensänolaamistuokion. Kaikki muut tutkijat eivät arvosta heitä, vaan naureksivat heille.
Eräs toinen historiantutkija, dosentti Martti Häikiö, sanoo Hannu Rautkalliosta kirjassaan "Historia ja väärät profeetat" näin:
"Moralisointi on historian kirjoittamisen ja lukemnisen mauste, mutta lähdekritiikki on sen tieteellisyyden mitta. Juhani Suomi erehtyi Kekkos-biografiansa viimeisen osan (Umpeutuva latu) julkistamistilaisuudessa väittämään, että "tiedeyhteisö on sulkenut Hannu Rautkallion ulkopuolelleen". Samalla hän ihmetteli, miten hänen arvostamansa lehtimies Suomen Kuvalehden ja MTV 3:n entinen päätoimittaja Pekka Hyvärinen on kirjassaan "Suomen mies" omaksunut Rautkallion tulkintoja.
On syytä selvästi todeta, että Juhani Suomen väite ei pidä paikkaansa, ja on siksi Hannu Rautkallion kunniaa loukkaava. Tiedeyhteisö on itse itsensä määrittelevä tiedemiesten joukko, joka on antanut Rautkalliolle tunnustetun paikan joukossaan: hän on Tampereen yliopiston dosentti eli tiedeyhteisön hyväksymä opettaja, jonka tutkimuksia rahoittaa Suomen Akatemia, tiedeyhteisön keskeinen osa sekin.
- - -
Rautkallion tutkijanlaatua on alusta alkaen leimannut nimenomaan hämmästyttävä kyky kaivaa esiin ennen tuntemattomia uusia lähteitä. Tämä kyky näkyi jo hänen väitöskirjassaan "Kaupantekoa Suomen itsenäisyydellä. Saksan sodanpäämäärät Suomessa 1917-1918".
Rautkallion Kekkos-kirjat perustuvat ensi sijassa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen arkistoihin Moskovassa, jotka Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen aukenivat muutamaksi vuodeksi. Niiden lisäksi hän on käyttänyt laajasti myös muiden maiden arkistoja ja haastatellut monia mukana olleita. Hänen leimaamisensa "yhden dokumentin mieheksi" on mitä karkein virhe, sillä hän on tuonut julki enemmän ja monipuolisemmin neuvostoliittolaisia ja muita ulkomaalaisia lähteitä kuin kukaan toinen saman aikakauden tutkija.
- - -
Rautkallio on tuonut tähän keskusteluun aineistoa nimenomaan uusien lähteiden kautta. Suomen sodanjälkeistä ulko- ja sisäpolitiikkaa ei voi vakavasti tutkia ilman Rautkallion kirjojen paljastamaa aineistoa".
Muodostatko mielipiteesi sen mukaan, mitä mieltä enemmistöt ovat, kun suljet tutkijatkin epäpäteviksi sen perusteella, että "kaikki nauravat heille".
Kun noin teet, et käytä omia aivojasi vaan kuljet muiden ajatusten johdattelemana ilman omaa tahtoa.
Mietipä omaa tilaasi ja ryhdy käyttämään aivojasi, kun sinulla sellaiset kuitenkin on.
perustuu Rautkallion tieto ja omiin mielikuvituksiin.
laitasi. Pyörit kuin puolukka sianperseessä. Olet tosi häirikkö. Hehehehehhhehehe. Nauru myös tutkija Jäbälle, joka olettaa tietävänsä jotain.
On helppo allekirjoittaa edellä olleet mielipiteet Rautkalliosta. olin mukana eräässä projektissa hänen kanssaan 70-luvun lopulla ja opin tuntemaan miehen työtapoja.
Rautkallio on erittäin tunnollinen ja tarkka, mutta samalla sellainen, ettei kumarra mitään auktoriteettejä mihinkään suuntaan, vaan suhtautuu faktoihin ainoastaan faktoina.
Tyyppinä Rautkallio on suorapuheinen eikä yritä pehmentää mielipiteitään, mistä johtuen hänestä ei pidetä ainakaan siellä, missä hänen tutkimuksensa tuovat esiin asioita, jotka haluttaisi pitää piilossa.
Sua viedään etkä itse huomaa mitään.
sotaoikeudenkäynnin. Se on punakapinallisten omaa tekstiä.
Mutta historioitsija kirjoittaa oikein: "Silloiset sosialidemokraatit aloittivat punakapinan."
Ja vuosihan oli 1918.
sotaoikeudenkäynnin. Se on punakapinallisten omaa tekstiä.
Mutta historioitsija kirjoittaa oikein: "Silloiset sosialidemokraatit aloittivat punakapinan."
Ja vuosihan oli 1918.
Oikeastaan Häikiö panee ihan itse Rautkallion paikoilleen todetessaan:
>> Tiedeyhteisö on itse itsensä määrittelevä tiedemiesten joukko, joka on antanut Rautkalliolle tunnustetun paikan joukossaan: hän on Tampereen yliopiston dosentti eli tiedeyhteisön hyväksymä opettaja
Ei-akateemisille sanottakoon, ettei dosentti dosenttina ei voi esittää omiaan. Ja se mitä Rautkallio on muualla muussa ominaisuudessa esittänyt ei ole ollut oikein kenestäkään edes kiinnostavaa.
.... sanottu tuo:
" ...suhtautuu faktoihin ainoastaan faktoina."
Varsinkin sinun suustasi se kuulostaa todella vakuuttavalta. Turhaan ovat tietoteoreetikot vuosituhansien varrella totuusteorioitaan rakennelleet. Olisivat kysyneet Korhoselta ja sinulta.
Ehdota faktan tilalle synonyymi, jonka itse hyväksyt, niin ei tarvitse pilkkuja halkoa, kun ilmeisesti kuitenkin tajusit viestini pointin, muttet malttanut olla nälvimättä.
En tajunnut viestisi pointtia. Et muuten tajunnut sitä itsekään. Et tosin tiedä, ettei sitä kukaan voikaan tajuta. Pointtia ei nimittäin ole. Se mitä itse kuvittelet on pelkkää kielipilveä. Tyhjää käsitemagiaa jolla noidut ymmärryksesi.
Eikä tämä ole nälvimistä vaan typeryytesi ja tietämättömyytesi toteamista.
Että sillee.
Olet ymmärtänyt aivan oikein!
Lehtinen ja Rautkallio ovat tyypillisiä nomenklatuuralle mieluisia ja suosiollisia historianuudelleenkirjoittajia.
SDP ei enää ole vallassa, joten nuo "historioitsijat" jäävät unholaan.
SDP:n eminenssi on ennenkin yrittänyt vääristellä historiaa. Esimerkiksi Otto-Ville Kuusisen SDP:n puheenjohtajuudesta on yritetty peitellä Matti Paasivuoren taakse. Nykyisin Wikipediassa sentään jo joudutaan mainitsemaan 1911-1913 puheenjohtajuus.
http://www.sdp.fi/easydata/customers/sdp/files/pdf/pjt03.pdf
Tohtori Hannu Rautkallio on toiminut tutkijana Venäjän kansainvälisten suhteiden istituutissa, tutkijana ja vierailevana professorina Yhdysvalloissa (Center for Strategic and International Studien ja Minnesotan yliopisto), dosenttina ja apulaisprofessorina Suomessa ja on monien tieteelisten yhdistysten ja institutioiden jäsen. Eräs toinen historiantutkija sanoo hänestä mielipiteensä tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000021718629
Kyllä SDP saa tietenkin itse kirjoittaa oman historiansa miten haluaa, mutta voisiko asian esille tulo olla vaalien kannalta hankalaa SDP:lle?
Etenkin, kun kansakunta on saanut historiatietoa paljon Talvisodan syistä ja taustoista. (Sehän oli osaltaan Kuusisen ja 1918 Suomesta paenneiden punajohtajien toinen kapinayritys).
Rautkallion ja Lehtisen tapauksessa tutkimuksen paradigma asettuu normatiiviseksi historian mallintamiseksi nykyhetken yhteiskunnan ja rahoittajatahojen tarpeisiin.
Tutkimuksen objektiivisuus ei parane sillä, vaikka paradigman päälle liimattaisiin kuinka uusia ja luotettavia lähdetietoja tahansa.
No kyllä minä näkisin siellä taustalla myös ihan henkilökohtaista rajoittuneisuutta, kyvyttömyyttä omaksua tietoteorioiden alkeitakaan.
>>Rautkallion ja Lehtisen tapauksessa tutkimuksen paradigma asettuu normatiiviseksi historian mallintamiseksi nykyhetken yhteiskunnan ja rahoittajatahojen tarpeisiin.
Tutkimuksen objektiivisuus ei parane sillä, vaikka paradigman päälle liimattaisiin kuinka uusia ja luotettavia lähdetietoja tahansa.
>> Tarkoittaako tuo, että tutkijat eivät ole luotettavia, jos he penkovat esiin asioita, joita nykyinen poliittinen eliitti ei halua pengottavaksi?
Kyllä minäkin nuo ajat tunnen pikkupojasta saakka, ja kun perhetuttujen joukossa oli poliittisesti aktiivisia viidestä puolueesta, niin olen saanut havaintoihini myös 50-60-lukujen "sisäpiiriläisten" eri suuntaisia käsityksiä Kekkosesta.
Tämä muuten osaltaan on vaikuttanut siihen, etten ole paljoakaan osallistunut näiden palstojen ekkoskritiikkeihin.
Kekkosen valtakauden lopulla olin jo itse työelämässä mukana ja politiikassakin aktiivinen, joten havaintopohjaa on.
Rautkallioon en suhtaudu aivan kritiikittömästi, koska hänen oikeistolaisuutensa mielestäni vaikuttaa johtopäätösten värittymiseen, mutta neutraalimpana häntä toki pidän kuin Juhani Suomea.
Jatkakaapas nyt arvon rautkalliolaiset tästä keskustelua keskenänne eteenpäin. Valittavana on ensin joko keskinäinen hymistely ja toinen toisensa vakuutteleminen, ja pian roikuttekin toistenne kauloissa vanhoja muistellen. Tai sitten voisitte herättää väittelyn Rautkallion oikeistolaisesta sokeudesta. Ehkä se heräisi.
Hyvää jatkoa.
Kumma, että se on aina muissa kuin itsessä - sokeus siis.
Ei vaan nimenomaan sitä, että ne tutkijat, jotka liimailevat normatiivisen (lue=päähänpinttymänsä, salaliittoteoriansa, rahoittajansa yms.) paradigmansa päälle arvokasta todistusaineistoa, ovat nimenomaan törkimyksiä.
...ilman perusteluja.
Onko se sinun normatiivinen paradigmasi ilman päälleliimattua todistusaineistoa? ;-)
Tosin Rautkallion satukirjoja sieltä ei kannata ostaa. Jos haluaa lukea fiktiota, kannattaa ostaa sellaisia kirjoja, jotka ovat oikeastikin sitä, eikä mitään harhaisen demarin historianvääristelyjä.
Esim.
Ben Elton: Eedenistä vikaan
William Gibson: Hahmontunnistus
Philip Roth: Salajuoni Amerikkaa vastaan
Katso linkki ja linkin linkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000021718836
Ja odota, että ainoalata luotettavalta historiantutkijalta Juhani Suomelta valmistuu taas uusi satukirja.
Annan arvoa sille, että tässä avauksessa mysö kepulaiset ovat puhuneet enemmän Hannu Rautkalliosta kuin avaajasta. Sitä voidaan sanoa yritykseksi, joskin se yritys on ollut ikävänsorttinen: mollata vain Rautkalliota ihmisenä, eikä kiistää hänen tutkimustensa tuloksia.
Joku on kuitenkin myös täällä puhunut vain minusta. Siksi on paikallaan laittaa myös tänne puheenvuoroni edellisessä avauksessani, jossa ilmeisesti avauksen aihe oli kepulaisille liian arkaluonteinen, ja niinpä he keskittyivät puhumaan vain minusta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000021719604
Omat yrityksesi puhua asiasta jäävät lähinnä nokkiintuneeksi jankutukseksi "Rautkallion kunnian" puolesta.
Tätäkö se on keskustalaisten kanssa keskusteleminen: jos et ole meidän kanssamme tuomitsemassa Rautkalliota epäpäteväksi, niin olet "nokkiintuneesti jankuttamassa Rautkallion kunnian puolesta".
Juuri tuollainen asenne on pitänyt minut aina hyvin kaukana keskustalaisista, jos sitä olen heissä havainnut.
"Juuri tuollainen asenne on pitänyt minut aina hyvin kaukana keskustalaisista, jos sitä olen heissä havainnut."
Kuinka kuvailisit itseäsi tai JKK:ta? Teitä pahempia jankkaajia ei muita tällä palstalla ole. Ja jos teille jotain järkevää yrittää vastaan väittää, tulee leimatuksi milloin milläkin leimasimella.
Lukematta lukemattomia vastauksia avaukseesi esitän oman näkemykseni.
Neuvostoliitto painosti Suomea tuomitsemaan sotasyylliset vaikkakaan liittoutuneiden yhteistä vaatimusta asiasta ei suoraan esitetty. Paasikivi vastusti myös taannehtivaa ja poliittisiin päättäjiin kohdistuvaa lainsäädäntöä, mutta ei saanut valvontakomissiolta edes hiljaista hyväksymistä tälle ajatukselle. Komission poliittinen neuvonantaja Pavel Orlov vaati suoraan, että sodan aikaisia johtajia on rangaistava. Nevostoliitolle oli erityisen tärkeää Tannerin ja Rytin tuomitseminen.
Tannerin tilanne oli sikäli erikoinen, ettei hän ollut ministeri sodan (jatkosadan) alkaessa, häntä syytettiinkin sodan aikaisesta toiminasta, mm rauhanesitysten vastustamisesta, jonka Neuvostoliitto katsoi etujensa vastaiseksi. Johdonmukaisuuden vuoksi oikeuteen joutui siis myös Kukkosen ja Reinikan kaltaisia "yllätysnimiä", muutoinhan Tannerin puolustus olisi murskannut syytteet.
Koko prosessi oli mitä aidoimmin neuvosmallin mukainen poliittinen kosto-oikeudenkäynti. Mutta sitä käytiin länsimaisin prosessimuodoin. Siksi tutkijat voivat nyt herkutella detaljeilla joilla ei sinällään ole mitään merkitystä itse asiaan. Siis siihen että NL tahtoi erityisesti tiettyjä päitä vadille.
Tuomioiden poliittisuutta kuvaa, että sotasyyllisoikeudessa tuomitut olivat pitkään 1980-luvulle asti monelle vasemmistolaisille ja kepulaisille neuvostonuolijoille osoitus Suomen sodan aikaisesta saksalaissuuntauksesta, ja mikä vielä pahempaa, sotaisasta neuvostovastaisuudesta. Vieläkin meillä on Oivan kaltaisia Tanner-vastaisia reliikkejä joilla tuo ajatus elää.
Kun et kysynyt konkreettisemmin yksilöiden, niin joudun vastaamaan yleisluontoisesti.
Omalta osaltani - Koronen vastatkoon omaltaan, jos haluaa - vakuutan, että suhtaudun asioihin ilman ennakkoasenteita ja arvioin kaikkea "niin neutraalisti kuin osaan". Lainausmerkit siksi, että kyllä sitoutumaton antisosialistinen arvomaalimani tietusti vakuttaa tapaani kirjoittaa.
Tästä syystä olen vuoroon kehunut, vuoroon haukkunut keskustaa riippuen siitä, mitä keskusta tekee. Ja tästä minua on myös arvosteltu erittäin rankalla tavalla, kun muka vaihdan linjattomasti mielipidettäni.
Järkeviin vastauksiin olen mielestäni aina pyrkinyt suhtautumaan järkevästi ja erittäin järkevästi, jos vastauksia on perusteltu jollakin tapaa. Tämä on minulla selkäytimessä koska osa työtäni on kymmenet vuodet ollut vastausten kommentointi ja arviointi ihan muissa ympyröissä.
Sille en kuitenkan aina ole voinut mitään, että sorrun siihen tyyliin, jota vastaaja käyttää, eli jos saan herjaa, niin herjaa lähtee myös takaisin.
Pahimman jankkaajan maineen lienen saanut siksi, että koetan päästä keskustelussa eteenpäin perustelemalla omaa kantaani, enkä aina tarpeeksi nopeasti tajua, ettei toinen osapuoli pyri muuhun kuin kinaamiseen.
Muiden keskustelijoiden leimaamista olen pyrkinyt välttämään, vaikka en ole siihenkään aina pystynyt, kun keppulinreppanat ja luuseridemarit ovat havainnollisia sanoja kuvaamaan millaisilta palstan muutamat kirjoittajat minusta tuntuvat.
UKINKÄÄNTÄJÄ TARKKI ??
"Luottamusta sen totuudenmukaisuuteen ei valitettavasti kasvata nimettömien tai tunnettujenkaan lähteiden kritiikitön ja yksisilmäinen käyttö, asenne- ja tunnekylläinen kirjoitustyyli eikä mieltymys yksipuolisiin ja konspiraatiotihkuisiin tulkintoihin."
Ei ihme, että Korhonen on niin ihastunut Rautkallioon! Hänhän kirjoittaa ihan kuin Rautkallio, tosin huonommin ja vielä vähemmän lähteisiin tukeutuen kuin Rautkallio, siis silloin, kun yrittää kirjoittaa historiaa, muulloin kirjoituksensa on vielä avuttomampaa.
Alun sitaatti on Tuomiojalta.
Mutta pitää muistaa että Tuomioja on hippi ja pasifisti sekä vain kirjanoppinut intellektuelli, kun taas Korhonen, upseeri ja teräsmies, on elämän karaisema ja sen lisäksi vielä tuhansiakin sivuja kirjoja lukenut mies.
Voisko Tuomiojan sitaattia tulkita niin, että hän kuvittelee Rautkallion olevan itsensä kaltaisen "asenne- ja tunnekylläisen" henkilön, jonka "kirjoitustyyli ja mieltymys johtaa yksipuolisiin ja konspiraatiotihkuisiin tulkintoihin"?
Ei oikeasti Suomi eikä maailma olisi paljon menettänyt, jos kumpikin olisi tehnyt uransa tekemällä jotakin hyödyllistä, vaikkapa toiminut talonmiehenä.
...voisi olla amerikkalaismallisen kaksipuoluejärjestelmän vaihtoehto Tuomiojalle. ;-)
...ei kasvata ainakaan se, että et esitä sille mitään perusteita ja roiskaiset sen puskasta itseäsi paljastamatta.
ainakaan se, että olet JormaKKorhonen, läpikotaisin paha ihminen.
Olen tehnyt yksityiselämässäni aikoinaan vääriä tekoja, mutta niiden syyt olivat heikkoudessani, ei pahuudessa. Pahana minua ei kai pidä kukaan, joka minut tuntee. Ei edes kovanakaan, vaan varsinkin lapsuuteni ja nuoruuteni kovat elämänkokemukseni ja sotilastaustani huomioon ottaen lienen enemmänkin pehmo.
Kieltämättä olen täällä menettänyt paljon uskoani ihmiseen ja tullut melko irooniseksi ja kyyniseksikin, mutta mielestäni en pahaksi huolimatta siitä, millaista pahuutta olen saanut täällä kokea. Tässä linkissä vain pienen pieniä näytteitä siitä; kannattaa vilkaista ihan loppukin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000021730748
"Laiska se töillään kehuu"
Käy hyvin Korhoseen. Se joka hyvillä töillään kehuskelee...
...kova investointi, mutta hyvin kannattanut. Siihen tulokseen tulee mm. tästä Margit Haran jutusta, jonka hän kirjoitti jo vuoden 2000 presidentinvaalien alla.
Olen muuten antanut joulupukille toivomuksen tuoda minulle se Rautkallion uusin kirja, jonka tiimoilta tämän avauksen tein.
Mutta tässä se Haran juttu ja lopussa linkki siihen:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Vaikka presidentinvaalien tiukalla loppusuoralla tunnelmat kannattajajoukoissa kiristyvät, kannattaa muistaa, että meno on vielä pyhäkoulupuuhastelua verrattuna Kekkosen ajan vaaleihin.
-------------------------------------------------
Historioitsija, dosentti Hannu Rautkallio sanoo suoraan, että Urho Kekkonen oli Neuvostoliitolle kova investointi.
Rautkallion arkistotutkimukset Moskovassa osoittavat, että Urho Kekkosen niukka voitto vuoden 1956 presidentinvaalissa perustui KGB:n hyvin suunniteltuihin väliintuloihin, joilla varmistettiin sekä kommunistien eli SKP:n valitsijamiesten ääntenjakosuunnitelma että tarvittavien lisä-äänten ostaminen muualta.
- Ostettujen lisä-äänten takana olevien henkilöiden nimiä on ilmeisesti mahdotonta selvittää, ellei äänten ostoihin tarvittujen maksujen kuitteja löydy Moskovasta, Rautkallio totesi esitelmöidessään aiheesta "Mies ja myytti - Urho Kekkosen syntymästä 100 vuotta" Euroklubin tilaisuudessa Helsingissä.
Ostettuja valitsijamiehiä olisi näiden tietojen mukaan seitsemän tai kahdeksan, mukana ratkaisevan äänen antamisesta epäilty SDP:n puoluetoimikunnan jäsen, valtiovarainministeri Penna Tervo.
Pohjanmaalaisten keskustalaisten lehmänkauppaviritelmät näissä vaaleissa eivät siis ole mitään uutta Suomen sinitaivaan alla, mutta kuuluvat sudenpentusarjaan.
Tunnekuohut yhä lähellä
Valtiotieteen tohtori Hannu Rautkallion 1992 syksyllä ilmestynyt noottikriisiä käsitellyt kirja herätti tunnekuohuista keskustelua ja osoitti kirjoittajan mielestä, että Suuri Urho ohjaili vielä haudastaankin monen suomalaisen mieltä.
Juuri tätä suomalaisten alitajuista herran pelkoa, suurille miehille ja heidän kuvitelluille teoilleen osoitettua kunnioitusta Kekkonen osasi Rautkallion mielestä käyttää mestarillisesti hyväkseen.
Tilanne ei ole vielä ratkaisevasti muuttunut. Myös Rautkallion tuorein, NKP-arkistoihin perustuva teos on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Samaan aikaan toive vahvasta presidentistä on elänyt sitkeästi mukana käynnissä olevassa vaalikampanjassa.
Kammottava sielunmaisema
Rautkallion NKP-tutkimukset ulottuvat toistaiseksi vuoteen 1966, seuraavassa teoksessa näkyviin nousee yhä vielä aktiivipolitiikassa mukana olevia.
Hannu Rautkallio pääsi Moskovan kaikkein pyhimpään eli Kremlin lähistöllä sijaitsevan NKP:n keskuskomitean arkistoon syksyllä 1991. Vielä muutamaa kuukautta aikaisemmin arkistossa eivät voineet asioida kuin harvat ja valitut NKP:n työntekijät, hekin erikoisluvalla.
Rautkallio löysi ihmeellisen ja kammottavan kommunismin sielunmaiseman, ja ymmärsi, että koko Neuvostoliitto oli kuin yksi suuri asiakirjojen varasto. Dokumentit olivat hallitsemisen välineitä.
Niillä puolue hallitsi valtiota, niillä valvottiin, palkittiin ja rangaistiin. Asiakirjoja ei kuitenkaan koskaan tarkoitettu julkisuuteen eikä niitä varsinkaan säilytetty ulkopuolista tutkimusta varten.
Siksipä ne nyt kertovat asioita, joita emme vieläkään halua uskoa todeksi. Tiedot myös kyseenalaistavat tunnettujen tutkijoiden kekkostulkintoja.
Rautkallion epäkiitollinen rooli on ollut tuoda julki Kekkosesta tietoja, joita ei varsinkaan juhlavuonna haluta kuulla.
Kekkoskauden vankeja
Marraskuussa ilmestyneessä kirjassaan Agenda Suomi, Kekkonen - SDP - NKP (WSOY), näitä epämiellyttävyyksiä paljastuu runsaasti. Koska Rautkallion maine historioitsijana on kyseenalaistettu, uusinta teosta on Helsingin Sanomien tyrmäävän arvostelun jälkeen myyty kustantajan mukaan vain noin tuhat kappaletta.
- NKP:n arkistotiedot osoittavat, ettei Kekkonen olisi kyennyt hankkimaan maanmiestensä hyväksyntää ja sitä seurannutta kunnioitusta ilman Neuvostoliiton suoranaista avunantoa. Tämän havaitseminen ei ole miellyttävä asia, Rautkallio toteaa.
Kekkoseen liittyviä asioita ja tietoja ylisuojeltiin niissä piireissä, jotka olivat häntä lähellä.
- Nyt samat tahot pelkäävät, mitä arkistot näistäkin kertovat. Olemme eri tavoin kekkoskauden vankeja. Presidentti Mauno Koivistolle asetelma periytyi kirjaimellisesti kuin Manulle illallinen. Koivisto kertoi itse vuonna 1994 Paasikivi-seurassa, että häneltä odotettiin "vakiintunutta käytäntöä".
Ulkopolitiikka oli aina kunnossa
Kekkosen tapana oli muistuttaa kansakuntaa siitä, että sisäpolitiikka voi olla rempallaan, kunhan ulkopolitiikka - eli Neuvostoliiton suhteet - ovat kunnossa. Silmänkääntötemppu onnistui.
- Kekkosella ulkopolitiikka oli aina kunnossa, mutta sisäpolitiikassa hän tarvitsi NKP:n väliintuloa, Rautkallio sanoo.
Paljastui, että Kekkosen ja NKP:n yhteisessä agendassa, asialistassa, Suomen sisäpolitiikan hallitseminen oli kaiken yhteistoiminnan pääkohde. Sen Kekkonen esitteli syntymäpäivänään vuonna 1960 häntä onnittelemaan saapuneelle Nikita Hruštševille kirjallisena ohjelmana.
Kekkosen "stabilisointi" -suunnitelman varhaisempia luonnoksia löytyy NKP:n arkistosta. Yhteinen agenda tähtäsi sosialidemokraattien hajottamiseen ja sitten heidän integroimiseensa Kekkosen sisäpoliittiseen vallankäyttöön. Agendan tavoite oli vuoden 1968 presidentinvaaleissa, jotka sitten jäivätkin viimeisiksi ns. vapaiksi vaaleiksi Kekkosen kaudella.
Kekkonen toimi Suomen pääministerinä viisi kertaa ja presidenttinä 26 vuotta.
- Maan tapaan iskostui piirteitä, joista yritämme irtautua vielä tänään, Rautkallio arvioi.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan todeta, että arkistoissa Kekkosen pseudonimenä esiintyy Sibelius.
Karjalaiset neuvostotalouden siirtotyövoimaksi
Käynnissä olevien vaalien ensimmäisellä kierroksella leimahti Riitta Uosukaisen myötä keskustelu Karjalasta.
NKP:n papereista käy ilmi, että Kekkonen esitti naapureille ajatuksen, että suomalainen siirtoväki siirrettäisiin takaisin Neuvosto-Karjalaan siirtotyövoimana. Aluesiirtoja ei siten olisi tarvittu ollenkaan ja suomalaisen työvoiman panos olisi koitunut neuvostotalouden hyväksi. "Saisivat sitten tonkia sitä Karjalan multaansa."
Ehdokkaista Esko Aho on selvästi nostanut esikuvakseen presidenteistä nimenomaan Urho Kekkosen.
Viimeksi TV2:n Punainen lanka -ohjelmassa Aho kertoi ihailevansa Kekkosta sanankäyttäjänä, joskin Aho oli haastattelijan kysymyksenasettelun mukaisesti sitä mieltä, että valta saattoi ajoittain sokaista Kekkosen.
MARGIT HARA
4.2.2000
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/4.helmikuu/raut0500.htm
Saduissa esiintyy kuningas joka hallitsee valtakuntaansa. Pahat miehet yrittävät valloittaa koko maailman. Kaikkein pahin yrittää yksin nousta maailman valtiaaksi. Hyvä ja paha kamppailevat keskenään. Hirvittäviä taisteluja käydään. Hyvien joukoissa jalot ja urheat sotilaat uhrautuvat kuninkaansa puolesta. Mutta pahat kerääntyvät yhä uudestaan hyökkäyksiin, yrittävät säälimättömästi murskata kaiken hyvän hirmuvaltansa alle...
Juuri näin se tapahtui. Näin on totta. Sama maaginen 'vallan' käsite elää yhtä eriytymättömänä Rautkallion historiankirjoituksessa. Sama satumainen moraali on tapahtumisen pontimena. Sama konspiratiivinen tekijä antaa pahalle sen täysin käsittämättömän sisäisen eheyden. Vallan mystiikkaa säestää valtiomystiikka. Historiasta ei opita mitään vaan historia opettaa. Totuuden me kaikki tiedämme. Se on kerrottu meille jo lapsena, saduissa.
...et kerro sitä, kuinka järkytyit, kun todeksi uskomasi sadut lopulta tajusit sepitetiksi! Ja siitä sinulle jäi elinikäinen trauma, ja sen jälkeen et ole voinut uskoa enää mihinkään, et edes Hannu Rautkallion tutkimusten tuloksiin, vaikka ne sellaisin arkistotiedoin tosiksi osoitetaan. Joita tosiasioita myös tuo Margit Haran artikkeli tukee.
Varmaan lakkasit myös uskomasta joulupukkiin? Mutta miksi yhä uskot Kekkoseen joulupukkiakin parempana olentona?
Rautkallion isä oli eräs Lista 1:n vangeista ja iinä lienee sotasyyllisyyskirjojen motiivi. Lista 1:n vangit -nimisessä kirjassa se kerrotaan jo esipuheessa!